Mummulassa, Vuorenmaan markkinat - ja kuinkas sitten kävikään!

Kävimme viikko sitten Jukan äidin luona, eli lastemme Mummulassa Köyliössä. Olo ja elo siellä on oikein leppoisaa: mummo hoitaa tosi maistuvasti muonituspuolen herkkukahvitteluineen ja lisäksi saamme nukkua Jukan kanssa pitkään aamuisin saunakammarissa.

Tämän reissun tavoitteena rentoutumisen ja seurustelun lisäksi oli sienimetsäily. Herkkutatin kuvat silmissä kiiltäen lompsimme aikaisemmin loistaviksi osoittautuneille paikoille. Vaan tatteja ei näkynyt missään. Pettyneinä keräsimme muita hyvännäköisiä sieniä myöhempää tutkimusta varten. Iloksemme sienet paljastuivat kolmen tähden ruokasieniksi. Meillä oli korissa iso-, kangas- ja keltahaperoita. Pohdimme että niukkuudesta oli nyt hyötyä, sillä opimme uuden sienilajin, jonka maistuvuuskin on jo moneen kertaan todettu.

Keräsin metsästä myös kanervan kukkia ja kallioimarteen juuria.
Puolukoitakin on tulollaan, mutta kypsymistä saa hetken vielä odottaa.

Jukka hurahti täysin mustikanpoimintaan ja hirvikärpäsiä uhmaten painui Mummulan takapihalta alkavaan metsään aina kun muilta touhuilta ehti.

Ennen lähtöä saimme Mummulasta mukaan vielä metsäsaaliimme lisäksi itsekasvatettuja sipuleita, samanlaista kesäkurpitsaa kukkineen, kehäkukkia salaatin koristeiksi ja maahumalaa mausteeksi.

Sunnuntaina suuntasimme koko sakki Vuorenmaan kylälle maalaistapahtumaan. Paikalla oli myyntikojuja leivonnaisineen, vihanneksineen ja vaikkapa pajutöineen.

Myös uutta paloautoa saatiin ihastella. Tyttäremme pääsi myös ratsastamaan ponilla ja se näytti olevan hurjan jännää mutta kivaa. Tyttö kyllä kysyi onko paikalla myös kameleita ratsastusretkeiä varten. Ohjelmassa oli lisäksi köydenpunontaa, veistosnäytöksiä ja pomppulinnaa. Yleisö sai ihastella myös vanhoja autoja ja mopoja.

Lounaaksi aikuiset nauttivat valtavasta soppatykistä kauhottua hernesoppaa, joka maistui lämmittävältä ja pehmeän muhineelta.

Lapset haukkailivat Kivikylän palvaamon makkaroita.

Jälkiruuaksi nautittiin muurinpohjalettuja mansikkahillolla. Kyllä maistui!

Vuorenmaan tapahtumassa Satafood esitteli projektiaan, jonka avulla he pyrkivät saamaan avomaan vihannestuotantoa monipuolisemmaksi uusilla lajeilla ja lajikkeilla. Myytävänä oli mm. kurpitsaa ja liloja papuja.

Teimme niin hyviä ruokaostoksia tuosta jokavuotisesta tapahtumasta, ettei koko seuraavalla viikolla tarvinnut käydä kaupassa kuin maitoa hakemassa. Lihat nimittäin nappasimme pakkasesta. Herkkutatit jäivät kuitenkin kaihertamaan mieltä, varsinkin kun työkaveri kehuskeli mahtisaalillaan lohjalaisesta metsästä. Suuntasimme eilen koko perhe metsään ja tuurilla osuimme oikeaan aarrepaikkaan! Toki me arvioimme kuusimetsän mahdolliseski tattien kasvupaikaksi, mutta että...! Kuljimme vain askeleen ja toisen, ja taas oli poimittavana kaunis, paksujalkainen tatti.

Metsä oli myös helppokulkuista ja notkelmassa näkyi aika pitkälle. Väsyttyään lapsemme istahtivatkin kannonnokalle nauttimaan torilta ostettuja karjalanpiirakoita, ja sitruunavohveleita sekä pillimehuja meidän vanhempien tallustaessa ympäriinsä katse maahan luotuna. Raitista ilmaa, upea sienisaalis, ylilentävä suuri lintuaura, valtaisa muurahaispesä ja luonnon tutkiminen muutenkin...Siinä on jo todella paljon hyvän päivän aineksia.
Nyt meillä on vaan aika mittava kuivausurakka, kun 10 kiloa näitä kaunokaisia täytyy saada säilöttyä. Ihana ongelma!