Sivut

tiistai 16. marraskuuta 2010

Haudutettua karitsanniskaa fenkolinsiemenillä, salvialla ja katajanmarjoilla maustettuna

Meillä on lammasta pakkasessa yhden karitsan verran, joten ei ollut vaikea valita isänpäivämenulle pääruoan raaka-ainetta. Etsiessäni sopivaa ohjetta törmäsin tähän braising-menetelmällä valmistettuun monimausteiseen pataan. Nellen tavoin olen hyvin ihastunut braising-menetelmään: liha kypsyy "tavallista" patahauduttelua nopeammin, lihan pinta tulee maukkaammaksi ja nestettä tarvitsee vähemmän. Tämän viimeisen voi lukea niinkin, että lasiin jää punaviiniä enemmän. Viimeistään siinä vaiheessa ruoka oli minulle myyty kun alkutekstit kuvailivat ruokaa sellaiseksi, josta kaikki kysyvät positiivisessa mielessä "mitä tässä on?".

Minä nakkasin pataan kilon niskapalan karitsaa, reseptissä käytetään vuohta. Taitaa olla pikkusen komiammat punasipulit tuolla Ameriikan maalla, sillä yhdestä keskikokoisesta pitäisi tulla 3 cuppia elikkäs reipas 7 desiä.

Alunperin ohje on Jessica Theroux´n kirjasta Cooking with Italian Grandmothers: Recipes and Stories from Tuscany to Sicily ja vielä tarkemmin sanottuna Calabrialaiselta Carluccia-mummolta.
Meillä pataruokamme valmistui Kermansaven lähettämässä 3 litran keraamisessa HotPot Duo-padassa. Pidimme siitä, että pata oli aiempaan omistamaamme verrattuna kevyempi ja leveämpi. Kansi ei ole tiivis, mikä on tiedotteen mukaan tarkoituksellista ylikiehumisen välttämiseksi. Muutamista värivaihtoehdoista valitsimme mustan padan mustalla kannella. Meille erityisen mieluista on, että pataa voi käyttää myös kaasuliedellä ja sen voi pestä astianpesukoneessa. Astian sopii muotoilunsa puolesta nostaa suoraan pöytään, sillä meidän silmäämme pata on yksinkertaisen nätti.

HAUDUTETTUA KARITSANNISKAA
KATAJANMARJOILLA, FENKOLINSIEMENILLÄ JA SALVIALLA
eli Braised Lamb with Juniper Berries, Fennel and Sage
2-4:lle

3,6 dl kuivaa punaviiniä
1 kg lampaan tai vuohenlihaa
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
noin 7 dl punasipulisippua
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 sellerinvarsi hienoksi pilkottuna
2 rkl tuoretta salviaa (tai timjamia)
10 katajanmarjaa morttelissa murjottuna
1/2 tl  fenkolinsiemeniä morttelissa murjottuna
2 rkl tomaattipyrettä
vettä
2 laakerinlehteä

½ sitruunan mehu
2 rkl lehtipersiljaa

Laita viini pataan. Kiehauta ja keitä kunnes viiniä on noin 1,8 desiä. Tähän menee kymmenisen minuuttia.

Samaan aikaan: kuivaa lampaanpalat ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Kuumenna valurautapannu, lisää siihen oliiviöljyä ja ruskista lampaanpalat. Jos sinulla on valmiita pikkupaloja, paista ne erissä lisäten välillä öljyä. Yhden möntin kanssa ei ole vaihtoehtoja. Nosta lautaselle odottamaan.

Lisää pannulle öljyä ja kuullota siinä sipuleita hieman pehmeämmiksi sekoitellen välillä. Mausta suolalla. Lisää sitten valkosipuli, selleri, salvia ja murskatut katajanmarjat sekä fenkolinsiemenet. Paista viitisen minuuttia lisää. Lisää joukkoon vielä vajaa 2 dl vettä, tomaattipyre ja laakerinlehdet. Kaada pataan viinin sekaan. Lisää joukkoon myös lammas. Kiehauta. Lisää vettä hiukan jos tunnet sen tarpeelliseksi.

Laita pataan kansi päälle ja työnnä 180 asteiseen uuniin 1½ tunniksi. Kun liha on melkein mureaa, siirrä pata liedelle ja keittele vielä miedolla lämmöllä ½ tuntia. Minä keittelin ilman kantta jolloin liemestä tuli aika paksua, ihanaa. Nostelin sitä välillä lihankin päälle antamaan makua. Alkuperäinen resepti kehottaa (nyt kun tarkemmin luin) keittämään kannen kanssa, tai pitämään kantta raollaan, jos liemi on liian nestemäistä. Jos liemi on liian paksua, voi vettäkin lisätä pienissä erissä.

Ota pata pois liedeltä, purista sekaan sitruunamehu ja ripsi päälle lehtipersiljaa. Upeantuoksuinen ruoka on valmis tarjolle!

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tää braising on ihan uus juttu mulle! Jotenkin aikaisemmin käsitin, että se on sama asia kuin padassa pitkään hauduttamista niin, että liha on täysin liemen peitossa mutta eihän näin olekkaan. Tämähän avaa ihan uusia ulottuvuuksia, pitää varmaan lähipäivinä ottaa tekniikka kokeiluun.

    VastaaPoista
  3. Klasu: Suosittelen kokeilemaan! Toisissa ohjeissa viini redusoidaan jo ennen padan haudutusta, toisissa jälkikäteen. Häränhäntäohjeessa kastikkeesta tuli ihanan tahmainen sokerin ansiosta, joten se teki vielä ekstraihanuutta hommaan. Tässä tuon ekstran teki sitruunamehu.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat