Otimme viimeisen lampaanjalan pakkasesta sulamaan sunnuntain ruokaa varten. Sen jälkeen ruvettiin etsimään sopivaa reseptiä sille. Sellainen löytyi aika helposti Silver Spoonista. "Abbacchio alla romana" on ymmärrykseni mukaan "lammasta roomalaiseen tapaan", mutta kirjassa homma oli englannistettu otsikolla "roman spring lamb".
Vaikka lammas on nyt loppunut pakkasestamme, tulee karitsareseptejä löytymään jatkossakin blogistamme. Tilasin nimittäin tänään uuden karitsan. Langan toisesta päästä kysyttiin tosin ensin: "Elävänä vai kylmänä?".
ABBACCHIO ALLA ROMANA
noin neljälle
1 kg karitsan takajalka
vehnäjauhoja
3 rkl oliiviöljyä
3 oksaa tuoretta rosmariinia (tai paljon pärräystä ja kuivaa vastaavaa)
4 tuoretta salvian lehteä (tai paljon pärräystä ja kuivaa vastaavaa)
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1,75 dl valkoviiniä
5 rkl valkoviinietikkaa
1,5 dl vettä
4-6 perunaa, siivutettuna
suolaa
mustapippuria
Lampaan takajalasta pitää poistaa ensin luu, jolloin siitä saadaan paisti. Sitten liha pilkotaan kuutioiksi ja homma onkin jo hyvällä alulla.
Laita pannulle öljyä ja kuumenna. Kieritä lihapalat jauhoissa ja paista noin 10 minuuttia pannulla kovassa lämmössö, kunnes lihoihin tulee kaunis pinta yltympäriinsä. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää rosmariini, salvia ja valkosipuli. Kääntele lihapaloja useasti, jotta ne imevät itseensä ihania yrttimakuja. Yhdistä viini ja valkoviinietikka keskenään. Lisää lihapalojen joukkoon ja keitä kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Tässä vaiheessa laitoimme setin uunivuokaan, sillä meillä ei ole tarpeeksi suurta vuokaa jolla saisi ruskean piannan lihoihin. Lisää joukkoon vielä 1,5 desiä kiehuvaa vettä ja perunat. Peitä (foliolla) ja kypsennä 180 asteisessa uunissa kunnes perunat ovat kypsiä. Ohjeen mukaan tähän menee puoli tuntia, mutta meillä meni reilusti enemmän. Tunti lienee lähempänä totuutta. Tarjoa lämpimänä.
Lampaanjalan ja pottujen kanssa tarjottiin salaattisekoitusta balsamicolla, suolalla ja mustapippurilla ryyditettynä sekä uunitettuja kirsikkatomaatteja. Viimeksimainittuihin löytyy ohje täältä. Tällä kertaa veta jätettiin lisäämättä. Kuvassa tomaattikaunokaiset ovat vasta sukeltamassa uuniin.
Viininä oli sekä ruuan seassa että laseissa Italian Friulista tuleva Villa Canlungo Pinot Grigio. Valkoviinin hapokkuus ja sitruksisuus toimi hienosti tämän lammasruuan kanssa.
Tätä on pakko kanssa kokeilla. Vaikuttaa niin herkulliselta. Piti oikein kaivaa Silver Spoon valmiiksi esiin. Jostain kun vain löydän ensin lampaankoiven... Ehtikö tuo liha mureutua miten tuossa reseptin ajassa? Teillä se oli tupla-ajan uunissa pottujen takia, voisi kuvitella että se teki lihallekin ihan hyvää?
VastaaPoistaSe on. Siinä Silver Spoonin reseptin lopussa on ohje myös anjoviskastikkeen tekoon lammaspadan liemestä.
VastaaPoistaLiha oli oikein mureaa ja hyvää. Olen huomannut että kun nestettä on vähän, liha kypsyy nopeammin ja pinnasta tulee mielenkiintoisempi (braising). Tässä erilaisuutta toi myös hapokkaan valkoviinin käyttö kun yleensä lampaan kanssa on tottunut laittamaan punkkua.
Oletko muuten ollut tyytyväinen Hopealusikkaan? Me ollaan! Sain opuksen joululahjaksi ja se on ollut ahkerassa käytössä.
Joo, Hopealusikkaan olen ollut tyytyväinen kanssa. Jos saisi omistaa vain kolme keittokirjaa, niin luultavasti valitsisin Silver Spoonin, Ranskalaisen keittiön salaisuudet ja Eero Mäkelän Suomalaisen keittiön aarteet.
VastaaPoistaEhkä mielenkiintoisin omista Silver Spoon kokeiluista on ollut blueberry risotto. Erittäin omituinen kombo minusta, mutta hyvälle se maistui.
Tuosta mustikkarisotostasi tuli mieleen kokeilemamme mansikkarisotto. Minä en pitänyt, mutta Jukka tykkäsi. Silver Spoon on kyllä laajuudessaan ja laadukkuudessaan tosi mielenkiintoinen "tiiliskivi". Tykkään tosi harvoista keittokirjoista, joissa on näin huonot kuvat.
VastaaPoistaTäytyykin katsoa noita mainitsemiasi kirjoja, viimeinen on minulle ainakin vieras.