Sivut

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Mustion Linnankrouvi ja sananen lasten kanssa ravintolassa käymisestä


Jäimme pääsiäiseksi poikkeuksellisesti kotiin. Päätimme tehdä siksi jotain ekstrakivaa kotiseutumaisemissa. Jostain mielen syövereistä nousi ajatus käydä Mustion linnassa. Netissä asiaan tutustuttuani huomasin, ettei museo ole vielä avannut oviaan, mutta Linnankrouvi olisi kyllä vastaanottavainen. Kun jo nettisivun kuvassa oli lapsi ravintolasalissa, uskoin perheen pienimpienkin olevan tervetulleita.  Ravintolan ruokafilosofia lähiruoka ja puhtaus kuulostivat oikein houkuttelevilta. Tuottajat on esitelty myös nettisivuilla, joka on tosi kiva juttu. Tästä kaikesta informaatiosta huolimatta yllätyimme paikan laadukkaasta tarjonnasta.
Keittiö tervehti koko perhettämme punajuurilla ja vuohenjuustolla vaniljaisella siirapilla.
Pöytään tuodut leivät olivat Linnankrouvin omia Backers Bakerin näkkäriä lukuunottamatta. Sämpylät oli leivottu speltistä.

Lapsille oli oma menu, johon kuuluivat aluksi dippivihannekset ja muuten aikuisten menu puolikkaana. Meidän muksumme ovat kuitenkin suht pieniruokaisia, joten annoimme heidän valita itse pääruuan. Poitsu otti ne iänikuiset lihapullat ja muussin, mutta tyttäremme valitsi tavallamme karitsaa. 5-vuotias olikin varsin tyytyväinen valintaansa ja huokaili monesti lihan olevan todella hyvää!
Me aikuiset päädyimme Pääsiäismenuun edes katsomatta muita listoja. Tällöin sai valita kahden alku-ja pääruuan väliltä. Jukka otti alkuun kuohkeaa mustajuurikeittoa ja tattibriossia. Keitto oli ihan taivaallisen makuista ja koostumukseltaan pehmeän kuohkeaa. Briossissa todella maistui tatti. Kokonaisuus oli hieno!
Minun alkupalalautaseni vei pisteet kauneudellaan. Väri-ihmisenä tykkäsin annoksesta vielä enemmän, kun pikkarainen viiriäisenmuna oli veistelty halki. Lasilautasta siis koristivat makujen ja näkymän puolesta graavattu Ekströmin siika, mallasleipäcrumble ja limedressing. Valmiiksi valittu viini Geografico Vernaccia di San Gimignano oli kiva, mutta aika tavanomainen.
Pääruuaksi otimme siis kaikki poikaamme lukuunottamatta "yön yli haudutettua karitsanpotkaa ja -paahtopaistia, savusipulipyrettä ja tummaa valkosipulikastiketta". Pyre oli sen verran tuiman makuinen, että jäi tyttäreltämme syömättä, mutta me aikuiset olisimme kaivanneet sitä kokonaisuuteen lisää. Paahtopaisti oli turhan simppeli maultaan, mutta potkassa oli makua komeasti. Karitsalle valittu viini, Torresin Mas La Plana oli jälleen ok, mutta aika tasainen.
Jukka ja tytsymme ottivat jälkiruuaksi "Mämmimoussea ja valkosuklaata". Annos oli todella kaunis levyksi prässätyn mämmin ja vaaleanpunaisten, kuivattujen vadelmien ansiosta. Muuten lautanen olisi voinut näyttää, hmmm, kasoilta. Kinuskipaloissa oli myös suolaisuutta. Kokonaisuus maistui hienolta!

Minä otin väliruuaksi tarkoitetut kotimaiset juustot jälkiruuaksi. Ne tarjottiin varsisellerin ja ruusunmarjahillon kera. Poikamme otti vaniljajäätelöä, joka tarjottiin maljasta noiden kuivattujen vadelmien ja suolaisten kinuskien kera.

Loppulasku perheemme osalta oli 160 euroa, kun lapset joivat appelsiinituoremehua ja Jukka vain yhden punaviinilasin. Pidimme laskua elämykseen nähden ihan passelina ja päätimme tulla kesällä uudestaan, kun puisto kukkii ja pääsee mahdollisesti jo terassille nautiskelemaan veden ääreen.
Seuraavassa haluan vaihtaa muutamia ajatuksia lasten kanssa ravintolassa syömisestä. Kertokaa tekin mitä mieltä olette!

Haluamme aika ajoin viedä lapsiamme ulos syömään, myös tällaisiin elämyksellisiin ja laadukkaisiin paikkoihin. Haluamme opettaa muksuille miten ravintoloissa käyttäydytään ja miten hienoa on maistella upeita makuja. Ulkomailla tämä tapahtuu ikäänkuin luonnostaan, "pakon sanelemana". Kotimaassa esteeksi nousee usein ajatus, onko hienoon ravintolaan sopivaa mennä 5- ja 7-vuotiaiden kanssa, niin hyvinkäyttäytyviä kuin lapsemme (pääosin) ovatkin. Olen vahvasti sitä mieltä, että hyvät ruokatavat opitaan kotona joka päivä tapahtuvan yhteisen ruokailun yhteydessä, mutta ravintolaruokailussa on kyllä omat juttunsa tarjoilijan kanssa kommunikoinnista alkaen.

Tiedän, että ravintolan kannalta lapset ovat ongelmallisia. He eivät juo (kalliita) juomia ja syövät yleensä vain puolikkaan annoksen vieden silti kokonaisen asiakaspaikan. Silti väittäisin, että tilausta lapset lämpimästi tervetuloa toivottaville fine dining-paikoille on, sillä ne saavat liikkeelle myös ne vanhemmat jotka eivät saa tai halua ottaa lapsenvahteja. Tai jotka tavallamme haluavat tarjota ruokaelämyksiä myös lapsille. Lasten kanssa ruokailu tapahtuu monesti myös ruuhkaisen ilta-ajan ulkopuolella.
Paitsi itse lähteminen, myös ravintolassa käyttäytyminen  mietityttää. Meidän lapsemme saavat tällaisiin kolmen ruokalajin paikkoihin ottaa yleensä matkaan piirroslehtiönsä, jotta meidän ei tarvitse kuunnella "koska lähdetään"-mankumista. Tiedämme toki, ettei tämä kuulu normaaliin ravintolakäyttäytymiseen, mutta on mielestämme suotavaa pienille lapsille kaikkien viihtyvyyden vuoksi. Tällä kertaa poikamme suunnitteli Angry Birds-ratoja.

Mustion Linnankrouvi toivotti lapset lämpimästi tervetulleeksi. Sen huomasi jo siitä, että lapsille oli suunniteltu oma menu alkupaloja myöden. Samaten lapsille oli tarjolla niitä lihapullia, joskin muksut voivat valita myös normaalimenulta puolikkaan annoksen.

Loppuun vielä muutamia kuvia puistosta, joka kesällä lie kaunis ja vehreä. Nytkin paikassa oli oma, paljaan aavemainen tunnelma.  
Linnankrouvi ulkoa.
Mustion kartano.

23 kommenttia:

  1. Tunnetusti syön paljon ulkona enkä omaa toistaiseksi lapsia, joten voisin muutaman sanasen tästä perheillallistamisesta sanoa.

    Niin kauan kun lapset tosiaan eivät huuda tai heittele aterimia lattialle, niin minulle on täysin fine. Tuo piirustuslehtiö on minusta vallan mainio idea, eikä sitä mielestäni tarvitse "hävetä", jos se pitää lapset aisoissa :) Ja nimenomaan ravintolakäyttäytymistä ei voi opetella muutakuin käymällä siellä ravintolassa. Sen sijaan itkevät/huonosti käyttäytyvät lapset kyllä onnistuvat pilaamaan illalliseni hyvinkin nopeasti.

    Mukava huomata, että muutkin kuin S-ketjun ravintolat huomioivat vielä nykypäivänä ne perheen pienimmät, monessa ravintolassa ei nykyisin enää ole lapsille omaa menua, puolitettua tietysti saa aina, mutta harva lapsi pitää vuohenjuustosta tai foie grasista.. :)

    VastaaPoista
  2. Hienot annokset ja kaunis paikka.Hyvä idea tuo piirustuslehtiön mukaan ottaminen.Täällä lapsia otetaan paljon mukaan ravintoloihin syömään,tosin ei ehkä ihan fine dining paikkoihin.Lapsena vanhempani veivät meitä lapsia usein sununtaisin ulos syömään,ja kovasti muistuteltiin aina sitä pöytäkäyttäytymisestä;D

    VastaaPoista
  3. Ai niin vielä, ruokailupaikkana silloin oli usein Rivoli,ja muistaakseni lapsiasiakkaita muistettiin silloin tikkarilla;D

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä kanssasi Merituuli. Lapset tulee opettaa syömään ulkona "normaaleissa" ravintoloissa. Itselläni lapset ovat 1,5 ja 4v. ja yritämme syödä ulkona silloin tällöin. Kun lähdemme ulos pyrimme välttämään juuri näitä lapsille suunnattuja ravintoloita, joissa on leikki tilat ja joista lapset saavat ilmapalloja ja kaikkia muita leluja( täällä Tanskassa ainakin muutama "amerikkalainen" ravintola tarjoaa näitä palveluita). Eikö ravintolaan tultu syömään? Ei leikkimään. Mutta siis piirustus tarvikkeet ovat oiva mukaan otettava "viihdyke", tai esimerkiksi kirja. Kyllä lapset on pienestä pitäen opetettava ravintola etikettiin ja pöytätavoille. Ainakin matkoilla Etelä-Euroopassa huomaa kuinka lapset ovat osa ravintolaa ja he ovat tervetulleita ravintoloihin. Ja joskus jopa tarjoilijat juttelevat ja toivottavat lapset tervetulleiksi, ja näin lapsetkin voivat vaistota olevansa tervetulleita. :)

    Toinen mitä yritämme opettaa lapsillemme on että ravintolassa syödään mieluiten muuta kuin perus lasten annoksia nakeilla ja ranskalaisilla, olisipa ravintoloilla tarjolla edes normaalia perusruokaa, mutta aina ranskalaiset ja nakit...
    Yritämme myös jo kotoakäsin maistatella uusia makuja. Js opettaa joskus kolmen ruokalajin ateriat. Ovathan lapsemme nuoria, mutta hyvin on mennyt tähän asti. esim. valkosipulietanat ovat herkkua! :)

    Muistan itse ravintolakäynnit lapsuudestani ja kyllä se rakkaus ruokaan on sieltä ja kotoa varmasti tullut..

    ps. ihania kuvia!!

    VastaaPoista
  5. Oma, nyt jo aikuinen tyttäreni on pienestä pitäen kulkenut mukana ravintolassa; toki yhdestä lähtee yleensä vähemmän ääntä, mutta osaa kyllästyä hänkin.
    Käytöksen suhteen ei kyllä ollut ongelmaa, mutta oppi arvostamaan näitä harvinaisia ruokaretkiä hienoissakin ravintoloissa, vieraiden ihmisten kanssa. Ravintoloiden henkilökunta oli aina suopea, kerran eräs seurueen jäsen huomautti puolileikillään perheen kotiin jättämisestä...
    Vaikka kotona on aina kokattu paljon, uskon, että nämä ravintolavisiitit ovat myös olleet omiaan laajentamaan makumaailmaa ja selvä kulinaristin alku hänestä onkin kasvanut.

    VastaaPoista
  6. Käykää ihmeessä tuolla kesällä, satuimme kesäterassille viime kesänä vähän sattumalta ja yllätyimme myös oikein positiivisesti. Vielä kun pääsisi kartanon hotelliin dinnerin jälkeen yöksi. :)

    VastaaPoista
  7. Katski: Tiedän kyllä senkin tuskan kun lapset juoksevat ympäri ravintolasalia eivätkä vanhemmat tai mukana olevat muut aikuiset edes yritä kieltää. Silloin syy ei mielestäni ole lapsissa. Olen siis samaa mieltä kanssasi, että hyvinkäyttäytyvät lapset voi viedä ravintolaan. Ompa joskus tullut mietittyä ettei ihan kaikkia aikuisiakaan tarvitsisi päästä mesoamaan tms. muiden asiakkaiden pariin...

    Yaelian: Reissuissa lapsiin on yleensä suhtauduttu hurjan hienosti. Nuo ekstralahjomiset ovat kyllä tuttuja :).
    Minä kävin vanhempieni kanssa Turun reissuilla silloin marketin yhteydessä olleessa ravintolassa syömässä ranskalaisia - lapsena se oli ainoa kosketukseni fritattuihin ranskiksiin ja voi että ne olivat hyviä!

    sistal: Tuo huomiosi on oikein hyvä, että lapset söisivät ravintolassa jotain muutakin kuin nakkeja ja lihapullia. Yritämme aina houkutella heitä siihen suuntaan, mutta toisaalta ulkonasyöminen on heillekin aika spesiaali tilanne ja jos silloin maistuu nakit parhaimmalta niin menköön. Olisi aika turhaa tilata hieno pääruoka jos se jää kokonaan syömättä (niinpä niin - ei varmaan jäisi sillä me vanhemmat kyllä hoitaisimme luontaisedut lautaselta pois ;D ).

    VastaaPoista
  8. Heleen: On meillekin käynyt noin että henkilökunta on ollut hyväksyvää, muut asiakkaat eivät. Vaikka lastemme käytöksessä ei olisi ollut lainkaan moitteen sijaa.

    Tusla: Tämä on vakaana aikomuksena! Terasiikuvat blogissasi näyttivät aika kutsuvilta. Lapsemme ovat aikamoisen innostuneita museonkävijöitä, joten kartano olisi heille varmasti elämys.

    Tai sitten menisi nukkumaan sinne Merlinin torniin. Ehkä sinne sitten kaksin kuitenkin ;).

    VastaaPoista
  9. Ihan mahtava tuo teidän pojan piirtämä Angry Birds rata. Rovio vois ottaa mallia noin ilmekkäistä possuista!

    VastaaPoista
  10. Kerrotaan terveiset taiteilijalle. Hän on varmaan mielissään :)!

    VastaaPoista
  11. Enemmän lapsosia ravintoloihin! Mikäs sen parempaa kuin opettaa pienokaisille, että ravintolassa syöminen on osa elämän nautintoja. Tuli mieleen anglomaissa käyty keskustelu ranskalaislapsosten pöytätavoista verrattuna englanninkielisiin pienokaisiin, josta mm. tämä artikkeli: http://www.guardian.co.uk/books/2012/jan/20/french-children-food-pamela-druckerman?CMP=twt_gu

    Itselläni ei ole vielä lapsia mutta perheeseeni kuuluu kaksi minua huomattavasti nuorempaa sisarusta. Nuoremman ronkelointi ruoan suhteen on jotakin niin noloa, että pohdinkin tässä kuinka sitten joskus (jos luoja suo) kasvattaa omista jälkeläisistäni kaikkiruokaisia ja hyvätapaisia lapsosia. Ko. ronkelointiin liittyy lapsen (osittain ruokittu?) kauhu ruoan aiheuttamia vatsatauteja kohtaan ja vanhemmat ovat vanhoja ja väsyneitä. Kouluruokailu on onneksi opettanut lapsen maistamaan erilaisia ruokia.

    Olen viettänyt vuosia Italiassa ja yleensäottaen kaikki elämäntapoihin liittyvä vetää mielestäni täällä pidemmän korren kuin kotona Suomessa. Täällä kaikki ravintoon liittyvä on luonnollista - onhan sillä syvät historialliset juuret. Ulkona syömisen luonnollisuuden lisäksi (johtunee eritoten sen edullisuudesta verrattuna suomalaisiin kaksinkertaisiin taksoihin keskinkertaisesta ruoasta) ruokailuajat ja pöydän ääressä koko perheen voimin ruokaileminen (ja kolmen ruokalajin aterian päivittäinen nauttiminen) ovat osa normaalia elämää. Siihen kasvetaan sisään. En ole koskaan kuullut, että tässä maassa ruokailtaisiin tv:n ääressä, tai että olohuoneeseen kannettaisiin juomia tai ruokia. Tai että alkoholia juotaisiin aterioiden ulkopuolella!!

    Lapset kulkevat joka paikassa mukana ja sillä tavoin kasvavat osaksi yhteisöä. Ketään ei syrjitä eikä kukaan missään koskaan syrjäydy. Lapsille myös jutellaan ihan samaan tapaan kuin aikuisillekin ja lapset vaikuttavatkin jotenkin pikkuvanhoilta, siinä missä Suomessa ne jurottavat hiljaa aikuisten selän takana.

    Lisäksi Suomessa ravintoloissa usein vallitsee hautajaistunnelma. Johtuneeko ylihinnoitelluista annoksista, että hymy ei juuri kasvoilla viivy, eikä nauru ja rupattelu kuulu.

    Ulkona syöminen on iloinen asia! Opetetaan toki se uusillekin sukupolville! :)

    VastaaPoista
  12. Lapsien kanssa on helppo astua ravintolaan, jossa heidätkin huomioidaan. Auttaa tietenkin, kun vanhemmat hieman kertovat jo kotona tai matkalla .....

    Aikoinaan lapseni kysyivät "mirrillä vai ilman?" Ja vastauksesta tiesivät miten yritetään käyttäytyä.

    Nyt kyselee lapsenlapsi " montako tähteä?" ja päättelee niiden määrästä paikan tason :D.

    Sama on matkustelun kanssa, kun pienenä oppii, niin matkat sujuvat suorastaan loistavasti.

    Monet aikuiset voisivatkin ottaa hyvin käyttäytyvistä lapsista malli.

    VastaaPoista
  13. Anonyymit kiitos pohdinnoista ja huomioista.

    Ensimmäisen anonyymin juttuun ronklaamisesta pitää todeta, että olemme ruokakasvattaneet lapsemme aivan samalla tavalla ja tulos on ainakin tällä hetkellä hyvin erilainen. Mutta vaihdellut toki vuosien aikana. Houkuttelemalla, mutta pakottamatta paras, uskoisin :).

    Me olemme matkustaneet lastemme kanssa "aina". Tytön ensimmäinen lento varattiin ennen hänen syntymäänsä. Tottuneet matkustajat ovat kyllä reissussa tosi helppoja ja matkat ovat näin ollen antoisia kaikille.

    VastaaPoista
  14. Hienoa, että käytte lasten kanssa ravintolassa. Suomalaisen ravintolakulttuurin tulevaisuuden kannalta se jos mikä on kulttuuriteko. Mitä nuorena oppii jne.

    Pääsimme viime kesänä pyöräretkelle Mustioon yöpymisineen. Samanlaiset kokemukset olivat myös meillä. Ihanaa ruokaa ja ovat todella panostaneet lähiruokaan. Minullekin laatu oli iloinen yllätys.

    VastaaPoista
  15. En nyt kommentoi tähän lapsi ravintolassa -asiaan, koskapa itselläni ei vielä jälkikasvua ole. Sen sijaan on ihan pakko errrittäin voimakkaasi suositella Mustion linnan puistossa vierailua elokuun alun jälkeen, kun järvellä kulkeva lummepolku on täydessä kukoistuksessaan. Räiskyvän punaisia lumpeita, keltaisia lumpeita, valkoisia lumpeita, suihkulähteitä... Yhä salpaa hengen!

    VastaaPoista
  16. Mä oon itse blogissani avautunut lapsista ravintoloissa. Yleensä ongelma on yhdistelmä kakruja jotka ei osaa käyttäytyä ravintoloissa ja suomalaisia ravintoloita, jotka hartaudessaan muistuttavat kirkkoa. Kuitenkin lopulta hyvin käyttäytyvät lapset tuo mukavasti eloa myös ravintoloihin. Pelkkien paskanjäykkien bisnespellejen ympäröimänä safkaaminen on lopulta melko ankeaa.

    VastaaPoista
  17. Jonna missä te yövyitte? Näytti olevan kovin erilaisia majapaikkoja tuolla.

    Kukka kiitos suosituksesta! Kuulostaa kyllä aika hienolta.

    Klasu: Niinpä!

    Linkkaatko tekstiisi sillä en löytänyt sitä nopealla selaamisella (nyt on kiirus töihin).

    VastaaPoista
  18. Olimme muistaakseni Paanutalossa. Sisareni oli matkanjärjestäjä, joten talon nimi ei jäänyt mieleen, mutta kuvien perusteella se vaikuttaisi olevan tuo talo.

    Aamiainen oli aivan yhtä ihana kuin illallinenkin. Hyvää ruokaa lähialueen tuottajilta.

    VastaaPoista
  19. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Ok! Aamiaisen on helppo kuvitella olevan hiukan eri sorttia kuin monessa Helsingin ravintolassa.

    VastaaPoista
  22. Tässä: http://keittionatsi.blogspot.com.au/2011/09/taverna-zorbas.html

    VastaaPoista
  23. Mielenkiintoista tekstiä, kiitos linkistä!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat