Seitsemän kuolemansyntiä

Ruokaharrastajien juomakeskustelu liittyy nykyään lähes poikkeuksetta ruuan kanssa nautittavaan viiniin, josta kaikilla tuntuu olevan mielipiteitä ja osalla osaamistakin. Minäkin juon mielelläni viiniä, mutta tietämykseni viineistä on alkeellista. Toisinaan tulee nautittua ennen ateriaa jokin drinkki ruokahalun herättäjänä ja havaitsin, että tietämykseni myös drinkeistä on aloittelijatasolla. Drinkkiosaamiseni rajoittuu lähinnä Ginitonicin sekoittamiseen. Drinkit ovat jääneet jotenkin liian vähälle huomiolle meidän keittiössä ja täten kutsu drinkkikouluun tuli oikeaan osoitteeseen.

Ruokabloggareille tarkoitettu drinkkikurssi järjestettiin Helsingin Rautatientorin kulmalla sijaitsevassa hotelli Radisson Blu Plazassa avatussa Bar 7 Blingsissä. Isäntänä ja opettajana toimi "Mestarina baarissa"-kirjan kirjoittaja, baarimestari Jacek ”Jasu” Piasecki. 

Jasu kävi alkuun läpi perus raaka-aineita, joita jokaisesta kotibaarista pitäisi löytyä: kirkasta viinaa (kossu tai vodka), giniä, likööriä (cointreau, sitruslikööri tms.), mehuja (omena, appelsiini, tomaatti), sokeria tai vahvaa sokerilientä. Sokeriliemen voi valmistaa itse helposti lisäämällä sokeriin kiehuvaa vettä siten, että sokeri sulaa ja seoksesta tulee juoksevaa. Lisäksi tarvitaan jäätä, josta voi tarvittaessa tehdä jäämurskaa käärimällä jääpaloja pyyheliinan sisään ja murskaamalla ne jollain kovalla esineellä. Jäätä tarvitaan yllättävän paljon, jos tarvitsee jäähdyttää työvälineitä ja laseja. Jasu korosti, että raaka-aineita kannattaa varata samaan tapaan kuin ruuanlaitossa, eli tarpeen mukaan ja riippuen mitä drinkkejä halutaan valmistaa. Avaamattomina nuo edellämainitut säilyvät kuitenkin pitkään, joten niitä kannattaa hankkia perusvarastoksi. Tarvikkeina kotibaarista tulisi löytyä shakeri, pitkä sekoituslusikka ja luonnollisesta erilaisia drinkkilaseja. Kurssilla käytiin läpi muutamien perinteikkäiden drinkkien valmistusta, kuten Caipiroska ja Dry Martini. 

Tilaisuuden alussa tarjottiin Seitsemän kuolemansyntiä-drinkkilistalta ”Viha / Anger Management”, joka rakentuu seuraavasti:

2 cl Finlandia Cranberry

0,5 cl Sambuca Vacceri (italialainen anislikööri)

mansikkamelbaa

lakritsikastiketta

Tämän drinkin valmistusmenetelmää Jasu ei paljastanut, mutta uskoisin että lasin pohjalle laitetaan salmiakkikastiketta ja päälle kaadetaan mansikkamelba-viinaseos. Pillillä tai lusikalla nostelemalla saadaan lakritsikastike nousemaan pohjalta lasin sisäpinnoille. Komeuden kruunasi pilli ja chilin kärjet. 

  

Kurssilta sain uutta intoa opetella drinkkien valmistusta ja haluan tulevaisuudessa loihtia myös muuta kuin ginitonicia. Hyvillä raaka-aineilla, ohjeilla ja kokeilemalla pääsee myös drinkkien maailmassa pitkälle.  

Keittiötarvikekauppoja ja herkkupuoteja Pariisissa

Kokoan tähän postaukseen herkkukauppa- ja keittiötarvikeliikelöytöjämme Pariisin matkalta. Näitä minä meinaten aina matkoiltani haen ja toivon että listasta olisi apua ehkä jollekin muullekin samanhenkiselle. 

Matkassa mukana on myös asiaankuulumattomia fiiliskuvia, joita en saanut ympättyä mihinkään muuhun postaukseen. 

Hotellimme sijaitsi Pigallella. Ihan vieressä oli luomuliike Bio c´ Bon, joka nettisivujen perusteella on ketju. Kolme kerrosta pelkkää luomua viinejä, suklaata, säilykkeitä, eineksiä ja tuorevihanneksia sekä juustotiskiä myöten. Ostimme täältä paitsi hotellinapsittavaa myös tuliaisia. Ostimme mm. yllättävän edullisesti mm. ihanan punaisia viikunoita ja terhakoita artisokkia. 

La Fayetten gourmeepuolella kävimme kurkistelemassa Pariisin Herkkua. Oli se kattava! Sieni- ja kinkkupiirakat maistuivat hotellilounaaksi hyvin!

Monet perinteikkäät, David Lebovichinkin suosittelemat keittiötarvikeliikkeet sijaitsivat ihan lähellä toisiaan: 

E. Dehillerinistä kuulin ensikertaa Veeralta. Vaikken puodista mitään ostanutkaan, olen hyvin iloinen että koin sen. Puodista löytyi vaikka mitä vihannesveitsistä kuparipannujen kautta valtavan kokoisiin kattiloihin. Piirakkavuokia oli jos jonkinmoisia. Erityisen puodista teki sen "sisustus". Tämä keittiötarvikeliike oli tyyliltään omintakeinen sekoitus varastoa, rautakauppaa ja puotia. Tässä järjestyksessä. 

Morassa oli paljon tavaraa leipojille. Minua ihan nauratti kaikki tilpehöörit ja kotkotukset joita sieltä sai. Itse ostin tuikitarpeellisen Eiffel torni-piparkakkumuotin. 

La Bovida sijaitsee myös edellämainittujen nurkilla. Siellä minua huvittivat Marokon ja Tunisian muotoiset, todella suuretkin muotit. Hymy hyytyi kun muistin itsellänikin olevan Suomineito piparkakkumuottilaatikossa. Silti, Marokko. 

G. Detou myi laatusuklaata ja muita leivontaraaka-aineita. Muunmuassa. 

Vielä näiltä samoilta huudeilta, aivan G. Detoun naapurista löytyi värikäs "tilpehööveri-kauppa" Pylones Tiquetonne. Sieltä shopautin silikonimuotit, joilla voi tehdä jäiset snapsilasit. Ostin myös robotinmuotoisen t-kellon, jonka naamakirjaseuraajat ovatkin jo nähneet. 

Edellämainituista toisaalla, juna-asema Gare St. Lazaresta löytyi mukava putiikki nimeltä da Bruit dans la Cuisine. Sieltä ostin lahjoja joista en vielä voi puhua.

Luxemburgin puistosta poistuttuamme törmäsimme Rue Gay-Lussacilla liikkeeseen, joka myi lapsille suunnattuja astioita. Vieressä oli saman puljun leluliike. Leluista puheen ollen, monen leluliikkeen keskittymä löytyy aivan Richelieu Drouot-pysäkin nurkilta. 

Lastenastialiikkeen kanssa samalla kadulla tönötti Franc Kestenerin suklaa- ja herkkukauppa. Mies oli juuri palkittu patisserie ja ylpeä isä esitteli puodissa myös New York Timesissä vastikään julkaistua kehuvaa artikkelia. Ostimme puodista macaronseja, joista mieleenpainuneimpia olivat värikäs raparperi ja piparkakunmakuinen leivos. Muovinen rasia vain tappoi ihanuuksien parhaimman rakenteen 25 asteen lämmössä. 

Shoppailimme myös Ladureen puodissa leivosten ja macaronsien tiimoilta. Fiilis noissa pytingeissä on vaan aina jotenkin niin ylellinen. Tosin Champs Elyseen puodin kahvila oli pilalleremontoitu: kylmä ja turhan moderni.

Aleksin suosittelemia Hugo & Victorin liikkeitä emme jostain kumman syystä löytäneet lainkaan, vaikka merkitsimme osoitteet karttaankin. Noh, jääpähän jotain seuraavaksikin kerraksi!

Pariisi, me palaamme taas!

Rulla kohotti lauantain sille kuuluvalle paikalleen

Blog Awardsien jälkimainingeissa oli hiukan ryytynyt olo, kun heräsimme Jukan kanssa helsinkiläisestä hotellista. Pikkukolotushan paikataan yleensä tuhdilla setillä vaikkapa pizzaa tai grillimättöä. Jostain syystä sain kuitenkin päähäni pakonomaisen tarpeen suunnata pari viikkoa sitten Yrjönkadulle avattuun Rullaan. Se oli viisas päätös! 

Rullat ovat vietnamilaisella valmistustekniikalla käsintehtyjä riisipaperirullia, jossa tarkkaan harkitut raaka-aineet yhdistyvät salaatin ja vermisellien kanssa kauniiksi paketiksi. Rullien raikkaus, puhtaat maut ja joo - se myyjien suosittelema kuohuviini saivat kohotettua oloa huomattavasti. 

Kuohuva oli nyt niin kovin trendikäs ja monesta ravintolasta esiin pompsahtava Italian Bubbles. Toinen hyvin näkyvä viini on muuten rieslingrypäleinen Kung Fu Girl, jota sai myös Rullasta. Molemmat oikein maistuvia, joten mikäs niitä on kaadellessa. 

Valitsin lautaselle ennenkin maistamaani ankkarullaa, jossa oli nyt kumppanina omenaa. Se oli ehdottomasti oma suosikkini! Katkarapu-possusisältöinen on kuulemma kovin perinteikäs Vietnamissa. Katkarapu-fenkoli ja vielä hamstraamani härkä-sieni maistuivat myös hyvin. Pidän rullissa makujen selkeydestä, vermisellien irtonaisuudesta, helposta syötävyydestä ja mukana tulevan maustekastikkeen syventävästä elementistä. Ja ovathan ne nyt hurjan kauniitakin!

Kauniit astiat ovat keramiikkataiteilija Sarita Koivukosken luomuksia. 

Miehet kassan takana palvelivat rennon lupsakkaasti, mutta asiantuntevasti. Rullaan oli todella mukava piipahtaa hiukan ryytyneenäkin ja kohottaa lauantai sille kuuluvalle paikalleen. 

Rullan sisustus oli kauniin harkittu. Esillä oli ihania tyynyjä ja lamppuja, joita sai ostaa samassa tilassa sijaitsevasta Nudgesta. 

Venyvää muussia, kuoharia puistossa ja sisäelinmakkaraa. Pariisi ♥

Pariisin lomallamme sain aikaa myös ihan yksin, kun Jukka ja muksut suuntasivat hotelliin päiväunille. Minun piti lähteä vain keittiötarvikeliikkeisiin, mutta nälkähän siinä matkalla tuli. Ohitettavana oli kuitenkin monta kuppilaa. Päädyin sattumalta Le Petit Mâchoniin, mistä olin aterian loppupuolella kovin iloinen. Päivän lounasmenuhintaan sopi ottaa pääruuan kanssa joka alkupalan tai jälkiruuan kohtuulliseen 17 euron hintaan. Otin alkuun pekonipitoiset uppomunat ja pääruuaksi andouillette makkaraa, joka sisälsi kaikenmoista palaa mahalaukusta lähtien. Kastike oli jälkimmäisessä hyvin sinappinen ja perunat loistavia. Tarjoilijan suosittelema viini passasi pääruuan kanssa loistavasti!

Ambassade d'Auvergne eli "Auvergnen kulinaarinen lähetystö" oli ainoa ravintola johon teimme jo ajoissa pöytävarauksen. Odotin ihan erilaista ympäristöä, mutta paikka olikin aika fiini pukutarjoilijoineen kaikkineen. Tunnelma oli silti rento ja mukava.

Jukka otti alkuun sienikeittoa. Vinkeänä juttuna toimi lautasen pohjalle sijoitettu omenachutney, joka teki kokonaisuudesta uudenlaisen, hienon!

Paikan showruoka on aligot. Se on perunamuussia, johon tässä ravintolassa oli lisätty reippaasti valkosipulia ja laguiole-juustoa.

Punaiseksi sisältä jätetty ankka ja aligot-muussi oli oikein hyvää. Mitä turhaan sitä salaatinlehteä lautaselle laittamaan. 

Pitkään muhitettu lammas oli vallan mureaa ja maukasta.  Tyttäremme rohmusi useamman palan tätä ihanaa pataa. Kasviksina lampaan kanssa olivat muhineet nauris-, porkkana- ja latva-artisokanpohjapalat.

Lapset maistelivat aika hintsusti maustamatonta perunamuussia ja maalaismakkaraa.

Tämä herkku muistuttaa kovasti leipää, mutta on sokeripintaista kakkua. Ja oikein ihanaa sellaista! Kakku tuotiin meille ylimääräisenä makeana ennen varsinaisia jälkiruokia. Juustot ovat täällä lukeman mukaan hyvinkin maistamisen arvoisia, mutta vatsamme ei vaan millään venyneet siihen.

Oma jälkiruokani oli ihan nappijuttu! Lautasella on viikunoita auvergnelaisella "viinikaramellillä". Miten tuonkin nyt sujuvammin suomentaisi.

Lapset ottivat lajitelman, josta mustikkasorbetti oli aivan yltiöhyvää meidän tyttöjen mielestä. Pojat pitivät enemmän kinuskijäätelöstä.

Jukan jälkkärivanukkaat olivat aika pettymys. Yksi oli jopa ihan munanmakuinen, joten lienee mennyt valmistusvaiheessa pilalle.

Kokonaisuutena Ambassade d'Auvergne oli kuitenkin oikein hyvä, eikä aikuisten menun 30 euron hinta ollut ollenkaan paha.

Pariisilaistunnelmaan pääsee helposti Montmartren kaduilla, jossa tämäkin tatuoitu mies veivasi soitintaan ja loihti reikäkorttien avulla ilmoille ihania sulosointuja.

Kävimme lasten kanssa ällistelemässä myös sotamuseossa, joka sotasairaalahistoriataustaa vasten on nimetty Les Invalideksi. Lapset äimistelivät haarniskaan puettuja hevosia ja poikamme piirsi luonnosteluvihkoonsa usemmankin aseen. Hitlerin aivoituksia oli hyvin vaikea kertoa viisivuotiaalle ikätasoisesti hänen niistä kysellessä, mutta parhaani tein.

Aurinkoisin ja kuumin aika osui viimeiselle päivälle. Suuntasimme silloin Luxemburgin puistoon mukanamme Ladureen macaronseja ja leivoksia sekä kuohuviinipullo ja pillimehuja. Tunnelma hipoi täydellisyyttö, kun natustelun ja huikkailun lomassa seurasimme lasten tekemiä polkuja lehtipaljouteen, joka hiekkapoluille oli satanut. Pariisin pitää päästä taas pian!

Sammakkoa, s'il vous plaît! Pariisi ♥

Pariisi hurmasi meidät taas. Se on kyllä kummallinen kaupunki: jos sataa, on romattista ja jos paistaa aurinko, on haikean iloista. Jos juo vähän punaviiniä tai samppanjaa jossain kulmakuppilassa, virittyy välittömästi pariisilaistunnelmaan, varsinkin jos kuulee jostain haitarin soittoa. Jos kulkee ruuhkametrossa, on sekin erilaista kun on Pariisissa. Tiedättekö mistä minä puhun? Minusta tuntuu että pariisilaisessa ravintolassa syöminen ja ranskan kielen kuuleminen olisi jo riittävä esileikiksi - ellei olisi kahta muksua mukana postimerkin kokoisessa hotellihuoneessa. Tiedättekö nyt mistä puhun? 

Muksut mukanakin saimme silti onnistuneen reissun - vain vähän eri tavalla. Louvre oli esimerkiksi aivan loistopaikka 5- ja 8-vuotiaan kanssa. Voi sitä kysymysten ja pohdintojen tulvaa erilaisten taideteosten edessä! 

    

Pariisissa on helppo lääkitä kauneudenkaipuuta, mutta maukkaan ruokapaikan etsintä voi toisinaan olla tuskaista. Koimme sen viime reisullamme pari vuotta sitten, mutta nyt otimme asioista etukäteen selvää. Oppaanamme toimivat blogit, netti yleensäkin, Bistro-kirja ja kaverien vinkit. Löysimme myös sattumalta ihan  kelpo paikkoja, joista La Marmite Pigallella oli yksi. Illallistimme siellä ihan mukiinmenevän setin Disneypuistovierailun uuvuttamana. Jukan kukkoa viinissä veti selkeästi pisimmän korren, mutta minun ankka-annokseni perunat olivat erihyviä! Kokemusta ei kylläkään kohottanut viereisen pöydän unkarilaisten kippis-toivotukset. Ranskaa minä haluan Ranskassa kuulla!

Prinsessakeittiön Veera vinkkasi meille jo viime reissulle Leon de Bruxelles-simpukkaketjupaikkoja. Emme silloin osuneet yhteen ainoaankaan, vaikka niitä piti olla joka puolella. Kuten olikin, kun merkitsin ne ennen matkaa kaikki opaskirjamme karttaan. 

Lapset ottivat lasten 8 euron menun, jonka pääruoka näytti ranskalaisilta ja pihveiltä ja maistui hyvältä suolalisäyksen jälkeen. Jälkiruuaksi ipanat napsivat napaan jäätelöä ja nutella-suklaa-vohvelia.

Me aikuiset luotimme simpukkakasareihin emmekä turhaan. Vaikka minun Ardennalaiseen tyyliin tehdyistä simpukoista löytyi sienenä tölkkiherkkusieniä, ei sekään pystynyt latistamaan kokonaisuuden hurmaavaa makua. Mukana menossa myös ranskankermaa ja pekonia. Jukka ihastui hurjasti roquefort-simpukoihinsa ja lusikoi liemen viimeiseen tippaan saakka. Ranskalaisia tuli simpukoiden kanssa samaan hintaan niin paljon kuin kehtasi pyytää. 

Tällä kertaa napsautimme lukonkin kiinni taiteilijoiden sillan kaiteeseen, nyt kun perinteestä olimme selvillä. Teimme myös ympäristörikoksen nakkaamalla avaimet Seineen, mutta mitäpä sitä ei rakkautensa ja sen pysyvyyden eteen tekisi. Ja myöntäisi julkisesti. 

Rikoksentekoiltana suuntasimme Kulinaarimurulan Jaanan suosituksesta sammakkoravintolaan nimeltä Roger la Grenouille.

Pidimme paikan tunnelmasta ja sisustuksesta kovasti. Menu oli houkutteleva monelta osin. Päädyimme lasten osalta pitkään haudutettuun ankankoipeen. Me aikuiset otimme illan menun, joskin minä ohitin alkupalan (rasti seinään).

Jukka otti alkuun hanhenmaksaisen creme bruleen, joka oli hyvällä tavalla jännittävä kokonaisuus mietoa maksaa, suolaista ja makeaa.

Otimme kumpikin pääruuaksi friteerattuja sammakonreisiä friteeratuilla kasviksilla. Kokonaisuus oli muuten hyvä, mutta friteerattujen banaanien läsnäolo lautasella hämmensi. Maistoimme kumpikin sammakoita ensimmäistä kertaa. Ne olivat jotakuinkin broilerimaisia. Lapsetkin pyysivät maistaa lasissa tarjottuja palluroita kunnes minä kerroin mitä ne ovat. Olisinpa pitänyt suuni kiinni niin lapsukaiset olisivat yhtä makukokemusta rikkaampia. Viininä nautimme tarjoilijan suosittelemaa chablista, joka passasikin mainiosti. 

Suklaamoussekakku komppasi hienosti appelsiinikastikkeen kanssa. Jukan päärynäpiiras oli turhan perus.

Tällä reissulla näimme kuin näimmekin Eiffelin iltapuvussaan. Ihastelimme ja kummastelimme upeaa tornia tovin ennen metroilua hotellille. 

Koimme viisi ihanaa aamua tuolla Ranskan tunnelmallisessa pääkaupungissa, joten pari juttua olisi vielä aiheesta tulossa.