MOOTTORIPYÖRÄ! Ja kuinka ruuanlaiton sitten kävikään.

Minä olen tiedättekö semmoinen ihminen, että kun minulle tapahtuu jotain hienoa, haluaisin kuuluttaa sen koko maailmalle. Heti. Ja yleensä niin teenkin. Nyt olen jo pari viikkoa miettinyt, miten saisin luontevasti johonkin lauseeseen ympättyä täällä ruokablogissa puolivahingossa, että MINULLA ON ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN MOOTTORIPYÖRÄ! Tai mainittua ihan vaan huolettomasti jossain sivulauseessa, että MOOTTORIPYÖRÄLLÄ AJELU ON PARASTA HUVIA PITKÄÄN AIKAAN! Ja sitten päätin luovuttaa, kuten näette.

Tuumasin aluksi, onkohan tämä uusi harrastukseni syömistä ja kokkailua vähentävä asia, mutta katin kontit! Jukka hoitaa hienosti ruokahuoltoa minun pöristellessä lähiseutuja. Kotiin tullessa on sitten mukavasti pötyä pöydässä vaikkapa grilliruuan tyylisesti. 

 

Eilen pohdin jotain motskarilenkkiä kun pääsin tänään ajoissa töistä. Välkky mieheni ehdotti lounasta Kirkkonummen Bistro o Mat:ssa. Hurruuttelin siis Nummelasta Kirkkonummelle mutkaisia teitä pitkin auringon paistaessa vaan ei häikäistessä. Perillä avasin varhaisperunakauteni mitä maistuvimmalla tavalla: haarukoin napakan kypsien pottujen kanssa juuri passelin suolaista graavilohta ja paksua, runsassienistä korvasienimuhennosta. Sain lasiini rieslingiä ihan vain mauksi, mikä kruunasi keskiviikon lounaan loistavasti. Ennen sitä lusikoin lautaselleni noutopöydästä mainiota salaattia, jonka joukossa oli mm. kukkakaalia pienen pienenä muhjuna ja ihanasti makeutettua punasipulia. 

Nyt vaan pitäisi keksiä vastaavanmoisia käyntikohteita lounaaksi tai päivälliseksi. Kaikki ehdottomanne loistopaikat mukavan mutkaisten teiden varrella tai päässä luvataan ottaa harkintaan!

ps. Jos tyttäremme on mennyt teillekin sanomaan, että äiti on ostanut skootterin, se ei siis pidä paikkaansa.

Le Havren brunssi

Eräs aurinkoisen porottava kevätsunnuntai kruunaantui mukavasti bloggajaneitokaisseuralla. Suuntasimme Jytiksen, Jaanan ja Hannan kanssa Le Havren brunssille aivan Helsingin ydinkeskustaan. Brunssista oli kuultu etukäteen ristiriitaisia kommentteja, samoin kuin saman paikan illallisesta. Siirryimme kauniiseen ravintolasaliin uteliaina. 

Brunssi koostui pelkästään noutopöydästä. Kahvi, tee ja "juissit" kuuluivat samaan hintaan. Talon kuohuviinistä laskutettiin erikseen, joskin hyvin maltillisen 4 euron verran. Tosin kuohuva oli aika sielutonta. 

Suolainen puoli oli aika perussettiä. Eniten tarjonnassa miellyttivät rapeat croissantit, jokiraputerriini ja salami-fenkolipiiras, josta kukaan ei kyllä löytänyt fenkolinmakua. Yllättävän toimivan yhdistelmän tarjosi pinaattipohjalle tehty salaatti, jossa oli pieneksi hakkeloitua keitettyä kananmunaa ja savusimpukoita. Tätä voisi kokeilla joskus kotonakin. Loppu brunssimateriaali tuntui siltä että yrittäminen oli loppunut kesken: ihan perus pestosalaattia, leikkeleet vaikuttivat suoraan vakuumista nostetuilta ja juustoista kaksi kolmesta oli valmiiksi siivutettu. Muutakin toki löytyi, mutta eipä se muu ole jättänyt edes muistijälkeä. Tuumimme pöydässä, että keskittyminen laadukkaisiin raaka-aineisiin maistuisi ainakin meille paremmin kuin määrä. 

Jälkiruokatarjonta oli tasan sitä mitä lupasi, mikä pääsi hiukan yllättämään vaisujen suolaisten jälkeen. Mainiossa pannacottassa tosiaan maistui tähtianis. Musta-valkoinen baakkelsi jakoi mielipiteet, mutta minä pidin siitä. 

26,50 euroa on mielestäni aivan liikaa laskutettu tästä brunssista. Se on sääli, sillä puitteet ovat upeat ja sijainti mitä parhain. 

Mesiangervo-panna cotta limoncellosiirapilla

Ravintola Tintåssa ihastuin toden teolla sitruuniaseen jälkiruokaani panna cottaan. Pehmeän kermainen herkku oli ylevöitetty limoncellosiirapilla ja rouskulisä tehty sokerisilla, paahdetuilla pistaasipähkinöillä. Päätin toteuttaa homman kotonakin, sillä Tintån keittiömestari Jose on reseptoinut herkun omaan blogiinsa. 

Muutin jälkiruokaa villimmäksi vaihtamalla vaniljan mesiangervoon. Pistaasipähkinöiden loistaessa poissaoloaan nummelalaisen marketin hyllyllä päädyimme cashew-pähkinöihin hieman pilkottuna. Tykkäsimme tästäkin variaatiosta kovasti! 

Ensi kerralla teen annokset hieman pienemmiksi, sillä ruuan päälle tämä panna cotta on hurjan tuhti. Siirappia keitellessä turvaudun seuraavallakin kerralla paistolämpömittariin, sillä ensimmäisestä siirapista tuli liiallisen keittämisen vuoksi meripihkamainen, kivenkova möykky. 

Tiedoksi muuten, että mesiangervon sanotaan olevan sopimaton aspiriiniallergisille. Tosin yksi vieraistamme oli aspiriiniallerginen ja halusi senkin uhalla maistaa panna cottaamme. Oireita ei tullut, mutta tämä ei ole kehoitus, vain toteamus. 

MESIANGERVO-PANNA COTTA LIMONCELLOSIIRAPILLA JA SOKEROIDUILLA, PAAHDETUILLA PÄHKINÖILLÄ
4-7:lle

MESIANGERVO-PANNA COTTA

2 liivatelehteä

2 tl kuivattua mesiangervonkukkaa TAI 1 vaniljatanko
5 dl kuohukermaa
½ dl sokeria
1 dl jugurttia
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunamehu

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittaa 2 tl mesiangervonkukkia kattilaan tai poista vaniljansiemenet vaniljatangosta ja laita kattilaan. Lisää kattilaan kerma ja sokeri, kuumenna. Varo kiehauttamasta, sillä kerman rakenne muuttuu.

Nosta kermaseos liedeltä (ja siivilöi se). Puristele liivatelehdet kuiviksi ja lisää lämpimän kerman joukkoon. Lisää lopuksi jugurtti, sitruunankuori ja -mehu. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada tarjoiluastioihin ja anna jäähtyä kylmässä ainakin 2–3 tuntia tai yönkin yli. 

LIMONCELLOSIIRAPPI

1½ dl sokeria
½ dl vettä
½ dl valkoista balsamicoa
1:n luomusitruunan kuori suikaleina
½ dl sitruunamehua
2 cl limoncelloa

Keitä sokeri, vesi ja valkoinen balsamico paksuksi siirapiksi. Kun siirappi on 108 asteista, se on valmista. Lämpötilan mittaamiseen voit käyttää paistolämpömittaria. Lisää sitruunamehu sekä kuoripalat ja ota kattila pois liedeltä. Sitruunamehua ei saa kiehauttaa, sillä muuten siirappi muuttuu jäähtyessään rakeiseksi.

Anna siirapin jäähtyä hetki huoneenlämmössä. Lisää limoncello ja sekoita hyvin. Kun siirappi on kunnolla jäähtynyt, ota kuorenpalat pois ja pullota. Siirappi säilyy pitkään sekä kylmässä että huoneenlämmössä.

SOKEROIDUT PÄHKINÄT

1 rkl oliiviöljyä
100 g kuorittuja pistaasipähkinöitä tai cashew-pähkinöitä veitsellä pienittynä
40 g fariinisokeria
1 rkl vettä

Kuumenna öljy pannulla, lisää pistaasipähkinät ja paahda matalalla lämmöllä niin kauan, että pähkinät muuttuvat kullanruskeiksi. Ole varovainen etteivät pala. Lisää fariinisokeri ja sekoita hyvin. Lisää vesi ja pyöräytä pähkinät kunnolla ympäri, jotta sokeri sulaa kokonaan ja jää kiinni pähkinöiden pintaan.

Kokoa annos laittamalla hyytyneiden panna cotta-maljojen päälle limoncellosiirappia ja paahdettuja pähkinöitä. Lusikoi nautinnollinen ilme naamalla. 

Mitä lahjaksi opettajalle ?

Ja iltisohjaajille? Ja päiväkodintädeille? Ja kuviskoulun opettajalle?

Joka jouluinen ja keväinen pulma nosti taas päätään. On kauhean vaikea keksiä mitään uniikkia, hyvää ideaa niille tärkeille henkilöille, jotka ovat opettaneet ja ohjanneet aarteitamme koko pitkän kauden. Haluaisimme antaa  kaikille jotain ihanaa ja persoonallista, mutta jo toistamiseen (vai peräti kolmannen kerran?) olemme päätynyt kuohuviiniin. Shampanjaa kaikki olisivat toki ansainneet, mutta kukkaronsisus sanoo siinä kohtaa stopin. Persoonallisemmaksi lahjan tekivät lapsemme itsetaiteilemat ja kirjoittamat kortit. 

Aiempina vuosina olemme antaneet esimerkiksi ruusunterälehtihilloa kotimaisella juustolla ja itseleivottuja suklaanamuja. Kerran leivoin saaristolaisleipää koko sakille. Ekaluokan jouluna annoimme poikamme opettajalle Porvoon glögiä - tai niin siis luulimme. Olimmekin vahingossa napanneet mukaan mamman keittelemää sekamehua, joka oli pullotettu Porvoon glögin pulloon. Kuittasimme lahjasta kiitelleelle opettajalle, että tämä kertonee perheestämme aika paljon. 

Mietimme joskus kokoavamme kimppalahjankin monen perheen kesken, mutta se on jäänyt toimettomuuksissa tekemättä. 

Olen ollut myös saavana osapuolena joulu- ja kevätlahjoissa. Erityisesti minua ovat ilahduttaneet lapsen itsensä tekemät tai valitsemat asiat. Ne ovat voineet olla teepaketti (joka oli mietitty värin perusteella) , itsetehty baakkelsi tai kotitekoinen hillo. Kaikki kulutustavara on ollut loistavaa, sillä se kuluu. Ruuan ja juoman lisäksi tällaisia ovat esimerkiksi suihkusaippuat. Kollega kertoi saaneensa joskus sikspäkin olutta, joka osui ja upposi aivan täysin. Tosin siinä lahjassa pitää tuntea saaja melko hyvin. 

Mitä hienoa te olette keksineet opettajille tai hoitajille lahjaksi kauden päätyttyä? Tai mistä itse olette tykänneet jos olette tällaisia lahjoja saaneet? Kaikki ideat ja ajatukset olisivat tosi tervetulleita!

Tintå oli nautinto

Turku on ihana kesäkaupunki. Ihanuuden tekee varmaan Aurajokiranta, jota pitkin on mukava kuljeskella tutkaillen kesäisiä ihmisiä. Toisinaan voi pysähtyä vaikka laivaravintoloihin oluselle. Hyviä ruokapaikkoja on yllättävän paljon. Äitienpäiväreissulla päädyimme ensikertaa Tintån viihtyisyyteen. Pöydän saimme ajoissa varaamalla. Taisi olla neljäs kerta kun moista kokeilimme, joskin aiemmat yritykset ovat tapahtuneet turhan lyhyellä varoajalla. 

Tintå oli sisustukseltaan viihtyisä ja kekseliäs, rento.

          

Aivan ruuan alkuun siemailimme juhlapäivän kunniaksi rosekuohuvaa. Ruokailuni alkoi aloituskuvassa patsastelevalla härkäpitalla. Sitruunainen mascarpone yhdessä yrttiöljyn kanssa toi kokonaisuuteen hienoa raikkautta. Liha oli todella hyvää. Jukka valitsi alkupalalistalta vuohenjuusto-mansikkaleivän, joka oli todellinen makulöytö. Marinoidut mansikat olivat niin hyvä pari rapeapintaiseksi paistetun vuohenjuuston kanssa, että näitä täytyy kokeilla kotonakin.

Tarjoilijan suosittelema ranskalainen valkoviini pärjäsi ruuille läpi illan oikein hyvin ja oli raikas uusi tuttavuus.

 

Lapset natustivat illan aikana tyytyväisinä pari mukillista rouskuvan rapeita ranskalaisia ja yhden margherita-pizzan puoliksi (ilman  rucolaa ja pinjansiemeniä). Muita muksuja ei ravintolassa lauantai-iltana näkynyt, mutta koimme olevamme tervetulleita koko perhe. 

Pääruokia pohdimme hetken aikaa, mutta lopulta päätös oli helppo, kun lupasimme aikuisten kesken vaihtaa lautaset pöydän yli puolessa välissä syömistä. Oma valintani oli sopivan savustettu ahvenfile, jossa oli olutpanerointi. Sitruunakapsris-remoulade upposi hyvin, vaikken yleensä pidäkään sen tyylisistä jutuista. 

Libanonilaisessa lammasvartaassa oli mainio esillepano. Maut olivat oikein kohdallaan! Taboulehsalaatti oli ihanan runsas. Tässä vaiheessa taisi tulla pientä kinaa siitä, kuka syö viimeiset palat lammas-annoksesta.

Jälkiruokavatsa palkittiin lasten osalta suklaakakulla, jonka makua muksut kiittelivät moneen kertaan. 

 

Jukka söi loppuun hyvin vaahtoisan vadelmatiramisun. Ihana esillepano, eikö?

Oma jälkiruokani, limoncello panna cotta, vei silti selkeän voiton jälkiruokakategoriassa hienolla makumaailmallaan. En osannut ennen ajatella, miten loistavasti limoncello ja sokeroidut pistaasipähkinät käyvät yksiin. Tässä jälkiruuassa annoskoko oli juuri passeli. Resepti löytyy Josen blogista, joten se tulee löytämään varmasti tiensä myös kotikeittiöömme. 

Ilta tuli maksamaan palttiarallaa 200 euroa, josta 60 euroa lohkaisi viinipullo. Ilta oli mauiltaan ja tunnelmaltaan joka centin arvoinen. Suosittelemme lämpimästi mikäli Turkuun (kesällä) suhaatte. Ja miksi ette suhaisi?

Täältä löytyvät blogin aiemmat kirjoitukset Turusta: 

Perhe iloisesti hajallaan Turussa (ravintola Mami)

Rottahampurilaisia, roseeta ja ritareita Turuus (ravintola Sergios)

Ulkoruokintaa Savonlinnassa, Turuus ja Heinolassa (Ukko-Pekka risteily)

Nutella-letut ja jätkänpätkän synttärit

Huh huh! Ohi on. Niin mukavia kuin lasten kaverisynttärit ovatkin, niin on kyllä niihin pakattu sen verran energiaa pienten koululaisten muodossa, että hitaampaa hirvittää. 

Tarjoamukset kekkereissä olivat tokaluokkalaisen omien toiveiden mukaiset. Vielä perjantaina Pätkis toivoi suklaakakkua, joka vaihtui Pizzariumin Nutella-pizzan myötä lennossa Nutella-letuiksi. Poika toivoi lettuihin kerrosmaista toteutusta ja pikkupyöreää muotoa. Minä olin kovasti tyytyväinen ylihelposti toteutettavaan valintaan. 

Juhlavalmistelut olivat muutenkin helpot, sillä poika teki omakätisesti kauppalistan ja myös haki tuotteet itse kaupasta. Läksyjen teosta ei meinannut tulla mitään, kun mielessä pyöri vain kattaminen ja muut juhlavalmistelut. 

NUTELLA-LETUT

lettutaikinaa
voita paistamiseen
Nutellaa
tomusokeria

Paista letut voissa.
Sipaise yhden letun pintaan Nutellaa purkista.
Paina toinen lettu päälle. Laita tarjoiluastialle.
Tumpsuta päälle tomusokeria.

Lapset söivät Nutella-lettu"leivoksia" 1-4 per nenä.

Ohjelmaksi pikkumies suunnitteli itse formula-ajot Pariisissa. 

Äitienpäivähemmottelua Turussa

Miälevikast! - totesi siskoni naamakirjassa kun ilmoitin perheemme suuntaavan Turkuun yhden yön hotellilomalle äitienpäivän kunniaksi. Niin se olikin, ihanan-hemmottelevan-nautinnollisen-miälevikast. Vaikkakin päivän etuajassa.

Shampanja oli ostettu viilenemään jo edellisenä päivänä ja (ruma) piknikfiltti kaivettu talvikorjosta.  Suunnitelmissa oli mennä Aurajoen rantaan lounaspiknikille. Eväät haimme Pizzariumista Hansa-korttelista. Ja millaiset setit saimmekaan - ei se Prinsessakeittiön Veera turhaan ole kehunut. Pizzariumin konsepti on nerokas: vitriinistä sopii valita erilaisia pizzapaloja haluamansa määrän joko mukaan tai paikanpäällä nautittavaksi. Maut eivät mukaile sitä totuttua ananas-tonnikala-jalapeno-settiä, vaan ovat loppuun asti mietittyjä ja hiottuja. Ihan nerokas yhdistelmä oli esimerkiksi pala jossa oli mm. parsaa ja tryffeliä. Pizzapohja oli todella onnistunut! Tuumasimme ääneen, että tämä oli elämämme toisiksi paras pizzakokemus. Vain Roomassa nautittu neljän juuston pizza vie voiton ja siinäkin on mukana kaupunkilisää.

Jos joku muuten luulee, että julkijuopottelimme kahteen pekkaan tuon pikkupullon shampanjaa, sanottakoon että se oli kuvausrekvisiittaa. Tähän hymiö joka iskee silmää. 

Pizzariumista ostimme lapsille jälkiruuaksi Nutellapizzaa, jota tirriäiset mutustivat todella tyytyväisinä. Suosittelemme Pizzariumia lämpimästi ihan jokaiselle ja aiomme palata sinne jo kolmen viikon kuluttua itsekin. Pakko!

Tehtiin siellä Turussa muutakin kuin syötiin. Jukka oli jo ajoissa varannut liput Tehdasteatterin nukketeatteriesitykseen Münä. Käpyttelimme paikalle lasten potkulautaillessa. Toki välissä piti huitasta jätskit napaan. 

En oikein osaa sanoa mitä olimme odottaneet, mutta emme ainakaan sitä mitä koimme. Teatterin vintillä pienelle yleisölle kerrottu satu oli niin intensiivinen, taidokkaasti lavastettu ja kerronnaltaan hieno, että se ei voinut jättää ketään kylmäksi. Pääosin yleisöstä kuului hämmästyneen iloisia nauruntyrskähdyksiä tämän tästä. 

Tyttäremme jätti palautetta esityksen jälkeen: "Ihana esitys. Piip oli tosi söpö. Pöllö oli myös hauska. Kiitos."

Illalliselle suuntasimme ajat sitten varattuun pöytään Tintå:n. Ruoka siellä oli hurjan hyvää ja ilta muutenkin onnistunut. Siitä lisää ensi kerralla. 

Tänään, varsinaisena äitienpäivänä, on hotelliaamupalan jälkeen nautittu kotona yhdessäolosta perheen kera. On upotettu sormet multaan, nikkaroitu lisää hyllyjä kasvihuoneeseen, pelattu krokettia, grillattu ja pesty pyöriä. Touhuttu ja oltu vaan. Ihanaa. 

♥

Saatiin Jukka kotiin melkein viikon kestäneeltä työmatkalta. 

Mies tuli yhdessä helleauringon kanssa. 

Grillasi luomupossua ja -parsaa. 

Lööv.

Caesar salaatti kalakastikkeella

Kotitekoinen caesar salaatti on ihanan täyteläisen makuista. Erilaiset tekstuurit tuntuvat hyvältä suussa. Kun kastikkeen sekauttaa salaattiin vasta juuri ennen tarjoilua, kokonaisuus pysyy tuoreena ja napakkana. Salaatti menisi hyvin itsekseenkin vaikka alkupalana, mutta meillä se syötiin grillatun possun kaverina. Tuhti mutta ah niin ihana annos!

Resepti tähän versioon löytyi Ferran Adrián opuksesta "The family meal". Kirjassa on esitelty edesmenneen El Bullin henksuruokaa. Kaikkiin resepteihin on merkitty raaka-ainemäärät kahdelle, kuudelle, kahdellekymmenelle ja 75:lle. Että kysykää vaan jos kaipaatte valmiiksilaskettuna isompaa settiä. 

Jukka kokosi meillä tämän salaatin. Huomatessaan ettei anjovista ollutkaan jäljellä, mies turvautui thaimaalaiseen kalakastikkeeseen. Ainesosalista paljastaa tuotteen sisältävän 75 prosenttia anjovisuutetta, joten ei ihmekään että se toimi oikein hyvin. Salaatinlehdet lienevät autenttiseen annokseen vääränmoisia, mutta mitäs pienistä. 

Tiesitkö muuten, että ceasar-salaatti on kehitelty italialaissyntyisen ravintoloitsijan toimesta Tijuanassa Meksikossa?

CAESAR SALAATTI

kahdelle

salaatinlehtiä (meillä rucolaa ja pinaattia)

20 g parmesaani-juustoa hienoksi raastettuna

krutongit:

30 g vaaleaa, kuivahtanutta leipää

öljyä

salaatinkastike:

½ pieni valkosipulinkynsi

2 öljyyn säilöttyä anjovista kuivattuna TAI 1 rkl kalakastiketta

1 munankeltuainen

2 tl sherryviinietikkaa

3 rkl rypsiöljyä

20 g parmesaani-juustoa hienoksi raastettuna

Aloita krutongeista. Pilko kuivahteneet leipät pieniksi suupaloiksi. Lämmitä öljy 180 asteiseksi. Uppopaista leipäpalat öljyssä kullanruskeiksi. Nosta leipäpalat pois reikäkauhalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat. Jäähdytä. 

Laita valkosipulinkynsi, anjovikset tai kalakastike ja keltuaiset korkeaan astiaan. Surrauta sauvasekoittimella kunnolla sekaisin. Lisää öljy ohuena nauhana, kunnes seos on majoneesimaista. Sekoita joukkoon raastettu parmesaani. 

Laita salaatinlehdet kulhoon. Lusikoi sekaan salaatinkastike juuri ennen tarjoilua ja sekoita. Nosta salaatti tarjoiluvadille. Ripottele ylle loput 20 g parmesaania. Lisää krutongit. 

Kohti vanhuutta - anjovisleipä

Aikuista makua pohdittiin viimeksi joulusillien kohdalla ja nyt vappuna olimme taas saman asian edessä. Anjovisleipä. En vielä vuosikaan sitten olisi ikinä voinut kuvitella innostuvani öljylillutettujen kalojen yhdistämistä munaleipiin, mutta ikä ei tule näköjään yksin. Tuoreeltaan syötynä nämä ovat kyllä todellista herkkua, mutta vakumoituja tai tuntikausia vitriinissä viettäneitä en haukkaisi. Idea anjovisleipään lähti hyvin inspiroivasta Kauppalehti Option leipä-jutusta, jossa esiteltiin klassikkoleipiä ympäri maailmaa. 

ANJOVIS-MUNALEIPÄ

tummaa vuokaleipää (esim. Pälkäneen perunalimppua)

voita

salaatinlehtiä, meillä pinaattia

kovaksi keitettyä kananmunaa siivuina

humpsautus valkopippuria

anjovisfilee tai kaksi per leipä

tuoretta tilliä

Kokoa leipä mainitussa järjestyksessä. 

Vappuna anjovis-munaleivät tarjottiin puolitettuina vuokaleipäpaloina, koska brunssipöydästä löytyi paljon muutakin. 

Rajaton ilta Gastonella ryyditettynä

Varasimme jo ajat sitten tyttäreni kanssa liput Rajattomien lastenkonserttiin. Poikia moinen ei kuulemma napannut. Liikumme niin paljon koko perheen voimin, että oli oikein virkistävää lähteä reissuun tyttöjen kesken. Savoyssa olleen hyväntuulisen ja liikuttavankin konsertin jälkeen suuntasimme korttelin ympäri ristorante Gastoneen syömään. Sunnuntai ei ole se kaikkein yksinkertaisin ravintolasyömispäivä, sillä moni paikka on kiinni. 

Tyttäremme toivoi jotain mureaa lihaa, jolloin tarjoilija suositteli possunposkipastaa. Tähän tytsy päätyikin. Tyttö tuumasi omasta pastastaan että se on täydellistä. Aikamoisen setin pikkulikka söikin - ja jätti onneksi myös äidille hiukan närpittävää. Ibericopossunposki oli tosiaan haarukalla hajoavaista ja pasta tomaattisuudessaan maistuvaa. 

Minä otin kevään kunniaksi parsapastaa. Se sisälsi napakoita parsoja, miniluumutomaatteja, pinaattia ja pinjansiemeniä. Maut olivat hyviä, joskin öljyä oli lurahtanut makuuni turhan paljon.

Pasta on Gastonessa tuorepastaa ja luomusti toteutettu. Pisteitä siitä.

Jälkiruuaksi lusikoimme yhdessä kolmea erilaista jäätelöä, joista löysimme omat suosikkimme. Kastiketta raaputimme suihimme melkein kilpaa. 

Gastonen annokset olivat kunnollisen kokoisia ja makuisia. Palvelu ravintolassa oli erinomaista ja lämmintä myös lapselleni. Tyttömme tuumasikin, että tänne pitäisi tulla poikienkin kanssa. 

Ajelimme hymyssäsuin kotiin kuunnellen Rajattomien lastenlevyä, joka on aateloitettu nyt myös artistien nimikirjoituksilla. "Ihanaa olla joskus kahdestaan kun ei niitä poikien juttuja jaksa aina kuunnella", totesi Lounatuulen säveliin nukahtanut pikkutyttö.