Kipinä hehkui

Ajan moottoripyörälläni hyvin tuttua tietä Kustaviin. Aurinko paahtaa helteisesti ja vesi kimmeltää Kaitaisten sillan alla. Kesä kattaa kauneintaan ja pistää herkästi hymyilemään. 

Soratien päästä, metsän keskeltä löytyy  pop up ravintola Kipinä. Sisällä ja terassilla on hyvin erilaisia, kauniita pöytäryhmiä. Minut ohjataan juuri siihen pöytään mihin olisin toivonutkin, mukavaan tuoliin isojen lasi-ikkunoiden viereen. Mäntymetsä humisee hiljaisen voimallisesti ympärillä. Metsän tuoksu rauhoittaa kummallisen voimakkaasti ja koko kehoon hiipii hyvin rauhallinen olo. Mieli on silti kiihkeän odottavalla kannalla, sillä en oikein tiedä mitä odottaa tältä ravintolta. 

 

Kolmatta kesää kootussa pop up ravintolassa neljä huippukokkia kokoavat kukin oman menuunsa toteuttaen ne omalla viikollaan. Kattauksia on joka päivä peräti kolme, alkaen kello 13. Minun ravintolavisiittini aikana on meneillään ensimmäinen viikko, jolloin menun koostaminen on islantilaisen Sigurdur Haraldssonin harteilla. Kokit saavat menun suhteen vapaat kädet, kunhan raaka-aineina käytetään mahdollisuuksien mukaan lähisaariston rikkauksia. Bocuse d'Orissakin ansioituneelle islantilaiselle tämä ei tuottane ongelmia, sillä mies kertoo tyylinsä olevan pohjoismaista ja keskittyvänsä tekemään ruuasta mahdollisimman puhdasta. 

Tähän ensimmäiseen kattaukseen ei saavu lisäkseni montaa ihmistä, mikä saa minut huolestumaan paikan kannattavuudesta. Paikkaa pyörittävä Pekka Kuru kuitenkin vakuuttaa, että ensimmäinen viikko ja päivän aloittava kattaus on aina ollut hiljaisin. Loppuviikkojen ja myöhempien kattausten varaustilanne on jo todella hyvä, melkein täynnä. 

Kipinässä on tarjolla yksi menu, johon kuuluu neljä varsinaista ruokaa. Nyt saamme myös keittiön tervehdyksen ja prejälkiruuan. Viinipaketissa kaatoja on neljä. Otan paketin puolikkaana. Menu on hinnaltaan 65 euroa ja viinipaketti kokonaisena vain 32 euroa. 

Menu alkaa keittiöntervehdyksellä, jossa henkäyksenohuen kuoren alla piileskelee pehmeän kananmaksan alla tomaattihilloketta. Kokonaisuus on todella tasapainoinen ja enteilee hyvää jatkolle. 

Alkuruokana keikistelee raikkaan kaunis brändöläinen sateenkaarirautu kevyesti suolattuna ja pehmeän napakaksi kypsennettynä. Kalan päällä on  raakoja mansikoita tilli- ja viinietikkamarinoituna, krassin lehtia ja poltettua sipulia. Kalan alle kätkeytyy sipulipyrettä. Kastike on vaahdotettu Mouhijärven Vilho-juustosta ja sipulista. Keralla tarjottu saksalainen riesling osuu annoksen makuihin upeasti. Kokonaisuus on ihan hymyilyttävän hieno! Raakoja mansikoita päätän kokeilla kotonakin lohen kanssa, sillä se on yllättävä ja todella toimiva pari!

Seuraavaksi eteeni nostetaan Jurmosta kotoisin olevaa Ylämaan karjan lihaa tartariksi pienittynä. Lankulta löytyy myös brändöläistä siianmätiä, lehtikaalia ja kuusigeeliä. Keralla tuodaan myös kuusen tuoksuinen pyyhe. Jos edellinen annos pistää hymyilyttämään, tämä suorastaan naurattaa. Annos kehotetaan syömään sormin! Yritän turhaan näyttää elegantilta sovittaessani annosta suuhun sormieni avulla. Näin syömisessä on jotain  kielletyn oloista, riemukkaan hauskaa.

Islantilainen lammas on lentänyt paikan päälle yhdessä Sigurdur Haraldssonin kanssa. Kypsyydeltään juuri oikeanmoinen lammas patsastelee lautasella kaura-saksanpähkinä-maa-artisokka"myslin" alla. Vierellä tarjotaan karamellisoitua maa-artisokkaa, joka on hunnutettu maa-artisokkavaahdolla. Tuumaan ensin lihan olevan turhan vähäsuolainen, mutta kaikkia osasia samaan aikaan haarukoidessa huomaan makubalanssin löytyvän. 

Prejälkiruoka tarjotaan Kristín Sigfríður Garðarsdóttir:n kauniin muhkuraisesta kulhosta. Herkku on skyristä tehtyä jäätelöä, joka tarjotaan yrttien ja marenkimurujen kera. Annokseen on laitettu myös ravintola Kipinää ympäröivän metsän katajanmarjoja. Pöydässä islantilainen kokki raastaa annokseen neljä viikkoa kuivatettua sitruunaa, joka on mennyt aivan mustaksi ja kovaksi. Lopuksi kulhoon kaadetaan kuohuviiniä. Kokonaisuus on hyvin erityinen, ihanan raikas ja kuitenkin pehmoinen. Upea!

Varsinainen jälkiruoka ei koreile kauneudellaan, mutta maku on jälleen kerran ihan kohdallaan. Savustettua luuydintä on hyödynnetty jäätelön teossa. Annoksen pohjalta löytyy kahvimallassiirappia, jonka makeutta taittaa tyrnivaahto. Suutuntumaa antaa hasselpähkinärouhe. 

Kipinä vakuuttaa minut upean erilaisella ulkoasullaan, jota taideteokset mielenkiintoistavat entisestään. Sigurdur Haraldsson hurmaa minut ruuanlaittotaidollaan. Lounashetkeni hipoo täydellisyyttä, joten uskallan lämpimästi suositella pop up ravintola Kipinää. Kustaviin voi kurvata näin kesäaikaan vaikka vain pelkästään tämän ravintolan vuoksi!  Tulevina viikkoina kokkaavat Matti Jämsen, Patxi Rincón ja  joka Kipinävuonna mukana ollut Erik Mansikka. Ensi vuonna täytyy ehdottomasti raivata kalenterista aikaa tälle paikalle. Ja jos vielä Islantiin tulee asiaa, aion etsiä ravintolan jossa Sigurdur Haraldsson kokkaa.

Yhteistyössä 

pop up ravintola Kipinä