"Onkohan nää syötäviä?" huutaa Jukka aloittaessaan pienen pihamme nurmikonleikkuuta. Jo ensivilkaisulla innostun. Nämä taitavat olla nyt niitä sieniä, joista Suomen sieniseuran facebook-sivuilla on puhuttu. Kaivan esiin sienikirjat ja naputtelen nettiä. Tutkin, halkaisen, haistelen ja vertaan. Kyllä, olemme löytäneet elämämme ensimmäiset kartiohuhtasienet omalta pihaltamme! Vai olivatko ne paremminkin löytäneet meidät?
Kevätsienen kermanvaalean jalan mattainen pinta tuo mieleen pronssisuuttimen läpi ajetun pastan.
Saaliin pienuus ja ensikertalaisuus sai minut kokeilemaan sienestä jotain hyvin simppeliä ruokaa kotona olevista aineksista. Päädyin kokoamaan paahtoleivän päälle pehmeän makeaksi muhitettua sipulia, paistettua kartiohuhtasientä ja friteerattuja nokkosia. Mausteena vain mustapippuria ja suolaa.
Kartiohuhtasienen syömiseen riittää kun sen paistaa pannulla. Muita esikäsittelyjä ei tarvita. Halusin säilyttää sienen ulkonäön mahdollisimman alkuperäisenä, joten puolitin sienen.
Sienen tuoksu oli hyvin pähkinäinen. Suutuntuma oli erityinen lokeroisen lakin ansiosta. Maku oli hieno ja jätti erityisen hyvän jälkimaun suuhun. Ihastuimme Jukan kanssa sieneen kovasti!
Ensikokeilu kartiohuhtasienellä onnistui hyvin, joskin sipuli hiukan piilotti sienen maun hienoimmat nyanssit. Seuraavaksi voisin laittaa sipulia paljon vähemmän tai kokeilisin jotain muuta. Mitä sinä ehdottaisit kokkailtavaksi näistä kaunokaisista?
Vau,onpa jännän näköinen sieni.Ensimmäisen kerran näen kuvan sellaisesta enkä ole ennen edes kuullut sellaisesta.
VastaaPoistaNo suoraansanottuna en ollut minäkään. Mutta tuo sieniseuran facebook-sivu on kyllä mahtava sivistäjä!
VastaaPoistaMinä olen kerran syönyt huhtasientä, se oli viime kesänä Siljalla, kun olimme syömässä kutsuvieraina sitä pitkää menua. Tykästyin kovasti sienen makuun, ulkonäköön ja siihen, miltä se tuntui pureskella. Mutten ole nähnyt sitä luonnossa koskaan. Se nyt ei todista mitään, minä kun en huomaa muutenkaan kuin kärpässienet.
VastaaPoistaMites huhtasieni silloin Campis tarjoiltiin?
VastaaPoistaSe ol ahvenen kanssa tarjottavassa kastikkeessa. Oli todella hyvää. Ja myöhemmin kuulin, miten eräs tapaamani rouva oli löytänyt myös omalta tontiltaan juuri noita sieniä ja oli aivan innoissaan, kun ovat ilmeisesti aika harvinaisia.
VastaaPoistaVoi ihanuus, siitä on monta vuotta, kun olen noita saanut! Ihana sieni!
VastaaPoistaEipä ole tullut tuollaisia maistettua. On kyllä kauniita sieniä!
VastaaPoistaViimeksi laitettiin risottoa. Pannun kautta, osa vähän pienemmäksi ja osa isommaksi, päälle vielä pieniä puolikkaita, johon olin ottanut reilusti rapsakkuutta pannulla. Perusrisotto, risoton viininä oli tuolla kertaa cavaa ja liemenä yrttinen kasvisliemi (kuutiosta!).
VastaaPoistaKyllä muuten maistui.
Tämä vuosi on kuulemma hyvä huhtisvuosi, mutta omalle kohdalle ei ole sattunut. Onneksi on myös hyvä korvasienivuosi, niin on meidän talven risotot turvattu.
Seitsemän ryöpätyn korvasienikilon jälkeen mulle iski kauhea raaka-ainekateus noista huhtasienistä... ;)
VastaaPoistaMikä on sieniseuran facebook sivu? Meilläki kasvaa ekaa kertaa noit sieniä.Täytyy kokeilla, ei siis tarvii ryöpätä?t.AH
VastaaPoistaCampis: Tätä meidän pihaa e voi sanoa edes tontiksi, paremminkin pläntti. Ja tästäkin löytyi 5 kappaletta. (Kuvan jälkeen paikantui vielä 1).
VastaaPoistaAila ja Jokis niin on kaunis!
san sinun risottosi kuulostaa vallan maistuvalta ja kauniilta. Minustakin sienien puolittaminen oli hyvä juttu ulkonäön kannalta.
Tuplis ymmärrän :D. Vaikka korvasienisaali onkin mahtava!
AH: paina vain tekstin linkkiä niin löydät sieniseuraan. Ei tarvitse ryöpätä tai muullakaan tavalla esikäsitellä. Pannulle vaan!
Minäkin löysin meidän tontilta neljä upeaa yksilöä. Ajattelinn tehdä niistä lämpimiä leipiä.
VastaaPoistaTuliko hyviä Matti?
PoistaLöysinpä taas!!
VastaaPoistaHieno sieni.
Niin on! Meidän pihalla oli tänä vuonna vain kaksi ja toinenkin oli talloontunut.
PoistaMun puutarhassa kasvaa 20-50 kpl vuosittain. Pöllön hammasrattaiksi ja paistan pannulla. Ovat kuin rapeita sipsejä. Maustan vain suolalla ja mustapippurilla. Nyt tänä keväänä olen kokenut ruokailun jälkeen pahoinvointia. Voimakastakin. Siksi täällä juuri nyt lueskelenkin.
VastaaPoistaVoi toivottavasti kroppasi ei ole ruvennut reagoimaan sieniin. Olen kuullut että joillakin niin käy ajan saatossa.
PoistaMinulla yhtenä vuonna vatsa ei kestänyt lainkaan kehnäsieniä, mutta viime vuonna taas varovaisen kokeilun kautta kesti. Viime syksynä oli joku muu sieni johon vatsani ensin ökkötteli vastaan muutaman kerran, mutta se vaiva hävisi kauden myötä.