Ahvenanmaan makuja

Ahvenanmaan reissu oli todella ihana paitsi yhdessäolon, myös makujen vuoksi. Tähän postaukseen olen koonnut kahvila- ja ravintolakokemuksia saarelta, tässä järjestyksessä. 

Maarianhaminan keskustassa on kaunis punainen rakennus, Bagarstugan. Tunnelmallisessa puutalossa voi käydä lounastamassa tai kahvilla.

  

     

Me kaffettelimme täällä Ahvenanmaan pannukakun verran. Bagarstuganissa se tarjottiin joko perinteikkään luumukiisselin tai mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa (näin halutessaan). Tämä oli ainoa kerta kun saimme saarella pannukakkumme lämmitettynä. Tyttäremme valitsi vitriinistä kermaista mansikkakakkua. Olimme kaikki kovasti tyytyväisiä kahvilan makuihin.

***

Matkalla saaren pohjoisosaan Getaan näimme ennen Västanträskin kylää tienvarsikyltin "Båthus", joka kutsuvasti houkutteli meidät kahville. Tjudoholmvägeniä pitkin ajettuamme päädyimme aivan uuden venevajan pihaan, jonka sisällä kahvila oli. 

Koiran haukku paljasti meidät tulleeksi ja talosta riensi heti kahvilanpitäjä meitä palvelemaan. 

Nautimme täällä(kin) Ahvenanmaan pannukakkua mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Aamuvilpoisella istuimme veden äärelle terassipaikoille. Santsikupin kahvia sai samaan hintaan. Täältä olisi saanut myös paikallisia Amalias limonaadeja. Kysyessäni onko maistuvan pannukakun resepti kenties suvussa kulkeneen reseptin mukaan valmistettu, nuori nainen vastasi ykskantaan ohjeen löytyneen netistä. Tämä riemastuttava rehellisyys nauratti meitä kovasti. 

***

 

Ensimmäinen lounaspaikkamme saarella oli Michael Björklundin Pub Niska. Olemme käyneet saman ketjun paikassa myös Turussa ja lähteneet sieltä mahat ilosta hyristen.

Sateisena päivänä saimme hetken odotella pienistä sisätiloista vapautuvia paikkoja, mutta sellaiset onneksi lopulta lohkesivat. Maarianhaminan Niskaan sisäänastuessa tuntuu kuin päätyisi laivaan. En viitsinyt ottaa kuvia miljööstä täpötäydessä ravintolassa, joten katsokaa niitä vaikka Isyyspakkaus-blogista.

Niskan menu koostui peltileivistä, plåtbröd, (jotka kovasti muistuttavat pizzaa) sekä uuniperunoista ja salaateista. Lapset ottivat calzonetyyppisen kinkkupizzpeltileivän ja pitivät maistamastaan.

Jukan kanapeltileipä oli niin perussettiä kuin olla ja voi, eli pettymys odotuksiin nähden. Oma getost-plåtbrödini sen sijaan oli loistava. Suolaisen ilmakuivatun kinkun kanssa oli yhdistetty pehmeän kermaista vuohenjuustoa. Kokonaisuuden mielenkiintoistajana toimi makea balsamico. 

Tarjoilu paikassa oli tympeää. Odottelimme aikamme pöydässä kunnes Jukka kävi kysymässä pitääkö ruuat tilatakin tiskiltä. Pienessä ravintolassa tämän olisi voinut vaikka huikata kassan takaa. Pöydän pyyhkimistäkin piti kysyä erikseen. 

***

  

Sunnuntain lounas saatiin haarukoitua napaan Stallhagenin panimolla.

 Päivän kala loikoili fenkolipedillä paitsi filepalana myös makkaranmuotoon puristettuna. Aioli oli maistuvan valkosipulista ja salaatti rapsakkaa.

 Lapset jakoivat makkarastroganoff-annoksen.

 Jukka otti gastropubin omaa makkaraa, joka tarjottiin perunasalaatin ja paprikakreemin kanssa. Mies oli kovin tyytyväinen lounaaseensa, kuten olimme me muutkin.

Tarjoilu paikassa oli ystävällistä ja ripeää.

***

Aivan Kastelholman linnan kainalossa sijaitsee Strömsö-kokkinakin tutuksi tulleen ahvenanmaalaisen Michael Björklundin ravintola Smakbyn. Olimme täysin yllättyneitä paikan suuresta, odotuksiin nähden jopa valtavasta koosta. 

Toisistaan paljon poikkeavat pöytäryhmät täyttivät suuren salin sulassa sovussa, eikä suurempaa meteliäkään isossa tilassa kaikunut. 

Minä aloitin ravintolailtani oivallisesti äppeltinillä, joka sisälsi Smakbyn oman tislaamon Appleaud-omenalikööriä. Ruokien kanssa otin suositusviinit, jotka passasivat makuihin hyvin. Jukka kuskina joi alkoholitonta olutta, joka täällä meinasi Mikkellerin sellaista. 

Kolmen ruokalajin settini aloitti kalaäyriäistartas kukkakaalicremella. Maut olivat aivan ihania, herkkiä ja täynnä kesää!

Jukka herkutteli alkuun paikallisella graavilampaalla, joka tarjottiin valkosipulilla ja juustocremella.

Lapset ohittivat alkupalat. Tytsy otti pääruuaksi kapteeni Micken tykinkuulat eli suuret lihapullat muussilla. 

Poika nautti ranskalaisista "merirosvon hirveällä pihvillä" joka meinasi leikettä. 

Itse otin entrecôte-pihvin lisukkeillaan. Bearnaisekastike oli vallan mainiota, mutta kokonaisuus jäi kovin kovin pliisuksi. Careliassa nautittu entteri on nostanut kyseisen lihan nauttimisen riman niin korkealle, etten taida tilata sitä enää missään muualla.  

Jukka söi karitsaa kahdella tapaa, ylikypsänä ja fileenä. Hyvää oli kuulemma, muttei mitenkään ihmeellistä. 

    

Vanhanajan vanilja, jäiset vadelmat ja kinuskikastike oli vadelmien verran vajaa. Riemastuttava uutuusmakuyhdistelmä minulle oli päärynälikööri ja kinuski. Ne passasivat todella hienosti yhteen, mikä oli mielestäni aika yllättävää. Päärynälikööri oli täällä Smakbyn oman tislaamon Pärålaa. 

Lapset ottivat jälkiruuaksi "Katinkanaakan jalokivet" joka oli käytännössä jäätelöä, kastiketta ja strösseliä. 

Creme brulee on maultaan hyvä vaikka pinnan rapsakkuus puuttui. Jukka piti kivana, että vadelmasorbetti ja seljanmarinoidut mansikat tarjottiin erikseen.

Smabyn oli hyvä, muttei niin hyvä mitä olimme odottaneet. Pääruokien keskinkertaisuus taisi olla suurin pettymys. Ehkä odotimme liikoja. 

***

Mitä sinä suosittelisit Ahvenanmaan käyntikohteiksi, kun kyse on hyvästä ruuasta tai kaffettelusta?