Sivut

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulumenu 2015 - pääosassa palvattu karitsa

Tämän joulun menusuunnittelu jäi aika viimetinkaan. Olimme aattona perinteiseen tapaan oman perheen kesken, joten muiden mieltymyksiä ei tarvinnut ottaa huomioon. Halusimme panostaa alkupalapöytään, niin kuin usein aiemminkin. Pääruokana meillä ei taaskaan tarjottu kinkkua, vaan nyt pääroolin sai kylmänä tarjottu saunapalvattu karitsa. 

Haasteeksi muodostui se, että jouluruokia syötiin vain ja ainoastaan aattona. Joulupäivän aamuna lähti meinaten lento lämpimään. Onnistuimme mitoittamaan todella hyvin kaiken. Lopun lampaan vakumoimme uudestaan, mutta kaikki muu tuli syötyä yhdeltä istumalta. 

Läheskään kaikki ruuat eivät menneet silläviisiin kuin ne siellä kuuluisassa Strömsössä tuppaavat menemään. Jokainen setti oli silti potentiaalinen ja maistui hieman rujon näköisenäkin. 
alkupaloina:
italialaista salamia
punajuurta ja notkeaa vuohenjuustoa
puolukkaista graavilohta rakuunaöljyllä
kylmäsavusiikaa
perunaa kirjolohenmätikastikkeella
smetana-kylmäsavuporo-punasipulitahnaa
lämminsavulohta
Pääruuaksi tarjottiin:
inkiväärisiä lanttukuutioita
porkkanamehussa keitettyjä porkkanoita
perunalaatikkoa
(lapsille myös maksalaatikkoa)

Jälkiruuaksi napsimme suklaata. Männävuosista on tullut opittua, ettei jouluruokien jälkeen oikein enää muulle ole tilaa. 

Edellisten vuosien menut löytyvät täältä: 

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Muheva juuriselleri tyylikkäänä

Juureksien käyttö kotikeittiössä on ymmärtääkseni vähäistä. Meillä juureksia syödään melkein päivittäin, sillä ne ovat edullisia, maukkaita ja todella monipuolisia.  

Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena ja pääruokana" löytynyt ohje mukulasellerille tai juurisellerille, miten nyt kukin haluaa muhkuraista kutsua, on kutkutellut mieltäni kauan. Nyt vihdoin toimeennuin sen kanssa. Ja voi mikä aarre se onkaan! Muhevan makea selleri ja parmesaanijuusto luovat oivan makuparin, jota timjami kaunistaa ja maustaa raikkaasti. Paahdetut hasselpähkinät rouskuvat oivasti mukana. 
Alkuperäinen ohje on kokonaiselle juurisellerille. Sitä ei marketista löytynyt. Nappasin siis mukaan kaksi palaa ja hyvin toimi sekin. 
Ohjeessa selleri pläästitään sellerin pintaan hierotaan voita, minkä uumoilin olevan turhaa. Arvelin voin sulavan yltä pois heti mutta väärässä olin. Voi teki yhdessä suolan kanssa ihanan paahteisen kuoren juurekseen. 
Myllymäki kehottaa syömään tätä mukulaselleriä pääruokana tai yhdessä naudanlihan tai paistetun kalan kanssa. Komppaan vahvasti kahta ensimmäistä, kala pitäisi maistaa jotta uskoisi. Pieni annos menisi minusta loistavasti myös alkupalana. 
UUNIMUHITETTU JUURISELLERI
neljä annosta

1 juuriselleri (noin 600 g) tai vastaava määrä paloina
50 g + 50 g voita
3 rkl vettä
pieni banaanisalottisipuli pieneksi silputtuna
1 dl hasselpähkinöitä
1 dl hienoksi raastettua parmesaania
1 rkl riivittyä tuoretta timjamia
suolaa

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
Kuori juuriselleri. Hiero pintaan 50 g voita. Mausta suolalla. Kypsennä uunissä keskitasolla 40-60 minuuttia, kunnes se on täysin kypsä. Kokeile coctailtikulla että on pehmoista.
Paahda hasselpähkinät kuivalla pannulla. Rouhi veitsellä.
Laita vesi ja pienitty banaanisalottisipuli pieneen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon 50 g voita nokareina koko ajan vatkaten.
Ota juuriselleri uunista. Leikkaa viipaleiksi. Laita tarjoiluastiaan. Lusikoi viipaleiden päälle voikastiketta. Laita sitten päälle parmesaaniraastetta, timjamia ja lopuksi paahdetut hasselpähkinät.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kolmen raaka-aineen helppo ihme: leipäjuusto

kaupallinen yhteistyö/ Arla 
Juustonjuoksuttimen pelossa lie sitä samaa kuin liivatteen arastelussa. Liivatepelko voitettiin jo aikoja sitten, heti ensiyrittämällä. Nyt on tuhottu arkuus juustonjuoksittimenkin suhteen, vieläpä mitä herkullisimmalla tavalla. Saimme aikaan juuri oikeanmoisesti narskuvaa, kauniin läikikkäispintaista leipäjuustoa. 
Soppa 365-sivustolta löytyi Riikka Kailan helposti seurattava ohje leipäjuuston tekoon sähköuunissa. Onnistuneeseen lopputulokseen tarvittiin vain kolme raaka-ainetta: täysmaitoa, suolaa ja juustonjuoksuntinta. Aktiivinen valmistusaika oli todella lyhyt, mutta herottumiseen ja jääkaapissa ylimääräisen nesteen valuttamiseen tuli varata aikaa yön yli. 

Juusto kaipaisi makuumme hiukan lisää suolaa. Merkitsinkin reseptiin 1-1½ ruokalusikallista suolaa, kun alkuperäinen ohje ehdotti yhtä.  
LEIPÄJUUSTO 
kaksi levyä, halkaisijaltaan 20 cm

4 l Arla Luomu vanhanajan täysmaito
1-1½ rkl suolaa
1 rkl juustonjuoksutinta

Kaada maidot ja mittaa suola isoon kattilaan. Kuumenna maito 36 asteiseksi. Lämpötilan mittausapuna voit käyttää digitaalista paistolämpömittaria. Nosta kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon juustonjuoksutin. Peitä kattila kannella. Anna juustomassan tekeytyä lämpimässä paikassa puoli tuntia. 
Leikkaa hyytyneeseen juustomassaan ristiviiltoja veitsellä. Anna heran erottua juustomassasta vielä 10 minuuttia. 
Nosta juustomassa (reikäkauhalla) harsokankaalla vuorattuun lävikköön. Painele massaa kevyesti jotta saat yllimääräistä nestettä irtoamaan. Meillä massa kerättiin kahteen harsolla vuorattuun lävikköön, sillä emme millään saaneet sitä mahtumaan yhteen. Kun kaikki juustomassa on lävikö(i)ssä, taita harsokankaan reunat juustomassan päälle. Painele taas hiukan jotta nestettä poistuu. Laita lävikkö juustomassoineen kulhon päälle ja koko komeus jääkaappiin. Ylimääräinen neste valuu näin kulhoon. Anna seistä kylmässä yön vähintään yli. 
Kumoa juusto(t) reunalliseen uunivuokaan. Heraa oli valunut tosi paljon pois yön aikana ja lopputuloksena oli tiivis, leipäjuustomaisen ohut levy. Juustosta irtoaa paiston aikana vielä hiukan heraa, joten reunat ovat tarpeen.
Paista juusto 275 asteisessa uunissa ylätasolla. Voit myös laittaa uunin grillitoiminnon päälle. Ota pois uunista kun juusto on kauniin ruskeapilkutteinen. Tähän meni meidän uunilla noin 8 minuuttia.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulumieli hukassa

 
Olen tänä vuonna tuumannut paljon, mikä itselleni tuo joulumielen. Joskus se oli joulukirkko, muttei enää moneen vuoteen. Joskus sain rakennettua joulumieltä paketoidessani lahjoja, suunnitellessani jouluruokia tai osallistuessani joulujuhliin. Toisinaan jouluinen olo tuli tuoksuvan kuusen tai joulukoristeiden mukana. Aiheen pohtiminen on tänä vuonna ollut ajankohtainen, sillä vielä joulumieli ei ole hiipinyt minuun. 

Ennen kuin tänä iltana. 

Tokaluokkalainen tyttäremme on kahden ystävänsä kanssa valmistellut useampana päivänä näytelmää. Tytöt halusivat esittää sen meille perheenjäsenille jonain iltana ja sovimme että kutsutaan koko sakki meille glögille. Kolme lapsiperhettä sai kuin ihmeen kaupalla sovittua illan lyhyellä varoajalla. 

Vieraat olivat hädintuskin riisuneet ulkovaatteensa, kun tytöt olivat jo punaposkisina vaihtaneet joululahjat. Tyttäremme tuumasi omia pakettejaan tehdessään että rakastaa antaa lahjoja. Käärepaperiin kätkettiin kehystettyjä valokuvia esikoulun kevätjuhlasta, ekasta yhteisestä koulupäivästä ja chillaavista pimuista sohvalla. 
Näytelmä oli sydäntälämmittävän hieno. Tytöt olivat selvästi nähneet paljon vaivaa esitykseen. Musiikit oli suunniteltu sanoituksiltaan ja ajoituksiltaan soljuviksi. Tarina oli hauska ja täynnä oikean elämän tapahtumia komiikkaa unohtamatta. Häiritsevät osat huoneesta oli peitetty lakanoilla ja liinoilla. Esitystä rooliasuvaihtoineen ja etukäteen treenattuine vuorosanoineen oli hauska seurata. 

Tyttäremme huoneessa tapahtuvaan esitykseen mahtui kolme henkilöä kerrallaan. Muut glögittelivät ja napostelivat sillä aikaa alakerrassa rupatellen. 
Koostimme suolaiset tarjottavat samalle lautaselle (uunipellille) Minkan esimerkistä innostuneena. Ideana oli nopeasti kokoonsaatettava setti, jossa olisi erilaisia herkkuja. Lopputulos oli onnistuneen herkullinen, joskin kovasti syksyisen värinen. 
  
Kokonaisuus sisälsi: 
- taateleita ilmakuivattuun kinkkuun kiedottuna
- kylmäsavuporosta, punasipulista ja ranskankermasta sekoitettu levite
- salameja
- juustoja - goudaa, vuohenjuustoa ja valkohomejuustoa
- hedelmiä - luumuja, persimonia, päärynöitä, klementiinejä, viikunoita
- näkkäreitä
- marinoituja oliiveja

Makea setti koottiin myös helppouden ajatuksella. Tarjolla oli näyttelijätyttöjen koristelemia pipareita, poitsumme muotoilemia pikkaraisia joulutorttua ja karkkeja. 

Glögittelyn taustalla soivat raskaat joululaulut ja tunnelma oli leppoisan hymyilevä. Huomenna on lastenmme joulujuhla koululla. Koko perheen pitkä loma alkoi juuri. Nyt uskon vahvasti joulumielen alkavan rakentua, pikkuhiljaa.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

1862 DryBar, Madrid - rakkautta ensicocktaililla

  
Madridin lomalla vierailimme useammassa cocktailbaarissa ja vieläpä saman päivän aikana, sillä aikuisten lomalla voi tehdä niin. 
Paras löytömme oli ihanan tunnelmallinen 1862DryBar. Nimi viittaa siihen, että melkein kaikki juomat löytyvät maailman ensimmäisestä, vuonna 1862 julkaistusta cocktailoppaasta. Drinkkimenun kolmas sivu on omistettu uudemmille sekoituksille, jotka omistaja ystäviensä kanssa on kehittänyt. Kokeellisista cocktaileista löytyy esimerkiksi "Asian Spring", jossa yhdistetään mm. sakea, seljankukkaa ja päärynää. 
Paikan omistaja, Alberto Martinez, entinen insinööri, nykyinen onnellinen baarimestari tarjoili meille kauniita ja erityisen hyviä cocktaileja yksi toisensa perään. Palvelu paikassa oli erinomaista. Toiveemme ja mielitekomme otettiin hyvin huomioon. Saimme drinkkejä myös ohi listan. Kaikki juomat maksavat 8 euroa, mikä tuntuu todella edulliselta Suomen hintoihin tottuneelta. 




 Paikan ginivalikoimaa.
1862 DryBarin yläkerta on sisustukseltaan kauniin valoisa ja kevyt. 
Tiivistunnelmaisessa alakerrassa on ihana punatiilinen soppi suurella sohvalla. Sinne me majoituimme useamman cocktailin ajaksi kun palasimme paikkaan isommalla porukalla. Musiikki oli hyvää, juomat erinomaisia, jutut huonoja ja tunnelmaa leppoisaa. Mitä muuta voi lomapäivältä toivoa?

perjantai 11. joulukuuta 2015

For adults only - gin and tonic piirakka

Jukka palasi työmatkalta Australiasta 40-vuotis syntymäpäivänään. Olemme juhlistaneet ja tulemme vielä juhlimaankin miehen ikämerkkipaalua, joten suurempia kinkereitä ei nyt pistetty pystyyn. Halusin kuitenkin leipoa miehelle jotain. Kun silmiini osui "Gin and tonic tart" delicious.-sivustolla, oli baakkelssi päätetty. Jukka kun on kovin tykästynyt gin & tonic-juomiin. 

Giniä piirakkaan lorahtaa peräti 1,2 desiä. Thickened creamin korvaaminen sujui tässä reseptissä hyvin ranskankerman avulla. Minä sain piirakan pinnan tummumaan turhan paljon, mutta se ei onneksi makuhaitannut. Tummuus häivyttyi hiukan tomusokeritumpsautuksilla. Koko piirakan maku on liian sitruunainen, vaikka jätin sitruunajyräämisen pelossa jo sitruunamehutkin lisäämättä. Ginin ja tonicin maku ei pääse framille lainkaan.  En kyllä lähtisi tarjoamaan tätä gt-piirakkana lainkaan, sillä minusta nimetty maku pitää löytyä tarjotussa ruuassa selkeästi. Jäähdyttelyineen ja siirapinkeittelyineen ginipiirakan teossa meni aika tavalla aikaa. Toiste en tähän baakkelsiin ryhdy, vaikka tortun maku sinänsä olikin ihan hyvä.

Olisiko sinulla heittä jotain toimivaa ginileivonnaisen ohjetta minulle?

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Neljän sipulin Tarte Tatin

Kirja tuntuu hyvältä kun sen nostaa käsiin. Kovat, mutta pehmeän kartonkimaiset kannet tuntuvat lempeiltä. Kirjanmerkkinauha odottaa lukijaa siirtämään itseään edemmäs kun lukeminen alkaa. Kädessäni on Prisca Lecleren "Tarte Tatin - suuri ranskalainen keittokirja", joka on minulle nyt usean selailun jälkeen ensisijaisesti hyvänmielinen kirja. 
Leppoisat tarinat ja valokuvat ihmisistä ja tapahtumista reseptien ympärillä luovat sydämellisen kehyksen ruuille. Siksi tartuinkin juuri tähän kirjaan kun mietiskelin sopivaa rotinatarjottavaa vauvaperheeseen mennessä. 
Kirjasta löytyy ruokia arkeen ja pidempää aikaa vaativaan kokkailuun. Tähän mennessä kokeiltaviksi on merkitty Hervén béarnaisekastike, Patrickin ratatouille ja rosmariini-perunasose. Jokainen resepti on nimetty myös ranskaksi, mistä pidän kovasti vaikken kieltä osaakaan. 
Päädyin leipomaan rotinatarjottavaksi neljän sipulin Tarte Tatinin. Arvelin sen maistuvan aikuisille loistavasti, varsinkin kun piirakkapalan päälle lusikoitiin vielä notkeaa vuohenjuustoa. Näin kävikin. Punaviinietikka antaa tummaa makua piiraaseen ja pohjan rakenne on erityisen onnistunut, murean rapea. 

Hykerryttävintä piirakan teossa oli tilkkutäkkimäinen taikina, joka oli minulle uusi asia. Taikinapallosta otettiin paloja, jotka taputeltiin käsien välissä sopivan litteiksi ja lisättiin täytteen ylle toistaen kunnes taikina oli loppu. Pidin tekniikan käsityöläisyydestä ja ulkonäön näin muodostuneesta rustiikkisuudesta, pingottamattomuudesta todella paljon. 

Ulkonäköasioista puheenollen ohjeistetut sipulirenkaat olisivat olleet piirakassa paljon kauniimmat, mutta hosoheikin oli helpompi kuoria ja paistaa siivutetut puolikkaat. Makuunhan tämä ei vaikuttanut. Olen laittanut ohjeeseen sulkuihin vinkkejä kärsivällisempiä kokkeja varten, joilta renkaat onnistuvat.
NELJÄN SIPULIN TARTE TATIN
Tarte Tatin aux oignons
valurautapannullinen, halkaisija 25 cm

pohja
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
n. 1,5 rkl kylmää vettä

täyte
3 punasipulia
2 keltasipulia
5 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
25 g voita
1 rkl sokeria
1,5 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa

tarjoiluun
pehmeää vuohenjuustoa

Ota voi ajoissa pehmenemään. Paloittele.
Mittaa jauhot kulhoon. Lisää joukkoon suola ja voipalat. Nypi voi jauhojen joukkoon, kunnes seos on tasaisen karkeaa. Lisää kylmä vesi. Painele taikina nopeasti pallon muotoon. Jos taikina ei pysy pallona, lisää vielä hieman vettä. Anna taikinan levätä kulhossa.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Kuori ja leikkaa sipulit (renkaiksi). Pilko valkosipuli.
Sulata voi ja sokeri uuninkelpoisella (valurauta)pannulla. Lisää sipulit ja anna kuullottua muutama minuutti, kunnes kaikki sipulit ovat saaneet kuultavan pinnan. (Kääntele sipuleita varovasti jotta renkaiden muoto säilyy).
Lisää viinietikka ja suola. Anna kaiken karamellisoitua pannulla , kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut, noin 3-5 minuuttia. Ota pannu pois liedeltä.

Ota taikinaa osissa käteen ja litistä taikinasta käsiesi välissä ohuita paloja, noin 0,3 cm paksuja. Asettele palat yksi kerrallaan pannuun sipulien päälle.

Laita pannu uuniin 20-25 minuutiksi, kunnes taikina on saanut hieman väriä. Ota pannu pois uunista ja anna jäähtyä peri minuuttia.

Aseta tarjoiluastia pannun päälle ja käännä pannu tarjoiluastiaa vasten ympäri niin että piirakka keikahtaa sipulipuoli ylöspäin.

Tarjoile lämpimänä tai kylmänä vuohenjuustonokareiden kanssa.

***
Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena

maanantai 7. joulukuuta 2015

Street XO räväytti

Tarjottimelle on nostettu pekingiläisiä dumplingseja possunkorvatäytteellä. Ne tarjotaan nyyttien alle pruiskautetun mansikkaisen hoisinkastikkeen sekä aiolin ja pikkelilöityjen pikkukurkkujen kanssa. Tämä hallittu kaaos on hyvin kuvaava annos kun puhutaan madridilaisesta, rajoja rikkovasta Street XO ravintolasta. 
Vietimme lokakuussa kaveriporukalla pidennetyn viikonlopun Madridissa. Muu sakki ei ole niin kokeellisen ruuan ystäviä kuin me, joten en haaveillutkaan raahaavani heitä kolmen Michelin tähden DIVER XO raflaan. Sen sijaan päätin houkutella heidät helpommin saavutettavaan, samaisen kokin David Muñoz:n STREET XO ravintolaan. Paikka sijaitsee kauppakeskus El Corte Ingles Serranon katolla. Kuulin ravintolasta etukäteen vain hyvää, enkä kokemuksen jälkeen ihmettele yhtään!
Menimme jonottamaan STREET XO:n ovien taakse, koska olin kuullut paikan täyttyvän nopeasti. Emme olleet ainoita etukäteistönöttäjiä, mutta jonotus oli lopulta turhaa. Ensimmäisen puolen tunnin aikana sisään pääsi kyllä. Jonottamistuskaa lievensivät kuitenkin viereisestä ravintolasta haetut oluet. Paikan aukioloaikoja oli hankala löytää, jostain keksin ajan 13.15. Kello oli kuitenkin lähempänä kahta ennen kuin ovet aukesivat.

STREET XO tarjoaa kokeellisia makuja yhdistellen rohkeasti erilaisia ruokakulttuureja. Aasia oli hyvin edustettuna yhdistettynä esimerkiksi espanjalaisiin ja italialaisiin aineksiin.
 
Kokit taituroivat ravintolan keskellä makeissa pakkopaidoissaan. Tiskin ympärille olisi ollut myös mahdollista istuutua, mutta me halusimme mieluummin pöydän jonka sitten saimmekin.





Pyörin ravintolassa kameran kanssa innoissani hihkuen, sillä siellä oli paljon mielenkiintoista ja kuumottavaa kuvattavaa. Olemmeko samaa mieltä?
Tarjoilijamme ehdotti meille tuovansa yhteisiä kulhoja joista sitten jakaisimme ruokaa. 
Tämä sopi meille hyvin, sillä listalta oli todella vaikea päättää mitä ottaisi. 
 
Suurin osa seurueestamme tilasi suositeltuja drinkkejä ruuan kanssa. Ne jatkoivat ruuan mielenkiintoista linjaa eksoottisinekin makuyhdistelmineen. Minuun upposi parhaiten kirpsakka gininen drinkki. 


Kun ruokia sitten alkoi nousta pöytään, oli osa niistä todella rujon, osa kauniin näköisiä. Suurin osa edusti jotain tältä väliltä. Pöytäseurueemme oli mauista kovasti erimielisiä, mutta minä pidin kaikista vähintään paljon. Tämä on juuri sellaista uutta luovaa, innostavaa kokkaamista mistä minä pidän hurjasti! 
Tässä kulhossa on miso-hiiligrillattuja pikkumustekaloja paistetun munan ja korealaisen kimchi-kastikkeen kanssa. Rapsakkuutta annokseen toivat japanilaiset minisardiinit.  Tekstuurit olivat tämän konaisuuden loistavin osuus. Annos lie yksi eniten mielipiteitä jakanut, josta itse pidin ihan hullusti. 
Yleisesti tykätyin annos taisi olla grillattu iberian possu, joka kääräistiin yhdessä suuren simpukan ja yrttien kanssa salaatin sisään. Kastikkeina komeili ärhäkkää srirachaa ja jotakin jota kutsuttiin nimellä "tartar xo"-kastike. 
Esillepanoltaan näyttävin ja kutkuttavin oli postauksen alussakin mainitut pekingiläiset dumplingit. En millään kuullut kaikkien ruokien esittelyitä liian kovassa (ja monien mielestä ihan kauhean huonossa) musiikinjytkeessä, mutta jälkikäteen luin nyyttien täytteenä olleen siankorvia. Mansikkainen hoisinkastike oli todella vinkeän makuista. Tarjoili näytti, että pyyhkikääpä vaan dumplingseilla rohkeasti tarjotinta jotta kastikkeen makua tarttuu kaikkeen. Näin me teimme naurussasuin. 
Parhaiten mieleen jäänyt uusi makuyhdistelmä oli lasagne, jossa vuohenmaitobechameliin oli upotettu kardemummaa. Korelaiseksi nimetty lasagne sisälsi myös galicialaista pihviä, wontoneita, siitakesieniä ja mausteiseksi marinoituja tomaatteja. 
Ruokailoittelumme lopetti savustetut huotrasimpukat, joiden ylle oli oliiviöljyn lisäksi lusikoitu shiso-ponzu-kastiketta ja kookoskermaa. Rakastan näitä simpukoita ja sainkin syödä niitä useamman ennakkoluuloisimpien jättäessä väliin. Minua nauratti ihan kauheasti kun pöydän päästä kuului: "Tämä ei ole se päivä kun mä alan syömään simpukoita!".
En tiedä lähteekö tämä sakki enää ikinä minun suosittelemaani ravintolaan, mutta ainakin toivon niin. Meillä oli kokonaisuudessaan ihan mahtava reissu, josta kerron lisää myöhemmin. Kun Madridiin seuraavan kerran suuntaan, menen STREET XO:n herkkujen äärelle varmasti uudestaan ja yritän ehdottomasti myös DIVER XO:n tuolille. 

Ravintolan monet karttamerkinnät eripuolilla internettiä osoittavat väärään El Corte Ingles-kauppakeskukseen Callaolla, vaikka oikea on tosiaan Serranolla. 

Lounas tuli juomineen kustantamaan 37 euroa per nassu. Se oli minusta edullinen hinta tästä setistä!