Tarjottimelle on nostettu pekingiläisiä dumplingseja possunkorvatäytteellä. Ne tarjotaan nyyttien alle pruiskautetun mansikkaisen hoisinkastikkeen sekä aiolin ja pikkelilöityjen pikkukurkkujen kanssa. Tämä hallittu kaaos on hyvin kuvaava annos kun puhutaan madridilaisesta, rajoja rikkovasta Street XO ravintolasta.
Vietimme lokakuussa kaveriporukalla pidennetyn viikonlopun Madridissa. Muu sakki ei ole niin kokeellisen ruuan ystäviä kuin me, joten en haaveillutkaan raahaavani heitä kolmen Michelin tähden
DIVER XO raflaan. Sen sijaan päätin houkutella heidät helpommin saavutettavaan, samaisen kokin
David Muñoz:n STREET XO ravintolaan. Paikka sijaitsee kauppakeskus El Corte Ingles Serranon katolla. Kuulin ravintolasta etukäteen vain hyvää, enkä kokemuksen jälkeen ihmettele yhtään!
Menimme jonottamaan STREET XO:n ovien taakse, koska olin kuullut paikan täyttyvän nopeasti. Emme olleet ainoita etukäteistönöttäjiä, mutta jonotus oli lopulta turhaa. Ensimmäisen puolen tunnin aikana sisään pääsi kyllä. Jonottamistuskaa lievensivät kuitenkin viereisestä ravintolasta haetut oluet. Paikan aukioloaikoja oli hankala löytää, jostain keksin ajan 13.15. Kello oli kuitenkin lähempänä kahta ennen kuin ovet aukesivat.
STREET XO tarjoaa kokeellisia makuja yhdistellen rohkeasti erilaisia ruokakulttuureja. Aasia oli hyvin edustettuna yhdistettynä esimerkiksi espanjalaisiin ja italialaisiin aineksiin.
Kokit taituroivat ravintolan keskellä makeissa pakkopaidoissaan. Tiskin ympärille olisi ollut myös mahdollista istuutua, mutta me halusimme mieluummin pöydän jonka sitten saimmekin.
Pyörin ravintolassa kameran kanssa innoissani hihkuen, sillä siellä oli paljon mielenkiintoista ja kuumottavaa kuvattavaa. Olemmeko samaa mieltä?
Tarjoilijamme ehdotti meille tuovansa yhteisiä kulhoja joista sitten jakaisimme ruokaa.
Tämä sopi meille hyvin, sillä listalta oli todella vaikea päättää mitä ottaisi.
Suurin osa seurueestamme tilasi suositeltuja drinkkejä ruuan kanssa. Ne jatkoivat ruuan mielenkiintoista linjaa eksoottisinekin makuyhdistelmineen. Minuun upposi parhaiten kirpsakka gininen drinkki.
Kun ruokia sitten alkoi nousta pöytään, oli osa niistä todella rujon, osa kauniin näköisiä. Suurin osa edusti jotain tältä väliltä. Pöytäseurueemme oli mauista kovasti erimielisiä, mutta minä pidin kaikista vähintään paljon. Tämä on juuri sellaista uutta luovaa, innostavaa kokkaamista mistä minä pidän hurjasti!
Tässä kulhossa on miso-hiiligrillattuja pikkumustekaloja paistetun munan ja korealaisen kimchi-kastikkeen kanssa. Rapsakkuutta annokseen toivat japanilaiset minisardiinit. Tekstuurit olivat tämän konaisuuden loistavin osuus. Annos lie yksi eniten mielipiteitä jakanut, josta itse pidin ihan hullusti.
Yleisesti tykätyin annos taisi olla grillattu iberian possu, joka kääräistiin yhdessä suuren simpukan ja yrttien kanssa salaatin sisään. Kastikkeina komeili ärhäkkää srirachaa ja jotakin jota kutsuttiin nimellä "tartar xo"-kastike.
Esillepanoltaan näyttävin ja kutkuttavin oli postauksen alussakin mainitut pekingiläiset dumplingit. En millään kuullut kaikkien ruokien esittelyitä liian kovassa (ja monien mielestä ihan kauhean huonossa) musiikinjytkeessä, mutta jälkikäteen luin nyyttien täytteenä olleen siankorvia. Mansikkainen hoisinkastike oli todella vinkeän makuista. Tarjoili näytti, että pyyhkikääpä vaan dumplingseilla rohkeasti tarjotinta jotta kastikkeen makua tarttuu kaikkeen. Näin me teimme naurussasuin.
Parhaiten mieleen jäänyt uusi makuyhdistelmä oli lasagne, jossa vuohenmaitobechameliin oli upotettu kardemummaa. Korelaiseksi nimetty lasagne sisälsi myös galicialaista pihviä, wontoneita, siitakesieniä ja mausteiseksi marinoituja tomaatteja.
Ruokailoittelumme lopetti savustetut huotrasimpukat, joiden ylle oli oliiviöljyn lisäksi lusikoitu shiso-ponzu-kastiketta ja kookoskermaa. Rakastan näitä simpukoita ja sainkin syödä niitä useamman ennakkoluuloisimpien jättäessä väliin. Minua nauratti ihan kauheasti kun pöydän päästä kuului: "Tämä ei ole se päivä kun mä alan syömään simpukoita!".
En tiedä lähteekö tämä sakki enää ikinä minun suosittelemaani ravintolaan, mutta ainakin toivon niin. Meillä oli kokonaisuudessaan ihan mahtava reissu, josta kerron lisää myöhemmin. Kun Madridiin seuraavan kerran suuntaan, menen STREET XO:n herkkujen äärelle varmasti uudestaan ja yritän ehdottomasti myös DIVER XO:n tuolille.
Ravintolan monet karttamerkinnät eripuolilla internettiä osoittavat väärään El Corte Ingles-kauppakeskukseen Callaolla, vaikka oikea on tosiaan Serranolla.
Lounas tuli juomineen kustantamaan 37 euroa per nassu. Se oli minusta edullinen hinta tästä setistä!