Mustajuuri elegantisti

Mustajuuria löytyi tyrkylle aseteltuna marketin kausihyllyssä, mikä muistutti meille oivallisesti tämän hienon juureksen olemassolosta. Voikukan sukuinen kasvi on saanut meillä hienostuneen raaka-aineen statuksen herkän makunsa ja harvinaisen vierailutahtinsa vuoksi. 

Idea mustajuuren valmistustavasta lähti Kotiliedestä 21/2013 nappaamastani sivusta, jonka olin viisaasti arkistoinut juureskeittokirjan väliin. Resepti hiukan muuttui matkalla. Lopputulos oli oikein maistuva ja mielestämme näyttävän näköinenkin. Kaikki komponentit pääsivät esille juuri sopivissa määrin. Maustekirveli päätyi settiin yksinkertaisesti siksi, että jotain vihreää oli saatava raikasteeksi.  Maustekirveliä sattui  yrttikasvattamo plantuissamme hyvin kasvamaan. Annos on parhaimmillaan alkupalana.

Jännä juttu oli, että mustajuuren maku jäi nyt tosi miedoksi. Maku on tuntunut vehvempana aiemmin tekemässämme mustajuurikeitossa tai mustajuurigratiinissa. Lieneekö ero yksilöiden tai kasvupaikalla? Luulisi nyt että sellaisenaan tarjottuna maku pääsisi vahvimmin esille. Hyvää oli joka tapauksessa!

MUSTAJUURI JA PEKONI
4 annosta alkupalaksi

250 g mustajuuria
½ sitruunan mehu + vettä liotukseen
1 dl valkoviiniä
1 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä

Lisäksi:
75 g luomupekonia (½ pakettia)
2 vaaleaa kuivahtanutta leipäviipaletta
3 salottisipulia
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
½ dl parmesaanilastuja
hentoista vihreää koristeluun, meillä maustekirveliä

Pese ja kuori mustajuuret. Paloittele ne valmiiksi tarjoilukokoon. Kaada vettä astiaan ja purista sitruunanpuolikas veden joukkoon. Nosta kuoritut mustajuuret sitruunaveteen estääksesi valkoisen pinnan tummumista. 

Poista leivistä kuoret ja kuutioi leipäsiivut. Kuori ja siivuta salottisipuli ohueksi. Paista pekonit laittamalla ne kylmälle pannulle, jonka lämmön nostat noin puoliväliin. Käännä pekonisiivut kun toinen puoli on hieman saanut väriä. Nosta kypsät pekonit pois talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Lisää tarvittaessa pannulle 1 rkl oliiviöljyä ja paista leipäpalat sekä sipulisiivut nopeasti. Nosta myös nämä talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois. 

Kiehauta kattilassa 1 dl vettä ja 1 dl valkoviiniä. Lisää mustajuuripalat. Keitä 3-4 minuuttia. Valuta. 

Kuumenna pannulla 2 rkl öljyä ja paista keitettyihin mustajuuriin kaunis väri pintaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Pilko pekonit paloiksi.

Nosta juurekset tarjoiluvadille.  Ripottele päälle pekoni- ja leipäpalat. Vuole päälle muutama parmesaanilastu. Koristele vihreällä. 

Kurpitsa-bataatti-kookoskeitto

Sosekeitto nimenä ei säväytä. Tämä keitto sen sijaan säväytti, vaikka soseutettu onkin. Maussa löytyy kevyttä kermaisuutta kookosmaidon ansiosta ja yllättäen myös appelsiinisuutta vaikka sitä ei kasviskeitossa olekaan. Keiton maussa on mielenkiintoista kerroksisuutta ja talvipakkasille sopivaa mausteisuutta. 

Kurpitsasta, paprikasta ja bataatista koostettu mausteinen keitto on kotoisin Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege!-kirjasta. Pienesti kävi nyppimään reseptin 1/4 kurpitsa - mitä kurpitsaa ja kuinka paljon? Muuten ohje oli kyllä selkeä.

Suosittelen keittämään keittoa heti reilusti, sillä se on lounaslämmitettynäkin todella toimivaa!

KURPITSA-BATAATTI-KOOKOSKEITTO 

neljälle

1 pieni sipuli hienonnettuna

2 tl oliiviöljyä

2 ½ cm pätkä inkivääriä raastettuna

1 punainen chili TAI chiliä maun mukaan 

½ tl jauhettua kurkumaa TAI peukalonpäänkokoinen pala tuoretta hienonnettuna

1/4 tl cayennepippuria

1 punainen paprika kuutioituna

½  (550 g) myskikurpitsaa kuorittuna ja kuutioituna (säästä siemenet*)

½ (340g) bataatti kuorittuna ja kuutioituna

1 tlk (400 ml) kookosmaitoa

noin 5 dl vettä

suolaa

mustapippuria

½ limetin mehu

Kuumenna kattila ja lorauta sinne oliiviöljyä. Kuullota sipulia. Lisää inkivääri, chili ja kurkuma. Kypsennä muutama minuutti. Lisää cayennepippuri. Sekoita.

Lisää kasviskuutiot. Sekoita. 

Lisää kookosmiato sekä vettä niin että kasvikset peittyvät. 

Keitä miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat kypsiä. 

Ota keitto pois liedeltä ja soseuta se sauvasekoittimella. 

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Purista joukkoon limetin mehu. Sekoita hyvin. 

*Halutessasi voit paahtaa kurpitsansiemenet keiton pinnalle. Itse lykkään siemenet 200 asteiseen uuniin öljyn, ja paprikajauheen sekä suolan maustamina muutamaksi minuutiksi. Keiton päälle voi laittaa myös vaikka kuivahtanutta leipää rapsakaksi paistettuina paloina. Sosekeitto kaipaa minusta jotain pureskeltavaakin. 

Brisbane, Australia

Australia oli vielä joulukuuhun asti meille käymätön manner. Asia kuitenkin korjaantui kun piipahdin muutaman päivän työmatkan Australian Brisbaneen. Siis hä, Brisbane? Niin minäkin ajattelin. Kaikki tuntevat Sydneyn ja Melbournen. Takavuosina seurasin aktiivisesti rallin ja F1:n maailmanmestaruussarjoja ja niistä tuli television kautta tutuksi myös austarilalaiset kaupungit Perth (rallin keskus) ja Adelaide (F1 kisa 1995 asti). Australia on todella valtava manner ja nämä mainitut kaupungit sijaitsevat hiukan eri puolilla tätä monimuotoista "saarta". Australian koosta kertoo jotain että maassa on noin 24 miljoonaa asukasta mutta väestöntiheys vain 2.8/km2. Ulkomaalaiset aina ihmettelevät Suomen harva-asutusta mutta meillä väestöntiheys on sentään huikeat 18/km2. Nyt kuitenkin päädyin kaikista Australian kohteista Brisbaneen. 2,3 miljoonan asukkaan Brisbane sijaitsee Australian itärannikolla ja on kuitenkin maan komanneksi suurin kaupunki. Brisbanen kupeessa sijaitsee surffareiden paratiisi Gold Coast ja sen 70 kilometriä rantaviivaa, mutta sinne minulla ei ollut mahdollisuutta mennä.

Olkoonkin että Iso-Britannialla on luonnollisesti iso vaikutus Australian kehittymiseen, mutta minulle tuli maasta erittäin amerikkalainen vaikutelma Brisbanen perusteella. Rakennukset, ihmiset ja meininki oli huomattavasti enemmän amerikkalaista kuin brittimeininkiä.

Jos Amerikassa on kaikki suurta, niin on myös Australian kaduilla päivystävät linnut. Pikkulintuja, puluja ja lokkeja ei katukuvassa juurikaan näkynyt mutta jotain tällaisia isoja lintuja kyllä. Hämmentäviä toriasukkeja.

Brisbane-joen etälärantaan (South Bank) on rakennettu varsin näyttävä maauimala ja puitteet Gold Coastin kaupunkimaiseksi korvikkeeksi. Täällä paikalliset käyvät piknikillä ja palvomassa aurinkoa.

  

Etelärannassa sijatsee maailmanpyörä ja taidekeskus, sekä paljon ravintoloita. Monessa kaupungissa, myös Brisbanessa, on tarjolla turisteille maksullisia "hop on hop off"-busseja. Brisbaben ydinkeskustaa kiertää kunnan tarjoama ilmainen City Loop, jonka kaksi reittiä kiertää myötä ja vastapäivään. Vuorot liikennöivät vartin välein. Keskusta on aika kompaktin kokonoinen mutta välillä oli mukava hypätä hetkeksi bussin kyytiin.

Muutama ruokapaikkakin tuli testattua, vaikka pääasiassa ruokailin työn merkeissä. Australian ruokakulttuuri on kovassa nosteessa ja esim. Köpiksen Noma perustaa pop-up ravintolan Sydneyyn kymmeneksi viikoksi tammikuun lopussa. Ja muuttipa menestyskokki Tomi Björk myös perheineen kaupunkiin. Australiassa sekoittuu mukavasti eri maiden ruokakulttuurit ottaen vaikutteita aasiasta mutta myös länsimaisesta keittiöstä. Raaka-aineina käytetään paljon meriruokaa mutta myös naudan, possun ja lampaanlihaa on saatavilla paljon. Minun teki mieli perusburgeria ja kävin Grill'd ketjun ravintolassa, Grill'd panostaa paikallisiin raaka-aineisiin vaikka onkin eri puolille maata levittäytynyt ketju. Menuta selatessa tuli mieli testata kaikkea, oli niin kivan kuuloisia burgereita.

 Päädyin ottamaan Summer sunset nimisen burgerin, jossa oli ananasta, pekonia, avokadoa ja relissiä.

Tämä oli todella komea ja mehukas setti. Ananas sopi älyttömän hyvin ja komppasi avokadoa sekä relissiä. Kyytipoikana kulautin Australialaisen Stone and Wood panimon Pacific Ale olutta. Suosittelen Australian matkaajille välipalaksi Grill'din.

Viimeisenä iltana Brisbanessa sain syödä Queenslandin alueen Moreton lahdella esiintyvää rapua (Moreton Bay Bug). Annoksessa oli myös kampasimpukkaa, isoja katkarapuja, riisiä ja aasialaisittain maustettu kastike. Herkullinen päätös Australian matkalle. On aina kiva syödä jotain paikallista.

Yhtenä päivänä oli mahdollisuus mennä katsomaan nähtävyyksiä ja halusin nähdä Australialaisia eläimiä. Suuntasin 1927 avattuun Lone Pine Koala Sanctuaryyn.

Paikalle pääsi keskustasta kätevästi paikallisbussilla noin puolessa tunnissa.

Kengurualue oli valtava puisto, jossa kenguruita pääsi syöttämään ja rapsuttamaan. Mukavia otuksia.

Vompatti lepää ilmeisen raskasta arkeaan.

Koalat ovat paikan pääjuttu. Erittäin kummallisia eläimiä. Niihin tuli eloa lähinnä kun hoitajat toivat ruokaa. Koalat kuulemma nukkuvat 18-20 h päivästä. Muutaman tunnin hereilläolon ne lähinnä syövät tai söpöilevät turisteille.

Hauska yksityiskohta kun bloggareille oli pyhitetty picnic-alueella yksi pöytä latauspistokkeineen. Koko puistossa oli ilmainen wifi.

Sain tästä reissusta lähinnä ruksin "käynyt Australiassa". Tämä maa tarjoaa varmasti paljon nähtävää ja koettavaa. Kaupunkeina Sydney ja Melbourne ovat monipuolisempia kuin Brisbane. Mutta kyllä Brisbanea voin suositella jos sinne matkasi vie. 

Kuhaa vietnamilaisittain - cá kho tộ

Selaillessa vietnamilaista keittokirjaa silmiini osui cá kho tộ, joka meinaa saviastiassa kypsennettyä kalaa. Muhitusliemeen laitetaan mm. kalakastiketta ja siirappimaiseksi keiteltyä sokeria. Tästä ruuasta tulee vahvasti mieleen ihana ilta Vietnamin Phan Thietissa, ravintola Lam Tongissa.

Kuuman päivän vaihtuessa lämpimään iltaan alkoi ruokahalu todella heräillä. Istahdimme Lam Tongin muovijakkaroille aivan meren rantaan. Tilasimme paljon erilaisia ruokia maisteltavaksi ajattelematta yhtään, että melkeinpä joka lihan ja kalan kanssa tuli myös kulho keitettyä riisiä. Viimeisistä riisiannoksista osasimme jo kieltäytyä ennen kuin ne laskettiin pöydälle. Oli suhteellisen noloa istua tönöttää täpötäydessä ruokapöydässä monien riisikulhojen kanssa, kun oli selvää ettemme millään jaksaisi sitä kaikkea syödä. Viereiseen pöytään istahti nuori reppureissulaismies, joka oli tilannut juurikin savikipossa kypsennetyt kalankyljykset. Ilmeisesti hänen annokseensa ei kuulunut riisiä, koska mies laski kolikoitaan ja kieltäytyi riisistä. Itse tuumasin että tämähän sattui sopivasti ja tarjosin reissulaiselle riisipaljoudestamme kulhoa. Se otettiin vastaan hymyssäsuin.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, ettemme millään Vietnaminreissulla ole tätä kalanruokaa maistaneet. Siellä kuumuudessa tuoksu ei ole ollut lainkaan niin houkutteleva kuin nyt vietnamikuumeisen talvisessa kotikeittiössä. Toisaalta tarjolla on ollut niin paljon kaikkea muutakin herkullista maisteltavaa, että kaikkeen ei vaan meidänkään vatsamme veny. 

Kirja ehdotti kalapataan pantavaksi pangasiusta, mutta me halusimme lähteä paikallisella eväkkäällä joka oli nyt kuha. Paikalliseen kalaan ne vietnamilaisetkin varmasti ryhtyisivät. Suomustettu kuha perattiin avaamalla vatsa ja poistamalla sisukset sekä vatsaevät. Kalasta leikattiin poikittain noin 2 cm paksuja paloja, jolloin saatiin kyljyksiä. Näin kala monesti Vietnamissa tarjotaan kun se tarjotaan paloina.

Meillä ei ollut sopivaa savikippoa, joten homma hoidettiin ihan paistinpannulla. Vähän ahtaampi astia voisi olla vielä parempi, joskin nytkin päästiin oikein oivaan lopputulokseen. 

Vietnamilainen kalakastike piti huolen huumaavan houkuttelevasta tuoksusta. Maku oli tasapainoinen sisältäen kaikkia vietnamilaisen ruuan ihania elementtejä: makeutta, suolaisuutta, mausteisuutta, happamuutta ja kalakastikkeen tuomaa viimeistelyä.  Iloitsimme uuden, koko perheelle maistuvan kalaruuan löytymisestä!

Kala herkuteltiin riisin kanssa. Pojat söivät myös kalan suomustetut nahat meidän tyttöjen ronklatessa ne pois ruotojen viereen.

HAUDUTETTU KUHA VIETNAMILAISITTAIN 
neljälle

noin 400 g kuhaa kyljyksinä

marinadi:
3 salottisipulia pienittynä
3 valkosipulinkynttä murskattuna
½ tl mustapippuria
4 tl sokeria
3 rkl (vietnamilaista) kalakastiketta
½ tl sokeri-vesiseosta eli nước màu (jota varten 2 rkl sokeria ja 4 rkl vettä)

kastike:
2 rkl ruokaöljyä
3 valkosipunkynttä murskattuna
100 g possunkylkeä, meillä luomupekonia pieninä paloina
3 salottisipulia siivutettuna
1 dl vettä
4 pientä chiliä (paloina)
2 kevätsipulia varsineen pilkottuna
½ tl mustapippuria

Aloita marinadin teolla.

Keitä ensin nước màu: Laita kattilaan 2 rkl sokeria ja 2 rkl vettä. Kuumenna. Sekoita matalalla lämmöllä kunnes seos muuttuu ruskeaksi. Varo polttamasta. Lisää vielä 2 rkl vettä ja sekoita edelleen tasaiseksi. Tätä seosta voi tehdä enemmänkin kerralla ja säilöä myöhempää käyttöä varten.

Laita kalakyljykset pannulle tai saviastiaan. Lisää joukkoon pienityt salottisipulit, 3 murskattua valkosipulinkynttä, kalakastike, sokeri, ½ tl mustapippuria ja nước màu. Anna maustua 20 minuuttia.

Jatka kastikkeen valmistuksella.

Lämmitä toinen pannu. Lisää sille öljyä ja ruskista valkosipulinkynnet. Lisää pekonipalat ja paista nopeasti. Lisää tämä pannullinen marinoitujen kalakyljysten joukkoon.

Laita kalapannu lämpiämään kiehumispisteeseen. Lisää vesi. Laske lämpöä matalammaksi ja kypsennä kaloja noin puoli tuntia kunnes kastike on tahmeaa. Lisää chilit.

Ota kalapannu pois levyltä. Lisää kevätsipulisilppu ja mustapippuria.

Tarjoile keitetyn riisin kanssa.

Hävikkivinkki!

Kun perkaat kalan ja päästä on kidukset on poistettu, kannattaa muista kuin kyljyspaloista keittää kalaliemi. Jos et heti tarvitse sitä risottoa, paellaa tai keittoa varten, pakasta.

Ravintolavinkkejä Puerto de la Cruziin, Teneriffalle

  

Puerto de la Cruz on tähänastisista Kanariansaarikokemuksista parhaita ruokamuistoja tuottanut. Emme kohdanneet häikäisevää tai valtavia uutuusselämyksiä tarjoavia paikkoja. Sen sijaan saimme nauttia laadukasta, hyvintehtyä ja raikasta ruokaa useammin kuin uskalsimme aiempien reissujen kokemuksella odottaa.  Edelliset reissukerrat löytyvät blogimme MATKAT-välilehdeltä Espanjan kohdalta. 

Matkamme alkoi joulupäivänä päättyen vuoden ensimmäisenä päivänä. Kaikki ravintolat eivät tällä välin olleet auki joka päivä, mutta monessa ravintolassa kokattiin kyllä. Varsinkin uudenvuodenaaton molemmin puolin ravintolat saattoivat olla kiinni pari päivää. 

Tapaspaikoissa saimme harmituksia aikaan useammin kuin kerran. Tilatessamme pöydän täyteen erilaista maistettavaa annoskoot yllättivät suuruudellaan. Muutaman kerran ruokaa jäi luvattoman paljon syömättä. 

Seuraavassa neljä erilaista ravintolavinkkiä Puerto de la Cruzin vanhasta osasta, jossa oli paljon kivanoloisia ruokapaikkoja. Samaisilla kaduilla oli kiva myös tiirailla valtavaa katutaidetta. 

MIL SABORES

Tämä ravintola saa maininnan vain ja ainoastaan jälkiruokansa ansiosta. Tuhdin ruuan päälle tarjottu "Gin tonic" de Pedro Rodriguez oli loistava giniä sisältävä jälkiruoka. Rakenne oli ihanan kuohkea ja maut selkeästi GTmäiset ilman tiukkuutta. Huomasin vasta nyt paikan nettisivua etsiessä, että paikassa olisi ollut kolmenkymmenen eri ginin valikoima. Missä oli se kuuluisa tarjoilijan lisämyyntiyritys, varsinkin kun hehkutimme ginijälkiruokaa?

Mil Sabores nostatti odotukset korkealle mainostaessaan tekevänsä luovaa välimerellistä ruokaa. Kokonaisuus jäi kuitenkin vaisuksi ja aika tavanomaiseksi. Esillepanot olivat hienoja, myös lasten annoksissa. Ruoka oli suolan lisäämisen jälkeen ok-maistuvaa. Palvelu oli hidasta.

***

DON CAMILO
ravintola, pizzeria

Mainiolla neulegraffitien koristamalla aukion Plaza Benito Pérez Galdós:n ympärillä oli muutamia ravintoloita. Me päädyimme Don Camilon terassille pizzoille, sillä huomasimme paikan omistavan kiviuunin. Pizzoissa olikin laadukkaat raaka-aineet ja todella hyvät maut. Pohja ei saanut ihan täysiä pisteitä tarkkasuuJukalta, mutta nyökkäilevän hyväksynnän kyllä. Viereisiin pöytiin tuodut lasagne- ja pasta-annokset näyttivät hurjan hyviltä. Lapset toivoivat paluuta paikkaan juurikin lasagnen toivossa, mutta ravintola oli vuodenvaihteessa palatessamme kiinni.

***

EL PESCADOR 

Kalaravintolaksi itseään tituleeraavassa El Pescadorissa kävimme tapojemme vastaisesti kaksi kertaa. Lapset pitivät kovasti paikan kanasta. Suosittelemme ehdottomasti El Pescadorin risottoja sekä paelloja, myös mustekalanmusteella värjättyä versiota. (Liian suurikokoiset) paellat tarjoillaan hienosti nostamalla pannu sivupöydälle jonka jälkeen tarjoilija annostelee lautasille kaikkea antia.  Hymyn kera kuten yläkuvasta näkyy. 

***

  

EL TALLER

Eniten fiiniin ruokailuun päin kallellaan oleva ravintolavisiittimme tehtiin El Talleriin. Keittiöntervehdyksenä tarjottu piiranen sisälsi oliivitahnaa ja päälle oli sipelty makeahkoa omenatahnaa. Se lupasi yhdessä Jukan valitseman alkupalan, loistavan tonnikalatartarin kanssa hiukan enemmän mihin ravintola lopulta kykeni. Ruoka oli todella hyvää, annokset kookkaita ja maut kohdillaan, mutta yllätyksellisyys ja persoonallisuus jäi uupumaan. Palvelu ontui: tilattu viini tuotiin vasta ruokien ollessa jo pöydässä. Yhteistä kieltä emme tarjoilijan kanssa löytäneet, sillä me emme puhu espanjaa eikä hän puhunut juuri lainkaan englantia saatikka sitten suomea. Voisimme kuitenkin mennä paikkaan uudestaan, sillä yksittäiset annokset olivat lupaavia. Meille myös suositeltiin heti paikallisia viinejä, mistä pidimme kovasti. 

Suosittelemme varausta mikäli paikkaan mielitte. El Taller ei ole auki joka päivä, muistaakseni vain keskiviikosta sunnuntaihin. 

Onko sinulla suosituksia Puerto de la Cruziin? Voi meinaten olla että löydämme itsemme täältä lomalta toistekin.

Outi on Mieliruoka-blogissaan jakanut omia vinkkejään Teneriffalle, myös kasvissyöjän näkökulmasta.

Juustoiset kukkakaalipyörykät

Inspiraatio näihin cheddarpitoisiin kukkakaalipyöryköihin tuli Instagrammista, iamafoodblog:in julkaisemana. Toisinaan pelkkä kuva riittää. Resepti löytyi neitokaisen blogista. Meillä ohje muuntui juustopitoisemmaksi ja muutenkin enemmän suomalaisen kaupan valikoimaa vastaavaksi. 

Kukkakaalipyörykät olivat hurmaavan makuisia! Lapset eivät halunneet maistaakaan ja hieman-vielä-kesäkeittojen-jäljiltä-kukkakaalikammoinen-Jukka tyytyi maistamaan puolikkaan. Tuomiona mieheltä oli ettei maku ollut kesäkeittomainen, mutta kiitos tämä riitti. Vetelin siis lounaaksi kaikki pallurat, nautinnolla!

Mietin aluksi frittavani pyörykät, mutta onneksi kokeilin ohjeen mukaista uunitusta. Pyöryköistä tuli näinkin kauniin ruskeita ja rapsakkapintaisia. 

KUKKAKAALIPYÖRYKÄT
12 kpl

150 g kukkakaalia
1 kananmuna
1 dl cheddaria raastettuna
1 kevätsipuli varsineen
½ dl korppujauhoja
suolaa
mustapippuria

Irrota kukkakaalista paloja. Keitä tai höyrytä kukkakaalipalat napakan kypsäksi, vain 5 minuuttia. Pilko palat ihan pikkaraisiksi. Laita kulhoon.
Raasta cheddaria desin verran. Pilko kevätsipuli ja varret pieniksi.
Lisää cheddarraaste, sipulipalat ja korppujauhot kulhoon kukkakaalien sekaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita hyvin.
Laita uunipellille leivinpaperi.
Pyörittele massasta 12 palluraa. Alkuun on hyvä puristella massaa hiukan tiiviimmäksi kädessä, jolloin siitä saa helpommin pyörykän.
Kypsennä kukkakaalipyöryköitä noin 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa keskitasolla. Kääntele pyöryköitä puolessavälissä paistoa niin saat kauniin pinnat ympäriinsä.

Dippaa kukkakaalipyöryköitä vaikka tabasco-majoneesiin.

Valtavaa katutaidetta Puerto de la Cruzissa

Värikkääksi maalattuja matalia taloja, kapeita kujia ja neulegraffiteja puissa. Sitäkin on Puerto de la Cruzin vanha kaupunki. Pidin kovasti tuosta Charcon aukiolta länteen levittyvästä alueesta. Siellä oli mukava tepastella ja tuumailla sopivaa ruokapaikkaa lounashelteellä. 

   

Hauska löytö vanhassa kaupungissa olivat valtavat seinämaalaukset, murals. Hyvin eri aiheiset maalaukset oli taiteiltu korkeuksiin nosturin avulla.

Taiteilijoina ovat toimineet alansa huippuosaajat ympäri maailmaa.

Tällainen valtavankokoinen moderni ulkoilmataidenäyttely muodosti toisaalta kontrastia vanhan kaupungin taloja vasten, toisaalta se loi mielikuvan uudistushaluisista ja suvaitsevaisista asukkaista.

Taideteosten kohdalla oli myös opastekylttejä, joista QR-koodin takaa oli mahdollista saada lisätietoa. Täältä löydät katumaalareiden ja teostensa esittelyä, kuten myös kartan jossa näet kunkin taideteoksen osoitteen. Puerto Street Art:lla on myös facebook-sivut. 

Täällä aiempi juttumme Puerto de la Cruzista.