Kuohkea munakas

Munakas on meillä melkein poikkeuksetta aamuinen herkku. Sienillä, chorizolla, aurinkokuivatulla tomaatilla, erilaisilla juustoilla ja/tai avokadolla täytettynä munakas tuo pientä ylellisyyttä aamuihin.

Munakkaamme nousi ruokatoimittaja Sanna Mansikkamäen Muna-kirjan myötä aivan uudelle tasolle. Nyt pinta on sopivasti paistunut, sisälmys pehmeä muttei vetinen ja koostumus kokonaisuudessaan kuohkea. En nyt sano että ennen nämä kaikki olisivat olleet pielessä, mutta toisinaan ainakin jokin osuus, joskus useampikin.

Muna-kirjan neuvot eivät ole avaruustiedettä, mutta eron entiseen kyllä huomaa. Tässä pähkinänkuoressa kuohkean, maukkaan munakkaan ohje:

• esivalmistele täytteet ensin
• sopivan paksun munamassan omalle pannullesi opit kokeilemalla. Meidän 24 cm halkaisijaltaan olevalle paistinpannulle se on 3 kappaletta
• riko munat erilliseen astiaan ja vatkaa niitä nopeasti ½ minuuttia jotta valkuainen ja keltuainen sekoittuvat tasaisesti. Mausta suolalla ja pippurilla.
• älä lisää munakkaaseen vettä, kermaa tai muutakaan nestettä
• laita munakasseos erittäin kuumalle pannulle
• paista munakas vain toiselta puolelta

Kirja antaa muitakin pro-vinkkejä pannunkallistuksineen ja muineen, mutta yllämainitut ovat mielestämme olennaisimpia. Munakkaan ei kuulemma tarvitse ruskistua yhtään, mutta henkilökohtaisesti pidän pienesti rapeahkosta, tummemmasta pinnasta. 

Muna-kirja on kokonaisuutena todella inspiroiva! Tarkka tekeminen tulee esille hyvin jo alussa, kun kirjan ohjeissa mainitaan käytetyn m-kokoisia luomumunia. Mitään piperrystä kirja ei silti sisällä, vaan hyvinkin erilaisia, tunnelmallisesti Pia Inbergin kuvaamia munaruokia. Reseptit vaihtelevat keitetystä munasta pyttiksen ja kohokkaan kautta sushityylisiin munakasrulliin sekä pikkelöityihin etikkamuniin. Leivonnalle on kirjassa oma osuutensa sisältäen esimerkiksi erilaiset marengit ja letut. 

***

kirja saatu arvostelukappaleena

Hitaat aamut ja uppomuna

yhteistyössä ARLA

Minä rakastan hitaita aamuja. Sellaisia, jolloin ei ole hoppu mihinkään. Saa rauhassa keitellä kahvia ja puuhastella aamupalaa. Tehdä jotain arkista aamupalasta herkumpaa ja istahtaa rauhassa nautiskelemaan. Ottaa vielä kolmaskin kuppi kahvia tai keittää uutta jos huvittaa. 

Hitaisiin aamuihin tykkään monesti pyöräyttää uppomunat. Valuvakeltuaiset herkut yhdistän avokadon ja kylmäsavulohen kanssa paahdetun leivän päälle lisäten suolaa. Täytteiden alle sipaisen Arlan maustamatonta ja lisäaineetonta tuorejuustoa, jonka ylle rouhaisen myllystä hiukan mustapippuria. 

Kylmäsavulohen mieto suolaisuus ja kevyt savunmaku menee loistavasti yksiin avokadon kanssa. Valuva keltuainen antaa kastikemaista kosteutta leipään ja hieman hapan tuorejuusto täydentää kokonaisuutta. Nautinto on valmis!

Uppomunan ohjeen löydät blogistamme jo täältä, mitäpä sitä toistamaan. 

Millainen on sinun hitaiden aamujesi herkku? 

The Romper, ravintola Manchesterissa

Keväiseen Manchesteriin suuntautuneen työmatkan hotelliksi valikoitui lentokentän länsilaidalla sijainnut Premier Inn hotelli. Kaksi iltaa paikkakunnalla, mutta lentokentän kupeessa, johti siihen etten päässyt käymään keskustassa lainkaan. Manchesterissa oli lopulta yllättävän pitkät etäisyydet ja huonohkot (hitaat) kulkuyhteydet, joten työpäivien päätteeksi ei ollut asiaa kovin kauaksi hotellilta. Toisena päivänä oli aikomus mennä kauemmaksi syömään ja minulla oli jopa etukäteen tehty pöytävaraus Michelin Bib Gourmand noteerattuun Brassica Grilliin. Aikataulu veti vaan tiukalle eikä päivän päätteeksi en jaksanut lähteä seikkailemaan julkisilla kulkuneuvoilla mihinkään. Jouduin perumaan pöytävaraukseni ja tyytymään samaan ravintolaan kahteen kertaan.

Kävi kuitenkin tuuri, että hotellin lähettyvillä oli The Romper niminen britti-pubi, jonka historia ulottuu aina neljänsadan vuoden päähän. Nykyisin tämä pubi käsittää myös laadukkaan ja ison ravintolan, josta on saatavilla ruokaa moneen makuun. Niinpä kävin kahtena peräkkäisenä iltana illallisella tässä ravintolassa.

Ensimmäisenä iltana valitsin ruuat kevätkauden erikoismenusta, joka oli ollut vasta kuukauden käytössä. Valitettavasti raparperi-gini oli päässyt loppumaan, joten tyydyin ravintolan oman panimon tuotteisiin.

  
Menu piti sisällään seuraavaa:

ASPARAGUS AND CRISPY PROSCIUTTO

With a poached egg, smoked Hollandaise sauce and baby watercress

£5.99

LAMB RUMP STEAKS

Marinated lamb steaks with roasted baby potatoes and garden peas, baby spinach and cabbage with fresh mint and rosemary and blackberry balsamic sauce

£15.49

COOKIE BAKE AND TREACLE TOFFEE ICE CREAM

Baked cookies with treacle toffee ice cream, white chocolate mousse, salted caramel sauce and crushed chocolate flake

£5.29

Tällaisia herkkuja sain eteeni.

Alkupalalla oli parsaa ja rapeaa proscuittoa, uppomunan ja savustetun hollandaise kastikkeen kera. Proscuitto oli todellakin rapeaksi paistettu ja toi mukavaa suolaisuutta annokseen. Hollandaise savunmakuineen ja happoineen toi taas vastapainoa parsalle ja uppomunalle. Parsat olivat hiukan eri paksuisia ja siten ohuemmat olivat ylikypsiä. Hyvä aloitus, pidin kovasti.

Pääruokana sain marinoitua lammasta paahdetuilla perunoilla ja herneillä, pinaattia ja kaalia tuoremintulla ja rosmariinilla sekä karhunvatukkakastikkeella. Lammas oli hyvin marinoitua ja mureaa. Tuoreyrtit toivat hienoa makumaailmaa ja karhunvatukka kruunasi kokonaisuuden. Hiukan lisäsin suolaa annokseen.

Jälkiruoka oli huipentuma. Simppeli idea laittaa keksi valurautapannun pohjalle ja koota jäätelöt toffeesooseineen päälle. Ihan ylettömän hyvää! Olin todella täynnä tämän menun syötyäni. Ruokajuomana join kaksi talon omaa Ale olutta, £3.20 kappale. Loppulasku oli siten £33.17, eli sen hetkisen kurssin mukaan 39,33 euroa.

Toisella kerralla otin hiukan eri valikoimaa laajalta listalta sekä kevään sesonkilistalta.

Toisen päivän menu:

FARMHOUSE PATE

pork and chicken liver with cider and mustard, with toasted bloomer and ale chutney

£5.19

TRIO OF DUCK

Soy and sesame duck breast, duck wing and Chinese duck croquette, with stir-fried pak choi, mushrooms, spring onion and chilli with coriander and toasted sesame seeds with hoisin and blackberry sauce

£13.99

MILLIONAIRE'S CHEESECAKE

vanilla cheesecake with chunky cookie dough pieces, caramel and chocolate fudge sauce, crumbled shortbread and whipped double cream

£5.19

Ja tältä menu näytti ja maistui.

Illallisen aloitti maalaispatee. Annos oli ehkä turhan simppeli: paahtoleipää, pateeta ja chutneytä. Patee oli kyllä maukas ja chutney toi mukavaa kirpeyttä ja kosteutta. Tämä oli hienoinen pettymys kuitenkin. Ruokajuomaksi otin tarjoilijan suosittelemaa Chiantia lasin, joka palveli alku- ja pääruuan ajan. Viini maksoi £6.49.

Edellisenä iltana olivat ankat myyty loppuun, mutta nyt pääsin maistamaan kaakattajia. Tämä oli yllättävän aasialaishenkinen annos chileineen ja seesaminsiemenineen. Siipi oli rapeaa, kroketti pehmeää ja rintafile oli mehevää medium kypsää. Annoksessa oli samaa karhunvatukkakastiketta kuin edellispäivän lampaassa. Se sopi myös tähän. Hyvä annos ja maut balanssissa, mutta aasialaisuus brittipubissa yllätti. 

Miljonäärin juustokakku räjäytti potin. Ihan uskomattoman loistava juustokakun ja mutakakun yhdistelmä, jota kinuskikastike ja laadukas vaniljajäätelö hienosti täydensivät. Jälkiruuan kanssa otin Williams GB Extra Dry Giniä tonicilla. GT maksoi £6.20. Harvoin minua jälkiruuat vakuuttavat, mutta The Romper onnistui nyt kahdesti jälkiruuillaan. Loppulasku toiselta illalta oli £37.06, eli 43,94 euroa.

Jos osut Manchesterin lentokenttähotelleille, suosittelen ehdottomasti The Romperia hotellien aularavintoloiden sijaan. Sisustuksessa on hienoja valokuvia lentoasemalta ja lentokoneista.

The Romper
Wilmslow Road, Ringway, Altrincham, Cheshire, WA15 8XJ
(kartta)


Ja samalla kun olin niin lähellä lentoasemaa, oli lentokonefanaatikon pakko käydä katsastamassa paikallinen lentokoneiden spottailupaikka:

Manchester Airport Viewing Park (linkki)

Sateinen ilma toi mukavaa lisämaustetta kun vesi pöllysi. Emirates lentoyhtiön Airbus A380 saapui Dubaista.

Koneet rullaavat todella läheltä katselutasanteita. Tässä Qatar Airwaysin Boeing B787 Dreamliner.

Paikassa on Concorde niminen kahvila-ravintola, josta sai simppeleitä burgereita ja fish and chipsejä, sekä pitsoja. Samassa hallissa on museoituna yksi Concorde lentokone, mutta siihen pääsee tutustumaan vain maksullisten kierrosten mukana. Ulkona on myös kolme muuta lentokonetta museoituna, joita voi ihastella ulkoapäin. 

 Huonolla ilmalla kahvilastakin voi nautiskella lentokoneiden katselusta lähietäisyydeltä.

Manchester Airport (MAN), Runway Visitor Park,
Wilmslow Old Rd, Altrincham WA15 8XQ, (kartta)
Tarkat aukioloajat löytyy täältä.

Raivariton äitienpäivä

Minulla oli tänä vuonna ehkä elämäni paras äitienpäivä. Jukka ja muksut olivat yhdessä suunnitelleet ja valmistelleet huolella niin paljon kaikkea, että minä ihan liikutuin. Kaiken touhun keskellä meillä oli leppoisan mukavaa ja hauskaa yhdessä, mitä pidän kaikkein tärkeimpänä. Viime vuonnahan päivä ei mennyt ihan putkeen, mutta tämä äitienpäivä ei ollut lähelläkään raivaria. 

Aamu alkoi croissant-sänkyaamiaisella. Kahvia ja sampanjaa koneeseen, kuinkas muuten! Siitä sain siirtyä mielenkiintoisen kirjan pariin lämpimälle takapihalle, kun muu perhe valmisteli ja kattoi upeaa brunssia. Lapset olivat valinneet ruuat pääosin bloggajakollegoiden keittokirjoista. Olen laittanut jo niin paljon ohjeita näistä opuksista, että totean nyt vain luettelon perään (A) jos resepti löytyy Ariela Säkkisen  Andalusian auringossa-kirjasta ja (S) kun ohje sijaitsee Hannele Hyvärisen Suupaloja teoksesta. 

 Tyttäremme esitteli ruuat alkuun:

juustoja : Appenzeller, Gruyere, Kärtner

hunajainen manchego limellä 

salaattia

croissant

sambousek - Lähi-idän lihatäytteiset piiraat (A) 

bissli eli israelilaiset uppopaistetut pastasnacksit (A)

lihapullat

karamellisoitu fenkoli-sipulidippi (S)

sipsit

savulohta

kylmäsavulohta

pikkupitsat

pekoniperunat ja juustokastike (S)

viinirypäleitä

limettiset onnenkeksit (A)

salmiakki-valkosuklaaleivokset (S)

belgialaiset konvehdit

kahvi, sampanja, omenamehu, appelsiinimehu

Onnenkekseihin oli tyttäremme keksinyt meistä/minusta kertovia juttuja. Niitä oli ihan liikuttava lukea! Teksteinä oli mm. "matkustelijakaveri", "minulla on halipula" ja "osaat auttaa". 

Brunssin jälkeen autoilimme Järvenpäähän Elisabeth Järnefeltistä kertovaan näyttelyyn. Satuimme taidemuseoon draamaopastuksen aikaan, mikä meinasi sitä että "Elisabeth itse" tuli kertomaan elämästään käyttäen näyttelyä runkona tai taustanaan. 

Olen jo jonkin aikaa toivonut uusintakäyntiä Pekka Halosen taiteilijakotiin Halosenniemeen Tuusulanjärven rannalle ja nyt se osui hyvin matkalle. Into, Toivo, Rohkeus-näyttelyssä oli Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäsenien tauluja 1800-luvun lopulta. Hirsistä kotia kiertäessä oli mukava tuumia millaista elämää ja juhlaa paikassa on vietetty. 

Seuraavaksi ajelimme Helsinkiin Vuosaaressa kahvilla piipahtaen. Kehutussa Kahvila Kampelassa oli mukavan merellinen tunnelma ja maistuvat pannukakut. Kahvi oli oudon seisseen makuista, vaikka kysyntää täydellä terassilla oli paljon. Muutenkaan käynti ei meitä vakuuttanut, vaikkakin valikoima leivonnaisten osalta oli komea. Suositeltua lohikeittoa näkyi lusikoivan useampikin asiakas. 

Ennen illallista kävimme drinkeillä (oikeasti: limsoilla, alkoholittomalla oluella ja Aperol Spritzillä) Allas Sea Poolin katolla. Terassilta oli upeat maisemat Etelärantaan ja Kauppatorille päin!

Meitä on jo pitempään houkuttanut käydä Helsingin klassikkopaikoissa. Äitienpäiväksi Jukka oli varannut pöydän Elitestä, mikä olikin kiva kokemus. Siitä lisää myöhemmin.

Kuten luitte, äitienpäivä oli juuri minunmoinen, kun sain viettää sen kaikkein rakkaimpien kanssa ruuan, juoman ja taiteen merkeissä. Ihana perhe ja ihana päivä! 

Prosciuttokupit juustolla

 

Meillä oli eilen työporukan kesken yhteinen ilta, kun suuntasimme katsomaan stand up-keikkaa ja ruokailemaan yhdessä. Mieheni Jukka joutui kuskiksi, kun kutsuin tiimini yhdellä vahvistuksella meille ginille etukäteen. Olen sen verran höpöttänyt näitä gini- ja ruokajuttuja töissä, että oli vain kohtuullista maistattaakin työkavereille jotain. 

Vieraiden tulon ja työstä pääsyn välille jäi vain tunti aikaa, johon piti mahduttaa kotiin polkeminen, suihkussa käyminen, iltaa varten valmistauminen ja tarjottavien valmistelu. Arvaatte varmaan että mitään kovin monimutkaista ei sitämyöden pläänäilty. Sain onneksi Jukan tekemään nämä prosciuttokupit, muuten en olisi millään ehtinyt. 

Ihastuin kovasti rapeahkoksi paahtuneen ilmakuivatun kinkun ja juuston yhteismakuun aurinkokuivatun tomaatin kanssa. Idea lähti bloggaajakollega Hannele Hyvärisen ihanasta Suupaloja-kirjasta, joskin toteutus vedettiin vielä yksinkertaisemmaksi. Hannele meinaten oli näitä kuppeja varten kuivannut kirsikkatomaatteja uunissa, me tyydyimme talouspaperikuivaamaan öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja. 

Kupit onnistuivat hienosti silikonisessa minimuffinivuoassa, jossa on samassa "levyssä" monta halkaisijaltaan 5 cm:n kokoista kuppia. Pikkaraisista tuli hyvänkokoisia suupaloja. 

PROSCIUTTOKUPIT JA JUUSTO

12 kpl

6 viipaletta prosciuttoa (tai muuta ilmakuivattua kinkkua)

50 g maistuvaa juustoa raastettuna, esim. parmesan, cheddar tai manchego

aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna

timjamia

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Puolita kinkkusiivut pitkittäin päin. Asettele kinkut vuoan koloihin tiiviisti, jotta juusto ei valu ulos. 

Raasta juusto ja jaa raaste kuppeihin. 

Laita pelti uuniin noin 10 minuutiksi.

Nosta aurinkokuivattuja tomaatteja öljystä ja kuivaa ne talouspaperilla. Pilko. 

Laita lämpimän juuston päälle tomaattipala ja timjamia. 

Nauti hiukan jäähtyneenä. 

Broilerinsiivet aasialaisittain

Nyt on kyllä maistuvaa settiä! Luomubroilerin marinadiin tulee valkosipulia ja vietnamilaista kalakastiketta, joten enempää ei tarvinne sanoa? Sanotaan nyt kuitenkin, että makua riittää ja että lapsetkin tykkäsivät. Instatykkääjät 

Ohje on versio Mikko Takalan Street food-kirjasta, jossa puhutaan portlandilaisen PokPokin legendaarisista siivistä. Tuossa kirjassa marinoidut siivet paneroitiin erimoisesti ja fritattiin. Me tyydyimme nyt kypsentämään ne uunivuossa. Vietnamilaista kalakastiketta emme ole onnistuneet löytämään kuin Vietnamista (niitä onneksi on vielä), mutta thaimaalainen käy myös.

Sorminuoltavan hyvää, todella!

BROILERINSIIPIÄ KALAKASTIKKEESSA

1 kg luomubroilerinsiipiä (marinoimattomia)
6 valkosipulinkynttä
3/4 dl vettä
1 dl vietnamilaista kalakastiketta
1 dl tomusokeria
2 dl riisijauhoja
3/4 dl korppujauhoja
3/4 dl vettä
vajaa 1 dl öljyä

Marinointi

Hienonna valkosipulinkynnet pieniksi palasiksi (vaikka viiteen osaan), ei liian hienoksi silpuksi. Laita valkosipulinpalat kuppiin. Kaada lämmintä vettä päälle ja anna seoksen seistä muutama minuutti. Siivilöi valkosipulit talouspaperin päälle kuivumaan. Kaada valkosipulista makua saanut vesi talteen marinointikulhoon. Sekoita valkosipuliveteen tomusokeri sekä kalakastike. Näin marinadi on valmis. 

Ota broilerin siivet pakkauksestaan, kuivaa niitä kevyesti talouspaperilla ja laita marinointikulhoon. Sekoita niin että marinadikastiketta on kaikilla siivillä. Marinoi jääkaapissa useampi tunti välillä käännellen. Meillä siivet marinoituivat kuusi tuntia, enemmänkin olisi voinut. 

Friteeraa valkosipulin palat pienessä öljymäärässä kullanruskeiksi ja rapsakoiksi. Nosta ruskistuneet palat talouspaperin päälle kuivumaan ja odottamaan tarjoilua.

Kypsennys

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Kaada broilerinsiivet lävikköön ja ota marinointiliemi samalla talteen kattilaan. Anna siipien valua lävikössä 15 minuuttia välillä käännellen. 

Sekoita isossa kulhossa tai isossa kestävässä muovipussissa riisijauhot ja korppujauhot. Voitele uunivuoka reilulla öljymäärällä. Pyörittele siivet jauhoseoksessa kauttaaltaan pienissä erissä. Nosta jauhotetut siivet öljyttyyn uunivuokaan. Laita siivet uunivuuassa uuniin kypsymään. 

Keitä marinadia kattilassa kokoon, noin puoleen. Käännä siipiä välillä uunivuuassa että ne saavat väriä kauttaaltaan. Lusikoi kokoonkeitettyä marinadia kypsennyksen aikana siipien päälle ja vielä lopussa ennen tarjoilua. Kypsennysaika kokonaisuudessaan noin 30-40 minuuttia. Nosta kypsät ruskistuneet siivet tarjoiluvuokaan ja ripottele friteeratut valkosipulin palat päälle.

Valloittava pop up ravintola HVNNINEN

illan tarjosi pop up Hvnninen

Saadessani kutsun pop up ravintola Hvnniseen Helsingissä ilahduin valtavasti! Grönistä, Olosta ja Aan Tafel with Maannoksen pop upista kokemusta kerännyt Dani Hänninen kutsui kotiinsa nauttimaan illallista yhteiseen pöytään ehkä tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Pidän kovasti jaetun pöydän filosofiasta (kuten meitä ennen lukeneet tietävätkin) ja yhdessä syömisestä nyt yleensäkin, kuten myös siitä että kokki kokoaa annokset ihan kysymysliki. Tämä ilo yhdistettynä rohkeuteen kokeilla jotain uutta kutsumalla kotiinsa syömään muodosti vastustamattoman paketin. Viimetipan peruutusten vuoksi sain nauttia illasta kaksin ystäväni Minnan kanssa, mutta hauskaa oli sekin. Jutustelua ja naurua riitti kyllä!

Apukäsiksi Dani Hänninen oli saanut työkaverinakin tutuksi tulleen Janne Keskevaarin. Yhdessä nuoret miehet koostivat meille vaivattoman näköisesti, keskittyneesti yhdeksän ruokalajin illallisen. Kaikki oli otettu huomioon pieniä yksityiskohtia myöden. Lautaset, osin jopa itsetehdyt sellaiset, lämmitettiin uunissa ja keittiökaapeista nostettiin esiin ruokia loppuviimeistelyä varten. Minua nauratti miltä kokin muu asunto mahtaakaan näyttää kun kaapit on pitänyt tyhjentää ravintolameininkiä varten. 

Menu oli tehty scandinaavisella otteella, kevään makuja kekseliäästi hyödyntäen. Menun rajaus oli Danin mukaan melko yksinkertainen tehdä, kun nuori mies halusi kokeilla pitkään mietityttäneitä kokonaisuuksia villiyrttejä hyödyntäen. Koin uusia makuelämyksiä mm. pronssifenkolin, ja pihlajannuppu-valkosuklaa yhdistelmän muodossa. Juuri tällaiset uudet makukokemukset ja yllättävät yhdistelmät ovat niitä asioita joita ravintolaillalta toivon. Yhtäkään notkahdusta koko illan aikana ei tullut ja tunnelma pysyi koko ajan rennon iloisena. Omat alkoholipitoiset juomat pitää viedä mukanaan, mutta niihinkin Dani antaa etukäteen suuntaviivoja sommelier-ystäviensä vinkkien mukaan. 

Jos haluat tavallani yllättyä ja miettiä itseksesi mitä odottaa, älä lue pidemmälle ja varaa pöytä. Muutamia paikkoja lie ehkä jäljellä. Koin tässä(kin) konseptissa yllätyksellisyyden yhdeksi kutkuttavista elementeistä. Olen suht ulospäin suuntautunut ja ilolla uuteen hyppäävä, kokeileva ihminen. Silti minua jännitti ihan oikeasti odottaa kerrostalon pihalla että ravintoloitsija tulee päästämään meidät alaovista rappukäytävään ja edelleen kotiinsa. 

Mutta sitten jo itse nautiskeluun. Ruokailu alkoi kauniisti esillepannulla munavoilla, jota sopi sipellä ruisnäkkärin pinnalle. Keralle oli friteerattu myös jäkälää. Pehmoinen munavoi ei ollut ihan perussettiä, vaan sisälsi mm. itsekeiteltyä etikkaa, graavattua keltuaista raasteena, purjotuhkaa ja hunajakukkaa. 

Seuraavaksi eteemme nostettiin Gobbas Gårdin perunaa silkoisena muussina. Päälle lusikoitiin mateen ja kirjolohen mätiä, sekä aseteltiin samettikukkaa ja hienosti rakennetta tuonutta isomaksaruohoa. Arvatkaapa vaan oliko myöhäinen kevät ja lumisateet saaneet Hännisen hiukan hikoilemaan villiyrttien suhteen. 

Tässä komeilee pitkään kypsytettyä ja paahdettua sipulia sipuliliemessä sekä ketunleipää. Pöydässä ylle raastettiin lardoa. Ihanan syvät maut ja hurjan kaunis, yksinkertainen esillepano. 

Jaettavaksi annokseksi tarkoitettu suolakuoressa kypsennetty selleri oli myös savustettu. Sellerin sisus oli koverrettu ja sekoitettu kauran ja ohran kanssa todella maistuvaksi. Annos tarjottiin näyttävästi suolakuorestaan. Tässä vaiheessa iltaa siunailin sitä, että olin pyytänyt mukaani hyvin pieniruokaisen ystävän, sillä taisin kauhaista hiukan lisää herkkua. 

Vaatimattoman näköinen annos Oulunjärven kuhaa sisälsi ihania makuja ja klassisia yhdistelmiä hieman modernisoidulla tavalla. Kuhanposki (oikealla) oli paistettu alapinnalta melkein mustaksi ja kypsennetty sitten vakuumissa tiivistekstuuriseksi. Kuhapalan päälle oli aseteltu pronssifenkolia, joka oli minulle aivan uusi juttu. Ylle lusikoitiin vielä munakastiketta, mikä meinasi valkuaisesta, pikkelöidyistä tillinvarsista ja tilliöljystä tehtyä maukasta, ilmavaa kokonaisuutta. Toffeenvärisessä ruotoliemessä oli hieman makeakin maku. Yhdistelmä oli ihana leikki makeaa ja suolaista yhdistettynä pronssifenkolin hyvin selkeään salmiakkisuuteen. 

Nauta hurmasi yksinkertaisuudellaan. Liha oli maustettu mänty-suolaliemessä, jonka jälkeen se oli hetken savustettu ja sitten kypsennetty sirkulaattorissa rullalla. Lopputulos lihaliemen ja krassin kanssa tarjoiltuna oli kertakaikkisen hieno. 

Keralla tarjotusta ruukusta löytyi naurista maitoon uutetun paahdetun kauran ja ohran kanssa. Voi miten ihanaa tämäkin ja hauskaa käsinsyötävää naatteineen. 

Suunraikastajana eteemme laskettiin mäntygranitea kossulla ja mäntyöljyllä. Raikasta kokonaisuutta tuhdotti minulle uusi yhdistelmä, ihanan karvasmanteliset pihlajansilmut ja valkosuklaa.

Varsinaisena jälkiruokana meille tarjottiin kurkkua ja piimää. Keväisen heleästä annoksesta löytyi ainakin kurkku-varsisellerimoussea, varsisellerigeeliä, marinoitua kurkkua, piimälunta, kurkkupiimää ja keksimuruiksi luulemaani paahdettua maitocrumblea. Annos oli sopivan raikas ja makea olematta liian äitelä. 

Kahvin kanssa saimme vielä Danin lapsuuden muistoja lautasella: köyhiä ritareita yksikössä ja ketunleipiä. Jälkimmäisiä oli annokseen laitettu sekä isoina kasvatettuina että villeinä. Kokonaisuutta modernisoi tattivaahto, jossa olisi saanut olla enemmänkin tattia omaan makuuni. 

Koko menu maksaa 59 euroa per nenä, joten ilta on todellakin rahansa väärti. Nyt nopsaan varaamaan ainutlaatuista elämystä ennen kuin koko homma vilahtaa ohi suun!