Sivut

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vihti menu pop up ravintolassa

 
Rakastamme syömistä, rakastamme yhdessä syömistä ja rakastamme yllätyksellistä syömistä vaikka tuntemattomienkin seurassa. Nämä kaikki yhdistyivät hauskalla tavalla lauantaina Hiisi Homes:n pop up ravintolassa Nummelassa. Kerrankin pääsimme kunnon ravintolaan pyörillä!
Pop up ravintolan kokkeina häärivät ravintola Fisken på Diskenistä tutut Mikko Pakola ja Joona Lehto. Taitavat nuoret miehet ovat olleet myös kahmaisemassa olympiahopeaa Suomen kokkimaajoukkueessa. Avukseen he olivat saaneet Konsta Karvosen. Raaka-aineina kokit käyttivät paikallisia tuotteita ihan Vihdistä tai lähiseuduilta. Nuoret miehet olivat käyneet tutustumassa tiloilla ja panimossa maistellen ja suunnitellen. Myös Nummelan torilta ja Reko-jaosta oli haettu inspiraatiota ja raaka-aineita. Menun rakentumista oli hauska seurata pop up-tapahtuman facebook-sivulta
Osasin odottaa todella hyvää ruokaa, sillä olen syönyt Mikon kokkailuja aiemminkin, myös Tukholmassa. Silti kokonaisuus pääsi yllättämään positiivisesti kekseliäisyyden ja makuharmonioiden suhteen. Paikalliset kasvatetut raaka-aineet ylpeilivät lautasella metsän aarteiden kanssa sulassa sovussa. Arvostamamme tuhlailematon kärsästä saparoon-ajattelu oli myös hyvin esillä raaka-aineiden käytön suhteen: possusta esimerkiksi oli käytetty nahkaa ja verta ribsien lisäksi, sipulinkuoret taas toimivat myös koriste-elementtinä tarjoilussa. 

Juomina tarjoiltiin lohjalaisen pienpanimon Top Fuelin siideriä ja olutta sekä Charles Smithin viinejä.
Ruokapäydät oli katettu huoneisiin, jotka normaalisti toimivat itsepalveluhotellin makuuhuoneina. Siellä me sitten istuimme kolmen ennestään toisilleen tuntemattoman pariskunnan kanssa yhteisellä illallisella vaihtaen kuulumisia matkailusta, ruuasta, vauvoista ja vaikka mistä. Tunnelma oli mutkattoman rento heti alusta asti ja aika kului hurjan nopeasti yhdessä nautiskellessa. 
Illallinen alkoi makupaloilla Vihdistä. Ne tarjoiltiin yhdessä Top Fuelin suodattamattoman omenasiiderin kanssa. Maistiaiset tarjottiin lautasilta, joita pistettiin kiertämään pöytäkunnan kesken. Makupaloista löytyi neljä aivan erilaista herkkua, joiden paremmuusjärjestykseen pistäminen oli kohdaltani tosi hankalaa, enkä lopulta sitä edes yrittänyt. Marinoitu sipulikuppi kylmäsavuhauella kohosi Jukan suosikiksi. Ruisnäkkärin päältä tarjoiltiin karitsan maksasta ja kiveksistä tehty mousse yhdessä puolukoiden kanssa. Puffautetun siannahan päälle oli tipluteltu sianverta ja misomajoa. Inkoon puuro oli melkeinpä makea kun se tarjottiin raparperin ja rapsakan jäkälän kanssa. Alku lupasi todella hyvää, eikä lupaus jäänyt kuoreksi, päinvastoin!

Seuraavaksi saimme eteemme vihtiläistä pataleipää ja ihanaa levitettä, jossa oli yhdistetty ruskistettua voita ja vahvaa herukan makua. 
Tartarin suurina ystävinä olimme hurjan iloisia, kun Illlilän tilan karitsan ulkofile tarjottiin juurikin tartarina. Lautaselta löytyi myös oivallisesti paistettua kateenkorvaa, kaalia ja röstiperunaa.

Seuraava annos nauratti psykedeelisen lautasensa ansiosta. Siihen oli aseteltu sous vide-kypsennettyä Ajopään tilan keltuaista, ihan muhjuksi kypsennettyä purjoa ja suppilovahveroita. Päälle raastettiin fermentoitua nuorta männynkäpyä. 
Viimeinen suolainen lautanen sisälsi Ollikkalan possua oljilla savustettuna, korva- ja saparomysliä sekä sorkista keitettyä kastiketta. Ne mitä ensin katsoin tyrnimarjoiksi, olivatkin lanttu- ja porkkanahelmiä. Samoja juureksia löytyi annoksesta myös kauniinkeltaisena pyreenä. viimesilauksen annokselle antoivat kuusenkerkät.

Tässä vaiheessa iltaa oli jo sopivan täysi olo, joten oli mukava siirtyä makeiden annosten pariin. 
Jälkiruokana meille tarjoiltiin omenaa monella herkullisella tavalla, mm. granitena ja hunajalla maustettuna jäädykkeenä. Mallastikut koristivat annosta jota pöydässämme tuumattiin sitä myöden lumiukoksi. Annos esitti kuulemma kuitenkin huonosti leikattua omenapuuta. Ilmankos oli niin tutun näköinen!
Illan ainoa notkahdus oli katajafudge, jonka rakenne oli paremminkin nallekarkkimainen kuin fudgemainen. Mustikkamarmeladit varpukoristeineen olivat sen sijaan napakan kirpsakoita. Niihin oli hyvä päättää hauska ja herkullinen ilta. 
Ilta maksoi kokonaisuudessaan kahdelta 124 euroa ollen siis hurjan edullinen. 
Tällaisia kokisin mieluusti jatkossakin pyöräilymatkan päässä kotoa.


Heleats:n juttu samaisesta tapahtumasta löytyy täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat