Mesiangervovispipuuro

Mesiangervovispipuuro. Tähän sanaan naulitsin silmäni kun tuttava kertoi facebookissa ravintola Oran tarjoilemasta vappukattauksesta. Tykkään kovasti mesiangervon hiukan mantelimaisesta, kuitenkin kukkaisesta mausta. Olen ennenkin käyttänyt sitä menestyksekkäästi niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Ajattelin ehdottomasti kokeilla vispipuuroa kotonakin. 

Sain Orasta suuntaviivoja puuron tekemiseen. Heillä keitetyt lehdet oli blendattu sekaan, mutta koska meillä ei ole tarpeeksi tehokasta härveliä siihen, otin lehdet kokonaan pois. Hyvin toimi näinkin. Maku liemessä on todella tymäkkä, mitä ei pidä pelästyä.

Puuron maku itsekseen nautittuna oli hieman liian vahva, mutta maidon kanssa nautittuna juuri sopivanlainen. Pidimme kovasti ja suosittelemme lämpimästi! 

Varoituksen sana kuitekin niille jotka ovat aspiriiniallergisia. Mesiangervoa pidetään luonnon omana aspiriinina eikä se välttämättä sovi aspiriiniallergisille. Pari tuttuamme on saanut mesiangervosta armottoman päänsäryn.

MESIANGERVOVISPIPUURO

4 pientä annosta

1 l vettä

250 g mesiangervon lehtiä

         Kiehauta vesi. Lisää mesiangervonlehdet sekaan, Keitä hetki ja siivilöi seos.

1 l mesiangervoliemi

1,5 dl sokeri

1,5 dl mannasuurimo

Kiehauta liemi. Lisää joukkoon sokeri ja mannasuurimot.

Keitä niin kauan kunnes suurimo kypsyvät.

Kumoa vatkausastiaan. Laita kansi päälle jotta puuroon ei tule kuorta.

Vatkaa sähkövatkaimella (hiukan) jäähtyneenä.

Nauti maidon kanssa.

Cacik - helppo turkkilainen kurkku-jogurttikastike

kaupallinen yhteistyö ARLA 

Minä selailen usein keittokirjoja inspiraation toivossa. Bloggaajalle luulisi netin olevan ensisijainen uusien ideoiden lähde, vaan eipä ole. Tosin netistä tulee heti vastaantullessa talletettua kiinnostavat ohjeet omaan kansioonsa, jonne ne kyllä turhan helposti myös uppoutuvat. 

Selasin tuossa yhtenä päivänä Sabrina Ghayourin kirjaa Persiana, joka on täynnä minulle uudenmoisia, houkuttelevia ruokia Lähi-idästä. Siellä silmäni nauliintuivat helppoon kurkku-jogurttikastikkeeseen, johon yhdistettiin myös tuoretta tilliä ja valkosipulia. Reseptin helppous ja kesäisyys alkoi heti houkuttamaan, varsinkin kun kauppalistalla oli jo muikkuja. 

Yllätyksekseni luin, että tätä jogurttikastike cacikia tarjoillaan turkkilaisissa ravintoloissa aina grillatun lihan kanssa. Suomalaisena yhdistin makumaailman helpommin kalaa tai kasviksia, mutta tätä pitää ehdottomasti kokeilla myös lihalle - sitten tietää miten se kombinaatio osuu omaan makuhermoon. 

Koska cacikin yhteydessä mainittiin turkkilaisuus, ostin jogurttipohjaksi tietysti yhteistyökumppanimme Arlan laktoositonta Lempi Turkkilaista jogurttia. Mehevä kurkku sujahti jogurttiin raastettuna, ylimääräiset kostaudet poispuristettuna. Näin kastikkeesta tuli napakkarakenteinen erotuksena vetisestä. 

Pidimme helposta kastikkeesta kovasti ja tulemme taatusti tekemään tätä toistekin. Suurina valkosipulin ystävinä saatamme lisätä valkosipulin määrää jatkossa, mikäli ruokaseuramme sen sallii. 

CACIK eli kurkku-jogurttikastike

2 dl Arlan Lempi turkkilaista jogurttia
1 dl raastettua kurkkua (noin 10 cm pätkä)
1 valkosipulinkynsi
1 dl tilliä silputtuna
suolaa
mustapipppuria
oliiviöljyä

Raasta kurkku. Laita raaste siivilään ja painele ylimääräinen kosteus pois.
Pilko valkosipulinkynsi ihan pieneksi silpuksi.
Yhdistä jogurtti, kurkku, valkosipuli ja tilli kulhossa.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Valuta tarjoilukulhossa päälle hyvää oliiviöljyä.

Latva-artisokka ja serrano

Latva-artisokka on harvinainen, joskin hyvin tervetullut vieras keittiössämme. Tuoreita saa Suomesta kohtuuhintaan aika harvoin enkä pidä säilöttyjen mausta muuta kuin erilaisten tahnojen muodossa. Latva-artisokan maku on erityisyydessään niin hieno, että reissuissa niitä tulee monesti tilattua ravintoloissa. Yhden parhaimmista artisokkaruuista maistoimme Roomassa reilu vuosi sitten. Artisokat oli valmistettu "juutalaiseen tapaan" lyttäämällä ne vasten pannua niin että typistetyt suomut olivat rapsakoituneet ihanasti. 

San Sebastianissa maistoimme myös aivan loistavan artisokka-annoksen Atarin terassilla. Lämpimät artisokat oli laskettu pähkinäisen pyreen päälle. Ylle oli aseteltu hyvin läskinen sianniskapala, joka melkeinpä suli latva-artisokan päälle. 

Viettäessämme Espanjalaista iltaa naapureidemme kanssa teimme yksinkertaisemman ja yhtä lailla toimivan pintxoversion latva-artisokasta. Ostimme oikein hyvää espanjalaista ilmakuivattua kinkkua eli serranoa, jonka asettelimme pannulta juuri nostettujen, viinissä hetken aikaa kypsennettyjen artisokanpuolikkaiden päälle. Maku oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava! Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

Täältä löytyy vinkit artisokan käsittelyyn ja täältä paistamiseen. Paisto tehtiin tällä kertaa puolitettuina ilman sipulia ja pancettaa. 

Nautiskelevan perheen äitienpäivä

Meidän perhe on sellaista nautiskelevaa sorttia. Oli kyse sitten yhdessäolosta, matkailusta, ruuasta, juomasta tai muuten vapaa-ajasta, suunnitelmia tehdään ennenkaikkea nautiskelu edellä, ei vaikkapa helppous tai halpuus. Ylenmääräinen tuhlailukaan ei kuulu meidän perheemme tyyliin, mutta jos tuumailemme esimerkiksi ravintolaa, eivät kustannukset ole ensimmäisenä mielessä. Olen oppinut ymmärtämään että näin ei kaikilla ole ja siksikin olen hyvin tyytyväinen että me olemme yhdessä kasvaneet tähän nautinnolliseen suuntaan. Tämä tuli taas selväksi äitienpäivänä, kun perheeni oli suunnitellut minulle aivan ihanan päivän miettien mistä minä pitäisin.

Päivä alkoi perheemme tavan mukaan sänkyaamupalalla. Se sisälsi esimerkiksi Kouvolan lakritsia, croissanttia avokadolla ja kylmäsavulohella sekä kuplajuomaa. Poikamme oli tehnyt netissä näkemiään suklaakuorrutteisia herkkuja, mikä oli aika ihanaa. Jätkänpätkä ei meinaten suuremmin kokkailusta välitä, mutta oli nyt juhlapäivän kunniaksi toimeentunut. 

Ohjelmanumerona oli Lumottu pakohuone Helsingissä. Prinsessan pelastaminen oli sopivan jännittävä ja haastava peli koko perheellemme. Pääsimmepä uloskin minuuttia ennen pelin loppumista. Vinkiksi muuten että Escape Room Helsingissä sunnuntain perhepelit ovat edullisempia kuin muulloin. 

Kotona sain rojahtaa GT-lasillisen kanssa riippukeinuun, kun muu perhe valmisteli ja kattoi juhlaillallisen. Ja katsokaa nyt tuota listaa millainen se olikaan! Suunnitellessa oli haettu kesäisyyttä, merellisiä makuja ja omia herkkujani. Kokonaisuudessa oli onnistuttu ihan täydellisesti! Nautimme herkullisen illallisen omalla pihallamme helteen helliessä. 

Sokerisuolatun lohen ja avokadosalsan ohjeen Jukka kopioi mestarikeittäjä Matti Jämseniltä lisäten kokonaisuuteen kotimaisia varhaisperunoita. 

Kampasimpukka ja tryffelimajoneesi-idea tuli kuulemma siitä, että olin blogissa kehunut moista yhdistelmää käydessäni ruokailemassa Saaressa.

Kuha-annokseen Jukka oli suunnitellut ottavansa pakkasesta suppilovahveroita sulamaan, mutta iloksemme löysimmekin lauantaina omalta pihamaalta kartiohuhtasieniä. Nämä sienikaunokaiset täydensivät sousvide kypsennettyä kuhaa ja varhaiskaalia aivan loistavasti!

Raikkaasta ginisorbetista ei näköjään tullutkaan napsattua kuvaa. 

Mutakakkuidea ja -toteutus oli leipomisesta innostuneen tyttäremme käsialaa. Vaikka leivonnainen ei jäänytkään hyllyvän löysäksi, oli se silti hurjan hyvää. Jäätelössä oli kinuskista makua mistä pidän myös kovasti.

Tässä kuvassa tönöttää onnellinen äiti muksujensa kanssa. 

Suurinta elämässäni on olla äiti. 

***

Jos haluat kurkistaa vanhoihin äitienpäiviin, 

niin viime vuonna vietettiin raivaritonta äitienpäivää, 

sitä edellisenä ei. 

Tyylikäs ravintola Paju Villa, Tallinna

Herkullinen, kekseliäskin ruoka ja mutkaton tarjoilu yhdistettynä kauniiseen ympäristöön tekivät perheemme ravintolaillasta Paju Villassa rennon, hauskan ja uusimishalua herättävän. 

Paju Villa sijaitsee Nõmmen alueella, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä Tallinnan keskustasta . Sitä ympäröivät valtavan kokoisset omakotitalot puutarhoineen. Ravintola on ulkomuodoltaan jyhkeän kaunis. Sisältä paikka henkii seesteisen siistillä tavalla lunkia tunnelmaa. Ravintola houkuttaa monenlaisia asiakkaita. Pöytien ympärillä istuu pariskuntia yhtä lailla kuin suurempia aikuisseurueita ja lapsiperheitä. 

Paju Villa on samaa ravintolaperhettä jo käymiemme OKOn (joka on sittemmin muuttanut), Tuljakin ja NOAn kanssa. Kokoelmastamme puuttuu vain NOAn Keittiömestarin sali, mutta siitä ei nyt sen enempää. Odotukset ravintolan suhteen olivat melko korkealla ja ne täyttyivät komeasti!

Istahdettuamme aurinkoiseen pöytään otin heti gin & tonicin itselleni uudesta ginistä. Se oli Muhun saarella tislattu ruispohjainen suodattamaton Mohn poppy gin. Gini saa nimensä Muhun saaren vanhasta kutsumanimestä ja giniä maustavista unikonsiemenistä. 

Ruokalista kiinnosti monelta osin. Päädyimme lopulta keittiömestari Joonas Koppelin neljän ruokalajin yllätysmenuun. Olimme valintaamme oikein tyytyväisiä. Jukka joi kuskina alkoholitonta olutta, minä siemailin osuvasti suositeltuja viinejä ja lapset mehuja kauniista pulloista. 

Alkuun meille tuotiin todella hyvää hapanjuurileipää, parmesaanilla hunnutettua voita ja oliiviöljyä balsamicolla.

Seuraavaksi keittiö tervehti meitä satakerroksisella kanannahkakeksillä, joka oli raksahtavan rapeaa. Se nautiskeltiin majoneesin kanssa herättelemään ruokahalua.

Ensimmäisenä pääruokana pöytään nostettiin illan upeimmaksi noussut annos, jossa tomaattinen sahramirisotto kohtasi pekoniin käärityt katkaravut. Makeahko risotto ja miedosti savuiset, suolaiset äyriäiset muodostivat vastustamattoman hienon makuparin. Tyttäremme ei makuun juurikaan ihastunut, joten saimme Jukan kanssa haarukoida ruuan loppuun. Tytsy tilasi sitten veljensä tapaan juustoisen kinkkupastan lastenlistalta. Veli söi myös kananugetit.

Meidän menumme alkoi suolatulla siialla, joka oli peitetty kauniisti ohuella retikkakiekolla. Annoksesta löytyi lisäksi kurkkua ja ehkä hiukan yllättävästikin keitettyjä viiriäisenmunia. Kokonaisuus oli heleän kaunis, myös suussa.

Paju Villan savustettu tartar oli hauskasti piilotettu karhanlaukkalehtien alle. Tämä oli annos jonka todella toivoimme löytyvän menusta. Onneksi meitä lykästi!

Lampaan sisäfile tarjottiin läpikypsänä aika eleettömällä esiinpanolla. Maku olikin sitten kaikkea muuta kuin eleetön! Melkein palaneet lehtikaalit, paksutahnaiseksi kokatut valkosipulit, minimaissit ja lammas muodostivat yhdessä kastikkeen kanssa upean kokonaisuuden. 

Menun päätti "kaikkea suklaasta", joka tuhtiudessaan oli nimensä väärti. Minua jäi mietityttämään jälkiruokalistalla ollut "briossi, munakoiso ja kahvi", mutten millään jaksanut ottaa enää toista makeaa.

Poitsumme otti jäätelöpallon samalla kun tyttäremme otti jo temppuiluvideoita ravintolan pihamaalla.

Ravintola Paju Villa oli ennenkaikkea tyylikäs, mutta samalla myös rento ruokapaikka. Ruuat olivat kautta linjan maistuvia ja mietittyjä. Tarjoilu oli asiantuntevaa ja mutkatonta. Lapsia kohdeltiin asiakkaana arvostavasti.  Pihalla olisi ollut lasten kiipeilyteline malttamattomammille ja hiukan pienemmille muksuille.

Iltamme maksoi 180 euroa, josta 110 euroa meni ruokiin. 

Suosittelemme lämpimästi ravintola Paju Villaa kun etsit Tallinnassa hyvää ravintolaa.

***
Tämä juttu löytyy myös blogimme MATKAT-välilehdeltä, josta löytyy kaikki reissujuttumme. Tallinnasta tarinoita on kertynyt jo 20, koko Virosta 31.