Juhlat ja onnellisuus

Vieraat tekevät juhlan, se on päivänselvää viimeistään nyt. Minulla oli niin sydäntälämmittävän ihanat nelikymppiset reilu viikko sitten, että niistä tihkuu onnellisia asioita mieleen tämän tästä. Ja nyt en yhtään liioittele. 

Halusin rennot juhlat jollain erityisellä ruualla ja yöksijäämismahdollisuudella. Halusin koolle paljon rakkaita ihmisiä pitämään hauskaa tanssien, nauraen ja yleisesti humputellen. Sain tämän kaiken ja vielä enemmänkin. 

Juhlia edeltävänä yönä heräsin pienessä paniikissa ja yökkäyttämään laittamassa vatsakivussa. Tajusin, että minä joka en yleensä jännitä, hermostuin juhlista ihan fyysisestikin. Aamulla muutaman tunnin nukuttuani heräsin edelleen vatsakipuisena ja yökkäävänä, naama riemunkirjavana hermostuksesta. Ei se paras alku juhlapäivään. 

huomaa ihkaoikeat variksenvarpaat

Kävin istumaan Johannan kampaajan tuoliin ja suurin jännitys alkoi laukeamaan. Meikkaajan tuolissa huono olo vielä kupli, mutta juhlapaikalle touhuamaan päästessä suurimmat paineet jo hellittivät. En vieläkään tiedä mitä jännitin, sillä paikalle oli tulossa tuttuja, rakkaita ihmisiä ja etukäteisohjeistuksena oli rentous. 

Juhlat polkaistiin käyntiin French 75 drinkillä, joka yhdistää kaksi lempijuomaani: ginin ja kuohuviinin. Pidin "puheen" joka kertoi elämänpolustani tähän asti sisällyttäen samalla vieraiden esittelyn sitä mukaa kun he ovat elämääni tulleet, sillä kaikki eivät olleet tuttuja keskenään. Olen kova plikka liikuttumaan, joten paikoin meinasi mennä itkuksi. Niissä kohdin mieheni Jukka onneksi luki tekstiä tarvittavan matkaa eteenpäin. 

Ystävät olivat tehneet lahjaksi ohjelmanumerona  Napakympin Kaitsuineen, jonka lopputulemana sain hienon matkalahjakortin. 

Siskot olivat suunnitelleet hauskan bingon minut ja tapani tuntien. Lopputulos voittajan suhteen on vieläkin kovin epäselvä. 

Jukka oli tehnyt minusta, meistä ja harrastuksistani "kalvosulkeiset", jotka kaikilta kuvavalinnoiltaan eivät olleet sitä hehkeintä minua. Kiva se oli silti!

                                                    kuva: Hanna Hurtta Photography

Hanna, Jaakko ja Nanna olivat suunnitelleet ja toteuttaneet hienon ginibaarin itseuuttamastaan juhlaginistä ja mausteista. 

Tällaiset vaivaa vaatineet asiat ovat minulle todella sydäntälämmittävä asia, sillä mikään ei ihmiselämässä ole niin arvokasta kuin aika. Samoin kiitin niin monella tapaa Campasimpukoiden seuraavan aamun lahjaa, kun he muun aamupalan lisäksi kypsensivät mukanaan tuomiaan pekoneita. 

Muina lahjoina sain esimerkiksi rentoutuskelluntaa, korulahjakortin, bilelasit, ginejä, sampanjaa, ihanan Ho Chi Minh Cityn julistekartan ja patalaput. Kaikki yltiöhienoja ja sellaisia joista riittää iloa pitkäksi aikaa. 

Rehellisesti sanottuna paras lahja oli kuitenkin se, että ystävät saapuivat paikanpäälle juhlimaan. 

Ruuaksi juhlissani tarjottiin kokonaisena varrastettua Herrakunnan karitsaa, josta kirjoitinkin enemmän jo täällä. Sen keralle tein ginillä maustettua palsternakka-ohrapataa, sillä minusta nämä kaikki maut käyvät hyvin yksiin karitsan kanssa. Raikkautta tuomassa oli simppeli vihersalaatti, johon sopi eri kipoista laittaa maun ja allergioiden mukaan pähkinöitä, Kreikan tuliaisoliiveja, marinoitua punasipulia, oliiviöljyä ja balsamicoa. Leivän keralle tein voin lisäksi suppilovahverotahnaa ja fetatahnaa. Kylmäksi kastikkeeksi sekoitin pienittyjä, paistettuja suppilovahveroita ranskankerman ja mausteiden kanssa. 

Jälkiruuaksi oli simppelisti juustoja varsiselleri-omenahillolla ja lakritsia. Itsehän olin jo niin tanssimisen lumoissa, että unohdin maistaa koko jälkiruokia.

Iltapalaksi tarjottiin kinkku-, kehnäsieni- ja suppilovahveropiirakkaa, kun joku tutuista vieraista ymmärsi niitä kysyä. Me Jukan kanssa hummasimme menemään jo sen minkä kerkesimme. 

Bändinä juhlissa soitti todella toimiva Duo E.Alavillamo. Olin heiltä jo etukäteen toivonut (ja myös ei-toivonut) muutamia biisejä netistä löytyvän listansa perusteella. Kaikki sopimiset ja juhlapäivän touhut sujuivat yltiöhienosti, myös juhlaväen mukaansa tempaaminen. Siitä kertonee sekin että porukka lähti ex tempore-mukaan juhlapaikkaa kiertäneeseen letkaan tai se että "Nothing else Matters"-biisiä nojailivat melkein kaikki parilliset. 

kuva: Hanna Hurtta Photography

Tanssiessa tuli juteltua ihmisten kanssa monenmoista, syntyjä syviäkin. "Mä tykkään susta niin että halkeen" biisistä en suuremmin pidä, mutta nyt se sai uuden merkityksen kun sen aikana moni juhlija kävi halaamassa minua. Tämä laulu päättyi ryhmähaliin jonka loppumista ei voi kuvata kyynelehtimiseksi vaan parkumiseksi. Ilosta.  

Tanssi jatkui Spotifyn turvin pitkälle aamuun, niin pitkään ettei eräs vieras kuulemma ole moista tehnyt sitten vuoden 1988. Muutama vieraista taas oli syntynyt niillä paikkein, mikä kertoo minusta oivallisesti siitä miten eri ikäisiä ystäviä minulla ja meillä on. 

Aamupalalle kokoontui 37:sta vieraasta 28. Katoin aamupalaksi jo mainittujen Campisten pekonien, kahvin ja teen lisäksi jogurttia ja granolaa, fetauunimunakasta, leipää, cocktailpiirakoita, metvurstia, kinkkua, suolakurkkuja, mandariinia, tuoremehuja ja jämiä edellisen päivän juhlapöydästä. 

Yön pimeinä tunteina esiintynyt illuusionisti toisti showsa vielä aamullakin, mikä sai naurun raikumaan aina vaan. 

Puheeni juhlan alussa loppui alla oleviin sanoihin. Lie sanomattakin selvää että Jukka joutui lukemaan ne. 

Minulle ystävät ja kaverit ovat ihan suunnaton ilon aihe. Teistä ja yhteisistä muistoista ammennan paljon iloa myös niinä harmaina tai ihan paskoina päivinä. On rikkautta että olette niin erilaisia ja tulleet elämääni ihan eri aikoina. Pidän suurena aarteena sitä että olen saanut pitää osan matkassa melkein koko elämäni ja toisaalta taas sitä että  olen saanut mukaan uusia tyyppejä vielä aikuisenakin.