Karpathos, Kreikka ja lomakauden viimeisen viikon hankaluudet

Syyslomalla 2018 lomailimme Kreikan Karpathoksella. Kohde valikoitui eteläisellä sijainnilla, jonka arvelimme tarkoittavan aurinkoa ja lämpöä. Olimme aiemmin keväällä manner-Kreikassa Kardamylissä ihastuen todella paljon ympäröivään kauneuteen, leppoisuuteen ja ruokaan. Lämmintä Karpathoksen saarella piisasikin, mikä ei kuulemma ole enää itsestään selvää tuohon aikaan. Kauneutta ja leppoisuutta oli sitäkin. 

Karpathoksen loma varattiin Apollo-matkoilta. Mietimme hotellin sijaintia jonkin aikaakin. Valintamme huoneistohotelli Ladis Karpathoksen kaupungissa eli Pigadiassa osoittautui lopulta hyväksi meille. Ranta oli noin neljänsadan metrin päässä ja kaupunkiin käveli vartissa.

Tyttäremme ihastui hotellin ympärillä parveileviin kulkukissoihin, joita saikin syöttää respasta löytyvillä ruuilla. Huoneisto oli kiva ja parveke antoi merelle päin. Hotellin uima-allas oli kylmä, joten lapset pulikoivat mieluummin rannalla.

Lisää Pigadian kaupungista voit lukea Elina Marjaanan blogista. 

Loman hankaluudeksi tai rajoittavaksi asiaksi nousi se, että lomaviikkomme oli Apollo-matkojen kauden viimeinen Suomesta. Muitten maitten lomalennot olivat loppuneet jo aiemmin tai päättyivät meidän viikkomme aikana eli olimme viimeiset valmislomamatkalaiset saarella. Tämä tarkoitti sitä, että monet ravintolat olivat jo sulkeneet ovensa tai sulkivat ne lomamme aikana. Lähin rantaravintola Sardeles.BBQ onneksi jousti meidän kanssamme hienosti: kun kävimme siellä joka päivä vuokraten laverin, he palvelivat meitä viimeiseen päivään asti, vaikka pääosin sulkivatkin jo paikkaa. Lounasta he valmistivat meille niistä raaka-aineista mitä keittiöstä löytyi. Myös kaupat ja baarit sulkivat oviaan. Apollomatkoilta ei mitenkään informoitu asiasta etukäteen, mikä harmitti meitä melkoisesti. Onneksi lomasta tuli kuitenkin onnistunut kun monipuolistimme sitä vuokraamalla auton, jolla ajelimme syömään myös Karpthoksen kaupungin ulkopuolelle. 

Huomionarvoista meidän ruokainnostuneiden mielestä oli se, että ruoka ei päässyt lähellekään sitä tuoreutta ja simppeliä herkullisuutta mitä koimme joka puolella kesäkuussa Kardamylissä. Tosin sesongilla on varmasti tekemistä asian kanssa samoin kuin taas sillä että kausi oli lopussa. Moni auki olevakin ravintola oli supistanut listaansa huomattavasti. Yksi ravintola tarjosi moussakana ranskalaisista perunoista ja kesäkurpitsasta koostettua vetistä mössöä. Reklamoidessani asiasta minulle vain todettiin että näin me sen teemme. Toisessa ravintolassa lisukkeet ja kastikkeet olivat samat huolimatta siitä tilasitko maksaa, mustekalaa tai kanaa. 

Hyvänä puolena kauden loppumisessa oli se, että toisinaan saarta kiertäessä saimme nauttia hienoista rannoista vain perheemme kesken. Paikallinen tarjoilija tuumasi että pahimpaan turistiaikaan ihmisiä on yhdellä rannolla sadoittain. Tosin silloin rannoilla toimii varmasti palvelukin, nyt kaikki juoma- ja snäksipaikat sekä aurinkotuoleja ja - varjoja vuokraavat paikat oli ymmärrettävästi suljettu. 

Löffäilyn lisäksi ihan parasta oli vuokrata auto ja kierrellä saaren mutkaisia vuoristoteitä piipahtaen välillä rannoilla. Autovuokra hotellimme lähifirmassa maksoi päivältä vain 25 euroa kaikkine vakuutuksineen. Autonvuokrausfirmoja Karpthoksella oli ihan valtavasti, mikä kertonee turistien määrästä huippusesonkina. 

Karpathoksen rannoista parhaiten mieleen on jäänyt Apellan ranta, jossa olimme aluksi ihan keskenämme.

Rannat olivat keskenään kovinkin erilaisia ja jokainen omalla tavallaan hienoja.

Toiset olivat kivikkoisia, toiset hiekkaisia, toiset majapaikkojen välittömässä läheisyydessä ja toiset kauempana kaikesta kuoppaistenkin teiden päässä.

Autoilimme myös Olympoksen kylään, joka oli aikoinaan rakennettu vuorenrinteeseen pakoon merirosvoilta.

Aiemmin eristyksissä ollut kylä on nyt kovasti turistisoitunut, mutta yhtä kaikki mielenkiintoinen nähdä ja kokea. Postauksen lopussa tarinointia myös kylän sympaattisesta taverna Milosista. Enemmän kylästä voit lukea vaikkapa Lähdetään taas-blogista. 

Tähän loppuun vielä meidän ruokasuosituksemme saarelta:

ELLINIKON RAVINTOLA, KARPATHOS

Ellinikos oli ehdottomasti paras ravintolakokemuksemme Karpathoksen kaupungissa kahden visiitin perusteella. Täältä saimme ystävällistä ja ripeää palvelua. Kun palasimme paikkaan toisenakin iltana, meidät kutsuttiin keittiön puolelle katsomaan josko halusimme valita päivän erikoisista, listan ulkopuolelta jotain. Maut olivat täällä oikein hyviä ja annokset sopivan kokoisia. Ei yhtään kuvaa täältä, pahoittelemme.

MILOS TAVERNA, OLYMPOKSEN KYLÄ

Milos oli sympaattinen, vanhan pariskunnan pitämä ravintola rauhaisassa paikassa vähän kuin kylän takana. Jouduimme kysymään tietä paikkaan, sillä se on selkeästi erillään muista ravintoloista. Muutamat raput laskeuduttuamme pääsimme pöydän äärelle, jossa sohottelimme pääosin kreikkalaisia perinneruokia sisältäneestä menusta ruokia iäkkään tarjoilijarouvan toistaessa ne kreikaksi.

Leipää leikattuaan ja tarjoiltuaan rouva laskeutui luukusta keittiöön valmistamaan ruokia. Tällä välin herra viittilöi meitä tuulimyllyn sisään ja näytti meille hymyssäsuin miten jyvät murskaantuvat jauhoksi. Parhaiten ravintolasta jäi mieleen juurikin lämmin ja välitön tunnelma! Paikalliset juustot ja päivän munakoisoruoka olivat parhaan makuiset ruuat. 

 MAMA CUISINE, FINIKI

Pieneen Finikin kylään vuokra-autoilimme hyvien kalaruokien perässä.

Merenherkkuja myös saimme vadillisen verran. Maisemat merenpoukamassa olivat ihanat veden kimmeltäessä. 

ERASMIAS GRILL HOUSE, KARPATHOS

Taksiaseman läheltä nappasimme parin euron gyros-pitan ranskalaisilla. Kebab-fani oli annokseen todella tyytyväinen.

ja bonuksena:

COCKTAILBAARI ANOI, Karpathoksen kaupunki

Täällä voit nauttia drinkkisi yläkerrassa terassilla, sisällä tai pikkuruisella parvekkeella. Alakerrassa sopii nautiskella baaritiskillä tai pehmustetuilla ulkoportailla, joista pimeälläkin voit kuulla aaltojen kuohunan rantakatua vasten. Ihania cocktaileja ja hyvä ginivalikoima, lapsillekin löytyi juotavaa.

Vuosi käynnistyi vaarallisella pettymyksellä: possunkorvasalaatti

Possunkorvasalaatti on odotuttanut tekemistään meillä jo pitkän tovin. 

Maistoimme moista Jukan kanssa Spotted Pig-ravintolassa New Yorkissa kesällä 2017 ihastuen hurjasti. 

Bloggaajakollegakamullamme Kulinaarimurulan Jaanalla on kyseisen ravintolan omistajan April Bloomfieldin kirja "a girl and her pig", josta ohje kyseiselle salaatille löytyy. Viestittelyjen jälkeen olimme melko varmoja että mekin hommaan pystyisimme, vaikutti suoraviivaiselta ja helpolta. 

Korvien hankinnan jälkeen projekti siasta salaatiksi alkoi polttamalla korvakarvat tohottimella. Haju ei ollut miellyttävä, joten olimme tyytyväisiä että teimme sen ulkona. Tämän jälkeen siirsimme korvat pakastimeen odottamaan sopivaa kokkailuintoa ja sitä että saisimme hankittua ankanrasvaa. 

 Kuluneen vuoden alussa viimein toimeennuin tunteja ottavan reseptin kanssa lomapäivänä.

Leikkasin korvat esimerkkisalaatin mukaisesti ja upotin ne ankanrasvaan. Neljään korvaan riitti kapeassa astiassa kaksi tölkkiä ankanrasvaa. Viivytin korvia neljä tuntia uunissa miedolla lämmöllä, jolloin korvien rustoinen (tms. valkoinen) osuus pehmeni mukavasti tehden korvista ihan lötköt. Annoin korvien jäähtyä rasvassa reilun tunnin.

Korvien jäähtyessä sekoitin salaatin. Ohjeistettuja endiivejä ei meidän kaupassamme ollut, joten revin joukkoon Cosmopolitania. Leikkasin sitruunan kalvottomaksi, mikä osoittautui muistikuvaani nautinnollisemmaksi toimeksi. Jäljellejääneet roippeet pusersin nyrkissä salaatinkastikkeen sekaan, josta tuli tarkalla mittailullakin liian sinappinen ja kirpsakka. Korjailin makuja hiukan, mutta mietin josko korvien rasvaisuus kaipasi sitten niin kipakan kastikkeen. 

Korvien jäähdyttyä nostin ne rasvasta, valutin hetken ja kuivasin varovasti. Korvan pinta irtosi ensimmäisen kohdalla helposti, enkä usko sen olleen tarkoitus. Muiden kolmen kohdalla osasin olla vielä varovaisempi. 

Korvat upotettiin 180 asteiseen öljyyn frittaantumaan. Onneksi olin lukenut ohjeen huolellisesti loppuun. Siinä meinaten varoitettiin öljyn roiskuvan poikkeuksellisen paljon. En uskaltanut sulkea kattilaa kannella, koska pelkäsin öljyn lämpötilan nousevan liikaa. Varasin vierelle foliota, jonka laitoin heti korvan upottamisen jälkeen kattilan ylle. Öljyn alkaessa poksua ja roiskua hyvin voimallisesti kiitin varautuneisuuttani. Ilman peittävää foliokantta olisin todennäköisesti saanut päälleni komean pamauksen säestyksellä polttavan kuumaa öljyä. Ja minä sentään olen fritannut useamman kerran ja vaikka mitä. Onneksi pahin poksuna laantui loppua kohden ja valmis korva oli melko turvallista nostaa öljystä, laittaa valumaan ylimääräiset öljyt pois ja maustaa saman tien suolakiteillä. 

Lopputuloksena lautasellamme oli liian kovaksi friteerattu possunkorva turhan kirpeällä salaattipedillä. Annos ei päässyt lähellekään sitä makuelämystä jonka koimme Spotted Pig-ravintolassa. Toisaalta on hyvä että ravintolassa tehtyä ruokaa ei pysty toisintamaan kotona, mutta toisaalta tuntien tuhraantuminen mitäänsanomattomaan ruokaan on turhauttavaa. Varsinkin kun altisti itsensä vielä sille poksuöljylle. En tiedä missä meni vikaan, sillä teimme mielestämme kaiken kirjan ohjeen mukaan. 

Mieleen hiipi aiempi vastaava projektimme sianpäästä Michelin-ruokaa. Onnistuminen ei tuolloinkaan ollut läsnä lopputuloksessa. 

Parasta mitä tästä kokemuksesta jäi käteen on ankanrasvat, jotka ovat jo kahdella aterialla jatkojalostuneet Hawksmoorin perunoiksi. 

Plääh. 

Koettua: Japan Airlinesin Business- ja Economy-luokka

Japan Airlines (JAL) on vuonna 1951 perustettu lentoyhtiö, joka kuuluu nykyisin Finnairin tavoin OneWorld allianssiin. JAL kävi konkurssin partaalla vuonna 2010, jonka jälkeen se on palannut yhdeksi kannattavimmista lentoyhtiöistä. Nykyisin JAL:n laivastossa on 165 lentokonetta ja koneiden keski-ikä on hiukan yli 15 vuotta. Vertailun vuoksi Finnairin vastaavat luvut: tätä kirjoittaessa laivastossa on 69 lentokonetta, joiden keski-ikä on 9,9 vuotta.  

 JAL laivasto koostuu  nykyisin Boeingin valmistamista koneista, ja eniten lukumääräisesti on B737 mallia.

JAL:n laivaston vanhimpia koneita ovat B777 mallit, jotka JAL tulee korvaamaan tulevina vuosina Airbusin A350 koneilla. Myös Finnairin uuden laajarunkokoneet ovat Airbusin A350 mallia.

Myös B767 mallit poistuvat A350 koneiden myötä kalustosta.

JAL:n uusinta kalustoa ovat Boeing B787 Dreamlinerit, joita on käytössä jo 40 kappaletta. Olen viime vuosina matkustanut JAL:n siivin muutamaan kertaan ja päässyt kokeilemaan sekä Business- että Economy-luokan palvelutasot. Niinpä tässä jutussa esitellään ja arvioidaan matkustuskokemuksia JAL:n kyydissä.

OneWorld allianssin kulta- ja platinatasokorteilla on pääsy loungeen matkustusluokasta riippumatta ja businessluokan lipulla tietenkin myös. Yllä olevassa kuvassa on esimerkki Tokio Naritan lentoaseman JAL Business Loungen tarjonnasta. Saatavilla on aasialaisia ja länsimaisia makuja. Erikoisuutena on sushibaari, jossa kaksi kokkia kokoaa pyynnöstä sushiannoksia. Juomapuolelta löytyi kaikkea tarpeellista alkoholittomista väkeviin viinoihin, sakeja unohtamatta. Pidin kovasti JAL loungesta. Latauspistokkeita ei tosin ollut kaikilla penkeillä, mutta vapaita pistokkeellisia paikkoja oli saatavilla käyntini aikana. Sitten matkaan.

JAL:n lyhyillä reiteillä käytössä olevissa Boeing B737 koneissa ei ole henkilökohtaista IFE (in-flight entertainment) tai PTV (personal-tv) järjestelmiä. Istuin konfiguraatio on 3-3, kuten usein tämän kokoluokan koneissa (kuten Airbusin A320 kokoluokka).

JAL:n B787:n Economy-luokka on 2-4-2 istuinjaolla per rivi. Useimmilla lentoyhtiöillä B787 koneet on varustettu 3-3-3 jaolla, ja tästä johtuen JAL onkin voittanut kolmena vuonna parhaiden istuimen kategorian Skytrax Awardseissa. Kaikilla matkustajilla on käytössään iso näyttöruutu ja runsas viihdetarjonta.  

JAL:n RED U-35 ohjelma antaa nuorten kokkien valmistaa Economy luokan menukokonaisuuden. Matkallani Tokiosta Helsinkiin valitsin lounaskattauksen pääruuaksi kahdesta vaihtoehdosta kanaa ja menukokonaisuus oli täten seuraava:

Pääruoka:

Bekko (Tortoise Shell) Colored Simmered Chicken

Casserole with Seasonal Winter Vegetables By Kenya Sakai

Lisäkkeet:

Japanese Style Potato Salad with “Tsukemono” Pickles By Kenya Sakai

Marinated Cod & Grapefruit Carpione By Midori Nozaki

Fresh Salad with Dressing

Jälkiruoka:

Raspberry & Cream Cheese Mousse, served with Rice Flour Tarte By Midori Nozaki

Halutessaan olisi saanut lisäksi Häagen-Dazs jäätelöä. 

Pidin kovasti näistä annoksista, raikkaita makuja ja mukavan tuhti setti turistiluokan menuksi.

Samalla lennolla tarjoiltiin ennen laskeutumista vielä kevyt ateria sisältäen:

AIR Soup Stock Tokyo

Cannellini Bean &a Bacon Minestrone

Turmeric Short Pasta

Stone-baked Bread

Yogurt Jelly & Mango Pudding

Olen ollut todella tyytyväinen JAL:n economy luokan tarjontaan. Seuraavaksi katsellaan mitä Business-luokassa on tarjolla. 

JAL:n B787 koneessa Business istuimet ovat 2-2-2 jaolla, ainakin jos kyseessä on Sky Suite istuimet. JAL:lla on nimittäin kuutta erilaista istuinvaihtoehtoa Business luokassa, riippuen konemallista.  Ensinnäkin istuimet ovat valtavat, kuten Business luokassa kuuluukin. TV-ruutu on myös todella suuri.

Tämä esiteltävä ateriakokonaisuus on koettu kymmenen tunnin päivälennolla Tokiosta Melbourneen joulukuussa 2017. Lento lähti Tokiosta klo 11 ja laskeutui 23:05 Melbourneen. Menun on luonut Chef Jun Kurogi.

Alkuun Amuse Bouche:

Sesame Tofu and Wasabi created by Chef Jun Kurogi

Winter Calm niminen kokonaisuus toimi alkupaloina. Menukortissa oli ruuat esitelty samassa järjestyksessä kuin ne löytyi tarjottimelta.

Simmered Chicken & Vegetables (vas. ylärivi)

-

Crabmeat with Soy Starch sauce (ylh. keskellä)

-

Poached Potherb Mustard, Garland Chrysanthemum & Mushroom in Japanese Broth with Herring Roe & Abalone (ylh. oikealla)

-

Seared Yellowtail with Grated Radish (vas. alhaalla)

-

Soy-simmered beef ginger flavor, Burdock seasoned with sesame, broiled sardine sweet soy sauce flavor, slow cooked egg, vinegared turnip wrapped with smoked salmon, "namafu" (alhaalla oikealla)

Tämä oli melkoista makujen tulitusta. Todella paljon komponentteja ja hienoja makuja. Harvoin näkee tällaista määrää eri ruoka-aineita lentokoneaterialla.

 Pääruuaksi

Japanese style stewed beef tongue

Broiled eel sweet soy sauce flavor

Steamed rice

Miso Soup

Japanese Pickles

Ai ai, aloin olla aikalailla kylläinen, mutta jälkiruualle on aina tilaa. 

 Jälkiruuaksi: 

Japanese sponge cake "Castella" with Citrus Hyuganatsu jam

Oli mahtava kokonaisuus, ollakseen lentokoneruokaa. Tämän jälkeen hiukan lepoa, leffoja ja musiikin kuuntelua. Kuusi tuntia myöhemmin oli toisen aterian aika. Tämän aterian oli luonut Chef Fumiko Kono.

Annoksen nimi oli FUMIKO's Japanese Set Plate.

Roasted Duck

Lotus root & Green onion miso

Half boiled egg, simmered japanese pepper

 Poached Garland Chrysanthemum, crysanthemum flower

Steamed rice

Japanese pickles

Otin vielä jälkiruuaksi juustoja.

Lisäksi tarjolla olisi ollut leipiä, nuudeliannoksia ja muuta pientä naposteltavaa, mutta niille ei todellakaan ollut tarvetta. Yksi parhaista lentomatkoista oli takana.

Paluumatka Melbournesta Tokioon sujui myös B787 koneella, mutta tällä kertaa yön yli lentona. Lento lähti klo 00:45 ja laskeutui 08:35.

 Late night snack tarjoiltiin heti koneen noustua ilmaan.

Vinegared "Wakame" seaweed, cucumber & Octopus

Chinese style jellyfish salad

Chicken & Beef Japanese Yakitori style

Tämän lennon aamupalan jätin väliin, kun nukutti niin makeasti makuuasennossa. Edessä oli vielä kolmen tunnin vaihtoajan jälkeen päivälento Helsinkiin. 

Hypätäänpä klo 11:30 Tokion Naritasta lähtevälle lennolle kohti Helsinkiä. Tarjolla oli sama menuluettelo kuin mennessä kohti Melbournea, niinpä valitsin länsimaisen menukokonaisuuden, jonka oli koonnut Chef Chikara Yamada, joka on ollut töissä muun muassa Chef Ferran Adriànin isännöimässä El Bulli:ssa.

 Alkuun aiemmin tuttu Amuse Bouche:

Sesame Tofu and Wasabi created by Chef Jun Kurogi

 Varsinaisena alkupalana:

Brandade Mille-feuille

Raikas ja kaunis annos. 

 Pääruoka

"Wagyu" Beef Sirloin Steak

Green pepper sauce

Rice

Pihvi on aina hiukan haastava lentokoneruoka, kun se on niin hankala saada tarjottua mediumina. Tämä ei jättänyt mitään erikoista muistijälkeä. 

Jälkiruoka.

"Hojicha" tea pudding

Otin kahvin ja konjakin kyytipojaksi. Kiva lopetus aterialle. 

 Muutaman tunnin levon ja ajanvietteen jälkeen pyysin vielä ennen laskeutumista pienen aterian.

Miyazaki-Wagyu beef curry

Juustolajitelma

Jäätelö

Kaikelleen JAL:n Business luokka on varsin laadukas palvelultaan ja erittäin suositeltava vaihtoehto. 

En ole päässyt kokeilemaan JAL:n Premium Economy luokkaa, mutta näytti varsin tasokkaalta ja on nettisivujen mukaan houkutteleva matkustusluokka. B787 koneessa Premium Economy on 2-3-2 jaolla, joten yksi paikka vähemmän per rivi verrattuna Economyyn, mikä luonnollisesti lisää matkustusmukavuutta. Istuin on myös erilainen kuin turistissa. Vertailun vuoksi nykyinen Finnairin Premium Economy tarjoaa vain pidemmän istuinvälin kuin Economyssä, ja vastamelukuulokkeet pienen virkistyspussin kera. Finnair on tosin uudistamassa Premium Economyään tulevaisuudessa. 

Japan Airlines on moderni ja luotettava lentoyhtiö. Laivastouudistuksen myötä taso todennäköisesti paranee entisestään. JAL lentää päivittäin Helsingin ja Tokio Naritan väliä, lähes saman aikataulun mukaisesti kuin Finnair. Finnairilla ja JAL:lla on code share yhteistyötä, jolloin kummankin koodilla voi lentää kummankin yhtiön kyydissä. Omilla matkoillani JAL koodilla lennot ovat olleet aika usein edullisempia kuin Finnairin lennot. En tiedä johtuuko Finnairilla lennettyjen lentojen määrästä, mutta itselleni JAL oli todella kivaa vaihtelua palveluiden, ruokien ja kokonaisuuden suhteen. Ei silti, tähän asti parhaan lentokoneaterian olen syönyt Finnairin lennolla ja siitä löytyy jo tarinaa blogista. Blogissamme löytyy Finnair kokemus myös vuodelta 2008, Finnairin business luokka matkalla Bangkokista Helsinkiin.