Värileikkiä pipareilla

Sadepäivä. Tuuli vihmoo pisaroita ikkunaan hurjalla ropinalla. On harmaata, ikävää ja tyyyyylsääää... Jotain on siis tehtävä! Mitenkä olisi piparit? Huippuhauskaa "askartelua" lasten kanssa. Vaikka nelivuotiaamme on lähiaikoina ollut aika nuiva osallistumaan leipomiseen, tähän hommaan hän tarttui ilomielin. Kädet oli pesty ennen kuin ehdin asiasta edes huomauttaa. Piparit leivoimme Mansikkamäen Ebeltä napatulla ohjeella helposti aamupäivällä. Päiväunien jälkeen koristelimme piparimme niin ikään Mansikkamäeltä napatulla pikeeriohjeella (royal icing).

helposti leivottava pikkuleipätaikina

2 ½ dl sokeria
n. 150 g voita
1 kananmuna
½ dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
n. 7 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
ripsaus suolaa

Vatkaa sokeri, voi, kananmuna, kerma ja vaniljasokeri yhdessä kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kuuteen desiin jauhoja leivinjauhe ja lisää tämä yhdiste vaaleaan vaahtoon. Lisää sitten loppuja jauhoja tarpeen mukaan, kunnes taikina on leivottavan oloista mutta vielä pehmeää.

Peitä kulho ja laita jääkaappiin jähmettymään. Meillä jähmettyi tunnissa.

Kaulitse taikina noin puolensentin ohueksi ja ota muoteilla irti taikinaa. Poitsumme kaulitsi ja laittoi piparit itse pellille, minua tarvittiin vain uuninluukun avaajana ja sulkijana. Ja kylläkin myös puolitoistavuotiaan vahtijana, sillä toistuvista yrityksistä huolimatta tyttö sujautti taikinaa suuhunsa leipomisen sijaan. Myöhemmin oli vaarana että valmiit piparit häviävät kaikki neitosen masuun ennen yhtäkään koristetta :).

Paista 200 asteisessa uunissa viitisen minuuttia kunnes reunat alkavat saada väriä. Piparit jäävät tosi vaaleiksi, joten älä odotakaan niiden kummemmin saavan väriä.

Koristele jäähtyneenä.

Ja sitten siihen huippuriemukkaaseen osaan eli koristeluun!

Tee pikeeri:
2(-3) munanvalkuaista
noin 500 g tomusokeria
5-7 tippaa sitruunamehua

Sitruunamehua siksi, että pikeeri kovettuu paremmin.

Käytä puhdasta ja kuivaa kulhoa. Vatkaa 2/3 osa tomusokerista valkuaisten kanssa vaahdoksi ja lisää sitruunamehua. Jatka vatkaamista ja lisää tarvittava määrä tomusokeria. Tämä riippuu luonnollisesti valkuaisen määrästä ja koosta. Seos on piparin koristeluun sopivaa kun vatkaimia nostamalla vaahto jää pystyy, mutta huippu notkahtaa. Ebe neuvoo ettei kannata vatkata liikaa, jottei ilmava vaahto katkeile pursottaessa.

Värjää pikeeri halutessasi. Me käytimme erillisiä pikkukulhoja ja laseja. Yhteen sekoitimme leivontaan käytettävää kaakaojauhetta, yhteen punaista elintarvikeväriä ja toiseen sinistä elintarvikeväriä. Sinisen kipon tyhjennettyämme lisäsimme siihen välillä pesemättä punaista elintarvikeväriä yhdessä pikeerin kanssa, jolloin saimme tietysti lilaa pikeeriä. Punaistakin teimme hailakampana ja tummempana ihan vain elintarvikevärin määrää säätämällä. Jos väriä laittaa paljon, voi tomusokeriakin joutua lisäämään. Yhden pikeerin jätimme valkoiseksi.

Peittämätön pikeeri alkaa kuivua heti, joten se kannattaa sujauttaa suoraan pursotinpussiin. Meillä pikeeri pakattiin pakastepusseihin, joiden kulmaan leikattiin pienenpienet reiät pursotusta varten.

Sitten vain esille nompparelleja ja muita haluamianne koristeita ja hauskuus voi taas alkaa!

Itse olen lasten kanssa koristellessa antanut muksujen kaataa haluamiaan koristeita vähän kerrallaan lautaselle, josta niitä on sitten helppo noukkia pikeerin päälle.

Ebeltä löytyy myös vinkkejä koristeluun muutenkin ja hurjan upeita, erilaisia koristeltuja pipareita maatuskoista ja Ressuista Hello Kittyyn ja Eiffeltorniin. Wau! Mansikkamäen ohjeilla olemme onnistuneet piparinleivonnassa aiemminkin.

Kyselin Ebeltä kommenteissa piparien säilyvyyttä, sillä pikeerissähän on raakaa valkuaista. Pari viikkoa ovat kuulemma pysyneet ihan hyvinä ja sitten satsi onkin popsittu parempiin suihin. Näin kävi meilläkin. Pipareita voi Eben mukaan myös pakastaa, mutta sulattamisen on tapahduttava maltilla. Pikeeri meinaten sulaa ensin ymmärtääkseni aika löllöksi, mutta kovettuu taas kuosiinsa.

4-vuotiaan poikamme taideteoksia. Huomaa Pikku Myyn huima hopeakoristelu :)

Pari päivää leipomisen jälkeen poitsumme ilmaisi mainiosti:
"Koskas äiti kaivetaan taas kaulimet esille ja ruvetaan leipomaan pipareita?"

Varmaan piankin, sillä meillä oli ihan huippuhauskaa yhdessä touhutessa!