Hirvipullat arvonnalla

Ei kun sitä minä vaan, että jauhetusta hirvenlihasta pyöritellyt lihapullat on aika namia niin ikään pannulla paistettujen kasvisten kanssa. Laittais ainakin kurpitsaa, herkkutattia, ruusukaalia ja kukkakaalia. Maustais vaan suolalla ja mustapippurilla ja antais soida suussa.

Ja sitä minä kans että feisbuukin puolella on menossa arvonta huomisiltaan saakka, koska te lukijat olette ihania kun käytte täällä kurkkimassa - edellispäivänä meni rikki 600 000 kävijää.

Ensimmäinen rypytys

Kun tyttäremme oli päiväkodissa "Tähtilapsi", oli häneltä kysytty haastattelussa, mitä hän mieluiten tekee meidän vanhempien kanssa. Isän kanssa on kuulemma kivaa käydä uimahallissa ja äidin kanssa on hauskinta leipoa. Minustakin on kiva leipoa tytsymme kanssa ja sitä harrastettiin taas eilen kun pääsin ajoissa töistä.

Projektiksi päätyivät karjalanpiirakat, joita tyttäremme rypytti elämänsä ensimmäistä kertaa.

Ja heti tuli uniikkia priimaa!

Nam!

Minä lisäsin muutamaan piirakkaan kokeilunomaisesti voissa paistettuja suppilovahveroita. Itse tykkään näistäkin versioista kovasti, mutta muut perheessämme eivät sienipitoisista piirakoista innostuneet. Mietin sienien kaveriksi aluksi ohrahelmistä keitettyä "puuroa", mutta punaiseen maitoon keitetty riisipuuro voitti samettisen pehmeällä suutuntumallaan tällä kertaa.

Parhaat silakkapihvit evö

Jukka käy välillä työmielessä Turun seudulla. Useammin kuin kerran hän on päätynyt lounastamaan Ravintola Kiisanpirttiin Maskuun. Mies on kehunut hurjasti paikan silakkapihvejä, joissa on joku juttu. Ompa mies yrittänyt udellakin reseptiä, mutta hymysuin sen on todettu olevan tarkoinvarjeltu salaisuus.

Kävimme myös perheen kesken kerran ohikulkumatkalla syömässä paikassa. Fiilis oli vähän niinkuin sukujuhlissa ilman niitä juhlia. Sunnuntain seisova pöytä sisälsi aika paljon perinteistä juhlakattaukseen kuuluvaa, esimerkiksi laatikoita, rosollia, leikkeleitä ja lihaa parillakin tapaa. Mutta kuten rakas mieheni lupasi, silakkapihvit kohosivat kaiken ylle ja kruunuksi. Maussa on etikkaa, tilliä ja makeutta, juuri oikeassa suhteessa, sekä rapsakka paistopinta, jossa voita ei lie säästelty. Jos jollain löytyy tämänmoista ohjetta, kommenteissa kehiin vaan! (Pliiiiis!)

Sunnuntain seisova pöytä tuntui melko kalliilta aikuisille (25 euroa), mutta lapsilta hinta oli vähintäänkin kohtuullinen (8 euroa ja toinen ilmainen).  Hiukan suppeampi kattaus arkisin kymmenellä eurolla on taas Jukan mielestä enemmänkin kuin hyvä hinta-laatusuhteeltaan.

Sadonkorjuu-kaalilaatikko

Tämä ruoka sai alkunsa, kun pohdimme sopivan arvokasta ruokaa hirven jauhelihalle. Tuo liha on meille meinaten tosi harvinaista. Kaalilaatikko on upean muhevaa syysruokaa, jonka syliin sukelsivat tällä kertaa myös mummulasta saatu kesäkurpitsa, vihtiläiset sienet ja kotimainen ohra. Lihaliemen osana toimi viikonlopun pataruualta jäänyt kastike. Siis jääkaapintyhjennysruokaa, joskaan ei yhtään vähättelevässä merkityksessä. Maistui loistavalle omena-puolukkamarmeladin ja punaviinin kanssa.

yhdistä ja sekoita

KAALILAATIKKO HIRVEN JAUHELIHASTA
kahdeksalle

600 g kaalia suikaleina
2 sipuli viipaleina1 kesäkurpitsa puolikiekkoina

1 porkkana kiekkoina

öljyä kuullottamiseen

2 kourallista suppilovahveroita

500 g hirven jauhelihaa

voita paistamiseen

kourallinen silputtuja yrttejä (sitruunatimjami, mäkimeirami)
5 dl kypsää ohraa

70 g smetanaa

4 dl lihalientä (jossa osa patalientä)
½ dl siirappia
suolaa ja pippuria

Keitä ohra. Kuullota kasviksia öljyssä noin 15 minuuttia isossa kattilassa. Ruskista jauheliha pannussa voissa sienien kanssa. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Sekoita kasviskattilaan myös ohra, siirappi ja jauheliha. Tarkista maku ja kaada seos uunivuokaan. Kiehauta kattilassa lihaliemi, smetana ja yrtit. Kaada kastike uunivuokaan muiden aineiden päälle. Paista 175 asteessa noin tunti.

Me kylläkin laitoimme tunnin jälkeen uunin pois päältä jättäen laatikon lämpöiseen ja suuntasimme sienimetsään. Uuden suppilovahverosaaliin kanssa metsästä palannut porukka sai sitten hyvin muhinutta laatikkoa syötäväkseen.

Pussikaljailta

Olemme ottaneet tavaksi tutulla naisporukalla illallistaa toistemme luona pitkän kaavan kautta viineineen. Kun opiskelevan ystävättäremme vuoro tuli, päätimme suhauttaa paikalliselle Autogrillille aterioimaan ja sen jälkeen pussikaljalle jonnekin. Suunnitteluhetkellä se tuntui tosi hyvältä idealta. Ajoitimme syöpöttelyn ja juopottelun liian syksyyn, sillä tuona iltana satoi...turhan paljon. Syömingit tosin hoidettiin vielä auringon paisteessa.

Uutuus Kyytipoika. Ja hei - zeddarjuustolla!

Omaan settiini kuului kokolihahampurilainen ja puolen litran maito. Juoma oli ainoa oikea valinta ja nimenomaan suoraan tölkistä juotuna.

Silloin junnuna kun lähdettiin muovipussit kilisten kylille, puhuimme "lintujen suojelusta". Ainakin tuolloin "laitbiöristä" meni muutama penni kotkien suojeluun. Perinteitä on kunnioitettava!

Taidamme olla turhan kranttuja ja vanhoja pussikaljailuun, kun sateen vuoksi päädyimme opiskelevan kaverimme takapihan terassille kallistelemaan. Pissalla kävimme puskan sijasta sisäposliineilla. Siinä meni hukkaan yhden huippuvarustellun frouvan vessapaperit ja styroksinen istuinsuoja.

Makupaloja Venetsiasta

Pitkäaikaiset lukijamme ehkä muistavatkin, että alkuvuotemme 2009 meni leppoisan mukavasti Italian Venetsiassa. Kokkailimme paikallisista raaka-aineista mitä suinkin osasimme. Minä opin muun muassa perkaaman kalmarin ja käsittelemään artisokan. Vaikka monenlaista uutta tulikin kokeiltua, en voi silti välttyä pieneltä pärräilyltä nyt kun käsissäni on dekkarikirjailija Donna Leonin ja ystävänsä, kokki Roberta Pianaron yhdessä kirjoittama kirja "Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan". Arvostelukappaleena saadussa kirjassa on meinaten reseptejä moniin mereneläviin, joita vain harmitellen katsoin Rialton torilla kerta toisensa jälkeen, sillä osaamiseni ei niihin yltänyt. Kirjassa kerrotaan myös houkuttelevasti Sant´ Erasmoksen puutarhasaaresta, jonka olemassaolon toki tiesimme, mutta emme siellä koskaan käyneet. Kaikkea ihanuutta muistellen ja kokemattomia kulinaarielämyksiä harmitellen täytyy luvata itselleen mennä jonakin päivänä takaisin.

Mutta sitten takaisin kirjaan, sillä siitähän minun nyt piti teille puhua. Kaipaan monesti keittokirjoihin kuvia, jotta tietää mihin tähtää lopputuloksessa. Tässä Donna Leonin opuksessa on vain muutamia, joskin hyvin kauniita, piirroskuvia. Reseptit ovat kuitenkin sen verran hyvin ohjeistettu, että nyt en edes kaipaa kuvia. Reseptejä on elävöitetty katkelmilla Donna Leonin kirjoista, joissa etsivä Guido Brunetti nautiskelee ruualla milloin ravintoloissa, milloin kotonaan. Ihastuinkin aikanaan Leonin kirjoihin juuri kulinaaristen kuvausten ja ruokapöytätunnelmien vuoksi.

Pidän kovasti siitä, että ruokien nimet löytyvät myös italiaksi - mikä toisaalta on kyllä hyvin yleistä italialaisien ruokien keittokirjoissa. Pidän myös siitä, että resepteissä ei tyydytä mainitsemaan tarvittavan "pastaa" vaan se avataan tarkemmin. Joskus sopiva pastamuoto on spagetti, toisinaan tagliatelle tai vaikkapa mezze maniche-pasta. Vaikka monista merenelävistä on meidän leveysasteillamme turha tuoreena edes haaveilla, löytyy kirjasta monia kiinnostavia reseptejä joihin saatuvilla olevat raaka-aineemme taipuvat.

Kokeilin kirjasta ensimmäisenä yksinkertaista kesäkurpitsalisäkettä, sillä meillä on läjäpäin mummulasta saatuja kurpitsamölliköitä. Jukka grillasi samaan aikaan villisiankylkipaloja. Lisäke oli oikein hyvä - suutuntuma oli mukava ja maku mietoudessaan raikas. Menisi varmaan hyvin kalankin kanssa. Kirjasta on merkitty muitakin reseptejä jo valmiiksi, esimerkiksi kikhernepyörykät, pikantit porkkanat ja sienselkää sienten kera. Seepian mäti olisi olisi myös kovasti mielenkiintoinen, mutta taitaa olla turhan hankalasti saatavilla täältä Pohjolasta.

SIPULILLA JA PERSILJALLA HÖYSTETYT KESÄKURPITSAT

Zucchine trifolate

neljälle

800 g kesäkurpitsaa

6 rkl oliiviöljyä

100 g oikein hienoksi silputtua sipulia

1 tl suolaa

3 rkl vettä

kourallinen hienoksi silputtua lehtipersiljaa

vastajauhettua mustapippuria

Viipaloi kesäkurpitsat aluksi pituussuunnassa ja sitten viipaleiksi. Silppua sipuli.

Kuumenna öljy pinnoitetulla pannulla ja paista sipuli kevyesti. Lisää joukkoon suola ja kolme ruokalusikallista vettä. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää paloitellut kesäkurpitsat. Peitä kannella ja kypsennä korkealla lämmöllä 10 minuuttia sekoitellen, jotta seos ei pala.

Nosta kansi ja ripottele sekaan persiljasilppu. Madalla lämpöä ja ajtka kypsentämistä vielä 10 minuuttia. Lorauta sekaan tarvittaessa kuumaa vettä. Kun kypsyminen on päättynyt, pannun pohjalla pitäisi näkyä enää pelkkää öljyä. Rouhi sekaan reilusti pippuria ja vie tarjolle.

*

Loppuhuomautuksena sanottakoon, että jos Donna Leon ja Venetsia kiinnostavat, suosittelemme talsimaan etsivä Brunettin jalanjäljissä pitkin kelluvaa kaupunkia. Etsimäsi paikat ovat toisinaan hyvinkin kauniita tai mielenkiintoisia ja poikkeavat monesti turistireiteiltä.

Postresin Tarte Tatin

Se mikä kuulostaa helpolta, ei välttämättä ole yksinkertaista.

Kävimme viime maaliskuussa nauttimassa ihanan hääpäiväillallisen ravintola Postresissa. Otin tuolloin jälkiruuaksi keikautetun omenapiirakan, joka maistui aivan taivaalliselta. Kun nyt olemme koettaneet toisintaa hommaa kotona, ei se olekaan ollut ihan iisiä. Miten kauan pitää karamellisoida, jotta pinta on sopivan toffeinen, muttei kuitenkaan palanut? Viitisen minuuttia on tuntunut sopivalta, mutta toisinaan toffeisuus on jäänyt hieman vajaaksi. Uunin lämpötila on myös hieman kyseenalainen, sillä toisinaan olemme saaneet voitaikinan tummumaan liikaa. Olemme kyllä miettineet, josko valurautapannu kuumenee liikaa, mutta sopivaa teräskattilaa meillä ei ole. Vinkkejä otetaan vastaan, jotta omenajälkiruuasta saadaan loistava! Tälläkin tulee kyllä tosi herkkua. Reseptin haimme kauden 2010 Master Chef videoista.

TARTE TATIN

30 g voita

30 g sokeria

omenaa

voitaikinaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Etsi uuninkestävä paistoastia. Meillä ainoa vaihtoehto oli blinipannu ja hieman suurempi valurautapannu.

Laita astian pohjalle voi ja sokeri, tähän päälle lohkotut, kuoritut omenat. Asettele päälle voitaikina, niin että painelet voitaikinareunat pannun pohjalle asti. Näin taikinan reuna saa ihanan rapeutensa.

Laita koko komeus levylle, paista hetki, noin 5 minuuttia. Sokeri karamellisoituu ja antaa kokonaisuudelle ihanan toffeisen maun.

Sitten lykkää valurautapannu uuniin ja paista kunnes taikina on kauniin värinen.

Anna omenajälkiruuan jäähtyä hieman ja tumpsuttele halutessasi päälle tomusokeria. Tarjoa vaniljajäätelön ja itsekeitellyn kinuskin (saman verran fariinisokeria kuin kermaa) kera.

What a waste eli roskaruokaa

Kaunis omena.

Syömäkelpoinen, mutta yltiöruma. Nesteenä kuningatarjugurttia.

Avokado, jonka kiveä voi leikata.

Sienipilvi. Ei pilvisieni.

Lahonnut sieni.

Pitsitetty porkkana.

Muna pilalla.

Mitä hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia!

Joskus elämä on.

Neljän ruoka viideltä

Nälkäkiukku on kauhea asia. Se uhkaa vallata alaa varsinkin töiden ja päiväkodin jälkeen, kun mieli on jo täynnä kaikkea päivän varrelta, väsymys kurkkii nurkan takana ja kroppa alkaa mennä vararavinnon puolelle (tai sitten toivon vaan). Monesti meidän perheellä on jo selvät sävelet mitä ruuaksi teemme viiden aikoihin tai ehkä jotain jo valmistettuna. Kuulosteltuani tuttujani ymmärrän, että monella ei näin ole.

Viime viikko oli perheellämme monen yhteensattuman johdosta poikkeuksellisen kiireinen. Olin hyvin iloinen, kun Neljän ruoka-nettipalvelu tarjosi meille mahdollisuutta testata kokkinsa Jesse Söderlundin kehittelemiä reseptejä. Vaikka rakastammekin ideoida aterioita yhdessä ja seurata sumeilematta mielihalujamme, tällä kyseisellä viikolla jonkun toisen etukäteissuunnittelu tuntui melkein lahjalta.

Neljän ruoka-palveluun kuuluu viiden aterian ruokakassin toimittaminen asiakkaan kotiovelle joka toinen maanantai reseptien kera. Raaka-aineissa suositaan luomu- ja lähiruokaa, joskin liha on usein luomukriteerien ulkopuolella. Palveluntarjoajan mukaan luomulihan hinta nostaisi liikaa viikon ruokakassin hintaa. Meille raaka-ainevalinnoissa tökkäsi jauhetun kananpojan käyttö, sillä emme syö kotona enää lainkaan tehotuotettua broileria. Meillä ei myöskään ole jauhamisvimpainta, jolla eettisemmin tuotetut kukonpojat saataisiin toivottuun kuosiin.

Testaamamme viikon raaka-aineet ja ruuat olivat värikkäitä, monipuolisia ja melko helppoja valmistaa. Aikuisille maistuivat kaikki ruuat, lapsille vain kanapihvit - mikä on hyvin tavallista, oli tarjolla mitä tahansa. Me testaajat kävimme ostamassa ruuat kaupasta Neljän ruoka-palvelun piikkiin. Tilaajat saavat ruuat kotiovelle, mikä lie aika nautinto, jos kiire uhkaa haukata hermoista ja ajasta liian suuren palan. Jos asiakas on jatkotilaaja, hyödynnetään tulevissa aterioissa esimerkiksi edellisen viikon riisipussin loppuja.

Viikon testimenu näytti tältä:

Seesam kanapihvejä, riisiä ja mango-lollo rosso salaattia

Kurpitsapiirakkaa ja pinaatti-tomaattilisäke

Karjalanpaistia, perunamuusia ja sinappikurkkua

Tapenade kuhaa ja kumina-kasvispaistosta
Värikäs kasviskeitto

Jos kiinnostuit, viikko on pian tulossa tilattavaksi Neljän ruoka-sivulta.

Yksi hauskoista lisäkkeistä oli SINAPPIKURKUT

1 kurkku
0,5 dl jyväsinappia (meillä Dijonin kokojyväsinappi)
2 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Pilko kurkut.
Sekoita kulhossa sinappi, hunaja ja oliiviöljy.
Lisää kurkut. Sekoita. Tarjoile.

Tuoretta maissia ja kanttarellia

En varmaan ikinä koskaan milloinkaan olisi tullut yhdistäneeksi maissia ja kanttarelleja, ellemme olisi Jukan kanssa nähneet, kokeneet ja maistaneet moista viime syksyn Lontoon keikalla. (Välihuomautus: miksemme nytkin ole siellä?!). Jukan löydettyä kaupasta kotimaisia, Antti ja Virva Niittysen Perniössä viljelemiä sokerimaissin tähkiä, oli luomupossun kaslerin seuralainen päätetty.  Valmistus oli helppoa ja nopeaa, lopputulos yltiöhyvää. Maissin pitää sitten olla tuoretta, jotta se pirskahtelee suussa. Tähän eivät esikypsennetyt tai pakastetut pysty. Suosittelemme!

MAISSI-KANTTARELLIPAISTOS
kahdelle lisukkeeksi

yksi tuore sokerimaissin tähkä
pari-kolme kourallista tuoreita kanttarelleja
aimo nokare voita (40 grammaa?)
sormisuolaa

Leikkaa maissintähkästä jyvät irti terävällä veitsellä.
Laita kanttarellit paloiteltuna pannulle ja paista kunnes sienistä on poistunut ylimääräinen kosteus.
Nakkaa perään reilu kimpale voita ja anna sen hiukan sulaa. Laita sitten sekaan sokerimaissijyvät ja paistele muutama minuutti. Mausta suolalla ja nauti!

Kasleri on tällä kertaa Makumakun nettipalvelun kautta tilattua Leppälän Luomutilan possua. Liha grillattiin puugrillissämme pihveiksi leikattuna.

Wild, Weird and Wonderful keskellä viikkoa

Ruokabloggaaminen  on vienyt minut ja meidät monesti mielenkiintoisiin, uusiin paikkoihin. Näin tapahtui tälläkin viikolla, kun sain vierailla Restaurant Kämp Signén lehdistötilaisuudessa. Kutsun otsikko lupasi paljon: Wild, Weird and Wonderful. Villiyrtteihin erikoistuneen keittiömestari Sami Tallbergin johdossa toimiva keittiö loihti meille ihania makuja ja tuoksuja nautittavaksi. Ymmärtänette miten täpinöissäni olin, jos olette lukeneet blogiamme yhtään pidempään ja tiedätte villiyrtti-innostuneisuuteni.

Ympäristö ravintola Kämp Signessä oli kaunis, joskin liian viimeistelty omaan makuuni. Toisaalta, mitä voi odottaa viiden tähden hotellilta? Keittiömestari toi  tilaisuuteen toivomaani rentoutta ja sama tunnelma välittyi myös lautasella, yhtään vähättelemättä miehen intohimoa ruokataiteilijana. Sesongin mukaiset raaka-aineet, joiden hankintaan keittiömestari on itsekin osallistunut keräämällä, loistivat puhtaina ja aitoina. Pidin kovasti!

Ravintolan maanläheisen makuinen leipä on tehty lähes 200 vuotta vanhaan hauholaiseen ruisjuureen. Leivän speltti jauhetaan joka päivä juuri ennen leipomista.

Illan suosikkiannokseni on tässä: kesäkurpitsaa, vuohenjuustoricottaa ja ketunleipää. Maut olivat hurjan upeat yhdessä!

Ruuan ohella maisteltiin shamppanjaa. Hotel Kämpin listalta löytyykin kaikkiaan lähes 1000 erilaista viiniä ja maan kattavin shamppanjalista. Pullojen hinnat liikkuvat kuulemma kolmestakympistä kahteentuhanteenviiteensataan euroon. 

Tässä annoksessa on hummeria, ruusuja ja muita villikukkia. Kannusruoho syötävänä kukkana oli minulle uusi, hieno tuttavuus. Lautaselta löytyi myös kyssäkaalipyrettä. Äyriäiset kuuluvat olennaisena osana Kämpin historiaa, mutta Sami Tallberg sanoi niiden säilymisen menussa olevan mietinnässä, sillä kotimaisuudella ei tässä kohtaa voida oikein loistaa.

Suolakuoressa paahdettua selleriä, villisieniä ja mesijuurikastiketta. Sellerin ohje löytyy kotikokkiversiona uusimmasta Glorian ruoka & viinistä.

Jälkiruokana lusikoimme metsävadelmia ja pihasauniojäätelöä, jota komppasi hienosti Pihamaan Jalovadelma-viini. Jäätelössä maistui ehdottomasti lapsuuden iloiset kesät.  

Myös Arton Viinipiru-blogista voit lukea tilaisuudesta.

Sieniä sieniä sieniä - eikä edes kyllästytä

Meillä on ollut tänä vuonna sienionnea. Paitsi että olemme löytäneet kaikenmoista itse metsästä, myös siskoni ja isäni ovat muistaneet meitä ämpärillisellä jos toisellakin sieniaarteita. Silti ei edes kyllästytä, sillä olemme nauttineet sienet hyvin erilaisissa muodoissa. Ja toki säilöneetkin suuren osan.

Näin komeita kanttarelleja se isäni toi itärajalta.

Sieniä syödessä tapahtuu muuten kummallinen lihakato. Jostain syystä sienissä on niin lihamainen maku, ettei ruhonosia enää erikseen lautaselle kaipaa. Meillä onkin syöty monena päivänä siis ehtaa kasvisruokaa, josta olemme hiukan yllättyneitä ja pikkuisen ylpeitäkin. Mutta sitten suurpiirteisiin kertomuksiin sieniensyöntitavoista.

Yläkuvassa on oma pikaruokasuosikkini, johon tulee paistettuja kanttarelleja, paistettua kotimaista kaalia ja mausteeksi soijaa.

Omenaminttu-blogin vinkistä vaarin ottaen leipaisin muutamasta sämpylästä sieniversion. Sieni-sipulisilpun maustoin lakkamarjaetikalla, salvialla ja timjamilla sekä suolalla ja pippurilla. Ennen uunipaistoa vuolin päälle parmesaania. Maistui oikein hyvälle iltateen kera.

Uuniperunatäytteeseen pikkukanttareille seuraa teki seos, johon tuli smetanaa, sitruunamehua, kermavaahtoa, timjamia ja suolaa sekä pippuria.

Mustatorvisienikeitostamme tuli ihan kelpoa, muttei kuitenkaan kovin erityistä. Rumaa se nyt ainakin on.

Vaaleaorakkaat  pilkottiin sekä...

...risoton joukkoon että...

...lettuihin. Paistoin siankärsämöllä maustettua lettutaikinaa ensin toiselta puolelta, lisäsin maustettua sieni-sipulipilppua ylle ja kippasin ympäri paistaen toisenkin puolen.

Orakasletut maistuivat erittäin hyviltä tervanmakuisen hunajan kanssa. Nelle on paistellut omassa blogissaan kanttarellilettuja.

Lampaankääpiä Jukka paistoi pihvien tavoin paneroituna pannulla ja sai aikaan oikein hyvät hampurilaiset.