Sängystä on edetty ravintolan puolelle, Lontoo 2/3

Viittaan otsikossa Italian ihmeeseen Giorgio Locatelliin ja postaukseemme koskien hänen kirjaansa "Made in Italy - food and stories".

Innostuimme kirjasta reipas puolitoistavuotta sitten niin paljon, että päätimme suunnata miehen ravintolaan mikäli ikinä Lontooseen matkaamme. Varauksen teimme puhelimitse jo monta viikkoa aikaisemmin - vain soitot otetaan vastaan ja aikaisintaan kuukautta ennen nautintoa. Locanda Locatelli avattiin remontin jälkeen juuri parahiksi reissumme ensimmäisenä iltana.

Koko ilta oli nautinto!

Ravintolalla on yksi Michelinin tähti. Koska emme ole ennen syöneet tuon kunnian saaneissa paikoissa, jännitimme vähän millaista siellä olisi. Pukeutumistakin mietimme etukäteen: hieman juhlavammat, siistit vaatteet olivat oikein passeli ratkaisu. Miehillä näkyi kyllä pukujakin ja naisilla tyylikkäitä iltapukuja, mutta kauluspaita ja hame riittivät kyllä mainiosti. Kokemuksemme oli mutkaton, sulavan sujuva, asiakasta kuunteleva, lämmin ja tyylikäs. Henkilökunta toimi hienosti yhteen, vaikka meitä palveli erikseen tarjoilija joka otti tilauksen, pöydän siivoaja ja kattaja, joka taas otti ja antoi lautaset kolmannelle avustavalle tarjoilijalle sekä vielä sommelieri.

Paikassa ei valitettavasti saanut kuvata, joten annoskuvia en voi esitellä. Annosten koossa kohdalla eteen tuli suoranainen yllätys: ne olivat kookkaita, eivät sellaisia sellaisia taiteellisen pieniä "annospaloja" kuten oletimme. Itse asiassa antipastoiksi nimitetyt ruuat olisivat menneet hyvin alkupaloista. Meidän valinnoillamme jälkiruuan joutui vatsan pinkeyden takia jättämään väliin, sillä söimme autuaina antipastoista primien kautta secondiin.

Erityisesti mieleen jäivät alkuun nautitut annokset. Minä haarukoin uskomattoman ohueksi leikattua häränkieltä, joka oli laskettu mm. kapriksilla maustettujen perunapalojen päälle "Lingua di manzo, patate e salsa verde". Jukan käpymäiseksi viillelty mustekala "Insalata di calamari alla griglia" oli jotain ihan käsittämätöntä - pehmeydessään se melkein hävisi suuhun! Valkosipuli ja chili toivat ihanaa mausteisuutta grillattuun kalmariin. Miehen pääruoka, "Fegato di vitello all'aceto balsamico di Modena" eli vasikan maksa oli rakenteeltaan jotain uskomatonta: päältä jämäkän rapsakkaa ja sisältä suorastaan silkkiä.

Näimme signor Locatellinkin olevan paikalla, joten pyysimme tarjoilijalta taitavan julkkiskokin nimikirjoitusta. Saimme sen Bon Appetito!- toivotusten ja kättelyn kera mieheltä itseltään. Nyt tiedämme miltä faneista tuntuu tavatessaan idoleitaan...

Suosittelemme Locandaa lämpimästi!
Nämä artisokat ja sitruunat on kuvattu lounaspaikassamme, ravintolassa nimeltä Hereford Road. Jukka oli monistanut töissä "Klassinen Lontoo"-artikkelin Optio-lehdestä, jossa tämäkin paikka mainittiin kiinnostusta herättäen näin: "isoja makuja, konstailematon, ronskia ja robustia". Eipä tuohon ole paljon lisättävää. Upeaa ruokaa! Päivän menu perjantaina 20.08.2010. Ruokalista vaihtuu päivittäin paikallisten, sesonginmukaisten raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Plus plus plus!Luulin istuneeni fiksusti ulkopöydän ääreen, kun näin kadulle päin, siis ihmisiä. Jukka kuitenkin korjasi potin katsomalla ravintolan ikkunoista suoraan sisään keittiöön, jossa kokki valmisti aterioita.
Leipä oli Hereford Roadissa uskomattoman hyvää, vaikkei se kuvassa mitenkään kummoiselta näytäkään.

Hare eli metsäjänis pekoneilla ja porkkanoilla. Lehtipersilja todella kevitti, mutta myös täydensi makua, eikä ollut vain väriläiskänä.

Wood pigeon eli sepelkyyhky. Kanttarellit ja makea maissi olivat uskomattoman hyvä yhdistelmä!

Jänösannoksen antia.