Kylässä Concha Y Torolla

Jalkapallomiehet Keke ja Pasi Rautiainen sekä me ruokabloggaajat kokoonnuimme jouluisen mukavissa merkeissä Concha Y Torolle yhtenä hyvin sateisena ja tuulisena joulukuun päivänä. Päämääränämme oli maistella mitkä viinit ja jouluruuat käyvät yhteen tai toisaalta, mitkä eivät ollenkaan. Muistiinpanojen puutteessa tämä osuus raportista nyt kuitenkin puuttuu.

Joulupöytä oli minulle tuolloin ensimmäinen laatuaan tänä vuonna ja oikein maistuva sellainen. Lanttulaatikon kitkeryydestä kävimme kyllä keskustelua pöytäseurueessamme.

Rosollin joukkoon oli nakattu paahdettuja perunalohkoja, mitä pidin aika outona. Maku ja suutuntuma olikin yllättäen hyvä. Sienisalaatti oli myös onnistunutta.

Oma ehdoton suosikkini maistelluista viineistä oli jo entuudestaan tuttu Adobe Reserva Gewürztraminer Chilen Emilianasta. Luomuviinissä eniten viehättää pehmeä sitruksisuus. Rypäleensä ansiosta viini käynee hyvin maustettujen ruokien kanssa.

Kaikessa rentoudessaan Keke ja Pasi olivat mukavaa maisteluseuraa, kuten myös Concha y Toron väki ja tutut bloggaajat. Kiitos kaikille, erityisesti karttana ja seurana toimineelle Hannalle. Kun lahjaksi saatu, Manskulle pudonnut viinipullokaan ei mennyt rikki, voi iltaa pitää oikein onnistuneena.

Tilaisuuden jälkeen tutustuin kotona jalkapallomiesten Pirunkellariin, jossa ilahdutti erityisesti ensimmäinen viininmaisteluvideo (Sauvignon Blanc).

Illasta on aiemmin kirjoitettu ainakin Pieni Vispilänkauppa-ja Viva Ciapatta-blogeissa.

Jallusilakat

Ei kovin näyttävää, tiedän.

Jukka kokeili tänä vuonna tehdä silakoita kolmessa eri viinaseoksessa. Hunajarommi ja GT eivät oikein toimineet. Niissä maistui "väkevä" kyllä, muttei toivotut maut kuitenkaan. Jallusilakat sen sijaan maistuivat vienosti jallulta ja näistä pidimme.

SILAKOIDEN GRAAVAUS NOPEASTI

300g silakkafileitä

2 ½ dl vettä

¼ dl etikkaa

½ tl suolaa

ripaus sokeria

Nylje silakkafileet. Pane silakat etikkaliemeen (vettä, etikkaa, suolaa ja ripaus sokeria). Anna olla viileässä väh. 3 tuntia. Valuta huolella.

JALLUSILAKAT

50 g graavattuja silakoita

1 cl jallua

½ dl vettä

2 tl sokeria

½ tl suolaa

pari tippaa valkoviinietikkaa

½ valkosipulinkynttä

¼ sipulia

1tl öljyä

Valuta silakat ja kuivaa ne talouspaperilla. Laita silakat lasipurkkiin. Sekoita reseptin muut aineet keskenään ja lorauta silakoiden päälle. Anna maustua jääkaapin viileydessä vuorokauden.

Onkos täällä kilttejä lapsia?

Tänä jouluna lahjojen suhteen määrä pysyi kohtuudessa, mistä olen tosi iloinen. Tämä ei tarkoita, että olisimme saaneet  lahjoja vähän, päinvastoin. Yritän vain sanoa että niitä ei tullut röykkiöttäin.

Olen tuttuun tapaan kuvannut saamamme ruokaan tai ruokailuun liittyvät lahjat. Ensimmäisessä kuvassa lasten saamat jutut. Mukit ovat taitelija Raija Nokkalan käsialaa, taiteilijan itsensä lahjoittamia.

Lasinalusten mukana kulki lappu, jossa luki niiden tuoton menneen Pirkanmaan pienille sydänlapsille.

Suklaata on tullut paljon enemmän kuin kuva antaa ymmärtää. Domino-keksiltä näyttävä ymmyrkäinen on rintakoru. Samiscupcakesormukset ovat minun ja tyttäreni.

Sain myös tarjoilulusikan, joka on alunperin kuulunut isoäitini isälle. Siinä on hänelle tarkoitettu kaiverrus vuodelta 1923. Lusikka on siirtynyt isoäidilleni, mammalle, vuonna 1970 hänen syntymäpäivänään ja äidilleni samanmoisena juhlapäivänä 27 vuotta sitten. Nyt lusikkaa koristaa vielä minunkin nimikirjaimeni vuosiluvulla 2011. Ompa hieno lahja!

Vadelmabalsamietikka ja jääkoriste osana joulun jälkiruokaa

Jouluna meille on perinteiseti mahtunut yltiöhuonosti jälkiruokaa täpötäysiin mahoihin. Niinpä en halunnut nähdä kummaakaan vaivaa jälkiruuan kokoonsaattamisessa, mutta jotain makeaa toki kaipasin päivällisen lopetukseen.

Kokeilin sekoittaa vadelmabalsamietikkaa ja hunajaa. Tykkäsimme Jukan kanssa molemmat näin syntyneestä kirpsakasta kastikkeesta. Kastikkeen ohelle mietimme sopivaa jälkiruokaa, jolloin päädyimme viikunoihin, jäätelöön ja marenkiin. Kokonaisuudessa kastikkeen terävin kärki taittui jolloin jälkiruoka oli oikein miellyttävä, ei liian makea kokemus. Suosittelemmme.

Jäätelö on kaupan pakastealtaasta, marenki U:gin Marenki Oy:n käsialaa. Aneeminen viikuna oli ainokainen jäljellä, joten kaikessa valjuudessaan hän yrittää esittää herkullista siinä hyvin huonosti onnistuen.

VADELMABALSAMICOKASTIKE

kahteen annokseen

1 tl vadelmaviinietikkaa

½ tl hunajaa

pieni humpsaus kanelia

Sekoita aineet hyvin keskenään, niin että seos on tasaista.

JÄÄKORISTE

tästä tulee mooooonta

(alkuperäinen idea täällä)

125 g sokeria

½ dl vettä

Laita valmiiksi leivinpaperia keittiön tasolla ja ota esille haarukka. Laita aineet pieneen kattilaan ja sekoita hyvin. Keitä, kunnes seos on 145-asteista. Hyvänä apuna lämpötilan mittaamisessa on digitaalinen paistolämpömittari. 145 asteisena seos kuplii voimakkaasti, vähän samaan tapaan kuin muksuna kun puhallettiin pillillä mehuun. Nyt sinun täytyy olla nopea: ota kattila heti liedeltä, kumoa sokeri-vesiseos leivinpaperille ja haarukoi sitä jotta saat reunat röpelöiseksi. Anna jäähtyä. Sitten voit taittaa sopivankokoisia paloja isti sokerilevystä ja tökätä niitä koristeeksi

Koriste kannattaa tehdä lähellä tarjoamishetkeä. Seuraavana päivänä pöydälle jääneet loput koristeet olivat meinaten valkoistuneet kokonaan ja läpinäkyvähkö jäämäisyys oli näin kadonnut.

KOKOAMINEN

Laita alle marenkirinkula ja pyöräytä päälle pallo hyvää jätskiä. Laita sivuille viikunalohkot. Liruttele sitten päälle vadelmabalsamicokastike ja vasta sitten jääkoristeet. Näin jääkoristeet pysyvät kauniina. Lapset halusivat ja saivat jälkiruokansa ilman kastiketta.

Punajuurinopat mousseilla ja halpa juustomuotti

Minä rakastan punajuuren väriä ja makua, mutta Jukan naamalle juures ei sovi. Halusin silti sisällyttää punajuuren helposti joulupöytäämme ja noppamallisina se lopulta sitten toteutui. Jukan lautasella punajuuren korvasivat pienet ruislastut. Päälle lusikoimme nökäreet sinihomejuusto- ja kylmäsavusilakkamoussea sekä piimäjuustoa.

Tuota kylmäsavusilakkaa ostimme Nummelan torin kala-autosta ja toivon että sitä saisi vastakin. Kalan maku oli todella hieno! Se sopi loistavasti itsekseen nautittavaksi ja juurikin tällaisen moussen sekaan. Kalamyyjä suositteli napostelemaan myös hapankorpun kanssa.

PUNAJUURINOPAT

punajuuria
valkoviinietikkaa

Keitä kokonaiset punajuuret kypsiksi. Lisää tarvittaessa välillä vettä. Punajuurien kypsäksi saattamiseen menee yllättävän kauan, 1½ tuntiakin punajuurten koosta riippuen. Huuhtele juurekset kylmällä vedellä ja kuori. Pilko punajuuret niin että saat suupalan kokoisia noppia. Laita nopat kannelliseen astiaan, lorauta joukkoon valkoviinietikkaa ja laita kansi kiinni. Pistä maustumaan jääkaappiin ainakin kahdeksi tuntia. Ravistele välillä jotta kaikki punajuurinopat maustuvat.

SINIHOMEJUUSTOMOUSSE

½ dl vaahdotettua ranskankermaa
2½ rkl sinihomejuustoa
suolaa
mustapippuria

Sekoita aineet yhteen vatkaten. Asettele moussea pikkulusikalla nopan päälle. Voihan moussen laittaa pursotinpussiinkin ja pruutata "ruusukkeen" punajuuripalan ylle, mutta itse pidän tällaisesta ulkoasusta. Koristeeksi ja moussen mausta vinkkaamaan voit murustaa päälle vielä käyttämääsi sinihomejuustoa.

KYLMÄSAVUSILAKKAMOUSSE

0,75 dl vaahdotettua ranskankermaa

2 kylmäsavusilakkafilettä

suolaa

Poista kylmäsavusilakkafileistä nahka, sillä se voi olla kitkerän makuista. Homma käy helposti ihan sormilla vetämällä. Pilko kala mahdollisimman pieneksi. Yhdistä kala vaahdotettuun ranskankermaan ja lisää suolaa varoen, sillä kalassa on jo suolaa.

Kylmäsavusilakkamousse sopii todella hyvin (viinietikoidun) punajuuren ja kanttarellipikkelssin kanssa. Jukan annokseen mousset laitettiin ruislastujen päälle, sillä mies ei punajuurta syö. Hyvin maistui sekin vaihtoehto.

Piimäjuusto käy myös loitavasti yksiin punajuuren kanssa. Siksi pieni nökäre juustoakin päätyi punajuurinopan ylle.

Minulla ei ole hienoa juustomuottia, joten näpertelin sellaisen itse saadakseni fiinin kuvion piimäjuustoon. Painoin veitsellä pieniä reikiä kotijuustopakettiin. ja vuorasin sen sitten ohuella liinalla. Laitoin juustomassan tähän ja lopuksi painon päälle. Alle täytyi luonnollisesti laittaa lautanen jotta ylimäääräiset nesteet valuivat siihen. Tein tänä vuonna vain puoli annosta piimäjuustoa, mutta siltikin massaa jäi yli. Muotista ylijääneen massan laitoin ihan vain harsokankaan sisälle ja käärin myttysen tiukaksi.  

Kantarellipikkelssi joulupöytään

Tämä erittäin hyvin joulupöytään sopiva kanterellipikkelssi löytyi Christer Lindgrenin kirjasta "Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö". Opusta on tullut ensilukemisen jälkeen käytettyä turhan vähän reseptejä etsiessä, mutta nyt täytyy ryhdistäytyä. Kirja on uudelleentutustumisen jälkeen oikea aarreaitta kun haluaa tehdä jotain erilaista ja fiiniä. Teoksesta löytyi nyt esimerkiksi kokeilemisenarvoinen kyyhkyohje, ja kanasalaattiresepti kotkottajan sydämestä, maksasta ja kivipiirasta.

Kantarellipikkelsin ohje on Jaakko Kinnusen käsialaa. "Kiehuu!"-kirjassa sienet on yhdistetty perunacannellonien, kantarellipyreen, voissa haudutettujen sipulien, paahdettujen sipulien ja perunailman sekä perunapyreen kanssa. Meillä pikkelssi päätyi joulun alkupalalautaselle kalojen ja punajuurien sekä piimäjuuston kanssa.

KANTARELLIPIKKELSSI

kantarelleja (nyt pakkasesta, noin 1 dl)

1½ dl vettä

½ dl oliiviöljyä

½ dl valkoviinietikkaa

1 tähtianis

3 korianterinsiementä

½ laakerinlehti

1 timjaminoksa

suolaa

sokeria

Kiehauta ainekset ja kaada kiehuva liemi puhdistettujen kantarellien päälle. Anna maustua yön yli.

Joulun alkupalalautasella kanttarellipikkelssi toimi erityisen hyvin savusilakkamoussen kanssa.

Joulumenu 2011

Tänä vuonna jouluruokia on tehty maltillisesti. Vaikka eri lajeja onkin aika paljon, niiden määrät ovat pieniä. Kaikki ruuat onnistuivat erinomaisesti, paitsi silakkakokeilut. Hunajarommi- ja GT-silakoissa maistui vain että siinä on väkevää, ei itse maut. Jukan jallusilakat sen sijaan olivat mieleemme. Omien väkästelyjemme lisäksi saimme vielä aatonaattona naapureilta riihessä kylmäsavustettua lohta, joka on ihan loistavaa.

Ohjeita laitan tulemaan pitkin loppuvuotta sitä myöten kun niitä naputtelen suklaansyönnin ja kinkunmassutuksen välissä. Ja linkitän ohjeet tietysti myös tänne.

ALKUPALAT

silakoita kolmella tapaa kokeillen, onnistuneena Jallusilakat

kanttarellipikkelssi

kylmäsavusilakat

muikunmäti

riihessä kylmäsavustettua lohi

graavilohi
punajuurinopat sinihomejuusto- ja kylmäsavusilakkamoussella

piimäjuusto

marinoitu punasipuli salaattipedillä

Muikunmäti on WWF.n mukaan ekologinen valinta, samoin silakkaruuat. Kylmäsavustettu silakka oli meille uusi tuttavuus ja pidimme siitä hurjasti! Söimme tätä kalaa ihan sellaisenaan, sekä moussen seassa.

PÄÄRUOKA

luomupossun kinkku

lanttulaatikko

imelletty perunalaatikko

mache-salaattia marinoidulla punasipulilla

omenainen kinkkukastike

Kinkkua koristi pikkujouluista voittamamme sikapiikki.

JÄLKIRUOKA

marenkia, jäätelöä ja viikunoita vadelmabalsamico-kastikkeella

Suolaiset joulutortut

Kaverit naapurista kävivät meillä eilen jouluisilla mausteilla ylevöitetyllä viinillä ja napostelupaloilla. Teimme Ketun Keittiön idealla joulutorttuja niin että jätimme osasta luumuhillot pois. Meidän torttumme olivat ihan pikkaraisia, sillä yhdestä voitaikinalevystä saa kahdeksan tällaista leivonnaista. Paistamisen jälkeen koversin kypsään taikinaan kolon veitsenkärjellä ja torttujen jäähdyttyä tökkäsin niihin graavilohta. Aika jouluisen näköinen ja helppo suolapala.

Monessa kodissa puuhaillaan varmaan parhaillaan joulua kokoon, niin meilläkin. Luomukinkku otettiin aamulla ulos uunista ja priimaa tuli, maistettiin sitä jo aamupalalla. Piimäjuustokin oli hyvää. Jukka puuhailee parhaillaan kokoon laatikoita ja minä menen pian joululimpun tekoon. Leppoisasti ja vähän kerrassaan kaikki tuntuu valmistuvan, taustalla joulupukin kuuma linja.

Oikein tunnelmallista ja rauhallista

joulua kaikille Sipulan lukijoille!

Toivottavasti herkkunne onnistuvat oikein nappiin

ja juomavalintanne osuvat kohdilleen.

Piparkakkutalossa kummittelee

Tänä vuonna piparkakkutalostamme tuli kummitustalo. Muita punnittuja vaihtoehtoja olivat erikoinen laiva ja viidakko. Jukka muotoili piparit poitsumme halloweenaskartelun pohjalta. Pikeerikoristelut ovat lastemme tarkkaa käsialaa, vaaleanpunasilmäistä kummitusta myöten. Joulun tunnelmaa tai ei, hauskaa meillä oli tätä tehdessä. Ja on yhdellä pääkallokoriteella sentään vaaleanpunainen tonttulakki.

Possunlapaa, appelsiini-perunoita, ruusukaalipaistos ja kynttilänjalat

Äidin luona tulee aina luettua jos jonkinmoisia lehtiä.  Saan repiä kiinnostavat reseptit melkeinpä aina itselleni jemmaan, sillä äitini ei paljoa (enää) kokkaile. Lasten toivoiden mukaisia herkkuja hän toki tekee aina meidän siellä ollessa: lihapullia, nakkikastiketta, perunamuussia ja mansikkakiisseliä.

Viimekäynnillä käsiini osui Me naiset-lehti ja siellä Katja Nordlundin juttu Joulunyyttäreistä. Kokonaisuus sisälsi monta kiinnostavaa ohjetta, joista tässä kolme. Tarjosimme possua, pottuja ja ruusukaalia, kun saimme ystäväperheen kylään sunnuntaina. Jälkkäriksi nautimme rommista viikunatorttua lasten mussuttaessa banaani-suklaakakkua.

Kokonaisuus oli helppo ajoittaa, kun ensin kypsensi 5 tuntia possun lapaa uunissa ja sen jälkeen lykkäsi  hiukan nostettuun lämpöön pellillä perunat ja vuuassa ruusukaali-omenapaistoksen. Kasvisten kypsyessä oli aikaa pyöräyttää kastike, ja viimeiseksi repiä  folion alla lämpimässä pysynyt liha paloiksi. Kaikki maistui oikein mainiolta ja meni oikein hyvin alas myös ei-jouluna.

Ruokajuomana meillä oli possunlavanuittoonkin käytettyä Prykmestarin Talviolutta.

LUOMUPOSSUN LAPA JA OMENAKASTIKE

6-10 annosta

1-1½kg luomupossun lapaa

2 sipulia

2 porkkanaa

1 palsternakka

4 valkosipulinkynttä

2-3 tl suolaa

2 tl korianterinsiemeniä

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

(2 tl timjamia)

1 tl salviaa

1 pullo (3,3 dl) olutta tai vettä (meillä Prykmestarin Talviolut)

OMENAKASTIKE:

paistoliemi

3 dl omenasosetta (sokeroimaton)

2 rkl mietoa sinappia

suolaa ja pippuria

Kuori ja lohko kasvikset. Hiero mausteet lihan pintaan. Laita liha uunivuokaan ja kasvikset myös. Kaada vuuan päälle olut tai vesi. Peitä uunivuoka kannella tai foliolla ja nosta 150-asteiseen uuniin. Paista 3-4 tuntia kunnes liha on kypsää ja hajoavaa. Me kypsensimme 5-tuntia eikä tehnyt huonoa ollenkaan. Tarpeen tullen voit lisätä nestettä, mutta ainakaan meillä kuivumisesta ei ollut tietoakaan.

KASTIKE:

Nosta liha ja kasvikset pois vuuasta. Kaada liemi kattilaan, lisää omenasose ja kuumenna. Mausta sinapilla. Lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria. Jukka vielä siivilöi kastikkeen kahteen kertaan, jotta sai rakenteesta miellyttävämmän.

Revi liha haarukalla säikeiksi, poista rasvaisimmat osat ja luut.

Tarjoa liha ja kastike erikseen. Niin hyvänmakuista kuin kastike onkin revityn lihan joukossa, esteettistä silmää se ei miellytä.

menossa uuniin

RUUSUKAALI-OMENAPAISTOS
6-8 annosta

500 g ruusukaaleja
3-4 omenaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl (vaaleaa) siirappia
1-2 tl suolaa

Pese ruusukaalit ja omenat. Tee ruusukaalien kantaan ristiviillot, jotta kypsyvät tasaisemmin. Leikkaa omenat kuorineen reiluiksi lohkoiksi. Laita kokonaiset ruusukaalit ja omenalohkot uunivuokaan. Lisää öljy, siirappi ja suola. Nostele kasviksia, jotta ne maustuvat joka puolelta. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 20-25 minuuttia.

menossa uuniin

APPELSIINIPERUNAT
6 annosta

1 kg perunoita
30 g voita
3 rkl oliiviöljyä
½ rkl viinietikkaa
1 tl rosmariinia
3 valkosipulinkynttä
½ luomuappelsiininkuori

Käytä mausteena ehdottomasti luomuappelsiininkuoria. Me ainakin tykkäsimme syödä paahtuneita suiroja pottupalojen kanssa, joten ne eivät toimineet "vain" mausteena.

Lohko kuoritut perunat paloiksi ja keitä suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. Kaada lävikköön ja anna kuivahtaa. Ravistele lävikköä, jotta perunoiden pinta karheutuu. Kaada pottupalat uunivuokaan. Sulata voi ja sekoita se öljyn, etikan ja rosmariinin kanssa. Hienonna valkosipulinkynnet joukkoon. Leikkaa appelsiinin oranssi kuoriosa suikaleiksi. Kaada seos perunoille ja sekoita. Laita vuoka uuniin noin 25 minuutiksi.

Koska uuni on kauan 150:ssa asteessa, voi siellä samalla polttaa lasten taiteilemia astioita, tässä kynttilänjalkoja.

Rommipitoinen viikunatorttu ja loisto piirakkapohja

Väkästäessäni kokoon italialaisia ruokakokonaisuuksia homma tyssää monesti jälkiruokaan. En keksi mitään. Jäätelöt, sorbetit ja semifreddot ovat hyviä, samoin juustot ja limoncello. Siihen ne ideat sitten melkein tyssäävätkin. Mitä te teette italialaisen menuun päätteeksi?

Viikonloppuna otin ongelmaa niskasta kiinni ja selailin Silver Spoonia. Viikunatorttu rommilisällä nousi kiinnostavimmaksi ja päätinkin pyöräyttää sellaisen.

Tortun pohja jäänee elämään keittiöömme, sillä se oli niin loistava. Maku hennon, mutta selkeän sitruunaisella vivahteella oli hieno ja taikinan kokoonsaattaminen sekä leivottavuus  helppoa. torttupohja mennee monenlaisen makean täytteen kanssa.

Kokonaisuuskin oli oikein hyvä, joskin käytäämämme hunajarommi puski ominaismakuaan läpi aika vahvasti. Tortusta tullee aika eri makuinen perusrommilla. Viikunat lilluivat rommissa niin kauan ja viipyivät toisaalta uunissa niin vähän aikaa, etten tarjoaisi baakelsia lapsille. En kyllä usko että he tästä välittäisivätkään - rommin maku on varsinkin vasta haaleanlämpimänä, ei kokonaan jäähtyneenä aika voimakas. Koristelu kärsi onnahtavasta ruudukoittamisestani, joten ensi kerralla ilman. Viikunat pärjäävät koristeena ihan itsekseenkin.

Tämä herkku sopisi mielestämme hyvin myös joulupöytään, sillä sen tuhtius takaa pienenkin palan riittävän, eikä leivontaa tarvitse harrastaa siis ylenpalttisen paljon. Luumuhillo täytteen joukossa on vinollaan jouluun päin, ainakin hiukan. Ja viikunoita saa kaupoista nyt aika hyvin.

Aloita leipomalla taikina jääkaappiin, pistä sitten viikunat likoamaan ja myöhemmin esipaista pohja ennen täyttämistä. Hopealusikka sanoo tortusta riittävän kuudelle, mutta jälkiruokana sanoisinpa että 8-10 on lähempänä totuutta.

SITRUUNAVIVAHTEINEN TAIKINA

pasta frolla eli murotaikina

200 g vehnäjauhoja + hiukan jauhotukseen leipoessa

100 g sokeria

100 g (suolatonta), huoneenlämpöistä voita

2 munankeltuaista

2 tl luomusitruunankuorta raastettuna = yhden sitruunan kuori

suolaa

Pilko voi pieneiksi kuutioiksi. Siivilöi jauho ja sokeri keoksi. Tee kolo keskelle ja lisää sinne voikuutiot, munankeltuiaiset raastettu sitruunankuori ja hyppysellinen suolaa. Sekoita hyvin yhteen ja vaivaa lyhyesti. Kääri taikinamytty kelmuun ja laita jääkaappiin tunniksi.

Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla ja käytä valitsemaasi torttuun.

VIIKUNATORTTU
8-10 annosta jälkiruuaksi

400 g viikunoita
50 g sokeria
175 ml +175 ml rommia
voita voitelemiseen
300 g ylläreseptoitua torttutaikinaa (minä tein tuon yhden annoksen)
jauhoja jauhotukseen
50 g luumuhilloa

Pilko viikunat kuorineen neljään osaan. Laita kulhoon ja lorauta päälle sokeri ja puolet rommista, 175 ml. Anna maustua tunti.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele torttuvuoka. Itse käytin silikonireunaista vuokaa, mikä ei ollut ihan paras vaihtoehto, sillä täyte valui hiukan (mutta onneksi vain vähän) pois. Kaulitse taikina jauhotetulla pinnalla ja laita vuoan pohjalle (osa taikinasta jää yli). Painele pintaan reikiä haarukalla. Laita päälle folio tai leivinpaperi ja leivontapavut painoksi. Paista uunissa noin 20 minuuttia. Ota torttu pois uunista.

Tortun kypsyessä uunissa voit jo aloittaa täytteen sekoittamisen. Laita pieneen kattilaan luumuhillo ja loppu rommi. Lämmitä seosta hiljalleen, sekoitellen, kunnes se hieman paksunee.

Valuta viikunat rommiliemestä. Halutessasi voit jäljelle jääneestä taikinasta tehdä reunat tortulle ja/tai "koristella" tortun ristikkäin laitetuilla taikinasuiroilla. Laita viikunat esikypsennetylle torttupohjalle ja kaada tai lusikoi päälle rommi-hilloseos. Laita tähän päälle mahdolliset taikinakoristeet. Kypsennä vielä 10 minuuttia ja anna jäähtyä. Me pidimme tortun mausta enemmän kunnolla jäähtyneenä.

Pientuottajien ja kalastajien tuoreita ihanuuksia Teneriffalla, osa 3

Kanariansaarilla lomaillessa minua on jurppinut hieman syöminkimme. Vatsa on aina saatu täyteen, mutta harvoin millään spesiaalihyvällä. Siksi ennen Teneriffan reissua otin vähän selvää asioista etukäteen ja yllättäen asiat saivatkin iloisen käänteen. Ravintoloista löytyi ihan loistotuttavuuksiakin ja huoneistohotellisyömingit tehtiin paikallisten pientuottajien hedelmistä, vihanneksista, juustoista ja leivistä. Päälle kulautettiin paikallisia tai lanzarotelaisia Malvasia-rypäleestä(kin) tehtyjä valkoviinejä, joista pidämme kovasti.

Tässä teillekin muutamia hyviä osoitteita lounais Teneriffalta, jos satutte huudeille joskus osumaan:

San Miguelin Mercado del Agricultor sijaitsee Las Chafirassa. Sieltä ostimme ihanaa letitettyä leipää, kupsää papaijaa ja muita hedelmiä, juustoja, "papa negra" pottuja, viiniä, salaattia, munakoisoa, yrttejä, porkkanaa ja sipulia. Kaikki paikallisten pientuottajien tuotteita. Vinkin paikasta saimme Los Roques ravintolan blogijutusta.

Paljon pienempi paikallisia hedelmiä ja vihanneksia myyvä kauppa löytyi ravintola El Corderon kyljestä Guargachosta. Nämä kuvat kuitenkin San Miguelin "markkinoilta".

valkoista bataattia

Lähellä pientuottajien toria, Barrio de las Chafiras tiellä olevassa supermarketissa oli aivan loistava  tuoreiden merenelävien tiski. Tarjolla oli monenmoista kalaa, äyriäistä, simpukkaa ja mustekalaa, jotka ystävälliset neitokaiset perkasivat valmiiksi odottaessa.

Supermarketin tuotteista pyöräytin hotellin hieman vajavaisissa olosuhteissa oikein loistopaellan...

...sillä aikaa kun muu perhe polski altaalla. Kaikilla omat huvinsa

Ostimme tuoreita mereneläviä myös Las Galletas-kylän kalamarkkinoilta satamasta. Tarjolla oli kaloja tonnikalaa myöden, sekä äyriäisiä ja mustekaloja.

Kattilaan päätyneen lonkeroveijarimme löysimme Los Cristianoksen satamasta, jossa oli muutamia kalastajien kojuja.

Pannulla avonaisena paistettu valkolihainen kala sipulisessa voi-valkoviinikastikkeessa oli suuri nautinto. Varsinkin kun sen kruunasi etelän iltalämpö ja lähisaaren Lanzaroten valkoviini.

Paikalliset "Papa Negra"-perunat olivat kauniin tummakuorisia ja sisältä kirkkaan keltaisia. Maku oli samettisen pehmeä, hiukan voinen. Pottujen väri kävi hyvin yhteen mustekalan kanssa. Me söimme perunoita hyvin pestynä ja keitettynä kuorineen. Kentällä pottuja myytiin mojo-kastikkeen kera pahvilahjapaketissa moninkertaiseen hintaan.

Loistava lihakauppa, jonka löysimme liian myöhään, sijaitsi vain parisataa metriä El Cordero-ravintolalta eteläänpäin. Lihojenriiputushuone oli hieman huvittavakin näky jouluasussaan, mutta tiski sitäkin vakuuttavampi. Huonommallakin espanjalla (ja hyvällä kuvienlukutaidolla) ymmärsi, että tuoreena oli saatavana ainakin possua, nautaa, kanaa ja kania. Pakastealtaassa oli lammasta. Kaupasta sai myös joitakin mausteita, viinejä ja juustoja. Jos viikoksi vuokraamassamme kortteerissa olisi ollut grilli, niin...!

Tässä vielä yksi maittava ateria viikon varrelta. Supermercadon väki oli osannut maustaa kanan erittäin hyvin. Pannulla kypsennetty siivekäs nautittiin paistettujen munakoisojen ja pinaatin kera. Munakoisopaistos kohosi arkea ylemmäs paikallisen rouvan  pyöräyttämän suolaisen tuorejuuston ansiosta.

Ja jotta reissupostaus ei menisi pelkäksi ruokailuksi, tässä pari muutakin kuvaa oikein kivalta lomalta!