Komeita ravintolamaisemia Lanzarotella

Lomailimme koko perhe viime viikon Espanjan Lanzarotella, joka kuuluu Kanariansaariin. Huoneistohotellimme Cinco Plazas sijaitsi Puerto del Carmenissa, jossa pääosin vietimmekin aikaa katsellen lasten vesipeuhuja sekä nauttien valosta ja ajoittain auringostakin. Kokkailimme jonkin verran itsekin, vaikka suurin osa aterioista tuli syötyä ravintoloissa. Ihan huippua oli, että hotellimme siivoojat myös tiskasivat astiat!

Parina päivänä autoilimme pitkin saarta tutustuen moneen erilaiseen paikkaan. Vulkaaninen saari tarjosi monenlaista ihmeteltävää tulivuorista jyliseviin valtameren aaltoihin. Monet arkkitehtuurinähtävyyksistä oli suunnitellut saaren oma poika César Manrique. Tykkäsimme kovasti hänen tyylistään yhdistää rakennelmiin ympäröivää luontoa muotoineen ja väreineen.

Cesar Manrique oli suunnitellut myös Jameos Del Aquan saaren pohjoispäähän, joista tämän postauksen neljä ensimmäistä kuvaa on otettu. Alunperin paikalla on ollut kallionalainen luola, jonka katto on osittain romahtanut. Tähän ympärille Manrique on taitavasti suunnitellut kompleksin, joka toimii päivisin kahvilana, mutta ilta- ja yöaikaan ravintolana sekä yökerhona. Yhdessä "vulkaanisessa kuplassa" oli nyt auditorio konsertteja ja esityksiä varten.

Me emme syöneet täällä jätskejä enempää, mutta ympäristö oli kokonaisuudessaan todella komea.

Mietimme miten upeaa täällä olisi järjestää yksityisjuhlat, jos rahaa olisi kuin rosvopäälliköllä.

Aivan lähellä Jameos del Aquaa, Arrietan kylässä, söimme loistavassa ravintolassa nimeltä El Lago. Merinäköalalla varustettu paikka löytyi rantakadun pohjoisesta päästä.

Paistettu vuohenjuusto oli uskomattoman hyvää! Juuston alkuperää kysellessämme tarjoilija viittasi epämääräisesti vuorille mutisten "from local". Hieno homma, tuumasimme me, vaikka harmittelimme sitten ettemme voisi ostaa tuotetta kaupasta.

Sana baby squid sai aivan uuden ulottuvuuden näiden pikkaraisten myötä. Tuossa sormillani lepäilee friteerattuna siis kokonainen vauvamustekala. Miten se suomennettuna ei oikein toimi - kuulostaa aika raakalaismaiselta...Hyvää oli joka tapauksessa!

Talon merenelävienvati kahdelle oli valtava. Neljä kalaa, mustekala lonkeroineen, simpukoita, katkarapuja, ryppypottuja ja salaattia väriksi. Nautinnollista syötävää kaikki.

Aterian kruunasi paikallinen, malvasia-rypäleestä tehty raikas valkoviini.

Jälkiruuaksi maistelimme porukalla bienmesabea, joka tuhtiudessaan maistui aika paljon murustetulle sokerikakulle johon oli lisätty pähkinöitä ja hunajaa. Onneksi tarjoilija ehdotti sivulle jäätelöä.

Toisena kimppajälkkärinä otimme Crema catalanaa, joka oli sitruunavivahteessaan ihanaa.

Jos Jameos del Aquassa maanalaiset näkymät olivat komeat, niin Timanfayan "tulivuoripuistossa" ihailtiin maanpäällistä jylhyyttä. Kuvissa nautimme maisemista El Diablo-ravintolassa. Tämän pytingin oli suunnitellut niin ikään aiemminkin mainittu Manrique.

Ruoka oli hyvää, joskin aika perussettiä. Pihvi oli paistettu juuri sopivan mediumiksi, kasvikset lötköiksi.

Lasten pasta tarjoiltiin tyylikkäästi.

El Diablossa kanat grillattiin syyyyyvän kuopan päällä, tulivuoren kuuman poltteen voimalla. Hienoa vai mitä?

Seuraavaksi enemmän juttua Puerto del Carmenista.