Minulla oli ilo ja etuoikeus olla eilen juhlimassa Christer Lindgrenin upeaa teosta "Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö".
"Uusi vuosikymmen heittää meidät keskelle muutosta, joka ravistelee käsityksiä ruoasta ja syömisestä, kyseenalaistaa arvomaailmaamme ja vaikuttaa valintoihimme" Lindgren aloittaa.
Kirjassa käsitellään ruokakulttuurin muutosta, jossa Lindgrenin mukaan piilee vaaroja mutta myös mahdollisuuksia parempaan. Kokeneen ruokakirjailijan kollaasiksi kootut artikkelit kertovat esimerkiksi maatiaislajeista, villikasveista ja Streetfoodista. Lähiruokaa kannatetaan, unohtamatta kuitenkaan kansainvälisten tuulien tuomia vaikutteita.
Teoksessa on myös monia huippukokkien reseptejä. Kokit on valittu kirjaan - Lindgrenin omia sanoja käyttääkseni - täysin subjektiivisesti. Kaikki reseptit eivät ole kotikeittiöissä toteutettavia, mutta inspiraatiota niistä voi silti hakea. Meillä kokeiluun menevät ainakin Tommi Tuomisen (Demo) porsaankylkiconfit ja Satomi Sugimoton (Bläk) Tatsuta-age. Olen ehtinyt vasta selailemaan upeaa teosta - luulenpa että tässä vierähtää ilta jos toinenkin kirjaa ihastellessa.
Tyylikkäät, herkulliset, tunnelmaa tihkuvat kuvat on ottanut Sami Repo.
Tunnelmaa tihkui myös eilinen herkullinen ilta menuineen(kin). Itse ihastuin ihan silmittömästi kyytönrintarilletteen. Chjokon konvehdit ja kakku olivat suussasulava päätös nautinnolle.
Meillä on nyt myös iloinen uutinen! Haluamme arpoa yhden Christer Lindgrenin signeeraaman "Kiehuu!"-kirjan teidän lukijoidemme kesken. Osallistuaksesi sinun tulee kertoa meille tämän postauksen kommentteihin suhteestasi lähiruokaan ja miksi se on sellainen kuin on. Arvomme kirjan voittajan 1.11.2010 illalla. Vaihdetaan sitten yhteystietoja voiton jälkeen. Nimimerkki pitäisi siis vähintään olla kommentissasi.
Nyt jäämme kuulostelemaan teidän lähiruoka-ajatuksianne.
Onnea arvontaan!
Oma arvostukseni ruokaa, ja etenkin lähiruokaa kohtaan tulee kotoa. Molemmat vanhempani tulevat suurista perheistä, joissa ei ollut varaa tuhlata ruokaa. Tämä näkyi meilläkin, ruokaa ei hukattu ja ostoksia tehtiin ajatuksella vaikka raha ei ollutkaan tiukalla.
VastaaPoistaIsä kävi suvun miesten kanssa metsällä, minkä ansiosta isossa arkkupakastimessa oli aina lihaa. Mökillä oli reilu kymmenen herukkapensasta, samoin kuin karviaisia sekä valtava raparperipuska. Kasvimaalta saatiin porkkanat, perunat ja punajuuret. Järvestä saatiin kalaa. Läheiseltä kasvihuoneelta haettiin tomaatit ja kurkut. Ja maailman parasta puu-uunileipää jonotettiin paikallisesta leipomosta. Lähiruoka oli normi.
Helsinkiin muutettuani lähiruokaa ei sitten enää ollutkaan saatavilla samalla lailla. Opiskelun myötä ruokavalio muuttui muutenkin, käytössä ei ollut enää puu-uunia eikä juuri aikaakaan muuhun kuin nopean pastan keittämiseen menojen välissä. Matkustaminen muuttui kaupunkilomailuun ja vieraista kulttuureista nauttimiseen, ruokineen.
Vasta viime vuosina sitä on alkanut tiedostaa mistä ruoka tulee, ja mitä on järkevää ostaa. Tietoa on saatavilla paljon, jos kiinnostusta riittää. Pitäisi ottaa selvää onko lähellä kasvihuoneessa tuotettu hedelmä oikeasti parempi vaihtoehto kuin kaukaa laivattu hedelmä. Lähiruoka ei yllättäen aina olekaan se paras vaihtoehto. Pidän siitä, että läheltä saatavat tuotteet ovat tuoreita, ja parhaassa tapauksessa pääsee näkemään itse kasvattajan sekä kasvupaikan.
Kansainvälistyminen on tuonut mukanaan uusia tapoja käyttää vanhoja tuttuja lähituotteita jotka ehkä muutamiksi vuosiksi olivat unohtuneet. Sekä lisännyt arvostusta omiin, kansallisiin tuotteisiin. Siitä kai kertoo jo termi 'lähiruoka' ja se, että siitä keskustellaan. Minusta se on hienoa. Ja se, että yhä nuoremmat tiedostavat mistä se ruoka, mitä he laittavat suuhunsa, tulee. Ja että sillä on merkitystä.
minulla on onni ja ilo asua maalaistalossa pienessä maalaiskylässä, mikä antaa meidän perheellemme mahdollisuuden nauttia lähiruoasta. arjen luksustamme ovat: oma maito & ternimaito, omat naudanlihat, omat kasvimaan ja pihan tuotteet. marjoja ja sieniä saamme vaihtokaupan kautta. maitoauton mukana saamme suoraan meijeriltä maitotuotteet omaan pihaamme, mikä helpottaa suuresti ison perheen kauppareissuja. varsinkin, kun lähimpiin kauppoihin on vajaa 20 km.
VastaaPoistavarsinkin kesällä saamme koottua koko aterian omasta lähiruoastamme, mikä on kyllä tosi ihana ja herkullinen asia.
Lähiruoka ei sinänsä ole minulle itseisarvo - puhdas ja laadukas ruoka (raaka-aineet) on (ovat). Yleensä nämä kuitenkin kohtaavat jos lähiruoaksi käsitetään esim. läheiseltä tilalta ostetut vihannekset.
VastaaPoistaJos lähellä tuotettu ruoka kierrätetään keskusvaraston kautta marketteihin ideologia vähän katoaa. Mutta parempi sekin kuin kaukomailta tuodut epämääräiset tuontiruoat.
Farmer's Marketit Suomeen! Ja pk-seudulle!
Lähiruoka on tällä hetkellä itselleni vielä ideologian asteella. Ajatuksena oikein hyvä ja mikäli tuotteita olisi paremmin saatavilla varmasti itsekin käyttäisin mieluummin "naapurissa" kasvanutta possua ja kasviksia.
VastaaPoistaMutta keskisuuren kaupungin lähiössä asuvana kotiäitinä lähiruoan käyttäminen tuntuu kovin vaivalloiselta. Koen tekeväni ekologisen teon myös sillä että käyn pyörällä/kävellen ruokaostoksilla läheisessä ruokakaupassa, eikä meidän perheemme tarvitse (sittenkään kun itse palaan työelämään) välttämättä moottoria työmatkaan.
Osa kaupasta ostamistani tuotteista on lähellä tuotettua, osa kotimaista, osa luomua, osa lisäaineetonta ja osa halvinta kyseisessä tuoteryhmässä. Kriteerejä on siis monia.
Nostan hattua ja arvostan kovasti niitä ihmisiä jotka ovat valmiita näkemään hieman vaivaa ja uhraamaan (mahdollisesti) hieman enemmän rahaa ja vaivaa hankkiakseen lähellä tuotettua ruokaa. Itse koen meneväni kultaista keskitietä (poiketen toki sieni- ja marjametsään!!)
Olen aina ollut ns. "huonovatsainen" ihminen, mutta samalla kuitenkin hyvän ruoan ystävä (ja innokas kokki). Vuosien kuluessa olen huomannut, että mitä yksinkertaisempaa ja laadukkaampaa ruokaa syön, sen paremmin voin. Ostan kaupasta luomua/lähiruokaa/kotimaista, aina kun sitä vain on tarjolla.
VastaaPoistaNyt olen onnesta soikeana, kun uuden kotimme lähellä on KAKSI luomu- ja lähiruokaan erikoistunutta liikettä! Näissä molemmissa shoppailen ahkerasti, ja nautin suunnattomasti mahdollisuudestani tehdä niin!
Ihana menu tuolla kirjanjulkistamistilaisuudessa.
VastaaPoistaOma mielipiteeni lähiruoasta ei kai tässä ole tärkeä,´kun asun muualla mutta laitan sittenkin.
Syön melkein vain lähiruokaa,ja täällä omalla alueellani sitä saakin erittäin kiitettävästi(hedelmät,vihannekset)
Suurimman osan ruuastani ostan luomumarketeista ja käyn aina kuin vain voin maatilatorilla,joka toimii 2 kertaa viikossa kahdella eri lähialueella.Jos vielä asuisin Suomessa,suosisin myös kotimaisia kasviksia silloin kuin niitä on saatavissa,mutta täälläpäin lähiruuan suosiminen on kyllä paljon helpompaa.
Ja olen tietysti mukana tuossa arvonnassa!
En ole tätä ennen tullut kauheasti pohtineeksi suhdettani lähiruokaan ja miksi se on sellainen kuin on. Jotenkin vain on aina ollut itsestään selvää, että itse kasvatetaan juureksia, vihanneksia jne. niin paljon kuin mahdollista, vaikka paljon helpommalla pääsisi hakemalla kaiken kaupasta. Mutta itse kasvatetusta tietää aina kaikkein parhaiten mitä suuhunsa on laittamassa ja kaikki on taatusti tuoretta.
VastaaPoistaTuttavapiiriin kuuluu myös lähistöllä asuvia maanviljelijöitä, joilta hankitaan aina talveksi loput tarvitsemamme juurekset. Ne ovat aina juuri nostettuja eikä ties kuinka monen mutkan kautta ruokakauppaan päätyneitä. Isompia eriä on helpompikin hakea suoraan tilalta ja tulee edullisemmaksikin kuin kaupasta ostettuna.
Suurin osa taloudessamme käytetyistä lihoistakin tulee tutuilta oman paikkakunnan possun-, broilerin- ja kalkkunankasvattajilta. Liha on aika tavalla laadukkaampaa suoraan teurastamolta kuin kaupan vakuumipakkauksista.
Metsän sieni- ja marja-antimiakin yritetään hyödyntää mahdollisimman paljon. Niidenkin käyttö vähentää ostotarvetta kaupasta.
Ruokakaupassa käydessä ei kuitenkaan tietoisesti tule mietittyä lähiruokaa ostoksia tehdessä. Hinta-laatusuhde ratkaisee eniten ostospäätöksissä.
Termillä lähiruoka on omalla kohdallani ristiriitainen kaiku.
VastaaPoistaEnsinnäkin käsitän sen konstailemattomina suomalaisina sesonkituotteina: syyssienet, mökkimustikat, torimansikat ja jopa hypermarkettiin asti tuodut lähialueen kotimaiset omput.
Toisaalta lähiruoka tuo mieleen kalliit luksushenkisyyteen pyrkivät tuotteet: hunajatarhan nukkekotikokoiset hunajapurnukat, onnellisen-iltastuja-kuunnelleen-luomulampaan lihat hienossa (kaupungin keskustassa sijaitsevassa) myymälässä ja kasvihuoneessa paukkupakkasilla viljellyt tomaatit.
Asia ei ole mustavalkoinen, edellisiin kirjoittajiin yhdyn siinä, että on hienoa, että kiinnostus aihepiiriin kasvaa. Saadaan siten lisää tietoa ja paremmat mahdollisuudet tehdä ostospäätöksiä oikein informoituina ja tietoisina vaikutuksista itseen ja ympäröivään maailmaan.
mä luin vaan Jarmo Laitisen suklaa jutut siitä kaupassa, hienot nippeli ohjeet.
VastaaPoistapitää varmaan kopioda paperille siinä ollut vaahtokarkkiohje, en enää tahdo lisää kirjoja joka paikkaan jotka jää liian vähälle luvulle.
Lähiruoka on hieno ja arvokas asia. Raaka-aineiden tuoreus on ruuanlaitossa erittäin tärkeässä osassa ja lähiruoka on tuoreuden lähettiläs. Itselläni on aina ollut tarjolla lähiruokaa, koska perheessä on aina metsästetty, sienestetty sekä viljelty vihanneksia. Tämmöiselle kaupunkilaiskundille nämä ovat erittäin hienoja asioita.
VastaaPoistaLähiruoassa pääsee paljon lähemmäksi varsinaista raaka-aineetta ja tuottajaa. Torilta tai lähiruokapuodista ostettuna ruokaan muodostuu melkein intiimi suhde, koska tuotteesta saat niin paljon enemmän tietoa irti ja pystyt aistimaan sen ylpeyden, millä tuottaja tekee tuotettaan. Lähiruoka on kuitenkin aika arvokasta, miksi sitä kohtelee myös erityisellä rakkaudella ja ruuanlaittoon panostaa paljon enemmän, kun tietää tekevänsä laadukkaista raaka-aineista ruokaa. Haluaisin käyttää enemmän lähiruokaa, mutta tuotteiden heikko saatavuus estää sitä, mikä tavallaan on hyvä, koska silloin lähiruoka ei pääse arkipäiväistymään. Lähiruoka ei ehkä imagollisesti sovi automarketteihin, ja niin on hyvä, koska ostamiskokemus on niin paljon mukavampi pienissä puodeissa ja toreilla.
On erittäin mukava huomata, kuinka paljon lähiruokakulttuuri on kehittynyt viimeisten vuosien aikana ja toivottavasti se kehittyy edelleenkin.
80-luvulla syntyneenä kaupunkilaisena lähiruoan käsite on ollut itselleni pitkään vieras. Muistan että teininä oli trendikästä ostaa ulkomaisia herkkuja, erikoishedelmiä jne. Perhepiirissä on kuitenkin pienestä asti kuljettu marjametsällä ja mökkijärvestä pyydetystä siiasta tehty savukalatahna saa vieläkin liikutuksen kyyneleet silmiin. Vasta nyt aikuisiällä on alkanut kiinnittää enemmän huomiota ruoan ekologisuuteen ja tullut mietittyä myös sitä, kenen kukkaroon haluaa omat rahansa sijoittaa: naapurin pienviljelijän vai jonkun hollantilaisen suurtuottajan. Itse tilaan jauhoni, rypsiöljyni ja hunajani luomuruokapiirin kautta lähikunnista. On muuten makukin parempi!
VastaaPoistaMuutama sananen täältäkin lähiruoasta. Itse käsitän lähiruoan lähellä tuotettuna, ilman turhia kuljetuksia ruokapöytääni päätyvänä ruokana. Lähiruokaan liittyy myös mielikuva puhtaasta ja luonnollisemmasta ruoasta. Luulen, että oma kiinnostukseni lähiruokaan on tullut kiinnostuksesta ympäristön ja luonnon hyvinvointiin. Pyrin ruokavalinnoissani tekemää luonnon kannalta järkeviä valintoja ja usein lähiruoka on se järkevä valinta. En tietenkään ole ehdoton, liika tiukkapipoisuus tekee elämästä kurjaa. :) Mutta osaksi lähiruokavalinnoista on tullut jo automaattisia ja on ihanaa huomata, että asiaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Meillä on aina paljon sienestetty, marjastettu ja kalastettu kotona ja siitä olen vanhemmilleni kiitollinen, että ovat minut luonnon antimiin tutustuttaneet. Nyt haluan myös kasvattaa mahdollisuuksien mukaan ruokaa itse ja oppia hyödyntämään yhä enemmän luontomme tarjoamat mahdollisuudet.
VastaaPoistaKiitos inspiroivasta blogista ja iloista syksyä!
Tähän pitää kommentoida, koska keittiössämme käytetään todella paljon lähiruokaa. Ja tuo kirja olisi tosi kiva! :)
VastaaPoistaKasvoin, hassua kyllä, entistä vahvemmin lähiruokakulttuuriin kiinni muutettuani Italiaan. Tämä on hyvin ruokakeskeinen maa, jossa ruoka-aineiden alkuperä, laatu ja tuoreus ovat ihmisten keskustelun kohteena. Ruuasta ja sen laadusta ollaan hyvin tietoisia ja lähiruokaa pyritään aina suosimaan.
Lähiruuan hankkiminen pienessä leutoilmastoisessa kaupungissa on helppoa: paikallinen viljelijöiden osuuskunta myy lähituotteita omassa kaupassaan ja välittää niitä myös muille alueen kaupoille, joissa myytävä lihakin on yleensä paikallista alkuperää. Monilla, myös minulla, on lähipiirissään viherpeukalo, jolta saa jatkuvasti sesongin luomutuotteita. Yleensä ravintolatkin, joita suosimme, joko tuottavat kaiken tarjoamansa itse tai tilaavat ne lähialueen pientuottajilta. Anoppini taas osaa lähes kutsua nimeltä sunnuntaisin syömiämme kalkkunapaisteja....karmaisevaa.. :O
On siis todettava, että olen todellinen lähiruokaharrastaja, ainakin Italiassa ollessani. Kun olen Suomessa, huomaan, että lähiruokaa on paljon vaivalloisempi hankkia ja se maksaa suhteessa enemmän, minkä lisäksi valikoima on suppeampi. Toivottavasti kaikki nämä seikat tulevat tulevaisuudessa muuttumaan aina vain parempaan suuntaan, koska kokemukseni mukaan lähiruoka on usein laadun, hyvän maun ja tuoreuden tae!
lähiruoka on rock ja hyvvää! :)
VastaaPoistaTuo kirja on mieletön. Selailin sitä kirjakaupassa ja voivottelin korkeaa hintaa. Pitää siis kantaa korteni kekoon tähän lähiruokakeskusteluun :)
VastaaPoistaMinä olen myös kasvanut maalla, joten lapsuudessani lähiruoka oli se jokapäiväinen leipämme: pelloilla kasvoi perunaa, yrttejä, vihanneksia, autotallin takana oli kanatarha ja pellolla aitaukset lampaille ja possuille, ja oli meillä parina kesänä sonnikin liean päässä, puhumattakaan ankka, sorsa ja hanhi-kokeiluista jotka kyllä ikävästi päätyivät ketun hampaisiin. Omista puskista ja puista tulivat mansikat, omenat ja viinimarjat. Sieniä ja marjoja haettiin metsästä ja kummisetäni metsästi hirveä pakastimeen.
Itse ajattelen, että Suomi on kuitenkin niin pieni maa että lähes kaikesta suomalaisesta ruoasta voi ajatella sen olevan lähiruokaa. MIeluiten itse ostan aina pientuottajien tuotteita, mutta usein valitettavasti hinta tulee vastaan. Käynnit kauppahallissa ja maatilatorilla ovat minulle mieluisampia kuin vaatekaupoissa shoppailu :D
Tulevaisuudessa toivon joskus vielä asuvani suuressa maalaistalossa tai omistavani sellaisen kesämökin jonka tiluksilla voisi harjoittaa lähiruoan kasvatusta!
Lähiruoka on minulle käsitteenä ehkä hiukan vieras. Olen opiskelija ja tärkeintä tällä hetkellä minulle on ruuan suhteen edullisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten katsoisi, missä syömäni ruoka on tuotettu. Kotimaisuus on tietysti ensimmäinen huomioon otettava asia. Vaikka kotimainen ruoka ei ole välttämättä oikeaa lähiruokaa, on se kuitenkin lähempänä kuin ulkomainen. Valitsen siis aina kotimaista, jos se suinkin on mahdollista.
VastaaPoistaLähiruoka-ajatusta toteutan mieluusti etenkin silloin, kun olen kotiseudullani Kainuussa. Siellä on jotenkin paljon helpompaa lähiruuan saanti kuin opiskelukaupungissani. Kainuussa syön paljon äidin tai mummon tekemää rieskaa, jonka ohrat on tutusta myllystä aivan läheltä. Perunat ja kasvikset tulevat kotitalon pellosta, ja kananmunat osaksi tutulta, jonka kanat juoksentelevat kesät omalla pihalla ja talvet asuvat vapaana suuressa navetassa (siis todella onnellisten kanojen munia). Nämä munat muuten maistuvat aivan todella hyvälle! Paljon paremmalle kuin mitkään kaupasta ostetut. Kotona syödään myös paljon riistaa (hirveä, jänistä ja lintuja), jotka on ammuttu aivan lähikulmilta. Myös kala on omasta järvestä tuoreena pyydettyä. Voi, toivoisinpa pian asuvani taas jossakin, missä lähiruoka on itsestään selvää ja hankkiminen luonnollista.
Lähiruoka on siis todella pop. Kaikki, mikä on sunkin mahdollista hankkia läheltä, kannattaa hankkia läheltä. Makukin on aivan eri, kun ruokaa ei ole kuljeteltu ympäri ämpäri maailmaa.
Tiia
Jäi vielä tosiaan mainitsematta marjat ja sienet, joita on kotona paikat pullollaan! Todellisia lähiruoka-aarteita!
VastaaPoistaTiia
Ostan hunajan suoraan tuottajalta, naudanlihaa suoraan tilalta (en nyt aina, kerran pari vuodessa), käytän Maatilapuodin (http://personal.inet.fi/yritys/maatilapuoti/) tarjontaa, pidän erityisesti pienten tilojen jauhoista. Pidän siitä, että voin hyödyttää suoraan tuottajan kukkaroa ostoksillani ja siitä, että tiedän pienen koneiston pyörivän sitä kautta. Maidon ostan aina suomalaisena, samoin sokerin.
VastaaPoistaLähiruoka minulle on luksusta, vaikka mummo lapsuudessani aina teurasti meille kalkkunan jouluksi oli muuten kaikki kotona tukusta tai supermarketeista hankittua, välittämättä tuottajasta tai -maasta, se oli sitä aikaa.
Kirja on nyt arvottu. Otatko Inez-voittaja yhteyttä meihin sähköpostitse :).
VastaaPoistaInez ei ole ottanut meihin vielä yhteyttä. Teethän niin tiistaihin mennessä :). Jos et, pistämme kirjan uudelleeen arvontaan.
VastaaPoistaArvoimme kirjan nyt uudestaan samanmoisella lippuarvontasysteemillä. Tällä kertaa poikamme nosti kaikkien joukosta lapun jossa luki "Petteri". Mies kommentoi lähiruoka-asiaa tuolla Facebookin puolella. Onnea Petterille! Jäämme odottelemaan osoitetietoja, jonne voimme kirjan toimittaa.
VastaaPoista