Sivut

lauantai 14. tammikuuta 2012

Kämp Signe pussailukaverin kanssa, Kotipeltolisällä

Kun lopettaa arkisen aherruksensa, ja aloittaa viikonlopun ravintola Kämp Signessä, ovat asiat aika mallillaan. Vastapäätä istuu se kaikkein rakkain ja lasissa on kuohuvaa. Kippis sille!

Istuimme eilen Kämpin hotellin kakkoskerroksessa salin perällä ihastellen roikkuvissa lasimaljakoissa olevia talven törröttäjiä. Lautasilta nautimme "Chef 's menun" tarjoilijan viinisuosituksella GV Messwein Kremstal, joka oli mielestämme oikein passeli varsinkin alkukeitolle.

Odotukset illalle olivat kovat, sillä arvostan korkealle Kämp Signen keittiömestaria Sami Tallbergia ja yksinkertaisesti rakastan villiyrttien yllätyksellistä käyttöä ruuissa. Odotukset onneksi täyttyivät.

Keittiön tervehdyksenä eteemme tuotiin hapatettuja vihanneksia. Emme oikein kumpikaan lämmenneet tälle tujakalle alulle. Mutta sitten...

Alkukeitto kaadettiin kulhon pohjalla olevien, friteerattujan maa-artisokkasipsien seuraksi. Keitto oli maustettu mesijuurella, jota meillä kutsutaan kallioimarteeksi. Keitto oli todella herkän ja kauniin makuista. Keittiössä leivottu spelttileipä kävi hienosti yksiin maa-artisokkakeiton kanssa.  
Pääruokana tarjoiltiin nahkoineen paistettua kuhaa, ruusukaalia ja väinönputkiöljyllä maustettua hollandaisekastiketta. Eri tekstuurit - rapea kalan pinta, napsakan kypsät, hieman etikkaiset ruusukaalit ja yltiökuohkea kastike- toimivat upeasti yhteen. Maut olivat loistavia, sekä yhdessä että erikseen. Ruusukaali tarjottiin erillisinä lehdyköinä - ne oli höyrytetty kypsäksi ja käytetty voissa pannulla yrttien kera. Miten joku niin herkullinen saadaan kuulostamaan niin hurjan helpolta? Väinönputki kastikkeen mausteena oli upea!
Jälkiruuaksi oli itselleni tuttu annos, pihasauniojäätelö villivadelmilla ja marengilla. Olin tosi iloinen että Jukkakin pääsi maistamaan tätä makeaa. Maistoin jälkiruokaa syksyllä lehdistötilaisuudessa, josta saadulla lahjakortilla illan ruuatkin kuitattiin.

Ilta kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut. Tarjoilu oli asiallisen sujuvaa, ei lainkaan kylmää ja varsinkin annoksia tuonut kokki loihti tunnelmaan lisää rentoutta. Kokki myös kertoi ytimekkään selkeästi villiyrttien käytöstä.

Täytyy vielä loppuun kertoa hauska juttu visiitiltämme. Kuulin sattumalta, että viereisessä pöydässä aivan tuntemattomat ihmiset puhuivat tästä rakkaasta blogistamme. Se oli tosi hämmentävä hetki, joka pisti hymyilyttämään. Valitettavasti en kuullut missä sävyssä meistä  puhuttiin.

Kaksin nautiskelumme päättyi Hesarin opastamana Timo Kotipellon akustiselle keikalle keskustapubiin. Oikein onnistunut ilta siis!

7 kommenttia:

  1. Voi, nyt jään odottamaan, että nuo keskustelijat äkkäisivät itsensä täältä ja kertoisivat, mistä puhuivat ;)

    VastaaPoista
  2. Yaelian: Oli hieno ateria kyllä!

    Salla: Minustakin se olisi mielenkiintoista :).

    Korjasin nyt otsikonkin. Minä amatööri oli kirjoittanut Kotipellon sukunimeksi Tolkki. Keskusteltiin kyllä Stratovarius-miehistä illan aikana, joten minulla menivät sekaisin.

    VastaaPoista
  3. Moi Merituuli ja Jukka!

    Sattuipa silmääni aika kiva tarjous, joka saattaisi houkuttaa myös teitä Tallbergin ystäviä:

    http://offerium.fi/Helsinki/1195/Restaurant+Kämp+Signé?utm_source=newsletter&utm_medium=email&utm_campaign=id1195

    Itse ostin kaksin kappalein :)

    Terkuin,
    Katja Portobellosta

    VastaaPoista
  4. Upean näköistä ruokaa ja upealle maistuikin mutta yhtä asiaa minä aina ihmettelen näissä hienojen ravintoloiden ruuissa. Tai oikeastaan kahta. Ei tuolla annoksella mahat täyty. Ja toiseksi missä varsinainen lisäke (peruna/pasta/riisi tms.)

    VastaaPoista
  5. Upean näköistä ja makuista, kyllä. Lisäke on ruusukaali :). Täytyy kyllä sanoa, että kokonaisuus oli aivan pinakaralleen täyttävä, mitään lisää en jäänyt kaipaamaan. Annokset näyttävät monesti tuntuvat pieniltä, mutta täyttävät kyllä. Rauhassa syöminen ja makujen aistiminen on myös ihan oma juttunsa "pelkkään" vatsan täyttämiseen verrattuna.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat