Foodien karkkipäivä Inkoossa

Vietimme tänään ihanan aurinkoisen ruokanautiskelu iltapäivän Inkoossa Länsi-Uudenmaan maistiaisissa. Westerby Gårdiin oli kokoontunut kunnioitettava porukka erilaisia ruoan tuottajia ja valmistajia. Ruokainnostuneiden tehtäväksi jäi kierrellä, keskustella ja  avata kukkaron nyörejä ihanien houkutuksien edessä. Ja hei, ennen kuin alat pärräämään menetettyä tilaisuutta, huomaa että tapahtuma jatkuu vielä huomenna sunnuntaina. Helsingistäkin pääsee paikanpäälle suoralla bussiyhteydellä.  

Aluksi nautimme lounaan Westerby Gårdin kauniin valoisassa ravintolassa. Listalla oli oikein maistuvaa lammaskaalia. Tyttäremme otti omenapiirakkaa  vaniljakastikkeella, joka oli ihan peruskauraa. 

Lammaskaali solahti vatsaan paikan omalla logolla koristellun oluen voimin. 

Ruokapaikkoja löytyi tapahtuma-alueelta muitakin. Oli lohisoppaa, pyttistä, grillattuja makkaroita ja Angus hodareita noin niinkuin muutamia mainitakseni. 

Mustion linnan kokki antoi kalankypsennysvinkkejä ja jakoi omenaisia kalamaistiaisia. 

Kahvit nautimme Nya Wi-Box Bagerin teltalla. Suuri viineri ja berliininmunkki olivat ihanan tuoreita.  Lapset sijoittivat makearahansa 4H-kerholaisten vohveleihin ja vaikuttivat oikein tyytyväisiltä. 

Jos pakkasemme ei olisi niin pinkarallaan, olisimme varmasti sijoittaneet lihaan jos toiseenkin. Nyt pistimme rahamme kii sipuleihin, Petrin suklaa-konvehteihin ja mielenkiintoiseen perunapuuroon. Viimeksimainittu on keitetty potuista, vedestä, suolasta ja karkeista ruisjauhoista. Jäähtyneenä perunapuuro ohjeistettiin paistamaan pannulla rapeaksi. Antaas katsoa miten meidän perunapuuron maistajaisissa käy.

Valkoviinissä kypsennettyä kukkoa ja paahdetut maa-artisokat

Te vakiolukijat jo tiedättekin, että meillä ei ole enää aikoihin syöty broileria. Sen sijaan meille maistuu hurjan hyvin Viskilän kukonpojat, jotka on häkkikasvannaisserkkujaan eettisempi vaihtoehto. Tällä kertaa arvosiivekäs päätyi pataan muhi(noi)maan valkoviinin ja mausteiden kera. Resepti on hyvin inspiroivasta kirjasta "Italialaiset mestarit". Yltiöhelpon, tiskausystävällisen ohjeen nimi  on italiaksi "Pollo casalingo al vino bianco". 

Kukko oli maukas ja sitruunainen. Tosin nesteen piti imeytyä ja kukonpoikien saada väriä, eikä meillä näin käynyt. Siksi irrotin ällöttävän lötköt nahat kukkojen päältä ja paistoin ne erikseen runsaassa öljyssä rapeiksi. Ei ehken se hehkeimmän näköinen kukkoruoka, mutta ei taatusti myöskään huonoimman makuinen! Reseptiin tarvitaan 6 desiä valkoviiniä, joten kokille jää oikein passeli määrä ruuanlaittoviiniä. 

maa-artisokka, tuo symmetrian ystävän painajainen

Kukon seuraksi lautaselle päätyi paahdettuja maa-artisokkia. Tähän lisäkkeeseen ryhtymisestä on kiittäminen  sen ohjeistanutta Nelleä, maa-artisokan epäkuorimisinnokkuuttani ja lastemme mummua jolta muhkuraiset saimme. 

Kuorineen syötävät maa-artisokat olivat paahdettuna hurjan hyviä! Basilika ja tomaatit lisättiin lautaselle värikkyyssyistä, mutta yllättäen basilika olikin mainio kumppani paahdetulle maa-artisokalle. 

KUKKOA VALKOVIINISSÄ JA ETIKASSA

1,2 kg kanan- tai kukonpaloja (koipia, rintaa, reittä tms.)

600 ml valkoviiniä

3 rkl valkoviinietikkaa

2 salottisipulia 

2 porkkanaa 

1 lehtisellerinvarsi

4 laakerinlehteä

2 mausteneilikkaa

suolaa

10 mustapippuria

40 g voita

4 sitruunaviipaletta

Laita kaikki aineet isoon pataan tai kattilaan. Kiehauta, vähennä lämpöä ja peitä osittain kannella, jotta osa höyrystä pääsee ulos. Anna kiehua hiljallee noin tunti. Käännä kukkoa puolivälissä kypsennystä. 

Kypsennä kukkoa kunnes ovat kypsiä (liha pakenee luista).

Poista liedeltä ja tarjoile. 

PAAHDETUT MAA-ARTISOKAT

maa-artisokkia

öljyä

suolaa

mustapippuria

Pese maa-artisokat hyvin. Halkaise. Laita vuokaa.

Lorota päälle reippaasti öljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Kypsennä 200 asteisessa uunissa kunnes maa-artisokkien kuori on paahtunut. Tähän menee noin 20-30 minuuttia. 

Whoopie pies syksyisenä

Kehtaako TAAS laittaa kurpitsaisen reseptin, jos kurpitsaisuutta ei laita otsikkoon? Se nyt vaan on niin, arvoisat lukijat, että silloin on taottava kun kurpitsa on kuumaa (tai jotain). 

Ihastuin hurjasti whoopie pies-leivonnaisten helppouteen tehdessäni niistä suklaisen reseptin Arlalle. Tuumasin että kurpitsaiset versiot voisivat olla kivoja. Kardemumma toimi kivana mausteena olematta tässä yhtään pullatyylinen. 

Toinen whoopies-innoittaja oli paikallisesta K-kaupasta yllättäen bongattu Marshmallow fluff. Kyseistä tahnaa käytetään nimittäin alkuperäiseen whoopies-täytteeseen. Hyvää oli täyte näinkin! Jos sinun kauppasi ei ole yhtälailla varusteltu, fluffin voi toki tehdä itsekin. Arlan suklaisissa whoopie pies-leivonnaisissa käytin täytteenä tuorejuustoseosta. 

Kurpitsaiset leivonnaiset tein aika pieninä, noin mukin pohjan kokoisina, sillä ne ovat niin hurjan makeita. 

KURPITSA WHOOPIE PIES
noin 22 pientä leivosta

täyte:
120 g voita
200 g tomusokeria
170 g Marshmallow fluff

leivos:
2,5 dl fariinisokeria
2,5 dl sokeria
2,5 dl rypsiöljyä
3,5 dl kurpitsamuhjua*
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
7,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
½ tl kardemummaa

*Kurpitsamuhjua saat paahtamalla kurpitsalohkoja 200-asteisessa uunissa noin tunnin kunnes ne ovat pehmeitä. Sitten vain muussaat kurpitsaa vaikka haarukalla ja valutat ylimääräiset nesteet vielä siivilässä. Ylijääneet muhjut voit vaikka pakastaa. 

Aloita täytteen tekemisellä. Sekoita keskenään tasaiseksi massaksi (vaikka vatkaimella) täytteen aineet. Laita vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin jämäköitymään. 

Yhdistä jauhot ja mausteet. 

Vaahdota sokeri ja muna. 

Lisää vaahdon sekaan vuorotellen, koko ajan sähkövatkaimella sekoittaen jauhoja, kurpitsamuhjua ja öljyä. 

Pursota tai nakkaa lusikalla pellille haluamasi kokoisia kiekkoja. 

Kypsennä kiertoilmauunissa 150 asteessa, tavallisessa 175 asteessa, noin 15 minuuttia. Jäähdytä. 

Kokoa leivonnaiset. Ota leivospohja käteen sileä puoli kämmentä vasten. Laita leivinpaperia vasten olleelle puolelle täytettä ja paina toinen leivospohja samalla lailla kanneksi. 

Jos säilytät leivonnaisia rasiassa, laita niiden väliin leivinpaperia. Tarttuvat meinaten tehokkaasti kiinni toisiinsa. 

Täyteläinen kurpitsakeitto possulisällä tai sitten ei

Ystävän luona yövieraillessa löysin käsityölehtien seasta myös pari muutakin, jota selailin juttelun ja ruuan odottelun lomassa. (Joo, täyden palvelun paikka!) Viime marraskuun Avotakasta löytyi paahdetun kurpitsakeiton ohje, joka vaikutti ihan pätevältä. Talletin reseptin räppäämällä siitä kuvan vastaisuuden varalle. Vastaisuus tulikin eteen jo pian, kun Jukka pohti kurpitsaista menua tiimipäiväänsä. Tämä keitto toimi heillä alkupalana.

Miehen keitellessä soppaa hän totesi lopputuloksen olevan ok, mutta jotain tuntui vielä  puuttuvan. Niinpä Jukka lisäsi settiin tuorejuustoa ja nyt keitto oli enemmän meidän makuinen, täyteläisempi.

Keiton kruunuksi ripsittiin kotona paahdettua, pilkottua siannahkaa. Tiimin kanssa nautiskellessaan Jukka paistoi pekonia ja lisäsi sen keiton pinnalle murusteltuna. Jos sinulla ei ole tällaisia herkkuja, paahdetut kurpitsansiemenet, paistetut leipäpalat, sienisipuliseos tai vaikkapa pähkinämurutkin toimivat tosi hyvin.  Tarkoitus on tuoda suutuntumaan mielenkiintoa ja ulkonäköön uutta ulottuvuutta .

Blogistamme löytyy myös toinen kurpitsakeitto, joka sisältää mm. katajanmarjoja ja herkkutatteja.

PAAHDETTU KURPITSAKEITTO
4-6 annosta

reilu 1 kg kurpitsaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 lehtisellerin vartta
2 rkl tuoretta salviaa silputtuna
1 l kasvislientä
200 g tuorejuustoa
suolaa
mustapippuria

keiton pinnalle:
100 g pehmeää vuohenjuustoa
paahdettua siannahkaa tai paahdettuja kurpitsansiemeniä tai sieni-sipulisilppua tai paahdettuja leipäpaloja tai pekonipaloja jne.


paahdetut kurpitsansiemenet:
150 g kurpitsansiemeniä
1rkl öljyä

2 tl kuivattuja chililastuja
 ¼ tl suolaa



Leikkaa kurpitsa lohkoiksi.

Ota siemenet talteen ja levitä ne leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes siemenet ovat rapeutuneet. Kaada kulhoon öljyn, chililastujen ja suolan kera. Jäähdytä.

Laita kurpitsalohkot uunipellille ja pirskota päälle öljyä. Paahda kurpitsalohkoja 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia - tunti lohkojen paksuudesta riippuen. Kun kurpitsa on pehmennyt, ota pois uunista.

Kuori ja silppua vihannekset. Kuullota sipuli öljyssä kattilassa pehmeäksi. Lisää valkosipuli ja kuullota vielä pari minuuttia.  Lisää selleri- ja porkkanapalat sekä salvia. Kypsennä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia välillä sekoittaen.

Poista kurpitsasta kuoret ja lisää näin jäljellejäänyt pehmeä malto kattilaan. Kaada sekaan kasvisliemi, kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla miedolla lämmöllä 30 minuuttia. Soseuta keitto, lisää tuorejuusto ja tarkista maku.

Halutessasi voit lisätä kiekon vuohenjuustoa annoksen pinnalle. Päälle kannattaa ripsiä myös paahdettuja siemeniä, pekonia tms. 

Helppoja leivontareseptejä roppakaupalla

Rahkaiset kuningatar- tartaletit

Minua lähestyttiin kesällä Arlan toimesta reseptien kehittely- ja kuvauspyynnöllä. Olivat vissiin olleet tyytyväisiä aiempiin suolaisiin resepteihini. Osa reseptipyynnöistä sai minut innostumaan heti, mutta osan toteuttaminen jännitti ihan tosissaan. Yksi jännäämisen aiheista oli Brita-kakku, jota en ollut vielä koskaan tehnyt, mutta jossa anoppini on mestari. Näin jo kauhukuvia miten kerta toisensa jälkeen vatkaan taikinaa ja marenkia pärräten etten vain osaa. Sitten keksinkin miten hoitaa homma kotiin - soittaa vinkit tietysti mestarilta itseltään. Niillä onnistuin ja ohje on nyt teidänkin saatuvilla - eikä se lopulta ollut ollenkaan hankalaa. Itsensä haastaminen on hauskaa, kun lopputulos sitten yllättääkin herkullisuudellaan.

Palkasta tehdyt reseptit löytyvät Arlan nettisivulta. Olen linkannut niihin tekstissä kunkin kuvan alla. 

 Omena-kanelitartaletit henkivät leppoisaa syksyä.

Suklaiset whoopie pies-leivonnaiset olivat menestys. Hurjan makeat "leivät" hävisivät niin tehokkaasti etten ehtinyt maistaa ensimmäisestä satsista yhtään  täytettynä. Yksinkertaistin täytettä perinteisestä vaahtokarkkitahnasta tuorejuustoiseen suuntaan. Mesiangervolisä täytteeseen on sitten oikein miellyttävä juttu!

Tämä on ainoa kuva johon en ole oikein tyytyväinen, mutta ihan ok sekin on. Ja kakku nyt vain on mustikkaisuudessaan ihanaa!

 Rahkapullaa kiittelivät myös työkaverit, joille leivonnaisia vein.  

Pullapohjainen rahkapiirakka jakoi mielipiteitä. "Ihana kun on näin paljon rahkaa, mutta pullareunus on liian paksu". "Ihanaa kun on näin paksu pullareunus".

Brita-kakku onnistui anoppini ohjeilla  yli odotusten. Arlalta toivottiin siihen syksyisyyttä, jonka toteutin keittämällä keralle karviaishilloa. Kirpsakka marja passasikin hyvin yltiömakeuden keskelle. Kun Brita-kakun toteutti piirakkavuokaan ja halkaisi sitten sen, oli puoliskoita helppo siirrellä. Etukäteistutustumisessa nimittäin kiinnitin huomiota siihen että monet pärräsivät juurikin pohjien päällekkäin saattamista.  

Iloiset cake popsit

Cake popsit onnistuivat hyvin ja murtumatta sen jälkeen kun ymmärsin jäähdyttää kunnolla pillin ympärille muotoillut pallot ja siirtää ne heti suklaallakuorruttamisen ja koristelun jälkeen jääkaappiin jämähtymään. 

Mustikkaisten cake popsien koristelu oli helppo toteuttaa pursottamalla värjättyä valkosuklaata jo jämähtäneen kuorrutteen päälle. Näistä tuli mielestäni myös kivan näköisiä.

Suurin osa näistä leivonnaisista myytiin Ravintolapäivänä kahvilassamme, sillä halusin välttää toisaalta leivonnaisähkyä ja toisaalta leivonnaishävikkiä. 

Pure Bistro laastaroi

Lähdin Helsinkiin suurin toivein. Lyhyen työpäivän jälkeen olisi kiva vähän kierrellä kauppoja ja löytää kipeästi kaipaamiani uusia vaatteita. Kävikin sitten niin että tuntien kiertelyn jälkeen kädessä oli vain yksi t-paita ja yksi hämähäkkipanta. Ja aikamoinen ketutus. Siksi olinkin hyvin onnellinen siitä, että ostosreissu päättyi suunnitellusti Kauppatorin laidalle Pure Bistroon Veeran kanssa. Laastaria shoppailuhaavoihin. 

Iltamme alkoi rosecavalla ja jatkui samanlaisen, kolmen ruokalajin menun turvin. Eri valkoviinin sentään valitsimme. Pöytään tuodut leivät maistuivat erityisen hyviltä ruskistetun voin kanssa. 

Alkuun nautimme täyteläiset, muttei raskaat Toast skagenit. Annos oli rakennettu briossista, chilimajoneesista, siianmädistä ja katkaravuista. Kokonaisuutta ulkonäkökevitti raikkaan vihreä salaatinlehti. 

Pääruuaksi valitsimme monien hehkuttaman lautasen "sienimetsän aarteet risoton tapaan". Annos oli hurjan kaunis jyrkän syvästä lautasesta tarjoiltuna. Pidin ketunleivistä annoksen päällä. Risotto oli riisien sijaan tehty ohrasta. Olen kokeillut moista muutaman kerran kotona onnistumatta tyydyttävästi. Tämän makukokemuksen myötä aion kokeilla ohrattoa ainakin kerran vielä, sillä pidin kotimaisen vaihtoehdon mausta ja suutuntumasta nyt kovasti. 

Risoton kanssa siemailin Etelä-Afrikasta kotoisin olevaa Bellinghamin chenin blancia. Tarjoilija suositteli valkoviiniä risotolle sen maanläheisen maun vuoksi. Pidin viinistä erittäin paljon risoton parina ja ilokseni huomasin sitä olevan saatuvilla myös Alkosta. 

Jälkiruuan nimi oli Queen. Se oli koostettu vadelmista, mustikoista, kuningatarjäätelöstä, keksimuruista ja marjakastikkeesta. Vaikka annos oli todella suuri, sen jaksoi hyvin syödä sopivan makeuden vuoksi. Ei pulppuillen poriseva keskustelukaan lusikoinnille huonoa tehnyt. 

Jälkiruokaviiniksi suositeltiin Braidan Brachetto d'Acqui:ta. Viini oli juuri passelin kepeä, marjaisa ja makea jälkiruualle.

Ruuat oli kikkailumattomuudesta huolimatta mietittyjä ja raaka-aineet hyviä. Ilta oli oikein onnistunut ruokien ja juomien suhteen kun laskukaan ei päätä huimannut. Ja hei, jotten toistaisi enää itseäni: ne ihmiset ruokablogien takana...

Ihmiset ruokablogien takana

Se on ollut ehdottomasti parasta tässä harrastuksessa. Ihmiset ruokablogien takana. 

Ruokabloggaaminen alkoi oman harrastuneisuuden kehittämisestä ja arkiruokien monipuolistamisesta. Se on kasvanut valtavan rakkaaksi harrastukseksi, joka maistuu, tuoksuu ja tuntuu hyvältä. 

Parasta tässä harrastuksessa on samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten tapaaminen. Monen ihanan ihmisen ja perheen kanssa on vaikea kuvitella törmänneensä muuten kuin ruokabloggaamisen kautta. Esimerkiksi pari päivää sitten olimme juurikin Chez Jasun ja perheensä luona nauttimassa lähihistorian mukavimmasta torstaista ihanan aterian ja rupattelun sekä lasten leikkien voimin. 

Koin perheemme hyvin onnekkaaksi ja hemmotelluksi tuona iltapäivänä! Grillatun kalan ja värikylläisten salaattien lisäksi nautimme paitsi jälkiruokakakkua myös gin-tonic-sorbettia. Mukaankin saatiin vielä yrttimaan ja lähimetsän herkkuja.

Olemme olleet myös hyvin iloisia ja otettuja Glorian asetettua meidät ehdolle Suomen parhaaksi ruokablogiksi. Paras ruokablogi valitaan Suomessa ensimmäistä kertaa ja sen valitsee arvovaltainen tuomaristo. Kaikkien upeiden, taitavien ja hurmaavien blogien joukosta juuri meidät on valittu mukaan ansioituneeseen sakkiin - huh huh! Tokaisin kunniasta kuultuani, että vaikka kummempia sijoituksia ei tulisikaan, olemme jo tämän maininnan saatuamme mielestämme voittajia. Ja pääsemmepä monen tutun kanssa ainakin gaalajuhlaan! Ehkä tapaamme siellä myös uusia ihania, samanhenkisiä ihmisiä. 

Myös te lukijat saatte äänestää omaa ehdokastanne Glorian Blog Awardseja silmälläpitäen. Äänestämällä voit itse voittaa lehden vuosikerran. Ehdokkaat näkyvät täällä ja samassa paikassa voi myös äänestää. On ilo olla mukana tässäkin sakissa. 

Leppoisaa ja herkullista alkavaa viikkoa!

Nauttikaahan porukalla ihania aterioita!

Master Chefin punajuuri-leipäjuustosalaatti

Olemme jo aikaa sitten saaneet arvostelukappaleeksi Master Chef Joonaksen keittokirjan "Kotona Keittiössä". Vasta nyt sain aikaiseksi toteuttaa siitä korvamerkatun salaatin, jossa punajuuri yhdistyy oikein mainiosti leipäjuuston kanssa.  

"Mattetöppi" (kuten nuorempi lapsemme sanat lausuu) Joonaksen kirja näyttäytyy aika samanmoisena millaisen kuvan savolaismiehestä sai ohjelman perusteella: rento, mutta perusteellinen. Mies käy läpi tarvittavia keittiövälineitä huolto-ohjeineen ja listaa myös usein tarvittavia raaka-aineita. Joonas Hämäläinen kertoo kirjassa miten tehdä liemet itse ja opastaa kastikkeiden sekä majoneesin tekoon.

Kokeneelle keittäjälle kirjan reseptit ovat pääosin hyvin tuttuja, mutta kotoa poismuuttava voisi olla kovastikin iloinen opuksesta. Kirja listaa omia siipiään levittävälle(kin) turvallisuutta tuottavia ruokia kuten "kermainen lohikeitto", "kana-pekonihampurilainen" ja "jauhelihakastike". Monet ohjeista sisältävät tuikitavallisia raaka-aineita, jotka sopivat myös opiskelijan kukkarolle.

Kirjan kompastuskivi ovat kuvat. Itse kaipaan keittokirjalta herkullisia kuvia, jotka inspiroivat kokkaamaan. Tällaisia kirjassa on turhan harvassa. Toisaalta, kirjan kuvat eivät nosta kokeilevan kokin rimaa turhan korkealle. 

Reseptien ohessa on mukavia, selkeästi erilleen sijoitettuja vinkkejä. Tomaattikastiketta kehotetaan esimerkiksi tekemään kerralla suuri määrä josta osan voi pakastaa ja peston kohdalla neuvotaan kokeilemaan basilikan sijasta tilliä. 

Kirjasta kokeilemani punajuuri-leipäjuustosalaatti oli helppo tehdä. Leipäjuusto olisi toki pitänyt paistaa kuumemmalla pannulla jotta pinta olisi ollut kaunis, mutta brunssikiiruussamme toteutus ontui. Punajuuret pilkoimme ohjeistusta pienemmiksi, mutta muuten edettiin aivan ohjeiden mukaan maistuvaan lopputulokseen.

Leipäjuusto ja punajuuri kävivät hyvin yhteen. Rouskuvat pähkinät antavat salaatille rapsakkaa tekstuuria. Kokonaisuuden kruunaa makea hunajavinaigrette. Pidin kovasti!

Tässä salaatin ohje täysin kirjasta kopsattuna, vassokuu:

PUNAJUURI-LEIPÄJUUSTOSALAATTI

8 punajuurta

200 g leipäjuustoa

1 pkt villirucolaa

1 dl cashewpähkinöitä

karkeaa merisuolaa

hunajavinegrette:

2 rkl hunajaa

½ dl valkoviinietikkaa

1 dl öljyä

1 tl Dijon-sinappia

suolaa

mustapippuria

Tee uunivuokaan karkeasta merisuolasta sentin paksuinen peti. Pese punajuuret huolellisesti ja laita suolapedille. Kypsennä 200 asteisessa uunissa tunnin ajan tai kunnes punajuuret ovat kypsiä. Jäähdytä hetki ja kuori ja leikkaa punajuuret neljään osaan. 

Paahda sillä välin cashewpähkinäitä kuivalla pannulla. Jäähdytä hetki leikkuulaudalla ja hienonna karkeaksi rouheeksi. 

Leikkaa leipäjuusto valmiiksi kuutioiksi ja kuivaa talouspaperilla. Paista se nopeasti kuumalla pannulla tilkassa öljyssä. 

Valmista vinaigette sekoittamalla kaikki ainekset kulhossa keskenään. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Bistro Sinne Porvoossa

Porvoolainen Bistro Sinne on noussut komeetan lailla ravintolatähdeksi. Bistro on saanut kehuvia arvioita monelta suunnalta, joten Porvoon seudulle suuntautuneet työmatkan lounaspaikka oli helppo valita. Ateriakseni otin lounasaikaan tarjottavan kolmen ruokalajin Menu Borgån. Menun ruokalajit vaihtelevat ilmeisesti viikoittain . Vierailuviikolla alkuruokana oli kermaista kurpitsakeittoa tai Toast Skagen. Taannoisella Tukholman visiitillä tykästyin rapuiseen tahnaan, joten päädyin kokeilemaan Sinnen Skagenia. 

Paahtoleipä toi mukavan rapsakan vastapainon pehmeälle skagenille. Skagen tosin oli hiukan liian suolaista.

Pääruokavaihtoehtoina oli paistettua siikaa tai possunniskaa. Päädyin kalaan, jota tulee otettua ravintoloissa liian harvoin. Siika olikin jo loppunut ja annos koostui paistetuista ahvenfileistä. Ahvenen kanssa oli kurpitsapyreetä, kasviksia ja sienivaahtoa.

Ravintolan kotisivuilla kerrotaan, että ”Sinnen ruokatarjonta pohjautuu kotimaisiin ja lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin sekä suomalaiseen gastronomiseen kalenteriin”. Parhaillaan oli kotimaisten metsäsienten satokausi, mutta sienivaahto oli tehty herkkusienistä. Tarjoilija ei osannut kertoa syytä miksi sienivaahto oli tehty herkkusienistä metsäsienten sijaan. Ahvenfile oli maukas ja annos kokonaisuutena kaunis ja hyvänmakuinen.

Jälkiruokana tarjoiltiin mustikoita, crumblea ja itse tehtyä vaniljajäätelöä.

Mustikat oli maustettu salmiakkisiirapilla, joka oli minulle salmiakin ystävänä iloinen yllätys.

Otin ruokajuomaksi tarjoilijan suosittelemaa puolikuivaa Rieslinginiä (Schloss Lieser Riesling Kabinett 2010), joka oli minun makuun hiukan liian makeaa, mutta toimi muuten hyvin skagenin ja ahvenen kanssa.

Lounasmenu maksoi 32 euroa ja oli hintansa arvoinen. Pelkkä pääruoka olisi maksanut 16 euroa. En tiedä olisiko annos hiukan isompi, jos tilaisi vain pääruuan. Päivittäisenä lounaspaikkana Sinne on mielestäni hiukan tyyris, mutta Bistro Sinne on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja nopeasti saavuttaneen maineensa veroinen. 

Pumpulinpehmeää pihlajapuuroa

Pihlajanmarjojen hyödyntäminen on ollut meidän taloudessa hävettävän vähäistä: marjoja on kokeiltu sämpylätaikinan sekaan ja kukkia on friteerattu. Siksi innostuin kovasti kun hoksasin Isoäidin reseptillä-blogista ohjeistuksen Pihlajanmarjapuurolle. 

Tavalliset puurot (minun keittäminä) menevät alas liukkaasti vain perheemme nuorimmalle. Siksi muunsin ohjetta vispattuun suuntaan ja hyvää tuli. Rakenne oli erityisen ilmavaa ja kuohkeaa. Tyttäremme ennakkoluulottomana maistajana huudahti puuron olevan tosi tosi herkullista!

PIHLAJANMARJA-OMENAVISPIPUURO

2,5 dl pihlajanmarjoja

2,5 dl kotimaisia omenapaloja kuorineen

8 dl vettä

1 dl mannasuurimoita

1½ dl sokeria

Huuhtele pihlajanmarjat ja kiehauta ne vedessä. Valuta vedet pois. (En tiedä tämän vaiheen tarkoitusta, mutta varmuuden vuoksi toimin näin Isoäidin ohjetta seuraten).

Laita kattilaan uudestaan marjat, omenapalat ja 8 dl vettä. Kiehauta ja jätä keittymään noin 20 minuutiksi. 

Laita siivilä kulhon päälle. Kaada kattilan sisus siivilään niin että mehu menee kulhoon. Painele loputkin maut marjoista ja omenapaloista kulhoon mehun sekaan. 

Laita mehu takaisin kattilaan ja kiehauta. Kun mehu kuplii, lisää mannasuurimot koko ajan vispaten. Pienennä levyn lämpöä niin että puuro hiukan pulpahtelee. Anna pulputtaa 10 minuuttia välillä pohjia myöden sekoittaen. Kaada puuro taas kulhoon, nyt jäähtymään. 

Anna puuron jäähtyä hetki (tunti). Laita jäähtymisen ajaksi kulhon päälle kansi jotta puuroon ei muodostu kuorta. Tämän vinkin opin Omenamintulta. 

Lisää hiukan jäähtyneeseen puuroon  sokeria makusi mukaan välillä maistellen. Vatkaa sähkövatkaimilla kuohkeaksi ja anna jäähtyä kokonaan. Nauti maidon kanssa tai ilman. 

Sunnuntaibrunssi ystävien kanssa

Istahdimme tänään ruokapöytämme ääreen kahden nelihenkisen ystäväperheen kanssa brunssinautiskelun merkeissä. Vieraat toivat mukanaan herkkuja, joten pöydän täyttäminen ei jäänyt kokonaan meidän harteillemme. Kokonaisuus hiukan paisui alkuperäisestä suunnitelmasta, niin kuin monasti tuppaa käymään. En kyllä kuullut kenenkään siitä nurisevan. 

Tarjolla oli ystäväperheen tuomaa vihreää fetasalaattia kirsikkatomaateilla ja punasipuleilla sekä minun paahtamaa punajuuri-leipäjuustosalaattia. 

Pöytään siivutettiin myös Ibérico Bellotan salchichón makkaraa. Bellota määritelmä tarkoittaa, että Ibericon possut ovat eläneet vapaana ja natustaneet napaansa terhoja. Juustoina oli tarjolla manchegoa sekä rusinoilla että ilman, Mustapekka tuorejuustoa ja tavallista kermajuustoa. Karjalanpiirakat oli hankittu torilta Hennolan kojulta. 

Kylmäsavulohet köllivät maustetulla ranskankermapedillä Saaristolaisnappien päällä.

Tortillat saivat sisälleen kolme erilaista täytettä tullen näin quesedilloiksi ja pannulla paistetuiksi. Kaikkiin laitettiin juustoa, mutta sen lisäksi myös vihtiläisiä, esipaistettuja herkkutatteja ja sipulia, salchichón-makkaraa niin ikään sipulin kanssa ja palvikinkkua tomaattien kera. Jälkimmäisistä oli syöntimukavuutta silmälläpitäen poistettu siemenet. 

Lihapullat Jukka pyöritteli luomunaudan jauhelihasta, tyttäremme toiveesta kerrankin ilman sipulia. 

Naapurin rouva toi aivan jumalaista suklaakakkua, jonka pohja oli suklainen ja täyte kovin suklainen. Ja tuoksu niin ihanan suklainen. Tulen pyytämään ohjeen!

Talkkuna-puolukkahyveeseen jo pyysin ohjeen, mutta olen unohtanut sen. Kuituherkku ei maistunut yhtään niin terveelliseltä mitä oli, mikä tässä kohden on kehu. 

Jälkkäriksi olin pyöräyttänyt myös kurpitsa whoopie pies-leivonnaisia. 

Juomana tarjottu venäläinen kuohuva oli jälkimaullaan kovin eksoottinen, Anna-cava tutumpi. Lapsille tarjottiin luomulaatuisia tuoremehuja. 

Maistuvat tarjoilut yhdistettynä keskusteluun, lasten leikkeihin ja auringonpaisteeseen loivat tunnelman siitä, että tänä aamupäivänä maailma on aika mallillaan!