Kirsikkakakku moneen ruokavalioon

Tämä kakku passaa vegaaneille, laktoosivaivaisille, munakammoisille, pinaattirajoitteisille, porkkana-allergikoille sekä kermavaahtotykkäämättömyisille. Viimeiseen täsmennettäköön, että kuorrutukseen käytetty "kokriini-vispi" (kuten Jukan isä tuppaa sanomaan) maistui minullekin joka en kermavaahdosta välitä. Go Greenin vispi oli hennompirakenteista ja se suorastaan hävisi suuhun. Ulkonäkö oli minusta myös kauniin ilmava ja puhtaan valkoinen. Tulen taatusti käyttämään tätä vispiä uudestaan muissakin kuin kirsikkakakussa.

Kulinaarimurulassa kauhaa heiluttava ja mitä ilmeisimmin myös vatkainta käyttävä Välispiikki oli onneksemme saanut taannoisista kesähäistä tämän loistoreseptin kirsikkakakulle. Iloksemme hän myös kuulutti reseptin julki, joten mekin pääsimme osingoille herkusta. Hääjuhlassa välissä oli loikoillut puolitettuja viinirypäleitä, joten kirsikkakauden ohimentyä kannattaa kääntyä viinirypälekauppiaan puoleen.

Lapset eivät välittäneet kakun hillotetusta osasta ja kieltämättä itsellekin tuli kirsikkahillosta mielleyhtymä viinakarkkeihin (eli liköörikonvehteihin), jotka pienenä jäivät suklaakuorestaan huolimatta syömättä. Muu osuus kakusta hävisi lasten napaan ansioituneesti. Aikuisille meni ihan kaikki.

Kakkua on syytä leipoa sekä syntymä- että syntymättömyyspäivinä. Ihanaa!

Kirsikkakakku

Kakkupohja:
2½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
½ dl kaakaojauhetta
½ tl suolaa
1 tl soodaa
1 rkl vaniljasokeria
½ dl GoGreen-vaniljasoijajuomaa
½ dl vettä
½ dl (sitruuna)öljyä
2 banaania

Lisäksi:
noin 1½ dl GoGreen-vaniljasoijajuomaa
desin kirsikkahilloa
400 g kirsikoita (tai viinirypäleitä)
1 prk GoGreen Vispiä
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpenemään 170-asteiseksi.

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon nesteet, öljy sekä haarukalla muussatut banaanit. Sekoita hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunnin ajan.

Poista kirsikoista kivet. Säästä jonkin verran kokonaisia kirsikoita koristeeksi.Puolita jäähtynyt kakkupohja. Kostuta alempi puolisko soijajuomalla ja levitä sille kirsikkahillo sekä kivettömät kirsikanpuolikkaat. Laita kakkupohjan yläosa täytteiden päälle. Kostuta myös yläosaa soijajuomalla.Vispaa kaurakerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla. Kuorruta kakku vaahdolla. Anna lasten hoitaa koristelu, jotta lopputulos on varmasti hyvä.

Jälkihuomautuksia:

• Muistakaa kuukauden ruokahaasteäänestys. Viimeistä päivää viedään!
• Kakut ovat nyt blogissamme omassa kategoriassaan, jotta ne on tarvittaessa helpompi löytää kun noita makeita reseptejä on jo aika paljon.
  

Lasten kanssa leivontaa Tuulamantortun tahtiin

Outoa. Nimittäin se, että lasten kanssa leivottaessa tai ruokaa tehdessä joissakin ohjeissa lukee ikään kuin hyvänä vinkkinä: mittaa ainekset valmiiksi kulhoihin niin leipominen on helppoa ja nopeaa. MIKSI? Lasten kanssa leipoessa on oivallinen tilaisuus opetella ikään kuin huomaamatta esimerkiksi tilavuuksia, määriä ja yhteenlaskua. Leipoessa opitaan mitä tarkoittaa puolikas, onko teelusikallinen enemmän kuin ruokalusikallinen jne. Kun varaa aikaa kiireettömään touhuamiseen muksun kanssa, voidaan eri raaka-aineita tuoksutella ja jopa tunnustellakin niillä vastapestyillä käsillä. Itse leivon kaksi- ja viisivuotiaan kanssa. Luonnollisesti pienemmällä tirriäisellä menee paljon tavaraa suuhun, eikä homma ole ihan niin pitkäjänteistä, mutta tärkeää on että hän saa touhuta mukana. Viisivuotias osaa jo monenmoista, pilkkoa veitselläkin, kun vain antaa siihen mahdollisuuden ja aikaa. Ja pysyy valppaana vierellä ohjeistaen ja tarpeen tullen viheltää pelin poikki .

Pidän tästä Tuulamantorttu-ohjeesta siksi, että se on helppo tehdä pientenkin lasten kanssa. Sähkövatkaimia ei tarvita, vaan kaikki saatetaan yhteen puuhaarukalla. Leipomukseen saa myös upotettua paljon strösseleitä, mikä on enemmän kuin suotavaa minun alati kasvavalle kokoelmalleni.

Ohje on alunperin leikattu irti jostakin lehdestä -vahvana veikkauksena Kotivinkki. Muuten toimin prikuulleen reseptin mukaan, mutta margariinin sijasta käytin voita. Lehden ohje kulkee otsikolla Mokkaruudut, mutta meillä on aina puhuttu Tuulamantortusta. Älkää kysykö miksi.

Tee 60 centtiselle uunipellille 1½-kertaisena.

TUULAMANTORTTU

Pohja:
150 g voita
2 munaa
1 ½ dl maitoa
2 dl sokeria
4 ½ dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 tl tummaa kaakaojauhetta

Kuorrute:
50 g voita
200 g tomusokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2-5 rkl vahvaa kahvia
1 tl vaniljasokeria

Sulata ja jäähdytä voi. Sekoita joukkoon munat ja maito.
Yhdistä kuivat aineet keskenään ja kumoa edellä mainittuun voi-muna-maitoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista keskellä 200 asteista uunia noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutuksen voi kattilassa, lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä piirakkapohjalle. Anna lasten ripsutella päälle sekalainen seurakunta strösseleitä. Meillä viisivuotias totesi tämän vaiheen olevan lempihommaansa. Jäähdytä jääkaapissa hetki ennen pilkkomista.

Sitten nauttimaan. Varaa esille kamera myös pikkulasten naaman kuvaamiseen kun syövät tätä herkkua.

Grüße aus dem hitzigen Bremen! osa 2/2

Bremenissä tuli luonnollisesti myös syötyä. Tämän postauksen teksti on kurottu kokoon viimeviikkoisen reissun ja kahden vuoden takaisen syksyasumisen (3,5kk) perusteella. Bremenin ruuista löytyy ihan omia sivustojaankin netistä, mm. täältä wikipediasta.

Kaksi vuotta sitten Bremenissä asuessamme Jukka teki meille kotona Knippiä saatuaan sitä työpaikkaruokalassa. Harvoin mikään jää minulta syömättä, mutta se kyllä jäi... Seuraavana päiväkirjamerkintä kahden vuoden takaa:

Illalla Jukka teki meille kotona paikallista "Knippiä". Purkin kyljessä luki sen sisältävän mm. sianlihaa, silavaa, sipulia ja kaurapuuroa. Tämä sössö siis paistettiin pannulla ja kyytipojaksi meille tarjoiltiin paistettuja perunoita sekä suolakurkkua. (Ohessa voi tarjota vaihtoehtoisesti myös omenasosetta). Sanotaan kohteliaasti että kurkku ja potut olivat hyviä...

Wikipedian sivulla on kerrottu myös perinteikkäästä Grünkohlista, joka toisinaan lyhennetään vain Kohliksi. Löysin tästäkin aiheesta kaksi vuotta vanhan päiväkirjamerkinnän. Tuo merkintä kertoo siitä kun olimme syömässä Jukan paikallisen kollegan luona:

Luvassa oli Bremeniläisen keittiön Grünkohlia. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla lauantain Knippin jälkeen... Ateria oli kuitenkin tosi hyvä! Siihen kuului kaalista tehty "mössö", perunaa, sianlihaa sekä läskisenä että vähemmän läskisenä ja Pinkeliä. Pinkel oli makkaraa, jonka kuorta ei syöty vaan sisus kaivettiin esiin ja sekoitettiin vihreän-ruskean kaalimössön kanssa. Ei kuulosta - eikä näytä- kovin herkulliselta, mutta kyllä se ihan ruuasta kävi. Jälkkäriksi oli näin suomalaisittain katsoen paksua kiisseliä kermalla.

Grünkohlin taimia Raatihuoneen torin liepeillä.

Schlachten Biergartenissa Weser-joen rannalla kävimme nauttimassa paikallisen Beck's-panimon tuotteita. Tiesitkö muuten että kyseinen olutmerkki on ihan kotoisin Bremenistä? Keskustan tuntumassa olevalle tehtaalle järjestetään kiertokävelyitä, joiden päätteeksi saa maistiaisia. Jukka sai ystävänsä kanssa silloin pari vuotta sitten kaupungissa asuessamme ekstra-annokset kun esittelijät kuulivat miesten olevan Suomesta.

Oluiden kanssa järsimme perisaksalaiseen tyyliin suolaista brezeliä eli rinkeliä.

Schlachten ravintoloista voimme erityisesti suositella LUV:a, josta saa italialaisvaikutteisia ruokia, saksalaiskeittiön omaavaa Paulanersia sekä espanjalaiskeittiötä ja tapaksia edustavaa Bodega del Puertoa. Kaikissa edellämainituissa ruoka, tunnelma ja palvelu on oikein hyvässä kurssissa hintaan nähden. Samalta rantakadulta löytyvässä Enchiladassa riitti yksi käynti hitaan ja töykeän tarjoilun, sekä kehnon ruuan takia. Paikallinen valistikin meitä että sinne mennäänkin lähinnä juomaan drinkkejä.

Tuoreita, korostan sanaa tuoreita, Berliininmunkkeja, Berliner. Tässä kuorrutuksena on suklaata, joka ei kylläkään ole ihan lempparia. Muita ei vain sillä hetkellä ollut tarjolla. Samaten munkkien sisällä oli kreemitäytettä, joka sekään ei saa pojoja minulta ja lapsilta, Jukallta taas roimasti. Se on sellainen mömmömies. Tuoreena nämä herkut ovat herkkuakin herkumpia. Tapahtumissa Saksassa on aina perävaunuja, joissa paistellaan uusia munkkeja asiakkaiden ostotahtiin. Sitten vain täytyy yrittää olla pysähtymättä joka munkinpaistopaikalle.
Ohittamaton saksalaissetti currywurst tyypillisimmillään ranskisten kanssa (pommes), joskin yhtä tyypillinen on kyllä makkara leivän välissäkin. Currywurstiin kuuluu siis possumakkaraa, joka toisinaan voi olla maustettu currylla, sekä tomaattikastiketta. Setin päälle ripsutellaan reippaalla kädellä currya. Toimii pikaruokana oikein hyvin! Kuvassaoleva annos on haettu päärautatieasemalta, jossa olimme lasten kanssa töllöttämässä junaliikennettä. Makkara paistettiin ensin tasolla ja sen jälkeen grillinsetä tunki sen koneeseen joka napsutti makkaran poikki kojeen alla odottavaan astiaan. Naks naks naks!
Tämä herkullinen possuannos naatiskeltiin Schnoorin tunnelmallisessa kaupunginosassa, ravintolassa nimeltä Becks in'n Schnoor. Lautasella hotkaisua odottaa possua, kanttarellikastiketta ja paistettuja perunoita talon tyyliin elikkäs Pfifferlinge in Rahm mit Schweinemedaillons und Bratkartoffeln. Pottujen seassa on runsaasti sipulia ja pekonia, mikä tekee annoksesta Tuhdin. oikein hyvää, jos nyt ei mitään valtavan upeaa.

Siinä ne päällimmäiset tosi lyhyesti :). Sitten vielä tuliaisiin.

Bremenissä on myös ikioma suklaatehdas Hachez. Tuonne tehtaalle ei valitettavasti pääse kierrolle. Tarkan markan ihmisille vinkattakoon että tehtaan kyljestä löytyy tehtaanmyymälä, josta suklaata irtoaa huomattavasti huokeammin kuin keskustan kaupoista.

Ostimme maistiaiksi muutamia uutuuksia, inkivääri-pippurisuklaata ja meloni-karpaloa. Ensiksimainittu on kovasti luonteikas suklaa pippurien ansiosta. Suuhun jää mukava mausteinen tuntu pitkäksi aikaa. Inkivääri maistuu lähinnä pehmentävänä taustalla. Pidimme molemmat!Melonikarpalossa meloni häviää kokonaan. Karpalot sen sijaan maistuvat mukavasti. Palat ovat mukavan kokoisia vaikka jälkkärikahvin kanssa nautittaviksi.

Tyypillisen saksalaisesti Bremenilläkin on oma jalkapallojoukkueensa, Werder Bremen. Kaikenmoista krääsää sen ympäriltä löytyy tuteista ja mukeista fanipaitoihin ja kaulaliinoihin. Ostinpa minäkin Werder-jalkapallonpuolikashedelmäkarkkeja, mutten osta toiste. Pelkkää kumia ja mauttomuutta pussikaupalla.

Jukka teki erikseen ratikkareissun kaupungin laitamille Real:iin hakien näitä viinejä. Pidämme kovasti tämän punkun helppoudesta ja mausta. Monet viinejä enemmänkin maistelleista ystävistämme ovat pitäneet tästä vinkusta.

Sokerina pohjalla vielä esiteltäköön ihastuttavat piparkakkumuotit, jotka valitsimme kotiintuotaviksi tuliaisiksi. Haksahdin taas myös muffinivuokiin - meillä alkaa olla niitä aika kokoelma vaikka en edes leivo paljoakaan muffinsseja.

Grüße aus dem hitzigen Bremen! osa 1/2

...sillä hikistä oli asteiden paukkuessa reipasta kolmeaviittä! Piipahdimme siis viime viikon keskipaikkeilla Saksan Bremenissä, jossa olemme asustaneet koko perheen voimin syksyn 2007.

Meiltä Nummelasta nopeimmin ja kätevästi tuohon kaupunkiin pääsee Tampereelta Ryanairilla, monesti vielä törkyhalvallakin. Lentokenttä Bremenin päässä on vain 10 minuutin ratikkamatkan päässä keskustasta, joten kohdetta on todella helppo lähestyä.

Blogia ahkerasti lukeneet varmaan jo arvasivatkin että olimme taas mukana miehen työmatkalla. Jukan painaessa hommia me keksimme itsellemme viihdykettä. Eikä se tutussa kaupungissa tuottanut lainkaan vaikeuksia.

Aamupalan voimalla startattiin helteeseen hikoilemaan. Leipäkärryt ja mehiläispesät täynnä hunajaa olivat hauskoja juttuja aamupalalla. Muuten talo tarjosi aika perussettiä.

Ensin suunnistimme keskustaan, jossa ihmettelimme torin herkkuja Raatihuoneentorin takana. Miten voi ollakin noin komeita rosmariinipuskia?!
Upeita värejä alkusyksyn sadosta.

Torilta olikin hyvä siirtyä kuuntelemaan, mitä tapahtuu kun nakkaa kolikon "sadevesikaivoon". Näinkin yksinkertainen asia irrotti riemunkiljahduksen poikineen!

Schnoor on tunnelmallinen, kotoisa ja romanttinen osa Bremenin vanhaa keskustaa.

Schnoorissa ihmettelimme tonttujen kotia, kapeita kujia ja houkuttelevia näyteikkunoita.

Pakkohan meidän oli myös piipahtaa Joulukaupassa. Voi sitä säihkettä ja kimallusta!

Lounaan nappasimme mukaan jostakin pizzakojusta. Lapset haukkailivat eväitään hotellin ikkunalaudalla tarkkaillen samalla ratikoiden liikkeitä ja rautatieaseman edustan hälinää. Sitten tuhisemaan päiväunille keräämään lisäenergiaa loppupäivään!

Bürgerparkissa jätskitauolla leikkien lomassa.

Seuraavana päivänä ihailtiin kellojen soittoa ja muuttuvaa seinää Böttcherstraßella. Kävimme myös ostoksilla, tuijottamassa junia rautatieasemalla ja laskemassa isoa liukumäkeä keskustassa, Kauffhofin ja C&A:n välissä.

Schlactella, Weser-joen rannalla kävimme nappaamassa napaan ruokaa. Lapset seurailivat sillalta veneitä ja proomuja.

Törmäsimme myös Bremeniläiseen traditioon rannassa. Kaksi miestä lakaisivat portaita yrittäen siivota kavereidensa sinne viskomia pullonkorkkeja. Näin on tehtävä jokaisen 30-vuotta täyttävän naimattoman nuorukaisen. Työn saa lopettaa vasta saatuaan suukon neitsyeltä. Pojat koettivat kovasti kinua pusua 2-vuotiaalta tyttäreltämme, mutta neiti ei lämmennyt tuntemattomille. Hyvä niin! :)

Jo mainittujen "nähtävyyksien" lisäksi perheemme suosittelee musikanttipatsasta ja possupatsaita keskustassa, tiedekeskus Universumia ja nukketeatteria Schnoorissa. Bürgerparkissa on paljon leikkipaikkoja lapsille. Keskustan nurkilta löytyy yksi mukava spielplats Kunstahallenia vastapäätä.

Shoppaillessa kehotamme keskustan lisäksi suuntaamaan myös Ostertorsteinweg:ltä alkavaan Vierteliin. Sieltä löytyy muutama oikein mainio keittiötavaraliikekin.

Bremenissä on monia mukavia tapahtumia ja suuriakin festivaaleja. Pari syksyä taaksepäin pääsimme kokemaan sekä Freimarktin (vähän vastaava kuin Oktoberfest) että Joulumarkkinat. Freimarktia varten paikanpäälle pystytettiin valtava huvipuisto, jossa oli ravintolatelttoja, todella pelottava kummitustalo ja kaksi vuoristorataa - noin jotain mainitakseni. Joulumarkkinoilla taas maisteltiin glühweinia sekä nykyaikaisilla että vanhanajan markkinoilla. Erittäin suositeltavia tapahtumia kumpikin.

Seuraavassa postauksessa jo enemmän ruokaa.

Savustettu tyrnihunajasiika

Kuukauden ruokahaasteeseen oli pienimuotoinen pakko osallistua, sillä Herkku ja Koukku-blogin kuuluttama aihe oli niinkin inspiroiva kuin Luonnon antimet. Halusimme kokeilla jotain itsellemme uutta ruokaa. Yhteisen pohdinnan jälkeen pääsyimme savustamaan siikaa ja sipelemään se ennen paistoa tyrnihunajalla.

Hunajanhan voisi tehdä itsekin lisäämällä kuivattujen tyrnien muruja hunajaan. Me olemme ostaneet omamme valmiina Tuunalan lumosta.

Kala maistui selkeästi savustetulta. Pippuroiminen hiukan jyräsi tyrnin makua, joten suosittelemme olemaan varovaisia maustamisessa. Kala oli oikein hyvää ja pinnaltaan kaunis. Kanervankukkia piti vielä ripsutella kalan ylle kaunistukseksi, mutta se unohtui touhutessa. Onneksi salaatin ruusut hiukan paikkasivat asiaa.

Savukala tarjottiin nokkosmuussin ja Villivihreistä kootun salaatin kanssa. Salaatti sisälsi hentoisia siankärsämön lehtiä, pihatähtimöä ja ruusun terälehtiä. Villivihanneksista puheenollen muuten: löysin tässä syksyllä kirjaston lastenosastolta mainion kirjan Villiinny villivihanneksiin. Sen on kirjoittanut Raija Kivinen. Kirja tarjoaa ainakin aloittelijalle hyviä vinkkejä villien keruuseen ja säilömiseen, värillisiä valokuvia myöden. Tulen takuulla lainaamaan teoksen keväällä uudestaan.

Mutta sitten jo savustamaan suomalaista kalaa!

2 pikkusiikaa, yhteensä 500 g
merisuolaa

4 rkl tyrnihunajaa
sitruunapippuria

3 dl savustuspuruja

Fileoi siiat. Laita fileille reippahasti merisuolaa. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa. (Keitä fileointitähteistä kalaliemi ja pakasta jos et tarvitse sitä heti).

Pyyhi suolat kalan pinnalta. Valele fileet tyrnihunajalla ja ripsuttele päälle sitruunapippuria. Ole pippurin kanssa varovainen.

Laita savustuslaatikon pohjalle 3 dl puruja. Aseta kalat ritilöiden päälle. Savusta grillissä noin vartti. Nauti savukalaa terassilla lisukkeiden kanssa - mmmmmm!

Kiinnostuneille vinkattakoon, että blogissamme on myös tunniste luonnon aarteista, josta löytyy lisää vastaavanlaisia herkkuja.

Wuosisatamarkkinoilla Vihdissä

Piipahdimme eilen kirkonkylällä, eli Vihdin keskustassa tallailemassa läpi Wuosisatamarkkinat. Olipas mukava tapahtuma! Muksut oli huomioitu hienosti. Vaikka myöhästyimme Lasten Raitista, oli rannassa vielä neljän jälkeenkin mahdollisuus paukuttaa rumpuja, taiteilla yhteismaalaukseen ja kuunnella satua teltassa. Kävipä tyttäremme myös tanssimassa lehmän ja peikon kanssa! Myyjiä markkinoilla oli monenlaisia, mutta niin tavanomaiset lakukauppiaat ja krääsämyyjät puuttuivat. Paikanpäältä sai ostaa mm. itsekeiteltyjä hilloja ja mehuja, kaunista keramiikkaa, hunajaa, savukalaa, vohveleita ja leivonnaisia vain muutamia mainitakseni. Itse sijoitimme ylläolevasta kojusta Himalajansuolaan, jota on kehuttu ainakin täällä Pinean blogin kommenteissa. Ostimme myös Vierelän luomutilan kojusta kauniita punasipuleita, upean lilaraidallisia valkosipuleita sekä yksikyntisiä valkosipuleita. Ohrajauhojakin hamstrasimme lettutaikinan tekoa silmälläpitäen.

Tässä kojussa myytiin mm. leivän pistelyyn tarkoitettua härpäkettä sekä ihania piparkakkumuotteja. En kuitenkaan sortunut nyt ostamaan muotteja - syy selviää teillekin seuraavista postauksista. Yläkulmassa roikkuva kartion mallinen, rei'itetty esine toimii nyt tuikkulyhtynä, mutta historia on paljon mielenkiintoisempi. Ennenmuinoin meinaten naiset laittoivat moisen härvellyksen kynttilöineen isojen hameidensa alle lämmittämään mennessään kylmään kirkkoon Jumalanpalvelukseen. En suosittele minihameiden kanssa! Tällaisia mielenkiintoisia tarinoita sitä kuulee, kun vain pysähtelee ja kyselee.

Jäikö tuon paikan anti epäselväksi?

Ennen lähtöä lapset saivat syöttää vielä lampaita. Tämä tuntui olevan oikein hauskaa!
Ilmapallot tanssivat naruissaan kun suuntasimme kotia kohti, taas yhtä elämystä rikkaampana.



Muuten, huomasithan kutsun!

Tervetuloa!

Oikein lämpimästi tervetuloa

rentoon tapaamiseen meille Vihdin Nummelaan

la 19.9 iltapäivästä sunnuntaihin asti
(tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin).

Yöksi voi siis jäädä.

Lapsemme ovat hoidossa,
joten juhliminen hoidetaan aikuisten malliin.

Ruokailu voitaisiin hoitaa nyyttäriperiaatteella, eikös?
Grilli(t) kuumenevat ja muukin köökkivarustus on vapaassa käytössä.

Ilmoittautuminen sähköpostiin.

Sovitaan siellä myös asioita tarkemmin.

Toivottavasti paikalle saadaan paljon vanhoja ja uusia tuttuja herkkuineen ruokablogien ympäriltä.

Munakoisokääröt spagettitäytteellä

Huh! Nummelassakin on hyvä kirjasto.

Lainasin sieltä yhtenä päivänä kasapäin reseptejä sisältäviä opuksia, joista yksi oli palkittu "Fantastico! Modernia italialaista ruokaa". Sen on kokoonkursinut Gino D'acampo. Kirjassa on hyvänoloisia, mutkattomia reseptejä ja herkullisia kuvia.

Keittokirjan alussa on vinkkejä onnistuneeseen ruuanlaittoon ja yksi niistää opastaa, ettei valkosipulia ja sipulia sovi kypsentää yhdessä tai sekoittaa samaan ruokaan. Minulle tämä oli uusi juttu, enkä kyllä osaa ihan allekirjoittaa. Sekoittamattomuutta perusteltiin sillä, että jokaista/kumpaakin raaka-ainetta tulee kunnioittaa. Esimerkiksi Jukan loistavaan tomaattikastikkeeseen mahtuvat sipuli ja valkosipuli kummatkin.

Eniveis, ensimmäisenä testinkiin päätyivät munakoisokääröt, jotka loistavat jo kirjan kansikuvassakin. Munakoisokääröjen idea on pitkälti sama kuin sisilialaisessa spagettivuuassa. Pidin silti enemmän näiden kääröjen rakenteesta, sillä vuuassa spagetti pakkaantui makuuni hieman liian tiiviiksi. Hyvää se oli silti, mutta tämä oli vain parempaa. Ulkonäkökin miellyttää enemmän, joskin yksin aseteltuna homma toimii paremmin kuin ylläesitellyssä ryhmäkuvassa. Nälkä vain oli kova, suonette anteeksi.

Meillä kääröt tarjottiin grilliruuan kaverina (eikä kukaan yllättynyt), mutta menisivät myös runsaampina annoksina ihan pääruuasta tai vaikkapa alkupalanakin.

Munakoisokääröt spagettitäytteellä
4 annosta

2 (pitkänmallista) munakoisoa
öljyä

öljyä
1 silputtu valkosipulinkynsi
500 g tomaattimurskaa
10 tuoretta basilikanlehteä
suolaa
mustapippuria

350 g spagettia
mozzarellaa
pecorino-juustoa

Viipaloi koisot ohuina pituussuunnassa. Itketä jos haluat (ripottelemalla pintaan suolaa ja asettamalla ritilälle tms. puoleksi tunniksi, sitten pyyhkimällä koison "itkemät kyyneleet" pinnalta) tai ala paistaa heti kuten minä. Eli kuumenna (parila)pannu, sutikoi viipaleiden pinnalle öljyä vaikka pullasudilla ja paista pannulla pari minuuttia per puoli. Itse paistoin munakoisoviipaleet jo tunteja ennen varsinaista ruokailua. Munakoisojen päätypalat, joita on turha koettaakaan rullata, pilkoin palasiksi ja pakastin tulevaa käyttöä varten. Olisihan ne voinut silppua vaikkapa tomaattikastikkeenkin joukkoon.

Kuumenna pikkukattilassa öljyä ja kuullota siellä valkosipuli. Älä anna ottaa väriä, sillä silloin valkosipulin maku muuttuu kitkeräksi. Lisää tomaattimurska ja mausta. Hauduta ilman kantta ainakin vartti ja sekoittele välillä. Nosta pois levyltä, lisää basilikanlehdet ja anna jäähtyä haaleaksi. Luonnollisesti voit käyttää omaakin hyväksihavaitsemaasi tomaattikastikkeen reseptiä.

Keitä spagetti tai vaikkapa linguine-pasta ohjeen mukaan juuri juuri kypsäksi. Valuta ja yhdistä tomaattikastikkeen kanssa.

Pistä uuni kuumenemaan 200 asteiseksi.

Nosta paistettu munakoisoviipale pellille. Aseta viipaleen keskelle mozzarellapala ja tähän päälle tomaattikastikepitoinen spagetti. Käännä munakoison liepeet koko homman yllen ja pyöräytä koko nyytti ympäri niin että liepeet jäävät alle. Näin sain omat pallurani pysymään hyvin koossa. Itse laitoin kyllä mozzarellan vasta spagetin jälkeen, jolloin turhan paljon juustoa valui pellille. Uskon että opastamani tapa on parempi. Ripsottele päälle vielä pecorinoraastetta.

Paista kääröjä uunin keskiosassa kymmenisen minuuttia tai kunnes juusto on sulanut. Jos olet tosi malttamaton, maistuu se pecorino puoliksi sulaneenakin ;).

Marjaisia leivoksia makeannälkään

Minua on jo pitkään kutkuttanut yhdistää leivonnassa mustikoita ja valkosuklaata. On vain pitänyt odotella marja-aikaa näiden tummansinisten kaunokaisten osalta, sekä oikeaa reseptiä. Ensinmainittu on juuri käsillä ja jälkeenmainittu löytyi Risulinna-blogista. Siellä leivokset oli kruunattu mansikoilla.

Nämä ovat mainioita paketteja jälkkäriksi tai kaffepöytään. Helppoja ja nopeahkoja tehdä vaikka lastenkin kanssa sekä kivan näköisiä ja herkullisia. Yllättäen leivokset eivät olleetkaan hurjan makeita, vaan juuri sopivanoloisia herkkupaloja.

Leivospohjiin voit käyttää kaupan valmista murotaikinaa tai pyöräyttää sellaisen itse näin:

noin 15 kpl pikkuleivospohjia

175 g vehnäjauhoja

hyppysellinen suolaa

75 g huoneenlämpöistä voita

2 munankeltuaista

1 rkl kylmää vettä

40 g (½dl) sokeria

Yhdistä aineet kulhossa ja sekoita sileäksi. Muotoile palloksi, kelmuta ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin. Painele sitten leivosvuokiin, joita ei runsaan voin takia tarvitse edes voidella. Paista uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia. Jäähdytä.

Täyte:

150 g valkosuklaata sulatettuna

150 g tuorejuustoa

vaniljasokeria maun mukaan

Sekoita täyteaineet, maistele sopivaksi ja lisää jäähtyneisiin leivospohjiin. Kruunaa marjoilla tai millä nyt huvittaa. Itse suosittelen mustikoita, poikamme taas nompparelleja.

Kokeilin täyttää muropohjaisia leivoksia myös maitosuklaan ja Partaäijän sekoituksella, vadelmanmollukoilla koristellen, mutta maku ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin valkosuklaisissa. Myös ulkonäkö oli mielestäni tunkkaisempi. Lapset ja Jukka kyllä tykkäsivät!

Ai kuka Jukka? Olemme nyt siirtyneet käyttämään omia nimiämme nimimerkkien sijaan. Tästä lähtien Hyppysellinen on Merituuli ja Pastapää Jukka. Niin että iltaa vaan!

Koivikko ja Kellari

Kävin eilen herkuttelemassa suullani ja silmilläni Koivikko- ja kellari-näyttelyssä. Puhtaiden makujen puolesta ry oli koonnut yhteen eri elämänalueiden taiteilijoita Myymälä 2:een.

Yllä olevassa kuvassa Anu Osvan ikuistama Jakutia-karjan edustaja himoitsee Sami Tallbergin rannoilta kokoamaa villivihersalaattia. Enkä mene vannomaan etteikö sarvipää haluaisi ahmaista suuhunsa myös Satomi Sigimoton mustikkaisia- ja mansikkaisia valkopapupalluroita tai loistavasti marinoituja kanttarelleja, juustoja... Maistiaisia saimme kaiken muun mainitsemattomankin lisäksi myös Heikki Ahopelton kyytönmaidosta valmistetuista juustoista, jotka olivat kertakaikkisen loistavia. En ole oikein koskaan pitänyt valkohomejuustosta, mutta tämä vei mennessään suorastaan sulaen suuhun!

Järjestävä taho, Puhtaiden Makujen Puolesta ry, on yhdistys, joka pyrkii kehittämään vaihtoehtoja teollisuudella ja kaupalle arvoinaan mm. tuotannon eettisyys, kestävä kehitys ja pien- ja lähituotannon konkrettisten elinehtojen parantaminen. Tärkeällä asialla siis, jotta meillä jatkossa olisi muitakin vaihtoehtoja kuin vakuumiin pakattu valmiiksi marinoitu liha, ihan vain yhtenä esimerkkinä. Lisätietoa heidän nettisivuiltaan Kiehuu.fi.

Paikanpäällä Myymälä 2:ssa maistettiin esimerkiksi kaskinaurista, jota soisi kyllä löytyvän vaikka lähikaupastammekin. Se oli upean makuista!

Patrik Lindströmin, Ravintola Elviiran keittiömestarin taidonnäytteitä.

Olkimarjoja, strawberry.

Ihania astioita, kaunista taidetta, mukavaa tunnelmaa... Sopii mennä haistelemaan ja maistelemaan itse. Touhua on kellarikerroksessa sunnuntai-iltaan saakka. Tarjolle luvattiin tästä päivästä alkaen mm. kaskinauriskeittoa!

Kiven Säästöpossusta Kolakylkeä

Näin herkullisia possun kyljistä tulee Hans Välimäen kolaisella ohjeella, mutta edetäänpä nyt jossain järjestyksessä.

Muutettuamme tänne Vihtiin olemme päättäneet tutustua koko perhe lähimaaston erilaisiin luomutiloihin. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Kiven Säästöpossu Karkkilassa.

Lapsemme seurasivat kovasti innoissaan possujen touhua ulkona syöttäen niille mm. heinänkorsia. Oli varmaan tosi herkkua possujen mielestä.

Luomutila eroaa tavallisesta possulasta selvimmin väljempien tilojen ja luomurehun myötä. Teurastusmatka on parisenkymmentämetriä, joten eläimet eivät joudu kärsimään pitkistä kuljetusmatkoista. Luomupossut saavat imeä emakon nisiä kauemmin kuin vastaavat heput tavallisessa sikalassa. Tämä luonnollisesti hidastaa uuden possupesueen saamista. Kärsäveikoilla on myös enemmän tilaa touhuta, jolloin teurastuspainoon pääseminen (ehkä heidän tapauksessaan joutuminen?) kestää kauemmin. Näistä yhteensä kertyy luomupossun korkeampi hinta, joka nyt ei kyllä oikeasti niin kauhean korkea ollut. Jauheliha tilalta ostettuna oli esimerkiksi kuutisen euroa kilo. Yleensä tilaukset tehdään etukäteen, mutta ystävällinen emäntä myi meille pakkasesta lihaa käynninkin yhteydessä.

Tilan emäntä Reetta Kivi hoitaa possujen paloittelun ja tiesi kertoa ettei Suomessa voi enää opiskella lihanleikkausta. Mietitytti vaan, että mites jatkossa jos lihatiskilllä möllii kokonainen tai puolikas possu. Mitäs sille tehdään?

Olimme hurjan tyytyväisiä saamaamme palveluun, tarinointiin ja resepteihin, joten tilata pätkäytimme puolikkaan possun. Sovimme yksityiskohtaisesti miten haluamme possunpuolikkaamme paloiteltavan. Osana pakettia on joulukinkku, joka jää kylläkin kinkkuhotelliin lähempänä ajankohtana noudettavaksi.

Ja sitten itse syömiseen, tuohon (melkein) aina niin mukavaan asiaan. Ohjeemme on Hans Välimäen "Grillistä", jota ryydittävät Sami Repon mainion rennot kuvat. Pieniä muutoksia kyllä marinadiin teimme. Välimäki keittää ensin lihaa kolme varttia ja grillaa siihen sitten pinnan. Meillä Pastis hoiti koko homman kotiin grillissä.

Kolakylki grillissä

Keitä marinadi sakeaksi seokseksi seuraavista aineksista miedolla lämmöllä:

4 sipulia pilkottuna
2 tl savunmakuista paprikajauhetta
1 dl öljyä
4 rkl tomaattipyrettä
tomaattimurskapurkki
1 dl valkoviinietikkaa
4 rkl sokeria
4 rkl fariinisokeria
2 tl suolaa
mustapippuria
kuivattua chiliä maun mukaan
3 rkl siirappia
1 appelsiinin kuori ja mehu
3 rkl dijonsinappia
1 dl kolajuomaa

Hiero marinadi huolellisesti lihan pintaan ja grillaa epäsuoralla lämmöllä pari tuntia. Voitele possua myös grillauksen aikana. Kylki on valmista nautittavaksi kun pinta on kauniin tummanruskea, hiukan kärähtänytkin. Meillä marinadi riitti reippaasti kahteen kylkipalaan ja loput vielä pakastimme.

Aloituskuvassa luullinen kylki paloiteltuna ja valmiina jäystettäväksi. Säästöpossun kylkipaloissa oli reilusti läskiä pinnassa - oi nam!

Grillausasuksi Pastis suosittelee tässä Globe Hopen tehtaanmyymälästä hankittua, Ruotsin armeijan kankaasta tehtyä essua ja patakinnasta. Tyyliä, toimivuutta ja ekologiaa - aika hyvä paketti aika hyvän paketin yllä ;).