Tuunalan Lumon hunajaa

Matkalla Pastapään isän järvenrantapaikkaan on kyltti Tuunalan Lumon hunajatilalle. Päätimme käydä piipahtamassa tuolla mehiläisten keskellä tarinoiden ja makean toivossa. Saimme molempia!
Paikan isäntä kertoi mielellään ja asiantuntevasti hunajanteosta lasipesän äärellä, joka oli tuotu myyntitupaan havainnollistavaksi esimerkiksi. Päällimmäisenä käynnistä jäi mieleen, miten suuritöinen homma hunajan valmistus on mehiläisille ja siitä eteenpäin ihmisille.
Mehiläisten elämä on melko julmaa ja työntäyteistä, näin kaupunkilaisihmisen näkökulmasta katsottuna. Ensimmäisenä kuoriutunut kuningatar (merkitty sinikynällä) tappaa puremalla vielä kuoriutumattomat kuningatarehdokkaat ja saa näin diktaattorin oikeudet pesään. Ilman kuningatarta koko pakka sekoittuisikin.

Mehiläiset hakevat erikseen mettä ja siitepölyä, joidenkin tutkimusten mukaan jopa huiman viiden kilometrin takaa. Pääosin "reviiri" on kuitenkin puolisentoista kilometriä. Tavara tuodaan takaisin pesään ja medestä haihdutataan neste. Miettikääpä pientä mehiläistä suristen roudaamassa pesään olemattoman pientä mesiannosta, josta käyttökelpoinen aines on vielä murto-osa. Ei käy kateeksi!

Hunajassa maistuu se, mistä mehiläiset ovat keräystyötään tehneet. Ostamassamme hunajassa Tuunalan isäntä kertoi olevan niin paljon makeutta, että se on pääosin voikukkaa. Uuden sadon hunaja onkin makeampaa kuin vaikkapa viimevuotinen. Hunaja säilyy kuitenkin useita vuosia, mutta muuttaa ajanmyötä makuaan, ravintoainepitoisuuttaan ja rakennettaan.

Alla näette museoidun koneen, jonne kennojen muodostamat kakut asetettiin. Sitten konetta pyöritettiin vinhaa vauhtia, jolloin hunaja roiskui vehkeen seinille valuen ulos lattianraissa olevasta putkesta astiaan.

Tuunalan tilalla sai maistella hunajoita ennen ostopäätöstä. Päädyimme sijoittamaan maustamattoman hunajan lisäksi tuotteisiin, joihin oli lisätty luontaisia aromeja, ei esansseja. Näitä ei kuulemma enää saa kutsua hunajaksi, vaan makeaa sisältävien purkkien kyljissä luki "vaniljalumo", "tyrnilumo" ja "tervalumo". Tilalla viljellään myös valkosipulia, joita ostimme säilöttynä chili-hunajassa.

Hunajaa käytetään ruokiin mausteeksi ja makeutusaineeksi, ehkäisemään bakteerien kasvua, edistämään ruuansulatusta...vain muutamia hyväätekeviä asioita mainitakseni.

Vaniljaisen makuista hunajaa on suotavaa lusikoida väikkymään vaikkapa mansikoiden päälle, kun nautiskellaan rannassa paistettuja muurinpohjalettuja kuoharin kanssa. Lisää hunajavinkkejä löydät blogistamme naputtelemalla sivupalkista löytyvään "hae ruokablogeista" alle sanan hunaja ja täppäämällä "hae vain tästä blogista". Jos et täppää, hakusi osuu kaikkiin Makuhaku-palveluun kirjoittautuneisiin suomalaisiin ruokablogeihin. Hienoa vai mitä! Erityisesti voimme suositella isäni savustettua hunajasavulohta.

Suomen Mehiläishoitajain Liitolta voi katsastaa lisätietoa aiheesta.