keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Salvianmakuiset kurpitsat sipulipedillä

Ostamme toisinaan kirjastosta poistokirjoja. Hintaa niistä pyydetään palttiarallaa euron, lastenkirjoista vähemmänkin. Viime syksynä joku retku repi Vihdin kirjaston keittokirjoista yksittäisiä sivuja irti, joka johti sitten kyseisen kirjan poistomyyntiin. Huonoin puoli hommassa oli se, että uusien keittokirjojen hankinta meni myös jäihin. Retkut käyttäköön kopiokonetta ja jättäkööt myös meille muille lainastoa hyödyntäville ne houkuttelevat reseptit kirjoihin kiinni! Nih!

Yksi poistomyynnin loistolöydöistä on ollut Maxine Clarkin "Makuja Toscanasta". Siitä on merkitty monta reseptiä kokeiltavaksi. Kuvat ovat paitsi herkullisia, myös tunnelmaltaan italialaisia.

Jukka halusi kokeilla työpäivän päälle tätä kurpitsaista herkkua, kunhan minä puukauhoisin sen keralle kurpitsarisottoa. Sovittu!

Risotto ja kurpitsat ovat aika samanmausteiset, joskin balsamiviinietikka tuo jälkimmäisiin hauskaa "syrjää". Näitä kurpitsalohkoja tullaan taatusti tekemään uudestaankin - vaivatonta ja hurjan hyvää!

Suosittelemme varaamaan aterialle hyvää vaaleaa leipää. Kurpitsavuuan pohjalle muodostunut neste on meinaten huiman hyvää - me uitimme siellä leipäpaloja yhä uudestaan ja uudestaan.
Hän on Sonja-kurpitsa halkaistuna

SALVIAN MAKUINEN KURPITSA-SIPULIPAISTOS
zucca arrostita con cipolle e salvia

750 g tuoretta kurpitsaa
6 rkl oliiviöljyä
2 isoa sipulia viipaloituna
12 tuoretta salvianlehteä
hyppysellinen kuivattua chiliä
1 rkl punaviini- tai balsamiviinietikka
suolaa
mustapippuria
vaaleaa leipää nesteen suuhun saattamiseen

Poista kurpitsasta siemenet (ne voi myös halutessaan käyttää johonkin vaikka paahtamalla) ja kuori. Leikkaa pitkiksi viipaleiksi.

Pane 4 rkl öljyä uunivuokaan ja lisää sitten sipulirenkaat. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

Asettele kurpitsaviipaleet sipulin päälle. Laita näiden päälle salvianlehdet. Lorauta ylle loppu öljy. Mausta chilillä, pippurilla ja suolalla. Anna paistua 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Pirskota paistoksen päälle etikkaa ja tarjoa heti.

10 kommenttia:

pinea kirjoitti...

Ja taas löytyi salvioillekin käyttöä :) Kuulostaa herkulliselta (ja näyttää myös).

Mutta kuka kumma on niin pöllö että irrottaa kirjaston kirjasta sivuja o_O Kun on kopiokoneet ja kameratkin keksitty!!

Merituuli kirjoitti...

Kyllä! Minusta nuo värit ovat tässä ruuassa erityisen kauniit. Syksyiset.

Pöllö mikä pöllö :Z (<- toi on niinkun irvistys). Tuo kamerapointti on hyvä. Me molemmat Jukan kanssa monesti otetaan kameralla kuvia esimerkiksi resepteistä, jos ollaan kyläpaikassa tai vaikkapa kampaajantuolilla havaittu hyvä juttu.

Virpi kirjoitti...

Kirjastontätinäkin työskennelleenä täytyy myös murista moisille sivurosmoille, jotka vaikeuttavat kuuliaisten kirjastonkäyttäjien kokkailukokeiluja toiminnallaan!

Kurpitsapaistos sen sijaan näyttää tosi kauniilta, ihanat värit tosiaan :)

Nelle kirjoitti...

Ostin muuten kurpitsaa juuri! Tämäkin olisi ihan kokeilemisen arvoinen jutukka!

Yaelian kirjoitti...

Enpäs tiennytkään,että poistokirjoja myydään kirjastossa.Hyi että on tuollaisia retkuja jotka repivät toisten kirjoista sivuja irti,hävetköön!
Salvia on sellainen yrtti,mitä en kauheasti ole tullut käyttäneeksi.Kunhan tämä low card-kuurin eka vaihe loppuu,voisin tehdä tuota.

Merituuli kirjoitti...

virpi: mun toiveammatti oli joskus kirjastontäti <3.

Nelle: me taidamme ostaa uuden viikonloppuna ja kokeilla muitakin mausteita. oli hyvvää!

Yaelian: mekin olemm käyttäneet salviaa aika laiskasti, mutta lähiaikoina niin paljon (kuivaamisen lisäksi) että puska on huvennut melkein olemattomiin.

Muutenkin yrttejä täytyy kuivata ahkeraan nyt kun kylmä ei niitä vielä kunnolla ole purrut. Basilikaa oli käynyt jo näykkäämässä viime yönä.

Anonyymi kirjoitti...

Moikkis! Googlailimpa vauvakutsu-runoja ja sattui osuma sivullenne :)

Terkuin Merja Bella Vanillasta :)(jospa sitä ehtisi muussakin muodossa ruokaa tehdä kuin soseena :D)

Merituuli kirjoitti...

Siis Rossana :D?

Sitä kokkailua mekin odotamme! Mites on pikkuisen kanssa mennyt?

Anonyymi kirjoitti...

Siis Rossana :) No on niin kiirettä pitänyt, että en ymmärrä miten kukaan lasten kanssa joutaa blogiruokia kokkailemaan. Kyllä ollaan menty pinaattikeitto- ja kinkkukiusauslinjalla :D Ei auta laitella kolmea päivää muffineita ja odottaa hyvää valoa.

Merituuli kirjoitti...

Rossana/Merja: Kyllä se siitä tasoittuu (tai sitten ei). Se pienoikainen on kuitenkin tuhannesti tärkeämpää kuin bloggailut, joten mitäs tuosta. Kaikella on aikansa ja paikkansa :). Kieltämättä silti mieluusti näkisin sinutkin taas bloggamassa.

Blog Widget by LinkWithin