lauantai 18. heinäkuuta 2009

Metsän tarjoamat jälkiruuat

Pappa sai järveltä hauen ja ajattelimme tehdä sen kylkeen kermaista kanttarellikastiketta. Pettymykseksemme metsä ei tarjonnut meille ainuttakaan keltavahveroa, mutta jotain muuta onneksi silti.

Mustikat olivat kypsyneet jo aurinkoisilla paikoilla, samoin metsämansikat.

Siirtokivilohkareiden kyljistä löysimme valtaisan kallioimarrekasvuston. Kaivoin esiin juuria, jättäen niitä kuitenkin runsaasti lisääntymäänkin. Pesimme ja kuorimme juuret sitten laiturilla Pastiksen kanssa ja kuivatimme ne rutikuiviksi auringossa. En tiedä onko tämä oikea tapa säilöä juuria, mutta koitetaan nyt näinkin.
Lakritsaisen makuista kallioimarretta laitettiin jo tuoreeltaan maustamaan kermavaahtoa, joka taasen kuorrutti mustikoita. Taannoisessa 10+Kiehuu-projektin Villiyrttitapahtumassahan kallioimarteella oli maustettu paahtovanukasta. Jatkossa raportoimme toivottavasti lisää kokeiluja maistuvan juuren ympäriltä, yksi on jo työn alla.

3 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Mua niin harmittaa,etten ehtinyt nähdä mustikoita valmiina.Niiden poimiminen on sellaista rauhoittavaa hommaaa ja tulos tietenkin aina herkullinen,pensasmustikat ja mauttomat pakastetut mustikat ei sellaiselle vedä vertaa!
Jännää tuo kallioimarteen käyttö!

Veera kirjoitti...

oujee!

Hyppysellinen kirjoitti...

Yaelian: uskon! mustikat on kyllä hyviä ja upean värisiä. minäkin tykkään metsässä oleilusta kun on jotain puuhaa, mutta sattui olemaan hellekeli ja paarmat pirulaiset kiusasivat.

Veera: Jee jee!

Blog Widget by LinkWithin