Villisian kasler grillissä

Kuten sanottua, juhannuksena grillasimme villisian kasleria. Kyseisen lihan grillaamisesta ei ollut kenelläkään porukastamme aiempaa kokemusta, joten netti, tutut ja yhteinen pähkäily Nellen ja miehensä kanssa otettiin käyttöön. Päädyimme yhteistuumin valmistustapaan, joka kirvoitti ruokapöydässä sanoja "upeaa", "ankanrinnan tapaista" ja "hyvistä raaka-aineista syntyy priimaa"- lausahduksia. Vaikka olimme syöneet villisikaa muussa muodossa, kasler grillattuna pääsi yllättämään puhtaalla, syvällä maullaan ja kauniilla tummuudellaan.

VILLISIAN KASLER GRILLATEN

1,6 kg villisian kasleria

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

Ota raaka kasleri hyvissäajoin huoneenlämpöön.

Lämmitä grilli kuumaksi (250 astetta) ja paista kokonaisen kaslerin pinnat. Siirrä joka puolelta paistettu liha epäsuoraan lämpöön. Alenna lämpöä noin 170 asteeseen ja myöhemmin vielä 150 asteeseen. (Nelleläisten grillissä on lämpömittari). Grillaa kokonaisuudessaan, siis pintojen paisto mukaanottaen noin tunti, kunnes lihan sisälämpö on 50 astetta.

Ota kasler pois grillistä ja kääri folioon. Anna lihan levätä foliossa 15 minuuttia. Näin liha pitää nesteet sisällään eikä leikatessa valuta niitä leivinlaudalle. Avaa folio, leikkaa liha ja tarjoile. Jokainen voi ripsiä lautasellaan haluamansa määrän suolaa ja pippuria kaslerpalalleen.

Meillä kaslerin kanssa syötiin uunipaahdettuna uusia perunoita, joille oli valutettu öljyä ja revitty yrttimaasta ainakin mäkimeiramia ja timjamia. Mukana paahtumassa oli myös valkosipulia.

Viininä toimi australialainen syrah Wyndham Estate Bin 555. Ihan mukava uusi tuttavuus. Viini värjäsi kielen tosi tehokkaasti siniseksi.

Juhannus meren, herkkujen ja hyvän seuran keskellä

 

Meidän perhe vietti keskikesän juhlaa Siskot kokkaa Nellen ja Herra V:n kanssa mökillä, jossa aurinko paistoi koko juhannuksen. Kiire taisi jäädä mantereen puolelle kun veneeseen astuttiin, mutta ei sitä kukaan osannut kaivatakaan. Vapaiden aikana keskityttiin nautiskeluun, yhdessäoloon ja kesään. Ruuat olivat aika simppelisti kasassa, mutta mausta ei silti tingitty.

vihanneksia ja halloumia menossa grilliin polennan seuraksi

grilliin päätyi myös juureen leivottua leipää

 pavuista tehty yrttinen lisäke ja oikein mainio, raikas valkoviini grillatun leivän ja kumppanien keralle

 Nellen munkit

 kesän ensimmäiset mansikat syötiin Jussina

Illallisella herkuteltiin peuran paistilla, joka grillissä näytti kovin yksinäiseltä. Lautasella hän sai seurakseen ruusu-kuohuviinirisottoa.

Parfyymisen risoton ja yrttisen peuran seurana kallistettiin kalifornialaista Cycles Gladiator Syrahia. Viinin jälkimaussa oli selkeää ruusumaisuutta. Toimi.

 Lauantaiaamu alkoi aurinkoisena, sekä kelien että mielen puolesta.

 Nelle paistoi meille munat toivotulla tavalla.

Linssi-papupata sai makua oluesta, yrteistä, possunposkesta ja makkaroista. Lisäksi brunssilla oli tuoremehuja, leipiä, kahvia, mansikka-punaherukkasmoothieta, leikkeleitä, juustoja...varsin Nellemäiseen tapaan!

 Edellisestä kattauksesta johtuen lounas syötiin hieman myöhemmin.

Kesäkurpitsakeiton kanssa nautiskeltiin juureen tehtyjä sämpylöitä, joihin Nelle loihti hienostuneen maun appelsiinihunajalla.

 kikhernatahna ja maksaruoho oli hyvä yhdistelmä vaalean sämpylän päällä

 Kahvin kanssa nautittiin raparperileivoksia ja vaniljakastiketta.

Lauantain illallinen syötiin saunapuhtaina. Kokeilimme ensimmäistä kertaa valmistaa villisian kasleria saaden aikaan ihan priimaa lihaa. Tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Villisian kaverina oli uunipaahdettuja, yrttisen valkosipulisia uusia perunoita. Kuvassa potut ovat vasta sujahtamassa uuniin.

raparperi-mansikkasemifreddo

viininä jo aiemmin hyväksi todettu jäkiruokaviini La Caliera Moscato d'Asti

Sunnuntai alkoi lasten riemuksi pannukakuilla! Osaan oli laitettu banaanikiekkoja paistovaiheessa. Ne maistuivat yltiöhyviltä vaahterasiirapin ja tuoreiden mansikoiden kanssa.

Välittyykö näistä että nautittu on?


Leipää ja kalaa

Leipä ja kalajuttuja löytyi ruokakansiostamme jonkin verran. Kun niistä yksinään ei ollut asiaa postaukseen asti, kokosinpa hommat yhteen.

Pappilanpuistossa käydessäni ostin saman tien varrella olleesta ravintola kahvila Timjamista ylläkuvattua mallasleipää. Hurjan hyvää!

Mallasleipää päätyi myös pannulle imemään itseensa loput timjamivoit, kun voissa oli ensin paistettu kuhafileitä perunamuussin kanssa haarukoitavaksi. Nopeaa ja maukasta!

Savusilakoista löytyi isot mätipussit - siis savustettua silakanmätiä. Ei saavuttanut suurta suosiota perheessämme, mutta mukava oli maistaa.

Heinolan Heilasta ostimme tannoin Savuporo ruislastuja. Rouskuvat haukkapalat menivät hienosti savusilakkamoussen kanssa. Kokonaisuus maastoutui aika näkymättömiin koivuntuohen päällä.

Jukka on ihastunut Saarentytön luomuruisleipään. Mies on tuonut tätä leipää kotiin jo useamman kerran.

Tähän loppuun Simo Silakka toivottaa vielä perheemme kera leppoisaa juhannusta kaikille lukijoillemme!

Ruusu-valkosuklaajäätelö

Miljoona miljoona miljoona ruusua...

ja niistä monia ihania ruokia.

Pikkusen ontuvaa, tiedän. Ehkä parempi mennä heti reseptiin kun homma kuulostaa tältä (eikä nyt ole edes helle sekoittanut päätä). 

Tämä ihana, ruusunmakuinen, ulkonäöllään mielipiteitä jopa itseni sisällä jakava jäätelö on tehty aiemmin kokeillun raparperi-mesiangervojäätelön pohjalle. Jäätelöön tehdään hillomainen seos kurtturuusun terälehdistä ja sokerista. Näin jälkikäteen ajatellen hunajakaan ei olisi varmaan ollut hassumpi makeuttaja. Tätä tulen tekemään ainakin toisen satsin vielä kesän aikana!

Ruusuhillokkeen teko ei ole niin nökönuukaa, aineet reseptissäkin ovat sinnepäin sillä en mitannut niitä tehdessäni. Pääasia että saat "löysää hilloa" aikaan. Meillä hillo upposi jäätelömassan pohjalle kun sen olisi kuulunut sekoittua massaan. Tämä ratkaistiin tekemällä sen verran ohut jäätelökerros, että joka kauhalliseen varmasti osuu myös ruusua.

Kokeilin myös liottaa ruusun terälehtiä kermassa ensin vuorokauden, mutta sen jäljiltä maku oli niin hentoinen, että pelkäsin sen jäävän valkosuklaan varjoon. Olisin tykännyt kiehauttaa kerman, jolloin ruusunmaku olisi varmasti tarttunut paremmin, mutta en tiedä vaahtoutuisiko kerran kuumennettu ja jäähdytetty kerma enää.

RUUSU-VALKOSUKLAAJÄÄTELÖ

ilman konetta ja sekoittelua, noin 2 litraa

200 g valkosuklaata

1 kananmuna

3 kananmunankeltuaista

1 ½ dl tomusokeria

4 dl kuohukermaa

200 g mascarponea (tai ranskankermaa)

ruusuhilloke

6 dl ruusun terälehtiä

2 dl vettä

maun mukaan sokeria, meillä noin 1,5 dl

Valmista ruusuhilloke ensin. Perkaa kurtturuusun terälahdistä pois valkoinen kitkerä osuus. Pilko terälehdet silpuksi syömismukavuutta ajatellen. Laita terälehtisilppu kiehuvaan veteen, jolloin silppu muuttuu ikävän harmaaksi. Anna keittyä hetki. Humpsauta sekaan sokerit ja kas, terälehdet palaavat takaisin entistä ehompaan väriloistoon! Jäähdytä.

Sulata suklaa vesihauteessa tai vähitellen mikrossa tämän tästä sekoittaen.

Vatkaa kerma ja mascarpone keskenään pehmeäksi vaahdoksi.

Riko kananmuna ja keltuaiset metalli- tai lasikulhoon. (Valkuaiset voit käyttää vaikkapa lettutaikinaan.) Mittaa sokerit  joukkoon. Nosta kulho poreilevaa vettä sisältävän kattilan päälle. Veden tulee juuri ja juuri koskettaa kulhon alapintaa. Vatkaa seosta sähkövatkaimella 7 minuuttia kunnes vaahto on vaaleaa. Nosta kulho työpöydälle ja vatkaa vielä hetki. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa. Sekoita joukkoon myös kermavaahto sähkövatkaimella.

Kaada puolet jäätelömassasta astian pohjalle ja lisää päälle ruusuhilloa. Kaada tähän päälle loput jäätelöstä. Sekoita jos haluat, mutta kyllä se hillo painuu melko varmasti massan pohjalle.

Suojaa astia kannella tai foliolla ja pane pakastimeen vähintään kuudeksi tunniksi vuuan koosta riippuen.

Ota jäätelö pois pakkasesta muutamaa minuuttia ennen tarjoilua, jotta siitä on helpompi tehdä palloja.

Ruusu-kuohuviinirisotto

Jokapaikan kurtturuusu puskee nyt tuoksuvia kukkiaan, joten on aika tehdä ihania ruusuruokia. Kukasta tehtyjä leivonnaisia, säilykkeitä ja ruokia alkaa blogissa olla jo sen verran, että perustin oman tunnisteen *ruusu. Sieltä alta löytyy nyt aiemmin kokoonsaatettuna hilloa, lettua, kakkua ja muuta.

Idea tähän ruusurisottoon lähti taannoisella Riikan matkalla, jossa erään ravintolan listalla oli ylelliseltä kuulostava samppanja-ruusurisotto. Muistelin nähneeni ohjeen jossain ja selailtuani Vivi-Ann Sjögrenin keittiössä-kirjaa löysin sen ruusu-osiosta. Vivi-Ann käytti viininä spumantea, meillä edettiin epäitalialaisittain saksalaisella, Riesling-rypäleisellä kuohuvalla. Pääasia lienee että kuohuva on kuivaa ja että se maistuu lasissakin ruuan keralla.

Lopputulos on oma versioni aiheesta, aika perinteinen risotto ruusulisällä. Ruoka oli suloisen maistuvaa, prinsessamaista. Mietin siinä terälehtiä peratessani ja kuoharipulloa avatessani tämän ruuan olevan oiva annos romanttiselle illalliselle, vaikkapa kosinnan alle. Ensimmäisille treffeille satsi olisi kyllä turhan imelä, ainakin minun makuuni.

RUUSU-KUOHUVIINIRISOTTO
neljälle

100 g voita
1 sipuli pieneksi silputtuna
5 dl risotto-riisiä (meillä Arborio)
2,5 dl kuivaa kuohuviiniä tai samppanjaa
1 l kanalientä
2 kourallista ruusun terälehtiä pilkottuna
2 kourallista vastaraastettua parmesaania
1½ tl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Ruuan valmistelu on hyvä aloittaa suuntaamalla kohti kurtturuusupuskia. Ota juuri irtoamaisillaan olevia terälehtiä pari kourallista. Niitä kunnolla kiinni olevia on turha käydä riuhtomaan, ne vain repeävät. Perkaa ruusut nyppimällä jokaisesta terälehdestä pois valkoinen, kitkerä osa. Huuhdo ja kuivaa hyvin. Risottoa varten halusin pilkkoa terälehdet hyvin, jotta ne eivät tarttuisi viunaleina kitalakeen vaan sulostuttaisivat vaaleanpunaisina sattumina riisien joukossa sekä näöllään että maullaan.

Laita kanaliemi kuumenemaan kattilaan tai sulata se pakkasesta kuten me ja sitten kuumenna.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä pieneksi pilkottu sipuli. Sipulien vaalennuttua lisää joukkoon risottoriisi ja sekoittele. Lorauta sekaan kuohuviini kun riisit ovat hetken kuullottuneet. Anna alkoholin haihtua pois muutaman minuutin.

Nyt voit alkaa kauhoa riisien sekaan kanalientä hiukan kerrallaan. Kun riisit ovat imeneet edellisen liemen, on aika lisätä uutta samalla seosta sekauttaen. Toista tarvittavan monta kertaa. Noin 15 minuutin kuluttua risotto on valmis. Tiedät sopivan kypsyyden, kun maistamalla tunnet riisissä olevan vielä hiukan purutuntumaa ja liemi on imeytynyt melkein kokonaan. Ota kattila pois liedeltä, lisää parmesaani, ruusunterälahtisilppu ja sitruunamehu. Sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja hitusella mustapippuria.

Koristele perintölautasiin nostamasi annos ruusunterälehdillä ja kaada laseihin kylmää kuohuvaa.

Kesänautinto!

Perhe iloisesti hajallaan Turussa

Meidän perheellä oli tänään oikein kiva päivä Turussa! Minä suuntasin lasten kanssa keskustaan jätettyämme Jukan lentokentälle kunnon kameran kanssa. Päätin jo kotoa lähtiessä, että päivä vietetään lasten ehdoilla ja näin kävikin.

Kävimme tutustumassa sormiasyyhyttävään Idelli-ruokatarvikekauppaan, josta matkaan lähti vain uusi oravapiparkakkumuotti.  Sokoksen keittiötarvikeosaston kanssa samassa kerroksessa oli kätevästi myös leluosasto eli jokaiselle jotakin!

Turun Pääkirjaston lastenosastolle päädyimme ikäänkuin sattumalta, mutta onneksi näin. Siellä vierähti helposti tunti, kun  luimme kirjoja sekä kimpassa että yksin kutsuvilla sohvilla ja "pelastusrenkailla".

Tutkimme myös lattialle ja hyllyihin sijoitetuissa vitriineissä olevia ihanuuksia. Lapsia kiinnosti suuresti muurahaisnäyttely, jossa oikeat murkut säpisivät (poikamme sanojen mukaan) labyrintissä. Todella onnistunut lastenosasto kirjastossa!

Kirjaston jälkeen lapset nurisivat jo kiljuvaa nälkää, jota lähdettiin taltuttamaan Mamiin. Alkuun tuotu makeahko focaccia oli ihanan pehmeää, joskin tyttäremme rakastui "näkkäreihin".

Pääruokaa odotellessa Gormitit ottivat maltillisäänistä matsia.

Lapsille ei ole ravintolassa erikseen listaa, vaan aikuisten annoksista voi ottaa puolikkaita. Valitsin lapsille tarjoilijan (joka myöhemmin paljastui myös yhdeksi omistajista?) suosituksesta ylikypsää häränrintaa ja kasviksia. Ruoka maistui hienosti, kunhan "tuo valkoinen" oli lusikoitu pois ja prässätty pihvi vielä hämäyksen vuoksi käännetty nurinpäin.

Itse valitsin ankankoipiconfitin omenapyreellä. Kokonaisuus oli oikein hieno! Kirpsakka omena, täyteläinen kastike ja hyvinkypsynyt ankka kävivät loistavasti yhteen, varsinkin kun sekä yhteenpuristetussa lihassa että luisessa koivessa oli namikas rapsakka pinta.

Mamille täytyy antaa vielä erikseen kehut lapsiperheen loistavasta palvelusta. Mahduimme lasten kanssa muuten täyteen ravintolaan ja meitä palveltiin siinä missä muitakin. Lapset saivat osakseen mukavaa jutustelua ja hymyjä, eli heidät kohdattiin asiakkaina siinä missä minutkin. Tämä ei todella ole itsestäänselvää, mutta lämmittää suuresti minua, joka haluaisin ruokailla enemmänkin lasteni kanssa ulkona ihan oikeissa ravintoloissa.

Ruokaa lähdettiin sulattelemaan Kupittaan Seikkailupuistoon, jossa lapsilla oli ihan yltiökivaa kiivetessä, keinuessa, roikkuessa, juostessa, nauraessa...! 

Tyttärestämme oli ihanaa käydä Seikkailupuiston prinsessavessassa. Kädetkin täytyi laittaa oikein sievästi ja ripsiä räpsytellä pikkuisen ekstrasti pöntölle mennessä.

Puistossa napsittiin napaan jäätelökioskin antimia vähän niinkuin jälkiruuaksi.

Pienen kiipeilyn jälkeen olikin aika lähteä hakemaan iskää kentältä...

...jossa Turku Airshow oli juuri päättynyt jatkuakseen vielä sunnuntaina.

Kaikilla oli kiva päivä, johon vaadittiin vain pientä suunnitelmallisuutta, ruokarahaa ja vinkkejä tutuilta, myös Ruokahommien Jannalta.