Mustekalan perkaaminen ja keittäminen, Teneriffa osa 1

Viime viikolla perhettämme helli Teneriffan aurinko kolmenkymmenen asteen lämmöllään. Emme valittaneet kertaakaan kuumuutta tai liiallista auringonvaloa.

Kerron reissun kulinaristisista riemuista enemmän myöhemmin, mutta tässä keskityn kauan haaveilemaani mustekalan valmistukseen tai ehkä paremminkin valmisteluun. Seepia ja kalmari ovat meille jo Venetsian ajoilta tuttu juttu, mutta nämä isommat, tursaatko, ovat olleet vielä tuntematon aluevaltaus.

Mustekaloja näimme myytävänä Teneriffalla paitsi Las Galletas-kylän kalamarkkinoilla, myös San Miguelissa, Barrio de las Chafiras tiellä olevassa supermarketissa.

Las Galletasin kalamarkkinoilta nämäkin kuvat

Oman mustekalan ostimme kuitenkin Los Cristianoksen satamasta, Pescaderia Yaya:sta. Näimme tiskillä tursasmöllykän ja kyselimme tuoreemman perään. Kuvassa hymyilevä nuori mies kaivoi laatikoista esiin mustekalan, joka yllätykseksemme alkoi nostella lonkeroitaan hyvinkin aktiivisesti. Alkusäikähdyksestä selvittyäni pyysin myyjän tappamaan, vaan ei perkaamaan otuksen. Näin kävi.

Ankeriastakin olisi ollut tarjolla.

Huoneistohotellilla voit sitten alkaa perata möllykkää ja kuunnella kun tyttäresi toistelee vieressä: "Toi on kyl äiti aika ällöttävää!".

Nettiä surffatessani opin, että kastamalla uudestaan ja taas uudestaan mustekalan lonkeroita hiljakseen kiehuvaan mausteliemeen, ne saa kihartumaan kauniisti. Osasin itsekseni ottaa hommasta myös upean taidepläjäyksen, niin kutsutun vertikaalivideon:

pikkukiehkura

Keitin mustakalaa pääosin tällä reseptillä, johon tuli mm. sherryviinietikkaa. Kilon painoinen möllykkä viipyi hiljaa kiehuvassa vedessä tunnin ja vartin.

Lopputulos oli lonkeroiden päissä toivotunlaisen pehmoinen, oikein hyvä. Paksummat osat eivät olleet kypsyneet kunnolla. Mustekalaa peittävä "nahka" oli keittämisen jälkeen aika luotaantyöntävä, mutta se lähti  helposti irti käsin nyhtämällä. Laitan myöhemmin pari käyttökelpoista reseptiä, joihin voi hyödyntää jo keitettyä mustekalaa.

Kotona tutkin jälkikäteen mm. Giorgio Locatellin ohjeistusta italialaisittain polpon keittämiseen. Mies ohjeistaa kuumentamaan mustekalan hiljalleen öljyssä, kunnes se päästää nesteensä pannulle ja kiehuu siinä. Tämä ottaa noin 40 minuuttia. Jukan mustekala-annos Locatellin Lontoon ravintolassa oli jotain ihan uskomattoman pehmeää ja maukasta, joten Giorgio varmasti tietää mistä puhuu. Seuraavan mustekalan osuessa kohdalle koetan italialaiskokin ohjeistusta.