Sipsii ja drinkkii fiinistiii

Uuden vuoden aattona on kiva laittaa tarjolle jotain fiinimpää, menneen vuoden kunniaksi ja tervetulotoivotukseksi tulevalle vuodelle. Ihan hyvin se voisi olla vaikka kuvanmukaisesti maa-artisokka- ja perunasipsejä sitruunaisella majoneesilla. Päälle vielä mätiä niin saadaan hiukan väriäkin lautaselle. 

Drinkkinä voisi tarjota vaikka tätä raikasta Jukan löytöä:

LYNCHBURG LEMONADE

2 cl                       viskiä

2 cl                       Cointreau

2 cl                       sitruunamehua

8 cl                       sitruunaista limsaa (esim. Sprite)

Lisää viski, Cointreau ja sitruunamehu cockailravistimeen, lisää aimo annos jäitä ja ravista kunnolla. Kaada jääpaloilla täytettyyn (collins)lasiin. Täytä lasi sitruunalimsalla.

Koristeluun voit käyttää sitruunaviipaletta. 

Sitruunaisen majon, mädin ja sipsin innoitus lähti Olosta, jossa ne tarjottiin perunablini-annoksessa. Olossa pottu oli maatiaisemme Blue Kongo, joka olisi toki kauniimpi. Sinistä perunaa ei vaan nyt löytynyt. Maa-artisokka hiukan paikkasi esteettisyyttä. Minusta tuo muhkurainen juures on hurjan kaunis epäsymmetrisyydessään, pehmeässä vaaleudessaan ja maukkaudessaan! Kuoret kannattaa jättää juurekseen, jotta sipsit saavat kauniin, tummemman reunuksen. 

Mäti tuli makuna aika huonosti esille meidän kokonaisuudessa. Pohdimme, että isommat mätipallerot voisivat tuoda settiin mukavaa suutuntumaa palleroiden pirskahdellessa suussa. Vihreä simpun mäti voisi olla kova juttu tässä kohtaa. 

SIPSIT

perunoita
maa-artisokkia
rypsiöljyä friteeraamiseen
sormisuolaa

Pese perunat ja maa-artisokat. Halutessasi myös kuori, me emme halunneet. Vedä kasvikset mandoliinilla ohuen ohuiksi.

Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 160-180 asteiseksi. Käytä lämpötilan passaamiseen digitaalista paistolämpömittaria. Jos öljy on liian kuumaa, kasvikset palavat ja jos liian kylmää, ei sopivaa lopputulosta tule. Perunat imevät ilmeisesti kylmemmässä lämpötilassa itseensä enemmän öljyä ja joka tapauksessa kypsyminen on hidasta. Maa-artisokat nauttivat noin 160 asteisesta öljykylvystä, perunat voi fritata hieman korkeammassa lämpötilassa, 170-180 asteessa.

Laita kasvislastuja sopivasti kattilaan kerralla. Jos laitat liikaa, öljy kylmenee turhan paljon ja lastut tarttuvat toisiinsa kiinni. Nosta lastut muutaman minuutin öljyuiton jälkeen pois reikäkauhalla, kun näyttävät sopivan rusehtuneilta. Laita perunalastut valuttamaan turhat öljyt pois talouspaperin päälle ja ripsi päälle sormisuolaa.

Toista kunnes pottulastut on friteerattu. 

Anna kasvislastujen valuttaa kunnolla ylimääräiset öljyt pois, jotta saat rapsakan lopputuloksen. 

SITRUUNAMAJONEESI

noin 2 dl

1 munankeltuainen
2 tl Dijon-sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä

4:n luomusitruunan kuoret
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria

päälle: valutettua mätiä

Raasta luomusitruunan kuoret muhjuksi. Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta sitruunankuorilla, suolalla, sokerilla ja valkopippurilla.

Tarjolle laittaessa nakkaa päälle myös mätiä. Jos tähän päädyt, majoneesiastian on syytä olla laakea, jotta jokainen halukas saa sekä mätiä että majoneesia sipsilleen. 

INNOSTAVAA, ILOISTA JA MAISTUVAA

VUOTTA 2013 KAIKILLE LUKIJOILLEMME!

Joulumenu 2012

Jouluruuat alkavat olla aikalailla syötyjä. Itse asiassa kinkkua lukuunottamatta loput tuli syötyä eilen. Jouluherkkujen napaan napsiminen ei tuntunut edes puuduttavalta, sillä kävimme välillä mummulassa herkuttelemassa muilla ruuilla. 

Tänä vuonna teimme alkupalapainotteisen pöydän, koska se on todettu toimivaksi meillä. Lanttulaatikko haettiin Nummelan torilta Hennolan kojusta ja haetaan varmaan vastakin, sillä se oli oikein hyvää! Jälkiruokaa ei kukaan ole aikaisempina vuosina jaksanut lusikoida lainkaan, joten se jätettiin kokonaan pois ja napsittiin makeapalaksi lahjasuklaata. 

Tänä vuonna uskalsin ensimmäistä kertaa sohaista melkein pyhää asiaa - varovasti ehdotin josko kinkku voisi ensi vuonna olla jokin muu liha. Positiivisena merkkinä ehdotuksen läpimenosta voidaan pitää sitä ettei Jukka pyörtynyt tai lähtenyt ovet paukkuen ulos. 

Reseptit löytyvät linkkien takaa, sikäli mikäli ne jakamisenarvoisiksi koettiin. 

JOULUMENU 2012

kanelisilli

lasimestarin silli

glögisilli

graavisiika mätikastikkeella

muikunmäti

jallu-skagen

piimäjuusto timjamilla*

paahdetut punajuuret

marinoidut maa-artisokat

sinappinen omenasalaatti

marinoidut suppilovahverot

luomukinkku**

imelletty perunalaatikko

lanttulaatikko

* puolikkaan piimäjuuston sekaan 1 rkl kuivattua timjamia piimä-kananmunaseoksen sekaan
** 90-asteisesta uunista poisottaessa sisälämpö 73 astetta

Lasimestarin silli

Elämämme ensimmäinen lasimestarin silli, lasimestarin hauesta intoutuneena. Ja heti onnistui!

Koe-erä on hyvin pieni. Huomioithan tämän jos aiot tähän reseptiin ryhtyä.

LASIMESTARIN SILLI

100g sillifilettä

1  porkkana

1 punasipuli

10  valkopippuria

10 maustepippuria

1 laakerinlehti

pala piparjuurta

liemi

1,5  dl vettä

1/2  dl väkiviinaetikkaa

1/2  dl sokeria

Lämmitä lientä niin että sokeri sulaa joukkoon. Jäähdytä.
Paloittele sillifile. Kuori ja pilko porkkana ja sipuli sekä piparjuurta.
Laita kaikki aineet purkkiin kerroksittain ja lorauta liemi päälle. 

Jallu-skagen

Jukka on tänä vuonna ollut ihan pöhköistynyt skageniin. Niinpä mies halusi sitä myös joulupöytään. Toteutus oli lopulta jaloviinapitoinen ja oikein hyvä!

Ohjeistus jallupitoiseen katkarapu-majoneesiseokseen napattiin kirjasta "Lähiruokaa". Pieniä muutoksia kuitenkin tehtiin. Jukka vähensi esimerkiksi majoneesin määrää, jotta seoksesta saatiin oikein runsaan paksua. Herukkaviini ohitettiin kokonaan, mutta jallua laitettiin sitten tuplalorautus. Joulupöydässä paahtoleipä vaihtui toki joululimppuun (joskin limppu oli meillä tänä vuonna turhan tiivis). 

Aloita seoksen valmistus majoneesin tekemisellä. Tästä määrästä tulee majoneesia noin 2 dl. Tarvitsimme majoneesia muihinkin jouluruokiin. 

MAJONEESI

1 munankeltuainen
2 tl Dijon-sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta.

JALLU-SKAGEN

100 g valutettuja, pakastettuja katkaravunpyrstöjä

2 tl hienoksi silputtua salottisipulia

2 rkl majoneesia

1 rkl tomaattisosetta

pari pisaraa sitruunamehua

2 rkl jaloviinaa

cayennepippuria

(mätiä koristeeksi)

Sekoita kaikki jallu-skagenin aineet keskenään. 

Kokoa seos leipäsiivun päälle. 
(Laita halutessasi koristeeksi mätiä.)

Marinoitu maa-artisokka

Marinoitu maa-artisokka maistui hyvälle. Siinä oli raikkautta ja mukavaa suututuntumaa olematta kovaa taikka pehmeää. Vaaleat "nopat" sopivat hyvin jouluiseen alkupalapöytään, varsinkin lasimestarin sillin tasoittavana makuparina. 

Resepti on kirjasta "Parasta maatiaisruokaa", johon palaan paremmin lähiaikoina. Keittiömestari Mikko Kautton kokonaisuuteen olisi kuulunut maa-artisokkaa neljässä muodossa: terriininä, marinoituna, vaahtona ja sipsinä. Helahoito olisi varmaan upea esimerkiksi alkupalana. 

Seurasimme muuten ohjetta orjallisesti, mutta ruohosipulin vaihdoimme kirveliin. Lautaselle nostettaessa käytimme haarukkaa, jotta ylimääräiset öljyt jäivät marinointiastiaan. Kaksi päivää marinoitu maa-artisokka maistui hyvälle, mutta kolmantena päivänä mukana oli jo käyneen makua. 

MARINOITU MAA-ARTISOKKA

100 g maa-artisokkaa

½ salottisipuli

ruohosipulia tai kirveliä

½ dl rypsiöljyä

loraus (meillä 1 tl) vaaleaa balsamicoa

suolaa

sokeria

Kuori ja pilko maa-artisokat.  Ryöppää kuutiot suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja jäähdytä. 

Hienonna sipuli ja ruohosipuli tai kirveli. Yhdistä kaikki ainekset. Sekoita ja tarkista maku. 

Graavisiika mätikastikkeella

Ennen tätä ruokaa en ollut koskaan raastanut kananmunaa. Nyt kun niin tein, huomasin miten hauskan rakenteen se tekee munalle. 

Annokseen laitettiin pohjalle graavisiikaa, päälle kirvelillä maustettua kananmunakastiketta ja koko komeuden ylle siianmätiä. Meillä nummelalaisilla on loistava kala-auto torilla, josta saimme sekä kalan että mädin kotimaisena versiona. Annos kuului osana joulun alkuruokapöytään, mutta menisi kyllä itsekseenkin alkupalana komeasti. 

Pidimme annoksen mausta. Kastike toi graavikalalle juhlavuutta ja mäti lisäsi sitä entisestään. Kastikkeen öljymäärää vähentäisin kyllä seuraavaksi neljästä ruokalusikallisesta, sillä esillelaitettaessa se valui rumasti graavisiian päälle. Tillin jätin nyt kokonaan pois. Resepti on "Mäti - helmiä lautasella"-kirjasta. 

GRAAVIKALA MÄTIKASTIKKEELLA

kastike

2 keitettyä (7 min.) munaa

1 punasipuli

2 rkl kirveliä

(1 rkl tilliä)

3-4 rkl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

mustapippuria

merisuolaa

tarjolle myös

200 g graavattua siikaa ohuina viipaleina

100 g siian mätiä

Raasta keitetty muna hienolla terällä. Hienonna punasipuli ja kirveli. 

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua puolisen tuntia. 

Levitä kalaviipaleet pienille lautasille. Lusikoi kastike päälle. Laita päälle vielä mätiä pieninä kekoina. 

Joulupöydän yllättäjä : kanelisilli

Aikuisuutemme Jukan kanssa on nyt siinä mallissa, että sillikin maistuu, näemmä. Hieman pelottavaa on se, että silmää alkavat miellyttää pelargoniat ja kultaiset kakkupaperialuset. Joulutähti-ikään en sentään vielä ole yltänyt, mutta kaippa sekin siellä nurkan takana kolkuttaa.

Jukka teki tänä jouluna useamman koe-erän silliä peraten ja paloitellen kalan itse. Ehdottomasti onnistunein kokeilu oli kuvassa paistatteleva silli, jossa maistui selkeästi kaneli. Rakenne kalassa oli suutuntumaltaan juuri passelin tiivis, mutta pehmeä. 

Koe-erä on sitten todella pieni. Tästä sillimäärästä on syönyt kaksi aikuista kahdella ruualla muun runsauden lisäksi. 

JOULUSILLI

100g sillifilettä
1 sipuli

1 dl vettä

0,5 dl viinietikkaa

0,5 dl sokeria

1 rkl kokonaisia neilikoita

1 kpl kanelitanko
1 tähtianis
5 kpl valkopippuria

Pilko sillifilepala. Pilko kuorittu sipuli puolikkaiksi renkaiksi.
Laita etikka, vesi ja sokeri kattilaan. Lämmitä ja sekoita kunnes sokeri on sulanut nesteeseen. Anna jäähtyä hetki.
Laita kaikki ainekset lasipurkkiin. Anna maustua kylmässä pari-kolme vuorokautta.  

Mäti, myös kuivattuna

Janne Tarmion tuoreessa kirjassa "Mäti - helmiä lautasella", lähestytään mätiä monipuolisesti eri näkökulmista. Tietoteoksessa valotataan historiaa, kerrotaan ravintoarvoista, ekologisuudesta ja mädin talteenotosta monessakin mielessä.  Kaviaari saa mätikirjassa itseoikeutetusti oman osionsa. Tarmio kirjoittaa helposti luettavaa, sujuvaa tekstiä. Tommi Anttosen kauniit kuvat tukevat tekstiä hyvin. 

Tietopaketin lisäksi kirjan tekstiä värittävät ja syventävät Sami Tallbergin mätiaiheiset reseptit. Valmistettavat herkut ovat taattua Tallbergiä - hyviin raaka-aineisiin luottavaa, kikkailematonta ruokaa pääosin lähiruokaan keskittyen. Reseptien lisäksi kirjassa mainitaan hyviä makupareja mädille, joista kotikokin on hyvä lähteä kokeilemaan omia oivalluksiaan. Maistuviksi makupareiksi mainitaan esimerkiksi maa-artisokka, savupekoni, peruna ja cantaloupe-meloni.

Päällimmäisenä kirjan lukemisen jälkeen on mielessä se, miten monipuolinen mäti onkaan. Ja miten vähän siitä oikeastaan on tiennyt. Mätipalleroiden sellaisenaan nauttimisen lisäksi mätipusseja voi paistaa, savustaa tai kuivata. 

En ollut tullut oikeastaan ajatelleeksi, että mätiä saadaan muistakin kuin kaloista. Merisiili, ravut ja hummerikin mainitaan mätilähteiksi. Uuden jenkkitulokkaan., mutakalan (bowfin) mädin mainitaan haastavan jopa aidon kaviaarin, sillä kalakanta on vahva ja mädin maku on vakuuttanut asiantuntijat herkullisuudella. 

Ensilukemalla kiinnostavimmaksi osioksi nousi luku, jossa kerrottiin kuivatusta mädistä, bottargasta. Kyse on pestystä, suolatusta, tiiviiksi puristetusta ja auringossa kuivatusta mädistä. Moista meinaten löytyy uteliaisuusostoksena kaapista, mutten ole osannut sitä oikein hyödyntää. 

Kiinnostavaksi nousi myös se, miten itsepyydetystä kalasta otetaan oikeaoppisesti mäti pois ja miten se sitten käsitellään. Kirjassa on selkeä taulukko myös mädin vuodenkiertoon eli siihen, milloin minkäkin kalalajin kohdalla mäti on käyttökelpoista.

Kirjan innoittamana kokeilin  nokkoslettuja paistettuani nakata niiden ylle mietoa rucolaa, muikunmätiä ja hunajaa. Toimi yllättävän hienosti! Samanmoisesti toteutin voitaikinavohvelin.

Kirjan resepteistä testasin ensimmäisenä "Spaghetti con bottargan", joskin pastana käytin linguinea. Pasta oli oikein kalaisan makuinen, hyvä. Meidän kuivattu, valmiiksi jauhettu mäti sisälsi myös suolaa, joten lopputulos oli tosi tuhti. Seuraavalla Italian tai Espanjan reissulla tuliaisiksi pitää ehdottomasti hamstrata kokonaista bottargaa tai huevasia.

LINGUINE CON BOTTARGA
eli pastaa kuivatulla mädillä

1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 ruukku persiljaa
800 g tuorepastaa tai 400 g kuivapastaa (spaghetti, linguine tai tagliolini)
8 kääntöä mustapippuria myllystä
n. 4 rkl raastettua bottargaa (maun mukaan)
suolaa kevyesti (meillä ei kaivattu)

Hienonna persilja. Kuori ja murskaa valkosipuli hienoksi. Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta niin että pastan joukkoon jää n ½ dl keitinvettä. Kuullota valkosipulimurskaa oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan kunnes maku pehmenee ja lisää joukkoon persilja. Anna persiljan makujen avautua öljyssä muutaman minuttin ajan. Lisää joukkoon pasta keitinvesitilkan kera ja sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla ja sekoita. Annostele pastakulhoihin. Raasta bottargaa kunkin annoksen päälle mahdollisimman pieniteräisellä raastimella tai ripsi ylle valmista raastetta.


Kirja saatu arvostelukappaleena.

Pst. Lisäsin blogiin uuden tunnisteen, *mäti, josta löytyy kaikenmoisia juttuja mätiin liittyen. 

Jouluravintola inspiroi

Söimme eilen Jukan kanssa kaksin nautiskellen vatsamme pinkaralleen Piraten Jouluravintolassa Lauttasaaressa. Miten sitä ei koskaan opi syömään kohtuudella kun itse saa ottaa. Nyt kohtuus oli tehty erityisen vaikeaksi, sillä esillä oli paljon uudenlaista maisteltavaa. Vaikka olisi ottanut miten pienen nökäreen tahansa, lautanen täyttyi nopeasti.

Keittiössä kokkailivat Mikael Volk ja Olli Vuori. Menua on ollut kokoamassa myös villiyrttispesialisti Sami Tallberg. Kokonaisuus koostui mäti- ja kalapöydästä, muista alkupaloista, grillistä nostetusta pääruuuasta ja runsaasta jälkiruokapöydästä. 

Nokkosvatruskat olivat todella hyviä, samoin sultsinat. Näiden kanssa sopi koota itselleen lautasen mätipöydästä blinimäiseen tapaan. 

Herkkua olivat sekä kylmäsavustettu hauenmäti ja mäti-perunasekoitus, sekä muikunmäti. Tässä pöydässä todella hyvää oli myös lasimestarin hauki. 

  

Villiruusuilla maustettu silakka oli kaunista, mutta ruusun makua emme löytäneet. Muutaman muunkin ruuan kanssa kävi niin, että villiyrtin maku jäi uupumaan. 

Alkupalapöydästä löytyi mm. villifasaania torvisienillä, loistavaa hiillostettua siikaa, 7 minuutin munia, possua, hienoa emmervehnäsalaattia ja aivan ihania marinoituja metsäsieniä. 

Pääruoka noudettiin grillistä. Heti alkuun lautaselle lusikoitiin silkkisen pehmeää, upeanmakuista palsternakkapyreetä ja ruusukaalipaistosta. Netissä luvattu hirven entteri oli kuulemma sitkeyssyistä vaihtunut paistiin. Se oli ihan hurjan hienon makuista kastikkeensa kanssa. Grillissä kypsenivät myös vuohimakkarat. 

 Villikala oli haudutettu Douglaskuusen ja lumen kanssa.

Jälkiruokapöydän parasta antia oli paahdettu valkosuklaa kardemummalla maustettuna ja karpaloiden kanssa nautittuna. Tarjolla oli myös mm. suklaata monessa muodossa, macaronseja, saaristolaistyyliin tehtyä omenapiirakkaa mesiangervovaahdolla ja väinönputkivanukasta tyrnihunajalla. 

 

Aterialla nautimme lasilliset viiniä. Minä otin J2:n kuivaa rieslingiä, josta pidin kovasti. Jukka meni koko setin läpi punaviinillä, joka passasi kuulemma mainiosti kalojenkin kanssa. Lasissa oli ranskalainen, (d.) de Blanesilla tehty samanniminen viini vuodelta 2010. 

Kokonaisuutena joulunautiskelumme oli hieno, erilainen, sisältäen tuttuja juttuja vähän uudella tavalla. Kotimatkalla mietimme mitä voisimme kokeilla omassa joulupöydässämme, sillä uskokaa tai älkää, menussa on tällä hetkellä päätettynä vain luomukinkku, imelletty perunalaatikko ja mäti jossain muodossa.     

Voitaikinavohvelit muikunmädillä - tervetuloa kotiin!

Me olemme Jukan kanssa harvoin paria yötä kauempaa erossa toisistamme. Toisinaan kuitenkin Jukan työmatkojen takia ero voi venyä viikoksikin. Kun toinen sitten tulee kotiin oltuaan kauan pois (meidän mittakaavamme mukaan), tuntuu että halien ja pusujen lisäksi on kiva olla muutakin tarjolla. Tällä kertaa se tarkoitti pieniä suolaisia muikunmäti-haukkapaloja. 

Pohja tehtiin Herkku ja Koukku-blogista napatulla yksinkertaisella ja ah, niin ihanalla idealla. Voitaikinasta otettiin piparimuotilla taikinapala, joka sitten lykättiin kuumenneeseen vohvelirautaan kavereidensa kera. Annettiin paistua siellä kunnes pinta oli kauniin ruskea. Herkun Hanna oli vielä tuunannut voitaikinaa sokerikuorrutuksella, koska teki kokonaisuudesta makean*. Me lähdimme suolaiseen suuntaan. Kokeilin ottaa taikinaa myös piparin, possun ja lumitähden muotoisilla muoteilla ja hyvin pysyivät kuosissaan.

Rapsakan voitaikinan päälle ripsin ensin suolaa ja rouskin mustapippuria, sitten laitoin miedon makuisia (ei siis tujun sinappisia) rucolan lehtiä, muikunmätiä ja hunajaa. Valmis! Yksinkertaista, nopeaa ja mielestäni nättiä. Maku oli oikein hyvä!  Nämä olisivat mainio juttu myös alkupalaksi, aamupalalle tai brunssille. 

* Maistelimme lasten kanssa aiemmin voitaikinavohveleita makeina versioina mansikkahillon ja kinuskikastikeen kanssa. Toimi hienosti niinkin!

Suklaista kultaliköörijuustokakkua

Likööriä juusto-suklaakakkuun? Kyllä! 

Olen aika iloissani, sillä nyt on käynnistynyt Blogiringin ensimmäinen yhteistyö. Sen starttaa suklaalikööri Mozart Gold, johon meillä oli ilo tutustua ensimmäistä kertaa. 

Likööri sopii luonnollisesti juotavaksi sellaisenaan, mutta minulle mieluisampi tapa nauttia tämänmoinen alkoholipitoinen neste on  ujuttaa sitä leivonnaiseen. Sopivaa reseptiä pohtiessa mieleeni tuli poikamme lempikakku, jossa yhdistyy ihanan kaloripitoisesti sekä juusto- että suklaakakku. Nyt muokkasin tuota reseptiä tummempisuklaiseen suuntaan. Likööriä lorautin tuorejuustomassan sekaan. Suklainen likööri toi kokonaisuuteen lisää pehmeyttä, mokkamaisuutta ja suklaisuutta. Kokonaisuus toimi loistavasti! 

Baakkelsi sopii erinomaisesti myös joulun aikaan, sillä pienikin pala tätä yltiömakeutta riittää kahvin tai vaikka sitten sen suklaaliköörin kanssa. Näin jo muutenkin täpötäysi jääkaappi ei ylikuormitu. Kakku on myös helppo ja nopea tehdä. 

Mozart Gold-likööriä ei saa ihan kaikista Alkoista, joten kannattaa tarkistaa lähin hyvinvarusteltu pitkäripainen Alkon tuotesivun alalaidasta ennenkuin lähtee shoppailemaan. 

JUUSTO-SUKLAAKAKKU
piirakkavuokaan

pohja
55g  voita
100g tummaa suklaata (meillä 86 %)
130g sokeria
2 kpl kananmunaa
70g vehnäjauhoja
1/8 tl suolaa

juustomassa

200g maustamatonta tuorejuustoa
1 munankeltuainen
70 g sokeria
½ dl Mozart Chocolate Cream Gold - likööriä

Laita piirakkavuokaan leivinpaperi.  Napsauta uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Sulata voi ja suklaa samassa kattilassa miedolla lämmöllä sekoittaen. Ota kattila pois levyltä ja anna jäähtyä hetki. Lisää joukkoon 130 g sokeria, 2 munaa ja sekoita. Sekoita joukkoon vielä vehnäjauhot ja suola. Levitä leivinpaperoituun vuokaan.

Sekoita keskenään hyvin tuorejuusto, keltuainen, sokeri ja likööri. Levitä massa suklaataikinan päälle. Tasoita. 

Kypsennä uunissa noin 35 minuuttia.

Parhaimmillaan kakku on seuraavana päivänä tai täysin jäähtyneenä. Säilytä leivonnaista jääkaapissa, mutta nosta se ajoissa huoneenlämpöön tarjoilua varten. 

Muiden kanpanjassa mukana olevien Mozart Gold-reseptit löytyvät näiden linkkien takaa: 

Chez Jasu: Wolfgang-jäätelö Amadeus-krokantilla

suolaa ja hunajaa: Viikunatiramisu

Kokit ja potit: Mozartin suklaafudge

Pullahiiren leivontanurkka: Suklaaliköörikakku

Reseptit tarjoaa Mozart Gold.

Blogirinki kokoaa Suomen huippublogit yhteen! Blogirinki suunnittelee ja toteuttaa blogien ja yritysten välisiä yhteistyökampanjoita. Blogiringissä on mukana jo yli 60 suosittua ruoka, leivonta- ja mammablogia. Lue lisää osoitteessa www.blogirinki.fi.

A.W.Yrjänän välikyljys ja crema catalana-perunat

Tai siis Yrjänän ohjeistama ruoka välikyljyksestä elikkäs entteristä. Ja paahtovanukasta potuissa on astian verran. Täytyy tuliaisvuoillekin saada lisää käyttöä.

Ruoka on bongattu ajat sitten arvotelukappaleeksi saadusta "Ilveksen rokkimenut"-kirjasta, jossa musiikkihenkilöt esittelevät omia reseptejään ravintola Ilveksen kokin Nana Loukeisen loppusilaamana. Reseptejään ovat esitelleet mm. Marco Hietala, herra Ylppö, Jonna Tervomaa ja McCoyn pariskunta. 

"Ilveksen rokkimenut"-opuksesta löytyy myös tietoa ravintolan historiasta samoin kuin kirjan syntyvaiheista. 

Suurena CMX-fanina Jukka kiinnitti huomiota A.W.Yrjänän pääruokaan. Kuskus korvattiin meillä sipulipitoisilla kermaperunoilla, eikä broilerin maksaa käristetty nyt lainkaan. Naudan välikyljys nautittiin meillä vasikkaisena, sillä sitä pakkasesta löytyi. 

Lautanen täyttyi maukkaasti! Pitkästä aikaa paistoimme lihan marinoituna, erituksena pleininä kypsentämisestä. Pidin sitruunan raikastavasta mausta lihan kanssa. Viimekertaisista kermapotuista on paaaaljon aikaa, mutta tällaisessa setissä ne toimivat hienosti. Tuo tsatsiki-kurkku näyttää porukassa lähes säälittävältä, mutta Jukka piti sen makulisästä kovasti.

Liha ja tsaksiki siis kirjasta, potut oma sovellus. 

VÄLIKYLJYS

4 kpl (150-200g ruokailijaa kohden) naudan välikyljystä

1 valkosipuli

1 ruukku minttua

1 sitruuna

1 dl öljyä

suolaa

mustapippuria

Valmista marinadi. leikkaa valkosipuli karkeiksi paloiksi. Hienonna minttu varsineen veitsellä. Pese sitruuna hyvin ja leikkaa se viipaleiksi. Laita kaikki marinadiaineet pussiin ja sekoita. Laita kyljykset myös pussiin ja anna maustua yön yli jääkaapissa. 

Pyyhi lihoista ylimääräinen marinadi. Paista kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

TSATSIKI
½ kurkku (+ pätkä/ruokailija tarjoiluun)
2 valkosipulinkynttä
2 dl turkkilaista jourttia (tai smetanaa kuten meillä)
1 rkl sitruunamehua
tuoretta minttua
suolaa
mustapippuria
sokeria

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Lisää raasteeseen hieman suolaa. Valuta muutaman tunnin verran ylimääräistä nestettä pois. Kuori valkosipulinkynnet, hienonna ja sekoita jogurttiin. Lisää sitruunamehu, revityt mintunlehdet ja valutettu kurkkuraaste. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla.

Jukka kaiversi vielä kurkunpätkää, josta tarjosi raikkaan tsatsikin.

SIPULISET KERMAPERUNAT 

kuuteen matalaan vuokaan

6 perunaa

2 sipulia

suolaa

mustapippuria

2-3 dl parmesaaniraastetta

3 dl kermaa

voita voiteluun

Kuori ja siivuta perunat. Kuori ja pilko sipulit. Raasta parmesaani. 

Voitele matalat vuuat Jaa perunat ja sipulit tasaisesti vuokiin. Rouskauta päälle suolaa ja mustapippuria. 

Lorauta joka vuokaan ½ dl kermaa ja ripottele päälle 2-3 rkl parmesaaniraastetta. 

Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut kauniisti ja perunat ovat pehmeän kypsiä. Kun nostat perunavuuat pois uunista, on aika paistaa lihat. 

SyntymäpäiväPortti

Meillä oli ilo hetken aikaa sitten osallistua herkullisille 80-vuotisjuhlille. Juhlat pidettiin syntymäpäiväsankarin omassa kodissa. Päivän aikana toteutettiin kolme eri kattausta, joista keskimmäiseen kävi kutsu. Vieraiden porrastaminen oli fiksu järjestely tilaan mahtumisen suhteen. Useassa kattauksessa oli myös se etu, että sankari ehti seurustelemaan monen kanssa. 

Ruuista ja kattauksen sujuvuudesta huolehti Juha Laukontaus. Minä ihastuin erityisesti tomaatti-mozzarellasalaattiin, jossa puolikuivien tomaattien seassa oli miehen itsensä savustamaa mozzarellaa. Jukka kiitteli erityisesti paahtopaistia paitsi maun myös erittäin ohueksi leikatun olemuksen johdosta.

Jälkiruokapöytä koostui onnistuneesti kakusta ja juustoista.

Kuvassa patsasteleva portviini oli kuulemma löytynyt kaappien kätköistä. Onneksi, sillä maistelimme sen pehmeyttä ilolla juustojen ja suklaisen moussekakun kanssa. Erinomaista tavaraa, etten sanoisi!

Onnea vielä sankarille ja kiitos juhlista! 

Helpot ja maistuvat pierogit

Gdanskin keikalta tuli ostettua aika vähän mitään, vaikka suunnitelmat olivat toiset. Kirjakaupassa huomioni kiinnittyi kuitenkin ihanaan keittokirjaan nimeltä Rose Petal Jam. Sen on kirjoittanut Beata Zatorska. Hän löysi ulkomailta Puolaan palattuaan rakkaan isoäitinsä käsinkirjoitetut reseptit ja herätti nämä perinteikkäät puolalaiset reseptit eloon. Nykyisin lääkärinä toimiva Zakorska vietti aikoinaan lapsuutensa kesät kokki-isoäidillään ja oppi tältä luonnonyrttien- ja kukkien hyödyntämisestä sekä ruokana että lääkkeenä. 

Hankintapäätökseni sinetöi se, että kirjassa esiteltiin Puolan eri kaupunkeja, mukaanlukien visiteeraamamma Gdansk. Täydellinen "suvöniö". 

Tästä kirjasta tulette melko varmasti kuulemaan vielä lisää, sillä sivuilta löytyy ohjeistusta mm. sieni-kaali-pastaan, pataan kaalista ja possusta sekä pekonilevitteestä ruisleivälle. Ruusuhillon valmistus poikkeaa aikapaljon omasta tyylistäni, joten sitä pitää kokeilla ensi suvena.  

Kirjan rauhaisaa tunnelmaa tihkuvat kauniit kuvat on ottanut Simon Target. Värikuvat toimivat hienosti pitsitaustakoristeisten reseptien ja kirjoittajan mustavalkoisten lapsuudenkuvien kanssa. 

Aion hautautua pian sohvan nurkkaan kirjan kanssa tarkempaa tarkastelua varten, mutta sitä ennen paljastan teille loistavan, helpostileivottavan pierogi-reseptin. Pierogit ovat puolan vastine ravioleille, erilaisilla täytteillä keittetyjä tai/ja paistettuja nyyttejä. Pierogitaikinaan tulee voita, jauhoja ja vettä, kun pastataikinaan tulee monesti voin tilalle kananmunaa. 

Täytteeseen meni meillä jääkaapin hävikkiuhan alla olevaa matskua nuuppastuneen palsternakan ja keitetyn perunan muodossa. Oluthaudutetusta palsternakasta tuli tylsän kitkerää, joten siitä ei tämän enempää. Perunaiset, pehmeällä chevrellä täytetyt pierogit olivat huippuhyviä, joten siihen kehtaan laittaa reseptiäkin.

Pierogi-taikinasta tulee kuulemma 120 kappaletta, mikä ei pitänyt likikään paikkaansa minun kaulitsemisinnollani. 

PIEROGI-TAIKINA

1 kg vehnäjauhoja

125 g voita

5 dl kädenlämpöistä vettä

tee taikina

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. 

Kippaa jauhot isolle puutasolle ja nypi sormillasi voi jauhojen joukkoon. Lisää joukkoon vettä pikkuhiljaa, kunnes olet saanut aikaiseksi pehmeää taikinaa. Laita päälle liina jottei taikina kovetu kun teet täytettä. 

leivo taikina

Ota pala taikinaa, kaulitse se noin 3 millimetriä paksuksi ja ota halkaisijaltaan noin 8 cm:n pyöreitä paloja irti taikinasta. Itse käytin kirpparilta ostamaani muottia, mutta hommaan sopisi varmasti myös esimerkiksi lasi tai muki. Peitä leivotut taikinapyörylät liinalla kunnes olet valmis täyttämään ne. 

täytä taikina

Laita taikinapyörylälle noin 1 tl täytettä ja nipistele reunat huolellisesti kiinni niin että saat puolipallon muotoisia pierogeita. 

kypsennä pierogit

Laita isoon kattilaan vettä kiehumaan. Lisää joukkoon suolaa. Laske pierogit varovasti veteen, pienissä erissä. Aluksi ne uppoavat pohjalle. Noustessaan pintaan pierogit ovat kypsiä. Nosta ne vedestä reikäkauhalla. Pierogit ovat nyt valmiita tarjottavaksi. 

Voit halutessasi lisäksi paistaa pierogit vaikka tavallamme molemminpuolin salviavoissa paitinpannulla. Näin niihin tulee mielestäni miellyttävämmän näköinen ja suutuntumaltaan parempi pinta. 

PERUNA-CHEVRETÄYTE

1 keitetty peruna

voita paistamiseen

2 sipulia pieneksi pilkottuna

60 g chevreä

suolaa

mustapippuria

Kuullota sipuleita hitaasti pannulla voinokareessa. Kun saavat hiukan väriä, ota pois pannulta. Jäähdytä hiukan.

Muussaa peruna haarukalla. 

Yhdistä kaikki aineet muussaammalla pehmeä chevrekin sekaan. 

Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Täytteen riittoisuutta en huomannut laskea, mutta arvioisin että noin 25 tästä tuli. 

Navetan joulu

Katin Sisustusnavetan ylinen Nummelassa on täynnä joulua. 

Kuvat puhukoot puolestaan. 

pst. Jos tutut aiotte tuonne kurvailla, ottakaahan yhteyttä, sillä asumme ihan lähellä. Gourmet-menua en uskalla luvata, mutta glögit keitän varmasti!

Murun blinit vohveliraudalla

Blinihimo. Kyllä, himpun verran aikaisessa, mutta pakkasmädillä hoideltavissa. Nyt sai kattaa blinien tykötarpeet hyvin retroiseen, Tukholman kirpparilta hankittuun astiaan joka oli ihan pakko ostaa välittämättä "onko-tuo-nyt-tarpeen-tai-edes-hieno"-nurinoista. 

Blinihimot tyydytettiin arvostelukappaleeksi saadun "Muru"-kirjan reseptillä, jossa perinteikkään blinipannun sijasta taikinanrapsakoittajana käytetään vohvelirautaa. Lopputulos oli rouskuvan rapea, melko suolainen blini. Voita ei tarvitse käyttää ollenkaan niin paljoa kuin tavallisissa valurautapannublineissä. Ohjeistetun kuuden sijasta saimme tavallisella sydänvohveliraudalla paistettua 5 vohvelia. 

Murulaiset suosittelevat blinien kanssa mätimoussea tai rakuunalla maustettua sienisalaattia. Me panimme tarjolle smetanaa, muikunmätiä, tuoretta tilliä, punasipulia, hunajaa ja etikkakurkkuja erikseen. Paistoin myös pannulla sipulia ja kantarelleja maustaen ne rakuunalla, mustapippurilla ja suolalla. 

Kirjasta on merkitty jo monta reseptiä kokeiltavaksi. Paitsi että ruuat houkuttelevat, houkuttelee myös tarina. Ohjeistuksien lomassa kerrotaan meinaten yhden hektisen päivän verran ravintola Murun tarinaa eri henkilöiden kautta. Ostaisin jollen omistaisi. Tarkempaa kuvausta opuksesta löytyy suolaa ja hunajaa-blogista. 

VOHVELIBLINIT
5 kpl

2 dl kermaviiliä
10 g hiivaa
1 tl sokeria
1,5 dl tattarijauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmunanvalkuainen
1 dl (täys)maitoa
3 rkl (20 g) voisulaa
1 kananmunankeltuainen
1 tl suolaa
(kirkastettua) voita paistamiseen

Lämmitä kermaviili varovasti kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiiva, sokeri ja puolet molemmista jauhoista.  Anna kohota 40 minuuttia.
Vaahdota kananmunanvalkuainen.
Lämmitä maito ja sulata voi vaikka samassa kattilassa.
Lisää taikinajuureen lämmin maito ja voi, kananmunankeltuainen, suola ja loput jauhoista. Lisää lopuksi vaahdotettu valkuainen nostellen.
Voitele vohvelirauta (kirkastetulla) voilla ja paista blinit kullanruskeiksi. Tarjoile heti tykätarpeiden kanssa.

Omana huomiona lisättäköön, että jos blinit joutuvat odottamaan pienen hetken, laita ne ilmavasti asetetun ritilän päälle jotteivät muutu rakenteeltaan löysiksi.

Juomasuosituksena kirjassa mainitaan 2010 J2 Riesling Becker-Landgrafilta. Ainakaan minä en löytänyt viiniä Alkon valikoimista.

Puolikas sydänvohveli on poutapilvi. 

Upea OLO

Ravintola Olo on ollut haaveissa pitkään, mutta tähtipaikan hinta on hidastanut pöytävarauksen tekemistä. Alkuvuodesta hoksasimme Finnairin plussapistetarjouksen. Pisteiden ropisuttamisen jälkeen hinta oli huomattavasti huokeampi. Onneksi varaus oli tehty jo ajoissa, sillä Suomen parhaaksi ravintolaksi Viisi tähteä-porukan äänestyttämisen jälkeen varauslista lie täynnä. Pistetarjoukseen sisältynyt 7 ruokalajin yllätysmenu ei ollut enää ravintolan listoilla, mutta kokonaisuuden saaminen onnistui ongelmitta.

Ravintoloitsija Pekka Terävä kertoo keittiönsä rakentuvan ensiluokkalaisten raaka-aineiden varaan, moderniin Pohjoismaiseen ruokaan ja kotimaisten pientuottejian tuotteisiin. Tämä todella näkyi ja maistui.

Alkuun keittiö tervehti meitä sillillä ja mummonkurkuilla. 

Sen jälkeen saimme laatikossa savulohimoussea seesaminsiemenkeksin päältä. Makuna oli myös sienisuolaa.

Upeanvärinen perunasipsi oli saanut seurakseen muikunmätiä ja sitruunaisuutta. Kokonaisuus oli hurjan hieno ja päätimme soveltaa sitä tilaisuuden tullen kotiinkin.

Alkupalojen kanssa nautimme sommelierin maanläheisyys-luonnehdinnalla myymää sylvaner-rypäleistä tehtyä viiniä. Maku oli hyvin pehmeä. Jukka kaipasi muutaman lasin juotuaan hapokkuutta.

    

Ensimmäinen varsinainen alkupala sisälsi sipulia monella tapaa. Mukana oli myös pitkään kypsytettyä Prästostia ja lakritsin makua. 

Tämä annos oli upea lautasvalintaa myöten. Maussa oli maltillisuutta syvällä tavalla, vaikka esillepano näyttää lautasviivoituksineen räjähdykseltä. Partaveitsisimpukoissa oli pehmeän napakkka rakenne. Emmervehnässä oli myös mukava suutuntuma. Fenkoli oli leikattu viuhkamaisen ohueksi. 

Ankanmaksamousse tarjottiin omenan, mustaherukan, pikkelöityjen siitakesienien ja varsisellerin kanssa. . Eri testuurit ja syvät värit tekivät minuun vaikutuksen. Valitettavasti en saanut vangittua annoksen kauneutta kuvaan. Ankanmaksaa tarjottiin myös ihanan rasvaisen briossin kanssa. 

Alkukuvanakin toiminut kuha-kukkakaaliannos tarjottiin rakuunakastikkeen kanssa. Kukkakaali ei ole missään nimessä Jukan lempijuttuja, mutta nyt näytti uppoavan enemmän kuin hyvin. Kuhan valkoisuus ja rapsakkapintaisuus oli ihan uskomatonta!

Viimeisenä suolaisena saimme nauttia ihanan punervaa ankanrintaa ja hiukan laimenmakuista ankanmakkaraa. Lautaselta löytyi myös maa-artisokkaa monessa muodossa. Parhaiten mieleen jäi pähkinäinen maa-artisokkapelmeni. Punaviininä toimi Moulin a Vent 2010. 

Ennen varsinaisia jälkiruokia saimme maistaa raikasta päärynägranitea, jota ei tullutkaan kuvattua. Keralla tarjottiin suolakaramellia ja sahtia. Kokonaisuus oli yllätyksekkään hieno!

Samaten esijälkiruokana tarjotiin pehmeää omenavispipuuroa puolukalla ja myslillä. Tämä oli illan yllätyksettömin annos.  

Jälkiruuat olivat kummatkin upeita! Ensimmäinen loisti valkoisuudellaan ja erilaisilla testuureilla sekä mauilla. Annoksen nimi oli jogurttia ja karviaista. Tarjoilijan suosittelema chileläinen late harvest oli loistokumppani valkoisille mauille. 

Viimeinen annos sisälsi suklaata, tyrniä ja hattaraa ollen nimeltään "pesä". Tarjoilija sai tästä väännettyä aika uskaliaasti juttua, joka upposi meihin kyllä hyvin. 

Ainoa asia, joka koko illasta jäi kismittämään oli tarjoilijan tähän saumaan itsevalitsema jälkiruokaviini. 8 cl maksoi meinaten reilun 22 euroa, joka on mielestämme aika suuri summa. Jälkikäteen ajateltuna olisi toivonut että tarjoilija olisi ehkä vinkannut hinnasta tai jatkanut ateriointimme "kympin lasi"-linjaa. 

Laskun kanssa saimme jätskipuikot, jotka olivat jo melkein liikaa pinkarallaan olleisiin vatsoihimme. Hurjan hyvää silti!

Olo oli täynnä hienoja makuja, makuyhdistelmiä ja upeita esillepanoja. Mauissa oli syvyyttä, erottuvuutta ja erityisyyttä. Tarjoilu oli asianosavaa ja rentoa. Suosittelemme lämpimästi!