Possun paahtokylki grilliin eli tahmaiset ribsit

Ennen blogitapaamista Jasulla avauduimme porukalla mitä kukin toisi tapaamiseen. Joku lie kuullut Jukan grillausinnostuneisuudesta, sillä mieheltä tilattiin "jotain grillistä". Tämä sopi Jukalle hyvin, varsinkin kun pakastimessamme on vielä runsaasti erinäisiä paloja luomupossua. Sulamaan nostettiin kaksi paahtokylkipalaa ja  mies hieroi niistä esiin oikein maittavia ribsejä. Jo grillin tuoksu on omiaan nostattamaan nälkää...Hymy nousee kasvoille viimeistään siinä vaiheessa, kun eteen kannetaan kiiltävä ja paahtunut, läskinen lihapala...

MAUSTESEOS eli RUB
noin parille kiloa possun paahtokylkeä tai ribsejä

1 dl fariinisokeria

3 rkl karkeaa merisuolaa

½ rkl paprikajauhetta

½ rkl SantaMaria Roasted Cumin & Pepper-mausteseosta

Pilko paahtokylki luun viereltä valmiiksi paloiksi. Tämä nopeuttaa kypsennystä. Samalla saat myös joka puolelle maustetta. 

Jauha mausteet morttelissa ja hiero possupalojen pintaan. Anna maustua ainakin 10 tuntia jääkaapissa.

BBQ-KASTIKE

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

3/4dl kasvisöljyä

1 tölkki (0,33l) colajuomaa

1 rkl punaviinietikkaa

1 dl fariinisokeria

2 rkl worcestershire-kastiketta

1,5dl ketsuppia

1/2 rkl tulista chilikastiketta (tai chilijauhetta maun mukaan)

mustapippuria ja suolaa

½ rkl SantaMaria Roasted Cumin & Pepper-mausteseosta

Kuullota kattilassa tilkassa öljyä hienonnettuja sipuleita kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää muut aineet ja keittele miedolla lämmöllä kokoon, noin puoleen alkuperäisestä. Tähän menee puolisen tuntia. 

Grillaa possupalat grillissä kypsiksi.

Tarjoile kypsät possut kylmän BBQ-kastikkeen kanssa. 

Yltäkylläisyyttä ruokabloggaajien tapaan

Yltäkylläinen on kyllä paras sana kuvaamaan eilistä iltaa. Yllin kyllin naurua, hurjan hyvää ruokaa ja juomaa, naurua ja rentoa meininkiä. Sanoinko jo naurua? Tapasimme ruokabloggaajien kesken ihan parhaan Chez Jasun ja vaimonsa kutsumina heidän kodissaan. Jokainen vei nyyttärityyliin herkkuja yhteiseen pöytään, joka lopulta notkui kaikesta maistuvasta. Siinä on melkein pakahtua, kun istuu samasta asiasta innostuneiden ihmisten kanssa yhteiseen pöytään ja keskustelu polveilee uskomattomiinkin asioihin lasien kilistessä ja makujen tanssiessa suussa.

 

Paikalla oli meille paljon uusia tuttavuuksia, mistä olin hurjan iloinen. Myös vanhoja tuttuja oli ilo nähdä. Ruokapöytään katettiin erilaisia leipiä, tahnoja, mätiä ja salaatteja, kun ensin oli shampanjan kanssa naposteltu pikkusuolaisia. 

Ihastuin aivan hurjasti Nannan cajun-maustettuun lohipastramiin. 

 

Miehet lampaanviulua leikkaamassa. Jasun sitruunainen lammas oli oikein raikas! 

Me veimme pöytään maa-artisokkasipsejä alkumaljojen kanssa naposteltavaksi  ja jälkiruokapöytään mesiangervobebejä. Jukka grillasi paikanpäällä luomupossun paahtokylkipaloja.

Aamulla meitä yöksi jääneitä hellittiin vielä herkkuaamiaisella lumimaiseman äärellä. Pöydältä löytyi mm. kotimaisia juustoja, erikoiskahvia kauniilla koristevaahdolla, heppaleikkelettä ja kuohuvaa. Melkein liikaa. 

Grillattujen possupalojen ohje tulee myöhemmin. Muita reseptejä ja osallistujia voi käydä kurkkimassa Jonnan suolaa ja hunajaa-blogin linkityksien myötä.  Minun näppissormeni ovat meinaten vielä päikkäreidenkin jälkeen hiukan uuvuksissa ja tekstintuottosuoneni jäässä.

Nyt myös Soul Kitchenin Anna on summannut iltaa hienosti yhteen, samoin Nanna. Joo, ihan peruslauantai. 

Tattiraviolit SavuHilmalla

Parasta maatiaisruokaa-kirja kopsahti jo viime vuoden puolella arvostelukappaleena postista. Lehteilin sen heti läpi ihastuen tunnelmallisiin valokuviin, jossa nykyaika nivottiin hienosti menneeseen. Teksti toisti tätä samaa: nostalgiset, perinteiset maatiaislajimme ovat onneksi saapuneet huippukeittiöiden kautta meidän tavallisten tallaajienkin saatuville. 

Maatiainen on jalostamaton tai pelkästään kotimaisten kantojen pohjalta jalostettu eläin. Maatiaiskasvi on vanha kulttuurikasvi ajalta ennen kasvinjalostuksen alkua Suomessa. Kirjan tekijät, jo pidempään maatiaisasiaa ajaneet Christer Lindgren ja Hannu Heikkinen ohjeistavat, että syömällä maatiaisiamme pystymme elvyttämään ne. Maatiaissikamme on jo kuollut, joten toivottavasti niin ei käy kyytöille taikkapa maatiaislampaillemme. Myös maatiaiskasvit perunoista kaskinauriisiin ja vaikkapa tyrniin kaipaavat käyttöä, jotta niille löytyy viljelijöitä. Itse olemme ostaneet kyyttöä lähinnä tiloilta ja Uudenkaupungin Aito.sta. Ainakin Saloniemi ja Pappilanpuisto myyvät kyytönlihaa luomulaatuisena. Kirjassa on omistettu muutama sivu myös Sitruunaomenalle. Meillä on ilo omistaa tällainen, vielä hengissä oleva puu, jonka ostimme aikanaan PMP:n kautta. Se on pihamme kallein kasvava aarre!

Parasta maatiaisruokaa-kirjan reseptit ovat keittiömestari Mikko Kautton käsialaa. Ne ovat Liisa Valosen  kuvittamina hyvin inspiroivia. Kokonaisuudessa on paljon kasvisreseptejä, joka ilahduttanee monia. Raaka-aineista löytyy myös villiyrttejä. Valitettavasti ohjeiden sisältö ei ainakaan kokeilemissamme annoksissa ole toiminut mutkattomasti. Maa-artisokkaterriini ei jämäköitynyt, vaikka seurasimme ohjetta prikuulleen digitaalista lämpömittariakin käyttäen. Seuraavasta, hyvin herkullisesta ravioli-ohjeesta puuttui toisen pääraaka-aineen maininta kokonaan, joten sovitimme määrän sinne itse. Kirjan marinoitu maa-artisokka oli todella hyvää, kun vain ymmärsi ennen esillelaittoa valuttaa sen ylimääräisistä öljyistä. 

Raviolien pastataikinan Jukka teki oman ohjeensa mukaan, kirjaa vähemmillä kananmunamäärillä. Jätimme tekemättä myös loppusilauksen antavan tattikerman, sillä kermaa ei ollut ja nälkäkin oli jo kova. Kokonaisuus toimi hyvin ilmankin, parmesaaniraasteen auttaessa! Kirjan ohjeen Savu-Armas-juusto olisi ollut kyytönmaidosta tehty, käytetystä Savuhilmasta en löytänyt tätä tietoa. Näin talvisaikaan liotimme kuivattuja tatteja kokkauskuntoon. 

Parasta näissä ravioleissa oli oivallus tattien ja savujuuston yhteensopivuudesta. Tällä tiedolla tulemme tekemään varmasti vielä pastakastikkeita tai vaikkapa piiraita. 

JUKAN RUKIINEN PASTATAIKINA

2,5 dl durumjauhoja

1 dl ruisjauhoja

2 kananmunaa

noin 1,5 dl vettä

vähän suolaa

rypsiöljyä

Yhdistä jauhot työpöydällä. Tee jauhokasan keskelle kuoppa ja lisää loput ainekset siihen. Sekoita ainekset vähän kerrallaan, kunnes saat kiinteän taikinan. Vaivaa huolellisesti jotta saat hyvän sitkon. Kääri taikina tuorekelmuun ja anna sen levätä jääkaapissa pari tuntia.

TATTI-SAVUJUUSTOTÄYTE
noin 10:lle isolle raviolille, pastaa jää

150 g tatteja (n. 2 dl tattikuutioita)
70 g Savuhilmaa tai Savu Armasta
20 g voita
1 pieni salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 oksa (½ tl) rosmariinia
1 oksa (½ tl) timjamia
(hienonnettua ruohosipulia ja lehtipersiljaa)
3 rkl ranskankermaa tai smetanaa
mustapippuria
suolaa

Kuutioi tatit. Paahda ne kuivalla pannulla. Lisää voi, hienonnetut sipulit ja yrtit. Kuullota hetki, nosta jäähtymään.

Jos haluat, lisää hienonnettua ruohosipulia ja lehtipersiljaa joukkoon. Me emme näin tehneet. Lisää ranskankerma tai smetana. Raasta juusto ja lisää sekin. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku. 

RAVIOLIEN TEKO 

Kauli pastataikina kahdeksi yhtä suureksi levyksi. Annostele tattitäyte nokareina toisen pastalevyn päälle sopivin välein. Kostuta pastataikina täytteen ympäriltä vedellä vaikka sormea apuna käyttäen. Nosta toinen pastalevy päälle. Painele saunakohdat kunnolla kiinni. leikkaa raviolit irti toisistaan.

Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan. Kypsennä raviolit kiehuvassa vedessä pienissä erin muutaman minuutin. Raviolit nousevat pintaan kypsinä.

Tarjoa parmesan-raasteen kera.

*

Pumpkin Jamin Mari on tehnyt kirjan reseptillä onnistuneen, kauniin punajuurisalaatin.

Sea Horse oli loistopaikka

Ravintola Sea Horse on houkutellut visiteeraamaan siitä asti, kun Studio Julmahuvin Z-Salamapartio vieraili siellä etsiessään Göran Frenkelin hippipoikaa. Eilen vihdoin toimeennuimme vierailemaan legendaarisessa, historiaa uhkuvassa ravintolassa koko perheen voimin. 

Kävelimme muina miehinä "Sikalaan" lauantaina viiden aikaan kuullaksemme ravintolan olevan täynnä. Nähdessään karvaan pettymyksemme tarjoilija tarkisti asian ja mahdutti meidät pöytään kun lupasimme ettemme viivy pitkään. Takit sopi jättää portsarille, joka jo viritti ihan omanlaiseensa tunnelmaan.

Drinkkilista sisälsi hauskannimisiä juomia. Ruokalistalta löytyi toinen toistaan mielenkiintoisempia ruokia. Pohdin pitkään kateenkorvan ja silakoiden välillä  kallistuen lopulta kalapuolelle. 

 

Lapset saivat listalta valitsemansa setit pienenpinä, joskin kookkaina. Tyttäremme valitsi ruuakseen pyttipannun. Perunat olivat tytsylle liian mausteisia. 

Poitsu veti muussin ja lihapullat kiitellen annosta kovasti! Molemmat muksut ilahtuivat kovasti merihevosdrinkkitikuista. Me vanhemmat arvostimme korkealle sitä, että tarjoilija puhui tilausta vastaanottaessaan suoraan lapsille. Tyttäreltämme hän kysyi myös kananmunan paistotavan. Turhan usein tarjoilijat kysyvät 5- ja 8-vuotiaitten lastemme mielipidettä meiltä vanhemmilta.

Jukka valitsi menusta helposti maksa-annoksen. Mies kiitteli pekonin ja puolukkakastikkeen kruunaavan kokonaisuuden. Kouluarvosana roseeksi paistetulle maksalle olisi kuulemma 9½. Täyttä kymppiä ei miehen mukaan voi ihan vielä antaa kun ei tiedä onko jossain maksasetti vielä parempi. 

Minä sain haarukoitua itseeni kokonaisen silakka-annoksen. Rapeat eväkkäät olivat hurjan hyviä. Laskin niitä olevan ainakin 12 kappaletta lautasella. Ne tarjoiltiin myös perunamuussin kanssa.

Sikala oli kokemuksena aivan loistava. Suosittelemme paikkaa erittäin lämpimästi (ainakin näin alkuillasta) koko perheelle. Ravintola on auki joka päivä koko päivän ja ronskin ruuan ystäville löytyy varmasti nautittavaa. Viikonloppuna pöytävaraus lienee paikallaan.

Studio Julmahuviin vielä viitaten: Jukka oli löytävinään pöydältä afgaaninnukkaa, mutta emme nähneet kenenkään kantavan itse keskaria pöydästä toiseen. 

Sea Horsenkin reseptejä löytyy Stadin klassikot-kirjasta. 

Salaattia ihmisenä kasvaneille

Olemme kasvaneet ihmisinä Jukan kanssa entisestään. Ruokavalion keventäminen tällä kohtaa tuntui tervetulleelta ajatukselta. Siksi meillä on syöty lähiaikoina kevyemmin, ottamatta stressiä. 

Tässä yksi todella maistuva salaatti lähipäiviltä. Inspiraationa toimi jääkaapin ja pakastimen tarjoama sisältö. Pidän siitä että salaatissa on lämpimiäkin aineksia. Anoppini sanoisi että se on näin "tuntusampaa". 

JÄTTIKATKARAPUSALAATTI 

kahdelle 

pari kourallista jättikatkarapuja suolistettuna

sormisuolaa

mustapippuria

öljyä 

kolme valkosipulinkynttä

2 sipulia

papuja pakkasesta

erilaisia salaatinlehtiä pohjaksi

salaatinkastike

1 limen mehu

1 rkl appelsiinimarmeladia

1 tl valkoviinietikkaa

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Sekoita salaatinkastikkeen aineet keskenään.

Huuhdo ja kuivaa salaatit. 

Kuumenna öljyä pannulla. Paista siinä pilkotut sipulirenkaat napakan kypsiksi. Lisää pavut ja paista vielä muutama minuutti kunnes lämpiävät kunnolla. Mausta suolalla ja pippurilla. Kumoa salaatinlehtien päälle. 

Kuumenna pannu kuumaksi, lisää öljyä ja litistetyt valkosipulinkynnet. Paista katkaravut valkosipuliöljyssä nopeasti kunnes punertavat kauniisti. Mausta jälleen suolalla ja lisää salaattiin. 

Lirauta päälle salaatinkastiketta ja nauti. 

SunnuntaiMuna on Hello Kittyn muotoinen

Kokoonnuimme taas kolmen perheen kesken sunnuntaibrunssille. Kolmisen tuntia vierähti mukavasti syödessä, juodessa ja rupatellessa. Jokainen toi pöytään jotain ja yltäkylläiseksihän homma taas meni!

Muotilla kun puristaa, saa keitetyistä kananmunista vaikka Hello Kittyn, nallen tai pupun muotoisia.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Ken Latvaan kurkottaa, se Paksuun kapsahtaa

Olin männäviikolla viettämässä päivää ihan itsekseni Helsingissä. Nautiskelin tallustelemalla juuri sinne minne huvitti ilman sen suurempaa suunnitelmaa. 

Käppäillessäni Eiringin pannuostoksilta keskustaan päin veti Latva-baari minua puoleeensa kuin magneetti. Lampsin siis muutaman rapun alas ja saavuin sisään kodikkaan tyylikkääseen ja yllättävän tilavaan baariin. Nautin kuuman, mausteisen glögin ja olin oikein tyytyväinen. Harmikseni huomasin vasta nettisivuilta että samanomisteisen ravintola Juuren sapaksia olisi saanut Latvankin puolelta. Miksi oi miksi en älynnyt kysyä? Ei niin että minulla (kahvilakäynti pohjilla) nälkä olisi ollut, mutta toki jotain pientä olisi voinut maistaa. Ihan maistamisen ilosta. 

Monta astia-, kirja- ja designpuotia myöhemmin minulla oli leffatreffit Prinsessan  kanssa.  Onneksi olimme varustautuneet ravintolavierailuun, sillä nälkähän tuota Haute Cuisine-leffaa katsellessa tuli.  

Tiemme vei hyvin jännäkonseptiseen studioravintola Paksuun, jossa yhdistyy valokuvastudio ja puitteiltaan baarimainen ravintola. Ruuat olivat odotettua fiinimmät ja hyvin maistuvat.  Hinta oli yllättävän maltillinen, 40 euroa alku- ja pääruuasta sekä oluesta. 

Otin alkuun matalalämpölohta ja savudressingiä. Kala oli ihanan punerva ja mehevän kypsä. Savuisuus tuli annoksessa selkeänä ja muut lisukkeet huolehtivat raikkaudesta.

Pääruuaksi vedimme molemmat rapeaa possunkylkeä ja prässättyä häränkieltä, jotka viihtyivät lautasella ruusukaalin ja punasipulin kanssa. Tuhti ja hurjan hyvä annos. 

Paksu oli ympäristönä viihtyisä. Minun oli hyvin helppo kuvitella sinne itseni kaveriporukalla viettämässä pitkäkin ilta syömän ja juoman merkeissä, varsinkin jonain hyvänä livemusailtana. Kiva paikka ja loisto hinta/laatu-suhde! 

Myös Sopan Hanna ja Kulinaarimurulan Jaana ovat visiteeranneet Paksussa pamahtaen faneiksi. 

Tryffelirisotto

Äitille heti alkuun terveisiä että onneksi et pannut pitsimekkoasi kierrätykseen - kiitos! Toiseksi ajattelin kirjoittaa tähän alkuun myös sanan tryhvelirisotto, jos joku hakee tällaista ohjetta vaikka ähvällisesti googlella eikä meinaa osua. Tervetuloa äffättömätkin!

Ja sitten varsinaiseen asiaan. 

Ravintola Murun väki julkaisi syksyllä keittokirjan, jossa vihitään mm. ylellisen tryffelirisoton saloihin. Alunperin löysin ohjeen Suolaa ja hunajaa blogista, mutta sittemmin sain arvostelukappaleen kirjasta itsekin. Lähdin reseptintekoon luottavaisena, sillä samasta kirjasta tehdyt vohvelirautablinit olivat hurjan onnistuneita.   

Risotto oli todella hyvän makuinen. Menin kyllä muuttamaan ohjetta sen verran että läträsin enemmän voilla. Liekö se vaikuttanut, tai ohjeistettua pienempi tryffelimäärä, mutta sieni maistui kokonaisuudessa turhan hailakasti. Omat möllykkämme olivat jossain nestetilkassa pieneen lasipurkkiin säilöttyjä, todella miedon makuisia sieniä. Kun päälle veisteltyjä paloja maistoi, pystyi saman lakritsaisen maun aistimaan myös risotossa. 

Laitan tähän Murulaisten alkuperäisen ohjeen suolaa ja hunajaa-blogista kopioituna, vaikken millään voi ymmärtää miten risotto saadaan aikaan noin pienellä öljy- ja voimäärällä. En myöskään tajua miksi tryffeli pitää kääriä talouspaperiin. Osaako joku valottaa näitä minulle?

TRYFFELIRISOTTO
reilu annos kahdelle, väliruokana kolmelle

20 g mustaa tryffeliä
2 1/2 dl tryffelillä maustettua risottoriisiä
1 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli
1 hyvin pieni valkosipulinkynsi
n. 7 dl kanalientä (kaikki ei välttämättä mene)
2 dl valkoviiniä
1 1/2 rkl voita
1/2 dl parmesania raastettuna
suolaa
mustapippuria

Kääri tryffelinpala talouspaperiin ja laita se riisin joukkoon vähintään päiväksi.

Hienonna salottisipuli ja valkosipuli. Lämmitä kanaliemi kuumaksi ja raasta sinne puolet tryffelistä.

Kuullota öljyssä kattilassa sipuleita ja risottoriisi.

Lisää nestettä (kanalientä ja valkoviiniä) kauhallinen kerrallaan, seuraava kauhallinen, kun edellinen on imeytynyt. Kypsennä risottoa lientä lisäten ja sekoittaen noin 14-15 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää (älä keitä yli, risottoriisissä pitää olla purutuntuma).

Kun risoton rakenne on puuromainen ja melko löysä, lisää joukkoon voi ja parmesanraaste. Mausta suolalla ja pippurilla ja viimeistele ohueksi höylätyillä tryffelilastuilla.

Kylmäsavusilakkalaatikko

Kylmäsavusilakka on hurjan hyvää. Maistoin sitä muistaakseni ensi kertaa vasta reipas vuosi sitten ja ihastuin heti. Pidän tavallisesta silakkalaatikosta kovasti ja kylmäsavusilakan käyttö toi siihen kivasti uutta tuntumaa. 

Resepti on pikkarainen muunnelma  Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin lådasta. Meillä sekaan laitettiin nuukahtanut nippu tilliä ja hieman klönttiintynyt kerma. 

KYLMÄSAVUSILAKKA-PERUNALAATIKKO
neljälle-kuudelle

700 g perunaa
200 g kylmäsavusilakkaa
½ dl puolikuivattuja tomaatteja paloiteltuna
3 sipulia
½ ruukkua tilliä
3,2 dl kermaa + maitoa yhteensä
1,5 tl Dijon sinappia
mustapippuria
suolaa

Kuori ja viipaloi perunat. Kuori ja viipaloi sipulit. Paloittele puolikuivatut tomaatit. Irrota kalan nahka pois sormilla.

Lado uunivuokaan vuoronperään perunaa, kalaa, sipulia, tilliä ja tomaattia, niin että peruna tulee päällimmäiseksi. 

Sekoita hyvin keskenään sinappi, kermamaito ja mausteet. Kaada vuokaan. 

Kypsennä laatikkoa 200 asteisessa uunissa 50 min. Napsauta sitten uuni pois päältä ja jätä laatikko jälkilämmölle ainakin 10 minuutiksi. Anna vetäytyä vielä vartti uunistaottamisen jälkeen. 

Vuosi vaihtui napostellessa

Vietimme vuoden vaihdetta siskoni perheen kanssa meillä leppoisissa lapsiperhemerkeissä.

Illalla nautimme pääruuaksi luomupossun lavasta tehtyä nyhtöpossua Jonnan malliin, joskin sämpylät tehtiin hodareista tutulla ohjeella. Alkuun napsimme kuitenkin kuohuvan kanssa jotain pientä.

Friteerasin kasviksia kattilassa. Punajuurista tuli hurjan kauniita, kuppimaisia, mutta ne jäivät hieman nahkeiksi vielä keskeltä. Mietin että ne olisi voinut täyttää vaikkapa vuohenjuustolla tai sinihomejuustolla, kun olisi hoksannut etukäteen. Palsternakat, maa-artisokat ja perunat onnistuivat tosi hyvin. 

Minä kokosin tällä kertaa joulupöydän herkuksi nousseen jallu-skagenin. Nyt tarjoilimme sen voitaikinavohveleiden päältä. Jätin salottisipulin (yrityksistä huolimatta) liian suuriksi paloiksi, joten ne maistuivat liian voimakkaasti. Seuraavalla kerralla annan  kyllä Jukan hakkeloida sipulin tai sitten käytämme ruohosipulia. 

Lapset koristelivat jälkiruoaksi suunnitellut cupcaket. Banaanipitoisiin leivonnaisiin oli upotettu geisha-karkki sydämeksi. Kiittelin joulupukin tuomia vuokia, joista kerrankin näkyi kuvio vielä paiston jälkeenkin. Turhan usein vuokapaperi on niin ohutta, että tummataikinaiset baakkelsit syövät kuvion tylsemmäksi tai kokonaan. Tyhmänä menin heittämään kääreen pois joten en tiedä mitä merkkiä vuuat olivat. 

Panda lähetti meille juuri uuden vuoden aattona ison paketin uutuuskarkkeja. Muut tykkäsivät näiden molempien pussien sisällöstä, mutta minä en pahemmin perustanut laimeanmakuisesta salmiakista yhdistettynä suklaaseen. Lakritsi oli kyllä hyvää!

Uuden vuoden vastaanottajaistraditioksi näyttää muodostuvan Dixit:n peluu. 

Saimme tuliaisiksi siskoni perheeltä kananmunakennoista ja sulatetuista kynttilänpätkistä tehtyjä sytykeruusuja. Aivan loistolahja ulkogrilliä ajatellen ja kierrätystä parhaimmillaan!