Vietimme viikonlopun koko perhe Satakunnassa. Pääsimme muutaman kerran sienimetsäänkin, ihanaa! Pastapään äidin kotopihalta lähtee jo hyvä sienimetsä, mutta autoilimme myös hieman kauemmaksikin. Syksyinen metsä on kaunis sienineen, marjoineen, sammalineen ja jäkälineen. Välillä täytyi oikein pysähtyä ihastelemaan hienoja värejä ja muotoja!
Saaliiksi metsäreissulta kertyi paitsi puolukoita, myös herkkutatteja, orakkaita, muutama hassu suppilovahvero ja keltahaarakkaita. Tuosta viimeisestä ei ole ihan varmuutta, mutta näyttää kovasti samalta kuin Kmsu:n esittelemä sieni. Aika erikoinen omaan silmääni. Sieni oli revitty maasta ja siksi oli niin valjun värinen (?). Emme uskaltaneet käyttää sientä, koska se ei ole meille tuttu emmekä olleet varmoja onko se edes keltahaarakas. Kuvaan se oli silti pakko saada. Meillä ei myöskään ollut mahdollisuutta käsitellä heti sieniä loppuun asti, jolloin haarakas tummeni kovasti.
Pitäydyimme säilömisen osalta tuntemissamme sienissä, joten tutut - meillä uskaltaa vieläkin syödä sieniruokia ;).
Pastapään äidillä on tällainen kuivuri, jossa suurin osa sienisaalistaamme kuivattiin. Suurkiitos mummulle! Nyt on karkkilaatikko täynnä kuivattuja herkullisia tatteja.
Lisäys syyskuussa: Lopullinen kuivattujen sienien varastoiminen on syytä tehdä LASIpurkissa. Muovin sisällä "nahkistuvat".
Kotiinpäästyämme viipaloin kauneimmat, puhdistetut herkkutatit pakkaseen. Loput sienenpalat paistoin kuivalla pannulla ja pakastin sitten nekin pusseissaan. Kuvassa on myös ruisleipä, jonka päällystin sienihakkeluksella, jonka paistoin pannulla. Maustoin sekasieniseoksen pippurilla ja suolalla. Kuvanoton jälkeen lisäsin päälle vielä cheddaria ja lämmitin arkisesti mikrossa. HYVÄÄ!