Sienisaalis Satakunnasta

Vietimme viikonlopun koko perhe Satakunnassa. Pääsimme muutaman kerran sienimetsäänkin, ihanaa! Pastapään äidin kotopihalta lähtee jo hyvä sienimetsä, mutta autoilimme myös hieman kauemmaksikin. Syksyinen metsä on kaunis sienineen, marjoineen, sammalineen ja jäkälineen. Välillä täytyi oikein pysähtyä ihastelemaan hienoja värejä ja muotoja!

Saaliiksi metsäreissulta kertyi paitsi puolukoita, myös herkkutatteja, orakkaita, muutama hassu suppilovahvero ja keltahaarakkaita. Tuosta viimeisestä ei ole ihan varmuutta, mutta näyttää kovasti samalta kuin Kmsu:n esittelemä sieni. Aika erikoinen omaan silmääni. Sieni oli revitty maasta ja siksi oli niin valjun värinen (?). Emme uskaltaneet käyttää sientä, koska se ei ole meille tuttu emmekä olleet varmoja onko se edes keltahaarakas. Kuvaan se oli silti pakko saada. Meillä ei myöskään ollut mahdollisuutta käsitellä heti sieniä loppuun asti, jolloin haarakas tummeni kovasti.

Pitäydyimme säilömisen osalta tuntemissamme sienissä, joten tutut - meillä uskaltaa vieläkin syödä sieniruokia ;).

Pastapään äidillä on tällainen kuivuri, jossa suurin osa sienisaalistaamme kuivattiin. Suurkiitos mummulle! Nyt on karkkilaatikko täynnä kuivattuja herkullisia tatteja.
Lisäys syyskuussa: Lopullinen kuivattujen sienien varastoiminen on syytä tehdä LASIpurkissa. Muovin sisällä "nahkistuvat".

Kotiinpäästyämme viipaloin kauneimmat, puhdistetut herkkutatit pakkaseen. Loput sienenpalat paistoin kuivalla pannulla ja pakastin sitten nekin pusseissaan. Kuvassa on myös ruisleipä, jonka päällystin sienihakkeluksella, jonka paistoin pannulla. Maustoin sekasieniseoksen pippurilla ja suolalla. Kuvanoton jälkeen lisäsin päälle vielä cheddaria ja lämmitin arkisesti mikrossa. HYVÄÄ!

Sienirisotto ja pestoinen mozzarellakana

Tykkäämme koko perhe sienestämisestä. Neljävuotias tallustelee risujen seassa ja sammalikossa jo innoissaan, samoin yksivuotiaskin toisinaan. Kun junnumpi väsyy, koppaa isä tytön rintareppuun ja taas mennään. Viime reissulla pikku tyttömme tosin kaatui vattupöheikön sekaan, josta vieläkin on muistona viirut poskissa... Metsässä on ihana seurata miten vuodenaikojen vaihtuminen muuttaa maisemaa. Ilmakin on erilaista, helppoa hengittää. Varsinkin jos samaan aikaan ripsii pientä sadetta. Puitten ympäröimänä astuu monesti ihan sadunomaiseen maisemaan. Omasta virittyneisyydestä sitten riippuu onko metsä Ronjan ja Birkin seutuja vai Onnimannin.

Toistaiseksi sienisaaliimme lähipururadan metsiköstä on ollut onneton, mutta innolla odotamme ensi viikonloppua ja Länsi-Suomen metsiä. Toivottavasti ei vain odotukset ole liian korkealla... Sienileipiä sentään saimme tehtyä kanttarelleista ja tätä sienirisottoa löytämistämme rusko-orakkaista ja tateista.

Risoton tein aivan normaalisti. Paistelin paloiteltuja sieniä yhtä aikaa sipulien kanssa ja liemenä oli tällä kertaa vain kanalientä. Valkoviiniä kun ei talosta löytynyt :O.

sipuli silputtuna
metsäsieniä
250g risottoriisiä
(pari desiä valkoviiniä)
vajaa litra kanalientä
suolaa ja pippuria myllystä
50-70g voita
100g tuoretta parmesaania raasteena

Kuullota sipulit oliiviöljyssä padassa. Paista samalla myös sienenpaloja. Lisää riisi ja pyörittele, kunnes se on öljyyntynyt. Lisää kuumaa kanalientä (ja viiniä) vähän kerrallaan. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen lientä niin kauan että riisi on al dente. Joskus lientä jää, siksi en viitsikään laittaa ihan tarkkaa desimäärää. Lisää suolaa, pippuria, voita ja runsaasti parmesaania.

Kanat valmistimme kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta myös kaikessa herkullisuudessaan näin:
Kanaleikkeen tai -fileen päälle pestoa ja tämän päälle mozzarellajuustoa paloina. Sitten vain uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi.

Kyllä oli herkullinen ateria. Suosittelemme!

Punaviiniä löytyy aina, vaikka valkkaria ei olisikaan ;)

Munakoisoa ja pastaa - loistavaa sanon minä

Tässä loistava pastaruoka blogista nimeltä Otetaan ensin puoli kiloa voita. Maistui huiman hyvälle ulkona nautittuna vielä silloin kun aurinko paistoi niin lämpimästi että oikein afarasvaa piti laittaa ruokaillessa niskaan...

Välihuomautuksena, mutta pontevasti ilmaisten, käykää äänestämässä tuossa maukkaan munakoisopastan kotikeittiössä punajuurisien ruokien parasta. Siellä on tarjolla vaikka mitä salaateista leivonnaisiin!

Pasta alla Norma

4 annosta

2 isoa kiinteää munakoisoa

oliiviöljyä

(1 rkl kuivattua oreganoa)

( 1 kuivattu chili murskattuna)

4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohuelti viipaloituna

iso nippu tuoretta basilikaa, varret hienonnettuna ja lehdet erillään

1 tl yrtti- valko- tai punaviinietikkaa

n. 570 ml tomaattipassataa tai vastaavasti säilöttyjä luumutomaatteja tai paseerattua tomaattia noin 400g

suolaa

mustapippuria

spagettia tai muuta pastaa (meillä armoniche)

150 g suolaista ricottaa, pecorinoa tai parmesania vastaraastettuna

Leikkaa munakoisot pitkittäin neljään osaan (poista ensin kanta). Jos niissä on keskellä höttöistä siemenosiota, poista se. Paloittele sitten munakoisot poikittain noin sormenkokoisiin paloihin. Palojen on tarkoitus olla isohkoja eli ei ihan pikkupikku kuutioita. Kuumenna oliiviöljyä isohkolla pannulla, ja paista munakoisopalat parissa erässä pannun koosta riippuen. Pyöräytä paloja niin että oliiviöljyä tarttuu niihin kaikkiin. (Ripottele sitten paloille oreganoa ja) kääntele niin että palat ruskistuvat kauniisti joka puolelta.

Kun olet paistanut koko koisomäärän, lisää ne kaikki takaisin pannuun. Tässä vaiheessa voit halutessasi lisätä kuivattua chiliä (varovasti, ettei chilin maku peitä kaikkea muuta). Käännä levy keskilämmölle ja lisää hiukan oliiviöljyä, valkosipulit ja basilikan varret. Sekoittele hetken aikaa ja lisää sitten valkoviinietikkaa ja tomaatit tai passata. Hauduta noin 15 minuuttia, maista ja korjaa maut suolalla ja pippurilla. Revi puolet basilikan lehdistä ja sekoita joukkoon.

Keitä pasta al denteksi, valuta ja kaada sekaan kastike. Sekoita hyvin, maista ja korjaa tarvittaessa maut kohdalleen. Jaa lautasille, ripottele päälle loput basilikan lehdet sekä juustoraastetta.

Inkiväärihernekeitto pekonilla

Enpä ole eläissäni tehnyt itse hernekeittoa. Aina on tullut turvauduttua kaupan tölkkeihin. Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ostin luomuruokaherneitä kaupan kuiva-ainehyllystä. Katselin muutamia ohjeistuksia netistä, soitin äidille ja luin hernepussin reseptin. Vastaan tuli paitsi ihan perinteikkäitä versioita, myös mättö purkkihernarista ranskalaisilla - hmmm... Erilaisia ohjeistuksia punnitsemalla ja yhdistelemällä päädyin seuraavaan toteutukseen, joka oli oikein maistuva! Seuraavalla kerralla laitan kyllä vettä vähemmän, jotta keitosta tulee sakeampi. Inkivääri toi hauskan lisän keittoon viipyillen "taka-makuna". Rapsakat pekonit taas tuntuivat kivalta suussa ja maustoivat keittoa kivasti. Oikein suositeltava satsi!

500 g kuivattuja herneitä

3 l vettä (ensi kerralla 2,5 l)

sipuli pieneksi pilkottuna

1 ½ lihaliemikuutiota

inkivääritahnaa maun mukaan, meillä noin 3 tl (tai inkivääriä itsellesi parhaiten taipuvassa muodossa)

suolaa

meiramia

valkopippuria

pekonia

Huuhtaisi herneet. Laita likoamaan raikkaaseen veteen yön yli huoneenlämpöön.

Mittaa kylmä vesi kattilaan. Lisää herneet, sipulit ja lihaliemikuutiot. Anna liemen kiehua ja pistä sitten pienelle pulputtumaan kahdeksi tunniksi.

Mausta inkiväärillä ja anna kiehua taas hetken. Maistele ja lisää inkivääriä tarvittaessa. Varo laittamasta liikaa, ettei inkiväärin mausta tule hallitseva. Lisää myös muut mausteet.

Paista pekonit pannulla. Itse laitan pekonin aina kylmälle pannulle ja paistan molemmin puolin "keskikuumalla" niin että saan pekoniin hiukan väriä. Rasvaa ei tarvita erikseen, pekonissa sitä kyllä riittää. Nosta valmiit pekonit hetkeksi kuivumaan talouspaperin päälle. Leikkaa veitsellä makusi mukaisia paloja ja lisää rapsakoita paloja keiton päälle juuri ennen tarjoilua.

Meillä keittoa nautittiin uunituoreiden sämpylöiden kanssa, osan seassa pihlajanmarjaa.

Jälkiruuaksi mässytimme Pastapään salaisella reseptillä tehtyä pannukakkua. Nam!

Vuokaruoka tonnikalasta ja kasviksista

Bongasin taannoin Limepippurista helpon vuokaruoan, joka valmistettiin tunasta, potuista ja bataatista. Alkuperäinen ohje löytyy Kettuterroristeilta. Kuva ei nyt anna oikeutta tälle sapuskalle, mutta ilman kuvaakaan ohjetta on tylsää laittaa.

En ole yleensä mikään purkkitonnikalan ystävä, mutta päätin antaa tunalle mahdollisuuden tässä ruuassa. Ja minkä yllätyksen kaupassa koinkaan - tonnikalaahan saa vaikka missä mausteliemissä ja sörsseleissä! En vain ole piiiiitkään aikaan käyttänyt tunaa tai sitten olen vain sokeasti ottanut sen tutun kalapurkin yhtään vaivautumatta vilkaisemaan ympärilleni. Jatkossa täytyy pitää silmät auki kaupassa myös tölkkihyllyvälissä.

Kaikessa helppoudessaan ja edullisuudessaan tämä ruoka oli oikein maistuvaa arkiruokaa! Suosittelemme! Ruokaa on myös hyvin yksinkertainen varioida vaihtamalla kasviksia, korvaamalla mangot säilykepersikalla, unohtamalla satsista sipulin ja tomskut kuten minä hajapää... Luulen kyllä että vuoka olikin enemmän meidän makuumme ilman sitä tomaattia. Itse kypsensin kasviksetkin heti vuoassa.

Tässä ohje kopsattuna suoraan Limen ja Pippurin keittiöstä:

1 kg perunoita ja bataattia
1 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
sitruuna- tai mustapippuria
paprikajauhetta
2 tlk tonnikalaa curry(majoneesi)kastikkeessa
(2 tomaattia)
1 prk säilykemangoa
2-3 dl juustoraastetta

Kuori ja lohko perunat, bataatit ja sipuli. Sekoita öljy ja mausteet lohkojen joukkoon. Levitä lohkot uunipellille leivinpaperin päälle tai suoraan uunivuokaan ja kypsennä 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. (Siirrä kypsät lohkot uunivuokaan ja) levitä päälle tonnikala, lohkotut tomaatit, mangopalat ja juustoraaste. Gratinoi 250 asteessa noin 5 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä.

Ankkapiiraset ja mustikkapavlova kahvipöytään

Hoisin-kastikkeen ansiosta itämaiselta vivahtavaa ja mielestämme näyttävää suolaista kaffepöytään. Piiraat syntyvät helposti valmisvoitaikinasta. Lähteenä reseptiin oli Gummeruksen julkaisema "Suolaiset ja makeat piirakat".

Pohja:

Viiltele ja taittele voitaikinaneliöt yllä olevan mallin mukaan. Kaupan valmiita levyjä on ehkä tarpeen kaulita hiukan ohuemmiksi, koska jotkut omista piiraistamme turposivat hiukan liikaa. Siistein tulos taittelusta tulee, kun taikina on vielä hiukan pakkasesta kohmeinen. Voitele piiraiden raunat maidolla tai munalla. Pistele pohjat haarukalla. Nosta pellille leivinpaperin päälle. Me teimme 9 näitä pohjia, mutta täytettä olisi riittänyt varmaan tuplamäärään. Noh, täyte odottelee nyt pakkasessa uutta tulemistaan.

Täyte:

valmiiksi kypsennettyä ankankoipea tai meidän tavallamme ankanrintaa pakkasesta sulatettuna ja uunissa paahdettuna, jäähtyneenä pilkottuna (teimme jo edellisenä päivänä)

6 rkl ranskankermaa

8 rkl hoisin-kastiketta

6 kevätsipulia ohuiksi suikaloituna/ruohosipulia

kurkkua tikuiksi leikattuna

(tuoreita korianterilehtiä)

Sekoita kulhossa hyvin ankanpalat, ranskankerma ja hoisin-kastike. Jaa pohjille ja paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes taikina on noussut ja pinta on kullanruskea.

Sekoita kevätsipuli, kurkku ja halutessasi uimahallin makuinen korianteri. Asettele seos piiraiden pinnalle juuri ennen tarjoilua.

Tarkkasilmäisimmät ehkä hoksasivat, ettei meidän piiraidemme päällä pötköttele ainuttakaan sipulaa. No ei, kun kaupoista ei löytynyt! Kävimme kolmessa ja soitimme kahteen kunnes luovutimme. Laitoimme muutaman ruohosipulinpätkän laihaksi lohduksi.

Ja nokkelimmat pokkelimmat ehkä hoksasivat että näissä piiraissa on paljon samoja aineita kuin taivaallisessa Pekingin Ankassa. Sitä voi maistella meidän tavallamme valmistettuna täällä.

Makeana tarjosimme mm. pavlovaa, jonka päälle laitoimme tällä kertaa kermavaahtoa, pensasmustikoita ja suklaata "nauhana".

Näiden tarjottavien myötä toivotamme herkullista viikonloppua kaikille blogimme lukijoille!

Keittiö

Kurpitsamoskan Mari paljasti viime sunnuntaina keittiönsä. Minusta oli todella mielenkiintoista nähdä kanssabloggaajan kokkausmiljöö. Olen odotellut mielenkiinnolla muidenkin keittiövilautuksia. Niitä ei ole (vielä!) ilmestynyt. Sitten muistin vanhan viisaan mietiskelijän Mc Nikke T:n aforismin "Jos haluu saada on pakko antaa". Joten täältä pesee...

Meidän kotimme pieni keittiö (heti siivoamisen jälkeen)

Tämä kuva on otettu olohuoneesta päin, jossa meillä on myös ruokapöytä. Yksi keittiömme ihanimpia juttuja on se, että sieltä pääsee suoraan ulos ja terassille. Grilli on tuossa ihan seinän takana.

Keittiö oli tällainen kun tähän asuntoon muutimme. Se ei ole yhtään "meidän näköisemme", mutta oli niin hyvässä kunnossa ettemme raaskineet käydä uusimaan. Seuraavassa asunnossa sitten toivottavasti.

Edelleen olohuoneesta päin.

Näkymä terassin ulko-ovelta.


Keittokirjatuessa on listaa lähiajan tehtäviin ruokiin. Ruksitetut on jo kokkailtu. Listasta löytyy vissiin tuttujakin nimiä eli reseptien "osoitteita". Tällainen kirjatuki on tosi kätevä keittiössä jossa on vähän laskutilaa.

Meillä on aina korillinen erilaisia sipuleita. Laattaboordi ei miellytä.

Keittiömme kauneimmat käyttöesineet: Peugeotin suola- ja pippurimylly, jotka annoimme toisillemme hääpäivälahjoiksi yhtenä vuonna.

Keittokirjoja ja -lehtiä.
Osa kirjoista on saatu lahjaksi, osa ostettu alennusmyynneistä tai kirppareilta. Yhtään täysihintaista en muista meidän ostaneen. Omistuskirjoitukset lahjaksisaaduissa kirjoissa ovat ihan ehdottomia. Keittiössämme pidän eniten:

• sen sisältämistä muistoista (Hyppysellinen)
• sipulikorista (H)
• ovesta terassille (H)
• avonaisuudesta olohuoneeseen- vieraiden kanssa seurustelu onnistuu kokkaillessa. (H)
• kaikki on lähellä (Pastapää)
• keraamisesta liedestä (P)
• riittävästi kaappitilaa (P. Tätä Hyppis ihmettelee...)

Keittiössämme pidän vähiten:

• kulmahyllystä (H)
• lasivitriinin kannatuspalkeista (H)
• kaappien koristeleikkauksista - mikä pölynkeräysidea! (H)
• laskutilaa on liian vähän (P)
• liesi ja uuni liian kapeita (H &P)

Keittiö on meille kaikesta nurinasta huolimatta rakas, sillä se on ensimmäisen oman asuntomme keittiö - tai pankinhan tuo vielä on , jos tarkkoja ollaan... ;)

Pihlajanmarjasämpylät

Pastapään isä kävi kylässä avovaimonsa kanssa. Mukanaan he toivat paitsi pensasmustikoita ja punaviinimarjoja, myös upean kukkakimpun ja -ta da da daa!!!- Vivi-Ann Sjögrenin keittokirjan "Vivi-Annin keittiössä". Sain kirjan todella ajoissa synttärilahjaksi. Kiitos kovasti mieluisasta lahjasta! Olen lainannut kirjaa kirjastosta uusien usein, sillä olen pitänyt kovasti kirjan erilaisista resepteistä. Aikaisemmin olen postannut tämän opuksen kokkailuista ruusunterälehtiletut. Nyt ovat vuorossa pihlajanmarjasämpylät.

Pihlajanmarjaa kehutaan terveyspommiksi. Se sisältää runsaasti karoteenia ja c-vitamiinia. Ja on kaunis. Nyt pihlajanmarjoja tuntuu olevan puut väärällään, joten materiaalia kyllä riittää!

Varsinaista ohjeistusta Vivi-Ann ei näihin sämpylöihin anna, vaikka omistaakin oman kappaleensa, 4 sivua, pihlajanmarjaruuille. Mustikkalimpun ohjeistuksen lopussa löytyy maininta "myös puolukat ja pihlajanmarjat sopivat hyvin leipätaikinaan". Päädyin tekemään Pirkan puolukkasämpylöitä ja vaihtamaan marjat tietysti pihlajanmarjoiksi. Sämpylät olivat hyviä! Tosin jos sattui puraisemaan pihlajanmarjan rikki, tuli suuhun vähän turhan kirpsakka maku. Sämpylät olivat myös kauniita marjojen ansiosta.

Näin saatte samanlaisia:

Kerää lasten kanssa pihlajanmarjoja ennen kuin linnut syövät ne kaikki. Pienet lapset luulevat vielä että touhu on ihan tavallista muidenkin perheiden kohdalla ja osallistuvat innolla. Puhdista ja pese marjat kotona sekä riivi ne tertuistaan.

5 dl vettä
50 g hiivaa tai pussi kuivahiivaa
3/4 siirappia
2 tl suolaa
6 dl sämpyläjauhoja
noin 4 dl hiivaleipäjauhoja
3 dl marjoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.Kuivahiivaa käyttäessä sekoita ne jauhojen joukkoon. Lisää siirappi ja suola. Alusta joukkoon jauhot vähitellen. Huomauta lapsellesi, että mittojen on lisättäessä oltava täysiä, puolidesiä ei riitä. Tai jos lisää puolidesiä kerrallaan, menee leipomisessa pieni ikuisuus. Taikina saa olla pehmeää. Lisää taikinaan pihlajanmarjat ja kohota noin 20 minuuttia liinan alla.
Leivo taikinasta pitkä, tasapaksu tanko ja jaa se haluamankokoisiin paloihin. Huhuile välillä lapsiakin leipomaa ja saa vastaukseksi ettei junaleikeiltä nyt ehdi. Kohota sämpylät pellillä liinan alla lämpimässä paikassa hyvin ja paista niitä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Täällä kalamiehet keskustelevat pihlajanmarjoista syöttinä ja kännisistä tilhistä. "Älä syö marjoja sitten ite, että löydät jäältä pois". Tuppasi hiukan naurattamaan, mutta olen kai hiukan väsynytkin...:)

Punainen katkarapukeitto kookosmaidolla

Kettuterrierien emäntä Kmsu oli alkukesästä keitellyt herkullisenoloisen keiton, jota täytyi testata. Kookosmaito (keitoissa) antaa täyteläistä, hiukan kermamaista makua omalla vivahteellaan. Tykkäämme siitä kovasti. Turhan harvoin kookosmaitoa tulee kuitenkin ruokiin livautettua, viimeksi taisin käyttää sitä broilerikookoskiusaukseeni. Ja siitä onkin aikaa...

Teimme keittoon pieniä muutoksia kaappien sisällön mukaan. Tässä oikein maistuva ja houkuttelevantuoksuinen keitto:

1 punasipuli
3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 tomaattia kannat poistettuina ja paloiteltuina
1 prk tomaattimurskaa
1/2 prk tomaattipurkin huuhteluvettä
1 prk kookosmaitoa
1 kalaliemikuutio
1 rkl ruskeaa ruokosokeria
3 rkl Maizena vaaleaa suurustetta
maissinjyviä pakastimen kätköistä
3 dl katkarapuja
cayennepippuria
suolaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuullota silppu kattilassa oliiviöljyssä. Lisää tomaatit ja tomaattipurkin huuhteluvesi. Sekoita joukkoon kalaliemikuutio sekä ruokosokeri. Kiehauta ja keitä hiljaisella lämmöllä n. 15 min. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kookosmaito. Kiehauta. Suurusta keitto suurusteella ja lisää maissi. Keitä 5 minuuttia. Lisää lopuksi katkaravut ja anna lämmetä. Mausta cayennella ja tarvittaessa suolalla.

Keiton kanssa haukkailimme chapati-leipiä.

Chapati-leipä

Kaikille urdun-kielisille lukijoillemme haluan selventää että kyseessä tosiaan on چپاتی

Chapati-leipä on Intiasta kotoisin oleva ohut leipä. Superyksinkertainen taikina kaulitaan (tunnin) lepuuttamisen jälkeen ohuiksi rieskoiksi ja paistetaan pannulla. Simppeliä ja hyvää! Ohje löytyi Marianne Kiskolan "Kasvisruokia Aasiasta" keittokirjasta.

2 dl grahamjauhoja (meillä sihti-)

3/4 dl vettä

(suolaa)

öljyä

Lisää halutessasi suolaa jauhoihin. Tee jauhoihin syvennys. Alusta vesi jauhoihin vähän kerrallaan samalla vaivaten. Peitä ja anna levätä tunnin.

Tee taikinasta 8 palloa ja kaulitse ne ohuiksi rieskoiksi.

Paista öljyssä valurautaisella paistinpannulla leivät molemmilta puolilta (meillä blinipannu). Painele paiston aikana taikinaa kostealla pyyhkeellä tai kääntämiseen tarkoitetulla lastalla, jotta leipä paistuu tasaisesti.

Täällä vielä valmistusohje videon muodossa. Videolla mm. vinkataan, että vaikka et saisikaan leivästäsi ihan pyöreitä, ne maistuvat silti hyviltä - mullistava repliikki :D. Videon täti lisää myös öljyä taikinaan ja kääntelee leipiä tämän tästä. Itse tyydyin kääntämään vain kerran lettujen tapaan.

Me nautiskelimme elämämme ensimmäiset chapatit katkarapuisen keiton kanssa.

Metsästäjänleivät

Syksy on tullut ja metsästä alkaa saamaan sieniä. Teimme retken lähimetsään ja löysimme muutamia yksittäisiä kanttarelleja. Eipä niistä mitään seurueelle tarjottavaa sieniherkkua saanut aikaan, mutta päätettiin tehdä iltapalaksi lämpimät metsästäjänleivät. Nykyään tulee harvoin tehtyä lämpimiä voileipiä, kun mieluummin teemme melkein samalla vaivalla pitsat. Teimme kokolihaleivät kun kesäisestä grillailusta oli sopivasti jäänyt pakkaseen possunleikkeitä. Näissä aineiden määrä ei ole mitenkään kriittinen, laita aineksia makusi mukaan. Lämpimiin metsästäjän leipiin tarvitaan:

sieniä (meillä kanttarelleja)
sipulia
ranskankermaa
suolaa ja pippuria
porsaanleikkeitä (grillattuna)
juustoraastetta
paahtoleipäviipaleita
margariinia
(ketsuppia)

Aloita homma pilkkomalla sipulit ja sienet. Paista ne pannulla, niin että sipulit pehmenevät. Kaada sekaan ranskankerma ja lämmitä. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Kokoa leivät. Voitele leivät ensin margariinilla ja levitä halutessasi päälle kevyesti ketsuppia. Nosta yksi porsaanleike per leipä. Kauho seuraavaksi sieniseosta leikkeen päälle ja lopuksi vielä juustoraastetta. Lämmitä leipiä 250 asteisessa uunissa kunnes juusto sulaa. Mukavaa iltapalaa ja ennen kaikkea kivointa on nauttia itse poimittuja sieniä.

Tokion maistiaisia - viimeistä viedään (osa 7)

No tottahan me myös sushia maistoimme! Emme ole saaneet sushia kohtaan muodostettua mitään suurta rakkaussuhdetta, mutta Japanin versiot maistuivat kyllä. Tuore kala on raakana(kin) superhyvää! Ylläolevan nigirisushiboksin ostimme jälleen sieltä Foodshowsta, jossa kalanleikkaajat asettelivat niitä tiheään tahtiin esille edellisten pakkausten hävitessä ostajien ostoskoreihin. Huomaa kaunis kukka ja "ruohomatto"-koristelu. Osaako joku kertoa mitä tuo ylärivin keltainen on? Se kai menee mätisushin kanssa makien kastiin?

Ennen reissua Sammakko vinkkasi blogissaan, että Japaniin mennessä kannattaa maistaa ainakin perinteistä herkkua unagia. Meidän piti mennä ravintolaan nauttimaan tätä ankeriasta, mutta lasten väsymyksen vuoksi päädyimme hakemaan kalaa FoodShowsta. Kysyin muutamalta myyntitiskiltä kalaa ihan vain sanomalla "unagi" varmasti ihan vääränlaisella intonaatiolla. Näin kauniin pakkauksen kuitenkin saimme, joka sisälsi siis unagiaterian - kalaa riisipedillä.

Kala valmistetaan hiilien päällä grillaamalla. Päälle sivellään maustekastiketta. Eri ravintoloilla on kuulemma salaiset maustekastikereseptinsä. Kala oli kyllä tosi hyvää! Suosittelemme ehdottomasti! Ravintolassa juuripaistettuna olisi varmaan ollut vielä parempaa, mutta näinkin maistui komeasti!

Tässä yksi nautiskelemamme ateria hotellihuoneen pöydällä. Etualalla rasvaista, herkullista ja possunlihanoloista kalaa. Taustalla katkarapuriisiä, kevätrullia ja soijakastiketta, katkarapuja majoneesikastikkeella sekä "lihapullia" johonkin käärittynä. Keskellä munakoisopaloja mausteliemessä. Oikealla jotain kaunista, mustaraitaista kalaa sienitäytteellä. Kaikki oli hyvää, voitte uskoa!
Ammattilaisten työskentelyä on aina mielenkiintoista seurata. FoodShow:ssa se onnistui useammassakin paikassa. Tässä taitava miehenalku tekee katkarapu-mustekalapalloja (takoyaki). Ensin pelkkä taikina levitettiin puolipallon muotoisiin valurautaisiin muotteihin, niin että taikina tuli myös yli. Hetken kypsyttyään taikinan joukkoon ripoteltiin mustekalalonkeronpaloja ja katkarapupaloja. Hetken päästä kokki alkoi viuhtoa, nipsutella ja käännellä huimaa vauhtia teräskärkisten puikkojen kanssa taikinaa niin että niistä tuli pallon muotoisia. Pallot paistettiin vielä kypsiksi. Kyllä maistui mustekalariisin keralla!

Tässä valmistuu kakkuja ja leivoksia.

Nämä tytöt tekivät maistuvia jäätelöannoksia. Jäätelön sekaan muussattiin asiakkaan valitsemia "mausteita", kuten esimerkiksi marjoja, keksiä murustettuna, piirakanpaloja... Vohvelitkin tehtiin tässä paikassa itse. Silloin tällöin nämä nuoret naiset luikauttivat ilmoille reippaan laulun tahdittaen sitä jäätelölusikoitten paukkeella. Hyväntuulista menoa ja herkullista jäätelöä! Paikka sijaisti MarkCity-kauppakeskuksen ravintolakäytävällä Shibuyassa.

Tokio oli upea, monipuolinen ja mielenkiintoinen paikka. Kaupunki oli kaikessa vilkkaudessaankin leppoisa. Paljon oli nähtävää, tehtävää ja maistettavaa!Suosittelemme koko perhe lämpimästi!

Herra Rausku Ikebukuron akvaariosta antaa vielä muutamia linkkivinkkejä Tokion-matkailijoille:

http://www.matkatarinat.com/ Hakusanalla Tokio löytyy meidän matkatarinamme

http://fi.bemmu.com/tag/Tokio Tietoa kaupungista hyvin kompaktisti

http://www.japan-guide.com/ Japanissa matkustamisesta ja elämisestä

http://www.bento.com/tf-rest.html Ravintoloita ja kahviloita alueittainkin lueteltuna

Ainakin näissä ruokablogeissa on meitä ennen reissattu Tokioon:

Bella Vanilla

Pastanjauhantaa

Kasvimaalta keittiöön Sammakolta löytyy myös japanilaiten ruokien ohjeistusta

Äijäari Japanissa

Hieno, opastavakin kirja "Umami, japanilainen ruokakulttuuri". Kirjoittajina Miika Pölkki ja Heikki Valkama

Tapani Jussila: Tokio Passi. Kirja on hyvä! Omamme on vuodelta 2003, mutta siitä on tullut uudistettuja painoksiakin.

Tokion maistiaisia välipaloista (osa 6)

Ei, emme sentään syöneet tätä veijaria. Sen sijaan Uenon eläintarhassa vieraillessamme Pastapää otti aterian, jonka esillepano olikin tosi miesmäinen :D (kuva alla)

Asakusan temppeleille suunnistaessa tunnelma oli hyvin hyvin heikosti harras. Käytävää reunustivat jos jonkinlaiset kojut turistikrääsineen. Tämä koju myi Sembei-riisikakkuja. Pakkohan niitä oli maistaa, kun mainittiin oppaissa olevan japanilainen perinteinen välipala. Maku valitsemissamme kakkusissa oli soijamainen, mutta aika tylsä. Sembeitä tehdään kuulemma kyllä useamman makuisina, sekä suolaisina että makeina.

Koko perheen ehdoton välipalasuosikki joka välissä oli FoodShow:sta ostetut pienet viinirypäleet. Ne maistuivat ihan metsämansikoilta! Taisi tulla ostettua paketti päivässä.
Kuvassa on myös kalaa, joka toi mieleen kuivatetun graavilohen. Oli aikast hyvää oluen kanssa nautittuna!

Tämä leväarkkiin kiedottu riisi oli huippukauniin lilaa, harmi ettei upea väri näy kuvassa. Maku oli keskinkertainen.
Disneylandin pizza on tietysti Mikin mallinen - kuinkas muuten :)

Odaiban Aquacity-kauppakeskuksessa söimme elämämme kalleimmat suklaat. Katselimme herkkuja vitriinissä ja ajattelimme että EIväthän nuo hinnat VOI olla kappalehintoja. Vaan olivat. Nämä neljä konvehtia maksoivat noin 9 euroa...auts! Herkullisia ja kauniita olivat, mutta joku kohtuus. Muuten tehtiin hyviä löytöjä tuosta shoppailupaikasta.

Välipalana tähän kohtaan: Jos olet Tokiossa sunnuntaina, suosittelemme suunnistamaan Harajukun aseman läheiseen Yoyogi-puistoon. Siellä kokoontuvat hyvinkin erilaiset ihmiset touhuten kuka mitäkin, tanssista, musisoinnista ja nukkumisesta eri urheilulajien peluuseen ja piknikiin.

Hoksasimme tällaiset "terveyssipsit" kaupasta. Hyvää oli, vaikka pussin teksteissä mainostetusta terveellisyydestä en sitten tiedä.

Tokiossa oli koko lomamme ajan hikisen kuumaa. Lämpömittari paukutti reilua kolmeakymppiä ja hiki virtasi. Parasta vilvoittelua syömisen muodossa tarjosi kojuissa raastettu, eri mehuin maustettu jää. Kyllä teki hyvää! Huomaa nerokas lusikka, joka jään sulattua toimi pillinä.