Enemmän mitä uskalsimme odottaa: Kardamyli, Kreikka

Ostimme ajat sitten pisteillä ja rahalla halvat Finnairin lennot Ateenaan. Jukka on ollut Kreikassa monessa kaupungissa aiemminkin, mutta minulle ja muksuille se oli uusi maa. Halusimme käydä Akropolin kukkulalla, mutta siihen suunnitelmat sitten tyssäsivät pitkäksi aikaa. Työkaveri vinkkasi ystävänsä suositelleen Kalamatan aluetta ja jotenkin sain siitä päähänpinttymän ilman sen kummempaa tutustumista. Kun aloimme etsiä majapaikkaa Kalamatasta, kaikki kivanoloiset oli jo varattu. Päädyimme varaamaan talon puolikkaan Kardamylin kylästä ja olin hieman pettyneen oloinen osaamatta selittää miksi. Kalamataan ajoi jo kaksi ja puoli tuntia, Kardamyliin tunti lisää. Tuntui että koko homma lätsähti ja jouduimme tyytymään johonkin vastakohtana sille että olisimme voineet valita meille parhaan vaihtoehdon. Kuinka väärässä olinkaan. 

Kardamyli on kaunis kylä vuorten kainalossa, kirkkaan veden äärellä. Kalamatan kaupungista on sinne noin 35 kilometriä, mutta mutkaiset vuoristotiet pitävät huolen että aikaa kuluu tunnin verran. Tosin Jukka oman elämänsä Juha Kankkusena vetäisi mutkat niin huolellisilla ajolinjoilla että majapaikkamme isäntäkin hämmästyi saapumisajastamme.

Majoituksemme Maison Viros paljastui paikanpäällä aivan loistavaksi! Aidatun alueen taakse sai vuokra-auton parkkiin kätevästi.

Pihaa ympäröi kolme taloa, joista yksi oli jaettu kahtia. Meidän kortteerimme sijaitsi siinä osassa, pihan perällä. Se oli ainoa talo ilman parvekkeita. Jokaisella majapaikalla oli pieni piha puutarhakalusteineen, joten nautimme aamupalan aina ulkona kaskaitten metelöidessä ympärillä.

Yhteisellä pihalla oli mukavankokoinen uima-allas, pihakeinu ja tarpeeksi makuulavereita kaikille matkalaisille. Pihan perältä löytyi grilli. Puut tontilla olivat vanhoja. Ne ovat olleet paikalla jo ennen taloja ja niitä oli suojeltu rakennusvaiheessa.

Huoneistomme sisälsi tilavan alakerran, johon mahtui hyvin pieni keittiö, ruokatila, lasten sohvasängyt ja vielä sohva takan edessä. Sekä ylä- että alakerrassa oli vessa, ylhäällä myös suihku oliiviöljyisine shampoo- ja saippuapulloineen. Yläparvella oli parisänky mukavilla tyynyillä. Kaikkialla oli siistiä ja puhdasta. Pyyhkeitä oli tuplaten. Tulkitsimme tummat pyyhkeet rannalle otettaviksi ja valkoiset majapaikassa käytettäviksi. Keittiöstä löytyi paitsi kahvinkeitin ja leivänpaahdin myös leipägrilli. Keittiössä oli valmiina kahvia, sokeria, muutamia mausteita ja jääkaapissa isot pullot vettä. Isäntämme kehotti tietysti maistamaan myös oliiviöljyä jota löytyi iso kanisterillinen. Netti oli nopea.

Isäntämme Nikos Giannouleas oli todella avulias jo sähköpostivarailusta alkaen. Hän oli heti valmis antamaan meille tyhjillään olevan huoneiston aikaisemmin ilman lisämaksua, sillä lentomme laskeutui Ateenaan yöllä kolmen aikoihin. Isännältämme saimme myös hyvät rantavinkit lähistölle, samoin kuin mukavan vuoristoreitin suosituksen. Ravintolasuosituksista hän tuumasi että ne ovat niin makuasioita ettei hän lähde kertomaan mitään tiettyä. Joka paikasta kylästä sai hänen mukaansa hyvää ruokaa, joka meidän kokemustemme perusteella pitikin paikkansa. Näistä kaikista teen omat juttunsa.

Itse kylä oli pieni, sen läpi kulkevan kadun käveli päästä päähän kymmenessä minuutissa. Suomalaisia turisteja emme kylässä tavanneet, mutta brittejä, hollantilaisia ja saksalaisia oli paljon. Kylässä on myös paikallista asutusta, joten pelkkä turistikylä se ei ole. Kahviloita ja ravintoloita löytyi useita, samoin kuin putiikkeja esimerkiksi käsityönä tehtyine koruineen ja astioineen. Löysimmepä baarinkin jossa oli parikymmentä erilaista giniä, kaksi kreikkalaistakin. Pöytävaraus ei ollut ainakaan kesäkuussa tarpeen edes illalla niissä suosituimmissa merinäköalallisissa paikoissakaan. Kaikkialta sai hyvää palvelua, joskin välillä melko hidasta. Vaan mitäpä tuolla on välillä lomalla! Paikka oli juuri sopivan kokoinen oleskeluun ja nautiskeluun.

Kun summasimme perheen kesken kotimatkalla mistä kukin oli tykännyt lomalla eniten, saimme kolme eri vastausta: rannat, vuoristo maisemineen ja ruoka. Kaikki olivat silti sitä mieltä että Kreikkaan mennään toistekin! 

Nyt blogistamme löytyy jo 260 matkajuttua MATKAT-välilehdeltä. Eri maita on kertynyt blogiin kaikkiaan 29. 

Raparperinyytit possun kanssa

Raparperi on kiitollinen kasvi, sillä ilman sen kummempaa hoitoa se pukkaa varsia varsin tehokkaaseen tahtiin. Emme mitenkään pysty hyödyntämään kaikkea pikkupuskamme satoa, mutta yritämme löytää aina uusia ruokia jossa hyödyntää raparperia. Tämän alkukesän hitti ovat olleet raparperinyytit. 

Folionyyttiin kootaan raparperia, sokeria, inkivääriä ja punasipulia aika tunteella. Kuvan mukaisessa setissä on noin ruokalusikallinen fariinisokeria ja 2 teelusikallista inkivääripaloja. Nyytti suljetaan ja grillataan kunnes raparperit ovat muhjaantuneet. Tähän menee kuumuudesta riippuen 10-15 minuuttia. Idea on kopioitu suoraan Yhteishyvän resepteistä.

Raparperinyytit ovat olleet erityisen hyviä lisukkeena rasvaisten possuruokien kanssa. Toimisivat hyvin varmaan myös vuohenjuustosalaatin osana. 

Jos raparperireseptejä kaipailet, Sopan Hanna teki kivan koosteen ruokabloggaajilta keräämistään resepteistä.  Hän linkitti omien otsikoiden alle näppärästi raparperista tehtäviä makeita ja suolaisia ruokia sekä säilykkeitä. 

Me osallistuimme koontiin mm. ruusuisen raparperikiisselin ja mesiangervoisen raparperipiirakan voimin. Blogistamme löytyvät yhdeksäntoista raparperi-juttu löytyvät luonnollisesti raparperi-tunnisteen alta. 

Todella mainio mustekala-perunasalaatti

Tässäpä meidän leveysasteille hieman eksoottisempi perunasalaatti! Maistuvuus on taattu kun sekoitetaan keskenään uusia perunoita, muhitettua mustekalaa ja varsiselleriä. Kokonaisuus on täyttävä ja samaan aikaan myös raikas. 

Mustekaloja hauduttaessa päätimme jo hetimiten että teemme niistä erilaisia ruokia. Toisen kolmesataa grammaisen lonkeroveijarin nakkasimme kokonaisena grilliin, toisen perunasalaattiin. Molemmat tavat olivat senverran hyviä että niitä tehdään varmasti toistekin.

Perunasalaattiin ohjeen saimme samaisesta Giorgio Locatellin kirjasta "Made in Italy - food and stories", josta tavasimme mustekalojen haudutusvinkitkin. Locatellin ohjeessa mustekalan osuus on suurempi ja esillepano varmasti hienompi. Kuuluisa kokki laskee perunasalaatin vinegretillä makuvirkistettyjen salaatinlehtien päälle. Me tyydyimme rustiikkisempaan ja ah niin ihanaan kokonaisuuteen. Lämmin suositus tälle perunasalaatille!

MUSTEKALA-PERUNASALAATTI

kypsennä ja mausta mustekala: 

1 mustekala (meillä 300 g)

½ chili

1 dl lehtipersiljaa

2 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

Hauduta mustekala omissa "mehuissaan": Älä mausta mustekalaa mitenkään ennen muhitusta, muuten teet siitä sitkeää. Laita kaikki raaka-aineet kannelliseen paistinpannuun tai kasariin ja pane kansi päälle. Muhittele pienellä lämmöllä noin 45 minuuttia välillä käännellen. Mustekalat päästävät itsestään nestettä. Kypsennysaika riippuu mustekalan koosta. Isolla möllykällä se voi ottaa 1½ tuntiakin. Mustekala on kypsää kun terävä veitsi uppoaa siihen helposti. Kokeile tätä paksuimmasta kohtaa mustekalaa.

Nosta mustekala pois kasarista. Pilko mustekalan pää ja lonkerot suupaloiksi. Laita kulhoon. 

1 valkosipulinkynsi

½ dl lehtipersiljaa

½ dl sitruunamehua

1 rkl oliiviöljyä 

Silppua valkosipulinkynsi ja lehtipersilja yhdessä ihan pieneksi muhjuksi. Lisää mustekalapalojen päälle. Lisää myös sitruunamehu ja öljy. Sekoita hyvin. Tämän vaiheen voit tehdä jo muutaman tunnin ennen varsinaisen salaatin kokoamista. 

perunasalaatti:

8 varhaisperunaa

2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 rkl valkoviinietikkaa

2 varsisellerinvartta

nippu ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

Keitä tai höyrytä varhaisperunat. Pilko suupaloiksi. 

Pilko sipuli pieneksi. Lämmitä oliiviöljy pienessä kattilassa. Muhita sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää valkoviinietikka ja anna höyrystyä kokonaan pois. Ota pois liedeltä. 

Sekoita keskenään perunapalat ja sipuli. Lisää varsisellerinpelat ja ruohosipulisilppu.

Lisää lopuksi myös maustetut mustekalapalat. 

Lisää tarpeen mukaan suolaa ja mustapippuria. 

Kuiva roseviini on kyllä loistava pari kesäisten ruokien kanssa!

Mustekalan kypsennys hauduttamalla + grillaaminen

Toisinaan kokkailu innostuttaa tavallista enemmän. Yleensä siihen liittyy suuria odotuksia ja jännitystä onnistumisesta. Niin kävi nyt kun valmistin mustekalaa Giorgio Locatellin tapaa.

Mustekala on ollut minulle pelottava raaka-aine. Olen kerran kokkaillut moista Teneriffalla apartementos keittiön hieman vajavaisvarustetuissa olosuhteissa eikä lopputulos ollut hyvä kuin lonkeron päiden osalta. Suomessa mustekalamötiköitä tapaa harvoin kalatiskillä ja hintakin on sen moinen ettei haluaisi sössiä koko hommaa syömäkelvottomaksi. Nyt kuitenkin päätin rohkaista mieleni. Ostin Sellon Citymarketin tiskiltä pari tuoretta 300 grammaista mustekalaa mielessä parikin ruokalajia. Mustekalat oli jo valmiiksi perattu, vain kova "nokka" piti työntää ulos suuaukosta. Kuusisataa grammaa mustekalaa maksoi yhteensä noin 18 euroa. 

Olen ajat sitten päättänyt että seuraava yritys möllyköiden kanssa otetaan Giorgio Locatellin ohjeella. Olemme vuosia sitten syöneet miehen ravintolassa Lontoossa yhden elämämme parhaista lonkeroveijareista, joten luottoa miehen kykyihin oli. Lisäksi ra-kas-tan Locatellin tarinapitoista kirjaa Made in Italy.

Locatellin opastamana mustekala kypsennetään omissa nesteissään hauduttamalla. Kun lonkeroveijarin nakkaa pannulle, alkaa se päästää itsestään nesteitä jotka kannen alla muhitellessa kypsentävät mustekalan. Pohjois-Italiasta kotoisin oleva Locatelli kertoo kirjassaan kypsentäneensä mustekalan kaksikymmentä vuotta keittämällä, kunnes oppi tämän "braising" tavan napolilaiselta ystävältään Vincenzo Borgonzololta. Keittämistä mies käyttää nyt vain tiettyihin resepteihin kuten carpaccioon, jossa mustekalan gelatiinin pitää pitää ohuet palat koossa. Muuten Locatelli preferoi hauduttamista, joka hänen mukaansa tiivistää maut paremmin ja tekee koostumuksessa pehmeän lihaisan. 

Mustekalan mötkimisen jätin pois kokonaan. Se olisi meinannut mustekalan kietaisemista keittiöpyyhkeen sisään ja mötkimistä vasaralla 3-4 minuuttia. Muuten seurasin ohjetta tarkasti. Lopussa kun mustekala oli hyvän kypsyistä, oli nestekin muuttunut pannulla siirappimaisen paksuksi. Tuoksu oli huumaavan ihana tuoden mieleen Italian ja Espanjan reissuja. Maku oli riemastuttavan hyvä ja tekstuuri juurikin oikeanmoinen. 

Mustekalaa syödään meillä taatusti jatkossakin! Tulossa on ainakin tapas-palan ja ihanan perunasalaatin ohje. 

MUSTEKALAN KYPSENNYS HAUDUTTAMALLA

2  x 300 g mustekala

1 chili puolitettuna, siemenet poistettuna

kourallinen lehtipersiljaa

3 valkosipulinkynttä

3 rkl oliiviöljyä

Älä mausta mustekalaa mitenkään ennen muhitusta, muuten teet siitä sitkeää. Laita kaikki raaka-aineet kannelliseen paistinpannuun tai kasariin ja pane kansi päälle. Muhittele pienellä lämmöllä noin 45 minuuttia välillä käännellen. Mustekalat päästävät itsestään nestettä. Kypsennysaika riippuu mustekalan koosta. Isolla möllykällä se voi ottaa 1½ tuntiakin. Mustekala on kypsää kun terävä veitsi uppoaa siihen helposti. Kokeile tätä paksuimmasta kohtaa mustekalaa. 

Nosta lonkeroveijari sivuun ja jatka reseptisi vaatimalla tavalla. 

MUSTEKALAN GRILLAAMINEN

Toisen mustekaloista grillasimme hiilloksella ihan vain muutaman minuutin hetimiten hauduttamisen jälkeen. Lopussa maustoimme mustekalan suolalla. Grillaamisen jälkeen pilkoimme mustekalan paloiksi ja nautimme sitruunalohkojen ja aiolin kera. 

Tartto lasten kanssa

Vappuvapaat houkuttelivat lähtemään jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle. Pienen tuumimisen jälkeen päädyimme matkaamaan meille käymättömään Tarttoon, Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Matkustustavaksi valitsimme auton ja sitä myöten tietysti myös lauttaylityksen Helsingistä Tallinnaan, josta ajaa reilu pari tuntia Tarttoon. Jukalta tähän sellainen varoittava vinkki, että matkan varrella on paljon tutkia ja esimerkiksi pikkukylän risteyksissä saattaa olla viidenkympin rajoitus ja tutkapömpeli ehkä hieman yllättäen liikenteenjakajassa.

Tarttoon olisi päässyt kuulemma helposti ja halvalla myös bussilla. 

Me pysähdyimme ajomatkan puolivälissä lounaalle aina niin ihanaan Pohjakaan. Tätä ravintolaa voimme suositella lämpimästi ihmisille, jotka arvostavat tuoretta ja sesonkista ruokaa joka on tehty pipertämättä mutta ajatuksella. 

Majoituimme Booking.comin kautta löydettyyn Tigutorn Apartment huoneistoon, joka on aivan keskustan tuntumassa. Pyöreä tornitalo poikkeaa ympäröivästä arkkitehtuurista ja on helppo havaita. Siistin ja tilavan huoneiston hintaan sisältyi ilmainen parkkiruutu.

TIEDEKESKUS AHHAA

Aivan majapaikkamme vieressä sijaitsi Baltian suurin ja nykyaikaisin tiedekeskus Ahhaa. Se oli todella hauska paikka kokea ja kokeilla! Muutama tunti vierähti nopeasti täällä tieteen ja teknologian parissa. Paikasta tuli mieleen San Josen Childrens discovery museum, sillä AHHAA:ssa oli hyvin samanlainen vesileikkipaikka. 

KANSALLISMUSEO

Viron kansallismuseo sijaitsee ehkä hiukan yllättäen Tartossa (eikä Tallinnassa). Museo on jo arkkitehtuurisesti upea nähtävyys.

Me ihastuimme tapaan toteuttaa näyttelyjen opaskyltit digitaaliseen muotoon: kun pääsylippukassalta saadun kortin vei lähelle opastusnäyttöä, muuttui teksti siinä suomenkieliseksi. Muutenkin näyttelyt oli koottu esille tuoreella ja mielenkiintoisella tavalla. 

Ruokakultturista oli myös oma osuutensa, mistä tietysti ropisi meiltä paljon pisteitä!

Kansallismuseon vieressä oli aisakeinu, jossa lapsemme tykkäsivät keinua. 

YLÖSALAISIN TALO eli TAGURPIDI MAJA

Aivan kansallismuseon vieressä tönötti talo nurinperin rakennettuna. Sepä olikin iloa aikaansaava paikka, kun mietimme miten itsemme kuvaisimme niin että todella näyttäisi että olemme katossa. Oli yllättävän hankalaa kuvitella miltä kuva näyttäisi toisin päin käännettynä. Vinkiksi esimerkiksi se, että älkää pitäkö käsilaukkua olalla kun tällaiseen kuvaan menette. Näyttää hassulta kun se ei roikukaan lattiaan päin. 

ILMAILUMUSEO eli EESTI LENNUNDUSMUUSEUM

Rehellisyyden nimissä emme vierailleet täällä lasten kanssa, vaan Jukka ilmailuinnostuneena kävi täällä yksin. Joitakin lapsia tämä voisi silti aivan hyvin kiinnostaa! Museo oli yllättävän laaja, tarjoten monipuolisesti venäläisiä ja länsimaisia lentokoneita.

Tupolev TU-134 oli suurin esillä oleva siviilikone. Koneeseen pääsi tutustumaan myös sisälle.

 Aika tuore lisäys museon valikoimiin oli Saksan ilmavoimien McDonnell Douglas F-4F Phantom II.

22,5 metriä pitkä Sukhoi SU-24 hävittäjä oli varsin näyttävä kone.

Museo sijaitsee noin 15 kilometriä etelään Tarton keskustasta. Museo on tätä kirjoittaessa avoinna joka päivä 28.4.-28.10. välisenä aikana. Pääsyliput ovat 10 euroa aikuiselta ja 5 euroa lapsilta.

Eesti Lennundusmuuseum
Lange, 62115 Tartumaa, Viro (kartta)

VANHA KAUPUNKI

Kompakti vanha kaupunki oli kaunis ja tunnelmallinen. Mielenkiintoisen oloisia ravintoloita ja kahviloita löytyi paljon. Raekoja aukiolla olisi varmasti mukava istuskella lämpimällä säällä terasseilla. 

Perustuksiltaan kallistuneessa taidemuseossa emme etukäteissuunnitelmista huolimatta ehtineet käymään, kuten emme myöskään Emajoen varrella olevassa kauppahallissa.

RAVINTOLAT

Tarton paras ravintolakokemus oli Campasimpukoiden suosituksesta illallistettu hotelliravintola Polpo. Erityistä ihastusta aiheutti rosmariinisavustettu nautatartar, jonka kanssa tarjottiin kapriksen kukkanuppuja ja mustaa valkosipulia sekä yrttimajoneesia. Hinnaltaan paikka oli mielestämme maltillinen. Esimerkiksi kolmen ruokalajin etukäteen mietitty menu maksoi 26 euroa.

Netissä paljon kehuttu Meat Market Steak &; Cocktail oli ihan ok, muttei mitenkään hehkutettava varsinkaan hintaansa nähden. Kivesannoksen tosin voisin mennä syömään uudestaankin, jos sen saisi vaikka saman paikan drinkkipuolelle jonkun ihanan juoman kanssa. Pidimme hurjasti monien mielestä varmaan brutaalistakin viiriäisannoksen asettelusta, jossa linnun koivet sojottivat tömäkästi kohti kattoa.

Esimerkiksi blogeista Keittotaiteilua ja Jotain maukasta löytyy lisää ravintolavinkkejä kaupunkiin. 

Kaiken kaikkiaan Tartossa oli kiva viettää pari päivää yhdistäen sen yhden yön Tallinnassa yöpymiseen. Shoppailumahdollisuudet olisivat olleet hyvät kolmessa toisiaan likikkäin olevassa kauppakeskuksessa. Me tyydyimme vain piipahtamaan Tigerissa lasten toiveesta. Kaupunki tarjosi lapsiperheelle mukavasti puuhaa ja nähtävää sekä kivoja ruokapaikkoja. Mitään suurta paloa palata kaupunkiin ei kuitenkaan syttynyt.

Tämä kirjoitus lisätään myös blogimme MATKAT-välilehdelle, josta löytyy yli kolmekymmentä juttua Virosta ja reipas 230 muualta maailmalta.