Ostimme ajat sitten pisteillä ja rahalla halvat Finnairin lennot Ateenaan. Jukka on ollut Kreikassa monessa kaupungissa aiemminkin, mutta minulle ja muksuille se oli uusi maa. Halusimme käydä Akropolin kukkulalla, mutta siihen suunnitelmat sitten tyssäsivät pitkäksi aikaa. Työkaveri vinkkasi ystävänsä suositelleen Kalamatan aluetta ja jotenkin sain siitä päähänpinttymän ilman sen kummempaa tutustumista. Kun aloimme etsiä majapaikkaa Kalamatasta, kaikki kivanoloiset oli jo varattu. Päädyimme varaamaan talon puolikkaan Kardamylin kylästä ja olin hieman pettyneen oloinen osaamatta selittää miksi. Kalamataan ajoi jo kaksi ja puoli tuntia, Kardamyliin tunti lisää. Tuntui että koko homma lätsähti ja jouduimme tyytymään johonkin vastakohtana sille että olisimme voineet valita meille parhaan vaihtoehdon. Kuinka väärässä olinkaan.
Kardamyli on kaunis kylä vuorten kainalossa, kirkkaan veden äärellä. Kalamatan kaupungista on sinne noin 35 kilometriä, mutta mutkaiset vuoristotiet pitävät huolen että aikaa kuluu tunnin verran. Tosin Jukka oman elämänsä Juha Kankkusena vetäisi mutkat niin huolellisilla ajolinjoilla että majapaikkamme isäntäkin hämmästyi saapumisajastamme.
Majoituksemme Maison Viros paljastui paikanpäällä aivan loistavaksi! Aidatun alueen taakse sai vuokra-auton parkkiin kätevästi.
Pihaa ympäröi kolme taloa, joista yksi oli jaettu kahtia. Meidän kortteerimme sijaitsi siinä osassa, pihan perällä. Se oli ainoa talo ilman parvekkeita. Jokaisella majapaikalla oli pieni piha puutarhakalusteineen, joten nautimme aamupalan aina ulkona kaskaitten metelöidessä ympärillä.
Yhteisellä pihalla oli mukavankokoinen uima-allas, pihakeinu ja tarpeeksi makuulavereita kaikille matkalaisille. Pihan perältä löytyi grilli. Puut tontilla olivat vanhoja. Ne ovat olleet paikalla jo ennen taloja ja niitä oli suojeltu rakennusvaiheessa.
Huoneistomme sisälsi tilavan alakerran, johon mahtui hyvin pieni keittiö, ruokatila, lasten sohvasängyt ja vielä sohva takan edessä. Sekä ylä- että alakerrassa oli vessa, ylhäällä myös suihku oliiviöljyisine shampoo- ja saippuapulloineen. Yläparvella oli parisänky mukavilla tyynyillä. Kaikkialla oli siistiä ja puhdasta. Pyyhkeitä oli tuplaten. Tulkitsimme tummat pyyhkeet rannalle otettaviksi ja valkoiset majapaikassa käytettäviksi. Keittiöstä löytyi paitsi kahvinkeitin ja leivänpaahdin myös leipägrilli. Keittiössä oli valmiina kahvia, sokeria, muutamia mausteita ja jääkaapissa isot pullot vettä. Isäntämme kehotti tietysti maistamaan myös oliiviöljyä jota löytyi iso kanisterillinen. Netti oli nopea.
Huoneistomme sisälsi tilavan alakerran, johon mahtui hyvin pieni keittiö, ruokatila, lasten sohvasängyt ja vielä sohva takan edessä. Sekä ylä- että alakerrassa oli vessa, ylhäällä myös suihku oliiviöljyisine shampoo- ja saippuapulloineen. Yläparvella oli parisänky mukavilla tyynyillä. Kaikkialla oli siistiä ja puhdasta. Pyyhkeitä oli tuplaten. Tulkitsimme tummat pyyhkeet rannalle otettaviksi ja valkoiset majapaikassa käytettäviksi. Keittiöstä löytyi paitsi kahvinkeitin ja leivänpaahdin myös leipägrilli. Keittiössä oli valmiina kahvia, sokeria, muutamia mausteita ja jääkaapissa isot pullot vettä. Isäntämme kehotti tietysti maistamaan myös oliiviöljyä jota löytyi iso kanisterillinen. Netti oli nopea.
Isäntämme Nikos Giannouleas oli todella avulias jo sähköpostivarailusta alkaen. Hän oli heti valmis antamaan meille tyhjillään olevan huoneiston aikaisemmin ilman lisämaksua, sillä lentomme laskeutui Ateenaan yöllä kolmen aikoihin. Isännältämme saimme myös hyvät rantavinkit lähistölle, samoin kuin mukavan vuoristoreitin suosituksen. Ravintolasuosituksista hän tuumasi että ne ovat niin makuasioita ettei hän lähde kertomaan mitään tiettyä. Joka paikasta kylästä sai hänen mukaansa hyvää ruokaa, joka meidän kokemustemme perusteella pitikin paikkansa. Näistä kaikista teen omat juttunsa.
Itse kylä oli pieni, sen läpi kulkevan kadun käveli päästä päähän kymmenessä minuutissa. Suomalaisia turisteja emme kylässä tavanneet, mutta brittejä, hollantilaisia ja saksalaisia oli paljon. Kylässä on myös paikallista asutusta, joten pelkkä turistikylä se ei ole. Kahviloita ja ravintoloita löytyi useita, samoin kuin putiikkeja esimerkiksi käsityönä tehtyine koruineen ja astioineen. Löysimmepä baarinkin jossa oli parikymmentä erilaista giniä, kaksi kreikkalaistakin. Pöytävaraus ei ollut ainakaan kesäkuussa tarpeen edes illalla niissä suosituimmissa merinäköalallisissa paikoissakaan. Kaikkialta sai hyvää palvelua, joskin välillä melko hidasta. Vaan mitäpä tuolla on välillä lomalla! Paikka oli juuri sopivan kokoinen oleskeluun ja nautiskeluun.
Itse kylä oli pieni, sen läpi kulkevan kadun käveli päästä päähän kymmenessä minuutissa. Suomalaisia turisteja emme kylässä tavanneet, mutta brittejä, hollantilaisia ja saksalaisia oli paljon. Kylässä on myös paikallista asutusta, joten pelkkä turistikylä se ei ole. Kahviloita ja ravintoloita löytyi useita, samoin kuin putiikkeja esimerkiksi käsityönä tehtyine koruineen ja astioineen. Löysimmepä baarinkin jossa oli parikymmentä erilaista giniä, kaksi kreikkalaistakin. Pöytävaraus ei ollut ainakaan kesäkuussa tarpeen edes illalla niissä suosituimmissa merinäköalallisissa paikoissakaan. Kaikkialta sai hyvää palvelua, joskin välillä melko hidasta. Vaan mitäpä tuolla on välillä lomalla! Paikka oli juuri sopivan kokoinen oleskeluun ja nautiskeluun.
Kun summasimme perheen kesken kotimatkalla mistä kukin oli tykännyt lomalla eniten, saimme kolme eri vastausta: rannat, vuoristo maisemineen ja ruoka. Kaikki olivat silti sitä mieltä että Kreikkaan mennään toistekin!
Nyt blogistamme löytyy jo 260 matkajuttua MATKAT-välilehdeltä. Eri maita on kertynyt blogiin kaikkiaan 29.