Grillatut raparperi-broileri-halloumivartaat

Olipas hauska yhdistelmä makeaa, suolaista ja hapokasta rosmariinin tuodessa oman havuisen lisänsä mausteöljyssä. Kyse on Dani Hännisen Glorian Ruoka ja Viinissä ohjeistamasta grilliruuasta, joka oli helppo ja nopea saattaa kokoon. Ainekset vain pilkottiin, päälle sipeltiin sekoiteltua mausteöljyä grillauksen alkuun ja loppuun. Lehdessä oli ohjeistettu tekemään keralle smetanavaahtoa, mutta se jäi meiltä nyt tekemättä. Hyvin maistui ilmankin! 

Jukka tuumasi että hänellä menee aina reilusti enemmän mausteöljyjä grillaamisessa kuin on ohjeistettu. Tästäkin hän teki kolminkertaisen määrän, joskin muitakin aineksia taisi olla reilummin. Minä tuumasin että vartaat olisivat olleet hyviä ilman broileriakin, mutta muut olivat eri mieltä. 

RAPARPERI-HALLOUMI-KANAVARTAAT

400 g luomubroileria fileetä
2 raparperinvartta
200 g halloumia

mausteöljy:

2 oksaa rosmariiniä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl rypsiöljyä
1 tl hunajaa
1 tl suolaa

varrastikkuja

Laita puiset varrastikut likoamaan veteen niin ne eivät syty niin helposti grillatessa. 
Leikkaa broilerifileet, raparperit ja halloumi sopiviksi paloiksi. Pujota varrastikkuihin. 
Laita varrastikut laakeaan astiaan. 
Sekoita mausteöljy. Sivele sitä tikuille. 
Grillaa vartaita käännellen noin 10 minuuttia.
Lisää mausteöljyä vielä ennen tarjoilua grillattujen vartaiden päälle. 

Blogimme muut raparperijutut läytyvät *raparperi-tunnisteen takaa. 

Lakritsinen raparperipiirakka

Raparperipiirakka on alkukesän klassikko. Kaipasin siihen nyt jotain hiukan tavallisuudesta poikkeavaa. Kivan erilainen sovellus peruspiirakkaan löytyikin melkein kuin itsestään. Lisäsin piirakkaan lakritsipaloja, mikä toi leivonnaiseen hienoa makua mehevyyttäkin tuovan raparperin kanssa. Raikkaasta loppumausta huolehti raastettu sitruuna ja suutuntumaa mielenkiintoisti päällimmäiseksi ripsitty taikinamuru.

Tätä piirakkaa suosittelemme lämpimästi lakritsin ystäville ja niille jotka etsivät raparperipiirakkaan jotain uutta kulmaa. Oli meinaten todella hyvää! Ja yltiöhelppo leipoa. 

Lakritsinen raparperipiirakka on inspiroitunut blogimaailmasta. Vinkkejä on napsittu sieltä, täältä ja tuolta yhdistellen ne oman maun mukaiseksi kokeiluksi. Piimäpohja on omasta blogista, muruseos Ku ite tekee-Minnalta, lakritsilisä Hellan ja viinilasin välissä-Johannalta ja sitruuna The Queen of Delicious Veeralta. Lopputulos on mehevän maukas, raikas ja lakritsinen.

LAKRITSINEN RAPARPERIPIIRAKKA

pellillinen 60 cm uuniin 

pohja

4 ½ dl piimää
4½ dl sokeria
7½ dl vehnäjauhoja
1½ tl soodaa
150 g voita sulatettuna

täyte
3-4 vartta raparperia 

250 g lakritsia pilkottuna

luomusitruunan raastettu kuori

muruseos päälle

75 g voita sulatettuna

2 ½ dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

1/4 tl suolaa

Sekoita pohjan aineet yhteen. Levitä leivinpaperin päälle pellille. 

Lisää päälle pilkotut raparperit, pilkotut lakritsit ja hienoksi raastettu sitruunankuori. 

Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja ripsi piirakan pinnalle. 

Paista 170 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea eikä taikina enää tartu kokeilutikkuun kiinni.

Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. 

***

Blogin suolaiset ja makeat raparperiherkut löytyvät *raparperi-tunnisteen alta. Niitä näyttää kertyneen vuosien varrella 21 kappaletta. 

Raparperinyytit possun kanssa

Raparperi on kiitollinen kasvi, sillä ilman sen kummempaa hoitoa se pukkaa varsia varsin tehokkaaseen tahtiin. Emme mitenkään pysty hyödyntämään kaikkea pikkupuskamme satoa, mutta yritämme löytää aina uusia ruokia jossa hyödyntää raparperia. Tämän alkukesän hitti ovat olleet raparperinyytit. 

Folionyyttiin kootaan raparperia, sokeria, inkivääriä ja punasipulia aika tunteella. Kuvan mukaisessa setissä on noin ruokalusikallinen fariinisokeria ja 2 teelusikallista inkivääripaloja. Nyytti suljetaan ja grillataan kunnes raparperit ovat muhjaantuneet. Tähän menee kuumuudesta riippuen 10-15 minuuttia. Idea on kopioitu suoraan Yhteishyvän resepteistä.

Raparperinyytit ovat olleet erityisen hyviä lisukkeena rasvaisten possuruokien kanssa. Toimisivat hyvin varmaan myös vuohenjuustosalaatin osana. 

Jos raparperireseptejä kaipailet, Sopan Hanna teki kivan koosteen ruokabloggaajilta keräämistään resepteistä.  Hän linkitti omien otsikoiden alle näppärästi raparperista tehtäviä makeita ja suolaisia ruokia sekä säilykkeitä. 

Me osallistuimme koontiin mm. ruusuisen raparperikiisselin ja mesiangervoisen raparperipiirakan voimin. Blogistamme löytyvät yhdeksäntoista raparperi-juttu löytyvät luonnollisesti raparperi-tunnisteen alta. 

Grillattu raparperi ja lakritsimousse

Hillityn hallitun pikkuannoksisen grillimenumme päätti aivan ihanan makuinen raparperijälkiruoka, joka oli helppokin vielä! Grillattuun raparperiin yhdistettiin etukäteen jääkaappiin tehty lakritsimousse ja muutama mintunlehti ryytimaasta. Minusta esillepanostakin tuli yksinkertaisen tyylikäs. 

Tämä Jouni Toivasen ohje löytyy Glorian ruoka & viini-lehden numerosta 4/2017. Muutimme kyllä kokonaisuutta hiukan, etenkin koon puolesta. Tässä ohjeistetuilla määrillä saa kuvan mukaiset neljä annosta. Alkuperäisen ohjeen tumman ruokosokerin vaihdoimme muscovadosokeriin, sillä pidämme sen jo valmiiksi lakritsaisesta mausta kovasti.

GRILLATTU RAPARPERI JA LAKRITSIMOUSSE
neljälle

raparperinvarsi neljään osaan pilkottuna
¼ dl muscovadosokeria
mintunlehtiä

lakritsimousse
(1 dl valmista moussea)

50 g mascarponea
30 g ranskankermaa
½ tl lakritsijauhetta
2-3 rkl muscovadosokeria

Aloita moussesta. Laita kaikki raaka-aineet kulhoon. Vaahdota säkhövatkaimella kiinteäksi vaahdoksi. Laita jääkaappiin odottamaan.
Kuumenna grilli. Grillaa raparperia molemmin puolin 3 minuuttia niin että kuori tummenee.
Laita raparperinvarret lautaselle. Ripsi päälle muscovadosokeria. Laita viereen lakritsimoussea. Viimeistele annos mintunlehdillä.

Valkosuklainen raparperipiirakka

Kirsikkapuu kukkii niin kovin lyhyen aikaa. Siksi minun oli aivan pakko laittaa muutama kukka mukaan kuvaan. Varsinainen aihehan tässä on omien raparperien ensihyödyntäminen tänä keväänä.

Raparperit sujahtivat helposti kokoonsaatettavaan taikinaan yhdessä valkosuklaan kanssa. Lopputulemana oli kostean makea piirakka, jossa oli sopivasti sitruunaisuutta, sokerisuutta ja hapokkuutta. Pähkinämurut joukossa toivat mukavaa suutuntumaa pehmeyteen.

Ohje on Maku.fi sivuilta, säteilevästä Baking Instinct-blogista. Seurasin ohjetta muuten tarkasti, mutta kookoshiutaleet vaihdoin henkilökohtaisesta tykkäämättömyyssyystä pähkinärouheeseen. Rouhetta sain murskaamalla morttelissa erilaisia pussinpohjille jääneitä pähkinöitä.

VALKOSUKLAINEN RAPARPERIPIIRAKKA 
piirakkavuoallinen

100 g voita
100 g valkosuklaata
2 dl sokeria
1/2 dl rypsiöljyä
1/2 dl tummaa siirappia
4 kpl kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl luomusitruunan kuorta hienoksi raastettuna
2 dl hienojakoisia mantelijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 dl pähkinärouhetta (tai kookoshiutaleita)
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

400 g raparperia (hienoksi paloiteltuna)

Sulata voi ja paloiteltu valkosuklaa miedolla lämmöllä kattilassa.
Lisää sokeri, rypsiöljy ja siirappi.
Anna voi-suklaasulan hieman jäähtyä ja sekoita siihen munat, vaniljasokeri sekä sitruunankuori.
Yhdistä keskenään kuivat aineet ja lisää ne muihin aineksiin. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Lisää taikinaan raparperinpalat.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan piirakkavuokaan, halkaisijaltaan noin 24 cm.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia tai kunnes pinta saa kauniin värin ja leivonnainen on kypsää. Piirakka saa jäädä sisältä hieman tahmeaksi.

Anna jäähtyneen leivonnaisen vetäytyä peitettynä mielellään seuraavaan päivään ennen tarjoamista. Säilytä viileässä.

***

Blogin muut raparperiaiheiset ohjeet löytyvät tunnisteen *raparperi alta. Sieltä löytyy mm. ihana raparperisorbetti ja raparperinen meloni-fetasalaatti. 

Sadonkorjuunyyttikesteille raparperikeksejä

Tyttäremme opettajalla on kiva tapa. Hän pistää alkusyksystä pystyyn nyyttäripöydän, johon jokainen oppilas saa tuoda jotain sadonkorjuuseen liittyvää syötävää. Viime vuonna tyttäremme oli tietämättäni luvannut viedä omenaa, porkkanaa, ruusuhilloa, jotain mansikkaista ja vielä jotain muutakin mitä emme enää yhteistuuminkaan muistaneet. Tämä tuli tietooni pari päivää ennen h-hetkeä. Onneksi ehdimme keitellä tytön kanssa yhdessä ruusun terälehdistä hillot - ja onneksi ruusun terälehtiä oli vielä tuolloin. 

Tänä vuonna nyyttäreiden lähestyessä pyysin plikalta pientä maltillisuutta sorttien määrässä. Hänellä oli heti selvät sävelet mitä hän haluaisi viedä yhteiseen pöytään: aroniamarjoja pihan rajapuskista ja Nellen raparperisia valkosuklaakeksejä. Marjat tyttö oli poiminut jo ennen kuin ehdin kotiin. Päivällisen jälkeen rupesimme leipomaan yhdessä keksejä vaikka omat ajatukseni liikkuivat pikemminkin akselilla kirja-sohva-punaviini. 

Olemme leiponeet keksejä muutaman kerran aiemminkin, sillä varsinkin tyttäremme ihastui niihin kovasti saaressa kesällä. Poitsu on kinunut joka kerta keksejä raparperittomina, mutta tiukkisäiti ei ole vielä taipunut. Osa raparpereista nyhdettiin omista puskista, mutta osa piti ottaa pakastimesta, sillä tiuhaannyhdetty puska oli huventunut kovasti. Cookiesit toimivat hyvin myös pakkasversioilla kunhan sulatuksen jälkeen siivilöi ylimääräiset kosteudet pois. Maito ei sitten toimi lainkaan tässä reseptissä kondensoidun maidon korvaajana. Sitäkin on kerran hätäpäissään kokeiltu.  

Parhaimmillaan raparperikeksit ovat hivenen lämpiminä, uunirapsakoina. Nelle kehottikin lämmittämään huoneenlämmössä lössääntyneet keksit uudelleen miedolla lämmöllä uuninluukku hiukan auki. Se toimii!

Parhaimpia keksit ovat tyttäreni mielestä vaniljakastikkeen kanssa. Onneksi joku luokkakaveri oli luvannut tuoda sitä huomenna. 

RAPARPERI-VALKOSUKLAAKEKSIT

3-4 pellillistä

115 g voita
1 prk (390g) kondensoitua maitoa
1,5 dl sokeria
2 munaa
1,5 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
1, 5 tl jauhettua inkivääriä
1 tl soodaa
1 tl suolaa
7 dl kaurahiutaleita 
8 dl pilkottua raparperia suurehkoina palasina

350 g valkosuklaata pilkottuna

Lämmitä uuni 200 asteeseen kiertoilmalle. 
Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. 

Siivilöi toiseen kulhoon jauhot, sooda ja mausteet.
Lisää voi-sokerivaahtoon yksitellen munat koko ajan vatkaten. Lisää toinen muna vasta kun edellinen on sekoittunut kokonaan taikinaan.
Lisää edellämainittuun osa jauhoseoksesta, kondensoitunut maito ja sekoita. Lisää loput jauhot ja sekoita taas.
Lisää lopuksi raparperipalat, valkosuklaa ja kaurahiutaleet.
Muotoile taikinasta keksejä leivinpaperille. Älä jätä isoksi kasaksi koska taikina ei hirveästi leviä.
Paista keksit uunissa n. 10-20 min kiertoilmalla. 

Uudelleenlämmittäessä käytä paljon matalampaa lämpöä (150 astetta) ja laita lusikka oven väliin jotta ylimääräinen kosteus pääsee pois. Lämmitä kunnes keksit ovat hiukan lämmenneet ja muuttuneet taas pinnaltaan rapsakoiksi. 

Raparperisorbetti

Kesä on sorbettien aikaa ja niin myös raparperi. Miksei siis yhdistäisi näitä kahta? Lopputuloksena on mukavan hapokas sorbetti todella helposti.

RAPARBERISORBETTI 

3-5 raparperin vartta (n. 500 g)
1,5 dl vettä
150 g sokeria
1 tl sitruunanmehua
1 valkuainen

Pilko raparperi pieniksi paloiksi. Laita kattilaan vesi, sokeri ja raparperinpalat. Keitä kunnes raparperit ovat pehmenneet. Tähän ei mene kuin muutama minuutti. Soseuta sauvasekekoittimella tasaiseksi. Lisää sitruunanmehu. Anna jäähtyä ja kylmetä jääkaapissa. 

Vatkaa valkuainen vaahdoksi, ei tarvitse olla mikään kova vaahto. Sekoita valkuaisvaahto kylmentyneeseen raparperiseokseen. Laita jäätelökoneeseen. Jäähdytyksen voi tehdä myös pakkasenkestävässä rasiassa. Sekoita seosta jäätymisen aikana noin 30 min välein jotta seoksesta tulee tasaista eikä se jäädy kokkareille. Meillä on "jäätelökone" mutta käytän ainoastaan sen kulhoa sorbetin teossa ja teen samaan tapaan kuin millä tahansa kulholla. 

Nauti sorbetista ja kesästä!

Tässä linkit edellisiin sorbetteihimme:
Lovegun sorbetti
GT sorbetti
Lonkerosorbetti
Jallukolagranite

Mansikkaleivos paahdetulla valkosuklaalla

Mansikka viinerileivostyyppisesti ei ole koskaan ennen houkuttanut minua. Nyt se teki sen todella viettelevästi Campasimpukan ohjeistamana ja kuvaamana. Onneksi teki, sillä nopeasti kokoonsaatetut mansikkaleivokset paahdetulla valkosuklaalla olivat ylimaallisen hyviä. Koko perhe piti kovasti näistä Jukan lomanalun kunniaksi tehdyistä baakkelseista. 

 Mansikat hain lähitilalta Illilästä, josta mansikkaa voi ostaa myymälän tiskiltä tai käydä poimimassa itse.

NOPEAT MANSIKKALEIVOKSET
4 kpl

2 ohutta lehtitaikinalevyjä kahteen palaan leikattuina

juoksevaa hunajaa
pieni pala raparperia ohuiksi suiroiksi pilkottuna
4 mansikkaa
3-4 palaa valkosuklaata pilkottuna

Sulata lehtitaikinalevyt leivinpaperin päällä pellillä. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa levyt kahteen palaan. Leikkaa levyjen reunoille pienet viillot joka sivulle ilman, että viilto menee aivan läpi taikinan.
Ota kannat pois mansikoista. Siivuta marjat noin neljään viipaleeseen.
Purista taikinalevyille hieman hunajaa. Laita raparperisuiroja jokaiselle taikinapohjalle. Lisää mansikkapalat.
Asettele valkosuklaapaloja päälle.
Paista noin 15 minuuttia. 
Anna jäähtyä (hiukan tai kokonaan) ennen syömistä.

Mikä on sinun mansikkaherkkusi, jos maukkaasti pelkälteen syöty mansikka lasketaan pois luvuista? 

Linkitkin omaan ohjeeseen kommenteissa ovat erittäin tervetulleita!

Blogista löytyy hyvin erilaisia herkkuja mansikkaan liittyen. Kannattaa kurkata linkkien taakse! 

marenkikuorrutettu ruusu-marjapiirakka  

lohiceviche ja raaka mansikka

Pimm´siä, lipstikkaa ja pihasauniota mansikoille

mansikka-raparperivispipuuro inkiväärimaidolla

*mansikka-tunniste on nyt myös lisätty blogiin uutuutena.

Auringon makuinen inkiväärimaito-oivallus

Kyllä, arvasittekin varmaan että kyse on säteilevän Kira Åkerström-Kekkosen uutukaiskirjasta "Auringon maku".

Master Cheffinä parhaiten tunnetuksi tullut, vuonna 2013 parhaan ruokabloggaajan arvonimenkin kopanneen neidon kirja on täynnä kesäaurinkoa, kiinnostavia reseptejä ja upeita kuvia. Kuvat kirjaan on ottanut Tomi Parkkonen, jolla näköjään on taito kuvata selkeiden ruokaotosten lisäksi loistavasti tunnelmia ja pysähtyneitä hetkiä.

kokonaisena paistettu ahven ja sitruuna-korianterivoikastike Tomi Parkkosen kuvaamana

Kaikkein vahvimmin kirjasta esiin nousee ruokaohjeiden kekseliäisyys. Raaka-aineet ovat monesti ihan tuttuja ja/tai kotimaisia, mutta valmistustapa tai makuyhdistelmät tekevät annoksista erittäin kiinnostavia. Tällaisia ovat esimerkiksi savustettu vuohenmaito-ricotta, fenkoli-omenachutney, mustaherukanlehdillä maustettu avokadokreemi ja punajuuri-mansikka-granita jogurttikreemillä.

Opin kirjasta jo ensiselailulla monta uutta asiaa. En esimerkiksi aiemmin tiennyt miten emmer tai speltti puffautetaan. Kirja tarjoaa myös uusia ideoita esillepanoon ja tarjoiluun, mikä on itselleni kovasti mieluista.

Suolaisista ruuista kokeiluun mennee ensimmäisenä perunakeitto yrtti-savuöljyllä,  mustaherukanlehdiltä tarjoiltu porsaankylki tai sokerisuolattu ahven pikkelöidyllä raparperilla ja tillikreemillä. (Nälkähän tässä kirjoittaessa tulee!)

"Auringon maku" sisältää myös monta mielenkiintoista, kesäistä jälkiruokareseptiä. Ne ovatkin erittäin tervetulleita, sillä vaikkapa grillatun ruuan  jälkeen pohtii aina passelia lopetusta aterioinnille. 

Suolaa ja hunajaa Jonnakin on ihastunut kirjaan. Olen Jonnan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tämän kirjan voisi kokata helposti kannesta kanteen. 

Me aloitimme kokkailukokeilut "Auringon maun" osalta vispipuurosta, jossa mansikka ja raparperi yhdistetään ilmavaksi kokonaisuudeksi. Sekaan lorautetaan ihanan maistuvaa, kekseliästä inkiväärikermaa. Makea puuro ja terävääkin mausteisuutta sisältänyt maito olivat ihan huippu yhdistelmä. Tämä kokonaisuus kelpaisi hyvin jälkiruuaksikin. Laitoimme sokeria puuroon hiukan Kiraa enemmän ja kerma-maito taittui täysmaidoksi. Mannaryynit olivat meillä sitä perushuttua, eivät spelttisiä kuten kirjassa. Näin kevät-talvesta ihanat, tuoreet puutarhan antimet korvattiin pakastimesta kaivetuilla mansikoilla ja raparperilla. Hyvää pakastimentyhjennysruokaakin siis!

MANSIKKA-RAPARPERI-VISPIPUURO JA INKIVÄÄRIKERMA

noin kuudelle välipalaksi tai jälkiruuaksi

Marjasose puuroon
150 g kuorittua ja paloiteltua raparperia
200 g mansikoita paloina
1-1 ½ dl ruokosokeria

Mannapuuro
5 dl vettä
1,5 dl (speltti)mannaryynejä
ripaus suolaa

Inkiväärikerma
2 dl kermaa + 1 dl täysmaitoa TAI 3 dl täysmaitoa
30 g tuoretta kuorittua ja ronskisti paloiteltua inkivääriä

Laita marjasoseen kaikki ainekset kattilaan. Keitä hiljaisella lämmöllä soseeksi.
Keitä puuro soseen valmistuessa.
Kiehauta vesi. Vatkaa joukkoon mannat ja suola. Anna keittyä hiljaisella lämmöllä pari minuuttia usein sekoittaen. Ota pois liedeltä. Sekoita joukkoon marjasose. Anna jäähtyä. Vatkaa puuro kuohkeaksi sähkövatkaimella. (Siirrä jääkaappiin kylmettymään). Tarjoile kylmän inkiväärikerman kanssa.

Inkiväärikermaa varten: Laita kaikki aineet kattilaan ja lämmitä kuumaksi. Älä anna kiehua. Jäähdytä. Siirrä jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi, mieluiten yön yli. Siivilöi inkivääri pois ennen tarjoilua. 

*

Saimme kirjan arvostelukappaleena.

Alkukesän raparperi-melonisalaatti

Juhlajärjestelyt eivät aina ole ihan stressittömiä. Meillä tuppaa käymään niin, että minä suunnittelen tarjottavat ja Jukka karsii niitä. Joskus käy niin, että mies näkee suunnitelman vain otsikkotasolla ja totuus iskee sitten valmistellessa. Niin kävi nytkin, kun valmistelimme lastemme synttäreitä. 

Tämä salaatti osoittautui hieman työläämmäksi kuin olin ajatellut, etenkin kun se piti passata 25:lle henkilölle. Mikään mahdoton urakka ei ollut, mutta mutiseva mies olisi ilmeisesti ottanut mieluusti aamun lunkimmin ja paistatellut hellepäivää ulkosalla koko ajan. 

Lopputulos palkitsi kuitenkin maukkaudella ja vinkeydellä. Pähkinäinen vinegretti oli mainio juttu ja komppasi erityisesti porkkanoiden ja fetan kanssa yksiin. Raparperi toi sokerisuudessaankin kokonaisuuteen hapokkuutta ja vesimeloni kesän pirskahduksia. 

Resepti on arvostelukappaleeksi saadusta Katja Bäcksbackan "Ruokatorstain Kesä"-kirjasta, joka selailun perusteella vaikuttaa oikein mukavalta ja houkuttelevakuvaiselta. 

RAPARPERI-MELONISALAATTI FETALLA

raparperi:

3 raparperinvartta

1 dl omenatäysmehua 

2 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

2 rkl ruokokidesokeria

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

lisäksi:

500 g vesimelonia

4 (varhais)porkkanaa

salaattia (meillä vuonankaalia, maksaruohoa, ja pinaattia kasvihuoneesta)

nippu tuoretta tilliä

200 g fetaa

hasselpähkinävinegretti:

1 dl raparperin kokoonkeitettyä lientä

½ dl avokadoöljyä

½ dl rouhittuja hasselpähkinöitä

Leikkaa raparperit vinottain. Halutessasi voit myös kuoria raparperit ohuelti nappaamalla reunasta käsin, mutta alkukesästä tämä ei mielestäni ole tarpeen. Siirrä raparperit kattilaan ja mittaa sekaan mehu, etikka, sokeri, suola ja pippuri. Kiehauta ja keitä minuutti tai kaksi, kunnes raparperi on pehmeä muttei hajoavainen. 

Siivilöi raparperinpalat liemestään. Jos lientä on yli 1 dl, keitä sitä hetki kasaan vinegrettiä varten.

Poista melonista kuoret ja siemenet. Viipaloi. 

Yhdistä raparperiliemeen öljy ja hasselpähkinät. Tarkista maku tarvittaessa suolalla, pippurilla ja etikalla.  

Kuori tai raaputa porkkanat puhtaaksi. Suikaloi kuorimaveitsellä. Laita porkkanasuikaleet vinegrettiin maustumaan vähintään 15 minuutiksi. Me jätimme ne maustumaan useaksi tunniksi jääkaappiin. 

Huuhtele ja kuivaa salaatit. 

Annostele vadille salaattia, melonia, sipluttua tilliä ja keitettyjä raparperipaloja. Lisää vinegrettiset porkkanasuikaleet vasta hieman ennen tarjoilua. Murusta päälle fetaa. 

Ruusuinen raparperikiisseli

Oma rarperipuskamme pukkaa varsia vielä melko maltillisesti. Äidin pihassa asiat ovat onneksi toisin ja raparperia riittää meillekin. Halusin yhdistää raparperin kokeenomaisesti kiisselissä kurtturuusun terälehtiin. Lopputuloksena oli ihanan viehkeä, kesältä maistuva jälkiruoka. Hunaja tuo kiisselliin hienostunutta  makeutta. Kokonaisuuden kruunasi ruusukermavaahto. 

Kiisseli tällä ohjeella jää hyvin löysäksi, sillä me pidämme kiisselistä sellaisena. Makeutta voi säädellä itse lisäämällä hunajaa. Jukka esimerkiksi olisi kaivannut makeutta enemmän.

RUUSUINEN RAPARPERIKIISSELI 
4-6 annosta

250 g raparperia pilkottuna
5 dl vettä
2,5 dl ruusun terälehtiä pilkottuna
3 rkl hunajaa
½ dl vettä
1 rkl perunajauhoja

Perkaa ruusunlehdet eli ota lehtien valkoinen, kitkerä osa pois. Pilko lehdet repien tai veitsellä.

Laita kattilaan raparperipalat ja 5 dl vettä. Kiehuta kunnes raparperit hajoavat. Sekoita joukkoon ruusun terälehdet ja hunaja.

Sekoita kylmään veteen perunajauho. Ota kattila liedeltä. Lisää perunajauho-vesi kattilaan koko ajan sekoittaen. Laita kattila takaisin kuumalle levylle ja anna seoksen pulpahtaa. Ota sitten pois levyltä.

Tarjoa kiisseli kylmänä ruusun terälehdillä ja tomusokerilla maustetun kermavaahtonokareen kanssa.

Blogin muut ruusureseptit löytyvät ruusu-tunnisteen alta.

Kesäjuomia: Pappilan likööri ja limellä raikastettu raparperijuoma

Aina ei aikuisillekaan halua tai sovi tarjota alkoholipitoisia juomia. Silloin on kiva tukeutua johonkin itsekeiteltyyn juomaan, joista tässä pari kivaa yksilöä. Molemmat toki sopivat myös plantrinkiksikin. Onkohan tuo muuten murresana meiltäpäin? Tarkoitaan siis lantrinkia tai plissiä.

Pappilan likööri on nuorista mustaherukanlehdistä keitelty juoma, jonka opin pari vuotta sitten Jukan isän puolisolta. Tätä juomaa oli tarjottu ennen kuulemma ruustinnoiden toimesta tervetuliais- tai seurustelujuoma, sillä pappilassa ei viinaksia tarjottu. Juoma on ihanan raikas, alkoholittomuudessaan alkoholimainen ja sopii mainiosti kesään. Jotkut ohjeet kertovat juoman säilyvän pari viikkoa, mutta kyllä meillä on juotu vielä keväällä viimekesäisiä "liköörejä".  Appelsiineja ja hunajaa-blogissa keitos tunnetaan Louhisaaren juomana.

PAPPILAN LIKÖÖRI

5 litraa eli puoli ämpäriä pienehköjä, uusia mustanviinimarjanlehtiä
50 g sitruunahappoa (saa apteekista)
5 l vettä
750 g sokeria

Kaada 5 litraa kiehuvaa vettä lehtien ja sitruunahapon päälle.
Anna seistä vuorokausi.
Siivilöi lehdet pois.
Kiehauta liemi sokerin kanssa.
Pullota hyvin pestyihin, uunin kuumotuksessa puhdistettuihin pulloihin.

Juomaa voi käyttää vedellä, kivennäisvedellä tai spritella laimennettuna. Juomalla voi myös maustaa esimerkiksi teetä tai viinaa.

Tämä toinen, raparperipitoinen juoma on uutukainen löytö Elinan Chocochili-blogista. Juoma on hurjan kauniin värinen ja miellyttävän makuinen. Tuoreen inkiväärin puuttuessa lusikoin sekaan inkivääritahnaa. Tahna ei tietenkään korvaa aitoa tavaraa, mutta saatiinpahan sekaan inkiväärinmakua mielenkiintoistamaan kokonaisuutta. Elina vinkkaa, että vaalea rommi sopii juoman kanssa hyvin yhteen.

LIMELLÄ RAIKASTETTU RAPARPERIJUOMA

6 suurehkoa raparperinvartta

2 l vettä

2x2 cm pätkä tuoretta inkivääriä TAI ½ tl inkivääritahnaa

2 dl ruokosokeria

1 limen mehu

jääpaloja (ja mintunlehtiä) tarjoiluun

Pilko raparperit. Lisää palat veden kanssa kattilaan. Raasta tai lusikoi sekaan inkivääri.

Anna kiehua miedolla lämmöllä tunnin ajan.

Siivilöi juoma ja lisää sokeri. Anna jäähtyä kunnolla.

Lisää jääkaappikylmän juoman joukkoon limen mehu. Tarjoile jääpalojen (ja mintunlehtien) kanssa.

Mesiangervolla ylevöitetty raparperipiirakka

Mainitsin tuossa alkuviikosta facebookin puolella, että teimme tyttäreni kanssa päiväkodin tädeille ja -sedille pieneksi kiitokseksi raparperipiirakkaa iltapäivän kahvihetkeä varten. Lukijamme Marja suositteli kirjoituksen yhteydessä Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Se löytyikin helposti tuolla nimellä Kotilieden sivulta. Ohjeen antajaksi mainittiin Hämeenkyrön maisemakahvilan emäntä Katariina Pylsy. Kun jääkaapista löytyi juuri passeli määrä piimää ja kun äitini kasvimaasta ylösrevittyjä raparperinvarsiakin vielä oli, päätin pyöräyttää tämän piirakan viikonlopuksi.

Onnenkantamoisena voidaan pitää sitä, etten löytänyt vaniljasokeria kaapistamme. Silmäni osuivat sen sijaan lastenruokapurkkiin, johon viime kesänä laitoin kuivattuna mesiangervon kukkia. Rakastan tuon kukan aromaattista tuoksua ja makua. Toistaiseksi se on käynyt kaikkiin kokeilemiini juttuihin, mihin tavallisesti olisi ripautettu vaniljasokeria. Mesiangervon maku on hieno, hyvin erityinen ja vaikeasti kuvailtava. Minusta "ylevöittäminen" kuvaa sen tuomaa makulisää paremmin kuin "maustaminen".

Tämä alla ohjeistettu piirakkapohja sopii Kotilieden ohjeistuksen mukaan myös omenalle ja marjoille, esimerkiksi mustikalle, puolukalle, karviaisille ja herukoille.

Me tykkäsimme piirakasta kovasti! Rapsakat muruset pinnalla ja mesiangervoinen rahka pinnan alla raparpereineen maistuivat todella ihanilta. Kiitos Marja suosittelusta!

RAHKAINEN RAPARPERIPIIRAKKA MESIANGERVOLLA

Ohjeesta tulee piirakkavuoallinen. Jos haluat pellillisen, tuplaa ainekset

MURUSEOS

4 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl kuivattua mesiangervoa (tai vaniljasokeria)

125 g voisulaa

POHJATAIKINA

noin 2/3  muruseoksesta

1 dl piimää

½ tai 1 pieni kananmuna

TÄYTE

½ l  raparperipaloja

1 purkki/250 g  rahkaa

1 dl  sokeria

1 kananmunaa

2 tl  kuivattua mesiangervoa (tai 1½ tl vaniljasokeria)

PINNALLE

noin 1/3 muruseoksesta

Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.

Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetyyn piirakkavuokaan.

Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperipaloja.  Sekoita rahka, sokeri,munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista piirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Raparpericoleslaw

Jäädessäni yksin kotiin koko alkuviikoksi - muun perheen suunnatessa kesälomahommiin ja minun polkiessa pelkästään hommiin- meni elämä ihan hunningolle. Kahtena iltapäivänä peräkkäin (huh huh!) poikkesin töiden jälkeen Nummelan terasseille syömään, ja nauttimaan siideriä.

Toisena kertana osuin Antonion terassille, jossa odotukset olivat kohdalla "perushuttua". Ruokalistalta löytyi kuitenkin innovatiivista raparpericoleslaw´ta, joka heti kutkutti mieltäni. Tilaamani annos sisälsi kyseistä kaalisalaattia puolen desin verran, mutta siinäkin pääsi sentään makuun - tykkäsin. Päätin tehdä raikasta kesäcoleslaw´ta myös kotona.

Omassa keittiössäkin tehdystä raparpericoleslaw´sta tuli oikein raikas! Sekoitellessani majoneesikyllästeisiä salaatteja haluan majoneesin löytyvän ainesten pinnalta, en halua hukuttaa raaka-aineita siihen. Aika rehvakkaasti silti sanottu: meillä meinaten majoneesin pyöräyttää aina Jukka.

Raparperin lisäsin raakoina paloina, paksuimpien varsien palat puolitettuina tai kolmeen osaan halkaistuina. Tykkäsin itse raakojen raparperien kirpsakkuudesta, mutta Jukka tuumasi ettei kiehauttaminenkaan olisi varmaan pahaa tehnyt. Napakkuus raparpereissa toki tulee säilyttää, joten se minuutti-kaksi lienee riittävä aika.

RAPARPERICOLESLAW

kaalikerä veitsellä pieneksi pilkottuna
4 raparperinvartta pilkottuna (minuutin kiehautettuna jos mielit)
(pieni loraus Rajamäen yrttivalkoviinietikka)
suolaa
mustapippuria

MAJONEESI
1 munankeltuainen
2 tl Dijon-sinappia
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria
1 rkl tuoretta sitruunatimjamia silputtuna

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa.Mausta.

Yhdistä majoneesi, kaalisilppu ja pilkotut raparperinpalat. Lisää vielä halutessasi valkoviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria.

Coleslaw´n voit valmistaa jo edellisenä päivänä maustumaan jääkaappiin.

Hienostunut sormisyötävä raparperistä

...eli leipäpaloja vuohenjuustotahnalla kera viherpippurisiirapissa marinoitujen raparperien. Resepti on ihan selkeä laina Nelleltä Siskot kokkaa- blogista. Meillä leipäpaloja tarjottiin tervetuliaisiksi kun vietettiin lastemme yhteissynttäreitä.

Nellen idea yhdistää viherpippuri ja raparperi oli minulle aivan uusi, mutta upealta maistuva asia. Herkuttelimme näillä paloilla meinaten taannoin heidän mökillään. Meillä chilit jäivät lisäämättä, mutta tykkäsimme mausta niinkin. Emme huomanneet siivilöidä pippureita pois, mutta moinen ei haitannut lainkaan. Henkilökohtaisesti pidin pippuroidusta ulkonäöstä.

Sormin syötävät pikkupalat oli helppo koota, kun tahnan teki etukäteen jääkaappiin ja raparperitkin valutti hyvissäajoin ennen juhlia.

Olen tänä keväänä oppinut vallan uuden tavan nyhtää raparperia maasta. Olen aiemmin leikannut varret puukolla, kunnes luin että varrentyngät voivat pilaantuessaan houkutella paikalle tauteja ja tuholaisia. Nyt otinkin naapureiden raparperinvarsista napakasti kiinni vetäen suoraan ylöspäin - ja kas, käteeni jäi kokonainen varsi. Helposti ja siististi.

Vuohenjuustotahnaiset leivät viherpippurisiirapissa marinoidulla raparperilla

4 nuorta, vielä punaista raparperin vartta

2 dl vettä
1 dl sokeria
1 rkl viherpippureita kokonaisena
(1 mieto, keltainen chili siemenineen)

100g tuorejuustoa

60g vuohenjuustoa
1 dl kermavaahtoa
mustapippuria

vaaleaa leipää

Laita sokeri, vesi ja vihrepippurit (sekä pilkottu chili kattilaan). Kiehuta siirappia kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut. Siivilöi halutessasi siirapista pois pippurit ja chili. Lisää valmiiksi pilkotut raparperit. Kiehauta raparperit kattilassa todella nopeasti, vain minuutin. Kaada raparperit ja siirappi saman tien astiaan marinoitumaan vähintään niin kauaksi, että raparperit ovat täysin jäähtyneitä. Voit myös säilöä raparperit sterilisoituun purkkiin myöhempää käyttöä varten tai jättää ne odottelemaan seuraavaan päivään.

Kun tarvitset alkupalat tarjolle, leikkaa leivästä ohuita viipaleita.

Sekoita haarukalla vuohenjuusto ja tuorejuusto tasaiseksi tahnaksi. Lisää mukaan kauhallinen kermavaahtoa ja sekoita. Tarkoitus on saada aikaan pehmeä, mutta kuitenkin vielä pysyvä tahna. Mausta mustapippurilla.

Nosta raparperit siirapista valumaan talouspaperinpalan päälle tai siivilään.

Laita sitten jokaiselle leipäpalalle vuohenjuustotahnaa. Aseta jokaisen leivän päälle pala raparperia.

Loppuun vielä Nellen loistovinkki: loput siirapit voit pakastaa jääpalamuottiin ja käyttää booleihin, drinkkeihin tai mehujuomiin kesän aikana.

Raparperivadelmaruukut

Viikonloppuna ylppäreiden jälkeen jäimme yöksi äitini luo. Aamulla kävin rokottamassa hänen runsasta raparperimaataan raskaalla kädellä. Nyt on pakkasessa monta pussillista valmiiksipaloiteltuja raparperinvarsia.

Tuoreeltaan tein osasta raparperiruukkuja, joihin sujautetaan myös pakkasesta niin ikään äitini vadelmia. Jätskipallon seurassa ruukut maistuivat oikein makeasti grillatun sapuskan jälkeen. Toimii hyvin muuten myös piknik-eväänä.

Alkuperäinen resepti löytyy Pirkan arkistoista, joskin minä puolitin nyt ohjeen ja lisäsin ruisjauhojen määrää vehnäisten vastaavien kustannuksella. Tällä tyylillä saa 6 tavallisenkokoista tai 10-11 minikokoista ruukkua, riippuen ihan siitä miten paljon leivonnan aikana syöt raakaa taikinaa. Minä paistoin ruukut silikonisissa muffinivuuissa, siitä hailakka väri.

Suositeltavaa, todella! Myös herra tai rouva Muurahainen suosittelee :).

Ruukku:

75 g voita

½ dl sokeria

pieni (tai ½) kananmuna

1 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

½ tl leivinjauhetta

Täyte:

2-3 vartta (n.250g) raparperia pieneksi pilkottuna

100 g eli n 2 dl vadelmia

1/4 dl vettä

1 dl fariinisokeria

1/3 dl perunajauhoja

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna edelleen vatkaten. sekoita kuiva-aineet keskenään ja sekota edellisten sekaan. Laita taikinamöntti jääkaapin kylmään.

Lataa täytteen aineet pieneen kattilaan, sekoita hyvin ja kuumenna. Anna pulpahtaa liedellä kerran ja siirrä syrjään jäähtymään.

Painele taikina muffinivuokiin. Muista voidella vuuat jos käytät muita kuin silikonisia. Jaa täyte kuppeihin.

Paista leivonnaisia 200 asteessa uunin alimmalla tasolla 10-20 minuuttia, riippuen leivonnaistesi koosta(kin). Irrota leivonnaiset jäähtyneenä ja tutustuta ruukku jätskiin. Kesän makua on, reilusti!

Jos muita raapparsperiohjetta kaipailet,
vilkuile vaikka näitä raparperi-tunnisteestakin löytyviä juttuja:

raparperikiisseliä inkiväärillä

raparperivispipuuro

raparperilisäke vaikkapa kanalle

marenkikakku raparperi-mansikkahillokkeella

raparperimarenkitorttu inkiväärisiirapilla

piimäpohjainen raparperipiirakka

Kuka tarvitsee drinkkeihin sateenvarjoja tai sekoitustikkuja,
kun ne voi yhdistää pikkuruisissa raparperivarsissa :).

Raparperivispipuuro

Uneliaan kokin ilmoille kuuluttama tammikuun ruokahaaste PUURO on meille todellinen haaste. Olen siinä mielessä huono äiti, etten tee lapsilleni puuroja. En itse pysty syömään moisia, joten valmistaminenkin jää, silloin tällöin tehtyjä mikropuuroja lukuunottamatta.

Vispipuuro sentään uppoaa meille kaikille, se kun oikeastaan on mannaryyneillä ryyditettyä sokerilientä marjoilla, hedelmillä tai muilla vastaavilla makustettuna :).

Normaalisti teemme puuron puolukoista, mutta nyt keittelin puuron raparperistä.

7 dl vettä

n. 2 dl raparperinpaloja (pakastimesta)

1 dl mannaryynejä

0,75 dl sokeria

Laita vesi kattilaan kiehumaan raparperinpalojen kanssa. Kun palat ovat hajonneet, lisää mannaryynit nauhana koko ajan sekoittaen. Pienennä lämpöä levyllä ja keittele hiljalleen sekoittaen viitisen minuuttia. Jäähdytä puuro joko kattilassa tai nopeammin kumoamalla se erilliseen astiaan.

Vaahdota jäähtynyt puuro sähkövatkaimilla . Lisäile sokeria maun mukaan, meillä vajaa desi. Mielestäni sokerin lisäys kannattaa vasta tässä, ei keittovaiheessa, jotta maun tarkastaminen on helpompaa.

Nauti valmis puuro vaikkapa välipalana maidon kera, sillä maito neutralisoi raparperin haitallisia oksaalihappovaikutuksia.

Vaikka tämä nyt ihan perushuttua onkin, osallistumme silti tällä kuukauden ruokahaasteeseen. Eikös se nyt ole ihan luvallista kun pääraaka-aine kuitenkin aiemmin blogatusta on muutettu? Ja jos ei onnistu, ei sekään haittaa. Tämän puurompaan emme pysty :).

Raparperimarenkitorttu inkiväärisiirapilla

Hoksasin sitruunamarenkitortun ohjeen Haaveena kahvila- blogista. En ole kokeillut marenkia kuin pavlovassa, joten ohje kutkutteli. Even kommentti "Raparperikiisselilläkin tämä piirakka olisi varmasti maukas sesonkiherkku" kaikui korvissani selvänä yllytyksenä, joten ei kun kokeilemaan. Varsinkin kun pastapään äidin vierailun jäljiltä jääkaapistamme löytyi raparperinvarsia - kiitosta vaan sinne suunnalle! Lasten kanssa leipoessa oli taas mukavaa - paitsi siinä kohtaa kun kiisseli ensin epäonnistui ja yritin erottaa läpinäkyviä mutuja raparperipaloista säästääkseni jälkimmäiset ja joku huohottaa niskaan kysyen: "Mitä noi klimpit on? räkää! mitä sä teet? miks pitää tehdä noin?" nooh, siitäkin selvittiin...

Raparperimarenkitorttu inkiväärisiirapilla

Pohja
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 rkl kylmää vettä

Raparperikiisseli/-tatina inkiväärillä
4 raparperinvartta pikkupojan pikkuiseksi pilkkomana
1 1/2 dl sokeria
4 dl vettä
4 rkl perunajauhoja
inkiväärisiirappia

Päälle
4 valkuaista
1 1/4 dl tomusokeria

Nypi voin sekaan jauhot, sokeri ja suola. Lisää rakeiseen massaan kylmä vesi, vaivaa tasaiseksi ja painele taikina 22 cm Ø piirakkavuokaan. Kypsennä pohjaa 200 asteessa 20 minuuttia.

ÄLÄ lisää kaikkia tämän täytteen aineita kerralla ja kiehauta.
VAAN Laita kattilaan veden ja sokerin sekaan raparperit. Keittele hetken kunnes raparperi menee "viunaleiksi" -selvä ammattikokkien käyttämä termi ;) . Lisää kylmään veteen sekoitettu perunajauho - seos tatinoituu heti! Lisää inkiväärisiirappia makusi mukaan. Inkiväärin voi lisätä ennen perunajauhoja varmasti myös tahnana tai ohuina lastuina keitellä raparperien kanssa alusta lähtien. Kaada täyte pohjalle.

Vähennä uunin lämpö 175 asteeseen.Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset puhtaassa, kuivassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää mukaan tomusokeri koko ajan vatkaten. Levitä marenki sitruunatäytteen päälle. Paista kunnes marenki saa pintaansa kauniin värin.

Ihmettele marengin pinnalle kohonneita kauniita "helmiä". Sointuvat upeasti alulautasen kanssa :) Osaako joku kertoa mitä ihmettä nuo helmet edustavat? Tuleeko raparperikiisselin joku osio marengin läpi vai...?

Oli miten oli mutta herkkua oli! Lapset ja pastapää eivät pitäneet, minä kuitenkin suuresti! Pastapää ei kuulemma tykännyt raparperi-liivatelöllöstä, jossa siis liivatetta ei ollut :) Annoin jo naapureillekin muutaman palan etten ihan yksin söisi koko kakkua...

Huomio leipomisen varrelta omalta pojalta:
"Ops! Melkein leikkasin omasta sormesta palan, mutta en leikannutkaan!"
Lasten kanssa leipominen on leppoisaa puuhaa...harvoin...mutta kivaa se on!

Raparperilisäke kanan kanssa, risottoa

Raparperi on alkukesän herkku, josta ei normaalista näe tehdyn kuin kiisseliä. Nyt oli pakko kokeilla tätä ohjetta, kun kerrankin raparperia on laitettu ruuan sekaan. Tämäkin ohje bongattu RT:stä (eli Ruokatorstai). Tällä kanalle tarkoitetussa ohjeessa oli myös hienolta kalskahtava italiaanonimikin: Petti di pollo al rabarbaro. Neljälle henkilölle tarvitaan:

broiskun rintafile per ruokailija
1 dl valkoviiniä
5 cm purjoa hienonnettuna
n. 250 g raparperinpaloja
tuoretta salviaa
mustapippuria ja suolaa
persiljasilppua

Paista broilerin fileet pannussa (tai grillissä) kypsäksi ja jätä vaikka folioon käärittynä odottamaan. Kuullota sipuli pannussa. Lisää raparperi, salvia, pippuri ja suola. Kypsennä n 10 minuuttia. Nosta broilerinfileet raparperiseoksen päälle ja valele valkoviinillä. Kypsennä seosta noin 5 minuuttia. Tarjoa valmiit fileet vaikka risoton kanssa ja laita kastiketta kyytipojaksi. Meillä tuo kastike oli enemmänkin muhennosta, ja nestettä (valkkaria) laitettiin aika paljon enemmän. Aika erikoinen ja kirpeän raikas tuo raparperi mössö oli kanan seuralaisena. Ihan piristävä poikkeus, mutta ei tästä silti syntynyt meille mitään klassikkoa.