Paholaisen grillattu kana eli Pollo alla diavolo

Paholaisuus tämän ruuan nimessä tulee kuulemma siitä, että levitetty lintu muistuttaa ulkonäöltään paholaisen kasvoja.

Minusta levitetty kana näyttää lähinnä sievistelevältä tai ihmismäisittäin vessahätäänsä viimeisillään pidättämässä olevalta. Mutta se olenkin vain minä. Ulkonäöstä viis, kana oli oikein herkkua syötävää! Vinkkiä tähän valmistustapaan saimme Makuja Toscanasta-kirjasta, josta on menestyksekkäästi otettu vinkkiä aiemminkin.

Kanan levittäminen tehdään, jotta lintu kypsyisi tasaisesti. Kana tulisi toscanalaisen tavan mukaan asettaa harmaatuhkaisille hiilille jalallisella ritilällä. Me asetimme kotkottajan halsterissa puilla lämpiävän grillimme hiilloksille (tulivuoren hohkan puuttuessa).

Ennen maustamista kana pitää preparoida, kas näin:

Käännä kana rintapuoli alaspäin. Selkäranka erottuu helposti nahan alta. Leikkaa saksilla liha auki selkärangan toiselta puolelta. Leikkaa liha irti samaten toiselta puolelta ja poista selkäranka. Itse avitin hommaa myös puhtaasti sormivoimin runksautus-tekniikkaa hyödyntäen.

Käännä kana siten, että rintapuoli on ylöspäin ja levitä kana. Paina lujasti rintalastaa, kunnes rusahtaa. Paina kana litteäksi. Sitten maustamaan. Nyt käytimme Clarkin kirjan maustamisohjeita. Lapset eivät tykänneet sitruunaisuudesta, joten seuraavaksi joku muu maustamistapa. Me aikuiset kyllä pidimme tätäkin hyvänä makuna!

PAHOLAISEN GRILLATTU KANA

1 kana, noin 1,5 kg
2 dl oliiviöljyä
1 sitruunan vastapuristettu mehu
2 valkosipulinkynttä
1 tl chiliä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
(sitruunalohkoja tarjoiluun)

Sekoita öljy, sitruunamehu, silputtu valkosipuli ja chili. Lisää hyppysellinen suolaa ja runsaasti pippuria. Kaada seos kannelliseen astiaan. Pana kana astiaan ja kääntele sekä sivele kanaa kunnes se on yltympäsiinsä mausteöljyssä. Laita kansi kii. Anna marinoitua jääkaapin viileydessä vähintään tunti, mieluummin yön yli.

Tee grilliin, takkaan tai vastaavaan kuuma hiillos. Ota kana pois jääkaapista ja asettele litteäksi halsterin päälle. Sulje halsteri. Me olimme hieman hämmästyneitä että kana tosiaan mahtui (kalalle tarkoitettuun) halsteriin. Grillaa luista puolta ensin 20 minuuttia.

Käännä ja vähennä lämpöä. Valele välillä marinadilla. Kypsennä vielä 20-30 minuuttia kunnes liha on kauttaltaan kypsää ja tummentuntu, vaan ei palanut.

Kun grillikana on syöty kokonaan, keittele luista maistuva kanaliemi.

Puolen miljoonan arvoinen arvonta

Pääsiäisenä pätkähti kävijälaskuriin puolen miljoonan visiteeraajan luku. Meistä on todella hienoa, joskin tietysti hieman hassuakin, että meidän ruokatouhujamme ovat lukeneet jo tosi monet ihmiset – ja jotkin useampaan kertaankin.

Haluamme kiittää kaikkia kävijöitä ja kommentoijia, jotka olette piristäneet päiviämme vinkeillänne ja huomioillanne!

Kävijämäärän kunniaksi halusimme pistää pystyyn arvonnan, johon pyysimme sponsoreiksi mukaan blogitaipaleellemme onnistuneesti osuneita Juuren Puotia ja Decanteria. Molemmat lähtivät iloksemme heti kimppaan.

Decanterin Essi pyysi minua (markkinointihenkinen kun on) selaamaan läpi Decanterin valikoimaa netissä mukavan palkinnon löytämiseen. Selailin sitten yhtenä iltana pitkin ja poikin ihastuen matkan varrella esimerkiksi karahviin, jossa on sydänreikä keskellä. Yllätin itseni pohtimasta myös lisälasihankintoja. Sitten ryhdistäydyin ja palasin takaisin aiheeseen.

Decanterin lahjoittamaksi arvontapalkinnoksi valikoitui viimein yhteistuumin Küchenprofin digitaalinen paistomittari. Se on ihan meidän näköinen juttu, sillä käytämme paistomittaria paljon. Eniten sitä tulee käytettyä friteeratessa - laitan anturin öljyyn lillumaan kun haluan mitata öljyn lämpötilaa. Lihojen kypsyys on luonnollisesti helppo määrittää digitaalisen lämpömittarin avulla, samoin kuin nesteen lämpö vaikkapa hiivaa varten, tai suklaan lämpötila temperoidessa - sen kerran kun sitä on tehty :). Paitsi monikäyttöisyytensä vuoksi, paistomittari valikoitui myös helpon postituksen ajatuksella.

Juuren Puoti lähti mukaan 30 euron arvoisella lahjakortilla, jolla voi lunastaa itselleen herkkuja Helsingin Korkeavuorella sijaitsevasta puodista. Me olemme ostaneet tuolta puodista esimerkiksi hurjan hyvää mallas-tyrnileipää, lumikinkkua ja ruususuklaata. Parasta minusta puodissa vieraillessa on sen rennonletkeä tunnelma ja asiantuntevat ruuanlaittovinkit.

Nämä kaksi palkintoa arvotaan erikseen siis niiden kesken, jotka viikon sisällä (perjantaihin 6.5 klo 21 mennessä)  jättävät viestin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Koska mekin paljastamme kaikenmoista itsestämme, haluaisimme kuulla mieluusti sinustakin! Meitä kiinnostaisi tietää ainakin lempiruuanlaittovälineesi ja –raaka-aineesi juuri nyt omassa kotikeittiössäsi.  Muutakin saa toki kertoa, kaikki on plussaa!

Maistiaisia vapailta ja Nellen marenkirulla

Katiskaan ui kuusi haukea. Niistä osa päätyi fileiksi ja osa jauhettuna pakkaseen.

Lammaspaisti tehtiin tällä kertaa pistaasi-yrttitahnaisella täytteellä. Jukka poisti karitsan takajalasta luun ja preparoi ruuan muutenkin. Idea oli kiva ja toteutuskin oiva, mutta täytyy sanoa että parempaakin karitsaa on tullut syötyä.

Raikas sitruunarisotto komppasi karitsaa hyvin.

Vapaiden aikana valutettiin mahlaakin rantakoivusta. Maku oli aika laimea. Pohdimme johtuiko se ajankohdasta, nopeasta kevääntulosta tai ehkäpä puun vetisestä kasvupaikasta. Onko tietoa enemmän valuttaneilla?

Hyvää ja raikasta koivun mahla joka tapauksessa oli, oikein oivallista ruuanlaitto ja saunajuomaa.

Pääsiäisen jälkiruokahitiksi nousi Nellellä maistettu marenkirulla, jonka sain onnistumaan hyvin. Loppurulla vaan ei ollut kovin esteettinen näky, itse asiassa ei  rullamainen lainkaan, mutta maku palkitsi kyllä. Tässä ohje melkolailla kopioituna Siskojen blogista.

Marenkirulla marjoilla

noin kymmenelle jälkiruuaksi

6 suuren munan valkuainen
280g hienoa sokeria
1 kukkurainen ruokalusikallinen maissijauhoa (maizenaa)
1 tl vaaleaa, mietoa viinietikkaa (laitoin valkoista balsamicoa)
kourallinen mantelilastuja

täytteeseen:
2 dl kermaa vaahdotettuna
200g valkosuklaa-limerahkaa
n. 3-4 dl marjoja, erityisen hyvin sopi kun laittoi seoksena vadelmaa ja mustaherukkaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja vuoraa (pienehkö) pelti leivinpaperilla
Laita valkuaiset sähkövatkaimen tai yleiskoneen kulhoon ja anna vatkautua kovaksi vaahdoksi.
Lisää vatkaamista laittaen sokeria mukaan ruokalusikallinen kerrallaan. Anna sokerin sekoittua aina ennen seuraavan lusikallisen lisäämistä.
Kääntele lastalla massan sekaan maissijauho ja viinietikka.

Levitä massa kevyesti tasoitellen leivinpaperin päälle. Jos käytät isoa suomalaista peltiä, älä levitä massaa koko alalle.Katso yläkuvasta meillä toiminutta levitysmäärää. Vältä liiallista tasoittelua, ettei vaahdon hieno ja kuohkea rakenne litisty.

Ripottele päälle mantelilastut ja laita pohja uuniin.

Paista 200 asteessa 7-8 min tai kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Laske sitten lämpöä 160 asteeseen ja paista n. 20 min tai kunnes pinta tuntuu vähän kovalta sormenpäihin.

Kun rulla paistuu, levitä leivinpaperiarkki tasolle ja ripottele sen päälle ohuehko kerros hienoa sokeria.

Kippaa kypsä torttupohja sokerin päälle ja irrota varovasti vetämällä leivinpaperi marenkilevyn pohjasta. Anna jäähtyä hetken.

Sekoita keskenään vatkattu kerma, rahka ja marjat. Minä sekoitin jäätyneet marjat suoraan rahkaan, mutta halutessasi voit sulattaa ne siivilässä, jolloin ylimääräinen mehu valuu pois.

Sitten levitä täyte marenkipohjalle ja rullaa kuten kääretorttu. Ihan ulkoreunaan ei kannata laittaa täytettä, jotta saat rullan sulkeutumaan nätisti. Tarjoa heti tai siirrä viileään odottamaan.

Friteeratut savumuikku-perunapullat omena-piparjuuridipillä

Käykö teillä koskaan niin, että alkaessanne lukemaan reseptiä ruuanlaittohetkellä, huomaattekin että joitakin valmisteluja olisi ollut hyvä tehdä ennen? Meillä käy, turhan usein. Näin käy varsinkin silloin, kun reseptin on löytänyt puoliso tai muksut, eikä itse tyhmyyksissään ole hoksannut tarkistaa mitä vaiheita valmistukseen kuuluu. Näissä merkeissä pärräsin taas hetken kun aloin valmistaa näitä savukalapalloja - resepti alkaa meinaten sanoilla "Keitä perunat hyvissä ajoin ennen...".

Vietämme täällä Savossa paitsi pääsiäisvapaita, myös Jukan isän syntymäpäiviä. Sen kunniaksi pykersimme kokoon menun perjantaina. Kokonaisuuden aloittivat nämä savukalaiset pallot, jotka yrtti-leipäkuorrutteessa pyörittelyn jälkeen friteerattiin. Pääruuaksi nautimme pistaasi-yrttilammasta sitruunarisoton kera ja jälkiruuaksi marenkirullaa. Muihin tulee ohjeita myöhemmin, nyt pyöritellään kalapalloja.

Pallojen ohje löytyi ennenkin hyväksi todetusta Leif Mannerströmin "Silli & Silakka"-kirjasta. Koska majailemme tällä hetkellä Savossa, savusilakat vaihtuivat itseoikeutetusti vastaaviin muikkuihin. Me lyhensimme raaka-ainelistaa melkoisesti, jättäen mm. juuston pois. Massa olisi varmaan koko setin voimin ollut helpompi käsitellä, mutta meni se hyvin näinkin. Laitoin ohjeeseen sulkuihin Mannerströmin aineksetkin, mikäli joku niiden mukaan haluaa hommassa edetä.

Pyörykät olivat hyvin maukkaita. Rakenne oli mielenkiintoinen - päältä kalapullat olivat rapsakoita, mutta sisältä ihan pehmeitä. Itse asiassa niin pehmeitä, että työtäessään haarukan pyörykkään sai sen hieman possahtamaan kasaa. Tuumasimme, että juustoton maku oli tässä kohtaa hyvinkin mieluinen, selkeä.

SAVUMUIKKU-PERUNAPYÖRYKÄT

alkupalaksi noin kuudelle

6-8 pientä savumuikkua (tai 4 savusilakkaa)

4 jauhoista perunaa

1 punasipuli

1 nippu ruohosipulia tai hiukan persiljaa

(2 rkl Dijon-sinappia)

(1 rkl raastettua piparjuurta)

(1 dl raastettua Västerbotten-juustoa)

½ sitruunan mehu

suolaa ja pippuria

rypsiöljyä friteeraamiseen

leivitykseen

½ nippua persiljaa

6 viipaletta kuivahtanutta valkoista leipää

1 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa rakenne rikottuna

OMENA-PIPARJUURIDIPPI

 1 omena pieninä kuutioina

2 dl ranskankermaa tai ruuanlaittojogurttia

3 rkl raastettua piparjuurta tai 2 rkl piparjuuritahnaa

(2 rkl omenamehutiivistettä)

1 rkl ruohosipulisilppua tai persiljaa

Keitä perunat hyvissäajoin, että ne ehtivät jäähtyä.

Silppua leivittämiseen tarkoitettu persilja. Tee valkoisesta leivästä ja persiljasta monitoimikoneessa (meillä sauvasekoittimella) vihreä main de pain-leipäkuorrute. Siirä se sivuun odottamaan.

Tee dippikastike sekoittamalla kaikki aineet yhteen. Laita kylmään.

Kuori perunat ja purista ne siivilän läpi. Perkaa ja muhenna savukalat. Kuori ja silppua punasipuli pieneksi. Leikkaa yrtti hienoksi. Sekoita edellämainitut ainekset kulhossa. Ilmeisesti myös sinappi, piparjuuri ja juusto pitää lisätä tässä vaiheessa, vaikkei ohjeistus niistä enää mitään puhukkaan. Vaivaa taikina tasaiseksi ja sileäksi. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.

Nyt ohje kertoo pyörittelemään taikinasta noin lihapullan kokoisia pyöryköitä ja siirtämään ne vartiksi kylmään. Meidän juustoton taikinamme oli niin löysää, että pyörittely onnistui jauhojen seassa parhaiten - eli laitoimme jotakuinkin palluran muotoisen knöölin jauhojen sekaan, jossa sitten pulla sai viimeisen muotonsa. Meidän palluramme olivat myös lihapullaa pienempiä. Jauholautaselta pyörykkä siirtyi lautaselle jossa oli kananmunat rakenne rikottuna. Tämän jälkeen leipäkuorrute tarttui hyvin pintaan, kun munapitoiset pallurat siis kieritettiin niissä.

Nyt pallurat friteerattiin 180 asteisessa öljyssä noin viisi kerrallaankunnes olivat kauniin kullankeltaisia kauttaaltaan. Palluroita on hyvä pyöräyttää välillä ympäri. Friteeraamisessa hyvänä apuna lämpötilan seuraamiseen käytämme digitaalista paistolämpömittaria. Valmiit pallot on hyvä laittaa hetkeksi talouspaperin päälle valuttamaan turhat öljyt pois itsestään.

Juhlapöydässä dippi lusikoitiin hyvin pestyihin, papan rannasta lasten löytämiin järvisimpukoihin. Alkupala kulautettiin alas chileläisen valkoviinin, Frontera Chardonnayn voimin.

Oikein hyvä kokonaisuus, suosittelemme!

Kiukaalla kypsennetty saunatonttu

Eilen ruuanlaitossa meni melkoisesti aikaa, kun valmistelimme Jukan isän syntymäpäiväillallista (siitä lisää myöhemmin). Tänään olemme nauttineet auringonpaisteesta, rantajäiden rikkomisesta, kirjan lukemisesta, leikkimisestä ja puiden halkomisesta. Ruuanlaitto on kulkenut sarjassa helposti maistuvaa.

Päivällisen kohdalla helppous tarkoitti Tuomas Holopaisen Saunatonttu-reseptiä, jonka me bongasimme Rokit Kokit-sivustolta Kotiteollisuuden Sinkkosen esittelemänä. Saunatonttu taas tarkoittaa folioon kiedottua, pitkään kiukaalla kypsytettyä makkaraa ja pekonia kumppanineen. Jos kaupan valikoima olisi ollut toinen, makkara olisi ollut ehdottomasti Kotiteollisuuden omaa kyrsää.

Saunatonttu oli oikein vaivaton, tuhdin makuinen eväs. Sopisi oivasti kaikkiin saunailtoihin ja vaikkapa juhannukseen. Vahvana aaninkina on, että foliokääreinen herkku maistuisi parhaalta  usean oluen jälkeen, kalliolla istuen silloin kun kokko jo alkaa hiipua ja kesäyö hellii valoisuudellaan.

Seuraavalla kerralla jättäisimme alkuperäisen ohjeen öljylurautuksen pois, sillä pidimme sitä melko turhana. Poppamiehen kastiketta meillä ei ollut, mutta tuskimpa tuo olisi huonoa tehnyt. Mietimme syödessä, että paprika, kesäkurpitsa tai munakoiso olisi sopinut settiin varmaan erinomaisesti. Mutta joku näistä vaihtoehtona tomaatille, jotta ruuan luonne ei kärsi.

SAUNATONTTU
kolmelle-neljälle

4 makkaraa kiekkoina
100g metwurstisiivuja puolitettuna
paketti pekonia paloiteltuna
4 (tai enemmän) valkosipulia puristettuna
4 sipulia lohkottuna

noin 100 g sinihomejuustoa murustettuna
2 dl emmentaljuustoa raasteena
15 kirsikkatomaattia puolitettuna
mustapippuria myllytettynä

Lado kaikki raaka-aineet folion päälle. Taiteile foliopaloista todella tiivis nyytti. Me laitoimme nelinkertaisen folion. Asettele nyytti kuumalle kiukaalle pariksi tunniksi ja sauno samalla itsesi puhtaaksi. Valmis!  

Lammasmakkaraa pääsiäisen kunniaksi

Jäät hohkaavat vielä kylmää järveltä, mutta tunnelma on lämmin. Tulimme taas viettämään pääsiäistä tänne Jukan isän luo Savonlinnan kieppeille. Vapaat aloitettiin lounastamalla rantanuotiolla. Makkarat ostimme matkaamme Heinolan Heilasta, Benjamin lihatorilta. Maistoimme puodin  makkaroita nyt ensimmäisen kerran, mutta luulempa että tulemme piipahtamaan makkaratiskillä toistekin!

lammasmakkaraa, yrttistä possumakkaraa Amadeusta, tulista possumakkaraa ja lammasryynimakkaraa

Lammasmakkara oli hyvin luonteikasta, mausteista makkaraa. Pidimme kaikki tätä parhaana makkarana tässä sakissa.

Yrttisessä makkarassa maistui selkeästi eniten oregano. Pappa piti makkaraa melko mitäänsanomattomana, mutta minä ja Jukka tykkäsimme tästäkin.

Tulinen makkara ei ollut lainkaan tulinen, mutta paprikaisen maistuva.

Lammasryynimakkara taisi olla ryynitetty ohralla. Makkarasta puuttui  "ryynärimäisyys", mikä sen sitten ikinä tekeekin. Maku oli aika pliisu. Tätä emme ostaisi toiste, mutta muita kylläkin.

Mämmikuivakakusta Mämmimuniksi

Kuten lie jo tullut selväksi, mämmileivonta on hullaannuttanut minut tänä pääsiäisenä. Täällä pakkailukiireiden keskellä pyöräytin vielä mämmisestä taikinasta munia kyläpaikkaan vietäväksi. Ajattelin koristella ensin kaikki jotenkin kauniin harkitusti, mutta odotetusti näpertelypitkäjänteisyyteni riitti näiden kahden semikoristamiseen. Loput jäivät ruskeiksi, mutta maistuvat nekin oikein hyviltä.

Kokeilin tunkea osan taikinasta myös silikonisiin suklaamuotteihin. Homma onnistui aika hienosti! Tiivis, mutta riittävän notkea taikina toi esiin ukkeleiden ilmeitä ja muita yksityiskohtia, mutta plopsahti myös helposti pois muotista.

Taikina on tehty murentamalla kuivakakku ja lisäämällä sekaan mämmiä sekä ricottaa. Idean sain cupcake popseista, joita teimme taannoin lastemme yhteissynttäreille. Kuivakakun ohje on Ahmed Ladarsin Mämmi-kirjasta, loput omaa sovellusta. Kakku on helppo tehdä lastenkin kanssa, sillä ainekset vain sekoitetaan yhteen. Mämmikuivakakkumuruja käytetään Ladarsin kirjassa mm. perunaleivoksiin ja rahkapiirakan sekä jäätelökakun pohjaksi.

Mämmimunat olivat oikein maistuvia, lapsemmekin tykkäsivät! Mämmi maistuu aika maltillisesti, mutta maistuu kuitenkin. Lopullisiin palluroihin saisi tietysti enemmän mämmin makua, jos lisäisi sen määrää tuorejuuston kustannuksella.

MÄMMIKUIVAKAKKU

260 g mämmiä
3 munaa
2 dl sokeria
100 g voita
2 dl perunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Sulata voi.
Sekoita mämmi ja sokeri hyvin. Lisää joukkoon kolme kananmunaa.
Lisää sula voi joukkoon. Sekoita hyvin.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen taikinaan.
Voitele kakkuvuoka ja sirottele vuokaan korppujauhoja.
Kaada kakkutaikina vuokaan.
Paista kakkua 185 asteessa noin 45 minuuttia.

MÄMMILEIVOSMUNAT

350 g mämmikuivakakkua (noin puolet kakusta)
2 rkl ricottaa (tai muuta tuorejuustoa)
2 tl mämmiä

KORISTELU
(valko)suklaata sulatettuna
erilaisia nompparelleja

Murusta kuivakakku pieniksi murusiksi käsin. Lisää joukkoon ricotta ja mämmi. Puristele taikinasta yhtenäinen, tiivis taikina.

Muotoile taikinasta palluroita tai munia, tai painele vaikkapa silikonimuotteihin. Säilytä jääkaapissa.

Laita sulatettu (valko)suklaa pursotuspussiin tai vastaavaan. Pursottele suklaata ympäri munaa ja kiinnitä siihen saman tien nompparelleja. Näkisin myös mieluusti jotain elegantimpaa koristelua.

Lihapiirakka karitsanmunuaistäytteellä

Kaikki taivaan merkit osoittivat tekemään tätä ruokaa. Grillilammasta jäi hiukan, munuainen jollotti toistaiseksi tyhjänpanttina ja couscousia löytyi valmiiksi tehtynä. Friteeraausrasvakin oli vasta kerran (/3) käytetty. Uusi musta-sivusto hakee jämäkokkia, mutta setin kasvispitoisuus ei taida oikein riittää.

Makuoletus munuaislihisten suhteen oli hieman varauksellinen, vaikka monista Jasun resepteistä olen tykännytkin. Tämäkään ei onneksi pettänyt, joskin meillä maustepippuri uupui ja riisi vaihtui couscousiin. Oikein hyvää oli, munuainen toi lihatäytteeseen hienon pikantin maun. Jasu oli kylläkin saanut leivottua torvistaan paljon kauniimpia. Taikinan resepti on alunperin Mimmin keittiöstä. Se oli tosi helppo leipoa ja työstää muutenkin. Jos tälleinen sisäelintäyttö ei inspiroi, taikinan voi toki täyttää oman mielen mukaan.

LIHIKSET MUNUAISTÄYTTEELLÄ
9 kpl ei niin tasakokoista lihistä

TAIKINA
1,5 dl maitoa
1,5 tl kuivahiivaa
0,13 dl öljyä
0,5 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
3,5 dl jauhoja (meillä 2 dl vehnäjauhoja ja 1,5 dl sämpyläjauhoja)

TÄYTE
1 munuainen
75 g kypsää lampaan lihaa
1 pieni sipuli raakana, pieneksi pilputtuna
2-3 rkl kypsää couscousia
timjamia
suolaa
mustapippuria (mieluummin maustepippuria jos on)

friteeraukseen rypsiöljyä

Lämmitä maito, lisää öljy, sokeri ja suola. Lisää jauhoihin kuivahiiva. Alusta jauhoilla kimmoisa tasainen taikina ja anna taikinan kohota hyvin lämpimässä paikassa reilu ½ tuntia.

Paista munuainen. Jauha se ja liha tasaiseksi seokseksi. Lisää mausteet.

Kaulitse taikinasta LP-levyn kokoinen lätty (Chez Jasun vinkki). Jaa se prikuulleen samankokoisiin osiin tai sitten vedät ihan tunteella kuten minä. Nakkaa jokaisen kolmion keskelle täytettä ja nipistele taikina kiinni "torveksi". Anna nousta liinan alla.

Kuumenna rypsiöljy paksupohjaisessa kattilassa 180 asteiseksi. Hyvänä apuna toimii digitaalinen paistolämpömittari. Uppopaista lihiksiä 2-3 kerrallaan välillä käännellen, kunnes pinnat ovat kauniin ruskeat. Laita valmiit lihapiirakat talouspaperin päälle hetkeksi valuttamaan ylimääräiset öljyt.

Osa jauhoista lisättiin tuotelahjana saatuna Myllärin Luomun Hurjan viljaisena. Toimi. Tykkäsin taikinan pilkuttuneisuudesta, joka tuli jauhojen jyväisyyden myötä.

Rapsakkaa kukonpoikaa Viskilän tilalta

Olemme päättäneet olla ostamatta kotiin tehotuotettua broileria. Tämä päätös kypsyi ajan kanssa, eettisistä syistä. Mietimme, onko ulkomainen luomukana ainoa vaihtoehto nyt meille, mutta sitten tarjoutui toinenkin "ehdokas": Viskilän tilan kukonpoika. Kertokaa toki jos jostain muualtakin on mahdollista saada eettisesti tuotettua kanaa tai vastaavahkoa.

Viimeksi mummulareissulla kävimme hamstraamassa Viskilänkukonpoikaa pakkaseemme. Jos kiinnostuit eikä Huittinen osu matkasi varrelle, katso täältä muut jälleenmyyjät.

Kukonpoikien arvoinen sunnuntairesepti löytyi Kaikki äitini reseptit-blogista. Meillä tosin taisi mennä vielä enemmän voita settiin, joka oli kuitenkin kokonaista kanaa pienempi kolmen koiven voimin. Meillä ei valitettavasti ollut sitruunoita, joiden kuori raastettuna olisi tehnyt varmasti enemmän makua kuin pelkkä mehu. Muutenkin pikkuisen sovellettiin, mutta vain vähän. Lopputulos oli herkullisen rapsakka, hurjan maistuva! Poikamme olsii halunnut syödä kaikkien koipien nahat. Kasvikset kukonpojan koipien alla olivat saaneet ihanaa makua itseensä ja pehmenneet, joskin ehkä liikaakin.

RAPSAKKAA KUKONPOIKAA

3 kukonpojan koipireittä
50-70g voita
1 sitruunan (raastettu kuori ja) mehu
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia
10 valkosipulinkynttä kuorittuna
4 perunaa puolitettuna
4 isoa porkkanaa
3 sipulia kuorittuna ja lohkottuna

Valmista maustevoi lisäämällä sitruunankuoret pehmenneeseen voihin. Lisää myös timjamia maun mukaan.
Tee koipiin varovasti pussit eli irroita nahkaa lihasta. Tunge syntyneeseen pussiin maustevoita ja hiero se  nahan päältä suurinpiiretein tasaiseksi.

Kanan päälle voit nokkaista loput voit, jotka nahan alle eivät sopivasti menneet. Rouhi päälle vielä suolaa ja mustapippuria.

Kuori valkosipulinkynnet. Puolita perunat ja paloittele porkkanat sekä sipulit isosti. Aseta kasvikset padan pohjalle yhdessä valkosipulien kanssa. Ripsauttele vähän suolaa ja mustapippuria päälle. Aseta kukonpojan koivet kaiken päälle. Kanan päälle voit nokkaista loput voit, jotka nahan alle eivät sopivasti menneet. Rouhi päälle vielä suolaa ja mustapippuria.  Sulje padan kansi.

Laita pata 200 asteeseen uuniin ja anna olla omissa oloissaan noin tunti. Poista sitten kansi, valele koipia vähän pataan kertyneellä nesteellä ja anna kukonpojan nahan ihanasti rapeutua vielä puoli tuntia uunissa.

Suklaa-mämmimuffinssit tiputansseissa

Ladarsin Mämmikirja on meillä ahkerassa käytössä. Nyt ohjeistusvuorossa ovat herkulliset suklaa-mämmimuffinssit. Baakkelsissa maistui selkeästi maltainen maku. Mielestäni mämmi ikäänkuin jatkoi suklaan makua, tuoden hommaan kuitenkin oman maanläheisen lisänsä.

 

Punajuurijauheella värjätty ricotta-kuorrutus (samanmoinen mitä tein täällä, ilman kanelia) peitti makeudellaan aika tehokkaasti mämmin maun, joten seuraavaksi tumpsuttelisin päälle ehkä tomusokeria, jos mitään. Kauniita nämä kuorrutetut, kanervahipsutteiset muffinssit olivat kuitenkin.

SUKLAISET MÄMMIMUFFINSSIT

150 g mämmiä

50 g tummaa suklaata

2 munaa

50 g voita

1,5 dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

50 g sokeria

Sulata voi ja suklaa vaikka yhdessä vesihauteessa tai mikrossa.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää mämmi, sekä sulatettu voi ja suklaa.

Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe yhteen ja lisää edelliseen.

Laita muffinssit vuokiin.

Paista uunissa 15 minuuttia 200 asteessa.

menossa uuniin

Tein yhtenä iltana tytsyn kanssa vanhentumaanpäin olleesta banaanista muutaman muffinssin, tällä ohjeella. Samalla halusin kokeilla miten mummun laivatuliaisena tuomat jalalliset vuuat toimivat. Räpylöiden alla on aika tehokkaat imukupit, jotka ottivat peltiin napakasti kiinni. Taikinaa sai laittaa melkeinpä vuuan täyteen ja vielä koko hoito pysyi pystyssä, myös kuorrutettuna.

uunistatulleet

Minulla oli koristeluvisio pörröisen pehmeistä tipuista, mutta toteutus hiukan ontui. Maku oli kuitenkin hyvä, mikä tietenkin on pääasia.  

Tämä muffinssi sen sijaan on minusta hieno! Se tulikin tehtyä ihan vahingossa kun lättäsin loput kuorrutteet viimeiseen leivonnaiseen.

Melkein ruusuruokaa eli Hölskytysretiisit

Hölskytyskurkut ovat monelle tuttu juttu, meillekin. Silti minun mieleeni ei ole tullut hölskytellä muita kasviksia, mutta Maku-lehden Helene Saine-Lahtiselle oli tullut. "Onnen päivä"-artikkelissa, kevät 2/2011 numerossa, juhlabuffettiin oli ravisteltu retiisejä. Lehden kuvassa retiisit ovat valkopunaisia, koska lienevät olleet etikkaseoksessa vain muutaman tunnin. Kun antaa ohuen ohuiden retiisien lillua liemessä pari päivää, on lopputulos ruusumaisen vaaleanpunainen. Maku menee kukkaisen sijasta etikkaisen makeaan. Jukka kuvaili makua onnistuneesti "japanilaismaiseksi". Tätä tulee tehtyä toistekin, varmasti.

Ohjeemme on aika pienelle määrälle, ehkä noin kahdelle desille valmista settiä. Määrät on jaettu alkuperäisestä, yli kahdeksankertaisesta ohjeesta, joten jotkut määrät näyttävät pikkuisen hassuilta. Ei se kuitenkaan niin nökönuukaa ole.

HÖLSKYTYSRETIISIT

1 pussi (125 g) retiisejä

0,25 dl vettä

1 korkillinen (hunaja)väkiviinaetikkaa

0,1 dl sokeria

0,4 tl suolaa

Leikkaa pestyt retiisit ohuenoheuiksi esimerkiksi mandoliinilla. Kumoa suljettavaan purkkiin.

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Kaada retiisien päälle. Sulje purkin kansi tiiviisti ja ravistele eli hölskytä. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin ajan. Jos haluat retiiseistäsi ruusuisenoloisia, anna niiden muhia rasiassa pari päivää.

Mämmigrissinit eli kiisket

Minulla ja mämmillä ei ole suurta rakkaussuhdetta. Viime vuonna maistoin sitä kuitenkin ruokalusikallisen verran ja tänä vuonna kaksi. Siinä maistellessani tuumailin, mahtaisiko maltainen maku mennä leivonnaisten seassa.

Kirjastosta lainattu Mämmi- kirja toi helpotusta pohdintaani. Kirjan on kirjoittanut Ahmed Ladarsi, joka vuonna 1978, ollessaan Helsingissä Italian suurlähetystössä kokkina, maistoi ensimmäisen kerran mämmiä. Eikä järkyttynyt. Myöhemmin mies halusi monipuolistaa mämmin käyttötarkoitusta, joskaan tarkoituksena ei ollut syrjäyttää perinteistä käyttötapaa.

Lopputuloksena on minut koukuttanut leivontakirja. Pidän maltaisesta mausta, joten mielenkiinto monia mämmipitoisia reseptejä kohtaan on herännyt. Kolmea on jo kokeiltu, vain yhdessä epäonnistuen (omasta mokasta johtuen). Reseptit ovat selkeitä ja houkuttelevia.

Mämmi-kirjassa kerrotaan mämmin matkasta pellolta lautaselle, opastetaan tekemään mämmiä kotonakin ja kerrotaan jopa tuohituokkosen valmistuksesta. Mämmiä ohjeistetaan sujauttamaan esimerkiksi leipä-, piirakka- ja täytekakkutaikinaan. Mämmin käyttäminen lettu- ja pastataikinaan kuulostaa sen verran eksoottiselta, että pakko kai sitä on kokeilla.

Tässä alkuun kuitenkin "mämmigrissinien" eli kirjan otsakkeen mukaan "kiiskien" ohje. Kyse on siis leipätikuista, joihin on käytetty mämmiä. Taikina oli helppo tehdä ja leipoa. Maku on hieno, rukiinen. Koska käytin kaupan valmista mämmiä, löytyi meidän kiiskistä makeuttakin. Nämä leipätikut olisivat oivallisia dippailuun. Sopivat todistetusti hienosti myös kukkakaalisosekeiton kanssa. Kirjoittaja itse kehottaa napostelemaan ne sellaisenaan, teen kanssa tai juurikin dippikastikkeen kera.

KIISKET

150 g mämmiä
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
2 rkl öljyä

Lisää jauhot mämmiin vähitellen.
Lisää öljy, sekoita ja vaivaa hyvin.
Anna taikinan levätä noin puoli tuntia.
Jaa taikina 15 osaan ja leivo noin 20 centin pituisiksi tikuiksi.
Paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Kukkakaalilauantai

Meidän perheessämme on yksi miesaikuinen, jonka mielestä "kukkakaalia" olisi pikemminkin "kakkakuulia". Tiedän, "vitsi" on vanha, mutta kuvaa mielestäni hyvin mieheni suhtautumista tuohon pilvimäiseen, rakenteeltaan vähemmän hentoiseen kasvikseen. Sitten tuli lauantai 9.4.2011 ja muutti kaiken.

Uhkasin perjantaina tehdä päivälliseksi kukkakaalikeittoa töitten jälkeen. Jukka oli sitten ottanut itselleen ruokaa sulamaan pakkasesta. En jaksanut tehdä keittoa kuitenkaan tuolloin ja kun uudestaan pykäsin sitä lauantaina, ei miehellä ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin tyytyä osaansa ja lusikoida menemään. Itsekin itsensä yllättäen mieheni totesi lautasen pohjan pilkottaessa: "Saisinko lisää?"

Resepti keittoon seuraa postauksen lopussa, mutta sitä ennen toinen kukkakaalitarina samalta päivältä.

Nellen perhe pyysi meitä nauttimaan ihanan aurinkoisesta ulkoilusäästä Inkoon Kopparnäsiin. Kyllähän me moisesta innostuimme! Lapset tutkivat sulavan lumen virtailua ja ihmettelivät suuria jäälauttoja meressä. Me Nellen kanssa pohdimme maailman menoa kalliolla istuen - olo oli hurjan levollinen ja turvallinen siellä suurten asioiden ja valtavien maisemien keskellä.

Pohdintojemme aikana miehet olivat saaneet aikaan grillikatokseen herkullisia tuoksuja, joita maistelimme sitten yhdessä. Vaikkei meillä lasketa, lapset söivät hurjan paljon. Meillä oli mukana Vatajan tuotteista nakkeja ja täyslihalenkkiä, joista molemmat sopivat oikein hyvin grillaukseen.  Jukka massutti myös Nellen mukanaan tuomio ryynimakkaroita, sillä ne ovat kotonamme harvinaista herkkua.

"Erämaan nuotiotulten ääreltä" tiemme vei vielä yhteisen päivällisen äärelle Nellen perheen kotiin. Sinne tupsahti odotetusti myös toinen kokkaava sisko Mimmu.

Alkuun nautimme aivan hurmaavia friteerattuja kukkakaaleja. Niissä oli sitruunaista ja suolaista makua cayennepippurilla terästettynä. Söin kukkakaalikaunokaisia, no, aika monta (meillä EI todella lasketa). Jälleen mieheni yllätti itsensä sekä minut ja otti lisää. Nyt mies ei kyllä voi sanoa enää että kukkakaali on kammotus.

Pääruuaksi Nelle oli valmistanut couscoustäytteistä lampaanpaistia. Sipulin ja taatelin makeus yhdistettynä punaiseen lihaan ja pehmeään couscousiin oli lyhyesti sanottuna hurjan hyvää.

Lampaan kanssa nautittiin Nigel Slaterin ohjeistamaa, Nellen kokoamaa, salaattia. Kolatun Verneri- vuohenjuusto maistui myös minulle, vaikka en perinteisen vuohenjuustojen ystävä olekaan. Omenat toivat salaattiin raikkautta ja punakaali kaunista väriä.

Jälkiruoka pääsi yllättämään ihanuudellaan. Marenkirullaan kääräisty, mustaherukkasattumilla "maustettu" valkosuklaa-limerahka oli todella onnistunut yhdistelmä. Suutuntuma herkussa oli yllättävä, pehmeä mutta ei mössömäinen.

Lopputulema päivästä siis oli kahden ruuan perusteella, että mieheni tykkääkin kukkakaalista, kunhan se vain on laitettu herkullisella tavalla.

Sitten takaisin lounaskeiton pariin, jonka ohje on kotoisin Mammani 1940 kirjoittamasta vihkosesta. Keitto oli hienon makuinen ja yllättävän ruokaisa. Menisi helposti alkupalanakin. Oma lisäykseni oli paistaa pekonia pannulla, rapsakoittaa se valuttamalla ylimääräiset rasvat pois talouspaperin päällä ja lisätä sitten näitä veitsellä pieniksi pilkottuja paloja juuri ennen syömistä keiton päälle. Pekoni toi keittoon mukavaa suutuntumaa ja lisämakua. Kasvisruoasta tämä osuus jää tietysti pois.

KUKKAKAALISOSEKEITTO

ohje kuten Mammani on sen aikoinaan kirjoittanut, sulut omia lisäyksiä

1 iso kukkakaali

½ pientä (mukula)selleriä

½ pientä purjosipulia

2 l vettä tai lihalientä (meillä lammaslientä)

(½ rkl persiljaa)

2 rkl margariinia (meillä voita)

2 rkl vehnäjauhoja

suolaa

valkopippuria

1 dl kermaa

1 munankeltuainen

pinnalle: rapeaksi paistettua, pilkottua pekonia

Valkoiset ainekset kattilaan ja kiehumaan!

Kasvikset puhdistetaan, huuhdotaan ja paloitellaan, keitetään vedessä tai lihaliemessä pehmeäksi. Kasvikset puserretaan liemineen sihdin läpi. Margariini (tai voi) ja jauhot kiehautetaan, liemi lisätään vähitellen. Keitto saa kiehua 10 min. Maustetaan. Munankeltuainen ja kerma vatkataan liemikulhossa; keitto kaadetaan vispilöiden sekaan. Persilja lisätään. Pieniä kukkakaalilohkoja voi panna keiton sekaan. 

Ilokseni löysin kaupasta kotimaista, Ahvenenmaan Tjudöstä kotoisin olevaa luomuselleriä.