Sivut

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Broileripastavuoka


Halusimme tehdä vaihteeksi pastaa. Tämä ohje on otettu aikoinaan K-marketin lihatiskillä majailleesta reseptikoneesta. En muista miksi edes aikoinaan kokeilin etsiä reseptejä sellaisesta masiinasta, mutta tämä on ollut hyvää tarjottavaa esim. saunaillan yhteydessä. Siihen masiinaan ohje oli päätynyt Kodin Kuvalehden reseptikilpailusta sijalta 8. vuodelta jotain. Aika helppo, mutta maukas pastavuoka. Erikoista tässä on, että pastan voi laittaa raakana vuokaan. Olemme kokeilleet myös laittaa pastan keitettynä ja se meni kyllä liian lössöksi. Tähän pastavuokaan tarvitset vain:

300 g pastaa (käytimme pennepastaa)
300 g broilerisuikaleita (käytimme hunajamarinoituja)
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
7 dl vettä
1/2 dl kanafondia
1/4 dl öljyä
1 dl vehnäjauhoja
1 prk tomaattipyrettä
1/2 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
2 dl ruokakermaa
150 g juustoraastetta

Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla. Lisää sekaan paistumaan myös broilerisuikaleet. Tee sitten kastike kattilassa. Kiehauta vesi ja lisää siihen kanafondi. Sekoita vehnäjauhot öljyyn niin, että ne imeytyvät hyvin. Tämä on erikoinen kohta ohjetta sillä ¼ dl öljyä ja 1 dl jauhoja tulee sellaiseksi klimpiksi että oksat pois. Kyllähän se ”imeytyy hyvin”, mutta tuntuu oudolta heittää tuollainen klöntti nesteen sekaan suurustamaan. No, joka tapauksessa se jauho-öljy-klöntti heitetään kanafondiliemeen ja sekoitellaan. Kun antaa kiehua noin viisi minuuttia, niin kyllä se sinne pikku hiljaa tasoittuu. Sitten lisää tomaattipyre, mausteet, ruokakerma ja juustoraaste. Sekoittele niin että juusto sulaa kastikkeeseen. Sitten enää kaikki ainekset vuokaan. Kaada ensin voideltuun uunivuokaan pastat raakana. Lisää broilerisuikaleet ja sipulit ja lopuksi kastike. Sekoita koko komeus. Kypsennä vuokaa noin 50 minuuttia 200 asteisessa uunissa ja anna vuoan lämpöhautua vielä noin vartin verran. Tarjoa salaatin kera. Meillä salaatti sisälsi paprikaa, varsiselleriä, kurkkua ja vesimeloonia.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Muikku on herkkua!


Savonlinnassa ollessamme herkuttelimme tietysti taas muikuilla. Emäntämme oli tehnyt niitä tervetuliaisruualle. Testasimme tänä vuonna myös paikallisten kehuman Kalastajan Kojun muikut. Itse otin rapeat, suussa rouskuvat muikut ja juomaksi kylmää olutta, Pastapää lisäsi settiinsä vielä dippikastikkeen. Satoi kaatamalla, oli aika vilpoinen ja takana oli ison pettymyksen tuottanut reissu Retrettiin... mutta muikut pelastivat päivän! Ne olivat kertakaikkisen herkullisia pyrstöä myöden! Viime vuonna nautimme muikut Seurahuoneen kattoterassilla, josta oli upeat näkymät kaupungin yli. Hyvät oli voissa paistetut kalat sielläkin! Linkkiä tuohon terassiin etsiessäni huomasin että 20.7 Seurahuoneen Mefistossa pidetään oopperakaraoke - mielenkiintoista...?!

Kotokaupan kalatiskillä oli valmiiksiperattuja muikkuja, joten päätimme ensimmäistä kertaa kokeilla näitä herkkuja kotona. Ajattelimme testata friteerausta. Hyvänoloinen frittikastike löytyi Apu-lehden nettisivulta googlettamalla. Tässä ohje kopioituna:

1 kg perattuja pieniä muikkuja
ripaus suolaa

Frittitaikina:
3 dl vehnäjauhoja
1 muna
2,5–3 dl (kivennäisvettä tai) olutta
2 rkl sulatettua voita
ripaus suolaa

Friteeraukseen:rypsiöljyä

Perkaa muikut puhkomalla, eli tartu kalaan leuan alta ja vedä sisälmykset pois tai osta valmiiksiperattuja fileitä. Huuhtele ja taputtele muikut talouspaperilla kuiviksi. Mausta kalat suolalla.
Valmista frityyritaikina. Sekoita jauhot, muna ja neste sileäksi taikinaksi. Lisää sulatettu voi ja suola. Anna seoksen turvota noin tunnin verran. Huomasin vasta nyt kun kirjoitan ohjetta, että tein friteeraustaikinan muuten kolmasosan, paitsi munan laitoin kokonaan. Toimi siltikin.
Kasta muikut frityyritaikinaan ja valuta ylimääräinen taikina pois. Nosta muutama muikku kerrallaan 180-asteiseen öljyyn. Friteeraa, kunnes kalat ovat kullanruskeita ja nousevat pintaan. Nosta ne reikäkauhalla talouspaperin päälle ja tarjoa heti.

Friteeratut muikutkin olivat ihan ok, mutta eivät missään nimessä voita voissa paistettuja veljiään!

Friteeraustaikinaa jäi hiukan (koska kaloja oli sen verran vähän) joten pyörittelin loput taikinat testimielessä sipulirenkaiden ympärille. Nam! Mietin kyllä siinä sipulirenkaita tiristellessäni, että ravintolat saavat näistä kyllä kohtuukatteen...

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Chili con carne ja quinoa

Perusjauhelihakastike on mukavaa arkiruokaa, mutta vaihteeksi on kiva tehdä siitä hiukan tuhdimpaa. Silloin Chili con carne on oiva vaihtoehto. Aiemmin teimme Chili con carnea Sami Garamin tapaan. Nyt vertailtiin parin bloggaajan (Polkkapossun ja puolikiloa voita) versioita, sovellettiin niitä ja lisättiin hiukan omaa näkemystä tehden Chili con carne seuraavista aineista.

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 chili
250 g jauhelihaa
1 tlk kidneypapuja
500g paseerattua tomaattia
½ paprikaa silputtuna
mustapippuria
oreganoa
timjamia
juustokuminaa
worcestershire -kastiketta
HP:n -maustekastiketta
1 tl hunajaa

Aloitin freesaamalla silputtuja sipuleita voi-öljyseoksessa ja hiukan sokerilla höystettynä. Sitten jauheliha sekaan paistumaan. Monesti ohjeissa on 400 g jauhelihaa mutta me käytettiin pakkasesta vajaa paketillinen, joka mielestäni riittää mainiosti. Kun jauheliha on saanut väriä, heitä sekaan paprikasilppu, pavut ja paseerattu tomaatti. Mausta listalla olevilla mausteilla. Anna hautua noin 10 minuuttia.

Hyppysellisen lisäys: Kokeilimme lisukkeena quinoa. Emme olleet moisesta kuulleetkaan ennen eilistä Muulin reseptointia jonkinmoisen, mielenkiintoisen karjalanpiirakan tiimoilta. Luulin quinoaa nimensä perusteella hedelmäksi (onko pakko tunnustaa oma tyhmyytensä näin julkisesti?!), mutta kyseesssä onkin ryyni. Polkkapossu on tarinoinut tuosta etelän kaviaarista enemmänkin. Muita quinoa ohjeita löytyy ihan tuoreeltaan esimerkiksi Pastanjauhajilta , joiden keittiössä ryynistä on taiottu salaattia. Itubiodyn tarjoaa tietoa quinoasta kompaktisti. Ja jos tuote on jollekin muullekin uusi, mainittakoon että paketti löytyi ainakin Prismasta puuroryynien kanssa samasta hyllyväliköstä.
Me siis vain simppelisti keitimme ryynit huuhdeltuamme ne. Vettä tulee olla tuplaten ryyneihin nähden. Quinoat siis kiehuvaan veteen ja haudutetaan noin vartti. Oli kyllä hyvä lisäke. Koostumukseltaan mukava, aika hentoinen. Maku on kuulemma pähkinäinen, vaikka me emme tällaista särmää ryyneistä saaneetkaan. Uusia juttuja on kiva kokeilla, joskus terveellisiäkin ;)

torstai 26. kesäkuuta 2008

Ruisleipää leivinuunissa


Oltiin siis juhannuksena kyläilemässä Savonlinnan kupeessa ja leivinuuni piti taas laittaa lämpiämään jotta saatiin tehtyä viimekertaiseen tapaan kiviarinauunissa pitsaa. Ajattelimme että olisi kiva hyödyntää uunia jotenkin muutenkin. Keksimme tehdä ruisleipää, jota emme olleet ennen kokeilleetkaan. Helppo ohje löytyi kotikokki.netistä. Teimme kotikokin ohjeesta vain puolikkaan annoksen näistä aineksista:

Taikinajuuri:
2 viipaletta ruisleipää
0,5 l vettä
0,5 l ruisjauhoja

Ruisleivän teko alkaa taikinajuuren tekemisellä noin vuorokautta ennen varsinaista leipomista. Eli juuri saa makunsa valmiista ruisleivästä. Meillä tätä virkaa hoiti paikallisesta marketista hankittu Marskin arinaruisleipä. Leikkaa leivästä viipaleet ja poista kuori. Murentele leipä kulhoon ja lisää kädenlämpöinen vesi. Sekoita jotta leipä murenee tasaisesti veteen. Lopuksi lisää ruisjauho kunnolla sekoittaen. Peitä taikinakulho liinalla ja anna sen seistä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Taikina on sopivasti hapantunut, kun se kuplii ja tuoksuu happamalle. Meillä taikinan juuri ei kyllä juurikaan kuplinut, vaikka se sai seistä huoneenlämmössä noin 20 tuntia. Ainoastaan hiukan kuplia nousi pintaan kun juuri oli muutaman viimeisen tunnin lämpimän uunin päällä, eli seos alkoi lämmetä huoneenlämmöstä. Hyppysellinen aikoi jo luovuttaa kun juuri ei ollut kuplinut. Vaihtoehtona oli heittää koko taikina roskiin tai uhrata 0,75 litraa lisää ruisjauhoa. Pastapää halusi kuitenkin viedä homman loppuun sillä leivinuuni suorastaan huusi paistettavaa.

Varsinainen taikina tehdään juureen lisäämällä seuraavat aineet:
(hiivaa 10 g)
0,5 dl vettä
1 rkl suolaa
0,75 l ruisjauhoja

Lisää taikinajuureen hiivaa, jos haluat taikinan kohoavan nopeammin. Lisää taikinajuureen vesi, suola sekä ruisjauhot ja alusta taikina tasaiseksi, kiinteäksi taikinaksi. Kohota taikinaa vielä liinan alla noin kaksinkertaiseksi. Jos haluat käyttää tätä tekemääsi taikinaa seuraavalla kerralla juurena, ota talteen noin 100 g pala ja pakasta se. Leivo haluamasi kokoisia limppuja. Me tehtiin puolesta taikinasta yksi isompi limppu ja toisesta puolesta kaksi pientä leipää. Kohota leipiä vielä hiukan liinan alla. Lopuksi voit ripotella leiville jauhoja ja pistellä haarukalla. Me ei tätä tehty. Sitten vaan noin 200 asteiseen uuniin noin tunniksi. Meillä oli siis leivinuuni käytössä ja alussa lämpötila oli hiukan alle 200 joka sitten viileni loppua kohden. Me pidettiin leipiä noin 55 minuuttia uunissa. Tällöin saatiin mukavan mehevää ruisleipää, ehkä tosin aavistuksen pidempään olisi saaneet olla uunissa. Kääri valmiit leivät pyyhkeiden sisälle jäähtymään. Joskin meillä ne eivät kauaa saaneet olla rauhassa kun oli pakko maistaa!
Tuore leipä oli mahtavan makuista oikean voin kanssa ja maistui hyvälle vielä jäähtyneenäkin. Aika helppo oli tehdä itse tummaa leipää. Tehollinen työaika ei ollut kuin varmaan vartin yhteensä, mutta yli vuorokausi kaikelleen meni aikaa. Jos seuraavalla kerralla käytät itse tehtyä juurta, niin juuripala vain leivän murusten sijaan happanemaan yön yli vesi-jauhoseokseen.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Täytetyt kirsikkatomaatit


Tämä ohje löytyi Linssen & Clearyn kirjasta. Alunperin tämä oli täytetyt tomaatit eli Tomates Rellenos. Ajattelimme tehdä näistä enemmän sormisyötävien tyyppisiä ja päädyimme käyttämään kirsikkatomaatteja. Noin parikymmeneen täytettyyn kirsikkatomaattiin tarvitaan:

Rasia kirsikkatomaatteja
2 keitettyä munaa
2 rkl majoneesia
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja mustapippuria
persiljasilppua

Alkuperäisessä ohjeessa tomaatit kaltattiin, mutta me ei kirsikkatomaatteja alettu kalttaamaan. Leikkaa tomaateista hattu pois ja jätä hatut sivuun myöhempää käyttöä varten. Kaavi neste sekä siemenet pois. Voit myös tasoittaa pohjan, että pysyvät paremmin pystyssä tarjoiluvadilla. Tähän mene yllättävän kauan aikaa, on se sen verran pientä pipertämistä. Sekoita täyte, eli silppua haarukalla keitetyt munat pieneksi silpuksi, purista sekaan majoneesi ja silputtu valkosipulinkynsi. Mausta suolalla, pippurilla ja persiljalla. Lusikoi täyte tomaatteihin ja nosta tomaattien hatut vielä päälle. Säilytä tuorekelmun alla jos et tarjoa heti.

Yllä olevassa kuvassa näkyy myös toinenkin tapaksemme eli Vesimelonia kiedottuna ilmakuivattuihin kalkkunaleikkeleisiin. Siihen ei tarvita siis mitään muuta kuin vesimeloonia, jotaka leikataan noin sormen kokoisiksi pötkylöiksi ja sitten meloonipötkylät kääräistään ilmakuivattuun leikkeeseen. Kokeilimme ilmakuivattua kalkkunaa, mutta täytyy sanoa että omaan suuhun sopii paremmin ilmakuivattu kinkku.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Pekoniin käärityt jättikatkaravunpyrstöt mozzarellalla

eli Langostinos Envueltos en Tocineta. Idea lähti Linsenin ja Clearyn Tapas-kirjasta, toteutus oli kuitenkin omanlaisemme (vain pikkuruisen alkuperäistä ohjetta muunnellen).

varaa haluamasi määrä jättikatkaravunpyrstöjä (me ostimme purkitettuja)
pippuroi paloteltuja mozzarellaviipaleita mustapippurilla
ota esille pekonia (puolikas tai 1 per katkis)

Laita mozzarella katkaravunpyrstön viereen. Kiedo näiden ympärille pekonia. Aseta leivinpaperoidulle uunipellille.

Laita samalle pellille vaalean leivän paloja paahtumaan. Myös lihapullat voi laittaa samalle pellille. Pikkupallot on pyöritelty taikinasta, johon on sujautettu jauhelihan ja mausteiden lisäksi myös pilkottuja kapriksia ja vuohenjuustopaloja. Kun uuni on lämmennyt 250 asteeseen, laita pelti uuniin. Viiden minuutin kuluttua voi ottaa leipäpalat pois ja jatkaa muiden tapas-palojen kypsennystä. 2-5 minuuttia tämän jälkeen pekonikäärityt katkaravut voi poistaa. Lihapullia voi paistella vielä hetken riippuen niiden koosta.

Leipien valkosipulivoihin laitettiin simppelisti notkean voin joukkoon pilpittua ruohosipulia ja niin ikään pilputtua valkosipulia. Tämä sipeltiin esille laitettaessa uunissa paahdettujen leipäpalojen päälle.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Tapaspaloja juhannuksena

Vietimme juhannusta Savonlinnan tienoilla Pastapään isän järvenrantapaikassa. Lauantaina, Juhannuspäivänä, nautiskelimme tapas-paloja aikuisten voimin. Pian 4-vuotta täyttävä poitsumme kävi kyllä rokottamassa friteerattujen mustekalarenkaiden lautasta - ne ovat hänen suurta herkkuaan. Me nautiskelimme runsaan tapas-pöytämme pääruokana, mutta monet käyvät oivasti myös alkupaloiksi.
Reseptejä tulossa omina postauksinaan. Linkit ko ruuan kohdalla.

Seuraavassa neljälle aikuiselle reilu satsi tapaspaloja:
lähteet:
*Linssen, A. ja Cleary, S. "Tapas, 70 pikkuruokaa Espanjasta"
**Beresford, J. "Tapas, suolaisia pikkuherkkuja espanjasta"

Juustopallot eli delicias de queso

Tämä on ehdottomasti paras tapas-nykertelymme - ainakin toistaiseksi. Myös muut syöjät olivat samaa mieltä. Joten suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

Ennen juuston raastamista leikkaa muutama pala maisteltavaksi.

noin 30 juustopalloa

Sekoita seuraavat aineet kulhossa tasaiseksi massaksi:
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa
½ tl paprikajauhetta (esp. pimenton)
1 kananmuna
pippuria
suolaa
1 valkosipuli murskattuna

lisää seokseen
150 g Manchego-juustoa hienona raasteena
150 g vuohenjuustoa hienona raasteena


Vatkaa kaksi kananmunanvalkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää 1/3 vaahdosta juustoseokseen ja sekoita hyvin. Lisää sitten loput valkuaisvaahdosta varovasti sekoittaen, jotta vaahto pysyy kuohkeana. Ripottele päälle reilu teelusikallinen tuoretta timjamia sekä ruokalusikallinen serrano-kinkkua hienonnettuna.

Edellisellä kerralla Pastapää tipautteli juustoseosta friteerausta varten kuumennettuun öljyyn kahden pikkulusikan avulla. Nyt Pastapää pyöritteli massasta palloja, jotka auttoi sitten lusikalla varovasti öljyyn. Palluroita keitellään tirisemässä noin 3 minuuttia tai kunnes ovat kullanruskeita. Valmiit pallot on hyvä laittaa valumaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset öljyt valuvat pois. Tarjoile hetimiten.


Friteeraa samassa öljyssä esimerkiksi kaupan pakastealtaasta valmiiksi paneroituja mustekalarenkaita. Samalla lämmenneellä levyllä voit myös paistaa chorizoviipaleita muutaman minuutin.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Naurua riitti - caponata


Fiordizucca- blogista löytyi herkullisen näköinen caponata-ohje . Koska en osaa italiaa, Pastapää ratsasti avuksi uljaalla ratsullaan ja käännätytti tekstin googlen transalaattorilla. Tuloksena tämä:

Ainesosat: caponata runsaasti
• 1kg pieni munakoisoa
• 500gr tomaatteja
• 500gr selleri
• 50gr, suolakurkku ja kaprista suolana
• 2 sipulit
• 200gr, kivettömät vihreät oliivit
• 60gr, pinjansiemeniä
• 50gr sokeria
• puoli lasia punaviiniä etikan
• basilika maistamaan
• tumma suklaa 70% - 90%
• 1 hyppysellinen pippuria tai kuuma pippuria
• suola
• öljy
Cut munakoisoa, kuutiot, disponetele joka scolapasta ja spolverizzate suolalla. Cover-levynä ja antaa loput pari tuntia menettää katkera. Leikkaa selleri diced, sbollentateli, suolatut vettä noin 5 minuuttia, valua, asciugateli kanssa keittiö paperin ja friggete oliiviöljyssä. Laita syrjään. Fry sipuli yhdessä kivettömät oliivit, kaprista ja pinjansiemeniä ja lopuksi lisätään tomaatit, leikataan kuutiot. Cook noin 15 minuuttia kohtalaisesti liekki. Huuhtele munakoisoa, asciugatele kanssa keittiö paperin ja friggetele oliiviöljyssä. Riunite kaikki ainesosat sama yleiseurooppalaisten: munakoisoa, selleri ja soffritto sipulin ja tomaatin, sekoittamalla kaikki. Kaada sokeri ja etikka ja kokki, kunnes viimeksi mainittu ei ole haihtunut. Kaadetaan suureen astiaan ja anna jäähtyä kokonaan. Serve kanssa sulatettua suklaata, vesihauteessa sekoitetaan hyppysellinen mustapippuria tai kuuma pippuria ja koristellut lehtien tuore basilika.

Yllättävän hyvin saa selville mitä pitää tehdä. Nauraakin kyllä sai... Nooh, vierailimme sivulla uudestaan katsastaaksemme miltä ko ruoka näytti. Silloin huomasimme, että resepti on ystävällisesti käännetty myös englanniksi... Tämän kanssa pärjäsimme jo paremmin, mutta Pastapää halusi silti kokeilla suomentamista

Ainesosien muutaman nälkäisiä ihmisiä
1kg pieni munakoiso
500gr punaiset tomaatit
500gr selleri varret
50gr huuhdeltava suolattu kaprista
2 sipulit
200gr kivettömät vihreät oliivit
60gr pinjansiemeniä
50gr Sikari
puoli lasia punainen etikan
tuore basilika lehdet
tumma suklaa 70% - 90%
1 hyppysellinen päällä pippuria tai viileämpää pippuria
vuorisuolaa
oliiviöljy
Pese munakoisot, kuutioi ne, laita palaset on strainer, sprinkle heille vuorisuolaa ja anna istuu 2 tuntia vetää pois katkeran mehut. Chop, selleri varret, keitetään ne suolaamaton vedessä 5 minuuttia, valua hyvin, pat kuivataan keittiö paperi sitten poikaset ne oliiviöljyn ja kumoaa. Hienonna sipuli ja tomaatti. Aloita hieman oliiviöljyä yleiseurooppalaisella ja varovasti Jugoslavian liittotasavallan sipulit, lisää sitten vihreä kivettömät oliivit, kaprista, pinjansiemeniä ja muutaman minuutin kuluttua lisää tomaatit. Cook noin 15 minuuttia sitten syrjään. Pese munakoisot, pat ne kuivataan keittiö paperi sitten Jugoslavian liittotasavallan munakoison oliiviöljy. Kerää kaikki ainesosat yhdessä isossa yleiseurooppalaisten: munakoiso, selleri varret ja sipulia, tomaattia. Sekoita hyvin, lisää sokeri ja etikka ja kokki keskipitkällä korkea, kunnes etikka on haihtunut. Let it jäähtyä kokonaan. Juuri ennen tarjoilua, sulattaa hieman tumma suklaa on baigne-marie kanssa hyppysellinen päällä pippuria tai viileämpää pippurilla. Tihkusadetta yli caponata ja korista tuoretta basilika lehdet

Näiden kahden suomennoksen jälkeen kysymyksinä mielessämme olivat:
  • pitääkö caponataan laittaa 50 g sokeria vai sikaria?
  • kokin ei siis pidä haihtua, etikan kylläkin. mutta miten olla keskipitkällä korkea?
  • Jugoslavian liittotasavallasta tulee siis sipulia ja munakoisosta tehtyä oliiviöljyä?
  • kun suklaata sulattaa Marie Baignen kanssa, pitääkö Hyppysellisen olla kokin päällä? vai pippurit Hyppysellisen päällä?
  • onko kokinnkaataminen "kaatamista" - you know!
  • ;D !

Rahola tuumaa caponatan olevan sisilialainen vihannesmuhennos, pääaineenaan tavallisesti munakoiso. Googletettuani caponataa se tarjosi ensimmäisenä Pastanjauhajien kokkailua. Ja muuten, jos munakoisoon liittyen haluaa nauraa - tai askarrella vaikkapa paperinuken - se onnistuu täällä.

Itse tein caponatan sitten lopulta näin:

Pilkoin munakoison ja sirottelin päälle suolaa.Paloittelin varsisellerit ja laitoin kiehuvaan veteen viideksi minuutiksi. Pilpuin sipulit ja kuullotin niitä oliiviöljyssä. Lisäsin sekaan kaprikset, pilkotut oliivit ja hiukan myöhemmin myös pilkotut tomaatit. Keittelin vartin. Lisäsin valutetut sellerit ja munakoisonpalat. Sekaan punaviinietikkaa ja sokeria. Keittelin hetken, kunnes arvelin etikan höyrystyneen. Tarkistin makua vielä sokerin, suolan ja mustapippurin avustuksella. Jäähdytin koko seoksen eri astiassa kuin olin paistanut. Hiukan ennen tarjoilua jaoin caponatan lautasille ja koristelin/makustin vesihauteessa sulatetulla Maraboun tummalla suklaalla, johon unohdin lisätä pippuria. Ja ei kun nauttimaan Pastapään grillaamien kanankoipien kanssa! Kyllä oli hyvä ja vähän erilainen lisäke! Varmasti teemme toistekin.

Raparperimarenkitorttu inkiväärisiirapilla

Hoksasin sitruunamarenkitortun ohjeen Haaveena kahvila- blogista. En ole kokeillut marenkia kuin pavlovassa, joten ohje kutkutteli. Even kommentti "Raparperikiisselilläkin tämä piirakka olisi varmasti maukas sesonkiherkku" kaikui korvissani selvänä yllytyksenä, joten ei kun kokeilemaan. Varsinkin kun pastapään äidin vierailun jäljiltä jääkaapistamme löytyi raparperinvarsia - kiitosta vaan sinne suunnalle! Lasten kanssa leipoessa oli taas mukavaa - paitsi siinä kohtaa kun kiisseli ensin epäonnistui ja yritin erottaa läpinäkyviä mutuja raparperipaloista säästääkseni jälkimmäiset ja joku huohottaa niskaan kysyen: "Mitä noi klimpit on? räkää! mitä sä teet? miks pitää tehdä noin?" nooh, siitäkin selvittiin...

Raparperimarenkitorttu inkiväärisiirapilla

Pohja
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 rkl kylmää vettä

Raparperikiisseli/-tatina inkiväärillä
4 raparperinvartta pikkupojan pikkuiseksi pilkkomana
1 1/2 dl sokeria
4 dl vettä
4 rkl perunajauhoja
inkiväärisiirappia

Päälle
4 valkuaista
1 1/4 dl tomusokeria

Nypi voin sekaan jauhot, sokeri ja suola. Lisää rakeiseen massaan kylmä vesi, vaivaa tasaiseksi ja painele taikina 22 cm Ø piirakkavuokaan. Kypsennä pohjaa 200 asteessa 20 minuuttia.

ÄLÄ lisää kaikkia tämän täytteen aineita kerralla ja kiehauta.
VAAN Laita kattilaan veden ja sokerin sekaan raparperit. Keittele hetken kunnes raparperi menee "viunaleiksi" -selvä ammattikokkien käyttämä termi ;) . Lisää kylmään veteen sekoitettu perunajauho - seos tatinoituu heti! Lisää inkiväärisiirappia makusi mukaan. Inkiväärin voi lisätä ennen perunajauhoja varmasti myös tahnana tai ohuina lastuina keitellä raparperien kanssa alusta lähtien. Kaada täyte pohjalle.

Vähennä uunin lämpö 175 asteeseen.Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset puhtaassa, kuivassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää mukaan tomusokeri koko ajan vatkaten. Levitä marenki sitruunatäytteen päälle. Paista kunnes marenki saa pintaansa kauniin värin.

Ihmettele marengin pinnalle kohonneita kauniita "helmiä". Sointuvat upeasti alulautasen kanssa :) Osaako joku kertoa mitä ihmettä nuo helmet edustavat? Tuleeko raparperikiisselin joku osio marengin läpi vai...?

Oli miten oli mutta herkkua oli! Lapset ja pastapää eivät pitäneet, minä kuitenkin suuresti! Pastapää ei kuulemma tykännyt raparperi-liivatelöllöstä, jossa siis liivatetta ei ollut :) Annoin jo naapureillekin muutaman palan etten ihan yksin söisi koko kakkua...

Huomio leipomisen varrelta omalta pojalta:
"Ops! Melkein leikkasin omasta sormesta palan, mutta en leikannutkaan!"
Lasten kanssa leipominen on leppoisaa puuhaa...harvoin...mutta kivaa se on!


tiistai 17. kesäkuuta 2008

Pangria


Me ei juurikaan harrasteta juomasekoituksia tai booleja muuten kuin juhlissa. Mukavan kesäpäivän päätteeksi teki mieli kuitenkin kokeilla jotain juomasekoitusta. Lähtökohta oli kaapissa oleva vichypullo ja ruuanlaitossa yli jäänyt miltei pullollinen valkoviiniä. Näistä lähtökohdista syntyi "Pastapään sangria", eli Pangria, joka on juomasekoitus erittäin laihasti sangriaa lainaten.

Näillä tarvikkeilla tehtiin kesäiset tervetulomaljat neljälle:

1 omena
1 sitruuna (tai mehutiivistettä)
1 prk ananapaloja
1 dl tomusokeria
vajaa pullo valkoviiniä
1/2 dl konjakkia
vajaa litra vishyä
(sokeria)
jääpaloja

Kuori omena ja leikkaa todella ohuiksi siivuiksi. Heitä omenasiivut boolimaljaan, lisää ananaspalat mehuineen ja sekoita joukkoon vielä tomusokeri. Lisää valkoviini ja konjakki. Lisää kylmä vichy juuri ennen tarjoilua, jotta juomassa on hiukan vichystä tulevaa kuplivuutta. Tarkista maku. Riippuen valkoviinistäsi, voit maun mukaan lisätä vielä sokeria tarvittaessa. Meidän valkkari oli niin kuivaa että juomaa piti hiukan makeuttaa lisää. Vielä jääpalat viilentämään juomaa entisestään ja sitten nauttimaan Pangriaa!

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Lauantain nautiskelumenu IV perjantaina

Perinteinen lauantainautiskelu vaihtuikin perjantaihin, kun saimme ystäväperheen kylään. Kun kaikki lapset olivat menneet unten maille makoisille, kokkailimme seuraavanlaisen setin:

*

Alkupalamme oli ihan ok, mutta olisi sopinut paremmin vappupiknikille tai krapulapalaksi. Raparperilisäke oli kirpsakka, mielenkiintoinen, uudenlainen. Ei kohonnut suosikkiasteelle, mutta oli mukavaa vaihtelua. Suklaafondant oli taivaallista - jos johonkin tulee suklaata, voita ja sokeria, voiko siitä tullakaan huonoa?! Inkivääritahna maustoi tutut lastut ihan uudenlaisiksi.

Raparperilisäke kanan kanssa, risottoa

Raparperi on alkukesän herkku, josta ei normaalista näe tehdyn kuin kiisseliä. Nyt oli pakko kokeilla tätä ohjetta, kun kerrankin raparperia on laitettu ruuan sekaan. Tämäkin ohje bongattu RT:stä (eli Ruokatorstai). Tällä kanalle tarkoitetussa ohjeessa oli myös hienolta kalskahtava italiaanonimikin: Petti di pollo al rabarbaro. Neljälle henkilölle tarvitaan:

broiskun rintafile per ruokailija
1 dl valkoviiniä
5 cm purjoa hienonnettuna
n. 250 g raparperinpaloja
tuoretta salviaa
mustapippuria ja suolaa
persiljasilppua

Paista broilerin fileet pannussa (tai grillissä) kypsäksi ja jätä vaikka folioon käärittynä odottamaan. Kuullota sipuli pannussa. Lisää raparperi, salvia, pippuri ja suola. Kypsennä n 10 minuuttia. Nosta broilerinfileet raparperiseoksen päälle ja valele valkoviinillä. Kypsennä seosta noin 5 minuuttia. Tarjoa valmiit fileet vaikka risoton kanssa ja laita kastiketta kyytipojaksi. Meillä tuo kastike oli enemmänkin muhennosta, ja nestettä (valkkaria) laitettiin aika paljon enemmän. Aika erikoinen ja kirpeän raikas tuo raparperi mössö oli kanan seuralaisena. Ihan piristävä poikkeus, mutta ei tästä silti syntynyt meille mitään klassikkoa.

Täytetyt munat


Nämä munat olivat hyviä. MUTTA. Tarjosimme nämä alkupalaksi, vaikka parempi paikka täytetyille munaskuille olisi ollut vappupiknik tai krapula-aamu. Meni ne nyt näikin, mutta... Ohje on Ruokatorstaista.

4 munaa neljälle keitettynä kovaksi

Tonnikalatäyte:
4 kovaksi keitettyä keltuaista
3 rkl majoneesia
80 g säilyketonnikalaa hienonnettuna
4 anjovisfilettä tai sardellitahnaa, me laitoimme purkin sardiineja (3kpl?) pieneksi hakattuna
15 pikkukaprista hakkeloituna
1 rkl silputtua persiljaa

Kuori keitetyt munat ja puolita. Ota keltuaiset täytteeseen. Notkista keltuaiset majoneesilla ja lisää loputkin täytteet. Täytä keltuaisenaukot pullolleen.

Jäljellejäänyt täyte meni meillä oikein oivana karjalanpiirakanpäällisenä seuraavana aamuna.

Suklaafondant inkiväärilastulla ja mansikoilla

Suklaafondant kuulosti jo niin fiiniltä ja suklaa aina herkulliselta, joten pakkohan tätä jälkkäriä oli lähteä testaamaan. Etuna jälkiruokailuun reseptissä oli myös se, että leivonnaiset voi tehdä valmiiksi silikonivuokiin edellisenä päivänä ja pistää sitten koko höskä pakkaseen. Herkut paistettiin jäisinä kypsiksi. Ja oi joi joi miten hyvää oli!!! Resepti löytyi jälleen Ruokatorstaista, jota kutsutaan meidän perheessämme muuten jo nimellä RT ;).

Sekä lastut että fondantit tein jo edellisenä päivänä, fondanttien paistoa lukuunottamatta.


Inkiväärilastut
noin 12 kpl

50 g voita
reilu 1/4 dl hunajaa
noin ½ dl (raaka)sokeria
½ dl vehnäjauhoja
1 tl jauhettua inkivääriä/inkivääritahnaa

Sulata voi ja sekoita joukkoon hunaja. Lisää sokeri (meillä ihan tavallista plaatua) ja keskenään sekoitetut jauhot sekä inkivääri. Anna jäähtyä.
Ota jähmeästä taikinasta pieniä palloja. Nosta leivinpaperoidulle pellille kauas toisistaan ja paista 200 asteessa kullanruskeiksi.
Anna jäähtyä ihan pikkuhetken ja nosta sitten jäähtymään kaulimen tai pullon päälle, jotta saat lastun kovertumaan.


Suklaafondant
12 kpl

100 g voita
80 g tummaa suklaata
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa
3/4 dl vehnäjauhoja
50 g mantelijauhoa (löytyi mantelien vierestä, ei jauhohyllystä)
3 valkuaista

Sulata voi ja pilko joukkoon suklaa sulamaan. Lisää sokeri ja hunaja. Jäähdytä. Riko munanvalkuaisten rakenne (ihan vaikka haarukalla sekoittaen) ja lisää seokseen. Sekoita jauhot keskenään ja lisää taikinaan.
Jaa taikina silikoni(muffinssi)vuokiin tai paremman puutteessa voitele muffinssipelti tai käytä vuokia. Taikina on kypsänä kovin kostea (eli ihanan mehevä, mmmm!), joten irrottaminen muusta kuin silikonista lienee haasteellista. Laita pakastimeen.
Paista jäisiä leivonnaisia 200 asteessa 12-13 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Piknik blogituttujen kanssa

Unelias kokki Anna kutsui koolle ruokabloggaajia ja me innostuimme asiasta heti. Millaisia ihmisiä on nimimerkkien takana ja oi joi - mitä herkkuja sitä saisikaan syötäväksi ruokablogaajien piknikillä!!!

Paikanpäälle meneminen ei tuottanut pettymystä. Tulimme juttuun hyvin keskenämme, ruoka oli hyvää, samoin juomat. Kuulumisia vaihdettiin ruuasta ja sen vierestä. Meille uusia makuelämyksiä olivat ainakin seitan ja vuonankaali. Oli tosi hauska tavata "tuntemattomia" ihmisiä ihan livenä! Toivottavasti uusintakertoja tulee vielä monta, muodossa tai toisessa!
Äijäruokalan Ari on jo laittanut hyviä kuvia muidenkin tarjottavista, Muuli taas kommentoinut niitä sanallisesti.

Me veimme paikalle Pirkan ohjeella väkästettyä papaija-broileripiirakkaa, Kurpitsamoskalle ilman broiskua. Tämä on aivan loistava piirakka, jonka teimme nyt ensimmäistä kertaa annoskokoina leivosvuokiin. Tulos oli keskinkertainen :( . Pohja jäi löysäksi, joten ehkä pidimme sittenkin piirasia liian vähän aikaa uunissa. Nooh, suosittelemme siis tekemään tätä piirakanmuotoon ja hyvää tulee! Seuraa ohje suoraan kopioituna Pirkan sivuilta:

Pohja:
100 g margariinia
1 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl maitoa
15 g hiivaa tai 2 tl kuivahiivaa

Täyte:
1 pkt (n. 350g) marinoimattomia broilerinfileesuikaleita
1 rkl öljyä
n. 15 cm pala purjoa
1 rkl currya
1 tl suolaa
1/4 tl chilimausteseosta
1 tlk (425 g) papaijapaloja sokeriliemessä
2 munaa
1 tlk (2 dl) kermaviiliä
2 dl juustoraastetta

1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja kaada seos kuivien aineiden joukkoon. (Käyttäessäsi kuivahiivaa sekoita se kuivien aineiden joukkoon ja kaada päälle noin 42-asteinen maito.) Alusta tasaiseksi taikinaksi. Kohota noin 15 minuuttia.
2. Ruskista broilerisuikaleet öljyssä. Kuullota öljyssä myös hienonnettu purjo. Mausta currylla, suolalla ja chilillä. Anna täytteen jäähtyä. Valuta papaijapalat hyvin ja leikkaa ne pitkittäin puoliksi.
3. Ota taikinasta noin neljäsosa koristeluun. Kauli loppu taikina pyöreäksi levyksi ja nosta se voideltuunpiirakkavuokaan (halkaisija 26 cm).
4. Levitä piiraspohjalle broileriseos ja papaijapalat. Sekoita munien rakenne rikki. (Jätä munaa hieman voitelua varten.) Sekoita munat ja kermaviili. Kaada seos vuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.
5. Kauli loppu taikina noin 1/2 cm:n paksuiseksi levyksi ja ota siitä muotilla koristeita piirakan päälle. Voitele munalla koristeet ja piirakan reuna.
6. Paista 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia.

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Joulu on kerran vuodessa vaan?! piparit ja Jätskiannosten rakentelua


Tuli ihan joulufiilis kun teimme tässä päivänä eräänä pipareita :D. Pian neljävuotiaamme on jo monesti pyytänyt leipomaan ja koristelemaan pipareita. Aamulla päätin että tämä olkoon se päivä. Eikä ollut muuten hullumpi valinta, sillä koristamisen aikaan vettä tuli ihan hulluna alas taivaalta. Koska edellisenä päivänä ulkoilimme puolitoistatuntia suorassa sateessa, en kokenut huonoa omaatuntoa sisällejäämisestä.

Ohje suklaisiin pipareihin löytyi Mansikkamäeltä. Taikina oli helppo tehdä ja leipoa, kunhan jauhotti leivonta-alustan hyvin eikä ollut turhan kunnianhimoinen taikinan ohuudessa. Täytyy kyllä sanoa että tämäkin piparitaikina on parempi ennen uunia, kuten niin moni...;)


Pursotin ekaa kertaa valkuais-tomusokerikuorrutteella ja se olikin nopeampaa tavaraa kuivumaan kun vesi-sokeriseos. Dan sukkerilta löysin suhteeksi 3-3½ dl tomusokeria per valkuainen. Ja tuon valkuaisen saa ensin vatkata käsin kevyesti. Jaoin yhdestä valkuaiseste syntyneen seoksen kolmeen osaan: yhden jätin valkoiseksi, yhden osan värjäsin vaaleanpunaiseksi elintarvikevärillä ja yhden osan ruskeaksi Van Houtenin kaakaojauheella. Kuorrutteella paitsi koristimme, myös kiinnitimme nompparelli(tyyppiset) koristeet kii pipareihin.


Tänään teimme omien ja hoitomuksujen kanssa JÄÄTELÖANNOKSIA. Kokosin pöydälle erilaisia lisukkeita jädelle, ja lapset saivat siitä sitten koota itselleen mieluisat välipalat. Lisukevaihtoehtoina oli paljon erilaisia nompparelleja, luumua, omenalohkoja, mansikanpaloja, viinirypäleitä puolitettuna, kaakaojauhetta, makusiirappeja, hunajaa ja koristelemattomia suklaakeksejä. Tässä valmiita annoksia, joiden myötä toivotamme kaikille maistuvaa viikonloppua!

oman poitsun annos

hoitotytön satsi

hoitopojan kulhon sisältö

äidin tekemä annos 1-vuotiaalle

oma poitsumme totesi kun näki ruokapöydän alkuasetelman:
"Tulkaa katsomaan! Täällä on mansikoita, nomppaelleja
ja... kaikkee! OIKEESTI!!!"
Lasten innostus on ihanaa!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Raparperikiisseli inkiväärillä



Lainasimme taannoin kirjastosta Mysi Lahtisen hauskan ja mielenkiintoisen kirjan "Makujen synty" (Otava 2001). Olen lukenut sitä ihan sieltä täältä, mutta nyt kaivoin kirjan taas pinosta esiin tutustuakseni inkiväärin alkuperään. No, luettuani minulle selvisi, ettei sen alkuperää varmaksi tiedetä, mutta kotiosoitteen arvellaan olleen alkujaan kaakkois-Aasiassa. Nykyään inkivääriä ei kasva missään luonnonvaraisena. Kiinalaisille inkivääri on ollut tärkeä lääke-, mauste- ja uhrikasvi jo satoja vuosia ennen kuin länsi sai makuun tutustua. Esimerkiksi poikalasta toivottaessa inkiväärin on uskottu auttavan. Salernon yliopiston lääketieteen tohtorit suosittelivat "inkivääriä henkilölle, joka on ikänsä takia menettänyt rakastamisen halunsa". Ja hevoshuijarit ovat kuulemma saaneet heponsa näyttämään virkuisemmilta hieromalla hevosen hännän alle inkivääriä. Mysi Lahtinen suosittelee lisäämään inkivääriä mm. omenakiisseliin lastuina ja poistamaan ennen syömistä, ohuina lastuina omenapiirakkaan, kermavaahtoon hillottuna versiona ja viiliin. Ohjeitakin löytyy mm. inkivääripossuun.

Meillä inkivääriä on käytetty lähinnä wokkeihin sekä tuoreena, että tahnana. Myös konvehteihin on sisällytetty inkiväärisiirappia. Nyt tuo samainen sokerinen liemi maustoi raparperikiisseliä. NAM! Pitäisi oppia lisää inkiväärin käytöstä, sillä se on mauste meidän makuumme, vaikka hevoshuijareita emme olekaan, eikä tuo ikäkään vielä paina ;)


1 l vettä
noin 8 dl raparperipaloja
noin 3 rkl perunajauhoja kylmään veteen sekoitettuna
sokeria maun mukaan
inkiväärisiirappia

(vaniljakastiketta vaahdotettuna pinnalle)

Laita kiehuvaan veteen paloitellut raparperit. Keitä hetki kunnes raparperit ovat silppuna. Ota pois liedeltä ja lisää ohuena nauhana puolisen desiä kylmää vettä johon on sekoitettu perunajauhoja. Kolmella ruokalusikallisella kiisseli jää tosi juoksevaksi. Jos haluat tönkömpää tavaraa, niin lisää perunajauhoja peliin vaan. Mausta sokerilla, mutta muista että myöhemmin lisätään vielä supermakeaa siirappia. Siirrä kiisseli takaisin levylle ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä ja lisää inkiväärisiirappia makusi mukaan.

Meillä kiisseliä nautitaan jäähtyneenä ihan pelkälteenkin, mutta mukana maistuvat myös esimerkiksi vaniljavaahto, pannukakku tai murot. Tiedän, että jotkut syövät kiisseliä myös jälkiruokana, mutta meillä se kuuluu aamu-, väli- tai/ja iltapalapöytään.

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Hapankorppurullat


Mielin tehdä jotain erilaista välipalaa lasten kanssa ja nämä hapankorppurullat sopivat siihen saumaan oivallisesti. Idean nappasin täältä, mutta myös Limepippurin väki on tehnyt samaa hommaa kylmäsavulohitäytteellä. Pastanjauhajat ovat tehneet myös rullia tonnikala - ja kinkkutäytteellä edellämainitun lisäksi. Hapankorppuun voi siis kääräistä melkeinpä mitä vain ja hyvää tulee! Ehkä myös friteerattuja pihlajankukkia - njaa, ei sentään ;) Jos tarkastelet jokaista ohjetta yhdessä ja erikseen, huomaat että kostutuskin käy monenlaisilla nesteillä.

Rullat ovat oivallisia paitsi ilta- ja välipalalle, myös piknikille.

ota esille:
haluamasi määrä hapankorppuja
lihalientä kuumennettuna
täytevaihtoehdot meillä:

sulatejuustoa pohjaksi
grillattua kanaa silputtuna
kinkkumakkaraa silputtuna
herneenversoja
ruohosipulia
varsiselleriä ihan pieninä paloina
hunajaa
aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
pestoa
tuoresalviaa

Näistä sitten jokainen sai tehdä itsellensä rullia. Eli hapankorput kastettiin lämpimään lihaliemeen hetkeksi, kunnes notkistuivat. Sen jälkeen korpulle levitettiin valmiiksi sekoitettu täyte ja happis rullattiin. Ei sen kummempaa. Ja hyviä olivat - nam!
  • 5v. hoitopoika: sulatejuuston sekoitettiin kanaa ja hunajaa
  • 4v oma poika: sulatejuustoon sotkettiin pestoa, kanaa ja kinkkumakkaraa
  • 3v hoitotyttö pilkkoi sulatejuuston sekaan kinkkumakkaraa, kanaa ja aurinkokuivattua tomaattia
itse tein seuraavat sekoitukset sulatejuustoon:
  • herneenversoja ja varsiselleriä
  • kanaa ja salvianlehti
  • kanaa, aurinkokuivattua tomaattia ja varsiselleriä

"Näistä tuli hyviä"
"Maistuu ihan tavalliselta hapankorpulta." totesi 5v.
johon pian 4v: " Samat sanat minulta!"

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Munakoisonyytit grillissä

Munakoisoa, munakoisoa, munakoisoa...se nyt vaan on niin hyvää :)

Seuraava ohje on uusimmasta Pirkasta (6-7/2008). Monesti resepteistä tuttu herkullinen yhdistelmä munakoiso-tomaatti-mozzarella on nyt puettu uuteen kuosiin. Ja mielestäni hauskaan sellaiseen. Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin kastiketta, mutta me nautiskelimme tahnalla. Samalle lautaselle nyyttien kanssa päätyivät naudan sisäfile ja grillattua maissia kiekoiksi leikattuna.

Hyvät naiset ja herrat...suoraan grillistä...munakoisonyytit!!!

ainekset neljään nyyttiin:
yksi munakoiso, mahdollisimman pitkulainen
tomaatti
75 g mozzarellaa
ripaus suolaa
kierros jos toinenkin mustapippuria
tuoretta basilikaa
cocktail-tikkuja kiinnitykseen

Leikkaa munakoiso pitkittäin ohuiksi viipaleiksi (8 kpl). Keitä viipaleita 2-3 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Näin ne notkistuvat. Valuta ja kuivaa ne talouspaperilla.
Leikkaa tomaateista ja mozzarellasta 4 viipaletta.
Pane kaksi munakoisoviipaletta ristikkäin leikkuulaudalle.Aseta keskelle tomaattiviipale, mausta se suolalla, pippurilla ja muutamalla basilikanlehdellä. Nosta päälle mozzarellaviipale ja mausta se samoin. Sulje nyytti nostamalla munakoisojen päät täytteiden päälle. Kiinnitä cocktailtikuilla. Valmista loput nyytit samoin.
("ylijääneet" koison päätykappaleet päällystimme tomskuilla ja juustolla ja lykkäsimme grilliin sinällään)
Surrauta tahnan aineet keskenään (ohje alla).
Grillaa nyyttejä keskilämmöllä noin 4 minuuttia/puoli.
Laita tahna pöytään ja anna kunkin ruokailijan lisätä sitä nyyttiensä päälle makunsa mukaan.

Tahna grillattujen nyyttien päälle on bongattu ruokablogista Otetaan ensin puoli kiloa voita - jossa on myös innostuttu munakoisosta. He käyttivät tahnaa parmankinkkuun käärittyjen kalojen reseptissä - joka oli muuten herrrrkullista!:

½ purkki aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 suuri kourallinen tuoretta basilikaa
tomaattien öljyä
balsamicoa
(suolaa ja mustapippuria)
Surrauta sekaisin millä surrautat. Meillä tahnaaminen tapahtui sauvasekoittimella.

Herkullisista munakoisoresepteistä puheenollen. Käykääpä kurkistamassa Kasvimaalta keittiöön Sammakon sienitäytteisen munakoison reseptiä. Oli tosi hyvää, maistui myös lihansyöjä-Pastapäälle ;)

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Lauantain (nautiskelu)menu III

Nyt meni nautiskelut hiukan plörinäksi. On se kumma että vaikka ruuat olisivat hyviä, fiiliksen mentyä mikään ei maistu kovin kummoiselta. Onneksi tämä toimii myös toisinpäin. Hyvässä seurassa hauskalla fiiliksellä "keskinkertainenkin" ruoka on herkullistakin herkullisempaa. Tästä hyvänä esimerkkinä talvella oman perheen ja papan kanssa jäälle viritetyllä nuotiolla tikkukärvennetyt makkarat.

Mutta sitten eiliseen:
mozzarellaa ja kaltattuja kirsikkatomaatteja rucolapedillä
*
timjamimarinoitua tonnikalaa grillattuna
*
vadelmainen tuorejuustotartaletti

Tarkoituksenamme oli aloittaa friteeratuilla minimozzarella-paloilla, mutta se muuttui tylsästi ihan vain mozzarellapaloiksi. Eikä siinä mitään, hyväähän seon, mutta kun on suunnitellut jotain muuta... Friteeraaminen ei onnistunut sitten millään. Ohje oli Antti Vahteran ja Visa Nurmen kirjasta "Likivihreät". Näistä aineista piti tulla melko paksu frittitaikina:

1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
Maldon-suolaa
1½ pl vichyä

No ei tullut. Lisäilin sitten jauhoja.
Kun aloin upottaa kuivattuja, frittitaikinaan kastettuja juustopaloja tirisevään rasvaan, irtosi taikina paloista. Tässä vaiheessa rupesi iloinen kokkailufiilis vähän huveta, mutta ajattelin että koetetaan uudestaan. Pidettyäni seuraavaa satsia vähän kauemmin rasvassa saadakseni rapean pinnan, löytyi kattilasta enää sulanutta ja pohjaankin palanutta mozzarellaa. Tässä vaiheessa alkupalalautasemme anti vaihtui ihan vaan paloitelluiksi mozzarellapaloiksi.

Kirsikkatomaatit kalttasimme niin että jätimme kuoret kiinni "terälehdiksi" tomaatin kantaosaan. Eli teimme ristikkäisviillot tomaatin yläosaan, kaadoimme kuumaa vettä astiaan ja laitoimme tomskut sinne. Pian jo nostimme tomaatit pois ja vedimme sitten kuoret pois jättäen ne kuitenkin kiinni kantaan. Aika kivannäköisiä!

Sitten vain lautaselle peti rucolasta, päälle mozzarellapalat ja kirsikkatomaatit. Päälle voi halutessaan vielä ripsutella Maldon-suolaa.

Tonnikala marinoitiin seuraavalla Gourmet-lehden ohjeella, joka löytyy täältä.

400 g tonnikalaa
1 nippu timjamia
1 dl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
Maldon-suolaa

Sekoita marinadin aineet. Pyörittele tonnikalapaloja siinä ja laita maustumaan jääkaappiin ainakin kahdeksi tunniksi.
Grillaa vain hetki molemmilta puolilta, sillä kuivuessaan tämä kala menettää rakenteensa ja maistuu tylsälle. Usko pois, koettu on!
Marinoitu tonnikala oli tosi hyvää, timjami maistui reilusti!

Lisäys myöhemmin sunnuntaina: vertaa ulkonäköä,
kun alemmassa tuorejuusto pursotettu

Tartalettiohje löytyi uusimmasta Gourmet- lehdestä (2/08). Herkku näyttää yltiömakealta, mutta ei sitä ole. Itse makean suurena ystävänä kaipasin hiukan sokeria peliin, mutta monelle maltillisemmalle tämä voisi sopiakin. Kupit voi tehdä etukäteen ja täyttääkin tuorejuustoseoksella. Koristelun suosittelen tekemään juuri ennen pöytään viemistä, jos käyttää pakastevadelmia kuten me. Tuorejuusto nimittäin värjääntyy. Alkuperäinen ohje oli 20:lle tartaletille, me tyydyimme 10 tekoon.

Murotaikina:

60 g voita
2 rkl sokeria
½ keltuainen
½ tl kanelia (tai raaastettua sitruunan/limetin kuorta)
1-1½ dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään, viimeisenä jauhoja tarpeen mukaan, kunnes taikina on kiinteää. Jaa voideltuihin vuokiin (jee! Bebejä varten ostamilleni vuoille tuli lisäkäyttöä!) ja painele tasaisesti vuokiin, myös reunoille. Anna leivospohjien olla viileässä puolisen tuntia ennen paistamista.
Paista pohjia 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia.

Irrota leivospohjat lämpiminä vuoistaan ritilälle jäähtymään. Käsittele pohjia varoen, sillä ovat tosi hauraita.

tuorejuustotäyte:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta vaahdotettuna

Yhdistä em. ja jaa leivosvuokiin

koristeeksi marjoja
(alkuperäisohje suositti vielä päälle kiillettä, mutta tässä kohtaa me oikaisimme)

Bella Vanillan Rossana on tehnyt samantapaisia leivoksia nimellä vadelmaherkut. Katsokaapa hänen sivuiltaan, miten pursottamalla leivoksista saa vielä astetta kauniimman näköisiä, jopa ylellisiä. Unohdin touhuissani Rossanan vinkin kokonaan, mutta tänään aion kokeilla, sillä tartaletteja luonnollisesti (?!) jäi.

lauantai 7. kesäkuuta 2008

Minihodarit

Suloisia vai mitä? Ja hyviä, voin vakuuttaa! Sämpylät pyöräytettiin minikokoisina jo aiemminkin hyväksi testatulla Polkkapossun ohjeella, prissinnakit paistettiin pannulla. Olisihan ne nakit voinut laittaa lämpiämään uuniinkiin, mutta halusin vähän paistoraitaa näkyviin. Minusta hot dog tällätavalla midiskidisti tehtynä oli tosi hauska kokeilu! Ehkä joskus teemme vastaavia hampurilaisia.

Tein sämpylätaikinan tuplakokoisena, joten baakkelsia riitti hyvinkin myös aamupalalle. Kahvit nautin tänään terassilla puoli kuudelta, aamuauringon kullatessa maisemaa. Oli ihanan rauhallista ja vain hiukan viileää. Herneenversot ja rucolat nyppäsin omasta pienestä ryytimaasta. Pieniä onnenhetkiä...!

torstai 5. kesäkuuta 2008

Lisukkeita grillatuille. Mangosalsa ja tomaattisalaatti.


Tässäpä pari kesäisen värikästä, maistuvaa lisäkettä. Molemmat toimivat oikein hyvin grillatun lihan tai/ja kanan kanssa.

Monkeyfoodin muuli pohti taannoin, että jos salaatit eivät maistu/ole maistuneet, syy saattaa olla maustamisessa tai itselle maistumattomissa valinnoissa. Tämä on TÄYSIN totta omalla kohdallani. Nyt kun salaatteihin on löytynyt öljy, balsamico, paahdetut mantelit, erilaiset salaatit, rucola, pasta, yrtit ... vain muutamia mainitakseni, on meidänkin taloudessa "kaninruoka" alkanut maistumaan muutenkin kuin "pakollisena lisänä" - joskus jopa kokonaisena ateriana :O.

Mangosalsaa aurinkoisempaa kesälautasta saa etsiä! Ihanat värit ja kiva maku. Loistava setti possun sisäfileen kera. Ylläoleva kuva joka näyttää ihan perunasalaatilta, on siis kuvailemani salsa :).
Tämä salsan ohje on peräisen Gourmet-lehdestä numero 2/08

1 mango kuorittuna ja pilkottuna
2 punasipulia tai nippu kevätpunasipulia pilkottuna
desi basilikaa
1 punainen chili siemenet poistettuna, pilkottuna
sitruunan mehu
(jalapenoa)

Yhdistä aineet ja sekoita :)


Tomaattisalaatin innoittajina toimivat Oliivia Paremman Puoliskonsa kanssa sekä Jamie Oliver. Salaattimme koottiin kuten neuvottiin, mutta lisäsimme vielä villirucolaa kun sitä sattui omassa maassa kasvamaan. Sipulinamme oli salottisellainen. Tässä ohje vielä kopioituna Puolen voikilon blogista:

Jamien Loistava tomaattisalaatti
Alaston kokki -kirjasta

Osta (erilaisia, -värisiä ja -muotoisia) tomaatteja. Leikkaa tomaatit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet laakealle vadille. Hienonna hieman valko- ja punasipulia tai salottisipulia. Ripottele sipulit tomaattiviipaleiden päälle. Mausta salaatti merisuolalla, vastajauhetulla mustapippurilla ja kuivatulla oreganolla. Revi tuoreen basilikan lehtiä pinnalle, asettele rucolaa, pirskota lopuksi kostukkeeksi balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä. Anna maustua hetken aikaa ennen tarjoilua.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Grillatut hedelmät rommimarinadissa

Ajattelimme kokeilla kanan jälkeen kevyttä, omaan keittiöömme aika eksooottista jälkiruokaa. Ihan hyvää oli, joskin itse kaipasin enemmän marinadin tuomaa makua. Nyt maut viipyilivät aavistuksena taustalla. Seuraavaksi kokeillaan vastaavaa Kettuterroristien ohjeistuksella. Josko heidän reseptillään tarttuisi matkaan enemmän makua.

Esittelemämme resepti on peräisin (ilmeisesti) Koti ja Keittiö-lehdestä, mutta tarkempaa tietoa minulla ei valitettavasti ole tarjota. Lehtileike löytyi siis grillauskirjan välistä. Alkuperäinen ohje suosittaa kolmea ruokalusikallista rommia, itse tykkäsin laittaa enemmän.

½ ananas lohkottuna
luumuja (tai nektariineja) lohkottuna


Rommimarinadi:
3 dl vettä
1 dl sokeria
1 vaniljatanko puolitettuna
2 tähtianista
(3-) 5 rkl tummaa rommia


Kiehauta marinadin ainekset ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes sokeriliemi on hieman siirappimaista.
Grillaa hedelmät molemmin puolin.
Pyöräytä hedelmät marinadissa ja anna maustua hetken.
Me tarjoilimme hedelmät simppalisti jätskin kera, alkuperäinen ohje suosittaa tuoreita vadelmia ja kookosvaniljakastiketta.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Kaljatölkki kanan (_o_):ssä

Suomalaisia sanontoja on moneen lähtöön, yksi niistä on ”Ajaa kuin pulloperse sika”. En tiedä onko tämä innoittanut ketään laittamaan pulloa makua antamaan esimerkiksi kokonaisena palvattavaan possuun. Sen sijaan joku on aikoinaan keksinyt laittaa tölkin kanan kakkoseen. Tämä on tarina siitä miten eversti Sandels löysi itsensä kanan hanurista…

Törmäsimme tähän erikoiselta kuulostavaan herkkuun tuoreessa Suomen kuvalehden Gourmet 3/08 numerossa. Tätä oli pakko kokeilla! Kanankoivet, siivet ja muut osat ovat grillattuina huippuhyvää mutta kokonaista kanaa emme olleet ennen grillanneet. Katselimme Makuhaun kautta ja näimme että ainakin Pastanjauhajat ja Välispiikki ovat tehneet tätä herkkua jo menneinä vuosina. Oluttölkki grillattavan kanan sisällä on ollut siis jo vuosia tunnettu ohje mehukkaan kanan grillaamiseen, mutta otetaan ohje vielä kertaalleen, jos tämä on jollekin uusi juttu niin kuin meille oli. Gourmet lehden ohje oli seuraavanlainen:

1 raaka jyväbroileri (ostimme pakastebroiskun)
grillimaustetta
grillausöljyä
pieni tölkki olutta

Valmista ensin grillausöljyä: Laita seuraavat ainekset korkeaan sekoitusastiaan ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi.
1 dl öljyä
3 rkl soijakastiketta
½ dl ketsuppia
1 valkosipulin kynsi
2 rkl siirappia
mustapippuria

Miten se Eversti Sandels liittyy tähän? No, lähikauppamme olutvalikoimasta Olvin Sandels oli ainoa jota oli saatavilla pikkutölkissä. Kaikki kunnia siis urhoolliselle sotasankarille! Urhoollisesti hän otti myös tämän haasteen vastaan. Eli ota pikkutölkki olutta, juo siitä puolet jotta jaksat koko valmisteluvaiheen. Töki tölkin yläosaan reikiä tai jos mielit taistella kuin Eversti Sandels aikoinaan, niin ammu tölkin yläosaan reikiä ilmakiväärillä. Tunge yläosastaan rei’itetty tölkki (sulaneen) broilerin sisuksiin avonaisesta peräpäästä. Varmista että kana pysyy pystyssä tölkin varassa. Hiero pintaan grillimaustetta ja voitele koko komeus grillausöljyllä. Sitten vaan grilliin kypsymään noin tunniksi tai kunnes liha on kypsää ja pinta kauniin ruskea. Laita broilerin alle alumiininen tiputusastia tai foliosta taiteltu allas.

Homman idea siis oli että puolillaan oleva oluttölkki pitää kanaa pystyssä ja olut höyrystää broileria sisältäpäin aromeillaan. Lopputuloksena on mehukasta kanaa. Illanistujaisissa tästä valmistuksesta saa mukavasti jutunjuurta.

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Friteeratut pihlajankukat


Oikein luit. Friteeratut pihlajankukat.

Nyt tulee ihan fiilis, että Sammakon ja Ylimuulin keittiöt on yhdistetty - ensimmäisen tapaan kasveja pihalta ja jälkimmäisen tyyliin friteeraus ;).
Pihlajan minäkin sentään tunnistan, joten uskalsin kokeilla tätä herkkua.

Ohje on uusimmasta Glorian ruoka & viinistä (numero 53, 4/2008). Puolitin ohjeen koska oltiin vasta kokeilemassa mitä tuleman pitää.

Hyvinkin skeptisesti tähän rasvaan upotettuun herkkuun suhtautunut Pastapää totesi "Oho! Hyvää. Ei tätä enemmän söis." Ehkä hieman ristiriitainen kommentti, mutta tarkoittanee: ihan kiva kokeilu, mutta kokeiluksi jää. Hauskan näköistä ja erikoisentuntuista suussa. Tuoksu on myös erikoinen. Heti syötynä hyviä, tunnin päästä jo nuupahtaneita.


noin ½ l (nupullaan) olevia pihlajankukintoja (meillä ei ollut nuppuja, mutta hyvin meni silti)

frittitaikina:
1 dl vehnäjauhoja
2 tl perunajauhoja
2 rkl sokeria
½ tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
½ kananmuna

lisäksi:
öljyä
tomusokeria tarjollepanoon

Karista kukista mahdolliset roskat ja ötökät. Ellet ole kasvissyöjä, ei ole niin tarkkaa ;) . Huuhdo kukat ja laita kuivumaan talouspaperin päälle.

Sekoita frittitaikinan aineet keskenään. Lopputulos on lettutaikinamainen. Anna tekeytyä vartti-puoli tuntia.

Kaada öljyä pieneen kattilaan ja kuumenna. Upota kukat frittitaikinaan, valuta hetken ylimääräiset taikinat pois ja upota sihisemään rasvaan. Kukintoja saa painaa välillä varresta pinnan alle. Friteeraa kunnes taikina kukkien päällä on kullanruskeaa ja rapeaa. Laita valumaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset rasvat imeytyvät pois.

Puuteroi jäähtyneet pihlajamunkit tomusokerilla ja tarjoa kahvitteluhetkellä hetimiten.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Rangerin T-luupihviateria


”Luopioita, etsintäkuulutettuja, salakuljettajia, … koko päivä noiden maanvaivojen perässä, nyt olen ansainnut kunnon pihvit saluunassa”, totesi Rangeri-Pastapää ja karautti uljaan ratsunsa selässä seudun parhaan saluunan pihaan. Flanellipaita sängylle ja stetsoni naulakkoon, nyt oli aika peseytyä illan rientoja varten. Pastapää harjasi selkäänsä pitkävartisella harjalla istuen pesusoikossa huoneensa nurkassa. Hän muisteli vielä päivällä tekemäänsä etsintäkuulutetun pidätystä ja mieltä lämmitti myös pidätyksestä saamansa 1000 dollarin palkkio. Toimintatonni pitää laittaa tänään pihviin ja muutamaan kolpakolliseen olutta, katsotaan sitten mitä siitä jää jäljelle, Rangeri pohti peseytyessään. Rangeri-Pastapään kurkkua kuivasi, olihan hän ratsastanut taas pitkät matkat preerialla…

Plop, plop ja Pastapää heräsi päiväuniltaan tähän päivää. Päiväuni sai varmaan tuulta purjeisiin kun kävin stokkan lihatiskillä ja muistaakseni ensimmäisen kerran näin myytävän t-luupihvejä. Sen verran on junnuna tullut Tex Willereitä luettua, että t-luupihvi tarttui mukaan tiskiltä välittömästi. Hirveitä jöötejä vaan sattui olemaan kyseiset pihvit, piti oikein mitata strategiset mitat: leveys 25 cm, pituus 17 cm ja paksuus 3,5 cm paksuimmalta kohtaa. Painoa tällä palalla oli 770 g !! Ostin siis vain yhden kappaleen kun hyppysellisen kanssa kahden tätä herkkua piti valmistaman ja syömän illalla muksujen jo nukkuessa. Tämä oli siis ihan puhdas heräteostos, mutta jotain grillattavaa olin kauppaan mennyt hakemaan. Otin sitten kotona vasta selvää mikä tämä t-luupihvi edes on.

Googlettamalla löytyi tarinaa t-luupihvistä. Elisanet-ruokasivut määrittelee seuraavasti: ”T-luupihvi on naudan fileeselkää, jossa on mukana sekä sisä- että ulkofilee. Jos fileeselästä leikataan 2 - 6 cm:n paksuisia viipaleita, niitä kutsutaan T-luupihveiksi, paksummat viipaleet ovat porterhousepihvejä”. Tuo nyt oli aika ympäripyöreä määritys, joten selvittelin lisää. The US Department of Agriculture's Institutional Meat Purchase Specifications määrittelee että sisäfile pitää olla vähintään 1.25 tuumaa (32 mm) paksuimmasta kohtaa, jotta sitä voidaan kutusa porterhousepihviksi. Sama määritelmä jatkuu, että sisäfilepuolen pitää olla vähintään puoli tuumaa (13 mm) että pihviä voidaan kutsua t-luupihviksi. Ja löytyipä vielä yleinen määritelmä että sisäfile ei saa olla ohuempi kuin US neljäsosadollarin kolikon halkaisija (24mm), jotta pihviä voi kutsua porterhouseksi. Ota tästä nyt sitten selvää. Mielestäni keskeistä on että luu näkyy ja se on t:n muotoinen, lihaa kummallakin puolella, paksuus ja muut strategiset mitat voi olla sitten mitä vaan. Mutta yleisesti ottaen tuo Stokkan pihvi oli aika kookas kun löytämissäni ohjeissa useimmin puhuttiin noin 400 g pihveistä.

Pihvi valmistettiin grillaamalla. Valmistelimme sen Gordon Ramsayn ohjeiden mukaisesti. Pintaan hierotaan mustapippuria, suolaa ja murskattua valkosipulia, sitten koko komeus voidellaan öljyllä. Ohjeissa oli yleisesti että 2-3 minuuttia per puoli riittää. Pihvimme oli kuitenkin niin paksu ja kookas, eikä grillimmekään täytä kylän suurimman tunnusmerkkejä, joten Pastapää kärytteli pihviä reilusti, varmaan 5-6 minuuttia per puoli ja silti luun vierestä tämä jässikkä oli raaka.

Karamellisoidut sipulit
T-luupihvin seuralaiseksi löytyi Cuisine.com.au sivustolta karamelisoidut sipulit, jotka kuulostivat kiinnostavilta. Tarvitset:
1 rkl neitsyt oliiviöljyä

voita
2 punasipulia
2 rkl fariinisokeria
2 rkl basamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy ja voi seos pannussa. Paista ohueksi renkaiksi leikattuja sipuleita 4-5 minuuttia kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää fariinisokeri ja balsamiviinietikka sekä mausteet. Keittele miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia ja sekoita silloin tällöin. Näin sipulit karamellisoituvat. Tarjoile lämpiminä. Tämä oli todella maukas setti ja sopi tuhdin pihvin seuralaiseksi vähintään yhtä hyvin kuin saluunan itsestään pimputtava piano sopi korttipelin taustamusiikiksi.

Barbequekastike
Kokeiltiin toisena lisukkeena t-luupihville Suomen kuvalehti Gourmet 2/08 lehdessä ollutta perus barbequekastiketta, joka oli selvästi helpompi kuin aiemmin tekemämme kastike. Tähän tarvittiin:
1 dl ketsuppia
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl worcestershire kastiketta
½ dl sinappia
1 rkl chilikastiketta
mustapippuria
Ainekset vaan kattilaan ja kiehuta seosta kunnes se hiukan sakenee.

Rangerin perunat
Rasvaisia, rapeita ja herkullisia pottuja ilman friteerausta. Näin: Pese perunat, älä kuori. Paloittele ronskiksi paloiksi. Laita kulhoon ja lorauta päälle runsaasti oliiviöljyä. Ravista sekaan grillimaustetta, ihan sitä kaupan valmissekoitetta. Sekoita niin että öljyä ja maustetta on kaikilla potunpaloilla. Laita 250 asteiseen uuniin leivinpaperoidun pellin päällä ja paistele kunnes perunat ovat makuusi tarpeeksi tummia. Kyllä rasva vaan sopii perunaan!

Saluunan kaunein nainen on katsellut jo pidemmän aikaa Rangeri-Pastapäätä kun samaan aikaan Hank Williams laulaa viimeiset säkeet laulustaan ”Alone and forsaken”. On aika ottaa viimeinen kulaus oluesta ja painua yöpuulle. Edessä on jälleen rankka päivä lainsuojattomia jahdatessa. Silti lännenmiehellä on aikaa pienelle yömyssylle raskaan pihvin vastapainoksi, varsinkin kun Hyppyselliseksi esittäytynyt nainen suorastaan vaatii päästä Rangerin huoneeseen saluunan yläkertaan…