Mahtileipää Forssasta Porin reissulla

Teimme viikonloppuna reissun Poriin tyttäremme kummien luokse. Kävimme porukalla laskemassa mäkeä Yyterin hiekkadyyneillä, jotka nyt olivat kuorruttuneet upeasti paksulla lumipeitteellä.

Paitsi liikunnallisia iloja, tämä reissu tarjosi myös rutkasti maistuvaa mahantäytettä. Vai mitä sanoisitte lounaslohikeitosta, pizzataksin kuljettamasta päivällisestä ja aikuisten alkuyöllisestä juustoherkuttelusta? Tänään päivä alkoi mahtiaamupalalla, jossa tarjolla oli mm. erilaisia leipiä, marja-banaani"salaattia", juustoja, leikkeleitä ja tuoremehua. Kotimatkalla kävimme vielä anoppilassa lounastamassa lihapullien ja metsäsienikastikkeen kera. Kaffeella tarjottiin mustikkahillolla täytettyä kääretorttua. Vatsamme kiittelivät ilosta inisten.

Menomatkalla Poriin haimme tuliaisleipää Forssan ABC:n yhteydessä toimivasta Hyvän olon mestari - leipomosta. Viemisen muodoksi halusimme sydämen, mutta tavanomaisiakin leipiä oli toki tarjolla. Ihanat tuoksut ja kääreiden lupaukset suomalaisista luomujauhoista paikanpäällä leivotuista leivistä sekä juureen leivotusta ruisleivästä saivat meidät palaamaan puljuun kotimatkalla. Mukaan lähti tänään selkeästi paahdetulta sipulilta tuoksuvaa ja maistuvaa leipää, herkkua ruisleipää pitkulaisena ja pyöreänä sekä moniviljaleipää, jossa todella on monen monituista viljaa. Ostimme myös naposteluun soveltuvia ruislastuja. Osa päätyy jäähdyttyään pakkaseen, osa syödään varmasti piakkoin. Täällä tulemme poikkeamaan toistekin, varmasti!

Kebab kotikonstein

Siskoni mies teki meille yhtenä vierailukertana kebabia. Jukka oli aivan myyty ja seurasi valmistusta silmä kovana. Hyvä maku sinetöi päätöksen tehdä moista kotonakin, kun uunitusaikaa vain olisi riittävästi. Siskon perheeltä oppineena Jukka teki samantien isomman satsin, josta osan pakastimme tulevia mössötyskertoja varten.

Kebabin valmistukseen haettiin vinkkiä siskon miehen antamien ohjeiden lisäksi Insanityn luotsaamasta Decapiteted-ruokablogista. Siellä asiasta on turistu pitkään ja hartaasti. Hartaus muussa muodossa on kaukana nuoren neidon blogista, sillä tyyli on vähintään ronskin roisia.

Halusimme sujauttaa lihalastut tällä kertaa pita-taskuihin. Ne tehtiin itse, tottakai, mutta ihan huipusti emme saaneet hommaa onnistumaan. Isompaan taskuun mahtuisi enemmän täytettä. Saa vinkata loistavaksi havaittuja pita-taskun ohjeita!

Täytteenä meillä oli lihan lisäksi suolakurkkua, tomaattia, salaattia, raakaa sipulia ja pieneksi raastettua valkokaalia. Etenkin tuo mehukas kaaliraaste toi raikkautta settiin. Jukan keittelemä kebabkastike oli todella piste iin päälle, jos näin kuluneesti voidaan todeta. Täytteissä on kuulemma seurattu perinteistä Tamperelaista Alarannan Kebabia.

KEBABLIHA JUKAN TYYLIIN

• n. 2 kg naudan jauhelihaa
• 50 g suolaa
•vajaa ½ dl mustapippurirouhetta (tällä tulee jo aika mausteinen)
• paprikajauhetta

Sekoita ainekset keskenään huolella, tärkeätä on saada ilmat pois seoksesta. Mustapippurit rouhimme itse morttelissa.

Muotoile kolmeksi hiukan HK:n sinistä suuremmaksi pötköksi. Kääri pötköt folioon tiukoiksi patukoiksi. Kannattaa laittaa muutama kerros foliota.

Paista 100 asteessa n. 4 tuntia. Lämpötilan nosto ei auta, saat vain mureketta. Pitkä kypsennysaika takaa tiiviin kebablihan. Anna kypsän kebabin vetäytyä 30min huoneenlämmössä ja jäähdytä sen jälkeen kebab täysin. Suikaloi lihasta pitkiä suikaleita ja kuumenna lihasuikaleet 225 asteisessa uunissa pari minuuttia ennen syömistä.

Yhdestä pötkylästä syö neljä henkilöä kunnon kebabit, joten tästä tuli kolme settiä neljälle. Me pakastimme pari pötkylää myöhempää käyttöä varten.

JUKAN KEBABKASTIKE:

500 g tomaattimurskaa

1 valkosipuli murskattuna

1 sipuli

3 rkl oliiviöljyä

1 tl mustapippuria

1,5 tl paprikajauhetta

0,5tl chilijauhetta

1 prk tomaattipyrettä

1,5 rkl balsamiviinietikkaa

sokeria, suolaa

Kuumenna öljy kattilassa ja freesaa hetki silputtuja sipuleita. Kaada tomaattimurska joukkoon ja kiehauta.Lisää mausteet sekä etikka ja anna kastikkeen porista noin 15 minuuttia miedolla lämmöllä. Soseuta kastike ja siivilöi jos haluat. Tarkista maku ja lisää ripaus suolaa ja sokeria. Säädä tulisuutta makusi mukaan chilillä ja mustapippurilla.

Oopperaleivät - pala historiaa

Jukan äiti ja miehensä ovat monasti muistelleet ääneen nuoruutensa tanssipitoisia vuosia 1950-luvun lopulla. Ravintolassa tanssien lomassa nautittiin vilvoittelun vuoksi (?) sitruunasoodalla plantattua pöytäviina (grogi), kolmen tähden jaloviinaa vesilasilisällä tai pilsneriä. Tuolloin ravintolassa piti kahden alkoholipitoisen juoman jälkeen tilata ruokaa, jos mieli saada lisää juotavaa.

Erityisen herkkuna huikopalana juomien keskellä tanssijat muistelivat oopperaleipää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan paistettu paahtoleipä sisälsi kuulemma vain jauhelihapihvin ja sen päällä paistetun kananmunan. Monet netistä löytyvät ohjeet suosittavat sekaan salaattia, sipulia ja etikkapunajuurta, mutta miettikääpä mikä katastrofi leivän seasta luiskahtanut punainen juuresviipale olisi ollut neitojen klänningeille!

Kun anoppini miehensä kera tuli meille lapsenvahdiksi, oli tarjottava ruoka helppo päättää. Jauhelihapihvit, kananmunat ja leipä paistettiin pannulla voissa. Etenkin tuo leivän paistaminen pannulla tuntui olevan merkityksellistä syömähenkilöiden mielestä autenttisuutta ajatellen.

Meillä leivät tarjottiin oluen kera, vaikka tansseissa ne kuulemma naposteltiin sellaisenaan ja tilattiin ehkä jo seuraavat grogit odottamaan.

Lasten keittokirja-arvioinnit jatkuvat prinsessojen ja merirosvon voimin

Kummitytölle ostettavan synttärilahjakeittokirjan etsintä jatkuu kolmannella osalla, ensimmäisen löytyessä täältä ja toisen täältä.

Disneyn "Prinsessojen keittokirja" olisi ehkä ollut parempi nimetä leivontakirjaksi ja tipauttaa pois ne 3 ruokareseptiä. Noistakin ruoista kaksi edusti yltiöperinteistä lastenkirja-ainesta: uuniperunat ja spagetti tomaattikastikkeella. "Tiikerin keitossa" on sentään lähdetty vähän irroittelevammalle linjalle kookosmaito- ja tomaattipohjaisella purjokeitolla. Loput 23 ohjeistusta sisältävät esimerkiksi erilaisia juomasekoituksia, suklaasalaatin ja Lumikin lumipallot kookoshiutaleineen.

Tyttäremme on tykännyt kovasti selailla kirjaa, joskin prinsessojen kuvat ovat ehkä ne suurin houkutin. Tuhkimon vaunuleivoksia hän on pyytänyt tekemäänkin. Ne ovat kuulemma tytsyn lempiruokaa, vaikkei neitokainen ole noita tomusokerikuorrutteisia sitruunamuffinsseja koskaan syönytkään. Poitsumme innostui myös kruunun mallisesta pizzasta, jonka pohja oli tehty paahtoleivistä - sellaisen nyt voisikin joskus tekaista vaikka leipomalla pizzapohja kruunun muotoon. Annokset kirjassa ovat kyllä kauniita ja leivontakirjana toimisikin (pikku)lapsille varmaan ihan hyvin. Nyt ollaan kuitenkin hakemassa lahjakirjaan monipuolisempaa sisältöä, joten tämä teos ei ostoslistalle päädy.

Mary Lingin tekstittämä "Merirosvon keittokirja" on suoraansanottuna aika nopeasti läpikäyty. Siinä ei ensinnäkään ole kuin 10 reseptiä kahden vinkkisivun lisäksi. Lisäksi ohjeet ovat sitä lastenkeittokirjaoille ominaisinta kamaa: hedelmävartaita, keksiohje ja "hassusti" koristellut leivät. Ainoa itseäni kiinnostava koristeluvinkki oli tuo kuvassakin näkyvä laiva, joka on uuniperuna paperipurjeella. Voisin kuvitella lasteni innostuvan tästä ruokalajista. Ulkoasu kirjassa on sekava, eikä saa innostumaan lainkaan. Kummityttömme ei tule saamaan tätäkään kirjaa.

BReakfast + lUNCH = BRUNCH

Saimme lauantaina iloksemme ystäväperheen lapset yökylään. Tänään vanhempien hakiessa pikkuisiaan kotiin valmistimme koko poppoolle brunssin. Siinä oli sitten mukava vaihtaa kuulumisia syöpötellessä, sunnuntaimaisen leppoisasti.

Tarjolle laitoimme kahvin ja mehun lisäksi tuoreita hedelmiä, ananakset valmiiksi pilkottuina.

Voissa paistettuja perunoita korppujauhokuorrutuksella.

Itsetehtyjä karjalanpiirakoita - kuten rypytyksestä huomaa- ja Saloniemen Tahdonvoima kutungoudaa.

Sinihomejuusto-päärynäpiirakkaa

Kylmäsavulohta ja rosmariini"näkkäreitä".

Banaanimuffineita valkosuklaasydämellä. Luulin että lapset innostuisivat Nalle Puh- ja Tikru"muffinsseista", mutta perinteiset olivatkin kiinnostavampia.

Ystäviemme tuomia suklaakeksejä

Olin kovasti suunnitellut kaikkien lasten innostuvan karjalanpiirakoiden leipomisesta, mutta vain tyttäremme malttoi keskeyttää leikit rypyttämisen vuoksi. Kiva että edes hän! (Ja toisaalta, aikataulunkin takia oli ehkä nopsempaa näin).

"Tämä on hyvää!" lasten keittokirjavertailussa

Kyseessä on kummilapsen lahjamietinnän innoittama lasten keittokirjavertailu, osa 2. Osa 1 meni muumimeiningissä.

Mirja von Knorringin 2003 julkaistu kirja "Tämä on hyvää! - koko perhe keittiössä" houkutteli selailemaan ulkoasullaan. Pieni, mutta paksu kirja sisältää Katja Hagelstamin tunnelmallisia kuvia. Heti kärkeen löytyy pieni lapsi pitelemässä vielä sammaleisia kanttarelleja ja hiukan pidemmällä on napsattu kuva kukilla koristellusta piimäjuustosta.

Kirjan fiilistely resepteineen on erittäin mielenkiintoista luettavaa. Kirjailija kertoo omista kokemuksistaan ruuan ympärillä ja saavuttaa toisinaan saman käsinkosketeltavan tason kuin pinea lämminhenkisiä hetkiä tihkuvassa blogissaan. Tähän tyyliin:

"Lapsuuteni kalastus- ja marjaretket ovat mielessäni maalausten kaltaisina kuvina. Soudimme koko päiväksi saareen keräämään marjoja koreihin ja sankoihin. Välillä syötiin eväitä ja juotiin maitokahvia. Lapsuuteni mielikuvat tuntuvat tosilta ja saduilta samanaikaisesti. Palaan aina ihanaan lapsuuteeni, kun tarvitsen voimaa ja innoitusta."

Reseptit ovat aikuisittain inspiroivia, mutta en näe ottavani ainakaan pieniä lapsia mukaan niiden tekemiseen kuin ehkä pilkkomaan ja raastamaan. Jotenkin tykkään lasten kanssa kokatessa ja leipoessa siitä, että käsilläoleva luomus tehdään yhdessä alusta loppuun asti, jolloin lopputulos todella palkitsee.

En oikein ymmärrä kirjan sisältöä kokonaisuutena. Alussa Knorring kertoo hyvin laveasti, ensimmäiset 50 sivua oman elämänsä ruokapoluista, sitten luetteloi "alkemistin tarvikkeet" siirtyen ruokakaapien sisältöön. Tämän jälkeen seuraa kylläkin hienosti sesongittain järjestellyt ruuat: keväällä parsakeittoa, kesällä mustikkaohukaisia, syksyllä omenakastiketta porsaanfileille ja talvella yrttikuorrutettuja lampaanfileitä. Hämmentävin osuus löytyy kirjan lopusta ennen aakkosellista hakemistoa, nimittäin "kun lapsi sairastaa"-osio.

"Tämä on hyvää!"-kirja jätti itselleni välähdyksenomaisia oivalluksia, hyväntuulen hetkiä, mutta myös olon sekavasta sisällöstä. En oikein ymmärrä miksi tämä opus löytyi lasten hyllystä kirjastosta. Eri tavalla jaoteltuna ja tiivistettynä homma olisi voinut toimia loistavastikin. Lapset eivät halunneet edes vilkaista kirjaa. En osta kummilapselle.

Wallenbergin pihvi kyytöstä sekä muut kermaherkut

Tämän ruuan inspiraatio alkoi siitä, että olin ottanut unenpöpperössä pakkasesta sulamaan kyytön jauhelihaa entrecoten sijasta. Grilliruoka siis piti vaihtaa johonkin muuhun, joskaan ihan tavalliseen jauhetun lihan ruokaan emme halunneet ryhtyä.

Jukka päätyi etsinnöissään Wallenbergin pihviin. Tälle jauhelihapiffille löytyy verkosta lukuisia ohjeita. Yhdistävä tekijä näille ohjeille on sen valmistaminen laadukkaasta (vasikan) jauhelihasta. Jotkut suosittivat kateenkorvaa, jota olisi hauska kokeilla toisella kertaa.

Halusimme murtaa vanhaa ja tarjota Wallenbergiläinen uudella tavalla. Ei mitään herneitä, kuten perinteisesti kuuluisi, vaan kaveriksi kermaisille pihveille Jukka halusi jotain yhtä pehmeän ja tuhdin makuista. Mies päätyi valmistamaan uunissa perunoita, joiden sekaan nakattiin kermaa, sinihomejuustoa, sekä silputtu sipuli ja valkosipuli. Homma maustettiin suolalla ja mustapippurilla.

WALLENBERGILÄINEN sen sijaan valmistettiin melkein perinteitä kunnioittaen, näin:

500 g kyytön jauhelihaa
2 dl kermaa
1 munan keltuainen
¼ tl valkopippuria
¼ tl muskottipähkinää
¼ tl maustepippuria
¼ tl neilikkaa
1,5 tl suolaa
vehnäjauhoja
voita

Sekoita jauheliha ja mausteet ja vaivaa taikinaa voimakkaasti sekoittaen tasaiseksi massaksi. Muotoile taikinasta märillä käsillä isoja, paksuja pihvejä. Leivitä pihvit vehnäjauhoissa ja paista voissa.

Valmis annos kruunattiin vielä valkosipulipitoisilla maustekurkuilla ja ympärille rinkuloitiin kermaista lihaliemikastiketta.

KASTIKE
2 dl lihalientä
suolaa
mustapippuria
rosmariinia
2 dl kermaa
50 g voita

Sekoita muut aineet paitsi voi kattilassa. Keitä kastike kokoon, noin puoleen. Lisää voita luomaan kiillettä.

Jauhelihapiffin ohje löytyy myös kiehuu.fi sivuston resepteistä. Tuolla sivustolla käytetään puheenvuoro jos toinenkin puhtaiden makujen puolesta. Kannattaa tutustua!

Juuren puoti

Kun nyt kerran Helsingistä lauantaina herättiin, vei matkamme tutustumaan viikon vanhaan Juuren Puotiin Korkeavuorenkadulle. Sympaattisen, Mika Wistin suunnitteleman logon takaa löytyi mainioita tuotteita ja hyväntuuliset puksupuodit Ilja Björs ja Antti Ahokas. Miehet vakuuttivat, että tuotteiden valinnassa ensisijaisena kriteerinä on aina maku ja että he itsekin ovat kovasti kriittisiä sen suhteen.

Tuotteiden esillepano oli mainio. Jo tuotteet itsessään ovat sen verran houkuttelevia, ettei mitään suureellista tarvita.
Mukaan voi ostaa myös leivonnaisia ja esimerkiksi Joensuulaisen Riikosen leipomon vatruskoja. Artesaanisuklaatakin löytyy.

Liha- ja juustotiskissä komeili erilaisia suomalaisia juustoja, makkaroita, lihaa ja kalaa.

Pienessä sivuhuoneessa esillä oli kauden tuoretuotteita, nyt lähinnä juureksia. Kesämmällä valikoima laajentuu myös villivihanneksiin.

Täällä todella on palveleva (liha)tiski. Ruoka-alan ammattilaiset antavat varmasti resepti- ja menuvinkkejä niitä kyseleville sekä opastavat tuotteiden käytössä ja valinnassa. Meitäkin muistutettiin tattarijauhoista kun kerroimme tekevämme mätihankintaa blinejä varten.

Kotiin ostimme tällä kertaa:

• lumikinkkua, joka on kotimaista, suolattua, kylmäkuivattua sianniskaa. Maistettuamme totesimme kauniin punaisen, ohuen lihan olevan hyvää, joskin aika suolaista. Oikein mainio vaihtoehto ulkomaisille ilmakuivatuille lihoille, esim Coppa di Parmalle.
• luomukaskinaurista
• ruusuolaa Andeilta
• mateen mätiä
• luomupunajuuria
• Saloniemen Tahdonvoima-kutungoudaa

Puodin nettisivujen pitäisi aueta ihan näillä näppäimillä. Puodin facebook-ryhmässä voi myös käydä kurkistella kuulumisia esimerkiksi uutuustuoteista.

Liemessä-blogin Jennikin on käynyt Juuren puodissa näpytellen raporttia myös muusta lähiseudusta. Muista bloggaajista tiedän ainakin Kulinaarimurulan emännän hurmaantuneen paikasta.

Tattariblinit hiukan erilaisilla päällisvaihtoehdoilla

Sunnuntaina meillä herkuteltiin mateella tuplasti: lounaaksi upposi madekeittoa ja päivällisellä nautittiin blineistä mateenmädin ja muiden lisukkeiden kera. Kokeilimme ensi kertaa yhdistää kaskinaurista ja sieni-sipulisilppua blineihin - erittäin onnistuneesti! Lisäksi tarjolla oli pilkottua maustekurkkua, suolalla maustettua ranskankermaa, joululahjaksi saamamme riihisavulohta ja mateenmätiä. Viimeksimainitun suolaisuusprosentti oli 2 %, mikä oli kovasti makuumme. Tämä vain itselle muistiin seuraavaa itsesuolausta varten.
Tattariblinien ohje on jotakuinkin Eeva Salosen Ruokatorstaista, lisukkeet pähkäiltiin itse.

Viime vuoden olutpitoiset blinit löytyvät täältä.

TATTARIBLINIT HITAASTI

noin 9 kpl

5 dl vettä

10 g hiivaa

1 tl suolaa

2 tl sokeria

5 dl tattarijauhoja (joista 1½ dl korvaantui vehnäjauholla)

1½ dl kiehuvaa vettä tai maitoa

2 keltuaista

2 valkuaista

(1½ rkl (kallioimarre)kossua kun lasten blinit on paistettu)

paistamiseen:

paljon voita

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja tattarijauhot. Jätä taikina kohoamaan huoneenlämpöön 1-2 tunniksi.

Sekoita kohonneeseen taikinaan kuuma vesi tai maito ja keltuaiset. Nostata 3-4 tuntia.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita taikinaan. Seisota taikinaa vielä hetki ennen paistamista ja rikasta sen makua halutessasi viinatilkalla. Me paistoimme ensin lasten letut ja lisäsimme sitten vasta viinan. Emme kuitenkaan maistaneet viinaa blineissä tällä ainesmäärällä.

Paista taikinasta miedolla lämmöllä voissa blinipannussa paksuhkoja blinejä. Kun pinta on kuortunut, valuta pinnalle hieman voisulaa, käännä blini ja paista toiselta puolelta.

Rakuunainen kaskinauris

Paista luomukaskinauriin palat pannulla voissa ja hauduta pehmeäksi. Mausta rakuunalla, suolalla ja pippurilla.

Tarjoa ainakin hunajan kera, myös ranskankermalisä maistuu.

Herkkutatti-sipulipaistos

Liota kuivattuja herkkutatteja parikymmentä minuuttia pienessä määrässä vettä. Kuullosta voissa silputtua sipulia ja lisää joukkoon sienet vesineen. Paista kunnes vesi on haihtunut.

Tee täytteet ennen blinien paistoa ja anna jokaisen ruokailijan koota oman makuisensa satsit blinille. Juomana meillä oli cava, muukin kuohuvainen on oikein passeli.

Ohje löytyy nyt myös kiehuu.fi-sivustolta.

SRE:n kestitsemänä Helsingissä

Saimme 12 muunkin tunnustuksen saaneen blogin tavoin kutsun Helsinkiin Suomalaisen Ruokakulttuurin edistämisohjelman kestitettäväksi. Homma lähti käyntiin jo päivällä tutustumisesta Helsingin Sanomiin, jossa meidät vastaanotti ruokatoimittaja Katja Bäcksbacka. Mielenkiintoisen esittelyn ja keskustelun jälkeen kulku kävi ihanalle Eat&Joy maatilatorille, josta noustiin illalliselle Ravintola Lasipalatsin Helsinki-kabinettiin.

Paitsi että ruoka oli todella hyvää (blinipettymystä lukuunottamatta), seura oli mitä mainiointa! Juttu kiersi aika paljon muissakin ympyröissä kuin ruokaan liittyvissä. Naurua, rentoa menoa ja kehujen vastaanottamista, mikä sen mukavampaa! Ruokablogiseurassa ei ollut yhtään noloa kaivaa kameraa esille ja kuvailla, vaikka täytyy kyllä myöntää että odotin ensin toisten kaivavan esille järkkäreitään.

Jukka otti alkuun blinin muikunmädillä, koska Lasipalatsi on kuuluisa meneillään olevista bliniviikoista. Tattari"lettu" oli aika heikko esitys, sillä blinin rapea pinta puuttui kokonaan. Itse otin ylimmässä kuvassa näkyvää sipulikeittoa, ylikypsää härän rintaa ja piparjuurta. Oikein herkullinen kokonaisuus juustoisine leipäpaloineen.

Pääruuaksi otimme molemmat monen muun tapaan poron paahtopaistia, karpalomarinoitua mustajuurta ja porkkanapyreetä. Loistavaa!

Puukko ruokailuvälineenä oli mainio juttu.

Jälkkäreistä ainoa houkutteleva vaihtoehto meille oli mustikka crème brûlee ja valkosuklaamoussea. Taivaallista! Myös tarjoilijan suosittelemat viinivalinnat osuivat hyvin makuumme.

Iltamme jatkui sovitusti Memphisissä, jonne sai tehdä pöytävarauksen myös pelkkää juomista ajatellen. Paikalle oli houkuteltu myös muita bloggaajia, joten loppujen lopuksi osallistujamäärä huiteli reippaassa kahdessakymmenessä. Oli niin mukavaa nähdä kaikkia ruokainnostuneita taas! Kuten yläkuvastakin näkyy, jotkut ottivat pientä huikopalaa illan ratoksi. Karibialainen tonnikala sai kehuja ÄijäArilta.

Siitä iltamme jatkui vielä pienessä porukassa oikein tunnelmalliseen ja mutkattomaan Olutkellari Helsinkiin Tuomiokirkon lähelle.

Lopusta ei viitsikään sitten kauheasti turista. Todettakoon vain että ero yhden ja kolmen tähden välillä on olemassa, eikä Danny esiinny puoli viiden aikoihin enää baarissa jossa illan artisti on ollut Tony Montana. Ruokablogiystävämme sanoja lainatakseni: "Hyvin me vedettiin".

Suurkiitos kaikille iltaamme sulostuttaneille!
Olette herkkuja, kaikinpuolin :)!

Kuha à la Walewska

Tässä näette Napoleon I:n rakastajatteren, puolalaisen kreivittären, Marie Walewskan mukaan nimetyn kalavuoan. Kaarina Turtian kirjoittaman Gastronomian Sanakirjan mukaan uunivuokaan pyöräytetään kuhat rullalle kypsentäen ne kalaliemessä ja kuivassa valkoviinissä mausteineen. Saman lähteen mukaan kala tarjotaan pursotetun, uunissa ruskistetun perunasoseen kanssa, juuressoseen tai viipaloitujen herkkusienien kera. Koristeena käytetään esimerkiksi katkarapuja.

Meillä edettiin Jukan toteutuksella ilman koristeita viime kevään Glorian ruoka&viinin 3/2009 ohjeistuksella kohti oikein maukasta ja pursotettuine duchesseperunoineen näyttävää ruokaa. Jos jotain motkotettavaa on, niin pakastimen tyhjentämisenkin kannalta olisi ollut mukava käyttää sieltä valmiita kalaliemiä. Vaan eihän sitä kaikkea voi muistaa.

Ennen ohjeen laittoa mainittakoon, että aion todella hankkia tuon Gastronomian sanakirjan. Olen muutamana iltana selaillut opusta mielenkiinnolla ja oppinut monta uutta asiaa. Vihdoinkin selvisi kauan pohdituttanut asia endiivin ja sikurin erosta. Siloendiivi ja kähäräendiivi ovat sikurin suvun salaattivihanneslaleja. Turtia mainitsee endiivi-nimitystä käytettävän virheellisesti salaattisikurista. Tuo salaattisikuri on taas juurisikurin kaksivuotinen pimeässä ja lämpimässä kasvatettu ja salaattivihanneksena käytetty muoto.

VALKOVIINISSÄ KYPSENNETTY KUHA WALEWSKA

600-800 g kuhafileitä

2 dl valkoviiniä

1 dl vettä, johon sulatettu ½ kalaliemikuutio

Kastike

2 rkl voita

2 ½ rkl vehnäjauhoja

2 dl kalalientä

2 dl valkoviiniä

½ dl kermaa

3/4 tl suolaa

1/4 valkopippuria

1 kananmunankeltuainen

Duchesseperunasose

1 kg jauhoisia perunoita

2 rkl voita

2 kananmunankeltuaista

½ tl suolaa

1/4 tl jauhettua muskottipähkinää

Valmista ensin perunasose. Keitä potut suolalla maustetussa vedessä, kaada vesi pois ja soseuta. Lisää voi. Anna jäähtyä hetki. Sekoita keltuaiset, suola ja muskotti soseeseen. Laita tähtiterällä varustettuun pursotinpussiin. Pursota muussi laakean, uuninkestävän vuuan tai tarjoiluastian reunoille. Nosta odottamaan.

Sekoita valkoviini ja kalaliemi. Mausta kuhafileet suolalla. Rullaa jos haluat. Pane omaan uunivuokaansa ja valuta valkoviini-kalaliemiseos ylle. Peitä kannella tai foliolla. Kypsennä kala 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Nosta tämän jälkeen talouspaperin päälle valumaan.

Mittaa kastikkeen ainekset kattilaan, keltuaista lukuunottamatta. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Kypsennä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Nosta kattila liedeltä ja vatkaa keltuainen voimakkaasti kastikkeeseen.

Laita nyt kuhat perunasosereunuksen keskelle ja valuta kastike päälle. Kuorruta 220 asteisessa uunissa ylälämmöllä, kunnes pursotetun muussin pinta on kullanruskea. Tähän menee palttiarallaa vartti, kannattaa seurailla. Koristele halutessasi vaikkapa katkaravuilla tai hummerin saksien lihalla.

Possun potka ja lihaliemikastike

Pakastimen sisältöä inventoidessa eteen tuli possun potka, joka on peruja (arvatenkin) ostamastamme luomupossun puolikkaasta. Google auttoi löytämään potkalle kelpo ohjeen Viisi tähteä sivulta.

Liha keittyi meillä kolmisen tuntia liedellä. Liha oli ihanan mureaa, suikaloituvaista. Se oli helppo erottaa luista pelkän haarukan avustuksella. Koko nelihenkinen perheemme söi tästä yhdestä potkasta hyvin! Ja näin Jukka sen teki:

Potkan keitinliemen ainekset:

vettä (niin että potka peittyy)
noin 2 dl punaviiniä
1 tl rosmariinia
1 tl timjamia
3 laakerinlehteä
0,5 tl neilikkaa
5 maustepippuria
2 valkosipulia (murskaa valkosipulin kynnet veitsen reunalla)
1 sipuli paloina
0,5 dl konjakkia (Meillä Jallua, tuota konujen aatelia)
1 dl öljyä
suolaa ja pippuria

Keitä potka kypsäksi ja mureaksi miedolla lämmöllä mainiossa liemessä. Meillä meni tähän sellaset kolme tuntia. Me keitimme potkan nahkoineen ja irroitimme sen kypsennyksen jälkeen.

Tarjoa päärynä-selleri-perunamuusin ja lihaliemikastikkeen kanssa.


Lihaliemikastike

2 dl lihalientä
2 dl punaviiniä
0,5 dl viskiä
2 rkl hunajaa
2 rkl Dijon-sinappia
suolaa ja pippuria

Sekoita ainekset keskenään ja keitä kokoon. Suurustin kastiketta hiukan perunajauholla, koska nälkä oli kova!
Tarjoilimme potkan Jacobsen Dark Lager -oluen kera Viisi tähteä sivuston suosituksen mukaan. Kaunispulloisen oluen vadelmainen maku meni hyvin yksiin annoksen kastikkeen kanssa.

Kokonaisuus oli kaikessa aikaavieväisyydessään oikein hyvä!

Muussissa päärynää

Viikonloppuna herkuttelimme todella hitailla ruuilla. Pitkään haudutetun possunpotkan lisäkkeeksi Jukka sähkövatkasi oikein herkun muussin, jonka maut kävivät kovasti hyvin lihan ja kastikkeen kanssa (joista lisää täällä). Tämä juuresmuusi on bongattu Viisi tähteä sivustolta. Meille päärynä muussattujen juuresten seassa oli ihan uusi juttu, jota tullaan aikuisten kesken haarukoimaan jatkossakin. Lapset eivät tästä innostuneet.

JUURESPÄÄRYNÄMUUSSI
neljälle

200 g juuriselleriä
200 g päärynää
200 g perunaa
valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria
50 g voita

Keitä selleriä, päärynää ja perunaa sekä valkosipulinkynttä kypsäksi, mausta suolalla ja pippurilla. Soseuta muusiksi ja sekoita joukkoon voi.

Polentassa pyöriteltyjä tattipossupalloja tomaattisessa kastikkeessa

Siinä teille otsikkoa kerrakseen.

Tällä spagetin kanssa tarjoillulla setillä alkoi viikonloppumme oikein mukavasti. Kylkeen vielä rentouttavaa punaviiniä ja vierelle ne kaikkein rakkaimmat. Siinä sitten turistiin mukavia parmesaaninraastamisen lomassa ja pyöriteltiin haarukan ympärille spagettia. Polenta toi herkkutattipitoisiin sianlihasta tehtyihin palleroihin erilaista, mielenkiintoista suutuntumaa -pidin kovasti.

Ohjeen Jukka löysi kirjaston poistomyynnistä eurolla ostamastamme kirjasta "Makuja Toscanasta", jonka on kirjoittanut Maxine Clark. Meillä mies ei kylläkään nakannut sekaan muussia eikä riisiä, jonka käytön kirjoittaja katsoo olevan osoitus toscanalaisten säästäväisyydestä. Muutamia muitakin muutoksia tehtiin. Oliviiöljyssä paistamisen mies sanoi vaihtavansa seuraavalla kerralla voipaistoon. Parmesaani ei oikein lyönyt läpi itseään pyöryköistä, mutta maku kokonaisuudessaan oli oikein tasapainoinen. Lehtipersiljan puute kaupan valikoimissa on SUURI puute.

Polentakuorrutteiset herkkutatti-possupallot

reilu kourallinen kuivattuja herkkutatteja 20 minuuttia liotettuna

400 g jauhelihaa

1 dl parmesaaniraastetta

3 rkl tuoretta persiljasilppua ja hiukan tarjoiluun

3 valkosipulinkynttä pilkottuna

n 50 g vaalean leivän muruja

2 rkl maitoa

1 muna rakenne rikottuna

suolaa

mustapippuria

polentasuurimoita

oliiviöljyä tai voita paistamiseen

Tomaattikastike

2 rkl oliiviöljyä

1 pieni sipuli silputtuna

1 tölkki tomaattimurskaa

kuivattua basilikaa (tuore olis pare)

Valuta ja pilko sienet. Liota leipäpalat maidossa, purista ylimääräinen neste pois ja lisää muna. Nakkaa kaikki aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Peitä kulho ja pane viileään puoleksi tunniksi.

Valmista sillä välin tomaattikastike. Kuumenna öljy, pehmitä siinä sipulipalat, lisää muuta aineet ja anna hautua puoli tuntia. Tuoretta basilikaa saatuvilla ollessa nakkaisin ne sekaan vasta aivan lopussa ja jättäisin ehkä pullista persiljan pois.

Muotoile lihapullataikinasta haluamasi kokoisia pyöryköitä, kierittele ne lautaselle laittamissa polentasuurimoissa ja paista kuumennetussa öljyssä tai voissa läpikypsiksi. Lisää tomaattikaste joukkoon ja kuumenna viitisen minuuttia. Ripottele pinnalle persiljaa tai basilikaa sekä parmesaania.

Muumimamman keittokirja lasten keittokirjavertailussa

Mietin hyvää keittokirjalahjaa maaliskuussa vuosia täyttävälle kummitytöllemme. Niinpä lainasin kirjastosta kasan lapsille suunnattuja keittokirjoja tutustuakseni niihin vähän tarkemmin ennen ostopäätöstä. Siitä sainkin idean vertailla niitä myös täällä blogissa.

Vertailtavien kirjojen hankintapaikka on siis Nummelan kirjasto (jollei toisin mainita). Arvosteluraatiin kuuluvat meidän aikuisten lisäksi lapsemme: poika 5,5 v ja tyttö melkein 3v. Vertailun tekee hankalaksi tiestysti se, että varsinkin lasten kohdalla mielipidetuulten suunta vaihtelee äkkiarvaamatta ja puhurinomaisesti. Mitään kaikenkattavaa ja tieteellisesti toistettavaa analyysiä emme nyt ole tekemässä, kunhan vain tunnustelemme kustakin kirjasta saatavia fiiliksiä. En myöskään voi etukäteen tietää, onko kaikkia kirjoja enää saatavilla kaupoista. Rupean kyselemään vasta kun olen ostopäätöksen tehnyt. Nämä mielessäpitäen käymme ensimmäisen teoksen kimppuun, joka kantaa nimeä "Muumimamman keittokirja". Arviointia siitä löytyy myös Uneliaan Kokin keittiöstä nostalgia-aaltojen siivittämänä.

MUUMIMAMMAN KEITTOKIRJAn on kirjoittanut Sami Malila 1993. Kansi on tylsä valjuine väreineen, mutta sisäsivujen mustavalkoinen kuvitus kaunis. Tunnelmalliset kuvat ovat itsensä Tove Janssonin käsialaa, eivätkä siis niitä telkkusarjamuumeja. Heti kärkeen tyttäremme tuumasi kirjasta: "Minä en pidä tästä". "Samat sanat", tuumasi poika.

Malilan alkupuhe lupaa kirjasta hyvää: "Syöminen on mukavaa.---Tunnelman tekevät ruokailijat". Eikä sisältökään petä. Tarjolla on kaikenmoista riisipuurosta nuotioahveniin ja pihlajanmarjahillosta suklaakakkuun. Joidenkin reseptien nimet on muumitettu tyyliin "Köyhät aristokraatit" ja "Kesäkuistin Kasvispiiras". Nimeämisissä on onnistuttu mielestäni hyvin, sillä ne eivät tunnu väkisin väännetyiltä. Ruuista ei ole kuvia, jota Jukka piti Köksäkirjamaisena. Mies myös tuumasi että ohjeet ovat peruskauraa muuminimillä höystettynä. Itse taas tuumailin, että reseptit olivat mukavan monipuolisia ollakseen lapsille suunnattu kirja. "Suussasulava sipulipiiras" porkkanaraastepitoisine pohjineen kuulosti minusta hyvältä, mutta muu perhe ei lämmennyt.

Hakemisto löytyy sekä aihealueittain, vaikkapa "aamiaisella" ja "retkellä", että aakkosten mukaisessa järjestyksessä. Kirjan loppuun on jätetty tilaa vielä omille resepteillekin.

Kirja sisältää myös ruokaisia sitaatteja muumikirjoista. Tässä yksi mainio pätkä kirjasta "Taikurin hattu":

"Näin voimallisesti ei ollut koskaan juhlittu Muumilaaksossa! Mutta voi, miten ihanaa on hiljaisena hetkenä juuri ennen auringon nousua mennä kotiin nukkumaan kun syömiset on syöty, juomiset juotu, puhumiset puhuttu ja tanssittu jalat väsyksiin."

Loppukaneettina voitaneen sanoa, että muut eivät tuntuneet kirjalle lämpeävän lisäkseni. Vahva ehdokas silti lahjakirjaksi! Minä sen kuitenkin hommaan. Voisin harkita antavani tämän myös muumeista innostuneelle aikuisellekin.

Puhdasta herkkupikaruokaa arkea helpottamaan

Naapureiltamme Jouluna saatu kuhafileen puolikas päätyi pannulle ja ruokki näin koko perheemme, niin komea kala oli eläissään ollut. Moni fileenpuolikas odottaa vielä kokkaustaan pakkasessa, oivallista!

Tänään päädyin töiden jälkeen nakkaamaan eilen jääkaappiin sulamaan otetun kalan simppelisti pannulle voihin tirisemään. Maustoin paloitellut kalapalat ennen paistoa suolalla ja mustapippurilla kummaltakin puoleta. Ei mitään konstikasta, vaan ihania makuja yhdessä. Ou mai! Liesi puolikuumalla niin hyvää tulee. Vai onko sinun lietesi puolikylmä?

Ennen kalanpaistoa olin nopsaan keittänyt kuorittuja perunapaloja, jotka päätyivät muussiksi. Raikasteena lautaselle sijoitin lastemme suosikkia, porkkanaraastetta rusinoilla ja ananaksilla. Jukalle vielä maustoin jostain jääneen ranskankermanlopun persiljalla ja valkosipulisilpulla, sekä pippurilla ja suolalla. Tämän mies lusikoi kypsän kalan päälle, mömmömies kun on.

Koko perhe nautti yhteisen aterian kerraten päivän tapahtumia.

Uutuuskalakokkailulupauksemme ei vielä täyttynyt, sillä kuhaa on ollut pannulla ennenkin, esimerkiksi saltimboccan muodossa.

Lindströmin piffit ja suppiksia

Ihana ihana mieheni oli tehnyt aterian koko perheelle kun kotiuduin töistä. Söimme aivan loistavaa pakkaspäivän ruokaa, nimittäin mausteista chorizoriisipataa. Makkarana komeili Kanarialta roudattu chorizo, mukavan mausteinen tapaus. Mutta koska, hupsheijaa, resepti löytyykin jo blogistamme täältä, kajautan ilmoille toisen ruuan. Se on tehty ja kuvattu jo lokakuussa, mutta jostain kumman syystä jäänyt koneeseen vain kuvana. Korjataan tämä vääryys ja kajautetaan ilmoille Prinsessakeittiön punajuuripitoiset jauhelihapihvit meidän malliin muokattuna:

PRINSESSALINDSTRÖMIT

500 g jauhelihaa (meillä possu)
1 iso punajuuri
1 sipuli
0,5 tl fenkolinsiemeniä
öljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

Kuori ja raasta punajuuri. Jotkut kehottavat käyttämään hanskoja, mutta ei tuo minusta niin sottaista ollut. Kuori sipuli ja silppua se hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuumenna pannussa tilkka öljyä ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää punajuuriraaste, viinietikka ja hunaja. Keitä 5 – 8 minuuttia.Sekoita jäähtyneet kasvikset jauhelihaan. Mausta fenkolinsiemenillä. Lisää suolaa ja mustapippuria. Paista taikinasta pannulla koepala. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa sekä pippuria. Muotoile taikinasta tasakokoisia pihvejä. Paista pihvit pannulla 3 – 5 minuuttia kummaltakin puolelta.

Koska lokakuussa sain anopilta ihanaksi ruokatuliaseksi suppilovahveroita, paistoin niitäkin pihvien kera pannulla ripsahuttaen päälle suolaa ja mustapippuria.

Setti oli erittäin maukas! Fenkolinsiemenet olivat yllättävä ja hyvä lisä jauhelihapiffeihin. Älä tingi niistä!

Juhla-ateria päättyvän elämän kunniaksi

Lyhentäminen otsikoissa voi joskus johtaa harhaan. Tässäkin puhutaan paremminkin elämäntilanteen päättymisestä. Mutta se olisi kuulostanut paljon epädramaattisemmalta. Olen huomenna aloittamassa työt 5,5 vuoden kotiäitiyden jälkeen. Uusi elämäntilanne jännittää etenkin perheemme koko aikuisväestöä arjen sujumisen kantilta katsottuna, mutta eiköhän me siitäkin selvitä.... kai...Kuukauden päästä ollaan taas viisaampia sanomaan miten homma on hanskattu tai tumpeloitu.

Viimeistä leppoisan elämämme kokonaista päivää vietimme ystäviemme kanssa ruokaa massuttaen, kuinkas muuten. Menu sisälsi Limousinen sisäfilettä, lämmintä fetapitoista tomaattilisäkettä ja sinihomejuustoisia röstiperunoita. Jälkkäriksi kahvin kanssa oli "Kahdeksan jälkeen"-kakkua vaniljakermavaahdolla. Ystävämme toivat tullessaan paitsi loistavan seuransa myös punkun, joka oli Cabernet Sauvignon rypäleestä tehty Castillo de Molina 2007. Oikein hyvin meni aterian keralla!

pitsireunainen rösti

Alla olevan röstireseptin innoitus on Jukan löytö kehumiltamme RokitKokit-sivulta, joskin me muokkasimme reseptiä jonkin verran. Idea on yksinkertainen - perunalettujen raasteen yhteenliimaava voima on perunan oma tärkkelys. Toteutukseni jäi hiukan vaisuksi rapsakuudenpuutteessa - kovempi lämpö valurautapannulla olisi varmaan tehnyt tehtävänsä. Nyt homma hiukan lössööntyi , koska käytin isompaa pannua (teflon) enkä uskonut pottujen kypsentyvän niin nopeasti. Me lisäsimme rokkaajista poiketen sinihomejuustoa perunaraasteen sekaan ja kuorimme potut.

SINIHOMEJUUSTORÖSTIT

2-4 kpl pestyjä perunoita syöjää kohden

suolaa

Aurinkoinen Provence-maustesekoitusta

sinihomejuustoa

voita paistamiseen

Raasta (kuoritut) perunat. Mausta ja murusta juusto sekaan. Lusikoi raasteesta kekoja kuumalle, voidellulle pannulle. Painele lastalla kasaan kiekoiksi, jotta kypsyvät nopsempaan!
Kun paistopinta on kaunis, käännä keko varovasti. Anna paistua vielä hetki. Laita kuumaan astiaan vaikkapa 100 asteiseen uuniin folion alle kun jatkat muiden röstien paistamista.Pihviaterian maistuva tomaattilisäke on bongattu Herkusta ja Koukusta Jytiksen kirjoittamana. Hän taas oli äkännyt herkun Kurpitsamoskasta. Kyseessäolevan keittiön emännän kanssa saman viinietikkalähetyksen saaneena käytin myös mustapippuripunaviinietikkaa. Olen kuitenkin Polkkapossun kanssa samoilla linjoilla siitä, että kyllä sen pippurin voisi ruokaan itsekin lisätä. Omana perusteenani on lähinnä kaappien tilan puute. Niin tai näin, tämä lisäke (salaatti?) oli varsin maukas ja sopi pihvisen aterian kanssa ylihyvin. Meillä fetaa edusti Saloniemen Juustolan Johtotähti-YrttiVeta, joka suli uunissa kokonaan - ihanaa!

LÄMMIN TOMAATTI-FETALISÄKE
neljälle pienenä lisukkeena

400 g minitomaatteja
150-200g fetajuustoa
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl mustapippuripunaviinietikkaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
tuoretta tai kuivattua timjamia

Kuutioi feta ja ripottele kuutiot vuokaan minitomaattien kanssa. Mittaa vuokaan kaikki mausteaineet ja sekoita. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.

Ruokavuoden 2009 parhaimmat ja lupauksia vuodelle 2010

Muutamissa blogeissa on tehty erilaisia listauksia jo elettyyn vuoteen 2009 liittyen. Koska tiirailimme noita listoja suurella mielenkiinnolla ja koska Sipulikeittiössäkin on ensimmäinen täysi vuosi bloggaamista takana, päätimme mekin lähteä listauslinjalle.
Alkuvuosihan meillä meni Venetsian makuja maistellessa. (Kumpa menisi nytkin...) Sieltä parhaiten mieleen jäivät upeat raaka-aineet ja ammattitaidolla italiaa osaamatontakin palvelevat kauppiaat. Ruokina vasikanleikerullat juustoisella kastikkeella ja niin ikään gorgonzolapitoinen endiivisalaatti pancetalla olivat upean makuisia. Kelluvan kaupungin ajalta mieleen jäi myös mustekalan perkuun opettelu ja raikas spritz-drinksu, jota on tehty kotonakin usein.Lampaanliha maistui poikkeuksellisen hyvältä koko vuoden, etenkin kareena grillattuna ja Kazakstanilaisena patana valmistettuna. Niin eilenkin kun vastaanotimme tätä vuotta.
Leivonnassa edistyttiin valtavalla harppauksella, kun täytekakun pohja saatiin onnistumaan monta kertaa peräkkäin. Popsipuut olivat hauska herkkujuttu!
Villiyrttien kerääminen sekä niiden kokkausopettelu oli mielenkiintoista, ja jatkuu varmasti jahka ensimmäiset hiirenkorvat ja pihlajanversot vain ulos pukkaavat!

Viime vuoden suurin yllättäjä lienee Luomupossun kasleri. Grillattuna se on loistavaa ruokaa vieraspöytäänkin. Luomuisen version etuna on läski, joka kuumalla grillatessa osittain sulaa lihan joukkoon mehevöittäen sen.

Uuden puulla lämmitettävän grillin myötä meillä kärytetään lihaa pihalla nyt myös talvella. Kaikenkaikkiaan tuo grillihankinta uuteen kotiin on ollut aivan loistava ostos kuten myös kaasulietemme!

Vuoden hauskimman ruuan tittelin vievät ehdottomasti nämä Nakkisiilit.

Ulkona syödyistä ruuista päällimmäisenä mielessä siintelee Jukan Riomaggioressa haarukoima upealta tuoksuva ja maistuva anjovisspagetti, spaghetti alle acciughe fresche di Monterosso.

Ja vielä vinkiksi: ÄLKÄÄ hehkuttako julkisesti että lapsenne syövät melkein kaikkea. Tästä alkaa armoton nirsoilu, joka johtaa noloihin tilanteisiin varsinkin kyläpaikoissa, joissa voit olettaa blogianne luetun.

Lupauksena jo alkaneelle vuodelle lausun opettelevani lisää eri kalalajien kokkaamisesta. Kotiimme rahdataan myös entistä enemmän luomua ja lähiruokaa. Jukka lupaa syödä yhtä paljon kuin ennenkin.

Herkullista alkanutta vuotta kaikille lukijoillemme!