Upottaessaan hampaansa tähän rapeapintaiseen, panko-paneroituun, friteerattuun possun poskeen on helppo sulkea silmänsä ja nauttia. Liha on niin mureaa ja tummaa, ettei välttämättä hoksaisi syövänsä possua jos ei tietäisi. Ihana suutuntuma, upea maku ja kaunis ulkonäkö -kokkailu on jälleen ollut vaivan arvoista.Vaivaa ei silti edes ollut. Kirjeitä keittiöstä-blogin Pinean selkeillä ohjeistuksilla oli turvallista lähteä liikkeelle ja friteeraus on tuttuna juttuna jo helppoa.
Tilatessamme puolikkaan possun Kiven Säästöpossusta toivoimme possun posken pakattavan erikseen tätä kokeilua varten. Paloittelija Reetta Kivi oli heti juonessa mukana. Hän antoi meille tosin possun kokonaisen posken, koska ei tiennyt mitä palaa erityisesti tarkoitimme.
Tässä possun poski koko komeudessaan. Lihas on tuo punainen, noin kämmenenkokoinen pala tuossa oikealla puolella.
Jukka tarttui palaan nostaen sen hiukan ylös, hivutti veistä lihaksen ja läskin väliin ja alkoi pienin terävin vedoin leikata lihasta irti.Läskien seasta pilkottaa hiukan vaalempaa lihaa, jonka Jukka leikkasi myös irti. Sekin paneroitiin samaan tyyliin kuin varsinainen poskiliha, mutta eipä tuo ollut yhtä herkkua. Liha ei ollut ollenkaan niin mureaa.
Läskit paloiteltiin ja pussitettiin pakkaseen valurautapatojen käsittelyä varten.
Jukka puolitti posken vielä pituussuunnassa. Friteeraus on helpompaa kun pala on ohuempi.
Poskessa on toisella puolella kalvo, jonka pinta viilletään lihan kipritymisen estämiseksi.Sitten itse posken valmistukseen!
Tarvitset:
possun posken
suolaa
mustapippuria
1 pieni kananmuna
vehnäjauhoja
Panko-korppujauhoja tai suurella terällä raastettua kuivunutta leipää
öljyä friteeraamiseen
talouspaperia
Mausta poskipalat kummaltakin puolelta suolalla ja mustapippurilla. Tämän jälkeen kierittele palat ensin vehnäjauhossa, seuraavaksi kananmunassa ja kolmanneksi pankoissa. Panko on korppujauhojamme suurempirakenteista panerointiin tarkoitettua leipämurusta. Silloin kun en ole panko-kaupoille ehtinyt, olen raastanut kuivaa leipää suurella terällä.Laita paneroidut possupalat tirisemään 180 asteiseen öljyyn niin että peittyvät kokonaan. Käännä välillä pihdeillä. Tarkista kypsyys leikkamaalla pala puoliksi. Huomioi, että possun poskien väri poikkeaa totutusta possunlihan väristä ollen paljon tummempaa.
Laita friteeratut possupalat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy pois.
Nauti soosun ja vaikkapa retikkaraasteen kanssa tai iltamyöhään ihan sellaisenaan vain.
Tässä vielä puolikas possua kasattuna. Kinkku jäi suolattuna hotellipakkaseen Karkkilaan, haemme sen sitten lähempänä Joulua. Possu on siis paloiteltu aivan toiveidemme mukaan. Vakuumista löytyy sisäfileen ja ulkofilepalojen lisäksi myös esimerkiksi sorkkia, luisia paloja liemien keittelyyn, kasleria ja jauhelihaa. Liha säilyy jääkaapin viileydessä viikon, myöhemmin käytettävät palat sujahtivat pakkasen kylmyyteen. Saimme vertakin matkaan kun ymmärsimme kysyä erikseen.Meitä kiinnostaa kovasti oppia hyödyntämään ruhon eri osia mahdollisimman monipuolisesti. Poskista oli hyvä aloittaa!
Kiva & informatiivinen postaus! Heti kun saan isomman pakastimen, ostan kokonaisen (polkka)possun + lehmän.
VastaaPoistaMisokatsu on kiinnostava alueellinen muunnelma tonkatsusta. Kannattaa kokeilla!
VastaaPoistaErilaisempia lihapaloja hiukan pelkään... En halua toista kertaa palleatyräni takia leikkauspöydälle. Mutta tietysti haluaisin myös kokeilla: Tokiossa esimerkiksi törmäsin naudan vatsalaukkuun, joka oli oikein hyvää, mutta en uskaltanut kuin maistaa sitä, joten annoksen jakamisen sijasta minä söin sen nuudelikeiton yksin ja ystäväni vatsalaukkujutun.
Paljonko tuollaiselle possunpuolikkaalle tulee hintaa? Varsinainen lihansyöjän unelma kyllä tuo viimeinen kuva. :)
VastaaPoistaville: kiitosta! me päätimme aikoinaan samoin ja nyt uuden pakastimen myötä toteutimme haaveemme. haluaisimme kartuttaa pakkaskokoelmaamme vielä Vihtiläisellä luomulampaalla. lehmäkään ei olisi huonompi...
VastaaPoistaari: kävinkin tutustumassa sinun keittiössäsi Misokatsuun. mielenkiintoista että ennen leivitystä laitetaan sinappia. ei varmasti hullumpaa. mison maku ei ole tuttu, mutta kokeilla voisin mieluusti.
Tokiossa ei ihan aina tiennyt mitä suuhunsa pisti, mutta yhtä ainoaa kokemusta lukuunottamatta kaikki oli todella hyvää. se ainoakin meni huonoksi siksi, että luulin ruuan olevan lihaa ja se olikin jotain pehmeää ja väkevää. tunne ei ole miellyttävä kuin puraisu tuntuu ja maistuukin aivan muulta mitä on odottanut.
cele: hinta menee painon mukaan. meidän luomupossunpuolikkaamme maksoi 210 euroa.
muista lisätä unelmakasaan mielessäsi vielä joulukinkku (jonka hotellissaolo ei muuten maksa mitään ekstraa).
Oi, teidän "possuprojekti" tuleekin olemaan mielenkiintoista seurattavaa nyt syksyn mittaan! Mäkin olen miettinyt, että joskus aikanaan voisin samanlaisen luomusatsin ostaa, sillä musta olisi hieno ideaali pyrkiä ostamaan mahdollisimman paljon käyttämästään lihasta tuolla lailla suoramyyntinä ja luomuna! Sitten voin tulla etsimään vinkkejä teidän arkistoista, joten kiitos jo etukäteen ;)
VastaaPoistaAnna: me olemme niiiin kyllästyneet vakuumilihaan ja sen "tuoreuteen". marketeissa palat ovat monesti vääränlaisia tai marinoituja eikä lihatiskiltäkään saa aina neuvoja. Nyt kun on vaihtoehto muulle, tottahan toki me käytämme tilaisuuden hyväksi.
VastaaPoistaopettelua tämä on meillekin, mutta voinpa sanoa että eilen syötiin erihyvää hernekeittoa aidossa lihaliemessä. siitä toiste enemmän.
Taivaallista, pakastin täynnä sikaa :-D Lehmänposkia olen syönyt muutamaan otteeseen, possunposkia en koskaan. Takuulla tykkäisin!
VastaaPoistaVälispiikki: no ihan takuulla tykkäisit! miten lehmän posket oli valmistettu ja tarjoiltu?
VastaaPoistaAi että näyttää HYVÄLTÄ! Mä tahtoo kans kokonaisen possun, tai vaikkapa hevosen. :)
VastaaPoistaMartina: tuossa on siis "vain" puolikas possu. kokonaiseen hevoseen ei mahtais yksi tavallinen pakastin riittää ;).
VastaaPoistaSyömäni lehmänposket ovat yleensä olleet piiiitkään haudutettuja so. liha on niin mureaa, että se hajoaa ajatuksen voimalla. Ennen Demon tähtiaikoja nautin siellä haudutettuja poskia muistaakseni kukkakaali-perunapyreen ja haudutusliemen kanssa. Loistavaa apetta!
VastaaPoistaVälispiikki: helppo uskoa!
VastaaPoistaTuosta on mukava tehdä pitkän aikaa jos jonkinlaista ruokaa. Meillä myös on aina pakastimessa possua samalla lailla. Miehellä on töiden puolesta noita possunkasvattajatuttuja ja sitä kautta saa aina possun "lahjuksina".;)
VastaaPoistaKmsu: ei mikään pöllömpi "lahjus" ;). mitä te teette sorkista?
VastaaPoistaEi tosiaankaan pöllömpi.:) Ja kun siihen päälle sitten usein vielä saadaan myös kanaa ja kalkkunaa muodossa jos toisessa, niin ei kovin usein tarvitse kaupan lihatiskillä itse vierailla. Nuo possun- ja kanankasvattajat osoittavat kyllä hienosti tyytyväisyytensä sähköasentajaan, joka viitsii lähteä vaikka keskellä yötä töihin, jos vain tarve vaatii.;) Onneksi sorkkia on tullut harvemmin possun mukana. Jokunen aina silloin tällöin on mukaan eksynyt, mutta ollaan lahjoitettu ne aina edelleen vanhemmilleni. Jotenkin ne jätöksissä kulkeneet sorkat eivät ole innostaneet niin ruuanlaittajaa kuin lihansyöjääkään.;)
VastaaPoistaKmsu: meitä taas valistettiin että jotkut nauttivat sorkkia hiukan rapujen tapaan oikein nautiskelemalle, chilikastikkeen kera. koko possuhan se siellä ravassa kierii, joten ei ne sorkat ole sen kummempia. mielikuva ehkä on :).
VastaaPoista(anteeksi myöhäinen kommentointi. en tajua miksen ole laittanut vastakommenttia aiemmin)