Sivut

lauantai 3. lokakuuta 2020

Sienireseptejä ja sieniruokaoivalluksia tältä syksyltä

Meitä pitempään seuranneet - tai instaamme kurkkineet - tietävät intohimomme sieniin ja sienestykseen. Olemme saapastelleet useampanakin iltana töiden jälkeen tai viikonloppuisin päivällä metsään sienten toivossa. Aina on jotain löytynyt, välillä niinkin paljon että korin täyttymisen vuoksi on tarvinnut lähteä kotiin. Niin kutsuttu positiivinen ongelma. 

Tuttujen sienireseptien lisäksi haemme aina jotain uutta, sillä emme jaksa tehdä ja syödä aina niitä samoja. Nyt kirjastolainassa on esimerkiksi kovasti oivan tuntuinen "Syötävän hyvä sienikirja", josta en tosin vielä ole ehtinyt mitään kokata. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että sieltä löytyy ainakin meille vieraampiakin sieniä ja joka reseptin kohdalla vaihtoehtosieniä jos sitä parasta ei itse löydä tai tunnista. 

Vinkiksi muuten että kaikki meidän sienijuttumme, joita näyttää kertyneen jo tätä ennen 123 kappaletta, löytyvät blogimme vasemmasta sivubannerista *sienet - tunnisteella
Ilahduttavan yksinkertainen, mutta hurjan maukas makulöytö tälle syksylle on ollut sienien, varsinkin suppilovahveron liitto metwurstin ja salamien kanssa. Tätä yhdistelmää on maisteltu niin munakkaassa kuin leivän päälläkin. 
Tässä kuvassa leivän päällä herkkuna on kanamaista suomumustesientä lehtipersiljan kera. Vaikka samettikukan mausta pidänkin, tässä kokonaisuudessa se oli turhan vahva maku. 
Kantarellitahna, joka löytyy Perinneruokaa Prkl-blogista, ihastutti taannoin neljän perheen brunssilla. Tämä on loistoresepti myös siihen tilanteeseen kun kantarelleja on tullut kannettua metsästä yli oman tarpeen. 

Säilönnässä olemme luottaneet Hannelen Kokit ja Potit-blogin ohjeisiin umpioimisesta. Se on loistovaihtoehto suolaamiselle. Haapa- ja karvarouskut ovat näin heti käytettävissä eikä ylimääräisiä liotuksia tarvita. Samalla säästyy myös rutkasti suolaa, kun sitä ei tarvitse ensin tunkea sienien väliin ja sitten liottaa pois. 
Yhtenä viikonloppuna teimme kolmen ruokalajin illallisen kotona. Alkuun teimme jo luettuna kin makuhermoja kutkuttaneen mukulaselleri-sienikeiton. Siitä tuli aivan loistava, joten pitää kirjata se tähän ylös. Ohje on Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran kirjasta "Säilö ja kokkaa". Sellerin karamellisointiin menee aikaa, mutta luottakaa kun sanon että maistaessa ymmärtää miksi. Herkullisuudesta viisastuneena teen seuraavaksi tuplasatsin ja pakastan jotain toista alkupalakertaa varten. 

Kirja ehdottaa keiton kumppaniksi puolukkanäkkäriä ja sienilevitettä, me paistoimme pinnalle rapeaksi suutuntumaksi suppilovahveroita ja känsätuhkeloita. Ohje on tehty kuivatuille sienille, mutta laitoin reseptiin miten me lisäsimme siihen tuoreita sieniä jotka meillä meinasivat suppilovahveroita. 

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO 

200 g juuri- eli mukulaselleriä kuorittuna ja kuutioituna
100 g voita
1 sipuli hienonnettuna
80 g kuivia sieniä, esimerkiksi tatteja, koivunkantosieniä tai suppilovahveroja 
    TAI 800 g tuoreita 
2 dl vettä liotukseen jos käytät kuivia sieniä
2 dl täysmaitoa
2 dl kermaa
suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan veteen tai paista tuoreista sienistä nesteet pois. Jätä odottamaan. Tuoreiden sienien lisäksi kattilaan voi oman maun mukaan lisätä myös vettä. 

Kuumenna kattila miedolle lämmölle. Laita kuutioitu mukulaselleri sekä voi kattilaan ja peitä kannella. Selleri sisältää niin paljon vettä, että sitä ei tarvitse erikseen lisätä. Karamellisointi kestää noin 2 tuntia, joten lämmön tulee olla alhainen ja kannen tiivis, jotta neste ei pääse haihtumaan pois. Kannattaa välillä varmistaa, että kattilassa kuitenkin on tarpeeksi lämpöä jotta sellerit pehmenevät. Sekoita sellereitänoin viidentoista minuutin välein pohjaa myöten jotta sellerit eivät pala pohjaan. 

Kun selleri kahden tunnin päästä on aivan pehmeää ja ruskistunutta, lisää hienonnettu sipuli. Jatka kypsentämistä kunnes myös sipuli on aivan pehmeää. Lisää kattilaan sienet (kuivatut liemineen) sekä maito ja kerma. Jos käytit paistettuja sieniä, kannattaa lisätä 1-2 desiä vettä. Kiehauta. Soseuta keitto samettisen sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos vielä haluat ohentaa rakennetta, lisää maitoa. Viimeistele keitto lisäämällä vähän kerrallaan suolaa ja maistelemalla maut kohdilleen. 


maanantai 21. syyskuuta 2020

Helppo arkiruoka: Currywurst

Currywurst on herkku, jota on pakko saada jokaisella Saksan reissulla. Maku on yksinkertainen ja koukuttava. Makkaran -usein valmiiksi pätkityn- päälle kauhaistaan reilusti tomaattista currykastiketta ja tumpsautellaan tähän ylle vielä runsaasti curryjauhetta. Makkara tarjotaan joko itsekseen, leivän kanssa tai ranskalaisten vierellä. 
Tämä currywurst-annos syötiin vuosi sitten Tegelin EsS-Bahn vaunussa
Helppoja arkiruokia tuumaillessa currywurst pompsahti mieleemme. Koko setti onnistui koostaa ranskisten uunissaoloaikana, joten helposta ja nopeasta herkusta on kyse. Kastikkeen maku oli oikein hyvä. Siinä oli sopivasti makua ja pehmeyttä niin että se kelpasi toiselle lapsistakin. (Toinen mutisi jotain suutuntumasta ja vivahteesta joku ei osunut omaan makuhermoon - phuuh.) 

Tätä tehdään ehdottomasti toistekin! Kastikkeen ohje on Mikko Takalan ja Sami Rekolan kirjasta "Street food", jonka ohjeella on ennenkin onnistuttu aamiaistacojen muodossa. 

CURRYWURST

makkaroita
halutessasi leipää tai ranskalaisia perunoita
currywurst-kastiketta (ohje alla)
curryjauhetta

Grillaa tai paista makkarat. Viipaloi halutessasi.
Tarjoa leivän tai uunissa kypsennettyjen ranskanperunoiden kanssa.
Kauhaise päälle kastiketta ja tumpsuta vielä päälle curry-jauhetta.

CURRYWURST-KASTIKE
neljälle

2 rkl öljyä
1 iso sipuli
2 tl (savu)paprikajauhetta
1 rkl curryjauhetta
½-1 tl chilijauhetta
1 tölkki tomaattimurskaa
1 dl ketsuppia
2 tl Dijon-sinappia
1 Rkl sokeria
3 rkl worcestershire-kastiketta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja pilko sipuli. Paista keskilämmölllä pehmeäksi, noin 10 minuuttia.
Lisää paprikajauhe, curry ja chilijauhe. Paista pari minuuttia jatkuvasti sekoittaen.
Kaada mukaan tomaattimurska, ketsuppi, sinappi, sokeri ja worcestershire-kastike. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehahtaa ja lske lämpöä. Hauduttele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin puoli tuntia.
Surauta kastike sauvasekoittimella tasaisemmaksi.

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Tallinna - aina uutta kivaa

Viro on meidän perheelle aina kiva matkakohde. Se on Nummelasta käsin mukavan helposti saavutettavissa, lyhyen laivamatkan päässä. Löydämme aina uusia kivoja kohteita ihan Tallinnasta tai muualtakin Virosta. Tässä muutamia vinkkejä viime reissulta kesäkuulta. 

Ensinnäkin pitää vinkata, että kesäkuussa matkaillessa kannattaa huomioida Viron juhannuksen sijoittuminen kalenteriin. Me osutimme tästä tietämättöminä osan reissustamme juuri siihen ajankohtaan, mikä tarkoitti että valtaosa ravintoloista ja museoista oli kiinni. 

40 minuutin ajomatkan päässä Tallinnasta sijaitsee Neuvostoaikainen Rummun kaivos, jossa työtä tekivät aikanaan pääosin vangit.  Kaivostoiminnan loputtua loppui myös pohjaveden pumppaaminen ja näin alueelle muodostui tekojärvi. Veden pinnan alle kätkeytyy osia vanhasta kaivoksesta ja sen työkaluista muodostaen ikäänkuin vedenalaisen museon. Rustiikkinen ympäristö luo upean erilaiset puitteet rantareissulle ja voin vain kuvitella miten mielenkiintoinen paikka on sukeltajille. 

Rummuun on muutaman euron pääsymaksu, neljän hengen perheeltämme se maksoi 12 euroa. Lähelle rantaa pääsee parkkeeraamaan auton ja rannan vieressä on kioski josta voi ostaa pientä syötävää ja juomia. Paikanpäältä voi myös vuokrata esimerkiksi suppilautoja

 ***


PATAREIN VANKILA

Alunperin linnoitukseksi rakennettu Patarein vankila oli todella mielenkiintoinen kohde! Tallinnassa lähellä merimuseota sijaitseva vankila kätkee sisäänsä karuja tarinoita, joista opas kertoi meille suomeksi noin tunnin kestävällä kiertokävelyllä. Opastus keskittyi nyt pääosin kommunismin aikaisiin tapahtumiin. 
Opastus pitää varata 3 arkipäivää ennen tarvetta sähköpostilla ja se on tosiaan mahdollista saada myös suomeksi. Meidän käyntimme vankilassa maksoi 35 euroa opastuksesta + 15 euroa pääsymaksuna perhelipusta. 



 ***



PAKOHUONEET

Olemme käyneet nyt pakenemassa kahdessa eri pakohuoneessa Tallinnassa ja aiomme jatkaa perinnettä tulevillakin reissuilla. Meillä on kokemusta toistaiseksi vain Claustrophobian huoneista Stormy Ocean ja Baker Street. Ensimmäisessä lojui kuvan mukainen kapteenin ruumis, mutta jos se ei haittaa, huone sopii 13-vuotiaillekin. Baker Street on siitä helppo lasten kanssa että siinä ei ole mitään pelottavaa ja vihjeetkin saa siihen tarvittaessa suomeksi. 
Paikka on kävelymatkan päässä Vanhan Kaupungin portilta ja maksaa alkaen 55 euroa per porukka riippuen peliajasta. 

***


RAVINTOLA TAI BOH

Aasialaista fuusioruokaa mielettömän hauskan sisustuksen keskellä tarjoava Tai Boh sijaitsee aivan Vanhan kaupungin laidalla, siinä ison liikenneympyrän varrella. Ravintola oli meille todella positiivinen yllätys. Pidimme koko perhe ravintolan mauista. Lapset ottivat muutaman annoksen ala carte-listalta ja me vanhemmat maistelumenun. Erikoista menussa oli se, että annoskoot olivat niin suuria ettemme millään saaneet syötyä kaikkea. Myös cocktailit ja mocktailit olivat täällä kehuttavia. 



 ***

NOA KEITTIÖMESTARIN SALI 

Pitkään odotettu vierailu monesti Viron parhaimmaksi valittuun fine dining ravintola Noaan oli pettymys. Maut olivat kyllä hyviä ja erinomaisiakin, tarjoilijamme ystävällinen ja sommelier oikein asiansa osaava. Tunnelma jäi kuitenkin ikävän jäykäksi ja aterioiden sekä juomien rytmitykset ontuivat. Emme ole käyneet yhdessäkään vastaavan tasoisessa paikassa, jossa leivät levitteineen olisi laskettu varsinaiseksi ruokalajiksi kuten täällä. Mitään keittiöntervehdyksiä tai pre-jälkiruokiakaan ei tullut. Hinta ja laatu ei siis mielestämme täällä kohdanneet, valitettavasti.

***
WHISPER SISTER 

Salakapakka Whisper Sister oli valloittavan ihana kokonaisuus Tallinnan vanhan kaupungin laidalla, Pärnu Maantien varressa. Sisään pääset vain ovelta soittamalla. Kellarikerroksesta löytyy kolme ihan eritunnelmaista huonetta, joihin palaamme varmasti uudestaankin. Juomat täällä olivat erinomaisen hyviä ja palvelu huomioivan lämmintä.

***

Lisää Tallinnan vinkkejä löydät blogimme aiemmista teksteistä:
Lasten kanssa Tallinnassa, 10 + monipuolista vinkkiä
Tallinna mummun kanssa - Nommen tori, Kadriorg..
Ravintola Paju Villa, Nõmme, Tallinna
Art Priori ravintola, Tallinna
La Tabla ravintola, Tallinna
Halpa ja hyvä Kompressor lettuineen, Tallinna

NOP- ihana aamupala Tallinnassa 
Ravintola Tuljak ja cocktailpaikkoja, Tallinna

Nõmmen seikkailupuisto, Tallinna 
Telliskiven ravintoloita, Tallinna
Kolm Sibulat ravintola, Tallinna
Viron miniloma, myös Tallinnassa

Leib resto ja aed ravintola, Tallinna
Kohvik Moon ravintola, Tallinna
Tallinnan herkkuja Ridgellä
Tallinnassa lasten kanssa


Vinkkejä muualle Viroon löytyy täältä:
Tartto lasten kanssa
Ravintola Rannahotel, Pärnu
Ravintola NOOT, Pärnu
Mainio kylpylähotelli Pärnuun, ESTONIA Resort & Spa
Pärnu syksyllä
Pärnu - ihastuttava monella tapaa
Matkalla Pärnuun: ihana ravintola Pohjaka
Eiveren kartano, lähellä Paidea

Radio Rock-risteily
Põhjaka, ihana ravintola Paidessa


Ja lisää matkavinkkejä maittain jaoteltuna blogimme MATKAT-välilehdeltä


sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Loistava alkupala tai suupala: kuorrutetut paistetut sinisimpukat

Kun minulla ei ole ajatustakaan mitä kokkailisin, selaan keittokirjoja. Joihinkin olen jo valmiiksi merkinnyt kiinnostavia juttuja, mutta ne tuntuvat muuttuvan  vuosien myötä välillä erilaisiksi. Lomaviikon lopuksi istahdin nojatuoliin ja nostin viereen kasan italialaiseen ruokaan liittyviä keittokirjoja. Hetken niitä selailtuani huomioni kiinnittyi "Makuja Toscanasta"-keittokirjassa ilta-auringon täplittämään kuvaan, jossa valkoviinin ja rapeakuorisen leivän eteen terassipöydälle oli nostettu lautasellinen kuorrutettuja sinisimpukoita. Tunnelma kuvassa vei heti ajatukset ystävien täyttämään illallispöytään, jossa istutaan pitkään ja napostellaan keskustelun lomassa sitä sun tätä. Tuli kova halu kokata näitä simpukoita. 

Kuorrutetut sinisimpukat oli helppo tehdä, mutta ne vaativat hiukan askartelua. Maku kyllä palkitsi! Ihastuimme ihan hurjasti rapsakkapintaisen kuorrutteen ja pehmeän simpukan yhdistelmään, jota salami mukavasti suolaisti ja sitruunaöljy terävöitti.  

Simpukat höyrytettiin kypsäksi, ladottiin puolikkaina pellille ja päälle ripsittiin paistettu leivänmuru-salamikuorrute ennen uunissa kypsennystä. Hommaa voi kevittää hyvin pesemällä simpukat etukäteen ja tekemällä leivänmurukuorrutteen valmiiksi. Me käytimme viimeistelyyn sitruunaöljyä, mutta aivan hyvin loppusilaukseksi käy myös sitruunamehu ja öljy erikseen valutettuna. Resepti alla on melkein sama kuin kirjassa. 

Vielä knoppitieto joka tuli meille uutena: oranssit simpukat ovat naaraita, vaalean hailakat uroksia. Molemmat toki hyviä syötäviä!
Me olemme tarjonneet näitä simpukoita nyt suupaloina drinkkien kanssa ja osana alkupalaa italialaisella illallisella. Tulevaisuudessa nämä löytynevät myös tapaskattauksista ehkäpä espanjalaisella salamilla ja brunssipöydistä.

KUORRUTETUT PAISTETUT SINISIMPUKAT
muscoli ripienti
neljälle alkupalaksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita
1 dl valkoviiniä
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
hyppysellinen kuivattua chiliä

sitruunaista oliiviöljyä simpukoiden päälle

leipäkuorrute:
1 sipuli hyvin hienoksi silputtuna
3 rkl oliiviöljyä
150 g kuivahtanutta leipää murennettuna / korppujauhoa
4 rkl tuoretta lehtipersiljaa
85 g mausteista salamia pieninä kuutioina
merisuolaa
mustapippuria

Harjaa simpukat puhtaiksi ja poista mahdollinen parta vetämällä haivenia simpukan sarapuolta vasten poikki. Kopauta simpukoita työtasoa vasten. Poista simpukat jotka eivät sulkeudu sillä ne ovat kuolleet. Poista myös simpukat joiden kuori on vaurioitunut. Pane simpukat kulhoon jossa on kylmää vettä. Anna niiden olla siinä kypsennykseen asti. 

Tee leipäkuorrute valmiiksi. Paista sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää leipämurut ja persilja. Sekoita hyvin. Anna paistua viitisen minuuttia kunnes leipämurut alkavat ruskistua. Sekoita joukkoon salamipalat. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Pane isoon kattilaan viini, valkosipulit ja chili. Peitä kannella ja kuumenna. Lisää simpukat. Peitä jälleen kannella ja anna kiehua kovalla lämmöllä muutama minuutti kunnes simpukat ovat auenneet. Älä keitä liian kauaa, sillä silloin simpukan liha sitkistyy. Heitä pois simpukat jotka eivät avaudu. Siivilöi simpukat. 

Asettele simpukankuoren puolikkaat uunipellin päälle. Irrota simpukat jo valmiiksi kuoristaan niin ne on helpompi syödä ja palauta takaisin kuoren päälle. Valuta simpukan päälle hiukan sitruunaista oliiviöljyä. Lusikoi päälle leipäkuorrute. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

torstai 23. huhtikuuta 2020

Villikasvit puskevat kohti lautasia

Villiyrtit ovat puskeneet jo läpi keväisen maan. Ainakin vuohenputkia, nokkosia sekä isomaksaruohoa on havaittu metsäretkillämme. Vielä en ole toimeentunut niiden kokkailuun, mutta näin käy varmasti viimeistään viikonloppuna. 

Koostin tähän juttuun blogista jo löytyviä villiyrttijuttuja kevään ensimmäisistä kasvilöydöistä. Loput jutut löytyvät villikasvit tunnisteen alta. Sieltä löytyvät myös ne myöhemmin kesällä hyödynnettävät kasvit, joskin kurtturuusureseptit on laitettu erilleen. 

Haluaisin lisävinkkejä villiyrttikokkailuihini. Haastankin mukaan Hannan Sopan Hannan ja Appelsiineja ja Hunajaa Jaelin jakamaan villiyrttiarkistojaan. 











sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Firenze - Taidetta ja katuruokaa

Kesäkuussa 2019 kävin muutaman päivän matkan Firenzeen. Kuten Italiassa aina, ajan saa kulumaan hienosti nähtävyyksiä ja ennen kaikkea hyvää ruokaa nauttien. Aloituskuva on otettu kaupunkia halkovan Arno joen eteläpuolelta Piazzale Michelangelolta, josta avautuu ehkä kaupungin hienoimman yleisnäkymät. 

Kesällä Firenze on varsin vilkas kaupunki ja turisteja on yleensä katujen täydeltä.

Keskusta-alueen tunnetuin aukio on Piazza della Signoria, jonka laitamilla on lukuisia patsaita, kahviloita terasseineen ja Neptunuksen suihkulähde Fontana del Nettuno.

Piazza della Signorian tunnetuin patsas on Michelangelon David patsaan kopio. Kopiokin on varsin näyttävä yli viiden metrin korkeudellaan. Alkuperäinen David-patsas on nähtävillä myös Firenzessä, Galleria dell'Accademiassa. Museoon oli aina niin pitkät jonot, että minulla ei ollut mahdollisuutta vierailla siellä.

Aivan David patsaan välittömässä läheisyydessä on avoin kaariholvihalli Loggia dei Lanzi, josta löytyy muutamia hienoja patsaita: Benvenuto Cellinin teos "Perseus Medusan pään kanssa" (Perseo con la testa di Medusa) ja oikealla Jean de Boulognen patsas "Sabinen kidnappaus".

Ponte Veccio on Firenzen pakollinen nähtävyys, jonka ympäristöstä löytyy monenölaisia myymälöitä, ja esimerkiksi kultasepänliikkeet ovat sijoittuneet näille kulmille jo 1600-luvulla. 

Firenzen kaduilla on paljon patsastaidetta, mutta malaustaiteen pariin on parempi suunnata Uffizin taidegalleriaan. Uffiziin oli myös aika pitkät jonot, sisäänpääsyä voi joutua jonottamaan jopa tunnin tai kaksikin. Minulla kävi tuuri kun kohdalleni osui lippukauppias, joka tarjosi jäljelle jäänyttä paikkaa opastetulle kierrokselle. Näin pääsin suoraan jonon ohi ja kierrokselle. Suosittelen ehdottomasti opastettua kierrosta, sillä sen turvin saa paljon nopeammin käytyä pääteokset läpi ja vielä mielenkiintoisten tarinoiden siivittämänä.

Artemisia Gentileschin "Judith surmaa Holoferneen" oli minulle yksi museon kohokohdista. Olen aiemmin nähnyt samasta aiheesta Gentileschin toisenkin version Napolin Museo di Capodimontessa.

 Caravaccion teos "Baccus" sisältää monia viittauksia uskomuksiin tai uskontoon.

 Gerard van Honthorstin teos "Lapsen syntymä" (Adorazione del Bambino).

Kaiken taiteen rinnalle on saatava ruokakulttuuria. Firenzen tunnetuin leipäkauppias on All'antico Vinaio, josta saa viidellä eurolla erittain maistuvia täytettyjä leipiä. Samalla kujalla on kaksi heidän myyntipistettään ja kumpaankin on pahimmillaan noin kolmen vartin jono.

 Leivät tuodaan isoissa pinoissa, niistä leikataan sopiva pala per asiakas.
 Täytevaihtoehtoja on paljon, mutta valintaa helpottaa suosituimpien leipien listaukset.

Minulla maistui! Iltapäivällä ei ollut kuin alle kymmenen minuutin jonotus ja odotus palkittiin. 

Italiassa kun ollaan niin pizzerioita on moneen lähtöön. Kun en heti päässyt leipää ostamaan niin poikkesin Pizza Napoliin. 
 Kyllä tämä suoritus toi mieleen taannoisen Napolin matkan.

Italiasta pitää aina tuoda tuliaisina matkalaukullinen parmesaania. Löysin Mercato Centralesta eli kauppahallista myymälän, jolla oli tarjolla monen ikäisiä parmesaaneja myös luomuna. Kannattaa varmistaa kauppahallin aukioloajat, sillä liikkeet ei ole kovin myöhään auki ja osa liikkeistä oli päivälläkin jonkun tunnin suljettuna. En oikein saanut selvää paikan toiminta-ajoista, kun googlen mukaan kauppahallin piti olla auki klo 8-24. 

Matkustin Firenzeen lentämällä Helsingistä Roomaan ja sieltä junalla Firenzeen. Rooman Fiumicinon lentoasemalta on hyvät junayhteydet ennen kaikkea Roomaan, mutta Roomassa vaihtamalla pääsee parin tunnin kokonaismatka-ajassa Firenzeen. Junalipun voi ostaa etukäteen tai vasta asemalta.

Firenze on ehdottoman suositeltava kohde, mikäli Rooman olet jo valloittanut.

***
Blogimme muut matka-jutut löytyvät linkkeinä MATKAT-välilehdeltä klikkauksen takaa.