Maitohorsma ja korvasienikastike

Kävimme eilen sienimetsällä tiirailemassa korvasieniä. Saalis oli pienen pieni, joskin juuri sopiva alkupaloille. Jukka ehdotti niistä tehtävän kastiketta parsoille, mutta minä tuumasin että polun vieressä kasvava maitohorsma, rentun ruusu, passaisi ajatuksena kivasti metsäsienen kanssa.

Poimimme nuoria, noin viisitoistasenttisiä maitohorsmia, joiden varsi on vielä maukas eikä puumainen ja lehdet koristavat latvaa tupsuina. Täällä eteläsuomessa horsmien aika on NYT, varjoisilla paikoilla ehkä hiukan myöhemminkin. Ne ovat parsan veroinen herkku, joskin hinta-laatusuhde ainakin kaupan parsaan on ilmaisuudessaan parempi. 

Tähän ruokaan ei ole tarkkaa ohjetta, mutta seuraavassa suuntaviivoja:

Korvasienet keitin kaksi kertaa kiehuvassa vedessä, kerrallaan viisi minuuttia. Tarkempaa ohjeistusta löytyy Ruokavirastolta. Kuullotin kaksi salottisipulia pannulla öljyssä ja lisäsin pehmenneiden sipulipalojen joukkoon kourallisen esikäsiteltyjä korvasieniä. Sitten laitoin perään 1 ½ desilitraa kermaa ja jätin muhiintumaan. Lopulta kerma keittyi kokoon niin että se muutti väriään tummemman ruskeaksi ja hiukan kinuskimaiseksi olematta liian makea. Maustoin muhennoksen suolalla ja mustapippurilla. 

Maitohorsmia paistoin pannulla öljyssä muutaman minuutin käännellen, lopulta suolalla maustaen. 

Sitten vain nostin kaiken lautaselle ja kävimme nauttimaan!

Maitohorsmaa on kokattu meillä ennenkin ja yhdistetty ilmakuivatun kinkun kanssa sekä munakoison ja vetan kanssa. Myöhemmin kesällä maitohorsman kukkia voi käyttää vaikkapa kakun koristeluun. 

Muita villikasvijuttuja löytyy blogin tunnisteen *villikasvit ja *luonnon aarteista takaa ja sienijuttuja -yllätys!- tunnisteesta *sienet. 

Villikasvit puskevat kohti lautasia

Villiyrtit ovat puskeneet jo läpi keväisen maan. Ainakin vuohenputkia, nokkosia sekä isomaksaruohoa on havaittu metsäretkillämme. Vielä en ole toimeentunut niiden kokkailuun, mutta näin käy varmasti viimeistään viikonloppuna. 

Koostin tähän juttuun blogista jo löytyviä villiyrttijuttuja kevään ensimmäisistä kasvilöydöistä. Loput jutut löytyvät villikasvit tunnisteen alta. Sieltä löytyvät myös ne myöhemmin kesällä hyödynnettävät kasvit, joskin kurtturuusureseptit on laitettu erilleen. 

Haluaisin lisävinkkejä villiyrttikokkailuihini. Haastankin mukaan Hannan Sopan Hannan ja Appelsiineja ja Hunajaa Jaelin jakamaan villiyrttiarkistojaan. 

nokkoslihapiirakka 

nokkosrisotto

punajuuri-vuohenjuustoterriinit vuohenputkella

vuohenjuustoa vuohenputkella

pizza ketunleivillä 

linssit maksaruoholla ja kuusenkerkillä 

hiirenkorvilla koivugraavattu lohi 

viherpipertäjän perunalastut

uudet perunat ja friteeratut nokkoset

maitohorska, munakoiso ja veta 

Ja täältä siis lisää!

Loistava yhdistelmä suppilovahveroa, juuriselleriä ja perunarieskaa

kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Perunarieska suppilovahveroilla ja kallioimarteella kiinnitti huomioni heti, kun selailin arvostelukappaleena tullutta Sami Tallbergin Villisienikeittokirjaa. Rakastan kallioimarteen lakritsaista makua ja olenkin kerännyt sitä kuivattuna talteen. Tässä ohjeessa juuri ei kuitenkaan maistunut, ainakaan niin selkeästi että olisin sen itsenään erottanut. Kokonaismaku silti palkitsi monivaiheisen ja paljon tiskiä synnyttäneen tekemisen. Maut olivat juurevuudessaan hienosti yhteensointuvia, kuitenkin toisistaan erottuvia. Eri tekstuurit - pehmeä sose, rouskuvat pähkinät ja tiivis rieska- toivat mielenkiintoa annokseen.

Rieska päällisineen sopisi pieneksi mitoitettuna hyvin alkupalaksi ja vaikkapa pannusta suoraan tarjoiltuna brunssille. Nyt söimme puolikkaasta taikinasta tehdyn paksun rieskan lounaaksi kahteen nenään. Tätä tarjoaisin suurella ylpeydellä vaikkapa ulkomaisille vieraille esimerkkinä hienoista suomalaisista mauista.

Ohje on siis Tallbergin kirjasta, mutta joitain mittasuhteita ja ohjeistusta olen muuttanut meidänmoiseksi. Sellerisose on esimerkiksi vähänesteisempää. Taikina kehotetaan ohjeessa painelemaan valurautapannuun kokonaan, mutta kirjan kuvan perusteella luulisin näin jälkikäteen että taikina tulisi jakaa vähintään neljään osaan ja paistaa joka pallura omanaan. Vastaavasti voisi lämmittää vaikka uunipellin etukäteen ja painella taikinan kokonaan siihen. Minä laitoin taikinan kiireen vuoksi nyt puoliksi. Rieskasta tuli paksu, muttei sekään huono ollut. Jukka teki selleripyreen jo edellisenä päivänä ja otti siitä tuolloin pikku nökäreet tarjottavaksi alkupalana kampasimpukoiden ja tomaatticoncassen kanssa. Tämä etukäteisvalmistelu helpotti minun työtäni mukavasti, kun loppupyre piti vain lämmittää ennen tarjoilua. Sienten määrää lisäsin myös reilusti omaan kokonaisuuteemme.

Tallbergin Villisienikeittokirja sisältää 72 eri sientä ja niille tehtyjä ohjeita. Uskon että kirjan suurin anti minulle tulee olemaan uusien sienien opetteleminen. Suomuorakasta tuli maistettua jo tänä syksynä kirjan houkuteltua siihen. Kirja ansioituu taattuun Tallbergilaiseen tapaan villiyrttien käyttämisessä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Jokaisesta sienestä on havainnollinen kuva ja maininnat mausta sekä tekstuurista. Kirjassa ohjeistetaan myös miten erilaisilla öljyillä, ruskistetulla voilla ja vinegretillä saadaan entisestään nostettua sienten makua. Hyvistä makupareista esitellään esimerkiksi yrttejä, pähkinöitä, papuja, liemiä ja juustoja. 

Jukka teki Villisineikeittokirjasta aiemmin syksyllä annoksen "Oodi mustavakkaalle", joka oli sekin todella onnistunut makujensa puolesta. Artisokkakreemiin ja paahdettuihin maa-artisokkiin yhdistettiin mustavahakkaita, pinaattia ja yrttejä varsin maukkaasti. Tässäkin ohjeessa passailimme kreemin nestemäärää paljon niukemmaksi. 

PERUNARIESKAA, SUPPILOVAHVEROITA JA KALLIOIMARRETTA

neljälle

SELLERIKREEMI

600 g juuriselleriä

2,5 dl kookoskermaa

muutama oksa timjamia

1 valkosipulinkynsi

pieni laakerinlehti

ripaus vaniljaa

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori juuriselleri. Pilko pieniksi paloiksi. Laita kattilaan kookoskerman ja mausteiden kanssa. Hauduta pehmeäksi. Ota neste pois kattilassa, soseuta selleri ja lisää nestettä takaisin siinä määrin että saat toivomasi rakenteen soseeseen. 

MANTELIT

1 dl kokonaisia manteleita

Pilko mantelit karkeasti veitsellä. Paahda 180 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

PERUNARIESKA

500 g jauhoisia perunoita

2 dl maitoa

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl hienoa merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

6 rkl voisulaa voiteluun

n. 1 dl extrajauhoja pannulle ja rieskan päälle

Keitä perunat kuorineen. 

Laita valurautapannu tai uunipelti kuumenemaan uuniin. Lämmitä uuni 250 asteiseksi. 

Kuori ja muussaa kypsät perunat. Sekoita muussi muiden taikinan aineiden kanssa. Jaa taikina neljään osaan. Painele joka taikina uunissa kuumennettuun, sen jälkeen jauhotettuun valurautapannuun tai peltiin. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Penslaa voisulalla ja ripottele vielä jauhoja päälle. Kypsennä uunissa rieskan paksuudesta riippuen 5-15 minuuttia. 

SIENET

1 l suppilovahveroita

6 rkl (ruskistettua) voita

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

10 cm pätkä kallioimarretta

Pese kallioimarteen juuri hyvin. Pilko ihan pieneksi silpuksi. Kypsennä sienet ja kallioimarre ruskistetun voin kanssa paistinpannulla.

RAKUUNA

½ ruukkua tuoretta (meillä noin ½ dl kuivattua, vedessä pehmitettyä)

KOKOA ANNOS:

Laita rieskan päälle sellerikreemiä, tähän päälle sienet. Lisää vielä rakuunat ja mantelit. 

Valloittava pop up ravintola HVNNINEN

illan tarjosi pop up Hvnninen

Saadessani kutsun pop up ravintola Hvnniseen Helsingissä ilahduin valtavasti! Grönistä, Olosta ja Aan Tafel with Maannoksen pop upista kokemusta kerännyt Dani Hänninen kutsui kotiinsa nauttimaan illallista yhteiseen pöytään ehkä tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Pidän kovasti jaetun pöydän filosofiasta (kuten meitä ennen lukeneet tietävätkin) ja yhdessä syömisestä nyt yleensäkin, kuten myös siitä että kokki kokoaa annokset ihan kysymysliki. Tämä ilo yhdistettynä rohkeuteen kokeilla jotain uutta kutsumalla kotiinsa syömään muodosti vastustamattoman paketin. Viimetipan peruutusten vuoksi sain nauttia illasta kaksin ystäväni Minnan kanssa, mutta hauskaa oli sekin. Jutustelua ja naurua riitti kyllä!

Apukäsiksi Dani Hänninen oli saanut työkaverinakin tutuksi tulleen Janne Keskevaarin. Yhdessä nuoret miehet koostivat meille vaivattoman näköisesti, keskittyneesti yhdeksän ruokalajin illallisen. Kaikki oli otettu huomioon pieniä yksityiskohtia myöden. Lautaset, osin jopa itsetehdyt sellaiset, lämmitettiin uunissa ja keittiökaapeista nostettiin esiin ruokia loppuviimeistelyä varten. Minua nauratti miltä kokin muu asunto mahtaakaan näyttää kun kaapit on pitänyt tyhjentää ravintolameininkiä varten. 

Menu oli tehty scandinaavisella otteella, kevään makuja kekseliäästi hyödyntäen. Menun rajaus oli Danin mukaan melko yksinkertainen tehdä, kun nuori mies halusi kokeilla pitkään mietityttäneitä kokonaisuuksia villiyrttejä hyödyntäen. Koin uusia makuelämyksiä mm. pronssifenkolin, ja pihlajannuppu-valkosuklaa yhdistelmän muodossa. Juuri tällaiset uudet makukokemukset ja yllättävät yhdistelmät ovat niitä asioita joita ravintolaillalta toivon. Yhtäkään notkahdusta koko illan aikana ei tullut ja tunnelma pysyi koko ajan rennon iloisena. Omat alkoholipitoiset juomat pitää viedä mukanaan, mutta niihinkin Dani antaa etukäteen suuntaviivoja sommelier-ystäviensä vinkkien mukaan. 

Jos haluat tavallani yllättyä ja miettiä itseksesi mitä odottaa, älä lue pidemmälle ja varaa pöytä. Muutamia paikkoja lie ehkä jäljellä. Koin tässä(kin) konseptissa yllätyksellisyyden yhdeksi kutkuttavista elementeistä. Olen suht ulospäin suuntautunut ja ilolla uuteen hyppäävä, kokeileva ihminen. Silti minua jännitti ihan oikeasti odottaa kerrostalon pihalla että ravintoloitsija tulee päästämään meidät alaovista rappukäytävään ja edelleen kotiinsa. 

Mutta sitten jo itse nautiskeluun. Ruokailu alkoi kauniisti esillepannulla munavoilla, jota sopi sipellä ruisnäkkärin pinnalle. Keralle oli friteerattu myös jäkälää. Pehmoinen munavoi ei ollut ihan perussettiä, vaan sisälsi mm. itsekeiteltyä etikkaa, graavattua keltuaista raasteena, purjotuhkaa ja hunajakukkaa. 

Seuraavaksi eteemme nostettiin Gobbas Gårdin perunaa silkoisena muussina. Päälle lusikoitiin mateen ja kirjolohen mätiä, sekä aseteltiin samettikukkaa ja hienosti rakennetta tuonutta isomaksaruohoa. Arvatkaapa vaan oliko myöhäinen kevät ja lumisateet saaneet Hännisen hiukan hikoilemaan villiyrttien suhteen. 

Tässä komeilee pitkään kypsytettyä ja paahdettua sipulia sipuliliemessä sekä ketunleipää. Pöydässä ylle raastettiin lardoa. Ihanan syvät maut ja hurjan kaunis, yksinkertainen esillepano. 

Jaettavaksi annokseksi tarkoitettu suolakuoressa kypsennetty selleri oli myös savustettu. Sellerin sisus oli koverrettu ja sekoitettu kauran ja ohran kanssa todella maistuvaksi. Annos tarjottiin näyttävästi suolakuorestaan. Tässä vaiheessa iltaa siunailin sitä, että olin pyytänyt mukaani hyvin pieniruokaisen ystävän, sillä taisin kauhaista hiukan lisää herkkua. 

Vaatimattoman näköinen annos Oulunjärven kuhaa sisälsi ihania makuja ja klassisia yhdistelmiä hieman modernisoidulla tavalla. Kuhanposki (oikealla) oli paistettu alapinnalta melkein mustaksi ja kypsennetty sitten vakuumissa tiivistekstuuriseksi. Kuhapalan päälle oli aseteltu pronssifenkolia, joka oli minulle aivan uusi juttu. Ylle lusikoitiin vielä munakastiketta, mikä meinasi valkuaisesta, pikkelöidyistä tillinvarsista ja tilliöljystä tehtyä maukasta, ilmavaa kokonaisuutta. Toffeenvärisessä ruotoliemessä oli hieman makeakin maku. Yhdistelmä oli ihana leikki makeaa ja suolaista yhdistettynä pronssifenkolin hyvin selkeään salmiakkisuuteen. 

Nauta hurmasi yksinkertaisuudellaan. Liha oli maustettu mänty-suolaliemessä, jonka jälkeen se oli hetken savustettu ja sitten kypsennetty sirkulaattorissa rullalla. Lopputulos lihaliemen ja krassin kanssa tarjoiltuna oli kertakaikkisen hieno. 

Keralla tarjotusta ruukusta löytyi naurista maitoon uutetun paahdetun kauran ja ohran kanssa. Voi miten ihanaa tämäkin ja hauskaa käsinsyötävää naatteineen. 

Suunraikastajana eteemme laskettiin mäntygranitea kossulla ja mäntyöljyllä. Raikasta kokonaisuutta tuhdotti minulle uusi yhdistelmä, ihanan karvasmanteliset pihlajansilmut ja valkosuklaa.

Varsinaisena jälkiruokana meille tarjottiin kurkkua ja piimää. Keväisen heleästä annoksesta löytyi ainakin kurkku-varsisellerimoussea, varsisellerigeeliä, marinoitua kurkkua, piimälunta, kurkkupiimää ja keksimuruiksi luulemaani paahdettua maitocrumblea. Annos oli sopivan raikas ja makea olematta liian äitelä. 

Kahvin kanssa saimme vielä Danin lapsuuden muistoja lautasella: köyhiä ritareita yksikössä ja ketunleipiä. Jälkimmäisiä oli annokseen laitettu sekä isoina kasvatettuina että villeinä. Kokonaisuutta modernisoi tattivaahto, jossa olisi saanut olla enemmänkin tattia omaan makuuni. 

Koko menu maksaa 59 euroa per nenä, joten ilta on todellakin rahansa väärti. Nyt nopsaan varaamaan ainutlaatuista elämystä ennen kuin koko homma vilahtaa ohi suun!

Varhaiskaali-okonomiyaki - sesonkista ja helppoa

Okonomiyaki on japanilainen ruoka, jota on verrattu länsimaalaiseen munakkaaseen.

Tämän postauksen okonomiyaki-ohjeistus on kotoisin Hanna Hurttan Sesonkiresepti-kirjasta. Hannan Soppa-blogia pitävä neitokainen on pienten kaksosten ohella saanut aikaan monipuolisen, eri raaka-aineita ja kokkailutekniikoita sisältävän kauniin kirjan. Miten joillakin tuntuu olevan vuorokaudessa enemmän tunteja? Mistä noita lisätunteja saa?

Sesonkireseptit-kirja on vastaus Satokausikalenterin lukijoiden pyyntöön saada parhaimmillaan ja edullisimmillaan eli sesongissa oleville kasviksille ja hedelmille reseptejä. Sesonkireseptikirjan ajatuksena on saada suomalaiset valmistamaan monipuolisesti ja enemmän kasviksia. Tuttu mandariini esimerkiksi kuorrutetaan suklaalla, sujautetaan keittoon porkkanan kaveriksi, paloitellaan quinoa-salaattiin ja mehustetaan curdiin timjamin kanssa.

Pidän kovasti kirjan taitosta, jossa kauniit, kotoisat kuvat rytmittyvät kivasti tekstin kanssa. Sesonkireseptit on wire- eli kierresidottu, jolloin se pysyy hyvin auki kokkaillessa. 

Hannan kirjassa on monia reseptejä, joita todellakin haluan ehtiä kokeilla. Raparperivoi grilliruualle kuulostaa tosi mielenkiintoiselta juuri nyt. Samoin  mieltä kutkuttaa syyskuuhun sijoittuva tatti-parunacurry tai helmikuun herkku veriappelsiini-valkosuklaamuffinit. Rohkaistuisinkohan nyt ensi kertaa käyttämään annoonaa tai kastanjoita?

Okonomiyakineitsyinä seurasimme Hannan reseptiä tarkasti vaihtaen kuitenkin villit. Hanna oli käyttänyt villivihanneksina vuohenputkea ja maitohorsmaa sekä etukäteen ryöpättyä nokkosta. Minä käytin mitä pieneltä pihaltamme löytyi.  Jos et villivihanneksista innostu, voit käyttää niiden tilalla vaikka lempiyrttiäsi. 

Meillä okonomiyakit tarjottiin osana brunssia. Pidin kaalihulluna mausta kovasti ja ohjetta pyydettiin myös vieraiden toimesta. Brunssilta jääneet palat toimivat hyvin seuraavana päivänä lounaana.

VARHAISKAALI-OKONOMIYAKI
kaksi paistinpannullista

400 g varhaiskaalia
kourallinen villivihanneksia (meillä siankärsämö, voikukanlehti, isomaksaruoho)
4 varhaissipulia
1 pieni kesäkurpitsa
6 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
paistamiseen öljyä

lisäksi:
srirachalla maustettua majoneesia
(varhaissipulin varsia pilkottuna)

Leikkaa varhaiskaali ohuiksi suikaleiksi. Hienonna villivihannekset. Raasta kesäkurpitsa. Pilko varhaissipulit varsineen, jätä osa varsipaloista loppukoristeluun.
Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja vihannekset. Mausta suolalla.
Paista taikinasta pannulla isoja tai pieniä kakkuja, molemmin puolin rapsakoiksi. Me paistoimme tästä määrästä kaksi isoa pannullista.
Tarjoile okonomiyakit srirachalla maustetun majoneesin kera. Me ripsimme päälle myös varhaissipulin varren paloja.

***
Kirja saatu arvostelukappaleena.

Foodpunk ja villiyrtit - vieraskynäkirjoitus

Kirjajulkkareiden merkeissä Marcel Hägglund kirjoitti blogiimme vieraskynäkirjoituksen villiyrtteihin liittyen. Poimi tekstistä myös ihanat vinkit huippukokki Toni Toivaselta esimerkiksi nokkosen ja ruusun ruokakäytöstä. 

FOODPUNK - MITÄ SE ON?

Ruokapunkkareina fiilistelemme ja viihdymme aidon ruuan ympärillä. Luonnolliset ja puhtaat raaka-aineet, olivat ne sitten kasviksia, kalaa tai lihaa ovat meille kaikki kaikessa. Ja jollei laadukkaita raaka-aineita löydy kaupasta, lähdemme kalaan, poimimme ja keräämme luonnosta, kipaisemme lähitilalla tai viljelemme itse!

Otamme kantaa: ei tehotuotetulle roskalle, jota suurteollisuus meille tuputtaa.

Punkkia on myös se, että valjastamme kellarimme ja pihamaamme kokeiluille, epäonnistumme, opimme ja teemme ymmärrettäväksi kuinka rikastuttaa ruokavaliotamme luontoa arvostaen. Jakamalla osaamistamme haluamme pitää asenteellisen rähinän päällä.

Julkaisemme 15.4.2016 Foodpunk Organica -kirjamme.

Tässä vieraskynäkirjoituksessamme haluamme tarjota sinulle pienen maistiaisen tietokirjastamme, jonka avulla päivität kokkaustaitojasi ja opit uusia mielenkiintoisia asioita kotimaisesta terveellisestä ja luonnonmukaisesta ruuasta.

Villiyrttien keräily on saavuttanut viime vuosien aikana aikamoisen suosion. Voidaan jo puhua maailmanlaajuisesta buumista, jonka huippua ei ole vielä edes nähty. Aloitin aktiivisen villiyrttien keräilyn noin kuusi vuotta sitten lähinnä Rene Redzepin ja Magnus Nilssonin innoittamana. En voi sanoa muuta kuin että kyllä on mahtava laji! Joka vuosi oppii uutta.

Nokkosen, voikukan ja ruusun keruu- ja käyttötiedoista saat hyvän lähtölaukauksen uuteen, energiavarastojasi lataavaan ja uusia makuelämyksiä tarjoavaan harrastukseesi. Saat myös huippukokkimme Toni Toivasen (ravintola Noma) vinkkejä siitä mitä näistä kannattaa tehdä.

NOKKONEN

Nokkosia kannattaa poimia kumikäsineillä. Leikkaa latvoista noin 10 senttiä ja poimi mielellään nuoria kasveja. Jos leikkaat koko kasvuston alas pari kertaa kesässä, niin saat jatkuvasti uusia hentoja kasveja. Voit varmistua, että poimit nokkosta etkä valkopeippiä sivelemällä käsivarttasi kevyesti lehden alapinnalla. Sormissa on usein liian paksu nahka tälle testille. Nokkonen polttaa ja valkopeippi ei. Valkopeippi ei ole haitallinen kasvi, joten sitä ei kannata turhaan pelätä nokkosia kerätessä.

Miksi nokkosia kannattaa poimia? No ensinnäkin ne maistuvat hyvälle ja niiden tuoksu on raikkaan huumaava. Toiseksi nokkoset ovat yksi ravintotiheimmistä kasveista. Nokkosen vitamiini- ja mineraalipitoisuus tekee siitä superfoodin vailla vertaa. C-vitamiinia on viisi kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Nokkonen tukee hyvää verisuoniterveyttä yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa. Varsinkin niasiini toimii verisuonistossa tulehdusta vähentävänä yhdessä muiden vitamiinien kanssa. Sen hyödyt eivät vielä lopu tähän. Nokkonenauttaa virtsa- ja munuaisongelmissa, edistää nivelten terveyttä ja auttaa jopa aknenkin hoidossa. Siemenet ovat hyviä hiusten kasvulle ja mieskunnon kohentamiseen lisäämällä testosteronia elimistössä.

Valmistaessa suosittelen nokkosen ryöppäämistä, koska kasvi sisältää paljon nitraattia, joka muuttuu kehossa nitriitiksi. Nokkonen on hieman sitkeä, joten hyvä tapa valmistaa se on hienontaminen. Voit myös tehdä siitä mehustimessa vihermehua. Siitä voi helposti tehdä herkullisen kotimaisen peston korvaamalla basilika nokkosella. Voit myös herkutella ja nauttia nokkosta grillattuna ruskean voin kanssa. Grillatessa se muuttuu rapeaksi. Ehdottomasti yksi kesän ehdottomista herkuista.

Toni Toivanen: Kokeile kääriä nopeasti ryöpättyjen nokkoslehtien sisään pieniä uusia perunoita. Ryöppää nokkoset ensin 10 sekuntia kiehuvassa vedessä. Huuhtele heti kylmässä vedessä. Lado muutamia lehtiä limittäin leikkuulaudalle. Kääri peruna lehtiin. Piilota perunakääreet uunivuoassa reiluun merisuolaan ja paahda 140-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Kaiva perunat suolasta ja mausta kirnuvoilla. Aivan järjettömän hyvää!

VOIKUKKA

Voikukkaa löytyy arviolta 400-500 eri lajia. Onneksemme kaikki ovat täysin samalla tavalla käytettävissä lääke- ja ravintokasveina. Voikukan hieman kitkerä maku muistuttaa friseesalaattia. Lajikkeet, joissa on sahalaitaiset lehdet, ovat kitkerämpiä kuin sileälehtiset lajit. Mitä nuorempi kasvi sitä maukkaampi se on. Jätä kukinnot sanomalehden päälle noin vartiksi, jotta hyönteiset voivat ryömiä tiehensä ennen kuin alat valmistamaan voikukista ruokaa.

Voikukassa on runsaasti A- ja C-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa. Rohtokasvina käytettynä voikukka auttaa puhdistamaan maksaa ja sappea. Karvaat maut ovat yleisesti hyviät myös ruuansulatukselle. Voikukalla on myös diureettinen vaikutus eli se poistaa nestettä ja lisää virtsan eritystä. Lehtiä on perinteisesti käytetty ihottumien hoitoon ja maitiaisnestettä syyliin.

Voikukalle löytyy paljon käyttötapoja. Sen lehtien miellyttävän karvas maku maustaa hienosti perussalaattia. Voit liottaa lehtiä kylmässä vedessä noin 10 minuuttia mikäli haluat miedontaa sileäreunaisten lehtien makua. Suuremmista lehdistä kannattaa poistaa kitkeränmakuinen lehtiruoto. Jos voikukan lehtien karvaus on sinulle kuitenkin liian voimakas, niin keitä lehtiä minuutti suolavedessä ja paista minuutti valkosipuliöljyssä. Lisämausteeksi sopii vaikka balsamiomenaviinietikka.

Toni Toivanen: Voikukan kukinnot ovat mielestäni tämän kasvin paras osa. Laita kukintoja balsamiomenaviinietikkaan ja anna marinoitua viikon verran. Näin helposti syntyy aivan loistava tuote maustamaan perussalaattia.

Keltainen voikukkahunaja on toinen erittäin herkullinen tapa hyödyntää kukintoja. Voit käyttää hunajaa esimerkiksi vaalean lihan glaseeraukseen, kesäisiin konjakkipohjaisiin drinkkeihin tai maustamaan nokkoslettuja ja muita kesäkauden jälkiruokia. Voikukkahunajan valmistaminen on helppoa.

Nypi tai leikkaa saksilla iso kourallinen kukintojen terälehtiä. Lämmitä 2 dl kotimaista luomuhunajaa kattilassa, ota kattila pois hellalta ja lisää kukinnot ja tilkka jaloviinaa (tai konjakkia) kattilaan. Anna vetäytyä ja jäähdytä. Hunajaa ei tarvitse siivilöidä, sillä terälehdet kutistuvat ja melkein katoavat hunajaan. Voikukkahunaja säilyy raikkaan tuoreena muutaman viikon.

RUUSU

Kurtturuusu (Rosa Rugosa) esiintyy ympäri Suomea villiintyneenä. Se kukkii koko kesän syksyyn asti. Muutkin luonnonvaraiset ruusut kelpaavat syötäväksi. Ruusun aromaattiset kukat, makeat marjat ja jopa juuri tekee ruususta yhden luonnon monipuolisimmista gastronomisia elämyksiä tarjoavasta ruokakasvista. Ei ole siis mikään ihme, että mehiläisetkin pörräävät haltioissaan niiden ympärillä.

Toni Toivanen: Kaikista luonnon antimista ruusu on varmaan henkilökohtainen suosikkini. Sen monipuolisuus kiehtoo minua. Kuivaa, pikkelöi, säilö sokeriin tai sokeriliemeen. Kaikki toimii. Ruusussa on niin paljon aromia, että sen maku ja tuoksu säilyy pitkään kuivatettunakin.

Tässä on pari aivan mahtavaa ohjetta. Sekoita 200 grammaa hyvää omenaviinietikkaa ja 50 grammaa ruusun terälehtiä. Anna maustua kolme kuukautta. Käytä vinegrettenä salaatteihin. 

Jos et malta odottaa, niin kokeile ruusun voimamakua seuraavasti. Heitä kourallinen ruusun terälehtiä grillille. Grillaa noin 1-2 minuuttia, kunnes ne saavat väriä ja kuivahtavat hieman. Grilliltä pöllähtävä tuoksu on taivaallisen huumaava. Käytä terälehdet suoraan grilliltä annosten koristeluun.

Ruusunmarjakin on helppo ja monikäyttöinen, kun kuorit sen ja poistat siemenet. Voit tarjota ruusunmarjaa ihan sellaisenaan esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.
Ruusunsiemenöljy valmistuu helposti. Aloita ryöppäämällä ruusunmarjat kaksi kertaa ja tämän jälkeen ruusunmarjat eivät enää aiheuta kutinaa. Kuori ja paahda kevyesti siemeniä uunissa tai varoen paistinpannulla. Aja 100 grammaa siemeniä ja 300 grammaa mietoa ruokaöljyä tasaiseksi tehosekoittimessa nopeasti. Ole varovainen ettet sekoita liian pitkään, sillä öljy muuttuu silloin kitkeräksi. Anna maustua yön yli ja siivilöi. Öljyyn tulee uskomaton seesamin maku!

Ruususta saat myös tehtyä varsin makoisaa vesikefiiriä tai kombuchaa. Aiheesta lisää kirjamme kefiiri- ja kombucha -luvussa.

Sävähdyttävin Terveisin,

Ruokapunkkarit Marcel Hägglund, Sampo Kantele ja Toni Toivanen 

http://foodpunkorganica.fi/

Voikukkapikkelssi - nupuilla herkuttelua

Pikku yrttimaata peratessa sain viimein toimeennuttua voikukannuppujen keräämiseen. En ole vielä aiemmin kokkaillut niistä mitään, vaikka iso aikomus on ollutkin useampana vuonna. Nyt muhimassa on useampikin seos, joista kirjoittelen myöhemmin jos ne onnistuvat. Sain nimittäin lahjottua tyttäremme nuppujenkeruuseen ja hän toikin niitä ison astiallisen. 

Ensimmäinen onnistunut kokeilu oli pikkelöidä voikukannuppujen kanssa kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja sipulia. Ohje on Jouni Toivasen kirjasta Viettelevät villiyrtit, jonka ohjeilla on onnistuttu ennenkin: kallioimarrellut kantarellit olivat todella hurmaavia ja mesiangervoinen hauki ihanaa. 

Pikkelöidyt kasvikset saivat mielenkiintoista makua niin voikukannupuista kuin tähtianiksestakin. Nuppuja laittaisin seuraavalla kerralla enemmän, jotta niiden maku voimistuisi ja ihana suutuntuma tuntuisi useammin. Laitoinkin reseptiin suluissa 3 kourallista. Me emme laittaneet mukaan lainkaan voikukanlehtiä, joka on toki voinut laimentaa makua. 

Toivanen suositteli syömään pikkelssiä gravaattujen lihojen tai kalojen kanssa. Me söimme kolme päivää maustunutta pikkelssiä alkupalana graavisiian kanssa lasissa ihanaa rieslingiä. Kyllä oli hyvää! Alkupala sopi hyvin arkiruokavieraiden alkupalaksi, sillä kaikki oli valmiina jääkaapissa vain kokoamista odottamassa. 

Muutkin ovat innostuneet voikukkakokkailusta. Jotain maukasta-blogista löytyy esimerkiksi voikukkaleipää. Meidän blogimme muut villikasviruuat löytyvät täältä.  

VOIKUKKAPIKKELSSI
noin 1 litra

1 pieni kukkakaali
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2(-3) kourallista voikukannuppuja (ja pieniä lehtiä)
1 dl väkiviinaetikkaa
4 dl vettä
1 rkl sinappijauhetta
½ dl sokeria
1 tähtianis
2 tl suolaa

Kerää tiukasti nupullaan olevia voikukannuppuja. Laita ne isoon vesiastiaan, jolloin hiekat ja muut roskat painuvat pohjalle. Nosta nuput pois vedestä.
Pilko kasvikset peukalonpäänkokoisiksi paloiksi.
Kiehauta kattilassa etikka, vesi ja mausteet.
Lisää kattilaan sipulit. Kiehauta uudelleen.
Lisää kukkakaalinuput ja kieheuta taas.
Lisää lopuksi kattilaan kesäkurpitsapalat ja voikukannuput (sekä voikukanlehdet).
Siirrä seos hyvin puhdistettuun lasipurkkiin.
Pikkelssi säilyy jääkaapissa pari kuukautta.

Lipstikkaa ja pihasauniota pimmsisti mansikoille

Jos näen kiinnostavan reseptin, otan siitä usein kuvan kameralla tai kännykällä. Valtaosa näistä jutuista painuu unholaan, mutta osa onneksi toteutuksen asteelle. 

Tämä kesäinen, nopea jälkiruoka sai innostuksen parin vuoden takaisesta papan luona kuvatusta Hus & Hem-lehdestä, muuttuen kyllä matkan varrella. Lehdessä oli esitelty kiintoisana parina mansikka ja lipstikka. Epäuskoisena mutta kiinnostuneena yhdistelmä oli pakko testata. 

Jukka tuumasi kokonaisuudesta aika tarkkaan näin :" En tiedä tykkäänkö vai en, mutta ihan sun tyylinen." Minä pidin kovasti! Pihasaunion ananaksinen maun yhtyminen mansikan makeuteen oli jo tuttu alkoholittomasta jälkiruuasta. Lipstikka antoi uutta vivahdetta settiin, eikä Pimm's kai ole koskaan huonoa.  

MANSIKKA PIMM'S MARINOITUNA 

jälkiruoka 2:lle aikuiselle

3 dl mansikoita

½ dl Pimm's likööriä

3 lehteä lipstikkaa

2 rkl pihasaunion mykeröitä

Perkaa mansikat. Puolita isoimmat. Laita kannelliseen kulhoon. Kaada päälle Pimm's. Pilko lipstikan lehdet ja lisää joukkoon. Nypi pihasaunion keltaiset mykeröt varrestaan ja lisää sekaan. Sekoita. Laita kansi päälle ja pistä jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi. Nauti kesäisenä jälkiruokana. 

Ruusuja grillijuustolle

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen takana. Uuvutti ja laiskotti samalla nälättäen. Se ei ole mikään briljanteimpia yhdistelmiä. Päätin päästää itseni helpolla ruoan suhteen ja koota jonkun salaatin. Lomareissujen jäljiltä jääkaappi oli melko tyhjä, joten melko simppelisti tuli edetä. Kotopihan ruusupuskiin vilkaisu toi idean ruusun yhdistämisestä grillijuustoon ja silloin alkoi jo hymyilyttää.

Lopputuloksena oli hykerryttävän maukas, viekottelevan kaunis ja yltiöhelppo salaatti. Ruusu toimi hirmu hienosti suolaisen juuston kanssa! Mietin, että kokonaisuus menisi hienosti vaikka grilliruuan alkupalanakin. Kaadoin keralle vielä lasin kylmää rose-viiniä ja nautin kesäillan auringosta. Laiskotti edelleen, mutta nyt ilman nälkää tai uupumusta.

RUUSUINEN GRILLIJUUSTOSALAATTI

salaattipohja (minulla lehtikaalia ja pihatähtimöä)

kourallinen kurtturuusun terälehtiä

cashew-pähkinöitä

Arla Apetina Grill Cheese grillijuustoa

oliiviöljyä

mustapippuria

sitruuna- tai limemehua

Kerää kurtturuusun terälehtiä myrkyttämättömistä puskista. Nyppää pois valkoinen osa. 

Kerää pihalta pihatähtimöä. Huuhtele ja kuivaa.
Riivi lehtikaalipaloja ruodistaan ja revi ne edelleen sopiviksi suupaloiksi. 

Laita kaikki edellämainitut lautaselle. 

Lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja rouskauta mustapippuria. Sekoita.

Paahda cashew-pähkinöitä kuivalla pannulla kunnes saavat hiukan väriä. Laita syrjään ja rouhi ronskeiksi paloiksi.

Arlan grillijuustopalat olivat aika paksuja, joten halkaise ne ensin. Pilko sitten sopiviksi paloiksi. Öljyä juustopalat pannulle tarttumisen ehkäisemiseksi. Kuumenna grilli tai paistinpannu keskilämmölle. Paista juustoa välillä kääntäen, kunnes olet saanut kauniit pinnat ja juusto on hiukan alkanut sulaa. Nosta salaatin päälle.

Juusto on kovin suolainen, joten kaipaa hapokkuutta rinnalleen. Purista päälle siis hiukan sitruuna- tai limemehua.

Pst! Blogimme ruusuruokareseptejä löytyy lisää täältä. 

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA