Rikkikääpä - herkullinen sieni

Mikä ilo! Pääsin ensi kertaa elämässäni valmistamaan rikkikääpää. Hoksasin sienen tammen kyljessä sattumalta viikonloppuna Ruissalossa. 

Rikkikääpä on lähinnä tammien lahottajasieni, mutta sitä tavataan Suomessa myös esimerkiksi hopeapajujen kyljissä. Otin tästä "ryppäästä" vain osan matkaan, loput jätin kasvamaan muiden iloksi. Rikkikäävän poimiminen ei vahingoita puuta, joten sen kerääminen kuuluu yhtä lailla jokamiehen oikeuksiin kuin maassa kasvavat sienet. 

Suomeksi en onnistunut löytämään ainoatakaan reseptiä. Sieniruoat ja ruokasienet facebook-ryhmästä löytyy muutamia ideoita, esimerkiksi Esko Routamaan kauniita kuvia joissa valkosipulivoissa paistettuja rikkikääpäsiivuja on yhdistetty vehnäolutrisoton kanssa. Enemmän ohjeita alkaa löytyä, kun naputtelee googleen rikkikäävän englanninkielisen nimen "chicken of the woods".

Sientä kehutaan kovasti kanamaiseksi, mitä se osin rakenteeltaan onkin. Maussa on enemmän itselleni mietoa lampaankääpämäistä makua kivalla sitruunaisella lisällä. Yhtä kaikki sieni on todella hyvä, riittoisa ja paistettuna houkuttelevan kauniskin. Viisammat ja sientä enemmän käyttäneet opastavat käyttämään vain nuoria sieniä, sillä vanhemmiten makuun tulee kuulemma kalkkimaisuutta ja jauhoisuutta. 

Teimme rikkikäävästä muutaman yksinkertaisen ruuan, jossa sienen oma maku pääsisi esille hyvin. Tänään ajattelimme kokeilla grillata sienisiivuja ribsien alkupalaksi. 

Jos sinulla on herkullisia ruokaohjeita rikkikäävälle, kuulisimme niistä mieluusti vaikka kommenteissa. 

RIKKIKÄÄPÄPASTA

rikkikääpää siivutettuna

sipulia ohuina lohkoina

timjamia

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

rypsiöljyä paistamiseen 

pastaa

Laita pasta keittymään suolalla maustettuun veteen. 

Laita paistinpannulle öljyä ja lisää rikkikääpäsiivut paistumaan. Kääntele siivuja kunnes ne punertavat kauniisti. Lisää joukkoon ohuet sipulisiivut ja tarvittaessa lisää rypsiöljyä. Jatka paistamista kunnes sipulit ovat pehmeitä. Mausta suolalla ja hitusella mustapippuria.

Yhdistä pastat ja sienipaistos. Lorauta joukkoon oliiviöljyä ja sekoita hyvin. 

RIKKIKÄÄPÄ AASIALAISESSA NUUDELISALAATISSA

kahdelle

rikkikääpää

sipulia

valkosipulia

rypsiöljyä paistamiseen

½ rkl soijakastiketta

2 "tyynyä" riisinuudelia 
porkkanaa

kurkkua

(limebasilikaa)

suolapähkinöitä

maustekastike:

2 rkl soijakastiketta

1 rkl seesamiöljyä

1 rkl sokeria

½ rkl limemehua

Siivuta rikkikääpä ja tee sipuleista ohuita lohkoja. Silppua valkosipuli. Paista sienisiivuja pannulla molemmin puolin kunnes ne ottavat kauniisti väriä. Lisää sipulit ja jatka paistamista kunnes lohkot ovat pehmeitä. Mausta lopuksi lorauksella soijakastiketta. 
Sienien paistuessa kuori ja paloittele porkkana pieniksi tikuiksi. Lisää ne nuudelien sekaan ja kaada päälle kuumaa vettä. Anna tekeytyä. 

Pilko kurkut tikuiksi. 

Sekoita maustekastike. 

Kun nuudelit ovat pehmenneet, valuta ne vedestä. Lisää maustekastike nuudelien joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää myös kurkut ja sienipaistos. Lisää annoksen päälle limebasilikaa jos sinulla sattuu sitä kasvamaan. Ripsi päälle vielä suolapähkinöitä.

Maitohorsma ja korvasienikastike

Kävimme eilen sienimetsällä tiirailemassa korvasieniä. Saalis oli pienen pieni, joskin juuri sopiva alkupaloille. Jukka ehdotti niistä tehtävän kastiketta parsoille, mutta minä tuumasin että polun vieressä kasvava maitohorsma, rentun ruusu, passaisi ajatuksena kivasti metsäsienen kanssa.

Poimimme nuoria, noin viisitoistasenttisiä maitohorsmia, joiden varsi on vielä maukas eikä puumainen ja lehdet koristavat latvaa tupsuina. Täällä eteläsuomessa horsmien aika on NYT, varjoisilla paikoilla ehkä hiukan myöhemminkin. Ne ovat parsan veroinen herkku, joskin hinta-laatusuhde ainakin kaupan parsaan on ilmaisuudessaan parempi. 

Tähän ruokaan ei ole tarkkaa ohjetta, mutta seuraavassa suuntaviivoja:

Korvasienet keitin kaksi kertaa kiehuvassa vedessä, kerrallaan viisi minuuttia. Tarkempaa ohjeistusta löytyy Ruokavirastolta. Kuullotin kaksi salottisipulia pannulla öljyssä ja lisäsin pehmenneiden sipulipalojen joukkoon kourallisen esikäsiteltyjä korvasieniä. Sitten laitoin perään 1 ½ desilitraa kermaa ja jätin muhiintumaan. Lopulta kerma keittyi kokoon niin että se muutti väriään tummemman ruskeaksi ja hiukan kinuskimaiseksi olematta liian makea. Maustoin muhennoksen suolalla ja mustapippurilla. 

Maitohorsmia paistoin pannulla öljyssä muutaman minuutin käännellen, lopulta suolalla maustaen. 

Sitten vain nostin kaiken lautaselle ja kävimme nauttimaan!

Maitohorsmaa on kokattu meillä ennenkin ja yhdistetty ilmakuivatun kinkun kanssa sekä munakoison ja vetan kanssa. Myöhemmin kesällä maitohorsman kukkia voi käyttää vaikkapa kakun koristeluun. 

Muita villikasvijuttuja löytyy blogin tunnisteen *villikasvit ja *luonnon aarteista takaa ja sienijuttuja -yllätys!- tunnisteesta *sienet. 

Sienireseptejä ja sieniruokaoivalluksia tältä syksyltä

Meitä pitempään seuranneet - tai instaamme kurkkineet - tietävät intohimomme sieniin ja sienestykseen. Olemme saapastelleet useampanakin iltana töiden jälkeen tai viikonloppuisin päivällä metsään sienten toivossa. Aina on jotain löytynyt, välillä niinkin paljon että korin täyttymisen vuoksi on tarvinnut lähteä kotiin. Niin kutsuttu positiivinen ongelma. 

Tuttujen sienireseptien lisäksi haemme aina jotain uutta, sillä emme jaksa tehdä ja syödä aina niitä samoja. Nyt kirjastolainassa on esimerkiksi kovasti oivan tuntuinen "Syötävän hyvä sienikirja", josta en tosin vielä ole ehtinyt mitään kokata. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että sieltä löytyy ainakin meille vieraampiakin sieniä ja joka reseptin kohdalla vaihtoehtosieniä jos sitä parasta ei itse löydä tai tunnista. 

Vinkiksi muuten että kaikki meidän sienijuttumme, joita näyttää kertyneen jo tätä ennen 123 kappaletta, löytyvät blogimme vasemmasta sivubannerista *sienet - tunnisteella. 

Ilahduttavan yksinkertainen, mutta hurjan maukas makulöytö tälle syksylle on ollut sienien, varsinkin suppilovahveron liitto metwurstin ja salamien kanssa. Tätä yhdistelmää on maisteltu niin munakkaassa kuin leivän päälläkin. 

Tässä kuvassa leivän päällä herkkuna on kanamaista suomumustesientä lehtipersiljan kera. Vaikka samettikukan mausta pidänkin, tässä kokonaisuudessa se oli turhan vahva maku. 

Kantarellitahna, joka löytyy Perinneruokaa Prkl-blogista, ihastutti taannoin neljän perheen brunssilla. Tämä on loistoresepti myös siihen tilanteeseen kun kantarelleja on tullut kannettua metsästä yli oman tarpeen. 

Säilönnässä olemme luottaneet Hannelen Kokit ja Potit-blogin ohjeisiin umpioimisesta. Se on loistovaihtoehto suolaamiselle. Haapa- ja karvarouskut ovat näin heti käytettävissä eikä ylimääräisiä liotuksia tarvita. Samalla säästyy myös rutkasti suolaa, kun sitä ei tarvitse ensin tunkea sienien väliin ja sitten liottaa pois. 

Yhtenä viikonloppuna teimme kolmen ruokalajin illallisen kotona. Alkuun teimme jo luettuna kin makuhermoja kutkuttaneen mukulaselleri-sienikeiton. Siitä tuli aivan loistava, joten pitää kirjata se tähän ylös. Ohje on Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran kirjasta "Säilö ja kokkaa". Sellerin karamellisointiin menee aikaa, mutta luottakaa kun sanon että maistaessa ymmärtää miksi. Herkullisuudesta viisastuneena teen seuraavaksi tuplasatsin ja pakastan jotain toista alkupalakertaa varten. 

Kirja ehdottaa keiton kumppaniksi puolukkanäkkäriä ja sienilevitettä, me paistoimme pinnalle rapeaksi suutuntumaksi suppilovahveroita ja känsätuhkeloita. Ohje on tehty kuivatuille sienille, mutta laitoin reseptiin miten me lisäsimme siihen tuoreita sieniä jotka meillä meinasivat suppilovahveroita. 

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO 

200 g juuri- eli mukulaselleriä kuorittuna ja kuutioituna

100 g voita

1 sipuli hienonnettuna

80 g kuivia sieniä, esimerkiksi tatteja, koivunkantosieniä tai suppilovahveroja 

    TAI 800 g tuoreita 

2 dl vettä liotukseen jos käytät kuivia sieniä

2 dl täysmaitoa

2 dl kermaa

suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan veteen tai paista tuoreista sienistä nesteet pois. Jätä odottamaan. Tuoreiden sienien lisäksi kattilaan voi oman maun mukaan lisätä myös vettä. 

Kuumenna kattila miedolle lämmölle. Laita kuutioitu mukulaselleri sekä voi kattilaan ja peitä kannella. Selleri sisältää niin paljon vettä, että sitä ei tarvitse erikseen lisätä. Karamellisointi kestää noin 2 tuntia, joten lämmön tulee olla alhainen ja kannen tiivis, jotta neste ei pääse haihtumaan pois. Kannattaa välillä varmistaa, että kattilassa kuitenkin on tarpeeksi lämpöä jotta sellerit pehmenevät. Sekoita sellereitänoin viidentoista minuutin välein pohjaa myöten jotta sellerit eivät pala pohjaan. 

Kun selleri kahden tunnin päästä on aivan pehmeää ja ruskistunutta, lisää hienonnettu sipuli. Jatka kypsentämistä kunnes myös sipuli on aivan pehmeää. Lisää kattilaan sienet (kuivatut liemineen) sekä maito ja kerma. Jos käytit paistettuja sieniä, kannattaa lisätä 1-2 desiä vettä. Kiehauta. Soseuta keitto samettisen sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos vielä haluat ohentaa rakennetta, lisää maitoa. Viimeistele keitto lisäämällä vähän kerrallaan suolaa ja maistelemalla maut kohdilleen. 

Juurisellerirullat juustoisella sienitäytteellä

Tämä ohje on ollut hiirenkorvamerkattuna jo pitkään Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena & pääruokana". Jotenkin se on tuntunut nopealla silmäilyllä haastavalta reseptiltä, mutta ajatuksen kanssa luettuna ei lainkaan. Käytännössä ohuet juurisellerikiekot täytetään sienimuhjulla ja lämmitetään uunissa, siinä se. 

Rullat päätyivät meillä joulun alkupalojen joukkoon, mutta ne toimisivat loistavasti myös alkupalana. Kokki itse suosittaa niitä naudan, riistan tai rouheiden kalaruokien lisukkeeksi. 

Meillä sienimuhju eteni hiukan erimoisesti kuin Myllymäellä, mutta hyvin samaan tyyliin kuitenkin. Aineita en mitannut, eikä siihen lie tarvekaan vaan jokainen muhjuunnuttakoon oman makunsa mukaan. Jos täytemuhjua jää, sen voi syödä sellaisenaan sienisalaattina, uuniperunan täytteenä tai vaikkapa leivän päällä. 

JUURISELLERIRULLAT JUUSTOISELLA SIENITÄYTTEELLÄ

juuriselleriä eli mukulaselleriä isona palana

suolaa

metsäsieniä (meillä kehnäsieniä) 

salottisipuleita

valkosipulinkynsi

voita tai öljyä paistamiseen

silopersiljaa silputtuna

tuorejuustoa 

parmesan-juustoa

suolaa

mustapippuria

Kuori juuriselleri. Viipaloi se mahdollisimman ohuiksi siivuiksi esimerkiksi mandoliinilla*. Laita vettä kiehumaan kattilaan, lisää sinne suolaa. Ryöppää eli kiehauta muutama minuutti sellerisiivuja vedessä niin että ne hiukan notkistuvat. Nosta pois, anna kuivua ja jäähtyä. 

Puhdista ja pilko sienet. Silppua sipulit. Paista kaikkia pannulla voissa tai öljyssä. Anna jäähtyä. Lisää silputtua silolehtipersiljaa. Lisää myös tuorejuustoa ja hienoksi raastettua parmesania niin että saat tiiviin sienimuhjun. Mausta suolalla ja mustapippurilla. (Parin desin sienimäärään meillä meni kolme ruokalusikallista tuorejuustoa ja saman verran juustoraastetta).

Aseta juuriselleriviipaleet leikkuulaudalle. Jos haluat rullista viimeistellyn näköiset, leikkaa päät suoriksi. Laita viipaleiden päälle sienimuhjua ja kääri sellerit rullaksi. 

Lämmitä rullia uunivuuassa noin 15 minuuttia. Ripota päälle parmesanilastuja ja silolehtipersiljaa. 

*Loput juurisellerit kannattaa käyttää vaikkapa sosekeittoon tai inspiroitua vaikkapa blogimme lukuisista mukulasellerijutuista. 

Loistava yhdistelmä suppilovahveroa, juuriselleriä ja perunarieskaa

kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Perunarieska suppilovahveroilla ja kallioimarteella kiinnitti huomioni heti, kun selailin arvostelukappaleena tullutta Sami Tallbergin Villisienikeittokirjaa. Rakastan kallioimarteen lakritsaista makua ja olenkin kerännyt sitä kuivattuna talteen. Tässä ohjeessa juuri ei kuitenkaan maistunut, ainakaan niin selkeästi että olisin sen itsenään erottanut. Kokonaismaku silti palkitsi monivaiheisen ja paljon tiskiä synnyttäneen tekemisen. Maut olivat juurevuudessaan hienosti yhteensointuvia, kuitenkin toisistaan erottuvia. Eri tekstuurit - pehmeä sose, rouskuvat pähkinät ja tiivis rieska- toivat mielenkiintoa annokseen.

Rieska päällisineen sopisi pieneksi mitoitettuna hyvin alkupalaksi ja vaikkapa pannusta suoraan tarjoiltuna brunssille. Nyt söimme puolikkaasta taikinasta tehdyn paksun rieskan lounaaksi kahteen nenään. Tätä tarjoaisin suurella ylpeydellä vaikkapa ulkomaisille vieraille esimerkkinä hienoista suomalaisista mauista.

Ohje on siis Tallbergin kirjasta, mutta joitain mittasuhteita ja ohjeistusta olen muuttanut meidänmoiseksi. Sellerisose on esimerkiksi vähänesteisempää. Taikina kehotetaan ohjeessa painelemaan valurautapannuun kokonaan, mutta kirjan kuvan perusteella luulisin näin jälkikäteen että taikina tulisi jakaa vähintään neljään osaan ja paistaa joka pallura omanaan. Vastaavasti voisi lämmittää vaikka uunipellin etukäteen ja painella taikinan kokonaan siihen. Minä laitoin taikinan kiireen vuoksi nyt puoliksi. Rieskasta tuli paksu, muttei sekään huono ollut. Jukka teki selleripyreen jo edellisenä päivänä ja otti siitä tuolloin pikku nökäreet tarjottavaksi alkupalana kampasimpukoiden ja tomaatticoncassen kanssa. Tämä etukäteisvalmistelu helpotti minun työtäni mukavasti, kun loppupyre piti vain lämmittää ennen tarjoilua. Sienten määrää lisäsin myös reilusti omaan kokonaisuuteemme.

Tallbergin Villisienikeittokirja sisältää 72 eri sientä ja niille tehtyjä ohjeita. Uskon että kirjan suurin anti minulle tulee olemaan uusien sienien opetteleminen. Suomuorakasta tuli maistettua jo tänä syksynä kirjan houkuteltua siihen. Kirja ansioituu taattuun Tallbergilaiseen tapaan villiyrttien käyttämisessä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Jokaisesta sienestä on havainnollinen kuva ja maininnat mausta sekä tekstuurista. Kirjassa ohjeistetaan myös miten erilaisilla öljyillä, ruskistetulla voilla ja vinegretillä saadaan entisestään nostettua sienten makua. Hyvistä makupareista esitellään esimerkiksi yrttejä, pähkinöitä, papuja, liemiä ja juustoja. 

Jukka teki Villisineikeittokirjasta aiemmin syksyllä annoksen "Oodi mustavakkaalle", joka oli sekin todella onnistunut makujensa puolesta. Artisokkakreemiin ja paahdettuihin maa-artisokkiin yhdistettiin mustavahakkaita, pinaattia ja yrttejä varsin maukkaasti. Tässäkin ohjeessa passailimme kreemin nestemäärää paljon niukemmaksi. 

PERUNARIESKAA, SUPPILOVAHVEROITA JA KALLIOIMARRETTA

neljälle

SELLERIKREEMI

600 g juuriselleriä

2,5 dl kookoskermaa

muutama oksa timjamia

1 valkosipulinkynsi

pieni laakerinlehti

ripaus vaniljaa

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori juuriselleri. Pilko pieniksi paloiksi. Laita kattilaan kookoskerman ja mausteiden kanssa. Hauduta pehmeäksi. Ota neste pois kattilassa, soseuta selleri ja lisää nestettä takaisin siinä määrin että saat toivomasi rakenteen soseeseen. 

MANTELIT

1 dl kokonaisia manteleita

Pilko mantelit karkeasti veitsellä. Paahda 180 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

PERUNARIESKA

500 g jauhoisia perunoita

2 dl maitoa

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl hienoa merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

6 rkl voisulaa voiteluun

n. 1 dl extrajauhoja pannulle ja rieskan päälle

Keitä perunat kuorineen. 

Laita valurautapannu tai uunipelti kuumenemaan uuniin. Lämmitä uuni 250 asteiseksi. 

Kuori ja muussaa kypsät perunat. Sekoita muussi muiden taikinan aineiden kanssa. Jaa taikina neljään osaan. Painele joka taikina uunissa kuumennettuun, sen jälkeen jauhotettuun valurautapannuun tai peltiin. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Penslaa voisulalla ja ripottele vielä jauhoja päälle. Kypsennä uunissa rieskan paksuudesta riippuen 5-15 minuuttia. 

SIENET

1 l suppilovahveroita

6 rkl (ruskistettua) voita

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

10 cm pätkä kallioimarretta

Pese kallioimarteen juuri hyvin. Pilko ihan pieneksi silpuksi. Kypsennä sienet ja kallioimarre ruskistetun voin kanssa paistinpannulla.

RAKUUNA

½ ruukkua tuoretta (meillä noin ½ dl kuivattua, vedessä pehmitettyä)

KOKOA ANNOS:

Laita rieskan päälle sellerikreemiä, tähän päälle sienet. Lisää vielä rakuunat ja mantelit. 

Kantarellipasta ilman kermaa

Hiljainen metsästys eli sienestys on ollut meille mukavan antoisa myös tänä vuonna. Muutama uusi sieni on tullut opeteltua, mikä onkin joka syksyinen tavoitteemme. Tänä vuonna se on meinannut mustavahakasta, haaparouskua ja ruskotattia. Vanhat tutut ovat toki löytyneet myös korista. Nyt kun syötäväksi kerättäviä sieniä on viisitoista erimoista, ei metsästä tarvitse koskaan tulla pois tyhjin käsin.

Viime viikolla löysimme useamman litran kantarelleja. Ne päätyivät kokeiluluonteisesti raikkaaksi pastaksi, kun huomasin iltahämärissä ettei seuraavan päivän työlounasta ole vielä valmiina. Päädyin hyvin yksinkertaiseen toteutukseen oliiviöljyn kanssa ja olin lopputulokseen hurjan tyytyväinen!

Sieniruuat hukutetaan usein kermaan ja juustoon, mutta tällainen kevyempi valmistaminen tuo mielestäni sienen omat maut paremmin esille. Blogista löytyy vastaavia kermattomia reseptejä muitakin, esimerkiksi herkkutatticeviche, lampaankääpäwokki, herkkutatti carpaccio, kantarelli perunasalaatti, lampaankääpäsalaatti ja kantarelli kiinalaisittain. Todella suositeltaviin vastaaviin lukeutuvat myös sienileipä soijamunalla ja maailman helpoin sienipiirakka. 

En ottanut määriä ylös, mutta pastan teko nyt onnistuu ilmankin. Tässä suuntaviivoja sienipastaan, joka toimisi varmasti myös esimerkiksi orakkailla, kehnäsienillä ja miksei suppilovahveroillakin. 

KANTARELLIPASTA OLIIVIÖLJYLLÄ

kanteralleja

sipulia

lehtikaalia

timjamia

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

pastaa

Keitä pasta ohjeen mukaan napakaksi. Valmista pastan keittyessä sienet. 

Putsaa ja pilko sienet. Kuori ja pilko sipuli. Revi lehtikaali irti ruodistaan ja edelleen pieniksi paloiksi. 

Laita pannulle loraus öljyä ja pehmennä sipulia siinä miedolla lämmöllä. Lisää sienet ja kypsennä kunnes sienistä on haihtunut kosteus kokonaan pois. Lisää pannulle lehtikaalipalat ja paistele hetki kunnes lehtikaalit ovat pehmenneet. Lisää tarpeen mukaan öljyä. Mausta paistos timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. 

Sekoita sienipaistos keitettyjen pastojen joukkoon. Lisää aimo loraus hyvää oliiviöljyä.

Nautiskelevan perheen äitienpäivä

Meidän perhe on sellaista nautiskelevaa sorttia. Oli kyse sitten yhdessäolosta, matkailusta, ruuasta, juomasta tai muuten vapaa-ajasta, suunnitelmia tehdään ennenkaikkea nautiskelu edellä, ei vaikkapa helppous tai halpuus. Ylenmääräinen tuhlailukaan ei kuulu meidän perheemme tyyliin, mutta jos tuumailemme esimerkiksi ravintolaa, eivät kustannukset ole ensimmäisenä mielessä. Olen oppinut ymmärtämään että näin ei kaikilla ole ja siksikin olen hyvin tyytyväinen että me olemme yhdessä kasvaneet tähän nautinnolliseen suuntaan. Tämä tuli taas selväksi äitienpäivänä, kun perheeni oli suunnitellut minulle aivan ihanan päivän miettien mistä minä pitäisin.

Päivä alkoi perheemme tavan mukaan sänkyaamupalalla. Se sisälsi esimerkiksi Kouvolan lakritsia, croissanttia avokadolla ja kylmäsavulohella sekä kuplajuomaa. Poikamme oli tehnyt netissä näkemiään suklaakuorrutteisia herkkuja, mikä oli aika ihanaa. Jätkänpätkä ei meinaten suuremmin kokkailusta välitä, mutta oli nyt juhlapäivän kunniaksi toimeentunut. 

Ohjelmanumerona oli Lumottu pakohuone Helsingissä. Prinsessan pelastaminen oli sopivan jännittävä ja haastava peli koko perheellemme. Pääsimmepä uloskin minuuttia ennen pelin loppumista. Vinkiksi muuten että Escape Room Helsingissä sunnuntain perhepelit ovat edullisempia kuin muulloin. 

Kotona sain rojahtaa GT-lasillisen kanssa riippukeinuun, kun muu perhe valmisteli ja kattoi juhlaillallisen. Ja katsokaa nyt tuota listaa millainen se olikaan! Suunnitellessa oli haettu kesäisyyttä, merellisiä makuja ja omia herkkujani. Kokonaisuudessa oli onnistuttu ihan täydellisesti! Nautimme herkullisen illallisen omalla pihallamme helteen helliessä. 

Sokerisuolatun lohen ja avokadosalsan ohjeen Jukka kopioi mestarikeittäjä Matti Jämseniltä lisäten kokonaisuuteen kotimaisia varhaisperunoita. 

Kampasimpukka ja tryffelimajoneesi-idea tuli kuulemma siitä, että olin blogissa kehunut moista yhdistelmää käydessäni ruokailemassa Saaressa.

Kuha-annokseen Jukka oli suunnitellut ottavansa pakkasesta suppilovahveroita sulamaan, mutta iloksemme löysimmekin lauantaina omalta pihamaalta kartiohuhtasieniä. Nämä sienikaunokaiset täydensivät sousvide kypsennettyä kuhaa ja varhaiskaalia aivan loistavasti!

Raikkaasta ginisorbetista ei näköjään tullutkaan napsattua kuvaa. 

Mutakakkuidea ja -toteutus oli leipomisesta innostuneen tyttäremme käsialaa. Vaikka leivonnainen ei jäänytkään hyllyvän löysäksi, oli se silti hurjan hyvää. Jäätelössä oli kinuskista makua mistä pidän myös kovasti.

Tässä kuvassa tönöttää onnellinen äiti muksujensa kanssa. 

Suurinta elämässäni on olla äiti. 

***

Jos haluat kurkistaa vanhoihin äitienpäiviin, 

niin viime vuonna vietettiin raivaritonta äitienpäivää, 

sitä edellisenä ei. 

Tattiliemi

Miten nerokas ajatus! Tehdä sieniperkeistä lientä. Varsinkin tällaisena syksynä, jolloin tiellemme ei useista metsäkeikoista huolimatta ole osunut herkkutatteja kuin kolme syömäkuntoisena. Matoisena ja ylikasvaneena noita sieniä on kuitenkin näkynyt. Nyt asiaa ei ole tarvinnut harmitella lainkaan, sillä Ripaus tryffeliä blogista löytyi jo kolme vuotta sitten ilmoille loihdittu ajatus tattiliemestä, juurikin huonokuntoisista sienistä tai sieniperkeistä keitettynä. 

Idea on yksinkertainen. Huonommat osat kattilaan, päälle vettä niin että peittyvät ja sitten keittämään. 

Me emme ole laittaneet mausteita, emme edes suolaa, jotta liemi on monikäyttöisempi. Puolen tunnin keittämisen jälkeen olen siivilöinyt liemen ja jatkanut sen keittämistä kokoon. Liian kauaa tai turhan lujalla ei kannata keittää, jotteivät sienet mene soseeksi ja hankaliksi siivilöidä. Valmiin, kolmasosaan tai puoleen keitetyn liemen olen pakastanut tulevia käyttöjä varten. 

Olen laittanut liemeen muitakin kuin herkkutatteja, viimeksi taisi mennä ainakin voitatteja. Seuraavaksi kokeilen kokkimaajoukkueen tapaa tehdä sienilientä tatit tai kantarellipalat paistaen ja liemessä muhittaen. 

Sienilientä voi käyttää risotoissa, kastikkeissa, keitoissa, pataruuissa, speltti-sieniruuassa, kaalilaatikossa. Ihan missä vaan mihin kaipaat ihanaa sienen tuomaa, umamista makua. 

Bloggaajista myös sauvajyvänen ja Mari ovat ihastuneet tattiliemen keittelyyn. 

Uuniperunat sienitäytteellä

kaupallinen yhteistyö ARLA

Uuniperuna on hiukan unholaan jäänyt ruoka. Ihan suotta! Uuniperuna on yltiöhelppo kypsentää ja täytteitä voi varioida loputtomiin. Me teimme potuille syksyn ja onnistuneiden sienenmetsästysten innoittamina sienitäytettä aikuisille ja kinkkuversiot lapsille. Helppoa ja maistuvaa!

Menneisyydessä uuniperunat käärittiin aina folioon, mutta rapsakkakuorisuuden ja sitä myöten kuorten syömisen puolesta puhuu kypsennys ihan sellaisenaan. Uuniperunaksi kannattaa valita jauhoinen perunalajike, esimerkiksi Challenger, Rosamunda tai van Gogh. 

Me laitoimme sienitäytteeseen tänä syksynä oppimaamme kehnäsientä. Suppilovahverot, kantarellit ja orakkaat käyvät aivan yhtä mainiosti, kuten moni muukin. Limanuljaska voisi sitruunaisuudessaan olla hauskan pirteän makuinen perunan täytteenä. Muista vain käsitellä sienet aina oikein ennen ruokaan lisäämistä. 

Pehmentävänä yhteen sitojana toimi Arlan uutuustuote hapatettu kerma. Mietimme ensin lisäävämme täytteeseen myös ranskankermaa, mutta hapatetun kerman paksuus sai päätymään pelkästään siihen. Hapatetussa kermassa on pirteän hapokas maku, joka tuo täytteeseen ihan omanlaisensa lisän. 

UUNIPERUNAN KYPSENTÄMINEN

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pese perunat hyvin, jotta voit syödä ne kuorineen. 

Laita perunat uunipellille. Kypsennä 1-1½ tuntia, kunnes kuori on rypistynyt ja sisus tuntuu tikulla pistäessä pehmeältä. Kypsennysaika riippuu kovasti perunoiden koosta. *

Tee kypsien perunoiden päälle ristikkäisviilto ja avaa perunaa painamalla tai levittämällä. Lusikoi täyte perunan päälle. 

UUNIPERUNAN SIENITÄYTE 

neljälle perunalle

200 g kehnäsieniä (paloiteltuna noin ½ litraa)
2 rkl öljyä (tai voita)
1 sipuli
1 tl suolaa
2 rkl timjaminlehtiä riivittynä
½ dl Arla Lempi hapatettua, laktoositonta kermaa
suolaa
mustapippuria

Paloittele puhdistetut sienet. Silppua sipuli. Riivi timjamilehdet varrestaan.
Paista sieniä kuivalla pannulla kunnes sienten kosteus on haihtunut. Lisää 2 rkl öljyä ja sipulisilppu. Vähennä lämpöä pannulta niin että sipulit pehmenevät.
Lisää timjaminlehdet. Jäähdytä seosta hetki.
Ravista hapatettua kermaa purkissaan muutaman kerran. Lisää kerma sienisilpun joukkoon.
Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

* Ihan pelkkien uuniperunoiden takia uunia ei kannata lämmittää. Minä paahdoin samalla pellillä punajuuria seuraavien päivien lounassalaatteja varten ja kypsensin myös omenapaistosta jälkiruuaksi.

Kehnäsieni

Metsä on minulle syksyisin paikka, jonne tykkään suunnata aina kun aikaa hiukankin liikenee.  Onneksi saan kaverikseni toisen innokkaan, mieheni Jukan. Kärsivällisyyteni ei riitä marjojen keruuseen, mutta sienien poimiminen on suorastaan intohimoni. Tunnistan vasta alle 10 herkullista sientä, mutta olen luvannut itselleni joka vuosi opettelevani jonkun uuden. 

Tänä vuonna tuo uutuus on ollut kolmen tähden ruokasieni, kehnäsieni. Suurin rohkaistuminen sen opetteluun tuli Suomen Sieniseuran facebook-sivuilta. Siellä sieni-innostuneet laittoivat tunnistuspyyntöjä kehnäsienistä ja niitä sitten asiantuntijat(kin) kommentoivat ahkerasti. Toiston kautta tunnusomaiset piirteet iskostuivat minuun.

Ensimmäisellä kerralla poimin metsästä mukaani pari mielestäni potentiaalista kehnäsientä. Vertailin niitä sitten kahden kirjan aineistoon ja netistä löytämiini tunnusmerkkeihin. Varmistuin näin oppineeni uuden sienen ja olin asiasta hurjan iloinen. Vielä iloisempi olen ollut uusilla metsäretkillä, sillä kehnäsieni tuntuu olevan melko satoisa monenlaisissa metsissä. Itse olen kerännyt koriini vain pieniä, ihan supussa olevia yksilöitä tai juuri auenneita kehnäsieniä. Pienet sienet voi käyttää kokonaan, vanhemmat kuulemma saattavat olla jalastaan puisevia mutta lakiltaan edelleen käyttökelpoisia.

Maku sienessä on mieto, hieman pähkinäinen. Sitä ei tarvitse käsitellä sen kummemmin, vaan paistaminen vaikkapa pannulla riittää. Olen käyttänyt kehnäsientä kantarellin sijasta sienipiirakassa (ilman currya) ja paistanut yksinkertaisesti leivän päälle sipulin kanssa. Kalakeittoon olen kuullut sen sopivan mutten ole vielä kokeillut. 

Mikä on sinun kehnäsienibravuurisi?

Seuraavassa apua kehnäsienen tunnistamiseen. Huomioi kuitenkin, että jos vasta opettelet uutta sientä, tutki useampia lähteitä ja tee aina itse päätös sienen syömisestä. Minulle hyvänä infona ovat toimineet esimerkiksi Lasse Kososen kirja "Sienenmetsästystä", Luontoportin sivut ja Suomen Luonto-sivu. 

Kehnäsieni on ruskeankeltainen, valkohärmäinen eli kehnäinen sieni. Lakin muoto muuttuu huomattavasti iän mukana. Aluksi maasta noustessaan se on munanmuotoinen, myöhemmin kellomainen. Tutkin aina tarkkaan ylikasvaneiden kehnäsienien lähiympäristön juurikin maasta puskevien pikkusienien toivossa. 

Kehnäsienen likaisen valkoisessa jalassa on sormusmainen, helposti irtoava rengas. 

Renkaan yläpuolella on revontulimaisia kuvioita. 

 Kehnäsienen heltat ovat vaaleanruskeat ja epäsäännöllisen sahateräiset.

Jalka on tasapaksu, poikkileikatun oloinen. Kun kehnäsienen jalan taittaa poikki käsin, se menee rikki puusäleisen oloisesti koska on pitkittäiskuituista. 

Kehnäsieni kasvaa koko maassa heinäkuun lopusta syyskuuhun. 

Kantarellipiirakka currylla

Anoppini laittaa aina currya kantarellikastikkeeseen. Kastike on sitämyöden todella hyvää ja ihan erityisen makuista. Tästä rohkaistuneena me halusimme yhyttää kantarellin ja mausteseoksen kotikeittiössämmekin. Se tapahtui sienipiirakan muodossa todella maistuvin lopputuloksin!

Ehtoisammat emännät sekoittavat mausteseoksen tietysti itse, mutta koska meiltä uupui ruskeat sinapinsiemenet päädyimme lusikoimaan muovista curry-maustepussia. Jotka ne ehtoisat emännät tietysti aina kumoavat lasipurkkeihin odottamaan käyttöä. 

Vinkiksi sanoisin, että jos taloudessanne on - sanotaan vaikka puolet- sellaisia henkilöitä joille sienet ei maistu, heille voi tehdä vaikkapa kinkkupiirakkapuolen. Se tapahtuu niin että puolitetaan kantarellitäyte joka kumotaan vain toiselle puolelle. Toiseen puoleen piirakkaa pilkotaan sitten kinkunpaloja. Tähän päälle kumotaan normaalisti ranskankermat juustoineen. 

Niiden toisten emäntien lapset luonnollisesti maistavat ja syövät kaikkea pyytäen vielä lisääkin. 

KANTARELLIPIIRAKKA CURRYLLA

piirakkavuokaan

pohja:
125 g voita
(4 rkl kuivattuja kantarelleja murskattuna)
½ tl suolaa
2 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
30 g (n. 1 dl) parmesaania raasteena
2 rkl kylmää vettä

sienitäyte:
400 g kantarelleja tai orakkaita
2 sipulia
1 rkl voita
3 rkl valkoviiniä tai 1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
2 rkl currya

päälle:
3 munaa
200 g ranskankermaa
60 g (n. 2 dl) parmesaania raasteena
1 tl suolaa

Nypi voi, kuivatut sienet, suola ja jauho murumaiseksi seokseksi. Lisää parmesaaniraaste. Lisää lopuksi kylmä vesi. Sekoita taikina tasaiseksi muttei enempää. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille tasaisesti. Laita jääkaappiin täytteiden valmistuksen ajaksi.

Paista sieniä ja sipulia kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi.

Riko kulhoon munat. Sekoita rakenne rikki. Sekoita joukkoon ranskankerma, parmesaaniraaste ja suolaa.

Ota pohja kylmästä. Pistele se haarukalla. Kypsennä 200 asteisen uunin alatasolla 10 minuuttia.

Lisää päälle sienitäyte ja siihen päälle muna-ranskankermaseos.

Kypsennä uunin keskitasolla vielä noin 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman tai kokonaan ennen tarjoilua.

Kantarelli-perunasalaatti

Tämän perunasalaatin kokoaminen lähti siitä, että kaipasimme melko tuhtia lisuketta grillatulle possulle, kun lihaa oli jokaiselle ruokailijalle vain pienehkö pala. Jääkaapin sisältöä tutkaillessa mietin käyttökohdetta purkin pohjalla nököttävälle jogurtinjämälle. Ensin tuli idea perunasalaatista, sitten keksimme lisätä siihen sieniä ja lopulta kokonaisuudesta tuli ohjeistetun moinen. Lipstikka kruunasi salaatin ihan omanmakuisekseen.

Lipstikan makua tällä määrällä tulee reilusti, mistä pidimme. Jogurttia tulee vain perunoiden pinnalle,ei niin että koko salaatti hukkuisi siihen. Jukalle murustin vielä sinihomejuustoa ruuan pinnalle, mutta itseltäni jätin tämän osuuden pois. Ulkonäkösyistä en pyöräyttänyt kantarelleja lainkaan jogurtissa. 

KANTARELLI-PERUNASALAATTI

kahdelle lisukkeeksi

200 g perunaa
kourallinen kantarelleja
öljyä tai voita paistamiseen
2 rkl kreikkalaista jogurttia
½ rkl tuorettaa lipstikkaa silputtuna
suolaa
mustapippuria
(sinihomejuustoa)

Keitä perunat. Tarvittaessa kuori ja pilko.
Paista kantarelleja öljyssä tai voissa pannulla muutama minuutti.
Yhdistä perunapalat, jogurtti ja lipstikkasilppu kulhossa. Sekoita niin että jogurtti tarttuu perunapaloihin . Mausta suolalla ja pippurilla.
Laita perunat tarjolle ja ripottele päälle paistetut kantarellit.
Lisää halutessasi myös sinihomejuustoa.

Kantarellikeitto - syvää makua lihaliemestä

Minä himoan kantarellileipiä ja Jukka saman sienen keittoja. Molempia on päästy jo tänä syksynä kokkaamaan, sillä uudesta metsätuttavuudesta on löytynyt ihan mukavasti keltaista kultaa. 

Tänä syksynä loppukesänä kokeilimme ensimmäistä kertaa laittaa lihalientä sienikeittoon ja se toimi hienosti! Kokokermaiseen verrattuna keitto sai makuun hienoa syvyyttä. Meillä liemet keitetään itse pakkaseen, mistä niitä onkin helppo ottaa aina tarvittaessa. Jukka lisäsi omaan keittolautaseensa vielä sinihomejuustoakin, mikä kuulemma entisestään paransi makua.

Uusilta naapureilta saimme kesällä Lapin tuliaisena ilmakuivattua poroa, joka sopi oivasti tämän keiton päälle. Raastaminen oli helppoa kun palan noukki pakkasesta. Sinne lihapala oli myös helppo palauttaa uusia raastamis- tai vuolemiskertoja varten. 

KANTARELLIKEITTO

kahdelle

3 dl kantarelleja
1 pieni sipuli
0,5 rkl voita
1-1,5 dl tuhtia lihalientä
2 dl kermaa
(sinihomejuustoa)
mustapippuria
suolaa tarvittaessa

päälle:
ilmakuivattua poroa
ruohosipulia
muutama pieni kantarelli

Hienonna sienet ja sipuli. Paista sieniä ja sipuleita voissa kattilassa, kunnes sienistä irtoava neste on lähes haihtunut. Ota talteen muutama pieni sieni koristeeksi. Lisää joukkoon kerma ja keitä kunnes kerma hieman paksuuntuu. Kaada joukkoon lihaliemi. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla n. 10 min tai ilman kantta mikäli haluat keiton saostuvan lisää. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Halutessasi lisää keitoon sinihomejuustoa.

Lisää pinnalle ruohosipulisilppua ja jäisenä raastettua ilmakuivattua poroa sekä pari paistettua kantarellia. 

Lampaankääpäsalaatti

Sienikausi on taas alkanut. Nyt meidän perheen aikuisväestö suuntaa tämän tästä iltaisin sienien toivossa metsään. Toistaiseksi koriin on napahtanut vain kantarelleja, muutama orakas ja pari lampaankääpää. Tatteja odotellaan kovasti, kuten myös suppilovahveroita ja mustatorvisieniä. 

Kauden ensimmäisiä lampaankääpiä tuli sen verran, että saimme niistä aikaan kahdelle hengelle lounassalaatin. Kokonaisuudesta tuli lopulta helppoudessaan niin mukava, että päätin naputtaa ohjeen tänne bloginkin puolelle. Kauniskin tuo on, vai mitä? 

Jukan sekoittama sinappinen salaatinkastike on mukavan kirpsakka. Pelkäsin sen peittävän kaikki maut alleen, mutta kokonaisuus olikin lopulta todella toimiva. Kaali salaatinlehtien sijaan toi mukavaa suutuntumaa. Lampaankääpäpalat paistoin aika nopeasti pannussa voissa, kuitenkin niin että saivat pientä rapsakkuutta pintaan. Lampaankäävän kanssa hyvin passaavaa tilliä lisättiin salaattiin tottakai!

Blogin muut sienireseptit löytyvät sieni-tunnisteen alta. 

LAMPAANKÄÄPÄSALAATTI 

kahdelle

lampaankääpää
voita paistamiseen
varhaiskaalia (tai salaattia)
maitohorsman kukkia
tilliä

salaatinkastike
2 rkl Dijon-sinappia
1 rkl hunaja-omenaviinietikkaa
hiukan sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Sekoita salaatinkastikkeen aineet keskenään.
Pilko varhaiskaalia. Silppua tilliä. Riivi maitohorsman kukat varrestaan.
Pilko lampaankääpä paloiksi. Lisää voi pannulle ja paista siinä sienipaloja kunnes saavat mukavasti väriä.
Kokoa salaatti lautasille, liruta päälle salaatinkastiketta ja nauti!

Muheva fasaanipata sienikermalla

Kaupasta sai fasaanin kuudella eurolla. Se tuntui halvalta, tietämättä yhtään mikä on fasaanin hinta yleensä. Yksi lintu tuntui kovin pieneltä, joten ostimme kaksi.

Mietin jo etukäteen, että Darina Allenin kirjasta "Forgotten skills of cooking" saattaisi löytyä ohje linnulle. Näin kävikin. Saimme aikaan muhevan padan, jossa sienikerma täydensi hienosti fasaanin makua. Keralla tarjosimme suositeltua voista perunasurvosta, joten ihan mistään laihduttajan unelmasta illallisessamme ei ollut kyse. Sen sijaan kokonaisuus oli aivan loistava viikonloppuruoka, kun mukaan lisättiin vielä ruokaan hyvin sopinut punaviini.

Kirjasta on aiemmin kokattu herkullisella menestyksellä kermaisen sinappisia häränhäntiä ja täytettyä possun sydäntä. Tässä kirjattu resepti on määriltään muunnelma alkuperäisestä reseptistä.

Ruokaan käytetty sienikerma on muuten tosi monikäyttöinen seos. Se säilyy jääkaapissa 4 päivää ja sen voi tarpeen tullen pakastaakin. Darina Allen neuvoo käyttämään sienikermaa patojen lisäksi lisukkeena uuniperunoille, kastikkeena lampaalle, vasikalle, hampurilaisille tai kanalle, pastakastikkeeksi ja tarjoamisen sellaisenaan. Me voimme lisätä käyttökohteeksi pizzan, jossa sienikerma korvaa oivallisesti tomaattikastikkeen.

SIENIKERMA

50 g voita

175 g sipuleita

450 g metsäsieniä tuoreena, noin 50 g kuivattuna (meillä herkkutatteja)

suolaa

mustapippuria

reilu puristus sitruunaa

2 dl kermaa

lehtipersiljaa silputtuna

(1 rkl ruohosipulia)

Laita kuivatut sienet likoamaan runsaaseen veteen ainakin puoleksi tunniksi. 

Kuori ja silppua sipulit. 

Laita pannu kuumenemaan miedolla lämmöllä ja sulata puolet voista pannulla. Lisää pilkotut sipulit ja peitä kannella. Anna sipulien muhittua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä mutta eivät ole saaneet väriä. 

(Jos käytät tuoreita sieniä, ota sipulit pois pannulta ja paista sienipalat tarvittaessa erissä kuumalla pannulla.) 

Purista liotetuista sienistä ylimääräinen vesi pois siivilässä ja paina vielä siivilässä vesi pois. Lisää sienet pannulle sipulien kanssa. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunalla. 

Lisää kerma ja anna kuplia viisi minuuttia. Tarkista maku ja mausta lisää mikäli on tarvetta. Lisää silputtu lehtipersilja (ja ruohosipuli). 

FASAANIPATA PEKONILLA JA SIENIKERMALLA

300  g pekonia

2 fasaania

vehnäjauhoja, maustettuna suolalla ja mustapippurilla

450 g sipuleita

350 g porkkanoita kuorittuna ja pilkottuna

pari oksaa timjamia

7,5 dl kana- tai fasaanilientä

voita ja öljyä paistamiseen

sienikermaa yllä tehty satsi

lehtipersiljaa koristeluun

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. 

Leikkaa pekoni paloiksi. 

Huuhtele ja kuivaa fasaani. (Luonnollisesti kyni ja perkaa ensin mikäli tarpeellista).

Leikkaa neljään-kuuteen palaan. 

Laita jauhot lautaselle, mausta. Kieritä fasaanipalat jauhossa. ravistele irti ylimääräiset jauhot. 

Paista pekoni pannulla rapeaksi ja laita pataan. 

Lisää jauhotetut fasaanipannut pannulle, lisää tarvittaessa öljyä. Paista palat kauniin ruskeiksi. Laita fasaanit pataan. 

Lisää pannulle porkkana- ja sipulipalat. Lisää voita mikäli tarpeen. Lisää myös liemi. Kiehauta ja lisää tämäkin pataan.  Mausta.

Kypsennä uunissa 30-45 minuuttia riippuen siitä miten kauan ruskistit paloja. 

Ota pata uunista. Mikäli haluat paksuntaa lientä, siivilöi se erikseen ja laita pannulle kiehumaan kokoon. Kun kastike on sopivaa, lisää siemikerma ja lihat sekä muut aineet padasta. 

Koristele lehtipersiljasilpulla. 

Fasaanipataa jäi illalliselta, joten jatkojalostimme sitä parin päivän päästä. Irrotimme lihat luista ja paloittelimme ne. Muhjaantuneet sipulit, porkkanat ja sienikerman surrautimme sauvasekoittimella tahnaksi. Lisäsimme sekaan hiukan kermaa notkistamaan "kastiketta" ja pyöräytimme tämän lämmitettynä kypsennetyn pastan sekaan. Tuli todella hyvä pastaruoka! Osan kastikkeesta pakastimme pusseissa kerta-annoksina.

Luut keitimme porkkanoiden, varsisellerin, sipulin ja laakerilehtien kanssa liemeksi. Liemen pakastimme  useaan rasiaan tulevia käyttökertoja varten. 

Spelttiä ja sieniä

Suppilovahverot ja kerma surrautetaan yhdeksi soseeksi ja yhdistetään risottomaisesti kypsennettyyn spelttiin yhdessä mascarponen ja cheddarin kanssa. Tällä meiningillä nyt ei voi tulla huonoa, eikä tullut!

Jukka löysi tämän houkuttelevan Kira Weckmanin reseptin elokuisesta Viini-lehdestä. Ohjeeseen oli käytetty tatteja, mutta meillä niitä ei ollut tuoreena saatuvilla. Arvelin sen sijaan suppilovahveroiden käyvän hyvin spelttien kanssa, jossa jo itsessään on luonnetta ja makua. Näin kävikin! Kasvisliemi vaihtui meillä pakkasesta sulatettuun kanaliemeen. 

SPELTTIÄ JA SIENIÄ

5 annosta

250 g suppilovahveroita + muutama paistettuna koristeeksi

2 rkl voita

2 salottisipulia

2 dl kuohukermaa

1 tl suolaa

8 dl kanalientä

2 rkl öljyä

2 1/2 dl spelttihelmisuurimoita

1 dl valkoviiniä

1 dl cheddarjuustoa raastettuna

100 g mascarpone-juustoa

1/2 sitruunan mehu

½ rkl kuivattuja rakuunanlehtiä murskana

1 tl suolaa

sieniä tarjoiluun

Puhdista  ja paloittele sienet. Hienonna sipuli. Paista sienet (myös muutama koristelua varten) kunnes niistä on lähtenyt neste pois. Lisää pannulle voi. Lisää sipulit ja kuullota miedolla lämmöllä. Kaada kerma joukkoon, mausta suolalla ja kiehauta.  Soseuta seos sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Siirrä sienisose sivuun odottamaan.

Kuumenna kanaliemi.

Kuumenna öljy kasarissa, lisää speltit ja kuullota miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää kasariin valkoviini ja noin 3 dl kanalientä. Anna nesteen imeytyä.  Lisää vähitellen pienissä erissä kanalientä kunnes speltti on kypsää. Speltti on parhaimmillaan, kun siinä on vielä purutuntumaa.

Lisää valmiin speltin joukkoon sienisose, juustoraaste ja mascarpone. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja rakuunalla. Tarjoile paistettujen sienien kanssa.