Lauantain nautiskelumenu II

Saimme naapureilta taas uusimman Gourmet- lehden - iso kiitos heille inspiroittamisesta. Lehden innoittamana lähdimme kokoamaan herkkumenuta lauantaille, kun aikaa tekemiseen on arkea enemmän. Päädyimme seuraavaan:

Mintulla maustettuja herneitä parmankinkkkuun käärittynä

*
Jamien kolmen juuston risotto
Kala-äyriäisvartaat

*
Marenkikakku raparperi-mansikkahillokeella

Lopputuloksena oli tolkuttoman hyvä, helposti ajoitettava, kesäinen kokonaisuus. Vai mitäs olette mieltä?

Mintulla maustettuja herneitä parmankinkkuun käärittynä

Tämä on loistavan makuinen alkupala, täytyy sanoa että ihan parhaita maistamiani. Eikä ulkonäössäkään mielestäni ole moittimista. Kaksi kääröä oli mielestämme sopiva satsi ruokahalunherättäjäksi. Sikäli mikäli sitä nyt tarvitsee herätellä ;)

En ole (vielä) kokeillut, mutta pyree saattaisi olla maistuvaa pastankin kera. Siihen päälle vielä vaikkapa paahdettuja manteleita... ehkä menee kokeiluun...

Resepti ei ole niin työläs kuin ensivilkaisulta voi vaikuttaa. Ohje on Gourmet-lehdestä 2/08.

ohuita parmankinkkuviipaleita kääröjen määrän verran (10)

hernepyree:
3 kuorittua salottisipulia hienonnettuna
1 timjamin oksa
2 rkl oliiviöljyä
100 g pakasteherneitä
2 dl kanalientä
1 rkl nypittyjä, tuoreita mintun lehtiä

Freesaa sipulit ja timjami öljyssä. lisää herneet ja kanaliemi. Keitä 5 minuttia. Lisää mintun lehdet. Soseuta teho - tai sauvasekoittimella. Jäähdytä nopeasti jotta väri säilyy kirkkaana.

herneet:
(150-) 200 g tuoreita herneenpalkoja
suolaa, sokeria ja pippuria
viinietikkakastiketta (vinaigrette)
hienonnettua minttua
herneenversoja

Silvo tuoreet herneet, ryöppää niitä sokerilla ja suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. aseta lävikköön ja päästä läpi kylmää vettä jäähdyttämiseksi. Valuta hyvin. mausta suolalla, sokerilla, pippurilla ja viinietikkakastikkeella sekä hienonnetulla mintulla.
Pese ja kuivaa herneenversot.

Levitä kinkkuviipaleet laudalle tai valmiiksi tarjoilulautasille. Nosta niille pyrettä, herneitä ja versoja. Rullaa. Tarjoile huoneenlämpöisinä.

Reseptin kehittelijä Sami Tallberg vinkkaa reseptin lopussa, että parmankinkun haastaa koillis-Italian Alpeilta tuleva san Danielin kinkku. En ole ikuna kuullutkaan, mutta parmankinkun suurena ystävänä sellaistakin olisi mukava maistaa.

Kolmen juuston risotto Jamie Oliverin tapaan

Alastomanakin tunnetun Jamie Oliverin sivuilta löytyi kehuttu ja herkullisenoloinen risotto-ohje. Se sisälsi valtavasti juustoa, paljon rasvaa ja varsiselleriä. Jos nuo edelläolevat ainekset eivät saa sinua kiinnostumaan, niin mikä sitten?! :)

risotto kuudelle

litra kuumaa kanalientä
1 rkl oliiviöljyä
2 sipulia kuorittuna ja pilputtuna
2 valkosipulinkynttä pilputtuna
3 lehti- eli varsisellerin vartta pilputtuna nekin
400 g risottoriisiä
2 lasillista kuivaa valkoviiniä
merisuolaa (Maldon)
mustapippuria myllystä
100 g Appenzeller tai Gruyere-juustoa ronskisti pilkottuna
100 g taleggio- tai pecorino fresco toscana- juustoa * ronskisti pilkottuna
75 g voita
50 g vastaraastettua parmesaania

Valmistustapa on ihan normaalirisoton valmistus - kuinkas muutenkaan :) Mutta tässä niille jotka kokeilevat tätä huttua ehkä ensimmäistä kertaa. Kuumenna oliiviöljy. Freesaa siinä sipulia, valkosipulia ja selleriä noin 5 minuuttia kunnes ovat pehmeitä. Lisää riisi ja nosta lämpötilaa. "Paista" riisiä minuutti tai kaksi koko ajan sekoittaen, kunnes riisit näyttävät hiukan läpinäkyviltä. Lisää viini ja anna alkoholin höyrystyä pois.

Laske levyn lämpötilaa. Aloita kuuman kanaliemen lisääminen vähän kerrallaan, kunnes riisi on kypsää. Suutuntuma pitää jäädä, eli riisiä ei saa keittää ihan pehmeäksi. Jamie kehoittaa sekoittamaan koko ajan, mutta itse olen samoilla linjoilla Prinsessakeittiön Veeran kanssa ylempalttisesta hämmentämisestä. Eihän tässä mitään puuroa tehdä! Siitä pitää huolehtia, ettei risotto pääse kuivumaan, siis että riisit ovat kosteita kun taas lisäät kanalientä. Tähän kanaliemivaiheeseen menee noin 15 minuuttia. Jos lientä jää, älä ole moksiskaan. Niin vain joskus käy. Kun riisit ovat tarpeeksi kypsät, siirrä pannu pois levyltä.

Lisää juustot ja voi. Sekoita. Mausta makusi mukaan Maldonilla ja pippurilla. Laita pannusi/kattilasi päälle kansi ja anna vetäytyä 2-3 minuuttia. Nauti heti.

*Stockalla ei ollut taleggio-juustoa, mutta he suosittelivat tilalle Brie-tyyppistä valkohomejuustoa. Koska tämä ei hyppyselliselle uppoa, tarvittiin toinen suositus. Se oli siis reseptissä mainitsemamme toinen juusto Pecorino fresco

Kala-katkarapuvartaat ja grillausöljy

Vartaat on mukavaa grillattavaa ja ennen kaikkea syötävää, kun niihin saa upotettua jokaiselle jotakin. Olemme saaneet häälahjaksi aikoinaan kätevän varras-setin, jossa on kuusi emali/teflon päällysteistä varrastikkua ja teline. Telineessä vartaan pysyvät mukavasti irti kuumasta grillitasosta ja vartaan säilyvät näin ehjempänä, kun eivät tartu kuumaan grilliritilään. Lisäksi näistä vartaista on todella helppo irrottaa ruoka ja kaiken lisäksi ne on helppo pitää puhtaana. No toki perinteiset puutikutkin ajaa samaa asiaa ja pääasiahan on ruoka eikä välineet.

Tämän kesän ensimmäiset grillivartaat tehtiin kalasta ja jättiläiskatkaravuista, sekä kasviksista. Laitoimme tällä kertaa vartaisiin:
puna-ahventa (pakasteesta)
jättiläiskatkarapuja (pakasteesta)
kesäkurpitsaa
retiisiä
sipulia
tuoreita herkkusieniä

Ei muuta kuin aineet sopiviksi palasiksi ja töki ne vartaaseen haluamaasi järjestykseen. Sitten grillausöljyä pintaan ennen paistamista. Grillausöljyn ohje seuraavaksi.

Grillausöljy
Kätevä grillausöljyhän sekoitetaan vaan aineksista ja on heti valmista käyttöön. Olemme käyttäneet aika paljon Grillaa – Lihaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä –kirjan simppeliä grillausöljyohjetta, jota olemme hiukan loiventaneet. Tarvitaan:
½ dl soijakastiketta
½ - 1 dl viinietikkaa (me käytämme punaviinietikkaa)
1 rkl ketsuppia
mustapippuria
vajaa 1 dl ruokaöljyä

Sekoita muut aineet paitsi öljy. Sekoita vielä öljy seokseen ja sekoita tehokkaasti. Grillausöljy on valmis käyttöön. Tämä öljy muuten säilyy useita viikkoja käyttökelpoisen pullossa tai tölkissä jääkaapissa.

Lisäkkeenä tarjosimme Jamie Oliverin kolmen juuston risottoa.

Marenkikakku raparperi-mansikkahillokkeella

Ensin ilmestyi Muulin emännöimään Apinakeittiöön vähintäänkin mielenkiintoinen Pavlova eli marenkikakku turkinpippuritoppingilla. Sitten Polkkapossu loihti sivulleen raparperisen ja mansikkaisen version marenkikakusta. En ole koskaan enkä ikinä koettanut tehdä marenkia, mutta nyt päätin tarttua toimeen. Niin hyvältä molempien ohjeet tuntuivat. Koska jääkaapistamme löytyi raparperia ja pakkasestamme mansikoita - molemmista kiitos kaunis äidilleni- päädyin Polkkaavan kokin kakkuun.

Ja kyllä oli herkullista!!! En osaa tehdä tavallista muna-sokerikakkupohjaa. Aina tapahtuu jotain lässähdystä tai turhaa tummumista tai jopa jotain ennalta-arvaamatonta. Mutta tämän minä taisin! Koko perhe hamstrasi kakkua pariin otteeseenkin, vaikka pohjalla oli jo melkoinen määrä suolaisia herkkuja.

Kopioin tähän Possun ohjeen pieniä muutoksia tehden. Minä kokosin kakun niin, että jäähtyneen marengin päälle tuli hilloke, jonka päälle taas kermavaahto (itselleni jätin kylläkin vaahto-kolon sillä se ei kuulu ruokavaliooni tykkäämättömyyssyistä). Näin kakusta tuli mielestäni tosi kauniin ja entistäkin ilmavamman näköinen. Kuin kesäinen poutapilvi, jonka päällä on pari jäätymiskuoleman kokenutta mansikkaa :)

Raparperi-mansikkakakku marenkipohjalla

kakkupohja Nigella Lawsonin reseptillä:

4 valkuaista
200 g sokeria
2 tl maizenaa
muutama tippa (valkoviini)etikkaa
2-3 tippaa vaniljauutetta (tai vanilliini- tai vaniljasokeria tai vaniljaa)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri hiljalleen koko ajan vatkaten ja vatkaa sokeri sileäksi. Lisää jauhot, viinietikka ja vanilja kevyesti nostellen. Levitä massa leivinpaperoidulle uunipellille halkaisijaltaan n. 20 cm tasaiseksi ympyräksi. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla n. 50 minuuttia. Älä pelästy: marenki paisuu kauniisti. Rakenne saa jäädä sisältä löysähköksi. Tai siis sen pitää jäädä.

"Ylijääneiden" kananmunankeltuaisten käyttöä voi miettiä vaikkapa Polkkapossulassa tai voit harkita tekeväsi siitä vaikkapa Susan Creme Anglaisea.

hilloke:
5 vartta raparperia
litra mansikoita
reilusti sokeria
loraus vettä

Pilko raparperit. Heitä ainekset kattilaan ja keitä lähes mössöksi. Laita mössöhilloke siivilään ja anna nesteiden valua kippoon. Tässä vaiheessa kannattaa muuten sekoita nesteet kirkkaaseen viinaan (1/3 viinaa, 2/3 raparperi-mansikkamehua) ja laittaa odottelemaan pakastimeen parempia aikoja. Levitä jäljelle jäänyt jäähtynyt hilloke marengin päälle.

vaahto
2 dl kermaa

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen sopivasti vaniljasokeria ja levitä raparperimansikkahillokkeen päälle.

Koristele kakku mansikoilla ja nauti vaikkapa silmät kiinni... paitsi jos olet pöydässä lasten kera kuten me, älä vain ummista silmiäsi, koska silloin tapahtuu varmasti jotain. Eikä se jotain välttämättä ole kauhean miellyttävää tai helposti siivottavaa ;)

Aurajuustokinkkupastaa

Opiskeluaikoina ultimateherkkua oli upottaa pasta aurajuusto-kinkku-ruokakerma-sipulisekoitukseen. Nyt tyylimme on hiukan muuttunut eikä kastike enää ole pääosassa, vaan antamassa vain makua pastan seuralaisena. Aurajuusto (tai mikä vaan sinihomejuusto) se vaan osaa antaa hienon säväyksen pastalle. Tällä kertaa sovellettiin aurajuusto-kinkkukastikkeesta lapsille sipuliton vaihtoehto seuraavista aineista:
pala kinkkua
aurajuustoa
kermaa
pastaa
mustapippuria

Laita pastaa kiehumaan. Samaan aikaan valmista kastike. Paloittele kinkku kuutioiksi ja paista kattilassa tai paistinpannussa (Suosittelemme myös sipulia tähän väliin). Kaada sekaan kermaa maun mukaan. Kun kerma ja kinkku seos on hiukan lämmennyt, muserra aurajuusto sekaan. Lämmitä kunnes aurajuusto on sulanut kastikkeeseen ja mausta mustapippurilla. Sekoita kastike pastaan ja tarjoile. Todella nopeata toimintaa ja oivallista mättöä!

Piimäherkkuja - raparperipiirakkaa, puolukkamuffineja, ohukaisleivoksia ja juustosarvia

Olen jo kauan etsiskellyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti raparperipiirakan ohjetta, jonka pohjaan tulee piimää. Äitini ja minä teimme sitä yhdessä vaiheessa usein lapsuudenkodissani ja voi kuinka hyvää se olikaan. Tammikuun blogista löytämäni ohje oli todella hyvä ja helpoista helpoin. Ihan makumuistoni tasolle piirakka ei kuitenkaan yltänyt, mutta kauas ei nyt jääty. Kiitokset vain Ninalle!
Äidin upeita raparperipuskia on siis rokotettu raskaalla kädellä. Kiitokset rakkaalle äidille!

pellilliseen raparperipiirakkaa tarvitset
4 ½ dl piimää
4½ dl sokeria
7½ dl vehnäjauhoja
1½ tl soodaa
150 g voita sulatettuna
raparpereja ainakin 4 vartta ja lapsukaisen pilkkomaan ne
(fariini)sokeria päälle ripoteltavaksi

Sekoita pohjan aineet yhteen. Levitä leivinpaperin päälle pellille. Lisää pilkotut raparperit ja ripottele päälle (fariini)sokeria. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.
Nauttimiseen riittää pelkkä piirakka, mutta jätskipallo kyljessäkin maistuu...;)

Piimää tietysti jäi, joten muutakin käyttöä sille piti löytää. Meillä ei nimittäin ruokaa pois heitetä, mutta piimää pelkästäänkään kukaan ei nauti.

Lettupannulaisilta bongasin kiinnostavan puolukkamuffiniohjeen, joka sisälsi inkivääriäkin. Meillä inkivääri lisättiin tahnan muodossa ja (kaura) maito korvattiin siis piimällä. Lapset olivat mukana leipomassa. Maistuvaa ja terveellisempää muffinia! Suosittelen!

Vieläkin jäi piimää. Kolmantena päivänä turvauduttiin Makuhaku- sivuihin. Siellä nimittäin on loistava palvelu, jonka hakuun sanan syöttämällä saa sitä koskevia reseptejä kootusti suomalaisista blogeista. Naputtamalla kirjaimet p i i m ä hakutulokseksi tuli 84 reseptiä. Ja siitä ei kun vain valitsemaan! Välipalalla päätimme kokeilla Kokeilevan keittiön aivan loistavia ohukaisleivoksia. Kertakaikkiaan namia! Muistutukseksi vielä, että reseptissä lukee paista MIEDOLLA LÄMMÖLLÄ. Ettet sitten vain mene paistamaan liian kuumalla ja ettei sinun sitten vain ole vaikea kääntää niitä ja ettei sitten vain käy niin että ne tummuvat liikaa...;)

Ja aina vain piimää jäi. Loput sujahtivat Herkkukirpun juustosarvireseptiin, johon täytteeksi käytimme Aurajuustoa ja Gruyereä. Teimme sarvia puolitoistakertaisen satsin ja nyt saimme piimän loppumaan. Lapset leipoivat sarvet, joten upeita siis tuli. Kyllä maistui välipalalla!

Upeaa taidetta!
(leivinpaperi lasten voitelun ja uunin jäljiltä)

Luokkatapaaminen

Viime viikonloppuna kävin kotiseudulla, pienessä, ihanassa 1000 asukkaan kylässä. Olen aloittanut koulu-urani vuonna 85 (kauan on aikaa siis, siitä kun viimeksi...;) ) ja nyt pari luokkamme tyttöä oli koonnut koko sakin koolle tutulle rantasaunalle. Melkein kaikki vanhat kaverit pääsivät mukaan juhlimaan. Meillä oli ihan mielettömän hauska ilta, joka sisälsi pääosin naurua, juomista, vanhojen hyvien aikojen muistelua ja saunomista.

Syömistäkään ei tietysti unohdettu! Kokoonkutsujat olivat keksineet aivan loistavan menun luokkakokoontumiselle: jokajannun kouluaikojen suosikkia eli pinaattilettuja ja nakkeja! Kun ne oli tilattu vielä paikallisesta Tepen pitopalvelusta, jota emännöi entinen koulukeittäjämme, oli ruokailu täydellinen! Ja kyllä maistui!!! En ollut muistanutkaan, että lisäke pinaattiletuille sisälsi punaista viinimarjaa ja omenaraastetta.

Kiitosta vielä kokoonkutsujille ja kaikille paikalle saapuneille. Oli todella hauskaa nähdä teitä kaikkia!

Ei voi muuta sanoa kuin "nii zää" ;)!

Munakoiso-tomaatti-mozzarellatornit Likivihreitten malliin

Antti Vahteran ja Visa Nurmen mainiosta kokkailukirjasta "Likivihreät" toteutimme mozzarellaisen munakoisotornin. Mozzarellana meni pehmeän täyteläisen makuinen bufala-mozzarella. Juustoa oli kyllä liian vähän, suositeltu 2 palloa olisi ollut parempi. Meillä tornit tekivät seuraa entrecote-pihveille, mutta nämä sopisivat kyllä alkupalaksikin. Hirmuisen hyviä!

1 pieni munakoiso

2 tomaattia

2 bufala-mozzarellaa

mustapippuria myllystä

Maldon- suolaa
tuoretta basilikaa

oliiviöljyä

Itketä munakoisot eli leikkaa pyöreiksi siivuiksi, ripottele päälle suolaa ja anna "itkeä" vartin verran. Kuivaa talouspaperilla. Pyörittele mustapippurissa. Kokoa päällekkäin siivutettuja tomaatteja, koisoja ja mozzarellaa. Aseta voideltuun uunivuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pyörittele basilikalehdet Maldonsuolassa ja öljyssä. Aseta lehdet tornin päälle. Meillä oli hiukan lehtivajausta kun basilikantaimet olivat palelleet ulkona :(

Samalla testasimme muuten Sammakko teidän vinkkaamaanne dijon-sinappia grillatun munakoison kaverina, mutta meille ei oikein uponnut. Joka tapauksessa olemme taas yhtä erilaista makuelämystä rikkaampia ja se on hienoa se!

Susan haastevastauksen testaaminen

Annoimme Kulttuureja sekoitellen-blogin Susalle salamahaasteeksi kehitellä jotain tryffeliöljystä. Reseptin tulisi olla valmistus- ja/tai nauttimisvaiheessa tunnelmaltaan sopiva Norah Jonesin musiikkiin. Ja millaisen vastineen saimmekaan!

Susa oli päätynyt fondueen, jossa tryffeliöljyä oli peräti ½ desiä. Susan kuvaama video fondue-kattauksella, musiikilla ja elävällä liekillä oli todella tunnelmallinen. Teimme fonduen muuten Susan ohjeen mukaan, paitsi Kirchiä emme käyneet ostamaan. Lisäsimme notkeuden vuoksi myös hiukan enemmän valkkaria. Valmistimme Susan ohjeen puoliksi kahdelle, mikä oli ihan passeli määrä. Toki enemmänkin olisi voinut syödä... :)

Olemme nautiskelleet erilaisia fondue-settejä aiemminkin, mutta Susan käyttämistä upotettavista vain leipä oli tuttu. Kaikki sopivat oikein hienosti tryffelisen juustoseoksen makuun! Henkilökohtainen suosikkini oli parsa, Pastapää piti eniten päärynästä.

Viikonloppumme alkoi siis perjantaina loistavasti, kun fondueta nautiskellessamme taustalla soi Norah Jonesin live dvd vuodelta 2004 Handsome Bandin kanssa. Kiitos kaunis Susalle! Tämä tryffeliöljyfondue ei varmasti jää viimeiseksemme.

"What did you say?
I know what you were singing
But my ears won't stop ringing
Long enough to hear
Those sweet words
And your simple melody
I just have to hear
Those sweet words
Spoken like a melody
I just want to hear
Those sweet words"

"Kaunein annos"- äänestys on päättynyt, Sormisyötävä äänestys alkanut!

Käynnistimme sivullamme äänestyksen kauneimmasta annoksesta, kun teimme lohta mustan pastan ja mädin kanssa 17.5 kuluvaa vuotta. Vastauksia viikon aikana tuli kaikkiaan 32 kappaletta, suurkiitos kaikille äänestäneille! Voittajaksi selvisi annos, jossa pasta ja lohi olivat vierekkäin. Tämä annos saalisti kaikkiaan puolet annetuista äänistä. 31 % (10kpl) äänistä meni annokselle, jossa lautasen reunaa kiersi mätirinki. Kaksi muuta annosta keräsivät kumpainenkin 9 % äänistä.

Uneliaan kokin Annan ilmoille pistämä kuukauden ruokahaaste sormisyötävästä on nyt päässyt äänestysvaiheeseen. Käykääpä siis vertailemassa ja äänestämässä mieleistänne täällä. Myös me olemme mukana yllä näkyvällä savuporotäytteisellä croustadesilla;)

Oikein aurinkoista viikonalkua kaikille!

Heleän kaunis katkarapuriisi

Minä ihastuin kovasti tähän kauniiseen ruokaan - valkoinen riisi, heleänvaaleanpunaiset katkaravut ja vaaleanvihreät purjot olivat mielestäni kovin kaunis yhdistelmä. Ruuasta voisi tehdä tietysti tulistakin, me tyydyimme nyt lasten kanssa ruokaillessa pienimuotoisesti mausteiseen settiin.

2 dl riisiä keitetään suolatussa vedessä
300 g pakastekatkarapuja
1 pieni purjo huuhdottuna ja pieneksi pilputtuna

valkosipulinkynsi
1 tl jauhettua korianteria
reilu tl inkivääritahnaa
sitruunamehua
thai sweet chili - kastiketta maun mukaan
öljyä paistamiseen

Keitä siis riisi. Sekoita katkaravut lisäkkeineen ja pistä jääkaappiin maustumaan noin tunniksi.
Kuumenna öljy (wokki)pannussa. Paista katkarapuseosta muutama minuutti. Lisää riisit ja lämmitä kaikki.

Ruokatorstai on ideoita täynnä!

KAUHISTUS :)! En ole muistanut lainkaan kehua mitä sain suukkojen, itsetehdyn kortin ja upean aterian lisäksi lahjaksi äitienpäivänä - no sen odottamani Eeva Salosen "Ruokatorstai"- kirjan!!! Kyllä olin iloinen saamastani upeasta kirjasta!

Kaikkein eniten (ainakin toistaiseksi) pidän reseptikirjassa siitä, että takaa löytyy ruoka-ainehakemisto. Viikonlopulta jäi varsiselleriä, joten katsoin vain hakemistosta mitä muuta siitä voisi tehdä kuin tillilihan lientä (tai kuorrutettua selleriä tai lientä simpukoille, jotka jostain syystä eivät tällä hetkellä Pastapäälle uppoa). Tämä mainio keitto-ohje löytyi sitten lehtisellerin kohdalta, sillä nehän ovat yksi ja sama asia - lehti- eli varsiselleri.

Keiton kanssa nautimme itsetehtyä, vielä lämpöistä leipää. Ohjeen löysin Rimatonnan keittiöstä nimellä kuituinen hiivaleipä. Kauraleseiden puutteessa niiden virkaa ajoivat kaurahiutaleet. Leivät oli niin helppo tehdä, että minäkin aloittelevana leivän leipurina onnistuin.

Tämä hienostuneenmakuinen, vaalea keitto kävisi hyvin alkukeitoksi tuhdinkin aterian alle.
3 vartta lehti- eli varsiselleriä
300g (3 normaalikokoista) perunaa
1 sipuli
8dl vettä
100 g sulatejuustoa
suolaa
½ dl kermaa
1 rkl tuoretta basilikaa

Kuori ja pilko perunat sekä sipulit. Pilko sellerinvarret. Laita ne kattilaan veden ja sulatejuuston kanssa. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta (sauvasekoittimella). Mausta suolalla ja basilikalla, sakeuta kermalla.
Helppoa, nopeaa ja maukasta!

Vohvelit välipalaksi

Meillä ei ollut lapsuudenkodissani lainkaan vohvelirautaa...kauheaa... ;) Onneksi naapurissa oli! Kävimme joskus siskon kanssa kysymässä naapurin tädiltä josko tämä pyöräyttäisi meille vohvelit ja näinhän kävi. Äiti ei ymmärrettävästi ollut ihan tyytyväinen lastensa omatoimisuudesta tällä kohtaa. Itse varustauduin jo raskausaikana tulevaan vohvelienpaistoon sijoittamalla kirpputorilla kokonaisen euron vohvelirautaan. Sillä on paistettu jo niin monet taikinat, että varmasti on maksanut itsensä takaisin!

Jääkaapissa oli kermaa hyödyntämättä. Pastapää kesi sille oivaa käyttöä, kun ehdotti meille lasten kanssa välipalaksi vohveleita.

Tällä "Kodin keittokirjan" arkivohveliohjeella mentiin. Tein taikinan puolitoistakertaisena, siksi määrät näyttävät hiukan hassuilta:
noin 12 kpl

3,75 dl maitoa (nyt siis osa kermaa)
3,75 dl jääkylmää vettä
5,25 dl dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
noin 2 dl jäähtynyttä voi - tai margariinisulaa (älä laita öljyä. koetettu on ja lötkönmakuisia tuli)

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi lisäten viimeisenä margariinin. Paista hyvin voidellussa, kuumassa raudassa. Paina raudan puolikkaita yhteen paistamisen alkuvaiheessa, niin taikina jakautuu hyvin jokapuolelle ja pinta rapsakoituu hyvin.

Lisukkeena meillä tarjoiltiin nyt hilloja, joskus on laitettu myös esim. omenaa raastettuna. Eikä jätkinokarekaan pahaa tee :)

Emme ole koittaneet vohveleihin (vielä) suolaisia täytteitä, mutta uskon että sekin aika vielä tulee.

Salaattisikurit parmesaanigratinoituna, savutonta savulohta

Ihan ensiksi hyvä vinkki: lue käyttöohjeet ennen kuin koetat uutta tuotetta. Tätä vinkkiä noudattamalla meidän savukalastamme olisi voinut tulla oikeastikin savunmakuista ;)

Muitta mutkitta hyvään, mutta ei kylläkään huippuherkulliseen salaattisikuriohjeeseen, joka on muuten jo aikaisemmminkin mainitsemastani Donna Hayn kirjasta "vieraspöytä". Kokeilimme tätä salaattisikuria elämämme ensimmäistä kertaa. Uloimmat lehdet maistuivat pahalle - osa johtui kyllä griilin tummentamisestakin ;) - mutta sisälehdet olivat maukkaita.

4 salaattisikuria
merisuolaa
(suolaheinän lehtiä - jäi laittamatta)
vajaa desi sileälehtistä persiljaa
3 rkl sitruunameha
1 rkl sokeria
rouhittua mustapippuria
reipas desi raastettua parmesaania

Lisää kiehuvaan veteen sikurit ja suola. Keitä 4 minuuttia. Keittäminen poistaa kitkeryyttä ja pehmentää sikurit. Varo ylikeittämistä. Valuta hyvin.
Asettele (suolaheinää ja) persiljaa lehtien väliin. Valele sitruunamehulla, ripottele päälle sokeri varovasti pippuria ja reippahasti juustoa. Pane grilliin (tai uuniin) 4-6 minuutiksi tai kunnes ovat kauniin värisiä.

Donna Hay suositteli kumppaniksi kylmäsavulohta, mutta me ajattelimme koittaa savustaa itse kalaa pussissa. Hah haa!
Koska kalamme oli puolta pienempi kuin annetussa ohjeessa, eli siis puolikiloinen, ajattelimme puolittaa kysennysajankin. Ja teimme sen tietysti myös savustuksen kustannuksella. Epäonnistumisen JÄLKEEN luimme : Kohta 6. Savusta aina ensimmäiset 15 min. 250 asteessa savustuksen toiminnan käynnistämiseksi. Seuraavalla kerralla teemme näin... Isäni tekee meinaten maailman parasta hunajasavulohta - kylläkin ihan savustuspöntössä - ja ajattelimme kokeilla samaa uunissa pussissa. Eipä eronnut meidän kala uunilohesta, mutta josko sitten seuraavalla kerralla... Vaikka siinä käynee kuten Äidin pullienkin kohdalla: yhtä hyviä on toivoton saada aikaan :)

Ruoka-aarteita kanssabloggaajilta

On tämä ruokabloggailu vaan niin kiva yhteinen harrastus puoliskon kanssa! Paitsi että saa jakaa muille onnistumisiaan ja mokiaan, voi oppia muilta vaikka mitä. Oppia voi paitsi ruuanlaitosta, myös valokuvaamisesta, Tokion matkailusta ja yrttien kasvattamisesta, noin muutamia mainitakseni :) Samalla saa kommentteja ja lisäyksiä, joskus korjauksiakin omiin juttuihinsa. Muiden tekeleitä on hauska käydä ihastelemassa ja kuolaamassa. Joskus mukaan tarttuu omalta tuntuvia tai muuten vaan kiinnostavia ja innostavia ohjeita. Seuraavassa kokeiluja viimeajoilta. Ohjeet löytyvät linkkien takaa.

Hannan sopasta on kokeiltu muutaman päivän sisään kahtakin ohjetta. Lounaana maistui curry-bataattisosekeitto, johon tuli myös päärynää. Keitto oli oikein hyvää lämpimän leipäkoneleivän kanssa nautittuna. Päärynä maistui yllättävän paljon, mikä ei kyllä ollut huono. Kuvaa ruuasta ei tullut, mutta aika samannäköistä se oli kuin Hannallakin :).

Toinen kokeilumme samaisesta keittiöstä oli Jamien täytetyt sipulit. Nämä olivat jopa parempia kuin odotimme, kertakaikkisen herkullisisa! Pastapää nakkasi sipulat kaasugrilliimme, jossa ne viipyivät kuvun alla parikymmentäminuuttia. NAM! Nyt nautiskelimme sipulit parsa-perunasalaatin kanssa, mutta kyytipojaksi sopisi hyvin vaikkapa grilliliha tai -makkarakin. Sipulit ovat yllättävän tuhteja, joten sipuli per ruokailija lisäkkeenä olisi varmasti ihan hyvä määrä.

Ylimuulin emännöimästä Monkeyfoodista kokeilimme kaalilaatikkoa rusinoilla. Aikuisille loora maistui kokonaisuudessaan, lapset ronkkivat porkkanat ja rusinat suihinsa. Pian 3-vuotias hoitotyttöni haarukoi tietysti koko satsin. Hänelle tuntuu maistuvan kaikki -paitsi minun puolukkavispipuuroni :(.

"Aikoja sitten" tuli kokeiltua myös Uneliaan Kokin Annan Pussikeittoa parempaa kastiketta. Meidänkin piti laittaa seitä joukkoon, mutta se oli päässyt loppumaan pakkasemme uumenista. Mentiin "pelkillä" pakastekatkaravuilla, mutta hyvää oli silti. Pastan kanssa tarjoiltuna kastike oli tosi löysää, joten suosittelen nesteen vähentämistä. Lapset toivoivat ruokaa tehtävän toisenkin kerran.

Paljon on vielä tekemistä odottamassa suosikkilistallani ja lisää tulee koko ajan,
kiitos siitä kanssabloggaajille ;)

Broilerilasagne

Pastapää tietenkin tykkää kovasti aidosta jauhelihalasagnesta, mutta on mukava kokeilla vaihteeksi hiukan erilaista lasagnea. Tämän ohjeen pääpiirteet saimme Raumalaiselta ystäväpariskunnalta, joten alkuperäislähteestä ei ole tietoa. Mutta tämä on todella simppeli setti:

300 g (hunajamarinoituja) broilerinfilesuikaleita
sipuli
muutama valkosipulinkynsi
2-3 rkl punaista pestoa
mustapippuria
(suolaa)

100 g voita
2 rkl jauhoa
maitoa, n. 0,5 l
200 g aurinkokuivattutomaattituorejuustoa
valkopippuria
suolaa
juustoraastetta
lasagnelevyjä

Paista broilerin filesuikaleet ja silputut sipulit pannulla. Lisää punaista pestoa. Mausta seos pippurilla ja suolalla makusi mukaan. Tee valkokastike: sulata voi kattilassa, sekoita jauhot voisulaan ja anna turvota/paistua hetki, mutta älä ruskista. Lisää maitoa hiljalleen kokoajan sekoittaen, jotta kastikkeesta tulee tasainen. Anna kastikkeen hiukan saostua keittämällä. Lisää tuorejuusto ja hiukan juustoraastetta. Mausta seos suolalla ja valkopippurilla makusi mukaan. Kokoa lasagne vuokaan: aloita kanaseoksella. Lisää kerroksittain lasagnelevyjä, kanaseosta ja valkokastiketta. Viimeiseksi pelkkää valkokastiketta. Lisää lopuksi pintaan vielä juustoraastetta. Näillä aineksilla saat tehtyä 2-3 lasagnelevykerrosta, riippuen vuokasi koosta.

Tietysti tämänkin ruuan voi tehdä pitkän kaavan kautta tekemällä itse tuorepastasta lasagnelevyt, käyttämällä grillattuja kanan rintafileitä jne. Mutta tällä ohjeella tehtynäkin tämä on maukas ja helppo lasagne, kivaa vaihtelua. Lapset söivät kolme lautasellista jokainen…:)

Tillilihaa!!

”Tilliliha on kouluaikojen inhokki tai suosikki katsantokannasta riippuen. Tätä tillilihaa maistettuaan vannoutuneinkin tillilihan kammoaja paranee”, kirjoittaa Hans Välimäki tillilihan esipuheessa kirjassaan ”Koti keittiössä”. Vieläkin etoo ne muistikuvat siitä limakastikkeesta ja mauttomista lihaklönteistä liman seassa, sekä koko kauheuden kruunaavan tillin tuoksu. Välimäen mainosteksti oli niin vakuuttava, että Pastapääkin myöntyi kokeilemaan tätä yhtä ala- ja yläasteen vihatuinta ruokaa. Hyppysellinen oli tästä todella tyytyväinen, sillä hän oli monesti pyytänyt tekemään tätä soossia.

Raaka-aineiden osalta lista oli jo houkutteleva, joskin kaupastamme ei saanut häränrintaa ja sen tilalle ostimme naudan lapaa. Häränrintaa ja piparjuurta lukuun ottamatta kastikkeen aineet olivat perustarvikkeita:

1,5 kg Naudan lapaa (tai härän rintaa jos kaupasta löytyy)
2 sipulia
1 porkkana
2 varsisellerinvartta
puolikas valkosipuli
2 laakerinlehteä
10 kokonaista valkopippuria
suolaa

3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 salottisipuli kuutioituna (meillä normisipuli)
½ puntti tilliä hienonnettua, varret erikseen
1 tl piparjuurta raastettuna
½ litraa lihalientä
1 dl kermaa
suolaa ja pippuria

Poista lihasta ylimääräiset kalvot. Laita liha kattilaan ja vettä niin että liha peittyy. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori pintaan nouseva vaahto pois, sekä mausta suolalla. Lisää vihannekset ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen, kunnes liha on pehmeää. Ohjeessa 2-2,5 h mutta meidän lapa oli pehmeää jo 1 h keittämisen jälkeen. Nosta liha liemestä ja siivilöi liemi. Ota liemestä erilleen noin puoli litraa (mielestämme voisi ottaa enemmänkin). Leikkaa liha kuutioiksi.

Sulata voi kattilassa ja lisää sipuli. Kuullota muutama minuutti ja ripottele päälle vehnäjauhot. Kuullota jauho-sipuliseosta hetki mutta älä ruskista. Sekoita lihalientä hiljalleen seokseen sitä mukaa kun edellinen nestemäärä on imeytynyt. Näin saat kastikkeesta tasaisen seoksen. Lisää tillinvarret ja piparjuuri. Hauduta noin puoli tuntia. Lisää kerma ja hauduta muutama minuutti lisää. Siivilöi kastike ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää lihakuutiot ja hienonnettu tilli, kiehauta. Tarjoa perunoiden kanssa.

Pitää myöntää että tillilihakin voi olla hyvää, mutta tällä tillilihalla ei varmasti ole muuta yhteistä peruskoulun versioon kuin nimi. Lihaa oli suhteessa kastikkeen määrän todella paljon. Mielestäni lihalientä olisi voinut laittaa loppuvaiheessa enemmänkin ja kermaa tietysti samassa suhteessa.

Yleensä meillä ei heitetä mitään ruokaa roskiin, joten tässä ohjeessa tuntui ilkeältä heittää kaikki alkuvaiheen raaka-aineet lientä ja lihaa lukuun ottamatta biojätteisiin. Sama tuhlausmentaliteetti häiritsi jo Välimäen naudan sisäpaistin kastiketta tehdessä (kts. äitienpäivämenu). Mutta kaikelleen tillilihainhotus kaikkosi tämän ruuan myötä, Välimäen esipuhe piti täysin paikkansa. Itse asiassa tilli maistui hienolta tässä kastikkeessa, eikä ollut pääroolissa koulujen limakastikkeen tapaan. Suosittelemme!

Meillä tuoksui pulla!!!

Jokainen äiti osaa tehdä pullaa, näinhän se on...ko?

Synnytyssairaalassa ei jaettu hyvää reseptiä pullien leipomiseen eikä sen saloihin liioin perehdytä neuvolassa. Minä olen jo kahden lapsen äiti (ja toinen näistä muksuista täyttää pian 4!) enkä ole koettanut tehdät pullaa kuin kerran epäonnistuen täysin. Nyt siis päätin tarttua haasteeseen ja pirautin ensin äidille - tietysti.

Meidän äiti tekee meinaten maailman parhaita pullia. Korvapuusteihin tulee sisälle omanahilloa normaalin voin tilalle ja uunin jälkeen pullat ovat aavistuksen verran raakoja, mikä takaa pitkään pehmoisena ja tuoreen oloisena säilymisen. Kun olimme muksuja, naapurin lapset tulivat tosi hanakasti meille jos pullantuoksu täytti tienoon :) Ja ollessani laihiksella olen kieltänyt äitiäni leipomasta herkkujaan kun menemme kylään.

Kunnianhimoni ei riittänyt korvapuusteihin asti, ajattelin että aloitamme marjapullilla. Reseptin bongasin Rainbow:n vehnäjauhopussin kyljestä. Apua, teinkö taas virheen?! KAIKKI muut äidit leipovat varmaan Sunnuntailla...

Vinkeiksi oma äitini sanoi
- kohota tarpeeksi muttei liian kauan
- jätä taikina löysäksi, lisää jauhoja tarvittaessa leipoessa
- kohota myös leivotut pullat pellillä
- paina kolot marjoja varten vasta pellillä kohottamisen jälkeen
- voitele pullat ennen marjojen lisäämistä, heti "kolottamisen" jälkeen

Eipä tullut silti äipän veroisia pullia, mutta en sitä kyllä odottanutkaan. Tulipahan hyviä, kivan näköisiä vadelmapullia. Lapset leipoivat taas oman välipalansa.

Teimme puolikkaan reseptin josta tuli noin 15 pullaa:

2,5 dl maitoa lämmitettynä
pussillinen kuivahiivaa jauhojen joukkoon sekoitettuna
½ tl suolaa
½ rkl jauhettua kardemummaa
3/4 dl sokeria
pieni kananmuna tai osa munasta
noin 7 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia pehmeänä
voiteluun kananmunaa
pinnalle: vadelmia pakasteesta sulatettuna, joihin sekoitettu perunajauhoja ja sokeria

Sekoita maitoon suola, kardemumma, sokeri ja kananmuna. Lisää puolet jauhoista, joihin on sekoitettu kuivahiiva, ja sekoita voimakkaasti. Lisää loput jauhot ja rasva. Alusta taikinaa. Peitä liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa noin puoli tuntia. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja leivo pyöreiksi palloiksi. Kohota liinan alla (noin vartti). Paina pulliin (jauhotetulla) lasinohjalla kuoppa, voitele munalla ja täytä kuoppa vadelmilla. Paista 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Nautiskele mehun kanssa ja jutustele lasten kanssa mukavia esimerkiksi dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisesta tai silmien toiminnasta paukuttelua ja ötököitä unohtamatta :).

Lauantain nautiskelumenu

Halusimme nautiskella lauantaina kahdestaan lasten mentyä nukkumaan. Ja syömällähän nautiskelu käy maukkaasti :). Valmistelut toki aloitettiin lasten jo valvoessa, mutta kolmen ruokalajin menu lusikoitiin ja haarukoitiin sitten ihan kahdestaan tunnelmamusiikin soidessa. Ei niistettäviä neniä, vaihdettavia vaippoja, kitinää… ravintolailtaan verrattuna ei taksimatkaa, ei lapsenvahdin hommaamista, ei kallista laskua… joskin joku olisi kyllä voinut tulla siivoamaan keittiön ;)

Lauantain nautiskelumenu:

Suppilovahverokeitto
*
Chateaubriand, suppilovahverokastike
Sukulan täytetyt uuniperunat
*
Vadelmat valkosuklaakastikkeella

Suppilovahverokeitto

Halusimme alkukeittoon myös suppilovahveroita kun pääruuallamme oli Chateaubriandin kanssa suppilovahverokastiketta. Löysimme mainion keiton ohjeen mistäpä muualta kuin Ruokatorstaista. Jouduimme kuitenkin hiukan soveltamaan riippuen jääkaappimme sisällöstä. Teimme puolikkaan annoksen Ruokatorstain ohjetta mukaillen. Näitä tarvittiin kahden hengen keittoon:

0,5 l suppilovahveroita
öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 dl tomaattimurskaa
4 dl vettä
½ kasvisliemikuutio tai noin 1 rkl kasvisfondueta
100 g ilmakuivattutomaattituorejuusto
1 rkl maizenaa
0,5 dl maitoa
persiljaa

Paloittele sienet ja sipulit ja kuullota niitä kattilassa. Heitä sekaan tomaattimurska, vesi ja liemikuutio/fondue. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää tuorejuusto ja anna keiton kiehua noin 20 minuuttia. Sekoita maizena maitoon ja suurusta keitto. Keitä hetki ja tarkista maku. Koristele persiljalla.

Ruokatorstain ohje on ilmeisesti pääruuaksi tarkoitettu, sillä alkukeitoksi puolikaskin setti oli todella reilu. Mutta maukas tämä keitto kyllä oli ja tehty ilman kermaa! Me käytimme maustettua tuorejuustoa kun sitä oli kaapissa jäljellä, mutta uskoisin että se toimi yhtä hyvin kuin maustamaton sulatejuusto. Ja tomaattimurskan tilalla olisi pitänyt käyttää tomaattia. Tomaatti ei juuri maistunut keitossa joten murska ja tomaatit ajavat mielestäni saman asian tässä, ne ovat kuitenkin vain sivuroolissa keitossa. Suppilovahveroiden määrä ei ole mitenkään tarkka, pääasia että niitä on reilusti kun kyseessä on suppilovahverokeitto!

Chateaubriand ja suppilovahverokastike

Minulle Chateaubriand on ollut tuntematon pihvi. Tosin muistan Uuno Turhapuron tilanneen sitä jossain vanhassa musta-valko leffassa. Nyt tämä asia piti korjata koska olen suuri pihvien ystävä ja Stokkan lihatiskillä näitä pihvejä lojui. Noloa tunnustaa, mutta itse asiassa en tiennyt ostaessani mikä pihvi tämä Chateaubriand oikein oli… Chateaubriand on paksu, härän sisäfileen keskiosasta leikattu pihvi. Pihvi on saanut nimensä Ranskalaisen Varakreivi François-René de Chateaubriand (1768–1848) mukaan - joko hän tai hänen kokkinsa keksi valmistaa tämän lihapalan.

Valmistus on helppo, niin kuin pihveillä yleensä. Paistoin pihvit valurauta parilassa. Varmista että parila on riittävän kuuma ja laita reilu voinokare pannulle. Voit myös öljytä kevyesti lihat ja ei muuta kuin lihat ruskettumaan.

varaa yksi pihvi per ruokailija
Paistoaika 2 minuuttia / puoli ja saat mediumia.
Mausta pihvin paistunut pinta suolalla ja vastajauhetulla pippurilla. Kypsentämättömälle pihville ripoteltu suola imee pihveistä lihasnestettä ja aiheuttaa pihvin kuivumista.

Suppilovahverokastike

Mietin kuumeisesti mikä kastike Chateaubriandin kanssa tehtäisiin. Googletin ja löysin Wennercon sivuilta suppilovahverokastikkeen Chateaubriandin seurana.

Tuoreita sieniä ei nyt ollut tarjolla, joten käytimme syksyllä pakastettuja suppiksia. Toinen kätevä suppilovahveroiden säilöntätapa on kuivatus. Suppilovahveroa on erittäin helppo kuivata, esim. kokonaisina paperille levitettyinä huoneenlämmössä. Käyttöön otettaessa rouhittujen tai murustettujen suppiksien parin minuutin liotus riittää. Kuivatus tosin hieman sitkistää tätä sientä, joten hyvä hienontaminen kannattaa ennen käyttöä. No, meillä oli siis poimitut sienet pakastettu sellaisenaan ja sulatuksen jälkeen paloittelin niitä hiukan leikkuulaudan päällä pienemmiksi ja ne olivat siten käyttövalmiita. Teimme hiukan niukemman version Suppilovahverokastikkeesta kuin Wennercon ohje oli. Kahden ruokailijan kastikkeeseen laitoimme:

suppilovahveroita (maun mukaan ja riippuen onko tuoretta, pakastettua vai kuivattua saatavilla)

0,5 sipuli

1 valkosipulinkynttä

1 rkl voita

1,5 dl kermaa

suolaa

mustapippuria

Paloittele sienet, silppua sipuli ja murskaa valkosipulinkynsi. Laita sienet pannulle ja paista/haihduta liika neste pois. Lisää voi, sipulisilppu ja valkosipulinkynnet ja kuullota läpikuultaviksi. Lisää kerma ja keitä kokoon. Meillä tuli kastikkeesta melkein muhennos, kun kerma hupeni niin reilusti. Wennercon alkuperäisessä ohjeessa kermaa oli yli tuplasti. Mausta kastike makusi mukaan suolalla ja mustapippurilla.

Käytännössä Chateaubriand on siis paras osa sisäfilettä, ei siis muuten poikkea sisäfileestä. Chateaubriand oli todella hyvää, joskin olen ennenkin syönyt laadukasta pihviä. Pihvi kyllä kaipaa mielestäni aina tuhdin seuralaisen. Esim wokatut vihannekset ym. eivät minun makuuni yksin riittä seuralaiseksi kunnon pihville. Kermakastike, pippurikastike ja vaikka tämä suppiskastike sopivat erittäin hyvin. Lisäkkeeksi hyppysellinen valmisti Sukulan uuniperunoita. Oli mukava katsoa lätkän MM-pronssipeli tämän pihvisetin jälkeen!

Sukulan uuniperunat

Miettiessämme hyvää paria arvokkaalle lihalle päädyimme näihin pottuihin. Maku on loistava, ulkonäkö hieman poikkeava, eikä näitä turhan usein ole tullut askarreltua. Toteutusvastuu jäi minulle, sillä jälkiruokani oli superhelppo eikä muutakaan hommaa ollut jäljellä.

Näiden pottujen ohje löytyi aikoinaan Jyrki Sukulan kymmenen vuotta sitten julkaistusta kirjasta "Kaikilla mausteilla". Kirjasta on tullut tehtyä useitakin ohjeita.

Nyt jätimme pois persiljan täytteestä, muuten mentiin Sukulan ohjeiden mukaan.

2 uuniperunaa (meillä rosamunda)
kananmunan keltuainen
muskottia
suolaa
valkopippuria
parmesaanijuustoa
n. ½ rkl oliiviöljyä
(persiljaa)

Kypsennä perunat uunissa reilu tunti (tai kunnes kypsiä) 175 asteessa.
Halkaise peruna keskeltä ja koverra lusikalla niin että kuori pysyy ehjänä.
Paseeraa perunan sisus eli soseuta siivilän läpi painellen. Lisää mausteet, keltuainen, öljy (ja hienonnettu persilja). Ole varovainen muskotin kanssa ettei sen maku pääse liian hallitsevaksi. Pursota massa takaisin perunaan. Itse käytin pursotuksessa suurta mielikuvitusta, kuten kuvastakin näkyy :)

Ripottele päälle parmesaanijuustoa, jollet ole jo vahingossa lisännyt sitä perunamassan joukoon kuten minä :) .

Kuorruta uunissa ylälämmöllä kullankeltaiseksi.

Valkosuklaakastike ja vadelmat

Tämä jälkiruoka on helppo, nopea ja taivaallisen ihana. Vadelman raikkaus yhdistettynä valkosuklaakastikkeen makeuteen on loistava. Innostuksen tähän jälkkäriin sain taannoin ystäväni polttareissa. Googlettaessani sopivaa suhdetta suklaan ja kerman kesken löysin paljon valkosuklaakastikeohjeita. Moniin tuli kuitenkin kananmunaa, mausteita ja muuta "ylimääräistä". Itse halusin säilyttää jälkiruuan mahdollisimman simppelinä. Ja näillä mentiin:
Laita pakastevadelmat jääkappiin hetkeksi sulamaan tai tarjoile pakkasenkylminä.
Tee kastike seuraavasti Kotilieden ohjeella:

hyvä määrä kahdelle
50 g valkosuklaata
½ dl kermaa
½ rkl voita

Pilko suklaa kattilaan. Lisää kerma. Kuumenna hitaasti sekoittaen kunnes suklaa sulaa. Ota pois levyltä ja lisää voi. Sekoita kunnes kastike tasaista. Lisää vadelmien päälle kuumana/lämpimänä ja tarjoile heti. mmmmmmm!

Mustaa pastaa, lohta ja mätiä ÄÄNESTYS!

(kuva1)

Joskus sitä tekee hyviä löytöjä ihan omasta kirjahyllystä. Nyt tietysti herää epäily että meillä olisi hyllymetreittäin kokkauskirjoja (kuten eräillä :) ), vaikka totuus rajoittuu kahdenkymmenen paikkeille. Liian usein tulee kuitenkin käytettyä samoja, hyväksihavaittuja opuksia. Nyt tartuin teokseen "vieraspöytä", joka on Donna Hayn resepteillä ja Petrina Tinslayn UPEILLA valokuvilla täytetty kirja. Ja mikä aarre tämä aikoinaan alennusmyynnistä hankittu opus olikaan! Nyt kun on tullut harrastettu ruuanlaittoa vähän enemmänkin, ohjeet eivät kuulostaneetkaan enää hurjan mutkikkailta tai käytettävät raaka-aineet kummallisilta ja vaikeasti hankittavilta. Näin muistan miettineeni kun selailin kirjaa hankittuani sen. Uskoisin että kirjaa tulee käytettyä nyt useamminkin, joten tuskin tämä resepti tulee jäämään ainoaksi postaukseksi ko kirjasta.

Tätä reseptiä innosti kokeilemaan upea kuva ja kaapissa käyttöä odottanut kuivattu, mustekalalla värjätty tuorepasta Fettuccine al Nero di Seppia. Ostin pastan alkuvuodesta Il Sisilianon myymälästä.

Annos oli kovasti herkullinen. Mustekalalla värjätty pasta oli aavistuksen kalaisan makuinen. Loheen jätimme ulkonäön vuoksi nahankin annokseen. Mäti toi annokseen suolaisuutta ja upeaa väriä, joskin lisäsimme myös suolaa. Yltiörehellisenä täytyy todeta että unohdimme lorauttaa pannulta paistoliemet pastan sekaan - hyvää oli silti! Samaten kuivattu kirveli (kaupan valikoimien pakosta) ei ehtinyt oikein vapauttaa makujaan.

250 g mustekalan musteella värjättyä tuorepastaa
voita
limettimehua
2 rkl kirvelin oksia
lohifileetä paksuina viipaleina
mustapippuria myllystä
lohenmätiä

Pastaveden alkaessa kiehua laita paistinpannu kuumenemaan. Lisää kuumalla pannulle voi ja limettimehu. Anna kuumeta vaahtoavaksi. Lisää kirveli ja lohi pannulle. Paista molemmin puolin 30 sekunttia tai kunnes hiukan kiinteytyy.

Jaa pasta lautasille. Asettele lohi, pannulle jäänyt paistoliemi, pippuri, (suola) sekä lohen mäti pastan päälle. Tarjoa heti.

Alkupalana kuudelle, pääruokana neljälle.

Kauniin annoksen tekeminen on joskus hankalaa. Miten asetella palaset houkuttelevasti, minne sijoittaa kastike, lisäkkeet... Olisi kiva kuulla teidän, blogimme lukijoiden mielipide tämän postauksen annoksista. Mikä niistä teidän mielestänne on kaunein?
ÄÄNESTÄ KAUNEINTA ANNOSTA SIVUMME ALUSSA 24.5.2008 MENNESSÄ :)

Kuva 2

Kuva 3.

Kuva 4.

Avgá mátia melintzánes

eli kananmunalla päällystetyt munakoisot.

Jos on lukenut blogiamme aikaisemminkin, tietää hyvin että minä olen nyt aivan haksahtanut tuohon munakoisoon. Sitä on syöty meillä moussakassa, grillissä valmistettuna, spagettivuuassa... Nyt bongasin kreikkalaisen ohjeen Kristina Likidis-Köningsfeldin kirjasta "Maailman keittiöitä. Kreikka". Hyvä oli resepti, joskin meillä koisot jäivät hieman turhan raaoiksi. Pastapää kaipasi myös lihaa joukkoon. Mutta eikös vaan olekin mainion näköisiä?

Kokeilematta on vielä monia herkullisenoloisia munakoisoreseptejä, esimerkiksi Wigipediassakin klassikoksi mainittu "Imam Bayaldi" (pyörtynyt Imaami). Joten jatkoa seuraa...

2 munakoisoa

oliiviöljyä paistamiseen ja vuuan voiteluun

2 salottisipulia tai tavallinen sipuli rinkuloina/renkaanpuolikkaina

200 g tomaatteja pilkottuna tai tomaattimurskaa

1/4 tl kuivattua timjamia

suolaa

1/4 tl sokeria

mustapippuria myllystä

4 kananmunaa

Halkaise munakoisot pitkittäin ja tee maltoon ristikkäisiä viiltoja. Paista pannulla kymmenisen minuuttia välillä käännellen. Aseta öljyttyyn uunivuokaan ja raaputa malto pois niin että koisoista muodostuu kuppi.

Hauduta malto, tomaattisilppu ja sipuli keskilämmöllä paistinpannulla viitisen minuuttia. Mausta.

Täytä munakoisot seoksella jättäen kolo munaa varten. Riko kananmuna jokaisen koisonpuolikkaan päälle.

Pane uuniin 10-15 minuutiksi. Suosittelen kokeilemaan pidemmän kaavan kautta.

Munakoison kanssa nautiskelimme ilmakuivatulla kinkulla kääräistyjä parsoja. Eivät nämä nyt mikään ideaali makupari ole, mutta kun halutti kokeilla molempia nyt heti :)

Parsat siis keitettiin kaksi minuuttia, käärittiin prosciuttoon laittaen väliin tuoreen salvian lehtiä. Sitten paisteltiin pannulla. Oi joi miten hyvää! Loistava pari tälle käärölle olisi risotto, kuinkas muutenkaan :D Prinsessakeittiössä tehtiin haasteruuaksi tällaisia kääröjä, joskin Veera loihti niille vielä kastikkeenkin.

Grillatut halloumi-päärynäleivät

Tänään kokeiltiin hiukan kevyempää päivällistä, mutta grillatut halloumi-päärynäleivät osoittautuivatkin yllättävän tuhdeiksi. Tämä mainio leipäohje on bongattu Sylvia Danielssonin "Piknikille!" –kirjasta.

Halloumi on Kyprokselta lähtöisin oleva maukas ja hiukan kumimainen juusto. Halloumilla on muita juustoja korkeampi sulamispiste, minkä ansiosta se soveltuu hyvin esim. grillaamiseen. Pienen googlettamisen tuloksena voin sanoa, että hyvin usein halloumia tarjoillaan nimenomaan grillattuna tai pannulla paistettuna. Ilmeisesti halloumin lämmönsietokykyä halutaan käyttää hyväksi, kun niin suosittua tuntuu sen paistaminen olevan. Silti suoraan paketistakin se maistui hyvin ainakin minulle. Perinteisesti halloumin valmistuksessa on käytetty lampaan- ja vuohenmaidon seosta, mutta ostamamme halloumi sisälsi lisäksi lehmänmaitoa. Lisätietoja Wikipedian halloumi artikkelista.

Danielssonin Piknikille!-kirjassa on mukavia pikkupurtavia, mutta nämä leivät olivat ensimmäinen kokeilemamme resepti. Kahdelle hengelle tuhdit leivät saat aikaan seuraavista raaka-aineista:

4 viipaletta maalaisleipää (tai vastaavaa)
oliiviöljyä
1 pkt (200g) halloumia
1 päärynä
hiukan pähkinöitä rouhittuna
juoksevaa hunajaa
tuoretta timjamia

Viipaloi päärynä ja halloumi. Grillaa leipää, päärynää ja halloumia grillissä makusi mukaan, kuinka tummaa haluat. Otat ainekset grillistä. Levitä päärynä ja halloumi viipaleet kahdelle leipäviipaleelle. Levitä päälle hiukan hunajaa päälle. Ripottele pähkinärouhetta ja tuoretta timjamia. Aseta toiset leipäviipaleet kansiksi.

Alunperin nämä on tarkoitettu piknik-eväiksi, mutta me söimme ne heti grillin lämpöisinä. Voi olla että nämä leivät lässähtävät levätessään, mutta varmaan maistuvaisia myöhemminkin nautittuna. Halloumi ja päärynä ovat mielenkiintoinen ja maukas yhdistelmä.

Risotto palvikyljellä

Lainasimme kirjastosta teoksen "Papa Giovanni - aitoa elämää". Äkkiselailulla kokeiluun pääsi Piemontelaisittain tehty risotto - risotto alla piemontese con Barolo - kuten italiaanot ja Prinsessakeittiön Veera toteaisivat :) Hyvää oli, vaikka ihan samasta ruuasta emme voikaan puhua. Savukylki vaihtui palvikylkeen kaupan valikoimien vuoksi ja ilmakuivattu kinkku jäi kokonaan pois. Muuten mentiin samoilla.

"Papa Giovanni" - opuksessa mukavaa lisää resepteihin tuovat viinisuositukset ja pienet "tietoiskut" kustakin ruuasta, sen alkuperäisalueesta tai jostakin käytetystä raaka-aineesta. Tämän risoton kohdalla mainittiin mm. että Piemontessa siankylkeä kutsutaan speckiksi, jonka savuaromin avulla voitiin entisaikaan vähentää villan makua lampaasta. Alkuperäisen ohjeen mukaan risottoon käytetään Piemonten maakunnan omaa tuotetta, Barolo-viiniä.

Risotto oli herkullista! Aiemmat "riisipuuromme" olemme tehneet valkoviinistä ja joskus arkisin jopa ilman viiniä (!!!), joten tämä punaviinitetty risotto oli hienoa vaihtelua sekä värinsä että makunsa puolesta. Palvikylki sopi komeasti joukkoon.

100 g palvikylkeä
n. 80 g voita
400 g risottoriisiä
(Barolon) punaviiniä
litra lihalientä
n. 80 g parmesaania tuoreeltaan raastettuna

Suikaloi kylki ja kuullota se voissa isossa kattilassa, lisää riisi. Kaada joukkoon vajaa puoli pulloa viiniä. Sekoita ja lisäile lihalientä tämän tästä. Kun riisi alkaa olla kypsä (purutuntuma!), ota se pois levyltä ja lisää parmesaaniraaste. Tarkista maku. Tarjoile heti.

Sämpylät - kolmas kerta toden sanoi!

Tänään leivoimme lasten kanssa vihdoin kunnon sämpylöitä! Onnistuminen on aiemminkin tapahtunut muodon, nyt myös maun ja rakenteen suhteen! Ohje löytyy aikaisemmasta kokeilustamme, nyt käytimme ihan aikuisten oikeesti sämpyläjauhoja. 11 desiä riitti hyvin kun jauhotti taikinaa kunnolla leipomisvaiheessa.


Sämpylät leivoimme siilin muotoon -kuvassa on siis siilejä :D. Idea näihin tuli Mary Cadoganin "Lastenkutsut"- kirjasta. Toteutustapa jäi harkittavaksemme, koska kirja on palautettu jo kirjastoon.


Leivoimme sämpylät aluksi normaalin pyöreiksi. Sitten tökimme kullekin palluralle rusinat silmiksi. Piikit nipsuttelimme saksilla palluran selkään pitämällä saksia pystyasennossa. Saksiminen kannattaa varmaankin (meistä poiketen) tehdä kohottamisen jälkeen, jotta lopputulos olisi piikikkäämpi.


Hienoja lämpimäisiä tuli taas! Kyllä näitten muksujen kanssa kelpaa leipoa!

Salamahaaste lyö kauas!

Soppakellarista meille saapunut salamahaaste tuli suoritettua vaniljaisissa merkeissä. Iso kiitos mielenkiintoisesta, hauskasta ja innostavasta haasteesta! Tuskin muuten olisi tullut kokeiltua laittaa vaniljaa pastakastikkeeseen...;)

Nyt haaste lähtee eteenpäin kauas, joskin täällä netissä kaikki tietysti on lähellä :)
Kulttuureja sekoitellen blogin pitäjä Susa saa meiltä tehtäväkseen keksiä uutta käyttöä joskus johonkin ostamallemme TRYFFELIÖLJYLLE. Olemme käyttäneet sitä täällä blogissakin parsakaalikeittoon, mutta muuten emme oikein osaa kyseistä lientä hyödyntää. Joten...

Haaste:

Haastaja: Sillä Sipulin Hyppysellinen ja Pastapää
Haastettu: Kulttuureja sekoitellen/Susa
Haasteen aihe: Tryffeliöljy ja Norah Jones
Deadline:keskiviikko 21.5.2008

Valmista ateria tai ateriakokonaisuus, jossa tärkeässä roolissa on tryffeliöljy. Ruoka saa olla makea tai suolainen, voit itse valita. Ruokaa tehdessä ja / tai syödessä pitää olla sellainen fiilis, että Norah Jonesin musiikki sopii taustalle soimaan (muukin kuin antamamme linkin biisi).

Ilmoita kun olet saanut haasteruuan tehtyä ja postattua. Haastajana sitoudumme kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saat vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin saapi laittaa. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, teillä on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallenne blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseen sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluat jonkinlaisen purtavan tai jota haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jotta et valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, tuotteet voi vaihtaa.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Vaniljainen menu - salamahaasteen kuittaus

Soppakellarin kokkaajat ilahduttivat meitä salamahaasteella, jossa meidän piti tehdä ateria tai ateriakokonaisuus vaniljaa käyttäen. Hmmm…

Vanilja aitonakin on meille jo entuudestaan tuttu makeiden ruokien sulostuttajana. Kun nyt mietimme haastetta, emme halunneet päästää itseämme niin helpolla että olisimme valinneet jonkun leipomuksen. Päämme ruksuttivat pari päivää miettien erilaisia vaihtoehtoja ja muutamat näistä päähänpälkähdyksistä sitten pääsivät kokeilun asteelle. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa ja toisiamme innostuttavaa, kun kokkailimme, maistelimme ja tuumailimme pikkuisessa keittiössämme.

”Karjan rehuun lisättynä vaniljan maku lisää eläinten ruokahalua ja sitä kautta nopeuttaa niiden kasvua” todettiin Wikipediassa. ”Outokin saa olla” yllyttivät taas Soppakellarin kokit haasteessaan. Hetken hihitettyämme päätimme kuitenkin olla lähtemättä tälle rehutielle jo ihan siitäkin syystä, että A.I.Virtasen bravuurit eivät ole meille tuttuja.

Sen sijaan näillä koetamme saada homman kuitatuksi:

Tervetulotoivotukseksi vaniljainen kuohujuoma ja hedelmiä vaniljatangossa

Pilkutettua pastaa vaniljaisessa katkarapusipulikastikkeessa

Täytetyt tomaatit tomaattikeitossa

Päivällisen aloitus ja pääruoka osuivat omaan makuumme. Varsinkin vaniljaiseen katkarapusipulikastikkeeseen olimme todella tyytyväisiä. Siinä vanilja erottuu vienona, erikoisena makuna taustalla. Jälkimaku on todella vaniljainen.

Jälkiruuasta emme pitäneet lainkaan. (Tämä ohje oli muuten herra Välimäen, ei omamme). Sen erikoisuus kuitenkin kutkutti itseämme suunnitteluvaiheessa ja oikeasti – jos tuon verran tulee piperrettyä niin onhan se pakko postata ! Hyppysellisen mielestä tomaattikupeissa – ja keitossa maistui liiaksi anis, Pastapään makuun satsissa oli turhan voimakas rosmariinin maku. Kaikkiaankin jälkkärin maut olivat turhan erikoiset.

Ateriakokonaisuus näin on ehkä turhan vaniljainen, mutta osina nämä toimivat mielestämme hyvin (jälkkäriä lukuun ottamatta).

Vaniljainen kuohujuoma lasiin

3 cl (tai oman maun mukaan) tomaattien marinointilientä (ks. jälkiruoka)
Loput kuivaa kuohujuomaa

Hedelmät vaniljatangossa

Keihästä pilkotut mansikat ja kiivit käytetyllä, halkaistulla vaniljatangolla. Laita maustumaan jääkappiin. Meillä maustuivat vahingossa yli vuorokauden ennen kuin ehdimme maistaa, ja hyvin oli vaniljanmaku aistittavissa. Ehkä vähempikin riittäisi, sillä varsinkin mansikoissa oli havaittavissa pientä nuupahtaneisuutta.

Pilkutettua pastaa

Laita kahdelle hengelle tarkoitettuun tuorepastataikinan joukkoon puolikkaasta vaniljatangosta raaputettuja siemeniä. Vaniljan makua emme pastasta näin löytäneet, mutta kiva pilkutus tuorepastaan kyllä tuli.

Katkarapusipulikastike

(yhdelle tai kahdelle)

½ dl kermaa
½ vaniljatanko
katkarapuja
reilusti sipulia ihan pieneksi silputtuna

Raaputa puolikkaasta vaniljatangosta sisällys kermaan. Anna maustua hetki. (Emme oikeasti tiedä oliko tällä merkitystä…) Kuullota sipulisilppu ja katkaravut pannulla. Lisää vaniljapilkutettu kerma. Kiehauta.

Keitä vaniljalla pilkutettu pasta suolatussa vedessä. Valuta lävikössä, asettele lautaselle ja kumoa kastike päälle. Koristele halutessasi ruohosipulilla. Nauti!

Tomaattikupit

Ja sitten se piiperrysosuus eli Hans Välimäen kirjasta ”Koti Keittiössä” kopioitu ohje. Kuulosti niin eksoottiselta, että meidän oli ihan pakko ruveta askartelemaan. Valmistimme ohjeen kahdelle, joskin pannacottatäytettä tuli tosi reilusti.

2 kypsää luumutomaattia
½ l vettä
2,5 dl sokeria
½ sitruunan kuori
½ halkaistu vaniljatanko
tähtianis

Kiehauta vesi ja lisää siihen sokeri. Sekoita kunnes sokeri on sulanut. Lisää mausteet ja jäähdytä. Kalttaa tomaatit ja leikkaa ylin neljännes pois niin, että kannallaan seistessään tomaatit muodostavat kupin. Koverra lusikalla varovasti siemenet pois. Minä käytin apuna myös terävää veistä. Aseta tomaattikupit korkeaan astiaan ja kaada jäähtynyt sokeriliemi päälle. Anna marinoitua yön yli. Säästä liemestä 2 dl tomaattikeittoon ja jonkun verran alkudrinkkeihin. Anna marinoitua yön yli.

Pannacottatäyte (tätä voi tehdä puoletkin tästä ja riittää kahteen tomaattikuppiin)

3/4 liivatelehteä
1 3/4 dl kermaa (Välimäki ”korvasi” ½ dl maidolla, me ei)
1 rosmariininoksa
25 g sokeria (n. ¼ dl)

Liota liivatteet. kiehauta kerma ja rosmis. Vedä kattila sivuun ja lisää sokeri. Anna seistä vartti ja siivilöi. Sulata liivate kattilassa vesitilkkaan ja lisää kermaan.
Ota tomaattikupit sokeriliemestä ja valuta. Kaada kermamassa kuppeihin. Siirrä jääkaappiin ainakin kolmeksi tunniksi.

Makea tomaattikeitto

4 kypsää luumutomaattia
1rkl oliiviöljyä
1 dl sokerilientä
suolaa

Kalttaa tomaatit. Poista siemenet ja pilko. Lämmitä öljy kattilassa ja lisää tomskut. Kuullota miedolla lämmöll, kunnes tomaatit alkavat luovuttaa nestettä. Lisää 1 dl sokerilientä ja hauduta kunnes tomaatit ovat pehmeitä (n. 20 min). Soseuta seos sauvasekoittimella. Mausta ripauksella suolaa. Jäähdytä.

Kokoa annos laittamalla tomaattikuppi lautaselle, ja ympärille tomaattikeittoa. Me koristelimme annosta vielä ylijääneellä pannacotta täytteellä ja rosmariini”havuilla”.

Alkuperäisessä ohjeessa päälle olisi vielä pitänyt ripotella oliivipurua jota mm. uunitettiin tunti, mutta meidän askarteluinto ei kantanut ihan sinne asti…

Syömiseen suosittelemme paitsi pikkulusikkaa myös jälkiruokahaarukkaa ja – veistä.