Sivut

tiistai 30. marraskuuta 2010

Minttuinen After Eight-kakku

Jenni Liemessä-blogista julisti After Eight reseptikilpailun ilmoille tovi sitten. Mietin että hommaan olisi kiva osallistua, varsinkin kun saimme moisia minttusuklaita kotiin testattavaksi. Idea kilpareseptistä vain puuttui. Pyörittelin mielessäni toistuvasti suussasulavan ihanaa, jo blogistamme löytyvää Kahdeksan jälkeen suklaakakkua. Siinä After Eight-karkeista tehdään päällinen suklaakakkuun yhdessä voin ja kerman kanssa.  Kilpailuvaihtoehtoja miettiessäni ajatukseni kiersivät taas samaiseen baakkelsiin ja mietin miten ihanalta se suklainen kakku maistui. Kun tätä oli jatkunut muutaman päivän, päätin että tuo kakku se sitten olisi.

Nyt halusin lisätä kakkuun jotain tehdäkseni siitä edes hiukan erilaisen reseptin, senkin uhalla että metsään mentäisiin. Kakku on maultaan todella tuhti, joten mietin josko sen sisäänkin voisi leipoa After Eight-suklaiden mintun makua raikastamaan kokonaisuutta. Niinpä nappasin kouraan kaupasta minttupuskan ja kävin hommiin.

Tuore minttu taikinaan sekoitettuna toimi oikein mainiosti. Vihreä pilkuttui tummasta kakkupohjasta aika heikosti, mutta minttu tosiaan maistui tumman suklaan seassa. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.

MINTTUINEN KAHDEKSAN JÄLKEEN SUKLAAKAKKU
noin kymmenelle

Pohja
150-175 g tummaa suklaata (väh. 70%)
175 g voita
2 dl sokeria
3 munankeltuaista
1 dl vehnäjauhoja
3 munanvalkuaista
1 dl silputtua tuoreminttua

Sulata voi ja paloiteltu suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoittele koko ajan. Ota kattila pois liedeltä. Lisää mukaan sokeri, minttusilppu ja sitten munankeltuaiset voimakkaasti sekoittaen. Sekoita joukkoon myös jauhot.
Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita vaahto suklaaseokseen.
Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi nalkkiin pohjan ja reunojen väliin. Voitele reunat. Kippaa taikina vuokaan Paista kakkua 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Kakun mehevyyden idea on osaltaan siinä, että se jätetään hiukan raa’aksi. Eli uunista ulos tullessaan kakku saa olla tutiseva keskeltä.

Kuorruta kakku jäähtyneenä:
Kuorrute
25 g voita
1 dl kermaa
200 g AfterEight minttusuklaata

Sekoita voi, kerma ja AfterEight-suklaa keskenään kattilassa. Anna seoksen sulaa miedolla lämmölää. Anna seoksen jähmetä hiukan ennen kakun päälle kaatamista. Koristele halutessasi tuoreilla mintun oksilla.
Kuorrutetta tulee aika reilusti. Jos leipuri ei malta odottaa päällisen jähmettymistä riittävästi,
voi tuloksena olla tällainen suklaalammikossa seisova herkullinen kakku.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Hummerinsaksikoru ja muita ihanuuksia

Onneksi on Facebook. Näin siellä kaverini suuntaavan viikonloppuna TOKYOn Joulumyyjäisiin ja kurkkasin mistä on kyse. Innostuin heti. Kyse oli Taideteollisen Korkeakoulun Opiskelijayhdistyksen myyjäisistä, joissa myytiin koruja, grafiikkaa, astioita ja monenmoista muuta ihanaa. Me teimme paljon hurmaavia löytöjä, mutta tässä ruokaan liittyvät.

Ylläoleva kultainen koru lumosi poikamme, joka jo mennessä toivoi itselleen uutta kaulakillutinta. Hanna Porasen kultaiseksi silaama koru on tehty oikeasta hummerin saksesta. Nuori, ihanaääninen nainen kertoi syöneensä hummerit itse tai syöttäneensä niitä ystävilleen. Ei huonompi homma olla tällaisen korumaakarin ystävä! Pohatta Design, hanna.poranen@aalto.fi
Tämä kulmikas sydänmuotti löyti samaiselta Hannalta kuin aiempi hummerikorukin. Esillä oli myös mm. ravunsaksikorvakoruja, suurensuuri dinopiparimuotti ja käpy- sekä kastanjakoruja.
Tämä kaunis lusikasta tehty koru oli minusta hurjan herkän ja arvokkaan näköinen pitsinauhoineen. Taiteilija on Salla Seppälä, http://www.omstart.fi/ .
Jukkaa pelotti jättää minua ja kukkaroani yksin myyjäisiin, joten mies seurasi minua kuin hai laivaa.

Varmasti mennään ensikin vuonna, jos aikatauluun suinkin sopii!

torstai 25. marraskuuta 2010

Mitä yhteistä on anopilla ja Valkosipulisilla yrttivoisilakoilla etanapannussa?

Otsikon yhteyshän on hyvin selvä! (Mieti nyt...)

Noo...Kun Turun Sanomissa viikko sitten torstaina ruokasivuilla puhuttiin pikkusilakoista, arveli anoppini asian kiinnostavan meitäkin ja lähetti artikkelin kotiimme. Etanapostilla. Harvinaista herkkua ja mukavaa päivänpiristystä!

Jutussa valotettiin, että Turun lähivesistä nostettu pikkuruinen silakka on laadukkaampaa kuin serkkunsa "tavallinen" silakka. Tämä siksi että se saadaan lyhyiden troolivetojen ansiosta nopeasti myyntiin. Lihan rakenne ei kärsi pitkistä troolilillutuksista. Artikkelissa haastatellut Kauppatorin kalapojat Teppo Merisaari ja Stefan Rehn suosittelevat tätä korkealaatuista eväkästä myös niille, jotka eivät perinteisesti silakasta niin välitä.

Minä kävin huhuilemassa pikkusilakan perään Nummelan torin kala-autolla, menestyksekkäästi. Emme osaa sanoa kalan laatu- tai makuerosta mitään, mutta me kyllä pidämme ihan tavallisestakin silakasta.

Nakkasin pikkuiset hopeakyljet etanapannulle Kalapoikien reseptillä. Me vallan huumaannuimme Jukan kanssa ihanasta ruuasta, jota voisi hyvinkin tarjota suomalaisena gourmetalkupalana hienoillakin illallisilla.

Seuraavana ohje melkein kopioituna Turun Sanomien artikkelista. Samaisessa jutussa muuten vinkattiin murskaamaan maissihiutalemuroja, mikäli haluaa saada paistettuihin silakoihin keliaakikon vatsaa sietävän paneroinnin.
VALKOSIPULISET YRTTIVOISILAKAT ETANAPANNUSSA

6 kpl pienikokoisia perattuja silakoita/etanapannu eli 1 per kolo
suolaa, valkopippuria
½ dl ruohosipulisilppua
½ dl lehtipersiljasilppua
50 g voita
2–3 valkosipulinkynttä


Varaa ruokailijalle silakoita yhtä monta kuin etanapannussa on koloja. Levitä silakkafileet auki, poista selkäruoto (onnistuu ihan sormin nyhtämällä) ja laita filee nahkapuoli alaspäin leivinpaperin päälle.

Ripottele pintaan kevyesti suolaa, pippuria ja runsaasti ruohosipuli- ja persiljasilppua. Taita takaisin kalan muotoon, kiedo rullalle ja nosta etanapannujen koloihin. Ihastele ruusumaista ulkonäköä jonka kruunaa sojottava pyrstöevä.

Hakkeloi valkosipulit ja lisää pehmeään rasvaan. Sekoita tasaiseksi. Nosta lusikalla nokare valkosipulivoita jokaisen fileen päälle.
Kypsennä 225 asteisessa uunissa 10–15 minuuttia.
Ihanat yrttivoit kaavimme etanapannun koloista Nummelan lauantaitorilta ostetun Hennolan ruisleivän voimin. Hyvää oli, erittäin!

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Mesiangervolla maustettu crème brûlée

Aaah!

Ohje on jo täällä. Muokkasimme sitä vain hiukan villiin suuntaan ja viilasimme poltetun sokerin määrää.

Aaah!

CRÈME BRÛLÉE MESIANGERVOLLA
seitsemälle

3 ½ dl kermaa
1 ½ dl maitoa
½ dl sokeria
3 keltuaista

pinnalle
7 rkl sokeria eli 1 rkl per annos

Kuumenna uuni 100 asteiseksi. Keitä kermaa, maitoa, sokeria ja mesiangervoa viitisen minuuttia. Anna seoksen jäähtyä viitisen minuuttia. Vatkaa keltuaiset kevyesti ja sekoita kermaseoksen joukkoon.

Jaa massa neljään (meidän makumme mukaan seitsemään) annosvuokaan ja kypsennä uunissa noin 40 minuuttia. Jos vanukas ei ole hyytynyt, jatka kypsennystä kunnes rakenne tuntuu sopivalta. Itse testasimme rakennetta hiukan kuppia heiluttamalla. Jäähdytä.

Ennen tarjoamista ripottele noin ruokalusikallinen sokeria kuhunkin vuokaan ja polta kaasupolttimella tasaiseksi pinnaksi. Nyt pinta oli juuri sopivan paksu ja raksahti paremmin kuin edellisellä kerralla teelusikallisella kuorrutettuamme.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Väriä ja makua glögi-iltaan

Näissä suolapaloissa maistui ihanasti bataatin makeus, chilin kirpsakkuus ja valkosipulinen yrttiöljy. Pehmeät raaka-aineet yhdistettynä lehtevään voitaikinaan ja paahtuneisiin, kovahkoihin kurpitsansiemeniin loivat ihanan tekstuurin ruokaan. Olin ihan myyty! Siksi teen näitä heti uudestaan keskiviikkona, kun saamme iltavieraaksi muutamia tuttujamme glögille.  

Reseptin äkkäsin Chez Jasun blogista ihan hiljattain. Meillä lehtitaikina vaihtui voitaikinaan. Leikkasimme yhden levyn neljään osaan saadaksemme pienehköjä suupaloja. Jäin miettimään, sopisiko bataatin tilalle myös kurpitsasiivut, mutta kaupan valikoimien vuoksi se jää uusintakerrallakin testaamatta.

Vinkiksi sanottakoon vielä, ettei uunipeltiä kannata ahtaan liian täyteen voitaikinaisia leivoksia. Kun niiden reunat tarttuvat toisiinsa kiinni paistuessaan, eivät ne lehtevöidy parhaalla mahdollisella tavalla. Että jos on se kiertoilmauuni niin muistetaan myös se ja ajetaan leivonnaiset useammalle pellille (huoh)!

Minusta suolapala oli ihan Nellemäinen, joten siksi hänen perheensä sai niitä glögin kera, varsinaisen ruuan alle.
BATAATTI-CHILIPIIRASET YRTTIÖLJYLLÄ

yksi iso bataatti
noin 500g voitaikinaa levyinä
muna
puoli purkkia ranskankermaa
100 g englantilaista cheddaria murennettuna
kurpitsan siemeniä
tuore punainen chili (ilman siemeniä) pieneksi pilkottuna
reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä
valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna
lehtipersiljaa silputtuna
suolaa ja pippuria

Paista bataatteja kuorineen 200-asteisessa uunissa 35-45 minuuttia, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Anna jäähtyähetken, kuori ja paloittele ohuiksi siivuiksi.

Leikkaa voitaikinalevyt neljöön osaan ja voitele munalla. Levitä kunkin palan päälle vähän ranskankermaa ja asettele pari kolme bataattiviipaletta. Mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Ripottele päälle juusto, kurpitsan siemenet ja chili. Paista 200-asteiseessa noin 20 minuuttia, kunnes piiraat näyttävät hyviltä.

Kun piiraat ovat uunissa, sekoita pienessä kulhossa valkosipuli, silolehtipersilja, oliiviöljy ja ripaus suolaa. Sutikoi seos kuumien piiraiden päälle.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Joulunodotusta ja glögiä, myös kuohuvana

Saimme tuossa taannoin muutaman muunkin blogin tavoin Helsingin Sanomien Ruokatortain Joulu-kirjan. Postilähetys oli oikein mieluinen, sillä olin harkinnut myös ostavani kyseisen opuksen.

Ruokatorstai-kirja on ollut meillä hyvin käytetty, joten odotukset tätäkin teosta kohtaan olivat korkealla.  Emmekä pettyneet. Kuten Ruokatorstaissa, tässäkin ohjeet on julkaistu Helsingin Sanomissa aiemmin. Ruokatorstain Joulusta löytyy ihan tavallisia, mutta myös uudenmoisia virityksiä joulupöytään. Vaikka monet ohjeet löytyvätkin netistä, on kirjalla minusta silti paikkansa. Sen kanssa voi käpertyä sohvan nurkkaan lukulampun alle mutustellemaan suklaata ja nautiskelemaan jo etukäteen Joulun tunnelmasta ja mauista.

Ihan ensimmäiseksi innostuin tästä kylmäsavulohilautasesta sen kauneuden vuoksi. Kalaviipaleiden välissä on omenaista punajuurisalaattia, johon on sekoitettu myös joululimppua.

Ruokatorstain Joulu sisältää ohjeita myös epäjouluisiinkin tunnelmiin. Voisin kuvitella tekeväni esimerkiksi näitä maustepippurisia ja neilikkaisia karitsanpotkia joskus viikonloppuvieraille.

Jos joulua kokoontuisi juhlimaan suurempi porukka, voisin hyvinkin nostaa tarjolle upean näyttävän Jouluisen pavlovan. Joka tapauksessa kakun kohdalla esitelty vinkki jäältä vaikuttaviin sokerikoristeisiin pistetään korvan taa.

Yksi asia, joka minua kirjassa häiritsee, on se ettei kaikkien juttujen kohdalla ole kerrottu reseptien tai tekijöiden nimeä. Alkusanoissa on toki mainittu avustavien henkilöiden käytöstä ja lopussa kiitelty, mutta mieluusti olisin nähnyt ne sijoitettuna reseptien tai kuvien yhteyteen. Esimerkiksi taidokkaat piparikoristelut kannen kuvia myöten on tehnyt Mansikkamäen Ebe.

Eilen testiin meillä meni kirjasta punaviiniglögi . Jo toisella kerralla onnistuin saamaan aikaan juoman. Ensimmäisellä kerralla poltin alkuliemet pohjaan. Koska appelsiini oli unohtunut kauppaan, tuli glögistä aika tavanomaista.
Kirjan ohjeiden mukaan tekaisin syntyneestä glögistä kuohuvan alkujuoman. Kaadoin lasiin noin 6 teelusikallista glögiä ja päälle kylmää kuohuviiniä. Meillä kuohuvaa edusti Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Oiva Skumppa, joka on valmistettu shampanjahiivalla. Meni tähän tarkoitukseen hyvin.

Minusta kuohuglögillä oli oikein passelia aloittaa jutustelu tuttujen vieraidemme kanssa, varsinkin kun suolapalalautaselta sai napsia yltiöhyviä voitaikinaisia paloja. Mutta noista syötävistä lisää ensi kerralla.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Piparkakkulinna

 ---Ja prinsessa ja prinssi elivät linnassaan onnellisina elämänsä loppuun asti.

Jotakuinkin noin loppui lapsiemme satuilu tästä linnasta. Harmittaa etten huomannut kopioida tekstiä itsellekin.

Tämä linna lähti RE/MAX:n Nummelan toimistoon. Kyseinen puulaaki on yhdessä Nummelan Tekniset Rajalan kanssa järjestänyt leikkimielisen piparkakkutalon rakennuskilpailun, johon sai osallistua ihan kuka tahansa. Kilpailuun osallistuneet luomukset myydään kiinteistövälittäjien asettamaan hintaan eteenpäin ja saadut varat käytetään lyhentämättömänä Vihdin vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Myymättömät talot huutokaupataan.

Rakennusten kuvalliset "myynti-ilmoitukset" ovat nähtävillä RE/MAXin ilmoitustaululla Nummelan Prismassa 22.11 alkaen ja varsinaiset työt kakkoskerrosen toimistolla. Näistä saa äänestää itselleen mieluisinta. Äänestyksen voittaneen luomuksen rakentajille, ja äänestäjille on luvassa palkintoja. Myös Arvovaltainen Raati palkitsee upeimman ja mielikuvituksellisimman työn.

Meistä idea oli kokonaisuutena ihan loistava ja halusimme ehdottomasti osallistua koko perheen voimin.
Lapset päättivät yhteistuumin aiheeksi linnan. Poikamme piirsi kuvan, jonka perusteella isä piirsi kaavat paperille. Hevosiin ja lohikäärmeisiin meillä oli muotit.  
Saimme kisaan ilmoittautuessa starttipaketin, joka sisälsi piparkakkutaikinaa, nompparelleja ja pursotusmateriaalia. Linnan pursotukset teimme kuitenkin pikeerillä. Pääosan pursotuksista teki 6-vuotias poikamme, äidin ja 3-vuotiaan pikkusiskon auttaessa. Minusta tästä luomuksesta näkyy hyvin että sitä on ollut puuhaamassa kokoon koko perhe.
Vihreät "viunaleet" muurin kyljessä ovat köynnöstä, jos se ei jollekin auennut. Köynnöksiin kiinnitettiin myös kuivattuja kanervankukkia koristeeksi. Mustat laksitsinompparellit olivat minusta aika hyviä kivenlohkareita muurissa. Krokotiilin hampaat on pursotettu valkoisella pikeerillä.

Prinsessa ottaa avosylin vastaan hevosrattailla saapuvan prinssinsä lohikäärmeen tarkkaillessa tilannetta tornissa. Sen muistan tarinasta, että ainakin kuninkaalliset pussailivat, menivät naimisiin ja saivat sekä kruunut että sormukset.

torstai 18. marraskuuta 2010

Suolaiset suklaa-toffeepalat

Kun löysin nämä suolakiteillä silatut toffee-suklaapalat baking =love-blogista, minulle tuli pakonomainen tarve tehdä niitä. Sen kummemmin tai pidempään tätä on turha selittää. Pakko.

Valitettavasti käyttämäni tumma suklaa olikin kaupasta kotiinpäästyä muuttunut alle 60 %:ksi. Seuraavalla kerralla tarkistan kaakaoprosentin tarkemmin. Sormisuola oli sentään erinomaista, muulla lienee turha yrittääkään.

Ohje oli helppo, raaka-aineet helposti löytyviä ja lopputulos makoisaa. Näitä teen varmasti lahjaksikin.

Vaikka ohje on kuukauden ruokahaasteeseen "suolaista ja makeaa" melko mielikuvitukseton, haluamme silti osallistua tällä reseptillä. Lopputulos kun oli maukas!

SUOLAHIPPUISET SUKLAATOFFEEKEKSIT

240g suolaista voita kuutioina
220g ruskeaa sokeria, meillä punajuurisokeria
1 tl vaniljaa (meillä vaniljasokeria)
300g tummaa suklaata hippuina tai raastettuna
3/4 rkl  sormisuolaa
vajaa 100 g voileipäkeksejä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Laita suorakaiteen muotoiseen piirakkavuokaan leivinpaperi ja astettele siihen päälle niin paljon voileipäkeksejä kuin mahtuu. Puolitin osan kekseistä, jotta sain alustasta tiiviimmän.

Sulata voi ja sokeri kattilassa keskilämmöllä sekoittaen. Kun seos alkaa kuplia, lopeta sekoittelu. Anna seoksen kuplia kunnolla (alkuperäisestä reseptistä voit katsoa hyvän kuvan miten lujaa) 3 minuuttia. Ota pois levyltä ja lisää vanilja(sokeri). Kaada syntynyt toffee keksien päälle ja laita uuniin 5-6 minuutiksi.

Ota piirakkavuoka uunista ja ripota päälle tasaisesti suklaamurut tai -raaste. Suklaa sulaa kuumalle pinnalle. Voit vielä tasoitella pintaa jos haluat, minä en halunnut.

Murustele suolakiteitä kädessäsi ja ripsi suklaan ylle.

Anna kokonaisuuden jäähtyä huoneenlämmössä pari tuntia tai enemmän. Nosta jähmettynyt levy pois vuuasta ja paloittele terävällä veitsellä. Minulla jotkin "karkit" murtuivat tai kerrokset irtaantuivat toisistaan, mutta väliäkös tuolla kun kyse oli vain muutamasta. Ne olivat niitä leipurin "ups!"-napsimispaloja.

Säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Mustikkainen mascarpone-juustokakku

Isänpäivän menu päättyi juustokakkuun, sillä se on isän herkkua. Jukka poimi loppukesästä äitinsä luona mustikoita ihan himona. Päätin sujauttaa näitä kauniita marjoja kakun sekaan. Kiilteestä halusin tumman sinisen ja sellaisen sain. Hyvää oli, limen raikastaessa kokonaisuutta.

MUSTIKKAINEN MASCARPONEKAKKU LIMELLÄ

Pohja:
11 kpl Digestive-keksejä
75 g voita

Täyte:
5 liivatetta
3 dl kermaa
2 valkuaista
250 g mascarponea
¾ dl limettimehua (noin 3 limetin mehu)
1 ½ dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä
3 dl mustikoita

Kiille:
1 dl vettä
3,5 dl mustikoita
3 liivatetta
2 limen mehu
3/4 dl sokeria

Pohja: Murskaa keksit hienoksi muruiksi. Nypi sekaan sulatettu voi. Painele keksi-voiseos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma omassa astiassa ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Yhdistä kermavaahto ja valkuaisvaahto. Sekoita limettimehu, sokeri ja vaniljasokeri tuorejuustoon. Sekoita sekaan myös (pakkaskohmeiset) mustikat. Tee tämä varovasti, etteivät marjat värjää taikinaa rikkoutuessaan vaan pysyvät kauniisti kokonaisina. Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseoksen joukkoon. Yhdistä sitten tämä seos kerma-valkuaisvaahtoon. Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin vaikkapa vuokaa tasolla heiluttaen. Laita sitten hyytymään jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi.

Kun täyte on hyytynyt, valmista kiille. Laita kiilteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Laita mustikat sulamaan kiehuvaan veteen. Älä keittele kummemmin. Paseeraa marjat nesteineen siivilän läpi kattilaan. Laita mustikankuoret pois. Sekoita joukkoon limettimehu ja sokeri.  Kiehauta n. ½ dl "mehusta" ja sulata siihen liivatelehdet. Yhdistä seos lopun mehun kanssa. Jäähdytä seosta hetki, sillä kiillemehu ei saa olla kuumaa täytteen päälle kaadettaessa. Siirrä jääkaappiin hyytymään.
Juomana siemailtiin alkupalakampasimpukoilta jäänyttä Uusi-Seelantilaista Lindauer Brut Cuvéeta. Kuivan kuohuviinin limettisyys sopi oikein oivasti kakullekin! Lapsilla juomana oli Mamman keittelemä marjamehu.


tiistai 16. marraskuuta 2010

Haudutettua karitsanniskaa fenkolinsiemenillä, salvialla ja katajanmarjoilla maustettuna

Meillä on lammasta pakkasessa yhden karitsan verran, joten ei ollut vaikea valita isänpäivämenulle pääruoan raaka-ainetta. Etsiessäni sopivaa ohjetta törmäsin tähän braising-menetelmällä valmistettuun monimausteiseen pataan. Nellen tavoin olen hyvin ihastunut braising-menetelmään: liha kypsyy "tavallista" patahauduttelua nopeammin, lihan pinta tulee maukkaammaksi ja nestettä tarvitsee vähemmän. Tämän viimeisen voi lukea niinkin, että lasiin jää punaviiniä enemmän. Viimeistään siinä vaiheessa ruoka oli minulle myyty kun alkutekstit kuvailivat ruokaa sellaiseksi, josta kaikki kysyvät positiivisessa mielessä "mitä tässä on?".

Minä nakkasin pataan kilon niskapalan karitsaa, reseptissä käytetään vuohta. Taitaa olla pikkusen komiammat punasipulit tuolla Ameriikan maalla, sillä yhdestä keskikokoisesta pitäisi tulla 3 cuppia elikkäs reipas 7 desiä.

Alunperin ohje on Jessica Theroux´n kirjasta Cooking with Italian Grandmothers: Recipes and Stories from Tuscany to Sicily ja vielä tarkemmin sanottuna Calabrialaiselta Carluccia-mummolta.
Meillä pataruokamme valmistui Kermansaven lähettämässä 3 litran keraamisessa HotPot Duo-padassa. Pidimme siitä, että pata oli aiempaan omistamaamme verrattuna kevyempi ja leveämpi. Kansi ei ole tiivis, mikä on tiedotteen mukaan tarkoituksellista ylikiehumisen välttämiseksi. Muutamista värivaihtoehdoista valitsimme mustan padan mustalla kannella. Meille erityisen mieluista on, että pataa voi käyttää myös kaasuliedellä ja sen voi pestä astianpesukoneessa. Astian sopii muotoilunsa puolesta nostaa suoraan pöytään, sillä meidän silmäämme pata on yksinkertaisen nätti.

HAUDUTETTUA KARITSANNISKAA
KATAJANMARJOILLA, FENKOLINSIEMENILLÄ JA SALVIALLA
eli Braised Lamb with Juniper Berries, Fennel and Sage
2-4:lle

3,6 dl kuivaa punaviiniä
1 kg lampaan tai vuohenlihaa
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
noin 7 dl punasipulisippua
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 sellerinvarsi hienoksi pilkottuna
2 rkl tuoretta salviaa (tai timjamia)
10 katajanmarjaa morttelissa murjottuna
1/2 tl  fenkolinsiemeniä morttelissa murjottuna
2 rkl tomaattipyrettä
vettä
2 laakerinlehteä

½ sitruunan mehu
2 rkl lehtipersiljaa

Laita viini pataan. Kiehauta ja keitä kunnes viiniä on noin 1,8 desiä. Tähän menee kymmenisen minuuttia.

Samaan aikaan: kuivaa lampaanpalat ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Kuumenna valurautapannu, lisää siihen oliiviöljyä ja ruskista lampaanpalat. Jos sinulla on valmiita pikkupaloja, paista ne erissä lisäten välillä öljyä. Yhden möntin kanssa ei ole vaihtoehtoja. Nosta lautaselle odottamaan.

Lisää pannulle öljyä ja kuullota siinä sipuleita hieman pehmeämmiksi sekoitellen välillä. Mausta suolalla. Lisää sitten valkosipuli, selleri, salvia ja murskatut katajanmarjat sekä fenkolinsiemenet. Paista viitisen minuuttia lisää. Lisää joukkoon vielä vajaa 2 dl vettä, tomaattipyre ja laakerinlehdet. Kaada pataan viinin sekaan. Lisää joukkoon myös lammas. Kiehauta. Lisää vettä hiukan jos tunnet sen tarpeelliseksi.

Laita pataan kansi päälle ja työnnä 180 asteiseen uuniin 1½ tunniksi. Kun liha on melkein mureaa, siirrä pata liedelle ja keittele vielä miedolla lämmöllä ½ tuntia. Minä keittelin ilman kantta jolloin liemestä tuli aika paksua, ihanaa. Nostelin sitä välillä lihankin päälle antamaan makua. Alkuperäinen resepti kehottaa (nyt kun tarkemmin luin) keittämään kannen kanssa, tai pitämään kantta raollaan, jos liemi on liian nestemäistä. Jos liemi on liian paksua, voi vettäkin lisätä pienissä erissä.

Ota pata pois liedeltä, purista sekaan sitruunamehu ja ripsi päälle lehtipersiljaa. Upeantuoksuinen ruoka on valmis tarjolle!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Isänpäivämenu ja Mustikkaiset kampasimpukat

Meillä Isänpäivämenu suunniteltiin tällä kertaa raaka-ainelähtöisesti. Lammas oli itseoikeutettu pääruoan raaka-aine. Halusin kokeilla myös kampasimpukoita, sillä olemme sellaisiakin pakkaseen hamstraneet. Edellämainitut  eivät ehkä ole ihan paras pari kokonaisuutena, mutta tuosta minä viis veisasin. Loin menun kokonaisemmaksi käyttämällä alkupalassa ja jälkiruuassa samoja "mausteita": mustikkaa ja limeä. Jälkiruokakakku muunneltiin Äitienpäiväkakusta - sekin on minusta ajatuksena mukavaa.

Isänpäivämenu 2010

Mustikkaiset, limellä maustetut kampasimpukat

Couscousia


Kampasimpukoita tein ensimmäistä kertaa. Halusin aloittaa Prinsessakeittiön Veeran mustikkaisilla versioilla, sillä pidän niiden väriä hurjan kauniina. Makuyhdistelmä myös kutkutti mieltä. Joissakin ohjeissa kampasimpukat kehotetaan paistamaan vain toiselta puolelta, mutta me päädyimme kaksipuolikypsennykseen. Maku simpukoissa oli oikein hieno, samoin väri. Rakenne oli silkinpehmeä.

MUSTIKKAISET KAMPASIMPUKAT LIMELLÄ

1 dl mustikoita
2-3 rkl limen mehua
7 (sulatettua) kampasimpukkaa
voita
sormisuolaa

Laita mustikat ja limemehu pussiin. Hiero niin että mustikat menevät rikki. Laita kampasimpukat pussiin ja anna marinoitua muutama tunti.
Paista voissa noin minuutin verran per puoli. Ripsi ylle sormisuolaa.
Laitoin kampasimpukat tarjolle nyt parin ruohosipulisuiron päälle, jotta lautanen ei olisi ihan niin tyhjän näköinen.

Juomana toimi oikein hyvin ViiniTV:n suositus, Uusi-Seelantilainen Lindauer Brut Cuvée. Kuivan kuohuviinin limettisyys sopi oikein oivasti näille kampasimpukoille!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Karamellisoidut sipulit

Sianpääpihvin kaveriksi suositeltiin perunapyrettä ja karamellisoituneita sipuleita sekä andouillea. Viimeksimainittua makkaraa emme lähteneet metsästämään, mutta muussia ja sipuleita teimme kuuliaisesti. Ja voi miten hyviä karamellisoiduista sipuleista tulikaan! Ohjeistus on hyvin yksinkertainen ja nopea, joten tästä ennustetaankin hittiä perheemme lisukevaihtoehtojen joukkoon.

Resepti on Anthony Demetren kirjasta "Today´s special". Minä muutin grammamäärät tilavuusmitoiksi kokkailun helpottamista varten. Tällä viisiin siitä tulikin "kakkosruokaa".

KARAMELLISOIDUT SIPULIT
kahdelle

noin 20 g voita
2 sipulia siivutettuna
2 rkl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
vettä

Sulata voi pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä jotta saavat hiukan väriä.
Lisää sokeri ja sekoita hyvin.  Lisää punaviinietikka. Keittele kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Tuoksu on melkoisen pistävä aluksi. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä ruokalusikallinen vettä.
Hauduta sipuleita hetki kunnes ne ovat pehmeitä ja tahmaisia.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Projekti: Sianpäästä Michelin tähti-ruokaa

Ostaessamme tänä syksynä puolikasta luomusikaa pyysimme pääpalat omaan pussiinsa, syystä. Halusimme nimittäin kokeilla Michelin tähdellä palkitun Lontoolaisen Arbutuksen reseptiä "Braised pig´s head". Ohjeistus löytyy kyseisen ravintolan toisen omistajan, Anthony Demetren kirjasta "Today´s special - a new take on bistro food".  Maistoimme syksyisellä matkallamme tätä ihanaa liharuokaa ja totesimme sen huippuherkulliseksi.

Kiven Säästöpossu-tilalla pääpalat oli valmiiksi pilkottu: leuka, poski, korva ja silmäosa tulivat siis erikseen. Kieltä en huomannut tähän satsiin lisätä, enkä tiedä olisiko se joukkoon kuulunut. Ehkä.

Kyse ei todella ole mistään pikaruuasta, mutta toisaalta aktiivinen valmistusaika ei ole järin pitkä. Me teimme settimme puolikkaan pään paloista.

PÄIVÄ 1
Laita jo puhdistetut sianpääpalat likoamaan suolattuun veteen, jotta viimeisetkin veret lähtevät korvakäytävistä ja muista pois.
PÄIVÄ 2
Huuhtele ja kuivaa sianpääpalat. Polta kaasupottimella mahdolliset karvat pois. Meillä karvanhaituvia löytyi ainakin korvasta. Haju tämän käsittelyn jälkeen ei ole vähääkään viehättävä.

Laita sianpääpalat uuninkestävään astiaan, nahkapuoli alaspäin. Pilko samaan astiaan 2-3 salottisipulia. Kaada sekaan 1 dl punaviiniä ja hiukan reipas 3 dl vettä. Laita kansi päälle. Kypsennä uunissa 110 asteessa 8 tuntia.

Nosta palat pois liemestä ja anna hetki jäähtyä, jotta pystyt käsittelemään paloja. Jos olet kypsentänyt kokonaista päätä, poista aivot ja silmät. Joka tapauksessa poista luut.

Kuori jäähtynyt liemi ja keitä se puoleen taikka siirappiseksi.

Korvat käskettiin pilkkomaan pieniksi paloiksi. Etsin eri yhteyksistä ja kaverille kilauttamalla vastausta siihen, pilkotaanko korvat nahkoineen kaikkineen. Mistään ei tuntunut oikein löytyvän vastausta, mutta kun kokeilin pilkkoa korvia, päättelin että näin on. Arbutuksen "pihvissä" epämiellytäviksi kokemani, valkoiselta madolta näyttävät viunaleet paljastuivat meinaten siankorvan sisimmäksi osaksi. Omaan tekeleesemme otin korvista vain lihat sisältä. Poskista jätin pois myös suuret läskipalat, joiden keitettyä rakennetta pidin epämiellyttävän hyllyvänä.
Koko lopun lihan paloittelin aikaansaaden yllättävän ison kasan. Kuvassa teelusikka mittakaavana.

Yhdistä liemi, 2 ruokalusikallista lehtipersiljaa, suolaa ja mustapippuria lihapaloihin.

Laita muottiin kelmua ja kaada massa siihen. Anna makujen tasoittua viileässä pari päivää.
PÄIVÄ 5
Poista kelmu ja leikkaa möntistä "pihvejä". Käyttämämme resepti käski lämmittää palat grillivastuksen alla uunissa. Jo parin minuutin kuumennus sai palan kuitenkin hajoamaan nesteen valuessa pellille. Pinnasta ei todellakaan tullut rapsakka kuten Arbutuksessa.

Koetimme myös paistaa "pihvejä" kuumalla valurautapannulla, samalla lopputuloksella. Ehkä parhaimman lopputuloksen sai leivittämällä palat korppujauholla, joskaan leivitys ei pitänyt tasaisesti ja rakenne hajosi silti.
Tuomio valmiista pihvistä oli yksinkertaisesti: pettymys. Koska pintaa ei saatu toivotun rapsakaksi, jäi kokonaisuus tylsäksi ja turhan tasaiseksi. "Pihvin" ulkonäkö prakasi ja suutuntuma oli paikka paikoin outo. Eikä lihan joukkoon eksynyt hammas ainakaan parantanut nautintoa. Kyllä sitä nyt ennemmin söi kuin selkäänsä otti, mutta seuraavaksi pääpalat taitavat sukeltaa totuttuun tyyliin maustamaan hernekeittoa.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Pizzapohja



Jukka on hakenut jo pitkään pizzapohjaa, johon olisi TÄYSIN tyytyväinen. Miehen ajatuksen mukaan taikinan pitäisi täytteen alla pysyä ohuena, muodostua kuumassa uunissa hiukan rapsakaksi ja samanaikaisesti pullistua hieman reunoilta. Tällä ohjeella päästiin jo todella lähelle, joskin suolaa Jukka lisäisi taikinaan seuraavalla kerralla.

Pizzakivi kuumeni uunissa todella kauan, mutta tarpeeksi kuumaksi ei siltikään. Tulemme testaamaan tätä ohjetta Savonlinnassa leivinuunilla - tai naapureilla, vink vink.

Resepti on kopioitu Hyvä kokki, paha kokki - ohjelmasta, pause-play-pause-menetelmällä.

PIZZAPOHJA
4-6 pizzakiven kokoista pizzaa

500g durumia
12 g hiiva tuoretta (tai 6 g kuivahiivaa)
hiukan sokeria
1 1/3 cup (=noin 3,5 dl) vettä
1 1/2 tl suolaa (seuraavaksi hiukan enemmän)
vajaa 1 dl öljyä

Sekoita 42 asteinen vesi ja hiiva keskenään. Odottele noin 5min kunnes seos alkaa hiukan kuplia.
Lisää sokeri, suola, jauhot ja öljy.  Vaivaa kunnolla, ainakin 10 minuuttia, kunnes taikina ei enää tartu käsiin. Kaulitse pizzoiksi.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Herkkutattietanat parmesaanilla

Jos tämän syksyn ruokarakkaus ylitse muiden pitäisi nimetä, olisi se meidän perheen aikuisten mielestä etanat. Lasten mielestä ei todellakaan.

Tässä yksi lempiresepteistämme, jonne ohjeistusta katsottiin useastakin paikasta elementtejä yhdistellen. Me laitoimme vain 50 g voita, mikä ilmeni pikkuisena kuivakkuutena. Nuo kuivatut sienetkin varmaan imivät oman osansa voista. 100 g olisi ollut parempi määrä.

HERKKUTATTIETANAT PARMESAANILLA

200g isoja etanoita suolaliemessä (säilykepurkki 200g, josta etanoita 125g =noin 18 kpl)
100 g voita
kourallinen kuivattuja herkkutatteja
1 iso tai 2 pientä valkosipulinkynttä
lehtipersiljaa
parmesaaniraastetta
vaaleaa leipää oheen liemien syöntiä varten

Huuhtele etanat huolellisesti juoksevan veden alla.

Sulata voi. Lisää joukkoon pieneksi hakkelukseksi murennetut sienet, valkosipulihakkelusta ja pilputtua lehtipersiljaa.

Lusikoi etanapannun pohjalle maustevoita, laita päälle huuhdottu etana ja lusikoi päälle vielä pikkuisen maustevoita. Ripsi ylle parmesaania.

Lykkää etanat pannuineen 200 asteiseen uuniin 10 minuutiksi tai kunnes liemi kiehuu ja juusto saa väriä.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sormenjälkikeksit lasten kanssa

Kuumeestatoipumispäivät ovat pitkiä. Lapsilla alkaa olla energiaa jo enemmän, mutta pöpöuhan vuoksi kanssakäyminen muiden kanssa on kielletty. Näinä päivinä tulee usein leivottua jotain ekstrakivaa lasten kanssa.

Tämän viikon kuumeilun päätyttyä pyöräytimme Trish Deseinen "Haluan suklaata!"-kirjasta helpot Sormenjälkikeksit. Keksiohje oli kirjan osassa "suklaata lapsille". Tähän osioon on koottu erityisesti lapsille maistuneita suklaaherkkuja tai helposti leivottavia juttuja - taikinan työstäminen olikin luvatun mutkatonta. Meillä lapset halusivat vielä koristella suklaiset keksit nompparelleilla.

Näistä kekseistä tykkäsivät kaikki ja lapset tuumasivat leipoessaan sen olevan "tosi kivaa". Tästä sikisikin ajatus tehdä keksejä joululahjaksi päiväkodin hoitajille, jos parempaa ideaa ei tule.

SORMENJÄLKIKEKSIT
36 kpl

50 g (suolatonta) voita
2 dl fariinisokeria
1 rkl maitoa
2,25 dl vehnäjauhoa

Kuorrute
125 g tummaa suklaata
50 g voita

(koristeluun nompparelleja)

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää maito. Sekoita.
Lisää jauhot ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi.
Jaa taikina kolmeen osaan. Pyöritä palat noin 2 cm halkaisijaltaan oleviksi pötköiksi.
Leikkaa jokainen pötkö 12 palaan. (Tässä kohtaa opettelimme lasten kanssa mitä on puoliksi leikkaaminen sekä kolmeen osaan jakaminen).
Pyöritä palat palloiksi tai siirrä ne tavallamme sellaisenaan leivinpaperoidulle uunipellille. Paina jokaiseen palluraan sormenjälki.

Paista uunin keskiosassa noin 15 minuuttia. Uunista tulon jälkeen meidän keksimme olivat levinneet niin, ettei mitään koloa enää havainnut. Otin nopsaan käteen (mehu)pullon korkin ja painoin sillä uudet laveat kolot uunituoreisiin kekseihin. Anna keksien jäähtyä.

Sulata kuorrutteen suklaa ja voi mikrossa tai vesihauteessa. Lusikoi suklaata keksien koloihin. Jos haluat koristella keksit vielä nompparelleilla, tee se nyt ennen kuin suklaa jähmettyy.

Anna suklaan kovettua kunnolla ennen tarjoamista.