Turskakaloihin kuuluvan mateen, joka on muuten latinalaiselta nimeltään Lota lota, kerrotaan olevan vähäruotoista, helposti sulavaa, arvostettua ja maittavaa. Viiksivallumateen makua kuvataan hiukan muskottimaiseksi. Itse pidimme mateen rakenteesta ja kauniin vaaleasta, herkullisesta lihasta.
Netissä selailemalla löytyi paljon madekeiton ohjeita joissa hyödynnettiin myös mateen maksa, simpukkaista madetta ja myös paistettua. Halusimme kokeilla jotain fiiniä ja silloin hätiin tuli ihana (köyhä)ritari Henri Alen madeohjeineen. Päätimme testata sitä, maistuvin tuloksin!
800 g madefilettä
2 dl ruisjauhoja
voita paistamiseen
Lehikäiset:
1 kanamuna
1 rkl vettä
Pinaattilisäke:
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
muskottia
suolaa ja valkopippuria
1 rkl voita
3 tl vehnäjauhoja
1,5 dl kuohukermaa
Kapris-kanamunakastike:
1 pieni punasipuli
1 keitetty kananmuna
2 tl kapriksenmarjoja
tuoretta persiljaa
2 dl öljyä
0,5 dl punaviinietikkaa (meillä valkoviinietikkaa)
suolaa ja mustapippuria
Tee muut osaset lehikäisten paistuessa uunissa ja jäähtyessä.
Sekoita kapris-kanamunakastike. Kuori kananmuna ja murskaa se haarukalla. Lisää mukaan hienonnettu kapris ja leikattua persiljaa. Lisää joukkoon kuorittu ja hienonnettu punasipuli. Lisää mukaan myös etikka. Kaada joukkoon öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta kastike suolalla ja pippurilla. Tarjoile kastike huoneenlämpöisenä.
Pese pinaatti ja poista mahdolliset liian paksut lehtiruodit. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynsi. Kuullota raaka-aineet kattilassa voissa. Ihastele tuoksua! Lisää mukaan muskottia, suolaa ja pippuria. Ripottele päälle hieman vehnäjauhoja. Kaada joukkoon kerma ja anna hautua hetki koko ajan sekoittaen.
Poista madefileistä keskiruoto. Pilko filee sormen kokoisiksi suikaleiksi. Henri suositteli pikkurilliä, me halusimme enemmänkin peukalonvahvuutta. Makuasia. Mausta suikaleet suolalla ja pippurilla. Pyörittele palat ruisjauhoissa. Paista runsaassa voissa kullanruskeiksi ja tarjoile heti.
Kokoa annos laittamala lehikäisten väliin ensin pinaattimuhennosta ja sen päälle kalaa. Kapriskastikkeen laitoimme lautasen syrjille antamaan väriä. Näin jokaisen oli myös helppo annostella miten paljon etikkaista kastiketta suuhunsa haarukoi ruuan mukana.
Juomaksi nautiskelimme kuohuviiniä, mutta valkkari sopii varmasti myös mainiosti. Pastapää vierasti ensin etikkaisen kastikkeen makua, mutta aterian edetessä huomasimme sen välttämättömäksi raikastuslisäksi tuhdeille ja voisille mauille. Pinaattilisäke oli mainion makuinen muskotteineen. Suosittelemme!