Paistettu made lehikäisen, pinaattimuhennoksen ja kapris-munakastikkeen kanssa

Terveisiä täältä Savonlinnan liepeiltä, Pastapään isän järvenrantapaikalta! Ilma on sadetuhruinen, mutta mitäs siitä kun on lomaa!

Pastapää ja isänsä kävivät kokemassa verkkoja järvellä ja iloiseksi yllätykseksi niihin oli tarttunut kolme "matikkaa" ja hauki. Appiukko nylki mateen ja perkasi kalat, Pastapää taas fileroi ne. Mätiä otimme myös talteen. Ja sitten ei kun ruuanlaittopuuhiin. On jotenkin hieno fiilis kokkailla itsepyydystettyjä kaloja. Ainakin ovat tuoreita!

Turskakaloihin kuuluvan mateen, joka on muuten latinalaiselta nimeltään Lota lota, kerrotaan olevan vähäruotoista, helposti sulavaa, arvostettua ja maittavaa. Viiksivallumateen makua kuvataan hiukan muskottimaiseksi. Itse pidimme mateen rakenteesta ja kauniin vaaleasta, herkullisesta lihasta.

Netissä selailemalla löytyi paljon madekeiton ohjeita joissa hyödynnettiin myös mateen maksa, simpukkaista madetta ja myös paistettua. Halusimme kokeilla jotain fiiniä ja silloin hätiin tuli ihana (köyhä)ritari Henri Alen madeohjeineen. Päätimme testata sitä, maistuvin tuloksin!

Made:
800 g madefilettä
2 dl ruisjauhoja
voita paistamiseen

Lehikäiset:

1 rasia valmista voitaikinaa
1 kanamuna
1 rkl vettä

Pinaattilisäke:

200 g pinaattia
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
muskottia
suolaa ja valkopippuria
1 rkl voita
3 tl vehnäjauhoja
1,5 dl kuohukermaa

Kapris-kanamunakastike:
1 pieni punasipuli
1 keitetty kananmuna
2 tl kapriksenmarjoja
tuoretta persiljaa
2 dl öljyä
0,5 dl punaviinietikkaa (meillä valkoviinietikkaa)
suolaa ja mustapippuria

Aloita pinaattilehikäisistä. Leikkaa voitaikinasta esim. lasin avulla pyöreitä paloja. Aseta palat uunipellille leivinpaperin päälle. Halutessasi voit tehdä niihin veitsellä pieniä viiltoja koristeeksi. Voitele lehikäiset munalla jossa mukana 1 rkl vettä. Paista lehikäisiä uunissa 200-asteessa noin 15-20 minuuttia. Anna hieman jäähtyä ja halkaise poikittain terävällä veitsellä.

Tee muut osaset lehikäisten paistuessa uunissa ja jäähtyessä.

Sekoita kapris-kanamunakastike. Kuori kananmuna ja murskaa se haarukalla. Lisää mukaan hienonnettu kapris ja leikattua persiljaa. Lisää joukkoon kuorittu ja hienonnettu punasipuli. Lisää mukaan myös etikka. Kaada joukkoon öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta kastike suolalla ja pippurilla. Tarjoile kastike huoneenlämpöisenä.

Pese pinaatti ja poista mahdolliset liian paksut lehtiruodit. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynsi. Kuullota raaka-aineet kattilassa voissa. Ihastele tuoksua! Lisää mukaan muskottia, suolaa ja pippuria. Ripottele päälle hieman vehnäjauhoja. Kaada joukkoon kerma ja anna hautua hetki koko ajan sekoittaen.

Poista madefileistä keskiruoto. Pilko filee sormen kokoisiksi suikaleiksi. Henri suositteli pikkurilliä, me halusimme enemmänkin peukalonvahvuutta. Makuasia. Mausta suikaleet suolalla ja pippurilla. Pyörittele palat ruisjauhoissa. Paista runsaassa voissa kullanruskeiksi ja tarjoile heti.

Kokoa annos laittamala lehikäisten väliin ensin pinaattimuhennosta ja sen päälle kalaa. Kapriskastikkeen laitoimme lautasen syrjille antamaan väriä. Näin jokaisen oli myös helppo annostella miten paljon etikkaista kastiketta suuhunsa haarukoi ruuan mukana.

Juomaksi nautiskelimme kuohuviiniä, mutta valkkari sopii varmasti myös mainiosti. Pastapää vierasti ensin etikkaisen kastikkeen makua, mutta aterian edetessä huomasimme sen välttämättömäksi raikastuslisäksi tuhdeille ja voisille mauille. Pinaattilisäke oli mainion makuinen muskotteineen. Suosittelemme!

Ällöttävät, mustat toukkamuffinssit - makeaa Halloweenpöytään

Toukkia kiemurtelemassa lakritsaisissa muffinsseissa. MITEN TÄSSÄ NÄIN KÄVI?!

Kierrellessäni blogeja intouduin vielä tekemään lasten kanssa makeaa Halloween-hengessä. Suolapalana olemme tehneet Vihreän kouran ja aikaisemmin vahingossa "mato"piirakan.

Kinuskikissan upeasta leivontablogista löytyi lakritsaisten muffinssien ohje. Mustapilkuttuneina ne sopivat mielestäni loistavasti Halloween-henkeen. Muffinssit itsessään ovat jo ökymakeita, joten "pelkät" toukat riittivät koristeeksi kuorrutteen sijasta. Nämä vaaleat möngertäjät muotoilimme lasten kanssa mikrossa HETKENaikaa notkistetuista Omar-karkeista. Toukkiin vinkkiä sain Vilijaanan Rakkaudesta ruokaan-blogista, jossa Omarista oli väkerretty sormia. Tuosta blogista löytyy myös Halloween-juhliin tehtyjä "kärpäsiä", verisiä nakkisormia ja hieno käsi boolissa. HUI!

muffinssit

150 g margariinia

1 1/2 dl sokeria

2 munaa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 1/2 rkl kaakaojauhetta

1 1/2 dl maitoa tai kermaa

6 kpl Kick-patukoita

Leikkaa Kick-patukat pienenpieniksi paloiksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Sekoita taikinaan lopuksi lakritsirouhe nuolijaa tai lusikkaa apuna käyttäen.
Täytä muffinssivuoat taikinalla. Suosittelen tosiaan vuokia. Me laitoimme silikonisiin muffinivuokiin ilman paperia ja varsinkin miniversioiden alapuoli tuppasi jäämään kiinni muottiin. Karkki tekee taikinan niin tahmaiseksi. Paista 225 asteessa 12-15 min. Anna jäähtyä.

Koristelu

Pistä haluamasi määrä Omar-karkkeja mikroon hiukan notkistumaan. Ja varoituksen sana - ihan vaan hetkeksi jotteivät karkit ala tummumaan tai kuplimaan. Ei niin että jollain niin olisi ensin tapahtunut...;) Muotoile lämpimästä massasta toukkia ja painele vielä hiukan veitsellä raitoja toukkien selkään. Tökkää toukat sitten muffisseihin ikäänkuin yrittäisivät kiemurrella sieltä pois. Yäk!

Neljävuotias poikamme halusi myös koristella muffinsseja omalla ideallaan, joka oli kopioitu kerhon Halloween-pirskeistä. Poitsu valikoi kaupan karkkihyllyltä mukaan krokotiileja ja hämähäkin, jotka kiinnitettiin Omar-massalla muffinsseihin. Vaikea arvata mitkä jätkänpätkä valitsee syötäväkseen :).

Ja muffinssien maku? Ällöttävän hyvää, huippumakeaa! :)

Mukavaa ja maistuvaa Halloweenia kaikille koko meidän perheeltämme!

30v päivälliset kotonamme

Pidimme lähisuvulle päivälliset kotonamme synttäreideni kunniaksi. Meitä oli yhteensä 15 syöjää, joka aiheutti hiukan päänvaivaa amatööritajoilijoillemme - siis itsellemme ;). Tohinassa unohtui ihan perusjutut, kuten esimerkiksi se että juomat on hyvä kaataa ensin. Muutenkin häslinkiä tuntui riittävän, mutta onneksi oli tuttuja vieraita!

Kattaus toteutettiin mustavalkoisena. Kyse ei ollut ainoastaan estetiikasta, vaan myös yksinkertaisesti siitä ettei meillä ollut samanlaisia astioita niin paljon. Toimi mielestämme kivasti!

Vannon aina ennen seuraavia juhlia taittelevani lautasliinat hienosti, enkä kuitenkaan ikinä kerkiä. Nooh, jahka lapset tuosta vähän varttuvat, valjastan heidät niihin hommiin :)

Menumme oli helppo ajoittaa. Keiton teimme lämmittämistä vaille valmiiksi ja kalat kypsyivät uunissa risoton kanssa samaan aikaan. Kakku oli tehty valmiiksi jo aamupäivällä. Kyllä maistui! (linkit kunkin ruuan kohdalla)

alkuun

Samettista juureskeittoa tryffeliöljyllä

pääruuaksi

Prosciuttoon käärittyä salvialohta rucolapedillä

Parmesaanirisottoa

Pannulla käytettyjä paprikalohkoja

jälkiruuaksiSuklaakakkua konjakkikreemillä

Miten Baileys-kakusta tuli Remy Martin-kakku

Hui mikä kaloripommi ja jestas miten hyvää! Ei kun otetaan uusiksi... Jukra miten hyvää eikä pohjaankaan tulee lainkaan kermaa ;). Kyse on siis Oliivian meille jakamasta, Baileyssilla terästetystä Pisteet kotiin kakusta, alunperin Peabodyn kakkuohjeesta. Suklaata, kermaa ja voita nerokkaasti valmistettuna ja yhdistettynä. Korostan sanaa nerokkaasti.

Minä en ole mikään täytekakkujen tekijä - saan niille aina tapahtumaan jotain kummallista. Tämän kakun sain kuitenkin kootuksi Pastapään suosiollisella avustuksella, vaikka välillä piti vatkatessa pitää väsynyttä lastakin sylissä. Paljon vaiheita, paljon tekemistä, paljon tiskiä, mutta vaivan arvoista, ehdottomasti!

Kurkistelin Puolen voikilon blogissa myös kommenttilootaa, jonne oli ahkerasti ylistetty kakkua ja annettu lisäksi vinkkejä valmistukseen. Niistäkin viisastuneena aloitin pohjan tekemisellä kaksi päivää ennen h-hetkeä. Seuraavana päivänä siitä täytin kakun ja vasta tarjoamispäivänä koristelin sipelemällä osan kreemista kakun pinnalle. Tähän lähestymistapaan päädyin siksikin, että jos kakkupohja olisi (totuttuun tyyliin) ollut katastrofi, asian paikkaamiseen olisi ollut vielä ruhtinaalliset kaksi päivää. Oliivia myös kertoi kakun makujen vain paranevan seuraavana päivänä täyttämisestä.

Meistä kakku oli juuri passelin kokoinen 15 hengelle, kun palat laitettiin lautaselle valmiiksi. Tuhdinmakuisesta kakusta riitti meinaten ohuehkokin pala.

Tummanpuhuva suklaakakku

3,6 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3/4 tl leivinsoodaa

3/4 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

155 g suolatonta voita

3,6 dl sokeria

1,6 dl leivontakaakaojauhetta

2 isoa munaa

3,2 dl lämmintä vettä

Lämmitä uuni 175 -asteiseksi. Voitele ja jauhota 26 cm kakkuvuoka (tai kaksi 23 cm vuokaa). Sekoita kuivat aineet keskenään (lukuunottamatta kaakaojauhetta). Vatkaa pehmeää voita monitoimikoneessa (vispilällä) keskiteholla kunnes siitä tulee kermaista. Lisää sokeri pienissä erissä, vatkaa täydellä teholla, yhteensä noin kolme minuuttia. Lisää kaakaojauhe siivilän läpi ja vatkaa minuutti. Kaavi seos reunoilta kulhoon, lisää munat yksi kerrallaan välillä vatkaten. Koneen käydessä hitaalla vaihteella, lisää kuiva-aineseos kolmessa erässä, ja näiden välillä lämmin vesi kahdessa erässä. Kaavi taas reunat ja vatkaa hiljaisella teholla noin 30 sekuntia. Kaada taikina vuokaan / vuokiin. Kypsennä 45-55 minuuttia, ota uunista ja anna jäähtyä vuoassaan 20 minuuttia. Irrota kakku vuoasta ja anna jäähtyä täysin ennen kuin täytät sen.

Miten hienoksi kakuntekoastia tuleekaan, kun neljävuotias saa tuhota lopun taikinan sormin syömällä!

kreemi

1 iso muna

2 munankeltuaista

0,6 dl vettä

2,4 dl sokeria

200 g voita, suolatonta

(1/4 tl suolaa) jätä pois jos voi on vähänkin suolaista

25-30 ml Baileysia, 20 ml konjakkia tai ehkäpä viskiä

Vatkaa sähkövatkaimella tai monitoimikoneen vispilällä munia ja keltuaisia suuressa kulhossa täydellä teholla noin 5 minuuttia. Laita vesi ja sokeri kasariin, lämmitä ja anna poreilla kunnes seos on "pehmeän kuulan" vaiheessa eli kun pudotat tipan kylmään veteen, se jähmettyy niin että sitä voi sormin muotoilla. Älä menetä toivoasi kuulamaisuuden suhteen -se tapahtuu kyllä vatkaamisen aikana! Jos omistat erityisen lämpömittarin tämäntyyppisiä tilanteita varten niin lämpötilan pitäisi olla noin 115 astetta Celsiusta. Kaada seos kuumutta kestävään mitta-astiaan. Valuta seos kananmunaseokseen ohuena, tasaisena nauhana koneen käydessä hiljaisella teholla koko ajan. Tee tämä heti. Me mietimme mahtaako munavaahto alkaa kypsentymään jos sinne lisää lämmintä sokerilillinkiä (amatöörit :)!), mutta näin ei käynyt. Sen sijaan tuo lillinki on nopeaa kovettumaan, joten suosittelemmme paremminkin ripeyttä asian kanssa. Nosta tehoa keskitasoon ja vatkaa noin 7 minuuttia tai kunnes seos on jäähtynyt kokonaan. Lisää sitten voi noin 50 g kerrallaan, vatkaa keskiteholla. Kun kaikki voi on lisätty, vatkaa vielä noin 3 minuuttia keskiteholla, kunnes seos sakenee hieman. Sekoita mukaan valitsemasi alkoholi (ja suola). Nosta seos jääkaappiin odottamaan.

Suklaatäyte eli suklaa-karamelliganache

290 g tummaa suklaata

2,4 dl kuohukermaa

10 toffee- tai Omar-karamellia

Paloittele / rouhi suklaa mahdollisimman pieneksi. Sulata karamellit kermaan ja kaada kuuma seos suklaarouheen päälle. Sekoita kunnes suklaa on sulanut. Nosta tämäkin täyte hetkeksi jääkaappiin, sitä on helpompi käsitellä kun se jäähtyessään hiukan jähmettyy.

Koko komeus kasaan:Leikkaa suklaakakku varovasti kolmeen osaan (tai jos teit kaksi kakkua, molemmat kahteen osaan). Kasaa kakku tarjoilulautaselle valmiiksi*. Levitä ensimmäiseen väliin osa kreemiä, toiseen väliin suklaaganache ja kuorruta lopulla kreemillä. Korista vasta kun otat rengasvuuasta pois. Jos teit kaksi kakkua, laita ylimpään väliin myös Baileyskreemiä. Nosta kakku vielä jääkaappiin lepäämään ennen tarjoilua.
*Jos teet täyttämisen edellisenä päivänä, täytä rengasvuokaan, jonka olet vuorannut kelmulla. Ensin kakkua, sitten suklaakerros, väliin kakkua ja sitten kreemi. Säästä kreemistä osa "kuorrutukseen". Päälle kakkua taas. Kun kippaat kakun seuraavana päivänä lautaselle, jää kreemikerros alemmas. Laita päälliseen varaamasi kreemimäärä vaikkapa pakasterasiaan ja säilymään jääkaappiin. Koristele kakku vasta tarjoilupäivänä. Meillä kreemi oli tönkköytynyt, mutta haarukalla painelemalla ja sekoittamalla siitä saatiin levittämiskelpoista. Vähän laikkuista oli kylläkin, mutta mitäs pienistä!

Karmaisevat Vihreät kourat - suolaista halloween pöytään

Tuttavani Eveliina oli viime vuonna omissa Halloween pirskeissään tarjonnut muiden herkkujen lisäksi myös tällaisia karmaisevan upeita "calzoneita". Kun Halloween nyt lähestyy, päätimme mekin kokeilla Eveliinan reseptiä. Pastapää on taitava tällaisessa näpertelyruuanlaitossa, joten toteutusvastuu jäi luonnollisesti hänelle. Poitsumme kyllä auttoi pyörittelemällä hirviön neniä ja silmiä. HUI!

Suurkiitos Eveliinalle että saimme jakaa muillekin tämän kekseliään reseptin! Paitsi että sopi ulkonäkönsä puolesta loistavasti Halloweeniin, Vihreä Koura myös maistui hurjan hyvälle. Varsinkin tonnikalatäytteellämme. Neljävuotias ei kyllä koskenutkaan ruokaan...;)

EVELIINAN VIHREÄT KOURAT

Pizzataikina, jossa ei hiivaa, eli:

2 dl vettä

2 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

loraus öljyä

5-6 dl durum- tai vehnäjauhoja

Leivinjauhe sekoitetaan ensin jauhoihin. Sitten sekoittele sopiva taikina näppituntumalla. Värjää taikina vihreäksi elintarvikevärillä laittamalla väri heti veteen.

Täytteenä alkuperäisissä oli tonnikalaa, juustoraastetta, kapriksia, chiliä ja punaista elintarvikeväriä.

Me laitoimme täytteiksi pilkottuna kypsää lohta, ilmakuivattua kinkkua ja ricottaa, sekä toiseen tonnikalaa, etikkakurkkua ja mozzarellaa. Pohjalle kumpaankin tuli makua antamaan ja verta esittämään sekoite, jossa oli tomaattipyre, ketsuppia, oliiviöljyä, oreganoa, basilikaa ja suolaa.

Kaulitse taikina litteäksi, tarpeeksi isoksi, taita ja leikkaa siitä kaksi kouran muotoista palaa. Laita toinen sivuun ja toisen päälle ensin "verta" ja sitten täytettä. Laita toinen pala päälle sipeltyäsi sillekin "verta" ja nypistele reunat kiinni parhaan tahtosi mukaan. Koristele koura. Juustoraasteesta saa palovammoja ja manteleista kynnet. Muotoile ja paista 225 asteessa 15-20 minuuttia.

Nauti elintarvikevärillä värjätyn maidon kanssa. Meillä maito oli vihreää ja se oli neljävuotiaamme mukaan sekoitusta hirviön ja lohikäärmeen rä'ästä. Vaihtoehtona tarjottu punainen mehu oli kuulemma lepakon sylkeä.

Ketsupin Tunakoiso

Ihan mielettömän herkullinen, helppo ja puolessatunnissa valmis munakoisoruoka! Toimii myös lämmitettynä ja riisinkin kaverina. Ohjeen löysimme taannoin Ketsupin pitämästä blogista Tuu nyt jo, ketsuppi!.

Laakerinlehdet kyllä lisäsimme omaankin keitokseemme, mutta sulkuihin merkitsimme ne siksi että mietimme, ehtivätkö näin pikaisesti vapauttaa itsestään kunnolla makuja. Me meinaten halusimme pitää munakoisot napakan kypsinä erotuksena tosi pehmeisiin. Mutta tämä vain omana mietintänämme, hmmm...Valistakaa viisaammat jos tietoa on!

Tonnikala-munakoisopasta

1 munakoiso

2 prk vaaleita tonnikalapaloja vedessä

2 tlk tomaattimurskaa

2 punasipulia

1 valkosipulin kynsi

suolaa

mustapippuria

oreganoa

(6 laakerinlehteä)

loraus kasvisfondia

liraus tummaa balsamicoa

oliiviöljyä

pastaa

Viipaloi munakoisot, levitä viipaleiden päälle suolaa ja jätä hikoamaan. Pilko sipulit ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Pyyhkäise koisoviipaleilta hiki ja lisää viipaleet pannulle sipuleiden seuraksi. Pyöritä hetki ja kaada sekaan tomaattimurskat. Rouhaise perään mustapippuri, lorauta joukkoon myös balsamico sekä fondi. Mausta vielä oreganolla. Käännä lämpöä pienemmälle, (lisää laakerinlehdet) ja anna hautua. Sekoita hetken kuluttua joukkoon tonnikalat ja jatka hauduttamista. Lisää valmistumisen aikana joukkoon esim. pastankeitinvettä, jos seos alkaa "mössööntyä" liikaa. Tarkista lopuksi maku ja tarjoa pastan kanssa. Tuoretta basilikaa vielä päälle jos löytyy.

Värileikkiä pipareilla

Sadepäivä. Tuuli vihmoo pisaroita ikkunaan hurjalla ropinalla. On harmaata, ikävää ja tyyyyylsääää... Jotain on siis tehtävä! Mitenkä olisi piparit? Huippuhauskaa "askartelua" lasten kanssa. Vaikka nelivuotiaamme on lähiaikoina ollut aika nuiva osallistumaan leipomiseen, tähän hommaan hän tarttui ilomielin. Kädet oli pesty ennen kuin ehdin asiasta edes huomauttaa. Piparit leivoimme Mansikkamäen Ebeltä napatulla ohjeella helposti aamupäivällä. Päiväunien jälkeen koristelimme piparimme niin ikään Mansikkamäeltä napatulla pikeeriohjeella (royal icing).

helposti leivottava pikkuleipätaikina

2 ½ dl sokeria
n. 150 g voita
1 kananmuna
½ dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
n. 7 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
ripsaus suolaa

Vatkaa sokeri, voi, kananmuna, kerma ja vaniljasokeri yhdessä kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kuuteen desiin jauhoja leivinjauhe ja lisää tämä yhdiste vaaleaan vaahtoon. Lisää sitten loppuja jauhoja tarpeen mukaan, kunnes taikina on leivottavan oloista mutta vielä pehmeää.

Peitä kulho ja laita jääkaappiin jähmettymään. Meillä jähmettyi tunnissa.

Kaulitse taikina noin puolensentin ohueksi ja ota muoteilla irti taikinaa. Poitsumme kaulitsi ja laittoi piparit itse pellille, minua tarvittiin vain uuninluukun avaajana ja sulkijana. Ja kylläkin myös puolitoistavuotiaan vahtijana, sillä toistuvista yrityksistä huolimatta tyttö sujautti taikinaa suuhunsa leipomisen sijaan. Myöhemmin oli vaarana että valmiit piparit häviävät kaikki neitosen masuun ennen yhtäkään koristetta :).

Paista 200 asteisessa uunissa viitisen minuuttia kunnes reunat alkavat saada väriä. Piparit jäävät tosi vaaleiksi, joten älä odotakaan niiden kummemmin saavan väriä.

Koristele jäähtyneenä.

Ja sitten siihen huippuriemukkaaseen osaan eli koristeluun!

Tee pikeeri:
2(-3) munanvalkuaista
noin 500 g tomusokeria
5-7 tippaa sitruunamehua

Sitruunamehua siksi, että pikeeri kovettuu paremmin.

Käytä puhdasta ja kuivaa kulhoa. Vatkaa 2/3 osa tomusokerista valkuaisten kanssa vaahdoksi ja lisää sitruunamehua. Jatka vatkaamista ja lisää tarvittava määrä tomusokeria. Tämä riippuu luonnollisesti valkuaisen määrästä ja koosta. Seos on piparin koristeluun sopivaa kun vatkaimia nostamalla vaahto jää pystyy, mutta huippu notkahtaa. Ebe neuvoo ettei kannata vatkata liikaa, jottei ilmava vaahto katkeile pursottaessa.

Värjää pikeeri halutessasi. Me käytimme erillisiä pikkukulhoja ja laseja. Yhteen sekoitimme leivontaan käytettävää kaakaojauhetta, yhteen punaista elintarvikeväriä ja toiseen sinistä elintarvikeväriä. Sinisen kipon tyhjennettyämme lisäsimme siihen välillä pesemättä punaista elintarvikeväriä yhdessä pikeerin kanssa, jolloin saimme tietysti lilaa pikeeriä. Punaistakin teimme hailakampana ja tummempana ihan vain elintarvikevärin määrää säätämällä. Jos väriä laittaa paljon, voi tomusokeriakin joutua lisäämään. Yhden pikeerin jätimme valkoiseksi.

Peittämätön pikeeri alkaa kuivua heti, joten se kannattaa sujauttaa suoraan pursotinpussiin. Meillä pikeeri pakattiin pakastepusseihin, joiden kulmaan leikattiin pienenpienet reiät pursotusta varten.

Sitten vain esille nompparelleja ja muita haluamianne koristeita ja hauskuus voi taas alkaa!

Itse olen lasten kanssa koristellessa antanut muksujen kaataa haluamiaan koristeita vähän kerrallaan lautaselle, josta niitä on sitten helppo noukkia pikeerin päälle.

Ebeltä löytyy myös vinkkejä koristeluun muutenkin ja hurjan upeita, erilaisia koristeltuja pipareita maatuskoista ja Ressuista Hello Kittyyn ja Eiffeltorniin. Wau! Mansikkamäen ohjeilla olemme onnistuneet piparinleivonnassa aiemminkin.

Kyselin Ebeltä kommenteissa piparien säilyvyyttä, sillä pikeerissähän on raakaa valkuaista. Pari viikkoa ovat kuulemma pysyneet ihan hyvinä ja sitten satsi onkin popsittu parempiin suihin. Näin kävi meilläkin. Pipareita voi Eben mukaan myös pakastaa, mutta sulattamisen on tapahduttava maltilla. Pikeeri meinaten sulaa ensin ymmärtääkseni aika löllöksi, mutta kovettuu taas kuosiinsa.

4-vuotiaan poikamme taideteoksia. Huomaa Pikku Myyn huima hopeakoristelu :)

Pari päivää leipomisen jälkeen poitsumme ilmaisi mainiosti:
"Koskas äiti kaivetaan taas kaulimet esille ja ruvetaan leipomaan pipareita?"

Varmaan piankin, sillä meillä oli ihan huippuhauskaa yhdessä touhutessa!

Perunatornit mozzarella ja sienillä

Italiaksi Millefoglie di patate con funghi e mozzarella. Löysimme tämän maullaan ja ulkonäöllään hurmaavan ruuan Fiordizucca-blogista, josta olemme aiemmin kokeilleet caponataa. Käykää ihmeessä katsomassa blogin upeita kuvia! Meikäläisittäin on kivaa että blogin ohjeet on kerrottu lopuksi myös englannin kielellä. Se taipuu huomattavasti paremmin kuin tuo kaunis italiankieli.

Oikaisimme hiukan tekotavoissa. Emme lähteneet esimerkiksi harjailemaan voita pottujen pintaan pullasudilla, vaan pyöräytimme perunaviipaleet kulhossa. Tässä ohje meidän tyylillä:

kuorimattomia, pestyjä perunoita
herkkutatteja
mozzarellaa
voita
(kuivattua) salviaa
suolaa ja mustapippuria

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne likoamaan.

Sulata voi ja silppua sekaan salviaa. Viipaloi hyvin pestyt, kuorimattomat perunat. Nakkaa ne voin sekaan kulhoon ja pyörittele varovasti niin että kaikki viipaleet ovat voisia. Laita perunat noin 10 kappaleen torneiksi ja peitä foliolla. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Poista foliot ja jatka kypsentämistä vielä 20 minuuttia.

Perunoiden kypsentyessä uunissa putsaa sienet tai valuta parikymmentäminuuttia liotusvedessä pehmenneet sienet. Pilko hiukan pienemmiksi ja paista muutama minuutti voisella pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kun perunat ovat kypsiä, laita tornin päälle paistettuja sieniä ja mozzarellaviipale. Laita koko komeuden päälle vielä yksi perunaviipale ja grillaa uunissa kunnes mozzarella sulaa. Tähän menee vain muutama minuutti. Ripsuttele päälle vielä salviavoita.

Fiordizucca-blogissa tornit tarjottiin uunitettujen kirsikkatomaattien kanssa, me valitsimme perunoiden kaveriksi tonnikalapihvit, jotka Pastapää paistoi nopeasti grillipannulla jättäen punaiseksi sisältä. Mausteeksi vain vastajauhettua suolaa ja pippuria.

Kyllä maistui! Tornit pysyivät yllättävän hyvin koossa foliopaketistakin päästyään. Hiukan askartelua vaatii, mutta oli kyllä sen arvoista! Huomattavasti vähemmällä askastelulla pääsee Veeran mozzarellaperunoissa, jotka ovat varmasti myös hurjan hyviä.

Juustoinen kinkkupasta

Niin, mistäpä muualta Pastapää ammentaa perheelle ruokaideoita kuin Ruokatorstaista? Tämä helppo ohje löytyy sivulta 33, joskin muutamaa kohtaa on "paranneltu".

Aurinkokuivattu tomaatti ja sinihomejuusto sopivat hienosti yhteen. Chiliä olisin laittanut enemmänkin mutta lasten takia tein todella miedon kastikkeen. Tällaiseen kastikkeeseen ei kyllä kannatakaan laittaa liikaa chiliä etteivät hienot maut peity sen alle.

n. 100 g palvikylkeä
10-15 aurinkokuivattua tomaattia
oliiviöljyä
1 sipuli
pieni pala chiliä
1,5 dl vettä
puolikas lihaliemikuutio (tai vähemmän)
1 dl ruokakermaa
sinihomejuustoa
pastaa

Silppua liha, sipuli, tomaatit ja chili. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta samalla kun teet kastikkeen, sillä kastikkeen teko kestää noin 10 minuuttia. Kuullota ensin sipulia öljyssä, lisää kinkku, tomaatit ja chili. Paista pari minuuttia. Lisää vesi ja lihaliemikuution pala. keitä kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää kerma, hiukan sinihomejuustoa ja kuumenna ja tarkista maku. Annostele pasta lautasille ja kaada kastiketta päälle. Murenna vielä sinihomejuustoa annokseen.

Nam, herkullista ja helppoa. Ensi kerralla teen tuorepastan kanssa niin fiilis on ihan toinen.

Hilloa ruusun terälehdistä

Ihanaa! Tuoksuu kesälle ja näyttää keijukaisten ruualle.

Loistava Vivi-Ann Sjögren tarjoaa tämän reseptin muiden ruusuohjeidensa joukossa palkitussa kirjassaan Vivi-Annin keittiössä. Aiemmin olemme tästä kappaleesta kokeilleet hienostuneita ruusuohukaisia.

1 l tuoksuvien ruusujen terälehtiä kevyesti sullottuna
1 rkl sitruunankuoren suikaleita (vain keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan

Käytettyjen ruusunterälehtien pitää luonnollisesti olla myrkyttämättömiä. Juuri irtoamaisillaan olevat lehdet soveltuvat parhaiten poimittavaksi. Muita saisikin reuhtoa turhan paljon. Nypi pois terälehtien valkoinen piikki (edit. ei tarpeellista nyppiä). Yläkuvan ruusut ovat siis vain kuvausrekvisiittaa ;)

Keitä terälehtiä ja sitruunakuorta 5-10 minuuuttia vedessä. Tulos on harmaa ja kitkerä. Mutta kun kaadat sekaan hillosokerin, muuttuu seos kauniin väriseksi ja ruusunmakuiseksi. Sekoita ja keitä vielä 5-10 minuuuttia. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Hämmennä muutaman kerran hillon jäähtyessä niin että terälehdet jakaantuvat tasaisesti. Kaada pieniin purkkeihin.

Itse olemme nauttineet ruusunterälehtihilloa lettujen kanssa. Vivi-Ann suosittelee kaveriksi myös vastapaahdettua leipää, jäätelöä tai mietoa vuohenjuustoa.

Rapeat vohvelit

älä tarjoa vohveleita näin, vaan kiikuta raudasta heti syöjän lautaselle :) Lettukestien aikan tarjoiltiin muitakin esityksiä aiheesta älä toimi näin, pyrotekniikkaakin hyödyntäen... :D

Ihanat kaloripommivohvelit herkutteluhetkiin. Ohje Britt Sanqvist-Bolinin kirjasta "Kodin keittokirja".

8 vohvelia

2 ½ dl jääkylmää vettä

3 1/4 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

4 dl kuohukermaa kermavaahdoksi vatkattuna

voita "paistamiseen"

Vatkaa vesi, jauhot ja suola tasaiseksi taikinaksi. Sekoita joukkoon varovasti kovaksi vatkattu kermavaahto.

Kuumenna vohvelirauta. Sivele se vaikkapa pullasudin avulla voilla. Kaada pannuun taikinaa ja paista.Tarjoa vastapaistettuna sopivaksikatsomasi päällisen kanssa. Vohvelit pitää tarjota tosiaan heti, jotta pysyvät rapsakkoina. Jos vohvelit joutuvat odottamaan, laita ne ritilän päälle jotta eivät lössäänny.

Dramaattiset lettukestit

Dramatiikkaa tarjottiin tässä muodossa:

Muuten iltapäivänistujaiset olivat oikein mukavat ja leppoisat. Vieraiksi saimme Uneliaan Annan, Prinsessa Veeran, Äijä Arin ja Sorsanpaistajat. Jokainen toi mukanaan oikein maistuvia päällisiä -joista kukin raportoikoon itse :).

Tarjolla meidän puolelta oli kermavaahtotaikinaisia vohveleita, poffertjes-lettusia ja tavallisia lettuja. Itse laitoimme päällisiksi tarjolle ruusunterälehtihilloa ja vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa.

Tässä lausuttakoon vielä kiitos vohveleiden paistoavusta Celelle. Meillä joutuu nähkääs myös hommiin kun tulee kylään!

Oli oikein mukava tavata taas blogituttuja! Keskustelu juoksi asiasta toiseen, kun suun sai tyhjennettyä herkuista.

Tapaamisiin taas!

Lohikeitto

Keittoja on helppo tehdä, kun vaan uskaltaa kokeilla. Opiskeluaikoina ei oikeastaan koskaan tullut tehtyä keittoja, vaikka ne vasta olisivat olleet hyviä ja taloudellisia vaihtoehtoja. Nyt ne maistuvat hyvin koko perheelle. Keitot maistuvat sen paremmalle mitä kylmempi keli ja jos saatuvilla on vielä tuoretta leipää keiton seuraksi niin avot! Tällä kertaa meillä oli vuorossa lohikeitto. Tästä syö noin kuusi henkilöä.

6 perunaa
1 sipuli
2 porkkanaa
1 l kalalientä
10 cm purjoa
n. 300-400 g lohikuutioita
sitruunapippuria
tilliä
persiljaa
1 dl kermaa
1 dl ruokajogurttia
öljyä ja voita

Paista kuutioitua perunoita, sipulia ja porkkanaa kattilassa öljy-voi seoksessa muutama minuutti tai kunnes alkavat hiukan pehmetä. Kaada sekaan kalaliemi, jonka olet tietysti tehnyt vaikka edellisenä päivänä kalanperkuutähteistä. No, vesi ja kalaliemipala käyvät myös hyvin. Kaada sekaan myös renkaiksi leikattu purjo ja lohipalat. Mausta keitto edellä mainituilla mausteilla. Keittele kunnes perunat ja porkkanat ovat pehmenneet. Kaada sekaan kerma ja ruokajogurtti. Välttämättä ei tarvita kumpaakin vaan hyvää tulee esim. laittamalla pelkkää kermaa pari desiä, tai sama määrä pelkkää ruokajogurttia. Kevyempää saa ruokakermalla. Minä laitoin kermaa ja ruokajogurttia kun kaapissa oli sopivasti jämät kummastakin. Kuumenna keitto ja sitten se on valmista nautittavaksi. Valmisteluaika on kokonaisuudessaan noin tunti. Keittojen hyvä puoli on myös siinä, että ne toimivat erittäin hyvin lämmitettynä.

Kournik (venäläinen kanapiiras)

Venäläinen keittiö on meille aika tuntematon (kuten niin moni moni muukin vielä). Siksi lainasin kirjastosta kirjan "Suuri venäläinen keittokirja". Halusin myös fiilistellä tulevaa Moskovan reissua. Kaikki maistamis-, kokemis- ja näkemisvinkit muuten otetaan ilolla vastaan, sillä Venäjällä ei ole ennen tullut käytyä. Ihastuin kirjan reseptien herkullisiin kuviin, tekemisen vaihekuviin ja runsaaseen sienien käyttöön. Ensimmäiseksi päätin kokeilla upean näköistä Kournikia.

Kournik on riisi-kana-sienitäytteinen "kakku", joka ennen leivottiin häihin sekä sulhasen että morsiamen kotona. Sulhasen tuoma piiras koristeltiin tulevan perheen symbolein, morsiamen taikinakukin neitseellisen viattomuuden ja herkkyyden merkiksi. Kun kysyin neljävuotiaaltamme mitä meidän piparkakkumuotein tehty koristelumme merkitsi, hän vastasi: "akkaus on lähellä". Ihana pikkumies <3!

Entisaikoina kournik on tehty happamattomasta erikoistaikinasta, joka mahdollisti ylenpalttisenkin koristelun. Kirjassa ohjeistettiin käyttämään murotaikinaa. Miellän murotaikinan makeisiin leivonnaisiin, joten otin kaupasta matkaani lehtitaikinaa. Hyvin toimi sekin! En tainnut kaulita ihan puolensentin ohueksi, mutta eipä tuo haitannut. Sivistäkääpä viisaammat jos teillä on enemmän tietoa tuota murotaikinasta - onko niitä esim. erityyppisiä?

Lettuja tein lapsille välipalaksi ja otin siitä 4 talteen tätä piirasta varten.

KOURNIK
6 annosta kirjan mukaan, reilu mitoitus sanon minä

taikina

500 - meillä 800 g lehtitaikinaa
½ muna voiteluun

ohukaisia varten
oma ohjeesi tai
40 g jauhoja
2 g sokeria
½ muna
1 dl maitoa
voita paistamiseen
suolaa

täytteitä varten450 g kanaa (2kpl koipireisiä)
60 g riisiä
2 kovaksi keitettyä munaa
150 g tuoreita sieniä tai 50 g kuivattuja
10 g hienonnettua persiljaa
voita useampi nokare
pippuria ja suolaa

Valmista neljä täytettä:
Keitä kana kypsäksi, poista luut, pilko ja lisää nokare voita.
Keitä riisi pehmeäksi, lisää nokare voita ja puolikas hienonnettu muna ja osa persiljasta. Mausta pippurilla ja suolalla.
Paista sienitäytettä varten tuoreita tai noin vartin liotettuja, kuivattuja sieniä.
Tee munatäyte hienontamalla keitetyt munat (1½), lisää nokare voita, loput persiljat ja mausta suolalla ja pippurilla.

Paista taikinasta 4 ohukaista. Kolmekin riittää (jos unohdat laittaa pohjalle yhden).

Kaulitse lehtitaikinasta 2 kiekkoa, joista toinen hiukan pienempi. Paksuus saa olla noin 5 milliä. Säästä osa taikinasta koristelua varten. Poista isomman kiekon keskeltä pieni pyörylä, suurinpiirtein sormenpään kokoinen. En tiedä mikä merkitys tällä oli, mutta tein koska kirjassakin oli tehty.

Nosta pienempi kaulittu kiekko leivinpaperin päälle pellille kakun pohjaksi. Laita päälle ensimmäinen ohukainen. (Tämän unohdin, enkä saanut katastrofia aikaiseksi). Laita sitten täytteet päällekkäin, väliin ohukainen. Kirjan kerrosjärjestys: ohukainen-sienitäyte-ohukainen-riisitäyte-ohukainen-kanatäyte-ohukainen ja päällimmäiseksi munatäyte. Laita koko komeuden päälle toinen kaulitsemasi taikinakiekko ja nipistele kiekkojen reunat kiinni toisiinsa. Voitele "kakku" munalla.

Kaulitse loppu taikina ja ota siitä koristeita vaikkapa piparimuotilla kuten me. Lapset painelivat valitsemillaan muoteilla kuviot, kuten ehkä arvasitkin. Laita koristeet voidellun "kakun" päälle ja voitele vielä koristeetkin.

Paista 210-230 asteisessa uunissa kauniin kullanruskeiksi. Meillä meni siihen noin 20 minuuttia.

Me nautiskelimme kanapiirakkamme päivällisenä haudutetun teen kanssa. Olipa hyvää! Leivonnainen innosti kovasti ideoimaan mitä muita täytteitä ja yhdistelmiä voisi kakkuun piilottaa.

Moussaka oikaisten

Olen jo pidempään halunnut kokeilla moussakaa, ilman Garamin raasteita. Ihan siis vain kokeilun vuoksi, sillä Garaminkin ohje oli huippu!

Oliivia Paremman puoliskonsa kanssa oli pyöräyttänyt munakoisoisen vuoan ilman valkokastikekeittelyitä, mikä sopii minulle. Meillä bechamelit hoitaa Pastapää, jolla on enemmän kärsivällisyyttä (tällaisten asioiden suhteen).

Oli todella herkullinen versio tämäkin, suosittelemme! Itse oikaisin vähän koisojen uunituksen kanssa ja maustin vain hitusen eri tavalla. Salvia oli mielestämme oiva lisä tähän ruokaan.

Moussaka

n. viidelle nälkäiselle

2 munakoisoa (n. 600 g)

suolaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä pienittynä

400 g (karitsan)jauhelihaa

2-3 rkl tomaattipyrettä

500g paseerattua tomaattia

tuoretta rosmariinia

tuoreita salvianlehtiä pienittynä

mustapippuria

liraus hunajaa

worcestershirekastiketta

suolaa

1 kananmuna

2 dl ruokajugurttia

2 dl juustoraastetta (esim. parmesan)

Huuhtele munakoisot, leikkaa ne viipaleiksi pituus- tai leveyssuunnassa, ei sen niin väliä. Levitä munakoisoviipaleet ritilälle ja ripsuttele päälle suolaa. Mahdollinen kitkeryys hiostuu pois parissakymmenessä minuutissa. Pyyhi koisojen pinnalle kertyneet nestehelmet vaikkapa talouspaperilla.

Kuori ja hienonna sipulit, kuullota pannulla öljytilkassa hetken aikaa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää tomaattipyree ja paseerattu tomaatti. Mausta mielesi mukaan. Anna porista hetken.

Voitele laakea uunivuoka, lado kerroksittain munakoisoa ja jauhelihakastiketta, niin että alin ja ylin kerros on munakoisoa.

Vatkaa muna ja jugurtti sekaisin, lisää raastettu juusto ja sekoita joukkoon. Kaada seos moussakan päälle.

Kypsennä 200 -asteisessa uunissa noin 50-60 minuuttia. Anna vielä vetäytyä hetken ennen tarjoilua.

Meillä moussaka nautittiin vihersaatin ja Kuubalaisen sekaleivän kera. Ähkyksi asti!

Juustoinen peruna-juuressosekeitto - huippuherkullinen tapa tuhota loppu muussi

Perunamuussia jäi pari kauhallista? Hyvä! Sillä tämä keitto on erinomaisen maukas tapa päästä siitä eroon! Voit tehdä toki myös potuista jos muussia ei ole saatuvilla. Keitä perunat silloin yhdessä muiden kasvisten kanssa ja lisää nesteeseen myös maitoa. Seuraava ohje muussintuhoamiseen on mukaeltu hyvin pienin muutoksin Eeva Salosen "Ruokatorstai"-keittokirjasta:

½ palsternakka

75 g mukulaselleriä

noin 4 dl vettä, lisää tarvittaessa

125 g voimakasta sulatejuustoa, meillä mustaa Koskenlaskija

noin kolme reilua kauhallista tähteeksi jäänyttä perunamuussia

suolaa maun mukaan

pekonia päälle

persiljaa koristeluun

Kuori ja pilko kasvikset. Laita ne kattilaan veden ja pilkotun sulatejuuston kanssa. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Soseuta vaikkapa sauvasekoittimella. Kuumenna uudestaan ja lisää kuumetessä joukkoon pari-kolme kauhallista valmista perunamuussia. Voit laittaa toki enemmänkin jos haluat sakeamman keiton. Tarkista maku suolalla.

Paista samaan aikaan pekonit. Laita pekonisiivut kylmälle pannulle. Säädä levy lämmöissä reiluun puoleenväliin ja paistele pekoni kerran kääntäen kauniin väriseksi. Siirrä hetkeksi talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat ja samalla rapsakoitumaan. Pilko pekoni pieniksi paloiksi ja ripsuttele keittoannoksen päälle. Koristele vielä halutessasi persiljalla ja nauti.

Ihanaa!

Tämä keitto sopisi hyvin myös ruokahalun herättelijäksi. Ja pekonin poisjättäminen tekee ruuasta kasvis-sellaisen.

Juustoja, formaggi

Olen muutama vuosi sitten nauttinut työmatkallani yhden parhaista illallisista Bolognassa Italiassa. Tällöin tuotiin pääruuan jälkeen kokonainen Pecorinotahko pöytään. Tahkosta sai lusikalla kovertaa herkkupaloja itselleen. Suolainen juusto viinin kanssa nautittuna saa makuhermot liikkeelle ja kohta oletkin valmis nauttimaan makeaa jälkiruokaa.

Italialaisen menumme pääruuan jälkeen ennen makeaa jälkiruokaa mekin tarjoilimme juustoja. Valitsemamme juustot olivat Pecorino Romano ja samettisen pehmeä Bel Paese. Juustot tulee ottaa ajoissa, pari tuntiakin ennen tarjolle laittamista pois jääkaapista huoneenlämpöön. Näin eri maut tulevat paremmin esiin. Tarjoilimme juustot kirsikkahillon kanssa, joka sopi mainiosti.

Tässä hiukan tarinaa näistä juustoista (lähde: Gummeruksen Suuri Juustokirja, 2000).

Pecorino Romano tulee Italiasta Lazion ja Sardinian alueilta. Se on perinteinen lampaanmaidosta valmistettu kova juusto, joka valmistetaan 22-33 kg isoissa tahkoissa. Se on pehmeäpiirteinen, kova kuori on väriltään vaaleasta oljenkeltaaisesta tumman ruskeaan. Pecorino Romanoa käytetään pöytäjuustona, gratinoinnissa, kastikkeissa tai pastan päällä.

Kirjailija Dante sanoi Italian olevan "Bel Paese", eli kaunis maa. Siitä tuli nimi hänen kirjalleen, joka taasen innoitti Egidio Galbanin nimeämään kehittelemänsä pehmeän juuston sen mukaan. Bel Paese on norsunluun värinen puolikova juusto Lombardian alueelta. Bel Paese valmistetaan 2 kg:n tahkoissa ja sitä kypsytetään 1-5 kuukautta. Bel Paesea käytetään pöytäjuustona tai sulatettuna mozzarellan tilalla.

Grillatut paprikat lisukkeeksi pihville

Halusimme maistuvaa väriä pihvilautaselle. Mietimme jo paprikalohkoja pannulla käytettynä, kun Veera ehdotti grillausta ja kuorien poistamista, jonka sitten toteutimmekin. Näin:

Paprikalisuke pihville

Grillaa eriväriset paprikat mustiksi uunissa.

Laita muovipussiin noin 5 minuutiksi, poista kuoret ja siemenet, siivuta. Huomasin että jostain syystä toisista lähti kuoret vaivattomasti, toisien kanssa meinasi mennä hermot. Joten kärsivällisyyttä :). Voit tehdä paprikat tähän vaiheeseen jo vaikka edellisenä päivänä, itse valmistin paprikat iltaa varten päivällä heti leivänpaiston jälkeen.

Kun sisäfilepihvit ovat paiston jälkeen vetäytymässä foliossa, lämmitä paprikat pannulla. Eli pannuun öljyä ja likistetty valkosipulinkynsi. Kun kynsi on kuullottunut niin poista se ja laita pannuun paprikat vain sen verran, että lämpenevät. Pannu pois liedeltä ja hyvää öljyä päälle vielä luraus. Sitten makua sormisuolalla (ja mustapippurilla). Nam!

Lautanen toimi pääruokana italialaisessa menussa.

Kuubalainen leipä

Ihana, kaunis ja helppo leipä, jonka bongasin Bella Vanillasta. Alkuperäinen resepti on kuulemma Wayne Gisslenin kirjasta "Professional Baking, Fifth Edition". Meillä on tehty jo monta leipää tämän ohjeen mukaan. Koska upea kumpu on niin suuri, olen pakastanut puolet heti tuoreeltaan. Tuore leipä vaan on niin valloittavaa- tuoksultaan ja maultaan!

Jauhoiksi olen laittanut sekaisin mitä milloinkin kulho vaa'an päällä - spelttihiutaleita, vehnäjauhoja, ruisjauhoja, grahamjauhoja...painottaen kuitenkin vehnäjauhojen osuutta. Ja hyvin on onnistunut!

Kuubalainen leipä

465 g vettä
30 g hiivaa tai 11 g kuivahiivaa (eli pussi)
750 g leipäjauhoja
15 g suolaa (2-3 tl)
30 g sokeria (6 tl)

Sekoita kädenlämpöinen vesi, hiiva, sokeri ja suola. Jos käytät kuivahiivaa, lisää se jauhojen joukkoon. Nesteen pitää tällöin myös olla lämpimämpää. Lisää jauhot ja vaivaa n. 12 minuuttia - onnelliset monitoimikoneenomistajat koneellaan, me muut käsin. Laita taikina kohoamaan tunniksi lämpimään paikkaan liinan alle. Keikauta kulhosta kohonnut taikina pellille ja muotoile haluamasi näköiseksi. Viillä leivän pintaa ja kostuta hieman vaikka käsin ruiskimalla. Paista 200 C n. 35 minuuttia.

Aitoon kuubalaiseen leipään tulee ristikuvio leivän päälle ja painoa tulisi olla 625 g. Tämän ohjeen määrillä tulee kaksi aidonkokoista leipää, joskin me olemme tehneet yhtenä komeana "limppuna".

Iso kiitos Rossanalle tämän loistavan reseptin jakamisesta! Siitä on ollut meille iloa monesti ja tulee varmasti olemaankin.

Italialaisen menun osana tarjosimme tätä leipää heti alkuun. Jokaisen lautasen vierelle laitoimme pikkuastian, jossa oli laadukasta oliiviöljyä, jonka keskelle oli tipautettu balsamicoa. Tähän sitten dipattiin leipää. Oliiviöljyssä oli kuitenkin hieman takakitkerä maku, joka hiukan pilasi nautintoa. Suosittelemme siis (hinnasta huolimatta) tarkastamaan öljyn maun ja soveltuvuuden tällaiseen käyttöön ennen tarjollepanoa.

Herkkutattirisotto

Tattirisotto on niiiiiiin hyvää, varsinkin omin käsin poimituista sienistä tehtynä.

sipuli silputtuna

reipas kourallinen herkkutatteja paloiteltuna

250g risottoriisiä

pari desiä valkoviiniä

vajaa litra kanalientä

suolaa ja pippuria myllystä

50-70g voita

100g tuoretta parmesaania raasteena

Mikäli käytät kuivattuja sieniä, laita sienet likoamaan veteen parikymmentä minuuttia ennen ruuanlaiton aloitusta. Lisää sitten pannulle pehmenneet sienet. *

Kuullota sipulit oliiviöljyssä padassa. Paista samalla myös sienenpaloja. Lisää riisi ja pyörittele, kunnes ne ovat kuullottuneet. Lisää viiniä ja anna höyrystyä. Lisää sitten kuumaa kanalientä vähän kerrallaan viereisestä kattilasta. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen lientä niin kauan että riisi on al dente. Joskus lientä jää, siksi en viitsikään laittaa ihan tarkkaa desimäärää. Lisää suolaa, pippuria, voita ja runsaasti parmesaania.

Laitoin riisin melko tiiviisti kuppiin ja kumosin lautaselle. Koska risotto oli Pastapään toiveiden mukaisesti kuivempaa kuin risottomme normaalisti, pysyi se hyvin koossa. Koristele halutessasi pannulla paistetuilla sieniviipaleilla. Tarjosimme risoton nyt osana italialaista menuta.

*Lisäys 5.10.2010
Kuivattuja tatteja ei tarvitse liottaa, vaan ne voi nakata (murustettuina) pannulle kun voi on sulanut.

Munakasruukut mikrossa

En ole ikinä enkä milloinkaan aikaisemmin käyttänyt mikroa ruuanlaittoon. Meillä kolppero laatikko on lämmittämistä ja kiireessä sulattamista varten. Vaan näitäpä tehdään toistekin, niin helppoja ja maistuvia olivat! Munakasruukut valmistuivat aamukahvin tippuessa.

Ohje on bongattu Kodin Kuvalehden sisustus-numerosta 7/2008. Jätin pekonin ruskistuksen pannulla väliin ja thai-basilikan korvasin basilikalla. Muuten noudatin ohjetta prikuulleen.

Itse tein ruukut silikonisiin minimuffinivuokiin. Koska meillä ei ole erillisiä vuokia, taitoin muffinialustaa hiukan kokoon ja teippasin kiinni. Näin sain astian mahtumaan pyörivälle mikroalustalle.

11 minikokoista munakasruukkua

vajaa paketti pekonifileitä puolitettuna
4 munaa
3 rkl ruokakermaa
2 rkl vettä
½tl suolaa
rouhittua mustapippuria
½ dl silputtua (thai)basilikaa

Laita pekonisuikaleet silikonimuottien reunoille (puolikas per kuppi) ja täytä reseptin muista aineista sekoitetulla munakasmassalla. Kypsennä mikroaaltouunissa 5-8 minuuttia 600 watin teholla. Meidän mikrossamme ei watteja ole mainittu. Kypsennys tapahtui toisiksi tehokkaimmalla kohdalla 6 minuuttia. Jos olet epävarma pekonien kypsentymisestä kauttaaltaan näin, pistä ne ennen mikrotusta pannulle ruskistumaan.

Vikkinä Kodin Kuvalehdessä mainitaan, että ruukut voi kypsentää vaihtoehtoisesti uunissa keskitasolla vesihauteessa 200 asteessa. Tällä tavoin munakasmassa hyytyy puolessa tunnissa.

Fighi con prosciutto e pecorino eli alkupala viikunoista

Prinsessakeittiön Veeralta bongasimme tämän näyttävän ja helposti valmistettavan alkupalan. Emme kumpikaan ole maistaneet aiemmin viikunoita tuoreena, joten tämänkin vuoksi annos kiinnosti.

Lohko viikunat ja asettele lautaselle. Pyörittele prosciutto-kinkusta "ruusuja" ja vuole joukkoon (vaikkapa kuorimaveitsellä tai juustohöylällä) pecorino-juustoa. Liruttele joukkoon balsamicoa.

Oli hurjan hyvä, meille erilainen alkupala. Kaikki osaset sopivat hienosti yhteen ja lautanen oli mielestämme näyttävän kaunis. Tätä teemme toistekin, varmasti!

Viikunalautanen toimi nyt alkupalana italialaishenkisessä menussa.

Vinkiksi muuten meidänlaisille viikunaan tutustujille, ohutkuoriset viikunat voi syödä kuorineen.

Nautiskelumenu VII italialaisessa hengessä

Viikonloppuna saimme vieraaksi tyttäremme kummit ja heidän pikkuisensa Porista. Muksujen mentyä nukkumaan nautiskelimme aikuisten kesken ruualla ja viinillä syksyisen kattauksen äärellä, näin:

antipasti
Pane fresco con olio e aceto balsamico
Fighi con prosciutto e pecorino

primo

Risotto con funghi porcini

secondo

Filetto di bue e contorno di vendura

dolce

Formaggi

Pecorino Romano

Bel Paese

Confettura di ciliegia

Tartina di cioccolato bianco ai lamponi

Emme ole ihan näin taitavia italiankielessä, Prinsessakeittiön Veera oli kiltti ja auttoi meitä käännöksessä. Suurkiitos vielä Veeralle! Alla sama suomeksi, jos jäi epäselväksi :)

antipasti (alkuun)
Leipää oliiviöljyllä ja balsamicolla
Viikunoita pecorinolla ja prosciuttolla

primo

Tattirisotto

secondo

Naudan sisäfile ja grillatut vihannekset

dolce (jälkiruoka)

Juustoja:

Pecorino Romano

Bel Paese

Kirsikkahillo

Valkosuklaaleivos vadelmilla

Hyvää ja nautinnollista...!

Kaikki osaset onnistuivat jälkkäriä lukuunottamatta (ja siinäkin prakasi vain ulkonäkö), ohjeita tippuu kun naputeltua saadaan. Osa linkeistä johtaa aikaisemmin tekemiimme samantapaisiin ruokiin.

Milla Magian haarukkaleivät

Prinsessakeittiön Veera aloitti Ankkalinnaleivonnaiset postaamalla blogiinsa Ison Pahan Suden suklaaruudut Mikki Hiiren keittokirjasta. Bella Vanillan Rossana jatkoi samanhenkisesti Hassun Hatuntekijän kakulla, joka löytyy Mummo Ankan Unelmaherkut-teoksesta. Jotta en minäkään jäisi (Musta) Pekkaa pahemmaksi, päätin esitellä oman Disney-reseptien kirjan:

Se on 1986 julkaistu Aku Ankan keittokirja - Ankanpoikien parhaat herkut. Kirjasta löytyy siis ohjeistusta niin ruokiin kuin jälkkäreihin, juomiin ja leivonnaisiinkin. Mitäs sanoisitte Taavi Ankan juhlapadasta -tehty jauhelihasta :)-, Leenun, Liinun ja Tiinun Aurinkosalaatista tai Pelle Pelottoman Pikajälkiruuasta? Jokaista ohjetta alustaa pieni tarinanpätkä. Nämä olivat mielestäni aika hauskoja:

"Karhukoplan jäsen n:o 176-499 rakastaa vaniljakakkua ja haluaa yllättää toverinsa herkullisella kakulla. Karhukoplan jäsenillä vain on paha tapa leipoa viila kakun sisään. Sinua se tuskin huvittaa."

"Vankilassa tarjottiin niin herkullista kanasalaattia, että karhukoplan oli pakko varastaa sen ohje."

Kirjan alussa on myös 10 hyvää neuvoa ennen kuin aloitat, joista yksi kuuluu seuraavasti: Suojaa vaatteesi esiliinalla tai vaihda huonommat vaatteet yllesi. Ja minä kun olen aina ajatellut että ihmiset jemmaavat "vähän huonompia vaatteita" remontteja tms varten :).

Mutta nyt jo ainoaan reseptiin, jota olen tästä kirjasta aikaisemminkin tehnyt. HYVÄ! luki yläkulmassa. Ja herkkua kyllä olikin! Pipareita oli myös hauska leipoa lasten kanssa. Nelivuotiaamme oli pitkästä aikaa oikein innostunut leipomisesta. Yksivuotiaan kanssa käytiin taistelua siitä voiko hän yksin heilua veitsen kanssa.

Milla Magian haarukkaleivät

Vaikeusaste yksi Aku Ankan lakki eli helppo

Milla Magialla ei kauan nokka tuhise, kun hän on jo pyöräyttänyt valmiiksi haarukkaleivät. Haarukalla tehdyin painalluksin somistetut leivät muistuttavat Roopen onnenlanttia.

150 g voita tai margariinia
1½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta

1. Ota rasva hyvissä ajoin pehmenemään. Hiero rasva ja sokeri vaahdoksi. (siis ihan käsin vaan)2. Lisää loput aineet taikinakulhoon ja sekoita.
3. Leivo taikinasta ensin pikkusormesi paksuinen tanko (meillä huomattavasti paksumpi) ja leikkaa sitten pieniä pätkiä, joista pyörittelet pikku pyöryköitä. (Meiltä jäi pyörittelyt tekemättä)

4. Nosta pyörykät leivinpaperilla peitetylle pellille ja paina ne litteiksi haarukalla. (Tämä vaihe oli nelivuotiaasta erityisen mukava. Pikkumies huomasi olevansa hommassa tosi taitava!)5. Paista pikkuleipiä 175 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Nam! Kyllä maistuu koko perheelle!

Neljävuotiaamme sanoi: "Kiijoita äiti sinne että tehkää tämmösiä haaukkaleipiä. Mutta vain sellaisia että painatte ensin haaukalla näin ja sitten näin. "

Bo vien eli vietnamilainen lihapullakeitto

Bella Vanillan Rossana mainitsee yhdeksi lempikeitoistaan vietnamilaisen lihapullakeiton. Pakkohan sitä oli kokeilla kun meillä tykätään kovasti sekä lihapyöryköistä että nuudelista, jota lisukkeeksi suositeltiin. Emmekä tietääksemme ole aikaisemmin syöneet mitään vietnamilaisen keittiön herkkuja, niin että jo oli aikakin.

Keitto oli kovasti eksoottisen makuinen keittiöömme ja hurjan hyvää! Lisäksi keitto oli nopea ja helppo tehdä, joten suosittelen kiireisillekin kokkaajille.

Lisäsin nuudelit tiskaussyistä heti mausteiden jälkeen liemeen ja toimi mainiosti. Toinen vaihtoehto olisi siis ollut kypsentää ne eri kattilassa. Seesamiöljyn tuoksu ja maku oli yllättävän, ihanan voimakas ja kalakastikkeen totutusti paha. Mutta makuna kalakastike on hieno ja ihan pakollinen tämäntyypisissä ruuissa. Aikuisten keittoihin lisäsin värin ja maun vuoksi mietoja punaisia chilejä siemenineen. Olisi pitänyt ottaa siemenet pois, sillä oli makuumme turhan ärtsyä... Mutta nyt jo itse keittoon.

Lihapullat
400g jauhelihaa

2rkl kalakastiketta
2rkl soijakastiketta
1tl seesamiöljyä
1tl maizenaa
1tl suolaa
1/4tl mustapippuria

Liemi
1l kanalientä tai vettä (toimii myös muilla liemillä)
1rkl kalakastiketta
1rkl soijakastiketta
1tl seesamiöljyä
1/4tl mustapippuria
2rkl kevätsipulia tai purjoa
2rkl tuoretta korianteria

Laita kaikki lihapulla-ainekset kulhoon ja tee taikina. Muotoile lihapullat haluamasi kokoiseksi ja kuumenna kanaliemi kiehuvaksi wokissa tai kattilassa. Laita lihapullat keittymään liemeen n. 5 minuutiksi. Lisää loput liemen mausteet wokkiin ja kuumenna hetki. Koristele annos korianterilla ja purjolla. Tarjoillaan vehnänuudelien kanssa. (Maustetaan oman maun mukaan tulisella chilikastikkeella.)