Mansikoita, vaniljavaahtoa ja reissua pukkaa

Japanilaiseen päivälliseemme ei löytynyt oikein muuta jälkiruokavaihtoehtoa kuin japanilaiset makeiset tai tuoreet hedelmät. Päädyimme jälkimmäisiin, mutta lisäsimme joukkoon myös ylihelppoa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, vaahdotettuna. Sitten kun saadaan lautaselle kotimaisia mansikoita, on makukin ihan kohdillaan ;). Ihan hyvää tämäkin silti oli, en valita.

Mitä te muut tarjoaisitte japanilaisen ruuan päätteeksi?

Pian täytyy painua pehkuihin sillä huomen aamulla aikaisin starttaamme koko perhe kohti Yhdysvaltojen Floridaa, tarkemmin Orlandoa. Jos sieltäpäin on vinkkejä lapsiperheelle, niin rohkeasti kommentoimaan vaan. Tulemme kurkkimaan nettiin myös hotellissamme.

Chicken katsu eli japanilaisittain friteeratut kanapalat

Nämä auringonsäteiden silaamat kanapalat löytyivät myös japanilaiselta päivälliseltämme. Rapean kanat kastettiin herkulliseen soosuun eli maustekastikkeeseen ja välillä nautittiin kaali- ja retikkaraastetta.

Oma raasteemme oli kovin hienojakoista, sillä pidän siitä sellaisena mehukkuuden takia. Japanissa raaste oli kuitenkin karkeampaa, ehkä veitsellä pienitty. Raasteen käytöstä kulkee ainakin kahta tarinaa. Umami-kirja kertoo, että kokki keksi käyttää raakaa kaalia hienonnettuna kun keitetyt vihannekset eivät olleet friteeratun possun -tonkatsun- kanssa samaan aikaan valmiit. Toinen tarina kertoo, että raaste auttaa tuhdin lihan ruuansulatuksessa. Molempi parempi!

Friteeraukseen Japanissa käytetään pankoja, jotka ovat korppujauhojamme suurempirakeisia. Itse tein "pankoa" raastamalla kuivista leivänkannikoista suuremmalla aukkokoolla, mutta ihan aidonisoja en kuitenkaan saanut. Sinne päin kuitenkin!

Kanat soosuun dipattuna olivat mielettömän hyviä! Sake maustaa kanoja sen verran, että poikamme ei uuden maun takia suostunutkaan syömään "lempikanojaan".

Alkuperäinen ohje kanoihin löytyy Kasvimaalta keittiöön-blogista ja soosu sekoiteltiin Pölkkin ja Valkaman "Umami"-kirjasta löytyneellä ohjeistuksella.

CHICKEN KATSU (tai chikinkatsu)

Friteeratut kananpalat

Rintaleikkeistä revitään luut irti ja niistä keitellään kanalientä vaikkapa keiton pohjaksi.

Broilerin rintapalat leikataan useaan osaan ja maustetaan suolalla, pippurilla ja valkosipulilla. Päälle lorautetaan hieman sakea. Annetaan levätä hetki.

Broilerinpalat kieritellään ensin jauhoissa, sitten kananmunassa, ja juuri ennen paistamista japanilaisissa panko-korppujauhoissa.

Syvään paistinpannuun tai kattilaan kaadetaan rypsiöljyä ja kuumennetaan. Öljy on tarpeeksi kuumaa, kun öljyyn tiputettu panko-hiutale nousee nopeasti pintaan. Me käytimme taas digitaalista paistomittaria upottaen anturin öljyyn. Tällöin mittarin osoittama 180 astetta on hyvä aika nakata leivitetyt kanapalat pataan. Älä ylikuormita paistoastiaasi! Broilerit paistetaan kiehuvassa öljyssä. Palat käännetään, kun ne ovat ruskistuneet toiselta puolelta. Ruskistumisen näkee hyvin reunoista. Paista kullanruskeiksi. Yllätyin miten lyhyessä ajassa paksuhkotkin kanapalat kypsyivät. Ensimmäisestä erästä halkaisin yhden veitsellä varmistaen kypsyyden.

HUIPPUHYVÄ SOOSU

eli dippikastike chicken katsulle (tai tonkatsulle)

noin kolmelle

1 dl ketsuppia

½ dl worchestershire-kastiketta

½ dl sakea

1 tl inkivääriä

1 tl valkosipulia

1/4 dl sokeria

1/4 dl miriniä*

Keitä ainekset kokoon heikolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen noin 25 minuuttia. Älä anna kiehua. Kastike säilyy jääkaapissa pari viikkoa. Me tarjosimme soosun kylmänä.

*Mirin on japanilainen makea, riisistä käyttämällä valmistettu neste. Paitsi omanlaistaan makeutta, mirin tuo ruoalle myös kiiltoa. Joissain ohjeissa näkee mirinin korvatun valkoviinillä sokerilisällä tai sakella+sokerilla.

Lapset vain maistoivat soosua, joten käytännössä tästä söi siis neljä aikuista. Soosun olisi voinut kyllä tehdä puolitoistakertaisenakin ;).

Lohta uunissa japanilaisittain

Tämä lohiohje valikoitui osaksi japanilaista päivällistämme helpon valmistettavuutensa ansiosta. Ohjeistuksesta on kiittäminen japanilaisuudesta kiinnostunutta kanssabloggajaa, ÄijäAria.

En osaa sanoa, pitikö kala jättää hiukan raa'aksi. Ohjeistuksesta ymmärsin, että kypsyysaste olisi makuasia ja me halusimme kostean kypsää, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Suurenkokoinen kalamme vietti kypsäksi tullakseen uunissa huomattavasti enemmän aikaa kuin Arin vastaavat, vaan hyvää tuli silti. Vieraamme oikein kiittivät erikseen inkivääriä kalan kumppanina. Monesti todettu toimi taas - simppelit, hyvät ainekset!

Suolaa kala Arin esittelemällä furi-jio-menetelmällä tai hieromalla vain suolaa kalan pintaan. Anna kalan suolaantua noin 40 minuuttia. Lorauta hieman sakea päälle. Lisää kalan päälle kevätsipulia ja siivutettua inkivääriä. Kääri folioon ja laita 175-asteiseen uuniin - aika riippuu kalan tuoreudesta ja siitä kuinka raakana tai kypsänä lohensa haluaa syödä. Meillä paksuakin paksumpi kalafile viipyi folioituna uunissa noin 45 minuuttia.

Fisu vasta sukeltamassa uuniin inkiväärisiivujen ja kevätsipulin kanssa, kunhan peitto saadaan päälle. Värit ovat upeat ja nyt mietittynä olisivat sopineet kuukauden kolmiväriruokahaasteeseenkin. Olethan muistanut äänestää suosikkiasi!

Raamen keitto

Halusimme tehdä japanilaiselle ateriallemme monenlaisia herkkuja: keittoa, nyyttejä, friteerattua ja uunissa kypsennettyä. Raamen sai meillä edustaa keitto-osuutta. Koska syötävää oli muutenkin paljon, tarjosimme lientä pienistä kulhoista, jotka varmaan oikeasti on tarkoitettu vihreän teen hörppimiseen. Mutta mitäs tuosta, varsinkin kun unohdin tarjota hankkimaamme teetä. Jätimme tällä kertaa myös munat pois, jotta keitosta tulisi hiukan kevyempi nauttia näin aterian osana. Shichimi eli seitsenmauste on yllättävän ärtsyä tavaraa, joten suosittelemme noudattamaan varovaisuutta sen ripottelussa ensimmäisellä kerralla.

Keitto oli oikein maistuvaa ja sopisi myös loistavasti talviseksikin lämmittäjäksi.

Ohje on Sammakolta blogista Kasvimaalta keittiöön. Seuraavassa ohje melkein kopioituna, pienin omin lisäyksin. Kevätsipulia alkuperäisessä ohjeessa ei ole lainkaan.

RAAMEN

kiinalaisia nuudeleita tai kaksi pakkausta pikanuudeleita

kanalientä

pak choita tai muita aasialaisia lehtivihanneksia, meillä kiinankaali

kevätsipulin varsia

purjoa

mung-pavun ituja

muna per annos

shichimiä

Valmista kanaliemi hitaasti ja hartaasti keittelemällä luista. Itse irroitimme luut repimällä kanan rintaleikkeistä, joiden lihat sitten leikkelimme aterialla tarjottuja chicken katsuja varten. Muista lisätä luiden keittelyliemeen suolaa.
Hienonna purjo. Paista nopeasti mung-pavun idut ja lehtivihannekset seesamiöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla.
(Keitä munat ja halkaise ne kahtia.)
Keitä nuudelit pakkauksen mukaan. Kun nuudelit ovat valmiit (al dente), valuta ne hyvin ja lisää keittoon. Lisää nopeasti kaikki vihannekset sekä kananmunat. Jaa annoskulhoihin. Jakamisessa oivana apuna toimivat salaattiottimet, kauhalla kauhottiin liemi ylle. Ripottele pinnalle shichimiä varovaisuutta noudattaen. Tarjoa heti, nuudelit ovat parhaimmillaan kun ne ovat al dente.

Japanissa raamen syödään puikoilla ja lientä hörpätään kulhon reunalta. Mikään ei estä käyttämästä lusikkaakaan. Munan voit vaihtoehtoisesti lisätä raakana suoraan keittoon, tällöin keitosta tulee kermainen.

Japanialaisia ruokia

Tänään tarjosimme ystävillemme japanilaisia makuja lautasella ja lasissa. Osa raaka-aineista rahdattiin Suomeen viime kesänä Tokiosta, suurin osa oli kuitenkin rakkaan kotimaamme tarjontaa.

Ennen kattausta lueskelin taas kerran Miika Pölkkin ja Heikki Valkaman kirjoittamaa loistavaa "Umami"-teosta, jossa kerrotaan Japanin ruokakulttuurista. Mitä enemmän luin, sitä vakuuttunempi olin, että mitään autenttista ruokahetkeä emme edes yrittäisi koota. Ohjenuoranamme oli paremminkin "Umamista" löytynyt keisarillisen keittiömestarin Watanabe-sensein lause: "Viime kädessä ruoanlaiton ja syömisen pitää olla hauskaa. Liian tiukka sääntöjen tai syömisen suhteen ei tarvitse olla, jos se vie ilon ateriasta."

Pöydälle kannettiin seuraavat ruokalajit, joista jälkiruoka lienee melko epäjapanilainen (ohjeistuksia naputtelemme tässä piakkoin ja heti ne myös tähän linkitämme)

Raamen (keitto)

Gyozat kanttarellitäytteellä

Lohta uunissa japanilaisittain

Chicken katsu (friteerattua kanaa)

Soosu (dippikastike kanalle)

Retikka- ja kaaliraastetta

mansikat ja vaahdotettu vaniljakastike

juomana sake, lapsilla maito

Loppuun tankaruno keventämään päivää:

Kuu ja tähtet taivahalla vilkuttaa

renki tytön kanssa metsään nilkuttaa

pusi pusi kuuluu pian jo kuusen alta

tytön kamppaa kohta pojan jalka

kuusen vieressä on vanha pinja

poika häippää, taisi olla ninja

tyttö suree heti paljon Tapaniaan

tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan Japaniaan

-Uuno Turhapuro elokuvassa "Uuno muuttaa maalle"-

Grillin tuoksua tomaatin kyljessä

Juhlan aiheita näin lyhyesti

• Pastis on saatu kotiin työmatkalta
• Viikonloppu alkaa
• Aurinko paistaa helottaa
• Pastis toi työmatkalta laukullisen viinejä

Muuta ei tarvitakaan ja ylellisempi grillaus saa alkaa. Tutuille jutuille seuraa tekivät meidän grillissämme ensimmäistä kertaa

TÄYTETYT TOMAATIT

5 tomaattia

pekonia kolmisen siivua

sipuli pilkottuna

valkosipulinkynsi

viitisen herkkusientä pilkottuna

mustapippuria

suolaa

persiljaa

timjamia

Leikkaa tomaattien lakki pois ja koverra sisus ulos. Hyödynnä sisuskalut myöhemmin vaikka salsan tyyppisessä sekoituksessa tai tomaattikastikkeen joukossa. Leikkaa myös tomaatin alta hiukan pois niin että vihannes pysyy grillissä hyvin pystyssä.

Paista pekonit pannulla. Laita ne siis kylmälle pannulle ja molempien puolien saatua väriä siirrä talouspaperille rapsakoitumaan. Paista sitten pekonin rasvassa sienet ja sipulit pehmeiksi. Mausta, lisää paloitellut pekonit joukkoon ja kauho lusikalla tomaatteihin.

Grillaa lämpimiksi. (Vaihtoehtoisesti voit lykätä tomskut 225 asteiseen uuniin 10 minuutiksi)

Seuraavalla kerralla tomaatin sisään sukeltaa myös aurajuustoa! Pekonin pois jättäen, lisämaustaen, tomaatit taipuvat namikkaasti kasvisruokailijallekin. Inspiraatio saatu Maku-lehdestä 2/08.

Lisää tomskujen päälle ihanat timjamit ja nauti vaikkapa loistavan grillatun lihan, aurajuustolla täytettyjen, pekoniin kiedottujen herkkusienien ja salaatin kera. Punkkua unohtamatta.

Sitruunainen suklaakakku leivospaloina

Paljon suklaata, voita, vispiä, lemon curdia... voiko siitä huonoa tullakaan? Ihastuin Jauhot Suussa-blogissa upeisiin suklaa-sitruunaleivoksiin , jotka koostuivat suklaabrownies-, suklaamousse ja lemon curd-mousse -kerroksista. Päätin sopivan tilaisuuden tullen leipaista niitä itsekin ja pappan synttärit olivat oikein mainio ajankohta. Kun "urakka" jakautui kahdelle päivälle, ei tekeminen tuntunut edes työläältä. Aikaa se toki otti.

Lopputulos ei kerroksien osalta ollut yhtä tasainen ja kaunis kuin Jonnalla, mutta tyydyttävä kuitenkin. Varsinkin suklaamoussekerros jäi todella matalaksi. Poitsumme tekemä suklaakoristeet onneksi vetivät huomion puoleensa, joten ei tarvinnut edes selitellä. Viimeistään maisteluvaiheessa tekemisen vaiva palkittiin. Kakku ei ollut yltiömakea, vaan hienostuneen makuinen ja oiva päätös juhla-aterialle.

Leivokset olivat niin tuhtia purtavaa, että kuvaa pienempikin pala olisi riittänyt per nassu. Arvioimme että jälkiruokaa seuraavasta määrästä riittää noin 12-16 palaa. Vuokanani toimi lasagnevuoka - proleipoja ;).

Ohjeet olen kopioinut Jonnan herkullisesta ja selkeästä blogista:

SUKLAABROWNIE-POHJA

150 g tummaa suklaata
250 g voita
3 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja

Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä.
Kaada sula suklaa-voiseos sokerin päälle ja sekoita tasaiseksi.
Jäähdytä kädenlämpöiseksi.
Lisää kananmunat yksitellen ja kokoajan sekoittaen.
Lisää jauhot.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (n. 20x30cm).
Paista 185°C noin 30 min. Anna jäähtyä hyvin.

SUKLAAMOUSSE

100 g tummaa suklaata / valkosuklaata
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl vispikermaa (tai Flora vispiä)
1 liivate

Sulata suklaa.
Vaahdota vispi.
Sekoita vaahdon joukkoon tuorejuusto ja hieman jäähtynyt sula suklaa.
Pehmennä liivate kylmässä vedessä.
Lisää liivate pieneen tilkkaan kuumaa vettä ja lisää neste koko ajan sekoittaen suklaavaahdon joukkoon.

Levitä brownies-pohjalle ja anna jähmettyä hyvin jääkaapissa. Meillä yön yli.

Riittoisuus: Yksi kerros halkaisijaltaan 22 cm:n kakkuun

LEMON CURD - MOUSSE

0,5 dl Lemon curdia (tai itse)
2 dl Flora vispiä
4 rkl sitruunamehua
1-2 liivatetta

Vaahdota vispi.
Sekoita vaahdon joukkoon lemon curd ja puristettu sitruunamehu.
Pehmennä liivate kylmässä vedessä.
Lisää liivate pieneen tilkkaan kuumaa vettä ja lisää neste koko ajan sekoittaen vaahdon joukkoon.
Levitä mousse tasaisesti suklaamoussen päälle ja hyydytä kylmässä. Meillä monta tuntia.

Riittoisuus: Yksi kerros halkaisijaltaan 24 cm:n kakkuun.

HUOM! Yksi liivate riittää, kun moussea käytetään esim. leivoksen päällimmäisenä kerroksena, mutta vaatii varmasti kaksi liivatetta, jos mousse tulee esim. kakun väliin.

KORISTEET

Sulata (tummaa) suklaata.

Laita pakastepussiin. Leikkaa pussin kulmaan pikkuruinen pursotusreikä.

Pursota leivinpaperille.

Laita jääkaappiin jähmettymään.

Tökkää leivosten päälle vasta juuri ennen tarjoilua jotta eivät sula/katkea.

Poikamme taiteili hienot koristeet. Rajasin koon etukäteen piirtämällä leivinpaperille suorakulmioita.

Parmesaaniperunaletut

Italiaanot tokaisisivat crêpes di patate al parmigiano.

Miettiessämme lisäkettä naudan sisäfileelle, keitetyn vihreän parsan kylkeen papan juhlapäivälliselle, tuumasimme sen olevan pakosti jotain perunapohjaista. Pappa kun tykkää kovasti potuista.

Marko Koskisen Passionata:sta löytyivät letun muotoon silatut, parmesaanilisäiset perunat, joita päätimme kokeilla. Seurasimme ohjeistusta tarkasti, paitsi parmesaanin osalta. Sitä lisäsimme paljon enemmän, eikä enempi olisi ollut huonompi.

Minä perunalettujen paistajana tarvitsen vielä lisää harjoitusta, sillä tuppasi tulemaan liian tummia. Asiaa olisi ehkä auttanut, että letuista olisi tehnyt pienempiä, jolloin ne olisi ollut helpompi kääntää. Niin tai näin, maistui kuitenkin koko seurueelle. Poikamme tykkäsi perunaletuista erityisesti ja kaksivuotias tyttömme huudahti haarukallisen maistettuaan "taanetaani!". Parmesaani kun on hänen huippuherkkuaan :).

300 g jauhoisia kuorittuja perunoita
4 tl vehnäjauhoja
2 munankeltuaista
1 rkl raastettua parmesaania (tai tavallamme paaaljon enemmän)
2 rkl voita
1 dl kermaa
2 munanvalkuaista
suolaa
valkopippuria

Keitä perunat kypsisksi. Purista ne siivilän läpi niin, että saat ilmavaa perunalunta. Itse käytän puristusapuna mukinpohjaa, jolla saa hyvin survottua perunaa lävikön läpi. Lisää vehnäjauhot ja sekoita. Lisää myös keltuainen, parmesaani, voi, kerma ja mausteet. Vaahdota valkuainen vaikkapa sähkövatkaimella ja lisää se varovasti nostellen joukkoon. Paista letut voi-öljyseoksessa.

Pastis on jutellut täällä pihvin paistamisesta, joten siitä ei sen enempää.

Parsat kuorittiin ohuesti (vaikkei olisi vihreiden kohdalla pakollista) ja puumainen varsi katkaistiin. Sitten vain suolaveteen kiehumaan niin että nuput ovat vedenpinnan yläpuolella. Maksimissaan vihreät saavat kiehua 6 minuuttia, jotta napakka suutuntuma säilyy. Lautasella päälle suolaa (ja voisulaa).

Nautinnollista ruokahetkeä!

Yrttimozzarellat kiedottuna kesäkurpitsaan

Nämä nätit kääröt pistivät silmään uusimmassa Glorian ruoka & viinissä (numero 60, 3/09). Vilkaistuamme reseptin sisältämiä ainesosia vakuutuimme ruuan sopivuudesta juhla-ateriallemme.

Tarjosimme kääröt kylminä, joskin ohjeessa ehdotettiin myös lämmittämisvaihtoehtoa pannulla ja valkosipuliöljyn lisäämistä. Ilmankin maistuivat hurjan hyviltä, kun seurana haarukoitiin tervasiirapilla graavattua, vahvan makuista lohta.

noin 20 kpl

2 rkl hienonnettuja yrttejä (meillä tuorepersilja, -ruohosipuli ja kuivattu minttu)

½ dl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

reilu 100 g mozzarellaa paloina

1 iso (2 pientä) kesäkurpitsaa

suolaa

pippuria

Yhdistä yllämainitut aineet. Laita pakastepussiin ja jääkaappiin maustumaan vähintään pariksi tunniksi.

Viipaloi kesäkurpitsat pitkittäin ohuiksi viipaleiksi juustohöylällä. Keitä viipaleita suolalla maustetussa vedessä noin 2 minuuttia.

Nosta kylmään veteen jäähtymään/katkaisemaan kypsentyminen. Valuta.

Aseta kesäkurpitsasuirot leikkuulaudalle, ripsuta päälle suolaa ja pippuria, aseta toiseen päähän mozzarellapala ja rullaa kääröksi.

Lehden mukaan voit valmistella kääröt tähän asti jo edellisenä päivänä. Me söimme tunnin sisään.

Nam!

Tervasiirappigraavattu lohi

Salilla jumppaa odotellessani lueskelin Aromi-lehteä syyskuulta 2008. Muut kai silmäilevät terveyslehtiä tai jotain Fitnessjulkaisuja, minä nautin sielläkin ruokaa silmilläni. Tämä upea ja erilaisenmakuinen lohi pomppasi silmiini hetimiten ja kopioin sen pienelle lapulle hätäisesti ennen Pumppia. En minä siellä salilla turhaan käy :)!

Kala oli aloitusosana pappan synttärimenussa.

lohta

merisuolaa 10 % fileen painosta (meillä Maldonin savusuolaa)

tervasiirappia (Villiaromi)
valkopippuria

tilliä (meillä kuivattu)

kelmua

Hiero suola ja mausteet ruodottoman kalan pintaan. Sivele tervasiirappia reilusti päälle. Kiedo kala kelmuun ja laita jääkaapin viileyteen tekeytymään kahdeksi vuorokaudeksi. Siivuta ohuiksi siivuiksi.

Lahjaksi menu

Pastapään isälle on aina niin kovin vaikea keksiä lahjaa. Hän itse lahjoo lapsiamme ja meitä ahkerasti, joten haluaisimme toki antaa jotain takaisinkin. Synttäreiden taas lähestyessä mietimme kovasti mitä antaa, kunnes päädyimme meikäläisittäin tällaiseen juhlavampaan ateriaan. Nautimme aterian yhdessä tänään kotonamme auringonsäteiden säihkyessä. Onnea siis vielä papalle ja pitkää ikää!

Synttärimenu papalle

tervasiirappigraavattu lohi

yrttimozzarellat kiedottuna kesäkurpitsaan

*

parmesaaniperunaletut

parsaa

sisäfilepihvi

*

sitruunainen suklaakakku

(Reseptejä kirjoittelemme huomisesta alkaen, kun kupu on tyhjempi ja mieli reippaampi. Nyt aiomme vain lösähtää sohvalle ja nautiskella leffasta.)

Dinonlihaa tiskillä sekä lastemme ruokatottumuksia

Piia kysyi kommenttilootassa punasikuripostauksen yhteydessä, syövätkö lapsemme oikeasti ruokia joita blogissammekin esittelemme. Vastasin asiaan jo lyhyesti siellä "kyllä", tässä asiasta enemmän.

Tyttäremme on nyt siis 2-vuotias ja poikamme täyttää kesällä 5-vuotta. Molemmat syövät melkeinpä kaikkea, eikä rajoittavia allergioita onneksi ole (ainakaan vielä) tiellemme ilmaantunut.

Kauppalistaa rustatessa kysymme lapsiltakin ideoita ruokiin, joskin toiveet ovat aina melkeinpä samoja : maksalaatikkoa, nakkeja, makaronilaatikkoa ja couscousia. Lisäksi poikamme voisi varmaan elää pelkästään friteeratuilla mustekalarenkailla ja tyttäremme lohkoperunoilla.

Meillä ei tehdä lapsille erikseen ruokia, vaan koko perhe syö samaa sapuskaa. Jos jollain aterialla ruoka ei ole mieluista, sen saa toki jättää syömättä, kunhan on ensin kunnolla maistanut. Emmehän me aikuisetkaan kaikesta tykkää! Perheemme syö viisi kertaa päivässä, joista lounas ja päivällinen ovat lämpimiä aterioita. Jos siis jollain aterialla ruoka ei maistu, seuraavalla sitten taas voikin täyttää kupuaan.

Lapsemme ovat tosi ennakkoluulottomia maistajia, mistä olemme kovasti iloisia. Esimerkiksi mustekalan musteella värjätty pasta kirjolohenmädillä mietitytti etukäteen, mutta se olikin hurjan herkullista lasten mielestä. Ennakkoluulottomuus helpottaa reissaamista huomattavasti, sillä aina ei ole saatavilla niitä ranskalaisia tai nakkikeittoa. Esimerkin voima on maistamisessa melkoinen. Esimerkkeinä voivat toimia paitsi aikuiset ja toiset lapset, myös satuhahmot.

Tuttujakin ruokia, joista aiemmin ei ole pidetty, maistellaan uudelleen kun niitä vastaan tulee. Riisin kohdalla kävi esimerkiksi niin että poitsumme inhosi jostain tuntemattomasta syystä riisiä. Yhden kerran taas maistettuaan ilme kirkastui ja jätkänpätkä tokaisi: ”Riisi onkin hyvää!”. Siitä lähtien sitäkin on sitten syöty.

Emme kuitenkaan pakota lapsiamme syömään. Risotto on jostain syystä todella vastenmielistä pojallemme, joten sen hän saa jättää väliin. Myös sipuli, paprika, munakoiso ja lehtisalaatti ovat molemmille raaka-aineita, joita maistetaan sitten joskus taas. Emme kuitenkaan jätä edellä mainittuja aineksia ruuista pois, vaan pilkomme ne yleensä niin isoiksi että ne on helppo ronkkia tarpeen tullen pois. Niin pieniksi niitä ei saa etteikö se haittaisi – olen koettanut sipulin raastamistakin.

Meillä ei ole mitään erityiskeinoja houkutella lapsia maistamaan, paitsi tiukan paikan tullen jälkiruuan kanssa uhkailu. Ruualla EI KOSKAAN saa uhkailla, mutta koska jälkiruoka on ”ylimääräistä”, sillä meidän näkemyksemme mukaan saa. Ja tuleehan siitä huono olo jos syö pelkkää jälkkäriä.

Itse tehty ruoka tai leivonnainen maistuu lapsillemme melkein poikkeuksetta herkulliselle. Poikamme nauttii silminnähden kun kehumme hänen pyörittelemiään lihapullia herkullisiksi tai tyttäremme seuraa silmät loistaen miten hänen leivittämänsä silakkapihvit häviävät vatsoihimme. Samalla he syövät itsekin aikaansaannoksiaan kun on niin poikkeuksellisen hyvää. Ruuan valmistaminen itse näyttää muksuillekin miten annoksen kokoon saamiseksi täytyy nähdä vaivaa, jolloin ruuan arvostuskin kasvaa. Samalla lapset huomaavat että ruuan tekeminen on paitsi palkitsevaa myös hauskaa! Aina lapsia ei jaksa ottaa mukaan kokkailuun eivätkä he joka kerta haluakaan osallistua. Mitään stressiä asiasta emme ota.

Ruuan erilainen esillepano ja kaunis kattaus kohottavat myös lasten ruokahalua. Kun katamme itsellemme viinilasit, lapsille laitetaan maitolaseiksi Iittalan vahvat jalalliset Verna-lasit. Joskus vaikkapa piknik lattialla tai puistossa, tai välipalan kattaminen lastenhuoneen pöydälle tuo uutta potkua ruokahetkeen. Eikä tietenkään pidä aliarvioida reippaan ulkoilun tuottamaa nälkää!

Tyttäremme noin 1,5-vuotiaana kattama välipalapöytä, jota voisi luonnehtia tiivishenkiseksi :)

Kuten kaikki lasten kanssa tekemisissä olevat tietävät, päivät ovat hyvin erilaisia eikä kaikki aina mene niin kuin kuvittelee ja suunnittelee. Pääasia mielestämme on, että ruokahetki on kiireetön, mukava yhdessäolon hetki. Pääasia on ruuasta nauttiminen.

Kuulisimme myös mieluusti millaisia tapoja teillä toteutetaan.
Millä innostatte lapsia maistamaan uutuuksia?
Mikä teillä uppoaa mahaan parhaiten?

Loppuun vielä pian viisivuotiaan Venetsiassa itse keksimä resepti. Kokeilkoon ken uskaltaa!

Kattauksessa hyödynnetty mm. Flextrax-paloja ja legoja, joista on tehty myös kauha.

sisäfile
peruna
rucola
mustekalan musteella värjättyä pastaa
kalaa

Voi vaikka tehdä näin että laittaa kaikki uuniin (lasten lentolaukkuun) ja pistää kuumalle. Niin ne sitten lämpiävät ja niitä voi syödä lämpimänä.

Toisena päivänä jätkä leikki lihakauppiasta, jonka tiskiltä löytyi myös harvinaista dinosauruksen lihaa. Sen valmistamiseen poika antoi isälleen seuraavat ohjeet:

Leikkaa ensin dinosaurus viipaleiksi. Paista ne kuumalla. Ja sitten että tarjoa lautasille ja voi alkaa syömään.

Soijarouhebolognese - onnistunut huijaus

Tämä mainio ohje löytyi kauniista Chocochili ruokablogista. Rupesin keittelemään tätä pastaruokaa taannoin, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään jonkun viikonloppureissun jälkeen. Punskua, pastaa, tomaattimurskaa ja soijarouhetta sentään löytyi. Paljastin vasta ruokailun puolessavälissä nälkäiselle miehelleni käyttäneeni soijarouhetta ja hämmästys oli silminnähtävä. Mies luuli kauhovansa napaan ihan ehtaa jauhelihaa pieninä murusina.

Chocochilin Elina käytti kuorittuja luomutomaatteja, jotka meillä korvautuivat kaapin kätköistä löytyneellä tomaattimurskapurkilla. Tuore, valmiin annoksen päällepilkottava basilika uupui, niin hyvää kuin se varmasti olisi ollutkin. Muuten mentiin ihan samoilla, kas näin:

Soijarouhebolognese punskulla

neljälle

1 sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk vettä
1 rkl tomaattipyrettä
0,5 dl punaviiniä
1 tl basilikaa
0,5 tl oreganoa
1/4 tl suolaa
0,5 tl sokeria
mustapippuria
0,75 dl soijarouhetta

lisäksi pastaa
päälle vielä oliiviöljyä ja parmesaania

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja noin tölkillinen vettä. Ota hörppy punaviiniä, sillä olethan sen jo ansainnut!

Lisää kastikkeeseen tomaattipyre, punaviini, mausteet ja soijarouhe noin keittämisen puolivälissä. Anna kastikkeen kiehua keskilämmöllä vähintään 40 minuttia ja lisää tarvittessa hiukan vettä.

Keitä pasta juuri ennen tarjoilua ja sekoita kastike pastan joukkoon. Pirskottele annosten päälle hiukan oliiviöljyä ja raasta paljon parmesaania. Muista kaataa lasiin punaviiniä nautittavaksi ruuan kanssa. Unohtaako sellaista?

Pääsiäisen iloa

Pääsiäisemme kului oikein leppoisasti yhdessäolon ja rentoutumisen merkeissä Pastapään isän luona Savonlinnan liepeillä. Synttäreiden vieton ja strutsien katselun lisäksi puuhasimme ja maistelimme monennäköistä kiireettömän leppoisasti. Miten se puuhommienkin teko tuntuu mukavalta kun se on vapaaehtoista?

Makkaraa käristettiin jäälle tehdyllä nuotiolla. Taustalla napakelkkaillaan vauhdilla.

Miehet kävivät pilkillä saaden ahvensaalista keiton verran.

Poikamme piirsi pappalle kartan, jota seuraamalla löytyivät piilotetut, lapsiemme maalaamat Mignon-suklaamunat.

Pääsiäisaterialla nautiskelimme lammasta Stockan reseptillä valkosipuleja runsaasti lisäten. Kaupan pakastealtaasta ostettu paisti piti kalvojen poiston jälkeen kursia kokoon. Lopputulos oli ihan ok. Kahviliemeen lisättiin reippaasti hunajaa kun siitä suurustettiin kastike.

Lampaan kanssa maistuivat öljytyt, hunajaiset, pippurilla ja suolalla maustetut, uunissa pehmenneet sipulilohkot. Ajoitusongelmien johdosta loppupehmitys tapahtui mikrossa, onnistuneesti.
Väriä pöytään toivat myös keitetyt, hunajoidut porkkanapalat.

Lampaan kanssa pöytään katettiin myös raakana valkosipulivoissa paistettuja, pieniä perunakuutioita, jotka lopussa maustettiin pippurilla ja suolalla, sekä "kuorrutettiin" korppujouholla.

Jälkiruokana toimi pieni maisteluannos kaupan mämmiä kerman kanssa.

Seuraavana päivänä lampaanpaistia upposi paloina kaalin kanssa lihaliemeen. Kaalin pehmittyä seuraa tekivät myös porkkana- ja perunapalat. Mausteina oli meiramia ja laakerinlehtiä sekä pippuria ja suolaa.

Pastapään isällä on kodissaan leivinuuni, joka lämmitetään aina pizzanpaistosessiota varten. Niin tälläkin kertaa. Nyt leivinuunia esilämmitettiin pari tuntia, jolloin tiilistä muurattu uuni oli kauttaaltaan lämmin. Silloin leivinuunin lämpö säilyi korkeana hiilloksen alaspudottamisen jälkeenkin, vaikka paistotarvetta oli kuudelle pitsalle.
Pääsiäispupu oli piilottanut lapsille ulos ihan VALTAVAN kokoiset suklaamunat. Mitenköhän suuri itse piilottaja lie ollut...?!


Papan luona myös saunotaan joka ilta, mutta sattuneesta syystä tästä ei ole kuvamateriaalia :).

Kotiin matkatessa autossamme tuoksui pappan mukaan antama uunituore leipä ja stereoista soljui ihanan äänen lukemana Vaahteramäen Eemelin sattumuksia. Heinolassa poikkesimme taukokahvilla lähiruokaan keskittyneessä Heilassa. Mehu kaadettiin kannusta laseihin, mikä säästää luontoa teille ja meille jos verrataan pillimehuun - pieni juttu, mutta teki vaikutuksen meikäläiseen. Sitä paitsi kolmen marjan mehu oli hyvää! Maittavasta piimäkakkupalasta riitti maistiaispalat koko perheelle. Heilan ravintolan menun tutkiskelu sai veden nousemaan kielelle. Etenkin Herkkulautanen Heilan tapaan jäi kaihertamaan mieltä.

Pitkät vapaat ovat ihania ja oman perheen kanssa rentoutuminen parasta ajanviettoa!

Mansikkainen täytekakku 2-vuotiaalle

Olemme molemmat Pastapään kanssa surkeita täytekakkupohjan tekijöitä. Niille tapahtuu aina jotain kummallista: lässähtävät, räjähtävät, kovettuvat, plösähtävät...you name it, we´ve seen it! Mutta nyt on maailma kirkastunut täytekakkujenkin suhteen! Kinuskikissan sivuilta löytyi meinaten helppo ja jo kaksi kertaa huippuhyvin onnistunut kakkupohja. Blogissa on myös kädestäpitäen talutettu läpi kakun tekemisen koukeroiden (joka ei nyt niin koukeroista ole, mutta...) oikein kuvien kera.

Vaniljaisen mansikkainen täytekin on Kinuskikissan blogista. Se on oikein maistuva! Epäilin aluksi tuoko yksi kerros kakun väliin tarpeeksi makeutta ja kosteutta, mutta kyllä se toi.

Kakkupohja tehtiin synttäreitä edeltävänä päivänä, kostutettiin ja täytettiin samana iltana hyytymään. Koristelu hoidettiin syömispäivänä.

KAKKUPOHJA:

5 munaa (huoneenlämpöisiä!)
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

175 astetta, alatasolla 40 min

1. Voitele ja korppujauhota vuoka (halkaisija n. 24-26 cm).

2. Ota esille kaksi saman kokoista lasia.
3. Riko munat toiseen lasiin.
4. Kaada toiseen lasiin saman verran sokeria.

5. Kaada sokeri kulhoon.
6. Mittaa tyhjentämääsi lasiin edelleen munien kanssa yhtä paljon jauhoja. Jauhojen suhde on seuraava: 50-75 % vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Laita päälle 2 tl leivinjauhetta ja sekoita lusikalla jauhot keskenään.

7. Kaada munat kulhoon ja vatkaa sokerin kanssa hyväksi vaahdoksi. Vaahto on riittävän kovaa, kun vatkaimella tiputtamasi kuvio jää hetkeksi pinnalle näkymään.

8. Siivilöi jauhot munavaahtoon pienissä erissä nuolijalla käännellen. Tee sekoittaminen varovaisesti: hidas liike ja nuolijan liikuttaminen mahdollisimman vaakatasossa.

9. Kaada vuokaan ja hölskytä pari kertaa ylös alas (ilmakuplat pois).

10. Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 40 min. Joudut todennäköisesti laittamaan päälle tina- tai leivinpaperin pinnan tummumisen takia. Yritä kuitenkin odottaa 15-20 minuuttia, jotta pohja olisi hieman kypsynyt eikä lässähtäisi uunin avaamisesta niin helposti.
11. Kakku on valmis, kun se on hieman irronnut vuoan reunoista. Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen.

KOSTUTUS
Käytä tällaiseen 5 munan pohjaan kostuketta n. 2 - 2 ½ dl.

Meillä laitettiin nyt pakastemansikoista valutettua mansikkamehua.

VANILJAINEN MANSIKKATÄYTE

mansikoita
2 liivatetta
1 valkuainen
100 g tuorejuustoa
¾ dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
2 dl kermaa
1 dl maitoa
½ vaniljatanko (2 tl vaniljasokeria)

Leikkaa mansikat siivuiksi ja asettele ne kostutetun pohjan päälle. Itse otin mansikat pakkasesta. Annoin mansikkapalojen valua siivilän päällä aikansa, jotta liika kosteus tuli pois. Näin saatiin siivilän alla olevaan kippoon myös kakun kostutusmehut.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Sekoita vatkaimella joukkoon tuorejuusto.
Mittaa kattilaan sokeri ja perunajauhot ja sekoita ne keskenään. Lisää joukkoon kerma ja maito. Halkaise vaniljatanko ja laita puolikkaat kattilaan. Kuumenna liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Poista sitten vaniljatangon puolikkaat. Sulata liivatelehdet kuumaan kiisseliin. Jäähdytä hetki.
Kaada kiisseli valkuais-tuorejuustoseoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi (tarvittaessa vatkainta hyödyntäen).
Kaada täyte mansikoiden päälle. Hyydytä jääkaapissa.

RUNSAS KERMAVAAHTOKUORRUTUS

3 dl kuohukermaa

sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

Vispaa kerma ja mausta välillä maistellen.

KORISTELUsta meillä vastasivat pian 5-vuotias poikamme ja itse päivänsankari, 2-vuotta täyttänyt tyttäremme. Kermavaahdon päälle aseteltiin tarkasti ja välillä tiukasti upottaen ranskanpastilleja ja suklaisia munia. Upea tuli, kuinkas muuten!

Munan koolla on väliä...

...sanoi strutsi.

Arvatkaapas missä nyt ollaan? No Savonlinnan liepeillä Pastapään isän luona. Olemme koko perheen kanssa viettämässä täällä leppoisaa pääsiäistä. Kuka arvasi kuvasta ;) ?

Tänään kävimme tutustumassa strutsitila Isolintuun Enonkoskella. Kyllä nuo hontelot siivekkäät ovat vaan kummallisen näköisiä otuksia pitkine kauloineen ja jalkoineen, varsinkin lumista Suomalaismaisemaa vasten.

Visiittimme aikana opimme ystävälliseltä isäntäpariskunnalta paljon lisää strutseista, joskin pohjatiedot nyt olivat aika olemattomat. Tässä muutamia juttuja:

Strutsi voi elää tarhattuna jopa 80 vuotiaaksi.
Urokset keikoilevat upean mustissa puvuissaan naaraiden joutuessa tyytymään huomaamattoman harmaisiin. Kosintamenojen aikaan urosten nytkin pinkit nokka ja jalat punehtuvat kuulemma lisää.
Sihvosen tilan isot linnut ulkoilivat myös talvikelissä,mikä sekin oli yllätys.
Ruokana nämä ihmetykset jäystävät laitumen ruohoa ja talvisin kuulemma pääasiassa kauraa.

Syötävää strutsista löytyy yläselästä, rintalihaksia linnulla ei ole. Liha on vähärasvaista, joten ruuanlaittoon emäntä antoi vinkiksi pikaisen paistamisen, possunlihan kaveriksi tai kerman kastikkeeksi. Wokkaamista emäntä suositteli myös. Lisäkkeenä emäntä kehui riisiä tai pottumuussia.

Tilalta sai ostaa erilaisia tuotteita päärakennuksen yhteydessä olevasta myymälästä. Hyllyillä oli esimerkiksi strutsinmunista tehtyjä koriste-esineitä, strutsinrasvasta tehtyä saippuaa, säilykkeitä, sulkia ihan sinällään ja koruiksikin tehtynä.

Mukaamme lähti filettä pakkasesta. Siitä sitten joskus enemmän, kun sen aika on. Strutsin grillausta ananasmarinaadilla olemmekin koettaneet jo aiemmin. Jos sinulla on hyviä strutsireseptejä takataskussa, otamme ne ilomielin vastaan vaikka kommenttilootassa.

Makkaraperunat ja ketsuppi

Meidän lasten suosikki, vähän fiinimmin aseteltuna tällä kertaa.

Paista pannulla siivutetut, esikeitetyt perunat ja siivutetut makkarat. Mausta perunat suolalla.

Tarjoile ketsupin kera.

Iloista pääsiäistä!

Gorgonzolakastikkeessa pyöräytetyt kesäkurpitsasuirot pancettahuipulla

Olen lisännyt ruokavaliossani kasviksien osuutta hiilihydraattien kustannuksella toivoen edun näkyvän pienempinä vaatekokoina ja kevyempänä olona. Siskon mies on toiminut tässä oivana onnistumisen mallina. Täytyy kyllä todeta että olo on lounaan jälkeen huomattavasti pirtsakampi kuin aiemmin perunoita, riisiä ja pastaa vedellessäni. Eikä ruokavaliota ole ollut edes vaikeaa toteuttaa perheen kanssa. Minä vain olen jättänyt ne muiden mutustamat hiilarit pois ja nautiskellut enemmän salaattia tai höyrytettyjä kasviksia.

Olen useammassakin yhteydessä törmännyt kesäkurpitsasuiroihin, joita on käytetty pastan asemesta. Päätinpä kokeilla hommaa nyt minäkin. Siispä Pastapään veivatessa muulle perheelle tuorepastaa minä vuolin kesäkurpitsaa ja porkkanaa.

Lopputuloksena oli keväisen värikäs, oikein maukas ruoka. Pastan korvikkeeksi näistä ei makunsa puolesta ole, mutta omana ruokanaan ovat aivan loistava juttu! Minulle tuli fiilis lämpimästä salaatista. Näitä teen varmasti uudestaan. Pian. Joillakin onnellisilla on oikein suirotuskoneitakin, mutta meillä vedeltiin kuorimaveitsellä.

annos yhdelle herkuttelijalle

kesäkurpitsa (mahd. pieni/kiinteä)

2 porkkanaa

pari ohutta siivua pancettaa/pekonia

gorgonzolaa

ruokakermaa

suolaa

mustapippuria

Käytä mahdollisimman pientä kesäkurpitsaa. Omamme oli niin kiinteä ja vähäsiemeninen, ettei tarvinnut kaapia siemeniä pois. Isojen kohdalla tämä kaavinta on suositeltavaa kesäkurpitsan halkaisun jälkeen.

Pese kasvikset hyvin. Kuori porkkana. Suirota porkkana ja kesäkurpitsa juustohöylällä tai kuorimaveitsellä.

Paista pancetta pannulla. Laita liha kylmälle pannulle, säädä lämpöä hiukan reippaan puolenvälin ja anna pancetan ottaa hiukan väriä. Siirrä talouspaperin päälle rapsakoitumaan.

Pyöräytä vihannessuiroja muutama minuutti pannulla, kunnes hiukan pehmenevät ja lämpiävät. Pekonista jää pannulle sen verran rasvaa, ettei sitä tarvitse erikseen lisätä. Siirrä suirot sivuun.

Lisää pannulle nyt ruokakermaa lämpiämään ihan hetkeksi ja sulata sinne haluamasi määrä gorgonzolaa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tämän osuuden tein luonnollisesti samalla koko perheelle, lorauttaen osan seoksesta vihannessuirojen, osan tuorepastan sekaan.

Pyöräytä kesäkurpitsa-porkkanasuirot kerman kanssa sekaisin, laita lautaselle ja siihen päälle vielä rapsakat pancetat. Hyvää!

Ai että mitä laihduttajan lautasella tekevät pancetta ja gorgonzola. No, toistaiseksi en ole ainakaan valmis luopumaan ihan kaikesta. Kokeillaan vähentämistä ensin ;).

Soppakeittiö

Hakaniemen halli, Soppakeittiö ja Bouillabaisse .

Ystävällinen palvelu, ihana ilmapiiri ja herkulliset, reilunkokoiset annokset sisältäen myös leipää.

Pikaruokaa parhaimmillaan, eikä keitto ole hinnallakaan pilattu.

Päälliskaupaksi voit vielä kierrellä ostoksilla Hallin ihanissa liha-, juusto, kala-, herkku- ...tiskeissä.

Erittäin suositeltava setti!

Rapeaa silakkaa tapasteluun

En tiedä missä (nykyään) menee tapas-palaksi kutsumisen raja. Nämä silakat tuskin ovat Espanjaa nähneetkään, mutta silti voisin kelpuuttaa heidät Manchego-juustoherkkujen tai chorizo-makkaran seuraksi. Sapas olisi varmaan aika lähellä totuutta näiden kääryleiden kohdalla, vaikka tuo nimitys tuntuu toisaalta vähän väkisin väännetyltä.

Tapaspala, sormiruoka, alkupala, sapas...kutsu miksi haluat mutta herkullista joka tapauksessa. Runsas voinkäyttö lahjoitti kaloille rapean pinnan, kun ne ensin kieriteltiin munassa ja korppujauhoissa. Poitsumme pyysi näitä heti seuraavana päivänä lisää.

Meillä kalarullat nautittiin maustettuun kermaviiliin dippaamalla.

Ohje on Ruokatorstai-kirjasta.

silakkafileitä

coctailtikkuja

kananmunaa

suolaa

mustapippuria

korppujauhoja

voita

Riko raaka kananmuna vaikkapa syvälle lautaselle. Sekoita keltuainen ja valkuainen keskenään helposti haarukalla eli riko kananmunan rakenne.

Laita toiselle lautaselle korppujauhoja. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Huuhtele silakkafileet ja kuivaa ne talouspaperilla. Kieritä kaloista rullia, ja sulje ne coctail-tikulla. Kieritä rullat kananmunassa ja sitten korppujauhossa.

Paista kalat paistinpannulla kuumassa voissa niin että saat niihin rapean rouskuvan pinnan. Älä laita liikaa kaloja kerrallaan pannuun, sillä silloin niiden kääntäminen tikutettuna on hankalaa. Jos teet vain vähän rullia, suosittelemme voin säästämiseksi käyttämään vaikka blinipannua. Olennaista kuitenkin on, että voita on paljon ja että se on kuumaa. Silakoiden ei ole enää tarkoitus uida, vaan ruskistua ja rapsakoitua.

Kylmäsavupororuukku

Tämä on oikein oivallista vierastarjottavaa taikka vaikka viikonloppuruokaa, joka syntyy suht vaivattomasti ja tosi helposti. Meillä ruukkua syötiin salaatin kanssa, mikä olikin hyvä raikastuslisä tuhdille mauille.

JOS ruukkua jää, sitä voi käyttää seuraavana päivänä vaikka tömäkkänä levitteenä leivän päällä.

JOS sielu antaa myöden, ruuasta tulee huomattavasti halvempaa kun käyttää hevosen kylmäsavulihaa. Oikeasti mekin laitoimme kylmäsavustettua saksanhirveä, joka on hinnaltaan poron ja hepan välimaastosta. Tuotteet löytyvät ihan leikkelehyllystä.

Resepti on leikattu ja liimattu talteen aikoinaan jostain lehdestä, joskin me olemme pistäneet mittasuhteita hiukan uusiksi.

Kylmäsavuliharuukkuihin tarvitset:

8 viipaletta paahtoleipää
rasvaa voiteluun

täyte:
purjo
2 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
100 g kylmäsavuporoa
150 g smetanaa
200 g ruohosipulituorejuustoa
3 kananmunaa
ripaus suolaa
ripaus rosepippuria
Leikkaa leivistä kuoret pois. Ja niitä kuoria ei heitetä sitten pois, vaan kuivatetaan lautasella päivän jos toisenkin ja raastetaan sitten korppujauhoksi.

Voitele neljä uunikelpoista vuokaa ja vuoraa vuuat kauttaaltaan leivillä. Paloja saa myös leikata :).

Halkaise, huuhtele ja silppua purjo. Hienonna valkosipulit. Kuullota näitä yhdessä hetken voissa. Hienonna savuporo, yhdistä se kuullotettuihin sipuleihin ja jaa vuokiin leipien päälle.

Yhdistä smetana ja tuorejuusto, munat ja mausteet. Kaada seos vuokiin päällimmäiseksi.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.